Tunnen itseni surulliseksi: olin menossa lasten, jotka asuvat isällään, luo, niin siellä olikin lapsella kaveri ja hirveä hulabaloo päällä :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap miksi et olisi voinut käydä rauhallisesti sanomassa exllä: pahoittelut, että tulin näin aikaisin, sopiiko että käyn puolen tunnin kävelyllä, kun palaan lapsen kaveri on lähtenyt kotiin ja voidaan vaikka syödä näitä ruokia?

Olisit voinut iloisesti hymyillä tytöille, pyytää heitä laittamaan ruuat jääkaapin ja sanoa käyväsi kävelyllä keräämässä ruokahalua.

Miksi et voi käyttäytyä kuin kuka tahansa empaattinen ihminen?

Tilanne eskaloitui vain sinun tunteittesi takia. Ei lapsen ei kaverin, eikä miehen takia. Ja koska ongelma on sinun korviesi välissä, vain sinulla on velvollisuus toimia tilanteen ratkaisemiseksi rakentavalla tavalla.

Tytön ei tarvitse ennakoida mielenliikkeitäsi, miehen ei tarvitse toimia niin että sinulle ei tule paha mieli. Sinun paha mielesi on vain ja ainoastaan sinun vastuullasi, koska olet aikuinen ihminen. Mikään ei muutu paremmaksi, jollet ota vastuuta asioista, jotka kuuluvat sinulle.

Voi että kun olisikin tuollainen aikuismainen ja aikuisen tasolla ajatteleva kumppani. Mutta mies pelkää varmaan lapsen reaktioita.

Ap

Eikö sinulla ole mitään kommenttia omaan käytökseesi? Huomaatko miten käänsit keskustelun taas ex-mieheen, vaikka jokainen muu keskustelija tarttuu sinun tekemisiisi?

Olen surullinen, on, siinä on sinulle kommentti.

Ap

Suru on tunne, nyt on kyse siitä miten pystyt käsittelemään tunteen ja käyttäytymään kuin aikuinen, vaikka tunnet surua, meidän muiden silmissä mitättömästä, jopa positiivisesta asiasta, siitä että lapsesi leikkii kaverin kanssa.

Tämä kaveri ei ole sellainen ihminen, jollaisia TOIVOISIN lapseni läheisiksi. Toki hän saa kaveristaan pitää ja olla hänen kanssaan niin paljon kuin haluaa (kun on aika olla kaverin kanssa), koska tämä kaveri kiristi tyttöämme omia tarkoituksiaan ajaen. Sanoi, ettei tule lapsemme syntymäpäiville, jos tyttöni ei tee asiaa X. Tyttö ei tehnyt. Mutta hajosi aivan täysin järkytyksestä, ettei paras kaveri ole tulossa synttäreille 😢

Sitten tämä narsistikaveri perui uhkauksensa, koska se ei tehonnut.

Ap

Ja nyt vastasit minulle lapsen kaverista. Edelleenkään tämän aamun tapahtumissa ei ole kyse lapsen kaverista, lapsestasi, siitä

mitä ex-mies teki tai jätti tekemättä, vaan siitä miten sinä reagoit, kun odotuksesi eivät toteutuneet.

Olisitko mielestäsi voinut toimia toisin, kun tunsit surua siitä, että lapsesi leikkii kaverinsa kanssa? Näin jälkikäteen ajateltuna, valitsisitko tehdä toisin?

En ole vieläkään yli sen tunnetilan, eli miten olisin seuraavassa hetkessä pysähtyessäni miettimään voinut tuntea toisin?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela -72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ajattelin, että yllätän perheen iloisesti menemällä jo ihan aamupäivästä ja olin siellä noin tunti sitten.

- ei kyllä kuulosta ilahduttamiselta. Olisit halunnut kaiken menevän mielesi mukaan, eli lähinnä halusit ilahduttaa itseäsi.

Niin, YLEENSÄ minua on kinuttu sinne ja odptettu ja oltu surullisia, kun en ole totellut.

Nyt en taaskaan totellut, koska en hyväksy sitä, ettei minulle ilmoiteta, että täällä onkin kaveri, vaikka on sovittu, että jos minä olen lasten kanssa, niin kaverit eivät tule. Ihan perhetyöntekijöiden mielipide oli sama.

Ap

Siis hetkinen, kirjoitit aloituksessa että ajattelit yllättää perheen menemällä jo aamupäivästä, eli he eivät vielä odottaneet sinua sinne? Miten he olisivat siis tienneet ilmoittaa sinulle, että siellä on lapsella kaveri?

Oli puhetta, että tulen tänään, jos vain fiilis suinkin antaa myöden. Mutta siis en missään tapauksessa halua olla siellä, jos lapsella on kaveri. Siitä on puhuttu kyllä.

En voi edellyttää, että mies olisi ilmoittanut, MUTTA voin edellyttää, ettei siellä ole vieraita joulupäivän aamuna! Ei ole tapana! Häiritä ihmisiä sillä.

Toki he voivat valita sallia sen, mutta sitä en voinut ODOTTAA.

Ap

Realistisesti ajatellen et toki voinut odottaa, että lapsellasi on kaveri kylässä, mutta et voi edellyttää ettei sellaista olisi tai että sinulle olisi etukäteen ilmoitettu kaverista, jos kerran et itsekään ilmoittanut mihin aikaan olet tulossa. Varsinkin jos ette ole edes sopineet mitään varmaa, vain että tulet jos jaksat.

Mielestäni ylireagoit aika pahasti tähän kaveriasiaan. Miksi sinä heti sieltä pois lähdit? Olisit mennyt herättämään miehen ja pyytänyt häntä vaikka keittämään kahvit sillä aikaa kun sinä olisit kehottanut lastasi kavereineen lopettelemaan leikit ja sanonut, että kaverin on aika lähteä kotiin. Ja sitten olisitte voineet katsella lasten saamia lahjoja ja soittaa pianoa. Lapsilla nyt kuitenkin on kavereita ja pitää ollakin. Vanhemmat voivat tarpeen mukaan sitten kontrolloida sitä, milloin kavereita tavataan. Jos sinä et asu lastesi kanssa, et voi vaatia etteivät he saisi tuoda kotiin kavereita vain varmuuden vuoksi, jos sinä satutkin yllättäen pölähtämään paikalle. Sinun täytyy sopia tarkemmin milloin menet lapsia tapaamaan ja pitää kiinni sovituista ajoista, jos et kestä tuon vertaa, että kavereita on kylässä kun tulet käymään.

Entä jos mies ei olisi halunnut keittää kahvia?

Ap

Takerrut lillukanvarsiin jo, koska TIEDÄT toimineesi väärin. Sinä vain et pysty KOSKAAN myöntämään kun olet väärässä.

Ei, vaan kysyn: onko enemmän oikein vaatia miestä keittämään kotonaan kahvia, vai jättää mies rauhaan ja päättelemään itse, miten arvokas olen hänelle?

Ap

Jos joku tulisi minun kotiini vaatimaan, että keitän hänelle kahvia niin heittäisin pihalle. Ei ole varmaa, että haluaisin keittää kahvia. Keitän, jos haluan. Ainakin äitini osasi vaatia ja olen täysin kurkkuani myöten täynnä sellaista itsekeskeistä asennetta.

Ap

Todella itsekästä vaatia, että keitä kahvia koska minä pahoitin mieleni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Todella itsekästä vaatia, että keitä kahvia koska minä pahoitin mieleni.

Ap

Sinä et oikeasti edes tiedä mistä täällä edes puhutaan. Tai sitten olet vain ihan tautisen tyhmä.

Kun KERRANKIN EN HALUNNUT vain koomailla ja viettää joulupäivää yksin! Yleensä mulle vttuillaan täällä, kun en halua tavata lapsia. Haluan kyllä, mutta sen edessä voi olla se, että kaverista ei sanota, että hänet lähetetään tiehensä, kun minä tulen.

En halunnut olla poissa heidän seurasta. He itse eivät piitanneet siitä, tulenko vai en. Muistakaa se, valittaessanne, etten tee mitään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella itsekästä vaatia, että keitä kahvia koska minä pahoitin mieleni.

Ap

Sinä et oikeasti edes tiedä mistä täällä edes puhutaan. Tai sitten olet vain ihan tautisen tyhmä.

En tiedäkään, koska en tiedä neuvoista, joissa oletetaan voitavan määräillä muita.

Ap

Voi luoja mä olen tunnettu siitä että olen kärsivällinen ja ymmärtäväinen kuin enkeli, mutta tää Äitihullu.... Luojan Kiitos mun elämääni ei kuulu tuollaista ihmistä! Saattaisin joutua loppuelämäkseni vankilaan.

Ja sitäpaitsi: jos minä jotenkin mokasin, niin MIEHEN pitäisi lohduttaa minua, eikä kiukutella, että olen tosi rasittava.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja mä olen tunnettu siitä että olen kärsivällinen ja ymmärtäväinen kuin enkeli, mutta tää Äitihullu.... Luojan Kiitos mun elämääni ei kuulu tuollaista ihmistä! Saattaisin joutua loppuelämäkseni vankilaan.

Eli olet tunnettu siitä, että esität tai teeskentelet sellaista.

Ap

---"Lapset ovat isällään siksi, etten oikeastaan jaksanut seuraavanlaisia tilanteita, joita tässäkin kerron."

Eli haluat oman elämäsi olevan täysin sressitöntä, ongelmatonta höttöä. Elämän on sujuttava siten, kuin sinä sen käsikirjoitat? Et kestä tavallista arkea, lasten normaalia elämää kavereineen ja touhuineen? Ilmeisesti tämä tarkoittaa siitä, että jos tilanne olisi se, että lapset asuisivatkin sinun luonasi, niin he eivät voisi tavata ystäviään kotonaan? Kieltäisit heiltä normaalit sosiaaliset kontaktit?

Vaikutat kauhean rasittavalta ja neuroottiselta ongelmakimpulta. Jollet vielä käy terapiassa niin oliskohan syytä hankkia sellaista apua. Asenteesi vanhemmuuteen ja perhe-elämään ei ole normaali. Kun hankkii lapsia, niin minä/minun-asenne täytyy unohtaa. Marttyyriksi ei tarvitse heittäytyä, mutta lasten toiveita ja tarpeita tulee kuunnella. Sulla tämä on täysin hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitäpaitsi: jos minä jotenkin mokasin, niin MIEHEN pitäisi lohduttaa minua, eikä kiukutella, että olen tosi rasittava.

Ap

Sinä mokasit. Pyydä anteeksi! Mies varmasti antaa anteeksi ja jopa lohduttaa sinua.

Vierailija kirjoitti:

---"Lapset ovat isällään siksi, etten oikeastaan jaksanut seuraavanlaisia tilanteita, joita tässäkin kerron."

Eli haluat oman elämäsi olevan täysin sressitöntä, ongelmatonta höttöä. Elämän on sujuttava siten, kuin sinä sen käsikirjoitat? Et kestä tavallista arkea, lasten normaalia elämää kavereineen ja touhuineen? Ilmeisesti tämä tarkoittaa siitä, että jos tilanne olisi se, että lapset asuisivatkin sinun luonasi, niin he eivät voisi tavata ystäviään kotonaan? Kieltäisit heiltä normaalit sosiaaliset kontaktit?

Vaikutat kauhean rasittavalta ja neuroottiselta ongelmakimpulta. Jollet vielä käy terapiassa niin oliskohan syytä hankkia sellaista apua. Asenteesi vanhemmuuteen ja perhe-elämään ei ole normaali. Kun hankkii lapsia, niin minä/minun-asenne täytyy unohtaa. Marttyyriksi ei tarvitse heittäytyä, mutta lasten toiveita ja tarpeita tulee kuunnella. Sulla tämä on täysin hukassa.

Kyllä elämä voi sellaistakin olla. Ei ongelmointi ole mitään pakkopullaa, johon ei voi vaikuttaa. Jos lapsi haluaisi tavata ystäväänsä, niin maksimissaan voisivat olla tytön huoneessa. Ja käyttäytyä kohteliaasti minua kohtaan.

Kolmanneksi minusta se mitä esität ei ole tavallista ja normaalia elämää, vaan idioo ttien vaivoikseen valitsemaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitäpaitsi: jos minä jotenkin mokasin, niin MIEHEN pitäisi lohduttaa minua, eikä kiukutella, että olen tosi rasittava.

Ap

Sinä mokasit. Pyydä anteeksi! Mies varmasti antaa anteeksi ja jopa lohduttaa sinua.

Mokasin, mutta ei ole mitään anteeksipyydettävää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille ei ole mitenkään vaarallista tylsistyä toisinaan.

-eikä aikuisille pettyä, joten anna jo olla. Ensi kerralla soita etukäteen.

Millä ensi kerralla? Siis vuodenko päästä? Lapset ovat pieniä nyt. Ja minulla on paha mieli ja surullinen olo NYT.

Ap

Jokaisella on joskus paha mieli ja surullinen olo. Se ei ole vaarallista. Siihen rypemään jääminen ja muiden syyttely sen sijaan on vahingollista sekä sinulle että lapsillesi. Anna lapsella vakaa joulu.

Päätä nyt jo, idi ootti, että onko se mielen pahoittuminen vaarallista, vaiko eikö se ole. Taisit sittenkin itsekin ymmärtää, että se on PAHA asia.

Ap

No kuule. Tunne ei ole vaarallinen vaan se, miten käyttäydyt sen kanssa. Sinä voit nyt ihan rauhassa odottaa että se menee ohi. Tai sitten sylkeä sitä muiden niskaan tai vaikkapa kehiä lisäkierroksia netissä. Sinun tunne, sinun päätös. Hyvää joulua!

Miten mä voin odottaa, että se mene ohi, kun vuoden ainoa joulupäivä on tässä? Se on nyt. Ne lahjat ovat uusia NYT. Joulu oli EILEN nyt.

Eivät enää sitten, kun tämä menee ohi. Sitten on normaali arkistessi ja muu.

Ap

Normaalisti tuollainen paha mieli menee ohi tunnissa. Mutta sinä olet jo päättänyt rypeä siinä koko helkkarin päivän vaikka ei ole edes mitään oikeaa syytä. Mene nyt jo hemmetti itseesi ja ajattele vähän!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitäpaitsi: jos minä jotenkin mokasin, niin MIEHEN pitäisi lohduttaa minua, eikä kiukutella, että olen tosi rasittava.

Ap

Sinä mokasit. Pyydä anteeksi! Mies varmasti antaa anteeksi ja jopa lohduttaa sinua.

Miksi pyytäisin sitä anteeksi, että reagoin huonolla tavalla siihen, että mies on pska pässi? Mutta se reaktio siihen OLI moka, sen myönnän.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja sitäpaitsi: jos minä jotenkin mokasin, niin MIEHEN pitäisi lohduttaa minua, eikä kiukutella, että olen tosi rasittava.

Ap

Käänteisesti: Kun miehesi nyt mielestäsi mokasi, pitäisi SINUN lohduttaa häntä eikä kiukutella, että miehesi on rasittava?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitäpaitsi: jos minä jotenkin mokasin, niin MIEHEN pitäisi lohduttaa minua, eikä kiukutella, että olen tosi rasittava.

Ap

Sinä mokasit. Pyydä anteeksi! Mies varmasti antaa anteeksi ja jopa lohduttaa sinua.

Mokasin, mutta ei ole mitään anteeksipyydettävää.

Ap

Mieti, että pyydät anteeksi ja saat hienoa kohtelua. Se voi olla käänteentekevää kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille ei ole mitenkään vaarallista tylsistyä toisinaan.

-eikä aikuisille pettyä, joten anna jo olla. Ensi kerralla soita etukäteen.

Millä ensi kerralla? Siis vuodenko päästä? Lapset ovat pieniä nyt. Ja minulla on paha mieli ja surullinen olo NYT.

Ap

Jokaisella on joskus paha mieli ja surullinen olo. Se ei ole vaarallista. Siihen rypemään jääminen ja muiden syyttely sen sijaan on vahingollista sekä sinulle että lapsillesi. Anna lapsella vakaa joulu.

Päätä nyt jo, idi ootti, että onko se mielen pahoittuminen vaarallista, vaiko eikö se ole. Taisit sittenkin itsekin ymmärtää, että se on PAHA asia.

Ap

No kuule. Tunne ei ole vaarallinen vaan se, miten käyttäydyt sen kanssa. Sinä voit nyt ihan rauhassa odottaa että se menee ohi. Tai sitten sylkeä sitä muiden niskaan tai vaikkapa kehiä lisäkierroksia netissä. Sinun tunne, sinun päätös. Hyvää joulua!

Miten mä voin odottaa, että se mene ohi, kun vuoden ainoa joulupäivä on tässä? Se on nyt. Ne lahjat ovat uusia NYT. Joulu oli EILEN nyt.

Eivät enää sitten, kun tämä menee ohi. Sitten on normaali arkistessi ja muu.

Ap

Normaalisti tuollainen paha mieli menee ohi tunnissa. Mutta sinä olet jo päättänyt rypeä siinä koko helkkarin päivän vaikka ei ole edes mitään oikeaa syytä. Mene nyt jo hemmetti itseesi ja ajattele vähän!

Ei ole minun valintani!!!!!!! Tämä on äitini syytä. Hän on syyllistänyt minut kaikista MOKISTANI, olivatpa NE MITEN YMMÄRRETTÄVIÄ TAHANSA! Eli mulla on mun omat tunteet, oli moka raivostua, mutta olen EDELLEEN sitä mieltä, että mies on pska pässi. Siitä minua on syyllistetty! Vaikka SE ON MINUN MINUN MINUN MIELIPITEENI VTTU SOIKOON!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

---"Lapset ovat isällään siksi, etten oikeastaan jaksanut seuraavanlaisia tilanteita, joita tässäkin kerron."

Eli haluat oman elämäsi olevan täysin sressitöntä, ongelmatonta höttöä. Elämän on sujuttava siten, kuin sinä sen käsikirjoitat? Et kestä tavallista arkea, lasten normaalia elämää kavereineen ja touhuineen? Ilmeisesti tämä tarkoittaa siitä, että jos tilanne olisi se, että lapset asuisivatkin sinun luonasi, niin he eivät voisi tavata ystäviään kotonaan? Kieltäisit heiltä normaalit sosiaaliset kontaktit?

Vaikutat kauhean rasittavalta ja neuroottiselta ongelmakimpulta. Jollet vielä käy terapiassa niin oliskohan syytä hankkia sellaista apua. Asenteesi vanhemmuuteen ja perhe-elämään ei ole normaali. Kun hankkii lapsia, niin minä/minun-asenne täytyy unohtaa. Marttyyriksi ei tarvitse heittäytyä, mutta lasten toiveita ja tarpeita tulee kuunnella. Sulla tämä on täysin hukassa.

Kyllä elämä voi sellaistakin olla. Ei ongelmointi ole mitään pakkopullaa, johon ei voi vaikuttaa. Jos lapsi haluaisi tavata ystäväänsä, niin maksimissaan voisivat olla tytön huoneessa. Ja käyttäytyä kohteliaasti minua kohtaan.

Kolmanneksi minusta se mitä esität ei ole tavallista ja normaalia elämää, vaan idioo ttien vaivoikseen valitsemaa.

Ap

On se jännä. Ainoa idi ootti olet sinä, mutta et näe sitä itse, et, vaikka kymmenet kirjoittajat täällä sitä yrittävät sinulle kertoa. Omasta mielesstäsi olet täydellinen, jonka edessä kaikkien kuuluisi kävellä munankuorilla varoen, etteivät vaan missään tapauksessa pahoita herkkää lumihiutalemieltäsi. En kyllä yhtään ihmettele että sinulla on ongelmia ihan jokaisessa ihmissuhteessasi. Ei sinua normaalit ihmiset jaksa. Ei äitisi, ei isäsi, ei isän puoliso, tädit, serkut, mies eivätkä edes lapsesi. Olet järkyttävän raskas ihminen. Ja vain sinä itse et ymmärrä sitä.