35-vuotiaana naisen varoitusvalo palaa jo - lapsentekoa ei voi siirtää, vaikka haluaisit luoda uraa ja näyttäisit nuorelta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä!! pitkään on jauhettu kun syntyvyys laskee ja lapsia ei tehdä. Onko seuraava juttu alkaa painostamaan tämmösillä kirjoituksilla. Ei tarvi olla mikään erikoispoikkeus, että voi ihan hyvin saada lapsen tai lapsia myöhemminkin. Olen itse 36 ja nyt vasta ensimmäistä kertaa elämässäni mietin lasta. Mielestäni siihen on vielä 7-9 vuotta ihan ok ryhtyä.

Sun mielipiteellä ei paljon oo väliä biologiaa vastaan. Kun se hedelmällisyys laskee niin se ihan oikeasti laskee. Turha sit kitistä kalliista hoidoista tai jopa lapsettomuudesta.

Kyllä mä tiedän, että hedelmällisyys laskee. Mitä sitten? Enkä ole mihinkään hoitoihin alkamassa. Jos joskus aika on hyvä niin lapsi tulee tai ei tule.

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä ongelma mene kummankaan sukupuolen piikkiin, vaan yhteiskunnan. Nykyään ei ole minkäänlaisia takeita tulevaisuudesta, edes niinkään yksinkertaisesta asiasta kuin työ. Nuoret ei uskalla enää ottaa lainaa omakotitaloon tai tehdä lasta, koska ei sitä tiedä jos seuraava yt vie työt alta. Mitä sitten teet kun on suuret lainat, perhe ja ei tuloja, muita kuin tuet? Ei työttömällä ole lapseen varaa.

90-luvulla oli vielä vähemmän takeita työstä, mutta syntyvyys on romahtanut vasta tällä vuosikymmenellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tein lapset nuorena, vaikka liitto niiden isän kanssa on kaatunut. Itse nyt 31, lapset 5 ja 7. Olisi jo kiire, ellen exän kanssa niitä olisi tehnyt. Näin jälkikäteen täytyy sanoa että nämä hedelmälliset vuodet meni/menee ohi ihan pirun äkkiä! Ensin luulee että aikaa on vaikka kuinka, sit yhtäkkiä ikä alkaa jo kolmosella. Ja kyllä siinä käytännössä piti tehdä valinta lasten ja korkean koulutuksen/uran välillä. Itse pistin lastenhankinnan etusijalle, nyt olisi aikaa sille koulupenkille taas, mutta viihdyn amistason työssäni liian hyvin.

Haluaisin vielä yhden lapsen mutta se ei näytä kovin todennäköiseltä, koska uuden kumppanin etsiminen, vakiintuminen ym vie niin paljon aikaa. Enkä pidä itseäni mitenkään superhedelmällisenä, koska kuopusta tehtiin vuosi. Eli pelkkään yritykseen voi humpsahtaa vuosi tai pari ja oho, sit ikä alkaakin jo sillä nelosella.

En ymmärrä, miksi kenenkään pitäisi tehdä valinta lasten ja korkeakoulutuksen välillä. Minä pidin lukion jälkeen välivuoden hanttihommissa, sitten pääsin sisään ammattikorkeaan ja valmistuin sieltä 24-vuotiaana. Ei ollut myöskään mitään potentiaalisia lasten isiä näköpiirissä, kun seurustelin samanikäisten kanssa, aika lailla muuta puuhaa kaikilla siihen aikaan.

Outoa, että vakiintuminen uuden kumppanin kanssa veisi mielestäsi aikaa NYT kolmekymppisenä, eikö sitä aikaa tarvita ollenkaan nuorempana kun samalla pitää vakiinnuttaa asemansa työelämässä? Kolmekymppinen sentään saattaa tuntea itsensä jo paremmin, ja kun takana on pitkä pätkä itsenäistä elämää ja mahd avoliittokin jonkun kanssa, niin voi ehkä jo helpommin päättää, sopiiko yhteen uuden rakkauden kanssa.

Toisen korkeakoulututkinnon tein 36-vuotiaana. Lapset tulivat sen jälkeen.

 

Hmm, en sanonut että pitää tehdä valinta lasten ja korkeakoulutuksen välillä. Sanoin että _minun silloin_ piti. En olisi voinut saada samaan aikaan molempia, ottaen huomioon ne haasteet mitä minulla pikkulapsiaikana oli.. mm. lasten sairastelut. Joku toki pystyy monen pienenkin kanssa lukemaan tohtoriksi, mutta moni ei käytännössä pysty. Minä pystyn kyllä tekemään sen nyt tai tulevaisuudessa - jos haluan, niinkuin totesin. ^^ Kouluja voi käydä koska vaan, mutta lapsia voi loppupeleissä tehdä aika lyhyen aikaa. 

Viehän se aina aikaa se vakiintuminen. Mutta minä tapasin lasteni isän 17-vuotiaana, olin 23-vuotias kun saimme esikoisen, eli olimme kyllä melko vakiintunut pari jo nuorena. Lapset oli siihen silloin luonnollista tehdä, kun me molemmat niitä halusimme ja suhde tuntui silloin kestävältä ja elämän mittaiselta. Jos nyt löytäisin uuden kumppanin, olisin jo lähempänä 35-vuotta, ennenkuin olisi "aika" ryhtyä lisääntymään toisen kanssa. Eli kyllähän se aika myöhäiseksi menee, jos lapsia vielä lisää haluan. 

Ei kaikkea tarvitse lukea kuin piru raamattua ja vain omasta näkökulmastaan. Minä kerroin tässä nyt vaan oman kokemukseni perheen perustamisesta, sen haasteista ja siitä miten "biologisen kellon tikityksen" on omassa elämässä huomannut. 

Anteeksi, tekstistäsi sai käsityksen että puhut yleisellä tasolla. Toki pikkulapsiaikana opiskelu voi olla raskasta, mutta kuten kirjoitin taas omasta kokemuksestani, olin 24v valmistunut ja eipä siinä ollut kuin yksi vuosi eroa siihen ikään, jolloin esim sinä sait esikoisesi. Se ei tarinastasi käy ilmi, miksi et voinut opiskella ennen lasten saantia. Tosi harvat tutkinnot vievät niin pitkään saada valmiiksi, että lapsensaanti-ikä olisi ohitettu. Yleensä opiskeluaika sijoittuu nuoruuteen, koska ilman koulutusta on vaikea nykyään löytää paikkaansa työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä ongelma mene kummankaan sukupuolen piikkiin, vaan yhteiskunnan. Nykyään ei ole minkäänlaisia takeita tulevaisuudesta, edes niinkään yksinkertaisesta asiasta kuin työ. Nuoret ei uskalla enää ottaa lainaa omakotitaloon tai tehdä lasta, koska ei sitä tiedä jos seuraava yt vie työt alta. Mitä sitten teet kun on suuret lainat, perhe ja ei tuloja, muita kuin tuet? Ei työttömällä ole lapseen varaa.

90-luvulla oli vielä vähemmän takeita työstä, mutta syntyvyys on romahtanut vasta tällä vuosikymmenellä.

Hedelmällisiä naisia on aiempaa vähemmän. Tilastot ei osaa lokeroida vapaaehtoisesti lapsettomia/sinkkuja, seksuaalisia suuntautumisia sun muita yksityiskohtia. Miehistä ja naisista on alkanut tuntua siltä ettei oikein kumpikaan tahdo kohdata toisiaan tuolla tosielämässä vaikka eihän tämä oikeastaan ole kenenkään syy vaan puhtaasti tilastollinen mahdottomuus mahduttaa miesenemmistö naisvähemmistöön.

Miehelle alistuneet kanat vain huutamassa naisille mitä heidän pitää tehdä. Rotkirssi voi ensin opetella pitämään oman suvun nimen. Sen takia kun tyttöjä abortoidaan, mikä alentaa syntyvyyttä ;)

Se on oikeasti jännä miten naisia saa valtiotasolta käskeä synnyttämään vain poikia, mutta kun syntyvyys alenee itsestään ilman kenenkään raakaa syrjintää, niin naisia saa olla kyykyttämässä ja käskemässä. Aina kun syntyvyydessä on miehiset intressit, saa naisia kyykyttää ja riepotella kaikkiin suuntiin.

Mitäpä jos tasapainoinen perhekulttuuri aloitettaisiin kerrankin miesten joustosta? Siitä vaan vaihtamaan nimiä. Käsittääkseni sen voi vapaasti valita. Miksi miehet ei sitten ota asiasta mitään vastuuta?

Syyttäkää miehiänne