Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnen itseni surulliseksi: olin menossa lasten, jotka asuvat isällään, luo, niin siellä olikin lapsella kaveri ja hirveä hulabaloo päällä :(
25.12.2019 |
Eilisen vietin perheen parissa myös ja illalla oli puhetta, että ainakin yritän tänäänkin mennä. Lapset ovat isällään siksi, etten oikeastaan jaksanut seuraavanlaisia tilanteita, joita tässäkin kerron.
En soittanut ennen lähtöäni, vaan ajattelin, että yllätän perheen iloisesti menemällä jo ihan aamupäivästä ja olin siellä noin tunti sitten. Niin eikös siellä tytön kaveri riehu sotkun keskellä, mies on unessa ja isoveli ilmeisesti nukkui tai oli ainakin huoneessaan koska eihän kukaan täysipäinen kestä siskon huonoja tapoja (ei siis huomioi muita kuin itsensä, ja vässykkä-isä hyväksyy tämän.)
Kysyin, että miksi täällä on vieraita ja kun en saanut kunnon vastausta, käännyin kannoillani ja sanoin, että sitten minä lähden. Olisin halunnut soittaa pianoa ja tutkia lasten kanssa yhdessä heidän eilen saamiaan lahjoja, jutella lasten ja lasten isän kanssa ja syödä jotain (toin ruokaa mukanani).
Mutta ei.
Mies ehdotti, että tytöt menisivät tytön kaverille. Kuinkahan moni muu huusholli on niin hullu, että kaipaa lapsen kaveria joulupäivänä kotiinsa heilumaan? Ymmärrän, jos mies olisi vaikka pistänyt viestiä, että täällä onkin lapsen kaveri, koska siitä on ennenkin puhuttu, että jos minä vietän siellä aikaa lasten kanssa, en halua kavereita sinne.
Että sellaista taas tänä jouluna.
Kommentit (874)
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä? Tarina on sen verran absurdi ja yksityiskohtainen että en viitsi uskoa provoksi (provot ovat yleensä geneerisempiä ja kaavamaisempia) että voisi, surullista kyllä, väittää sepityksen olevan totta. Ja tällaisia täysin todellisuudesta irrallaan olevia persoonallisuushäiriöisiä äitejä kun on ihan oikeasti olemassa. Pitää ihan pilkkoa osiin.
- Lapset siis asuvat isällään, koska äiti ei jaksa normaalia lapsiperheen arkea.
- Äiti on ilmoittanut että ei jaksa tulla kylään joulupäivänä, mutta "yrittää" ja ilmoittaa jos tulee. Voi varmaan luottaa siihen, että äidillä on historiaa feidaamisen kanssa jos tällaista sanoo, joten muu perhe on luultavasti ajatellut äidin pysyvän kotonaan ja elänyt sitten sitä tavallista arkea.
- Äiti ilmestyykin yhtäkkiä ovelle ja järkyttyy siitä, että paikalla on vieras lapsen kaveri eikä hän ole kontrollissa ympäristöstään. Sättii tekstissä saman tien omaa tytärtään halveksuvilla sanavalinnoilla, joten luultavasti on suhtautunut tähän aikaisemminkin todella negatiivisesti.
- Äiti lähtee saman tien pois, koska ei saanut tyydyttävää vastausta siihen että miksi asunnossa on lapsen kaveri vieraana. Aiheuttanut luultavasti aikaisemminkin samankaltaisia hylkäämiskokemuksia, jos noin nopeasti lähtee tiehensä.
- Jää jankuttamaan usean sivun ajan siitä miten järkyttynyt on, että joulupäivänä oli vieraita kylässä koska näin ei kuulu olla. Antaa isot vibat kontrollifriikkeydestä. Jossain viestissä mainitsee, että lapsen tulisi kyllä viihdyttää vanhempaansa eikä kaveriaan.Joten oletan, että äiti kuvitteli että tulee teatraalisesti sisään tupaan ja kaikki ovat onnesta ja yllätyksestä soikeina, juoksevat halaamaan, levittävät punaisen maton, nauttivat äidin tuomaa ruokaa kiitollisena ja kuuntelevat haltioituneina pianonsoittoa. Vaikka suhde perheeseen on niin pahasti rakoillut että ollaan tilanteessa jossa äiti voi sanoa että "tulee jos jaksaa" vierailulleen joulupäivänä ja kykenee lähtemään tuosta noin ovesta ulos vain siksi kun lapsella on kaveri kylässä, eikä ole huolissaan kuin omasta harmituksestaan. Lapsen traumoista viis. Vaikka kuulostaa kaikin puolin sekopäiseltä, niin olen todistanut tällaisia täysin latvasta lahoja vanhempia jotka suuttuvat milloin mistäkin omituisesta. Kyseessä on aina kuitenkin se, että heidän kontrolliaan on uhattu ja nyt täytyy näyttää perheelle kaapin paikka. Voimia APn lapsille ja toivottavasti AP itse on jossain aktiivisessa hoitosuhteessa jossa oppii käsittelemään tunnereaktioitaan.
Minusta suhteen vanhempaan pitäisi tuntua nimenomaan tuolta, mitä kuvailit. Itse ainakin suhtauduin omaan isääni ihan noin. Hän oli tosi ihana ja itselleni tärkeä. Toki kaveritkin olivat, mutta meillä ol kotona sentään kotikasvatus. Jos isä olisi noin tullut käymään, äidille olisi ollut täysin selvää, etten saa pitää kaveria meillä. Ja ihan hienosti olisin ehtinyt kaverin kanssa leikkiä KOSKA TAHANSA, muulloin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä? Tarina on sen verran absurdi ja yksityiskohtainen että en viitsi uskoa provoksi (provot ovat yleensä geneerisempiä ja kaavamaisempia) että voisi, surullista kyllä, väittää sepityksen olevan totta. Ja tällaisia täysin todellisuudesta irrallaan olevia persoonallisuushäiriöisiä äitejä kun on ihan oikeasti olemassa. Pitää ihan pilkkoa osiin.
- Lapset siis asuvat isällään, koska äiti ei jaksa normaalia lapsiperheen arkea.
- Äiti on ilmoittanut että ei jaksa tulla kylään joulupäivänä, mutta "yrittää" ja ilmoittaa jos tulee. Voi varmaan luottaa siihen, että äidillä on historiaa feidaamisen kanssa jos tällaista sanoo, joten muu perhe on luultavasti ajatellut äidin pysyvän kotonaan ja elänyt sitten sitä tavallista arkea.
- Äiti ilmestyykin yhtäkkiä ovelle ja järkyttyy siitä, että paikalla on vieras lapsen kaveri eikä hän ole kontrollissa ympäristöstään. Sättii tekstissä saman tien omaa tytärtään halveksuvilla sanavalinnoilla, joten luultavasti on suhtautunut tähän aikaisemminkin todella negatiivisesti.
- Äiti lähtee saman tien pois, koska ei saanut tyydyttävää vastausta siihen että miksi asunnossa on lapsen kaveri vieraana. Aiheuttanut luultavasti aikaisemminkin samankaltaisia hylkäämiskokemuksia, jos noin nopeasti lähtee tiehensä.
- Jää jankuttamaan usean sivun ajan siitä miten järkyttynyt on, että joulupäivänä oli vieraita kylässä koska näin ei kuulu olla. Antaa isot vibat kontrollifriikkeydestä. Jossain viestissä mainitsee, että lapsen tulisi kyllä viihdyttää vanhempaansa eikä kaveriaan.Joten oletan, että äiti kuvitteli että tulee teatraalisesti sisään tupaan ja kaikki ovat onnesta ja yllätyksestä soikeina, juoksevat halaamaan, levittävät punaisen maton, nauttivat äidin tuomaa ruokaa kiitollisena ja kuuntelevat haltioituneina pianonsoittoa. Vaikka suhde perheeseen on niin pahasti rakoillut että ollaan tilanteessa jossa äiti voi sanoa että "tulee jos jaksaa" vierailulleen joulupäivänä ja kykenee lähtemään tuosta noin ovesta ulos vain siksi kun lapsella on kaveri kylässä, eikä ole huolissaan kuin omasta harmituksestaan. Lapsen traumoista viis. Vaikka kuulostaa kaikin puolin sekopäiseltä, niin olen todistanut tällaisia täysin latvasta lahoja vanhempia jotka suuttuvat milloin mistäkin omituisesta. Kyseessä on aina kuitenkin se, että heidän kontrolliaan on uhattu ja nyt täytyy näyttää perheelle kaapin paikka. Voimia APn lapsille ja toivottavasti AP itse on jossain aktiivisessa hoitosuhteessa jossa oppii käsittelemään tunnereaktioitaan.
Niin no, mietin vain, että jos lapsi ei koe äitiään näin, niin mitä hän sillä ylipäätään tekee? Inun kuvauksesi mukaan lapsi voisi asua yhtä hyvin lastenkodissa, siellä varmaan saisi tunteettomasti leikkiä kaverin kanssa, äidistä viis.
Ap
Soitapa nyt oma äitisi kylään, levität hänelle sen punaisen maton, halaat ja kerrot tuikkivin silmin kuinka ihanaa on kun hän tuli käymään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä narsisistin tunnistaa:
Narsistin käyttäytymistä kuvaavat mm. seuraavat piirteet:
-Röyhkeää, ylimielistä, toista alentavaa, äärimmäisen itsekästä, tunnekylmää käyttäytymistä.
-Alentunut empatiakyky. (Kaikista läheisimpiäkin ihmisiä kohtaan).
-Kyvyttömyys ottaa huomioon muiden tunteita.
-Egosentrinen (lapsenomainen) ajattelu- ja toimintatapa.
-Piirteet ovat jatkuneet vuosia ja toiminnassa on nähtävissä usein sama kaava.
-Toistaa virheitään. Ei opi virheistään.
-Kulttuurissamme vallitsevien hyvien arvojen vastaista röyhkeää ja julmaa käyttäytymistä, sekä ajattelutapaa
aika moni natsaa, vai mitä ap?
Minä veikkaan päädiagnoosiksi epävakaata. Hehän reagoivat suhteettomasti pieniinkin vastoinkäymisiin. Onneksi on terapioita jotka auttavat jos päästään siihen että tunnistaa itse piirteet. Päälle voi olla narsua.
Varmaan aloittajallakin omat haasteensa ja karu lapsuus mutta eikun eteenpäin elämässä, mars.
Inhoan yleensä tällaista nettidiagnosointia, mutta tähän haluan kommentoida. Itselläni on epävakaa, ja se ei mielestäni pelkästään selitä ap:n käyttäytymistä. Epävakaalle on kyllä tyypillistä suhteettoman voimakkaat tunnereaktiot, mutta usein niitä seuraa voimakas syyllisyys ja häpeä omasta käyttäytymisestä. Ap taas ei tunnu näkevän ollenkaan omaa osaansa tilanteeseen, vaan omakin käyttäytyminen on aina muiden syytä. Empatiakyky ja rakkaus omiin lapsiin ovat niin olemattomia, että pahaa tekee. Ainoa, jolla näyttää olevan merkitystä, on minä itse ja minun tunteeni. Oman itsen täytyisi olla kaiken keskiössä, ja kun näin ei ole, reaktio on voimakas. Tämä viittaa ikävä kyllä siihen vähän toisenlaiseen häiriöön, jota en halua tässä mainita, koska en tykkää lyödä leimoja edes näin hämmästyttävällä tavalla käyttäytyvien ihmisten otsiin, kun minulla ei ole siihen valtuuksia.
Persoonallisuushäiriöt juontavat usein juurensa lapsuuden kokemuksista, mutta aikuinen ei voi oikeuttaa käyttäytymistään sillä, että olen tällainen, koska äitini oli sellainen. Itsellänikin on hankalia kokemuksia, mutta olen tehnyt valtavasti töitä päästäkseni eroon epävakaista piirteistäni ja saadakseni tunnereaktioni hallintaan. Jos nyt ei puhuta ihan psykopatiasta tai vaikeasta narsismista, ihmisen persoonallisuus on nykytutkimusten mukaan muokkautuvainen ja monista persoonallisuushäiriöistäkin voi toipua.
Täällä just tämä toinen kyökkidiagnosoija:). Kyllä vaikuttaa tosiaan myös siltä paljon väärinkäytetyltä N-sanalta. Monilla on useita samalla kertaa. Epäsosiaalista tuskin on. Narsisteille ominaista muiden syyttelyä.
t. tohtori sykerö
Hyvä esimerkki siitä, miten terapia itseasiassa vain pahentaa sitä tietynlaista persoonallisuushäiriötä. Sitä yhtä tiettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat narsistilta ap ja lisäksi muutenkin mt-ongelmaiselta. Eipä mikään ihme, ettei sinua haluta visiitille.
Ikinä ei olla sanottu, etten voisi mennä.
ApEhkä he pelkäävät sinua ja reaktiotasi?
Lapset yleensä ovat lojaaleja vanhempiaan kohtaan, vaikka he kohtelevat heitä huonosti. Miehesikin mielestäni yrittää venyä, ettei suhde lapsiin katkea osaltasi täysin.En tiedä, mitä he pelkäisivät? Kun en ole siis yleensä menossa sinne vaikka toivottaisiin.
ApSinua. Ja täysin ymmärrettävää.
Lapsiraukat.
Eivät pelkää. Lapsi itse tajusi, että kaverista olisi pitänyt ilmoittaa, mutta vastuutti siitä (ihan oikein) isäänsä.
ApLapsi sanoi niin, koska hän ymmärrettävästi pelkää sinua.
Jos itse teet toista satuttavasti, varmaan pelkäät myös toisen suuttuvan. Eli tyttö muisti, että olin puhunut tulevani. Ja oli kartalla siitäkin, että siitä on puhuttu, ettei lasten kavereita ole siellä, kun on sovittu päivä, että minä tulen.
Kaveri, joka oli kyseessä olikylläkin eri, tämän kaverin kohdalla ei ole ollut ongelmaa ”päällekkäisyydestä”. Se joka tuli tuli kysymättä ihan omia aikojaan. Häntä piti sitten rajoittaa perhetyön kanssa puhumisen jälkeen koska mies ei tajunnut rajoittaa minun mieleni pahoituttua.
Ap
Siis mitä ihmettä tarkoitat? Meinaatko että lapsesi loukkasi sinua tahallaan kutsumalla kylään kaverin, josta ei ole ennen ollut kanssasi ongelmia, kun hän ei tiennyt sinun tulevan juuri silloin kun kaveri on kylässä?? Ja isän joka oli nukkumassa kun tulit, olisi pitänyt kuitenkin olla hereillä häätämässä kaveri pois heti kun sinä lennähdät ovesta sisään, koska jostain syystä et itse viitsinyt niin tehdä??? Ja kahviakaan et voisi edes pyytää miestä keittämään, koska se olisi kauheaa määräilyä, mutta kuitenkin olet perheenjäsen, joka voi tulla ja mennä ilmoittamatta etukäteen mitään ja odottaa, että muu perhe varautuu etukäteen toimimaan sinun oikkujesi mukaan??
Eihän näistä sun jutuista ota mitään selvää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä narsisistin tunnistaa:
Narsistin käyttäytymistä kuvaavat mm. seuraavat piirteet:
-Röyhkeää, ylimielistä, toista alentavaa, äärimmäisen itsekästä, tunnekylmää käyttäytymistä.
-Alentunut empatiakyky. (Kaikista läheisimpiäkin ihmisiä kohtaan).
-Kyvyttömyys ottaa huomioon muiden tunteita.
-Egosentrinen (lapsenomainen) ajattelu- ja toimintatapa.
-Piirteet ovat jatkuneet vuosia ja toiminnassa on nähtävissä usein sama kaava.
-Toistaa virheitään. Ei opi virheistään.
-Kulttuurissamme vallitsevien hyvien arvojen vastaista röyhkeää ja julmaa käyttäytymistä, sekä ajattelutapaa
aika moni natsaa, vai mitä ap?
Minä veikkaan päädiagnoosiksi epävakaata. Hehän reagoivat suhteettomasti pieniinkin vastoinkäymisiin. Onneksi on terapioita jotka auttavat jos päästään siihen että tunnistaa itse piirteet. Päälle voi olla narsua.
Varmaan aloittajallakin omat haasteensa ja karu lapsuus mutta eikun eteenpäin elämässä, mars.
Inhoan yleensä tällaista nettidiagnosointia, mutta tähän haluan kommentoida. Itselläni on epävakaa, ja se ei mielestäni pelkästään selitä ap:n käyttäytymistä. Epävakaalle on kyllä tyypillistä suhteettoman voimakkaat tunnereaktiot, mutta usein niitä seuraa voimakas syyllisyys ja häpeä omasta käyttäytymisestä. Ap taas ei tunnu näkevän ollenkaan omaa osaansa tilanteeseen, vaan omakin käyttäytyminen on aina muiden syytä. Empatiakyky ja rakkaus omiin lapsiin ovat niin olemattomia, että pahaa tekee. Ainoa, jolla näyttää olevan merkitystä, on minä itse ja minun tunteeni. Oman itsen täytyisi olla kaiken keskiössä, ja kun näin ei ole, reaktio on voimakas. Tämä viittaa ikävä kyllä siihen vähän toisenlaiseen häiriöön, jota en halua tässä mainita, koska en tykkää lyödä leimoja edes näin hämmästyttävällä tavalla käyttäytyvien ihmisten otsiin, kun minulla ei ole siihen valtuuksia.
Persoonallisuushäiriöt juontavat usein juurensa lapsuuden kokemuksista, mutta aikuinen ei voi oikeuttaa käyttäytymistään sillä, että olen tällainen, koska äitini oli sellainen. Itsellänikin on hankalia kokemuksia, mutta olen tehnyt valtavasti töitä päästäkseni eroon epävakaista piirteistäni ja saadakseni tunnereaktioni hallintaan. Jos nyt ei puhuta ihan psykopatiasta tai vaikeasta narsismista, ihmisen persoonallisuus on nykytutkimusten mukaan muokkautuvainen ja monista persoonallisuushäiriöistäkin voi toipua.
En käsittele tässä ketjussa tunteitani lapsia kohtaan, enkä rakkauttani lapsiin. Käsittelen MINUN OMIA TUNTEITANI, TAJUATKO? Sitä, miltä minusta tuntuu. Jo otsikko on siitä. Mene muihin ketjuihin jos et halua auttaa siinä.
Nimenomaan on idioottimaista vetää se johtopäätös, että kun minä tunnen vihaa jonkin lapsiin liittyvän asian synnyttämänä, niin minä vihaisin lapsiani, tai tuntisin vihaa lapsiini. Eihän se nyt NIIN mene. Se on ERI keskustelu koita nyt typerys käsittää.
Ap
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä? Tarina on sen verran absurdi ja yksityiskohtainen että en viitsi uskoa provoksi (provot ovat yleensä geneerisempiä ja kaavamaisempia) että voisi, surullista kyllä, väittää sepityksen olevan totta. Ja tällaisia täysin todellisuudesta irrallaan olevia persoonallisuushäiriöisiä äitejä kun on ihan oikeasti olemassa. Pitää ihan pilkkoa osiin.
- Lapset siis asuvat isällään, koska äiti ei jaksa normaalia lapsiperheen arkea.
- Äiti on ilmoittanut että ei jaksa tulla kylään joulupäivänä, mutta "yrittää" ja ilmoittaa jos tulee. Voi varmaan luottaa siihen, että äidillä on historiaa feidaamisen kanssa jos tällaista sanoo, joten muu perhe on luultavasti ajatellut äidin pysyvän kotonaan ja elänyt sitten sitä tavallista arkea.
- Äiti ilmestyykin yhtäkkiä ovelle ja järkyttyy siitä, että paikalla on vieras lapsen kaveri eikä hän ole kontrollissa ympäristöstään. Sättii tekstissä saman tien omaa tytärtään halveksuvilla sanavalinnoilla, joten luultavasti on suhtautunut tähän aikaisemminkin todella negatiivisesti.
- Äiti lähtee saman tien pois, koska ei saanut tyydyttävää vastausta siihen että miksi asunnossa on lapsen kaveri vieraana. Aiheuttanut luultavasti aikaisemminkin samankaltaisia hylkäämiskokemuksia, jos noin nopeasti lähtee tiehensä.
- Jää jankuttamaan usean sivun ajan siitä miten järkyttynyt on, että joulupäivänä oli vieraita kylässä koska näin ei kuulu olla. Antaa isot vibat kontrollifriikkeydestä. Jossain viestissä mainitsee, että lapsen tulisi kyllä viihdyttää vanhempaansa eikä kaveriaan.Joten oletan, että äiti kuvitteli että tulee teatraalisesti sisään tupaan ja kaikki ovat onnesta ja yllätyksestä soikeina, juoksevat halaamaan, levittävät punaisen maton, nauttivat äidin tuomaa ruokaa kiitollisena ja kuuntelevat haltioituneina pianonsoittoa. Vaikka suhde perheeseen on niin pahasti rakoillut että ollaan tilanteessa jossa äiti voi sanoa että "tulee jos jaksaa" vierailulleen joulupäivänä ja kykenee lähtemään tuosta noin ovesta ulos vain siksi kun lapsella on kaveri kylässä, eikä ole huolissaan kuin omasta harmituksestaan. Lapsen traumoista viis. Vaikka kuulostaa kaikin puolin sekopäiseltä, niin olen todistanut tällaisia täysin latvasta lahoja vanhempia jotka suuttuvat milloin mistäkin omituisesta. Kyseessä on aina kuitenkin se, että heidän kontrolliaan on uhattu ja nyt täytyy näyttää perheelle kaapin paikka. Voimia APn lapsille ja toivottavasti AP itse on jossain aktiivisessa hoitosuhteessa jossa oppii käsittelemään tunnereaktioitaan.
Minusta suhteen vanhempaan pitäisi tuntua nimenomaan tuolta, mitä kuvailit. Itse ainakin suhtauduin omaan isääni ihan noin. Hän oli tosi ihana ja itselleni tärkeä. Toki kaveritkin olivat, mutta meillä ol kotona sentään kotikasvatus. Jos isä olisi noin tullut käymään, äidille olisi ollut täysin selvää, etten saa pitää kaveria meillä. Ja ihan hienosti olisin ehtinyt kaverin kanssa leikkiä KOSKA TAHANSA, muulloin.
Ap
Jaha, AP on lapsena kärsinyt kontrollifriikki-isästä. Rupesi nyt myötäilemään ihmisten spekulaatioita sen verran liikaa että taitaa olla sittenkin provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni vastasi tosin aika lähelle sellaista ihmistä, jonka kanssa koin saavani olla täysin oma itseni ja jonka seurasta nautin aina.
ApPaitsi että häntäkään et tavannut pariin viimeiseen vuoteen, koska olit suuttunut.
Aiemminkin suhde perustui rahaan ja idealistiseen käsitykseesi hänestä.
Nyt on kyllä pakko sanoa että Huutista! Ja oikeesti ukko oli vaan tavallinen alkkis. Ihan pimeet on kuviot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä? Tarina on sen verran absurdi ja yksityiskohtainen että en viitsi uskoa provoksi (provot ovat yleensä geneerisempiä ja kaavamaisempia) että voisi, surullista kyllä, väittää sepityksen olevan totta. Ja tällaisia täysin todellisuudesta irrallaan olevia persoonallisuushäiriöisiä äitejä kun on ihan oikeasti olemassa. Pitää ihan pilkkoa osiin.
- Lapset siis asuvat isällään, koska äiti ei jaksa normaalia lapsiperheen arkea.
- Äiti on ilmoittanut että ei jaksa tulla kylään joulupäivänä, mutta "yrittää" ja ilmoittaa jos tulee. Voi varmaan luottaa siihen, että äidillä on historiaa feidaamisen kanssa jos tällaista sanoo, joten muu perhe on luultavasti ajatellut äidin pysyvän kotonaan ja elänyt sitten sitä tavallista arkea.
- Äiti ilmestyykin yhtäkkiä ovelle ja järkyttyy siitä, että paikalla on vieras lapsen kaveri eikä hän ole kontrollissa ympäristöstään. Sättii tekstissä saman tien omaa tytärtään halveksuvilla sanavalinnoilla, joten luultavasti on suhtautunut tähän aikaisemminkin todella negatiivisesti.
- Äiti lähtee saman tien pois, koska ei saanut tyydyttävää vastausta siihen että miksi asunnossa on lapsen kaveri vieraana. Aiheuttanut luultavasti aikaisemminkin samankaltaisia hylkäämiskokemuksia, jos noin nopeasti lähtee tiehensä.
- Jää jankuttamaan usean sivun ajan siitä miten järkyttynyt on, että joulupäivänä oli vieraita kylässä koska näin ei kuulu olla. Antaa isot vibat kontrollifriikkeydestä. Jossain viestissä mainitsee, että lapsen tulisi kyllä viihdyttää vanhempaansa eikä kaveriaan.Joten oletan, että äiti kuvitteli että tulee teatraalisesti sisään tupaan ja kaikki ovat onnesta ja yllätyksestä soikeina, juoksevat halaamaan, levittävät punaisen maton, nauttivat äidin tuomaa ruokaa kiitollisena ja kuuntelevat haltioituneina pianonsoittoa. Vaikka suhde perheeseen on niin pahasti rakoillut että ollaan tilanteessa jossa äiti voi sanoa että "tulee jos jaksaa" vierailulleen joulupäivänä ja kykenee lähtemään tuosta noin ovesta ulos vain siksi kun lapsella on kaveri kylässä, eikä ole huolissaan kuin omasta harmituksestaan. Lapsen traumoista viis. Vaikka kuulostaa kaikin puolin sekopäiseltä, niin olen todistanut tällaisia täysin latvasta lahoja vanhempia jotka suuttuvat milloin mistäkin omituisesta. Kyseessä on aina kuitenkin se, että heidän kontrolliaan on uhattu ja nyt täytyy näyttää perheelle kaapin paikka. Voimia APn lapsille ja toivottavasti AP itse on jossain aktiivisessa hoitosuhteessa jossa oppii käsittelemään tunnereaktioitaan.
Niin no, mietin vain, että jos lapsi ei koe äitiään näin, niin mitä hän sillä ylipäätään tekee? Inun kuvauksesi mukaan lapsi voisi asua yhtä hyvin lastenkodissa, siellä varmaan saisi tunteettomasti leikkiä kaverin kanssa, äidistä viis.
ApSoitapa nyt oma äitisi kylään, levität hänelle sen punaisen maton, halaat ja kerrot tuikkivin silmin kuinka ihanaa on kun hän tuli käymään!
Olenko sanonut, että kaipaan häntä? Niin.
Miksi sitten kuvittelet lasteni kaipaavan minua?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä? Tarina on sen verran absurdi ja yksityiskohtainen että en viitsi uskoa provoksi (provot ovat yleensä geneerisempiä ja kaavamaisempia) että voisi, surullista kyllä, väittää sepityksen olevan totta. Ja tällaisia täysin todellisuudesta irrallaan olevia persoonallisuushäiriöisiä äitejä kun on ihan oikeasti olemassa. Pitää ihan pilkkoa osiin.
- Lapset siis asuvat isällään, koska äiti ei jaksa normaalia lapsiperheen arkea.
- Äiti on ilmoittanut että ei jaksa tulla kylään joulupäivänä, mutta "yrittää" ja ilmoittaa jos tulee. Voi varmaan luottaa siihen, että äidillä on historiaa feidaamisen kanssa jos tällaista sanoo, joten muu perhe on luultavasti ajatellut äidin pysyvän kotonaan ja elänyt sitten sitä tavallista arkea.
- Äiti ilmestyykin yhtäkkiä ovelle ja järkyttyy siitä, että paikalla on vieras lapsen kaveri eikä hän ole kontrollissa ympäristöstään. Sättii tekstissä saman tien omaa tytärtään halveksuvilla sanavalinnoilla, joten luultavasti on suhtautunut tähän aikaisemminkin todella negatiivisesti.
- Äiti lähtee saman tien pois, koska ei saanut tyydyttävää vastausta siihen että miksi asunnossa on lapsen kaveri vieraana. Aiheuttanut luultavasti aikaisemminkin samankaltaisia hylkäämiskokemuksia, jos noin nopeasti lähtee tiehensä.
- Jää jankuttamaan usean sivun ajan siitä miten järkyttynyt on, että joulupäivänä oli vieraita kylässä koska näin ei kuulu olla. Antaa isot vibat kontrollifriikkeydestä. Jossain viestissä mainitsee, että lapsen tulisi kyllä viihdyttää vanhempaansa eikä kaveriaan.Joten oletan, että äiti kuvitteli että tulee teatraalisesti sisään tupaan ja kaikki ovat onnesta ja yllätyksestä soikeina, juoksevat halaamaan, levittävät punaisen maton, nauttivat äidin tuomaa ruokaa kiitollisena ja kuuntelevat haltioituneina pianonsoittoa. Vaikka suhde perheeseen on niin pahasti rakoillut että ollaan tilanteessa jossa äiti voi sanoa että "tulee jos jaksaa" vierailulleen joulupäivänä ja kykenee lähtemään tuosta noin ovesta ulos vain siksi kun lapsella on kaveri kylässä, eikä ole huolissaan kuin omasta harmituksestaan. Lapsen traumoista viis. Vaikka kuulostaa kaikin puolin sekopäiseltä, niin olen todistanut tällaisia täysin latvasta lahoja vanhempia jotka suuttuvat milloin mistäkin omituisesta. Kyseessä on aina kuitenkin se, että heidän kontrolliaan on uhattu ja nyt täytyy näyttää perheelle kaapin paikka. Voimia APn lapsille ja toivottavasti AP itse on jossain aktiivisessa hoitosuhteessa jossa oppii käsittelemään tunnereaktioitaan.
Minusta suhteen vanhempaan pitäisi tuntua nimenomaan tuolta, mitä kuvailit. Itse ainakin suhtauduin omaan isääni ihan noin. Hän oli tosi ihana ja itselleni tärkeä. Toki kaveritkin olivat, mutta meillä ol kotona sentään kotikasvatus. Jos isä olisi noin tullut käymään, äidille olisi ollut täysin selvää, etten saa pitää kaveria meillä. Ja ihan hienosti olisin ehtinyt kaverin kanssa leikkiä KOSKA TAHANSA, muulloin.
ApJaha, AP on lapsena kärsinyt kontrollifriikki-isästä. Rupesi nyt myötäilemään ihmisten spekulaatioita sen verran liikaa että taitaa olla sittenkin provo.
Ei minun isäni ollut kontrollifriikki.
Ap
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat narsistilta ap ja lisäksi muutenkin mt-ongelmaiselta. Eipä mikään ihme, ettei sinua haluta visiitille.
Ikinä ei olla sanottu, etten voisi mennä.
ApEhkä he pelkäävät sinua ja reaktiotasi?
Lapset yleensä ovat lojaaleja vanhempiaan kohtaan, vaikka he kohtelevat heitä huonosti. Miehesikin mielestäni yrittää venyä, ettei suhde lapsiin katkea osaltasi täysin.En tiedä, mitä he pelkäisivät? Kun en ole siis yleensä menossa sinne vaikka toivottaisiin.
ApSinua. Ja täysin ymmärrettävää.
Lapsiraukat.
Eivät pelkää. Lapsi itse tajusi, että kaverista olisi pitänyt ilmoittaa, mutta vastuutti siitä (ihan oikein) isäänsä.
ApLapsi sanoi niin, koska hän ymmärrettävästi pelkää sinua.
Jos itse teet toista satuttavasti, varmaan pelkäät myös toisen suuttuvan. Eli tyttö muisti, että olin puhunut tulevani. Ja oli kartalla siitäkin, että siitä on puhuttu, ettei lasten kavereita ole siellä, kun on sovittu päivä, että minä tulen.
Kaveri, joka oli kyseessä olikylläkin eri, tämän kaverin kohdalla ei ole ollut ongelmaa ”päällekkäisyydestä”. Se joka tuli tuli kysymättä ihan omia aikojaan. Häntä piti sitten rajoittaa perhetyön kanssa puhumisen jälkeen koska mies ei tajunnut rajoittaa minun mieleni pahoituttua.
ApSiis mitä ihmettä tarkoitat? Meinaatko että lapsesi loukkasi sinua tahallaan kutsumalla kylään kaverin, josta ei ole ennen ollut kanssasi ongelmia, kun hän ei tiennyt sinun tulevan juuri silloin kun kaveri on kylässä?? Ja isän joka oli nukkumassa kun tulit, olisi pitänyt kuitenkin olla hereillä häätämässä kaveri pois heti kun sinä lennähdät ovesta sisään, koska jostain syystä et itse viitsinyt niin tehdä??? Ja kahviakaan et voisi edes pyytää miestä keittämään, koska se olisi kauheaa määräilyä, mutta kuitenkin olet perheenjäsen, joka voi tulla ja mennä ilmoittamatta etukäteen mitään ja odottaa, että muu perhe varautuu etukäteen toimimaan sinun oikkujesi mukaan??
Eihän näistä sun jutuista ota mitään selvää...
Niin. Kahvinkeitosta ei ollut ollut puhetta. Siitä, että tulisin sinne, oli ollut. Mokasin ehkä siinä, etten osannut odottaa enkä luottaa miehen häätävän omalla lerppaeunukkitavallaan lapsen kaverin joskus kun jaksaa, pois, vaan reagoin sekunnissa siihen, ettei ollut heti käsi lipalla, että kaveri häipyy hep.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä? Tarina on sen verran absurdi ja yksityiskohtainen että en viitsi uskoa provoksi (provot ovat yleensä geneerisempiä ja kaavamaisempia) että voisi, surullista kyllä, väittää sepityksen olevan totta. Ja tällaisia täysin todellisuudesta irrallaan olevia persoonallisuushäiriöisiä äitejä kun on ihan oikeasti olemassa. Pitää ihan pilkkoa osiin.
- Lapset siis asuvat isällään, koska äiti ei jaksa normaalia lapsiperheen arkea.
- Äiti on ilmoittanut että ei jaksa tulla kylään joulupäivänä, mutta "yrittää" ja ilmoittaa jos tulee. Voi varmaan luottaa siihen, että äidillä on historiaa feidaamisen kanssa jos tällaista sanoo, joten muu perhe on luultavasti ajatellut äidin pysyvän kotonaan ja elänyt sitten sitä tavallista arkea.
- Äiti ilmestyykin yhtäkkiä ovelle ja järkyttyy siitä, että paikalla on vieras lapsen kaveri eikä hän ole kontrollissa ympäristöstään. Sättii tekstissä saman tien omaa tytärtään halveksuvilla sanavalinnoilla, joten luultavasti on suhtautunut tähän aikaisemminkin todella negatiivisesti.
- Äiti lähtee saman tien pois, koska ei saanut tyydyttävää vastausta siihen että miksi asunnossa on lapsen kaveri vieraana. Aiheuttanut luultavasti aikaisemminkin samankaltaisia hylkäämiskokemuksia, jos noin nopeasti lähtee tiehensä.
- Jää jankuttamaan usean sivun ajan siitä miten järkyttynyt on, että joulupäivänä oli vieraita kylässä koska näin ei kuulu olla. Antaa isot vibat kontrollifriikkeydestä. Jossain viestissä mainitsee, että lapsen tulisi kyllä viihdyttää vanhempaansa eikä kaveriaan.Joten oletan, että äiti kuvitteli että tulee teatraalisesti sisään tupaan ja kaikki ovat onnesta ja yllätyksestä soikeina, juoksevat halaamaan, levittävät punaisen maton, nauttivat äidin tuomaa ruokaa kiitollisena ja kuuntelevat haltioituneina pianonsoittoa. Vaikka suhde perheeseen on niin pahasti rakoillut että ollaan tilanteessa jossa äiti voi sanoa että "tulee jos jaksaa" vierailulleen joulupäivänä ja kykenee lähtemään tuosta noin ovesta ulos vain siksi kun lapsella on kaveri kylässä, eikä ole huolissaan kuin omasta harmituksestaan. Lapsen traumoista viis. Vaikka kuulostaa kaikin puolin sekopäiseltä, niin olen todistanut tällaisia täysin latvasta lahoja vanhempia jotka suuttuvat milloin mistäkin omituisesta. Kyseessä on aina kuitenkin se, että heidän kontrolliaan on uhattu ja nyt täytyy näyttää perheelle kaapin paikka. Voimia APn lapsille ja toivottavasti AP itse on jossain aktiivisessa hoitosuhteessa jossa oppii käsittelemään tunnereaktioitaan.
Niin no, mietin vain, että jos lapsi ei koe äitiään näin, niin mitä hän sillä ylipäätään tekee? Inun kuvauksesi mukaan lapsi voisi asua yhtä hyvin lastenkodissa, siellä varmaan saisi tunteettomasti leikkiä kaverin kanssa, äidistä viis.
ApSoitapa nyt oma äitisi kylään, levität hänelle sen punaisen maton, halaat ja kerrot tuikkivin silmin kuinka ihanaa on kun hän tuli käymään!
Olenko sanonut, että kaipaan häntä? Niin.
Miksi sitten kuvittelet lasteni kaipaavan minua?
Ap
En kuvittele että sinua kaipaa yhtään kukaan. Olisit siis vaan jättänyt tunkematta sinne lasten kotiin tänään. Heillä oli kaikki hyvin ennen kuin sinä menit pilaamaan kaiken.
Nyt en saa tietää, mitä mies olisi asian eteen tehnyt, koska tytön äiti soitt ja kysyi, onko lapsi siellä ja halusi hänet kotiin. Noin 1/2 h sen jälkeen, kun olin lähtenyt.
En vain ole oppinut luottamaan, että lerppaeunukki toimii. Koska ei ole ripeä. Eikä puhu. Ei siis kommunikoi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä narsisistin tunnistaa:
Narsistin käyttäytymistä kuvaavat mm. seuraavat piirteet:
-Röyhkeää, ylimielistä, toista alentavaa, äärimmäisen itsekästä, tunnekylmää käyttäytymistä.
-Alentunut empatiakyky. (Kaikista läheisimpiäkin ihmisiä kohtaan).
-Kyvyttömyys ottaa huomioon muiden tunteita.
-Egosentrinen (lapsenomainen) ajattelu- ja toimintatapa.
-Piirteet ovat jatkuneet vuosia ja toiminnassa on nähtävissä usein sama kaava.
-Toistaa virheitään. Ei opi virheistään.
-Kulttuurissamme vallitsevien hyvien arvojen vastaista röyhkeää ja julmaa käyttäytymistä, sekä ajattelutapaa
aika moni natsaa, vai mitä ap?
Minä veikkaan päädiagnoosiksi epävakaata. Hehän reagoivat suhteettomasti pieniinkin vastoinkäymisiin. Onneksi on terapioita jotka auttavat jos päästään siihen että tunnistaa itse piirteet. Päälle voi olla narsua.
Varmaan aloittajallakin omat haasteensa ja karu lapsuus mutta eikun eteenpäin elämässä, mars.
Inhoan yleensä tällaista nettidiagnosointia, mutta tähän haluan kommentoida. Itselläni on epävakaa, ja se ei mielestäni pelkästään selitä ap:n käyttäytymistä. Epävakaalle on kyllä tyypillistä suhteettoman voimakkaat tunnereaktiot, mutta usein niitä seuraa voimakas syyllisyys ja häpeä omasta käyttäytymisestä. Ap taas ei tunnu näkevän ollenkaan omaa osaansa tilanteeseen, vaan omakin käyttäytyminen on aina muiden syytä. Empatiakyky ja rakkaus omiin lapsiin ovat niin olemattomia, että pahaa tekee. Ainoa, jolla näyttää olevan merkitystä, on minä itse ja minun tunteeni. Oman itsen täytyisi olla kaiken keskiössä, ja kun näin ei ole, reaktio on voimakas. Tämä viittaa ikävä kyllä siihen vähän toisenlaiseen häiriöön, jota en halua tässä mainita, koska en tykkää lyödä leimoja edes näin hämmästyttävällä tavalla käyttäytyvien ihmisten otsiin, kun minulla ei ole siihen valtuuksia.
Persoonallisuushäiriöt juontavat usein juurensa lapsuuden kokemuksista, mutta aikuinen ei voi oikeuttaa käyttäytymistään sillä, että olen tällainen, koska äitini oli sellainen. Itsellänikin on hankalia kokemuksia, mutta olen tehnyt valtavasti töitä päästäkseni eroon epävakaista piirteistäni ja saadakseni tunnereaktioni hallintaan. Jos nyt ei puhuta ihan psykopatiasta tai vaikeasta narsismista, ihmisen persoonallisuus on nykytutkimusten mukaan muokkautuvainen ja monista persoonallisuushäiriöistäkin voi toipua.
En käsittele tässä ketjussa tunteitani lapsia kohtaan, enkä rakkauttani lapsiin. Käsittelen MINUN OMIA TUNTEITANI, TAJUATKO? Sitä, miltä minusta tuntuu. Jo otsikko on siitä. Mene muihin ketjuihin jos et halua auttaa siinä.
Nimenomaan on idioottimaista vetää se johtopäätös, että kun minä tunnen vihaa jonkin lapsiin liittyvän asian synnyttämänä, niin minä vihaisin lapsiani, tai tuntisin vihaa lapsiini. Eihän se nyt NIIN mene. Se on ERI keskustelu koita nyt typerys käsittää.
Ap
Ap
Olet useita kertoja kertonut, ettet välit vähääkään lapsistasi.
Minusta nuo miehen hitaus ja puhumattomuus ovat vikoja. Se taas oma vikani, että reagoin snap. Enkä luota vtun hittaaseen eunukkiin, että on puolellani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä narsisistin tunnistaa:
Narsistin käyttäytymistä kuvaavat mm. seuraavat piirteet:
-Röyhkeää, ylimielistä, toista alentavaa, äärimmäisen itsekästä, tunnekylmää käyttäytymistä.
-Alentunut empatiakyky. (Kaikista läheisimpiäkin ihmisiä kohtaan).
-Kyvyttömyys ottaa huomioon muiden tunteita.
-Egosentrinen (lapsenomainen) ajattelu- ja toimintatapa.
-Piirteet ovat jatkuneet vuosia ja toiminnassa on nähtävissä usein sama kaava.
-Toistaa virheitään. Ei opi virheistään.
-Kulttuurissamme vallitsevien hyvien arvojen vastaista röyhkeää ja julmaa käyttäytymistä, sekä ajattelutapaa
aika moni natsaa, vai mitä ap?
Minä veikkaan päädiagnoosiksi epävakaata. Hehän reagoivat suhteettomasti pieniinkin vastoinkäymisiin. Onneksi on terapioita jotka auttavat jos päästään siihen että tunnistaa itse piirteet. Päälle voi olla narsua.
Varmaan aloittajallakin omat haasteensa ja karu lapsuus mutta eikun eteenpäin elämässä, mars.
Inhoan yleensä tällaista nettidiagnosointia, mutta tähän haluan kommentoida. Itselläni on epävakaa, ja se ei mielestäni pelkästään selitä ap:n käyttäytymistä. Epävakaalle on kyllä tyypillistä suhteettoman voimakkaat tunnereaktiot, mutta usein niitä seuraa voimakas syyllisyys ja häpeä omasta käyttäytymisestä. Ap taas ei tunnu näkevän ollenkaan omaa osaansa tilanteeseen, vaan omakin käyttäytyminen on aina muiden syytä. Empatiakyky ja rakkaus omiin lapsiin ovat niin olemattomia, että pahaa tekee. Ainoa, jolla näyttää olevan merkitystä, on minä itse ja minun tunteeni. Oman itsen täytyisi olla kaiken keskiössä, ja kun näin ei ole, reaktio on voimakas. Tämä viittaa ikävä kyllä siihen vähän toisenlaiseen häiriöön, jota en halua tässä mainita, koska en tykkää lyödä leimoja edes näin hämmästyttävällä tavalla käyttäytyvien ihmisten otsiin, kun minulla ei ole siihen valtuuksia.
Persoonallisuushäiriöt juontavat usein juurensa lapsuuden kokemuksista, mutta aikuinen ei voi oikeuttaa käyttäytymistään sillä, että olen tällainen, koska äitini oli sellainen. Itsellänikin on hankalia kokemuksia, mutta olen tehnyt valtavasti töitä päästäkseni eroon epävakaista piirteistäni ja saadakseni tunnereaktioni hallintaan. Jos nyt ei puhuta ihan psykopatiasta tai vaikeasta narsismista, ihmisen persoonallisuus on nykytutkimusten mukaan muokkautuvainen ja monista persoonallisuushäiriöistäkin voi toipua.
En käsittele tässä ketjussa tunteitani lapsia kohtaan, enkä rakkauttani lapsiin. Käsittelen MINUN OMIA TUNTEITANI, TAJUATKO? Sitä, miltä minusta tuntuu. Jo otsikko on siitä. Mene muihin ketjuihin jos et halua auttaa siinä.
Nimenomaan on idioottimaista vetää se johtopäätös, että kun minä tunnen vihaa jonkin lapsiin liittyvän asian synnyttämänä, niin minä vihaisin lapsiani, tai tuntisin vihaa lapsiini. Eihän se nyt NIIN mene. Se on ERI keskustelu koita nyt typerys käsittää.
Ap
ApOlet useita kertoja kertonut, ettet välit vähääkään lapsistasi.
Se vaihtelee.
Ap
Voi kumpa miehes oiskin ollut lerppaeunukki kun menitte kimppaan. Ei olis noita lapsiparkoja tullut kärsimään raivohullusta äidistään.
Vierailija kirjoitti:
Nyt en saa tietää, mitä mies olisi asian eteen tehnyt, koska tytön äiti soitt ja kysyi, onko lapsi siellä ja halusi hänet kotiin. Noin 1/2 h sen jälkeen, kun olin lähtenyt.
En vain ole oppinut luottamaan, että lerppaeunukki toimii. Koska ei ole ripeä. Eikä puhu. Ei siis kommunikoi.
Ap
No niin. Eli puoli tuntia kun olisit odotellut ei mitään ongelmaa olisi edes tullut. Mutta ei, mullehetitännekaikkijamuntavalla!!!
Mies kuvittelee tai toivoo, olettaa, että luotan häneen, vaikka sanaakaan ei sano, ei lupaa toimia, ei ole ripeä... enpä ikinä muista, että jotain saatta tapahtuakin.
Ap
Alue: Aihe vapaa
:D :D meillä kaikilla on puutteemme