Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
35-vuotiaana naisen varoitusvalo palaa jo - lapsentekoa ei voi siirtää, vaikka haluaisit luoda uraa ja näyttäisit nuorelta
22.12.2019 |
Todella hyvä artikkeli, vaikka viime vuodelta onkin: https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/201804102200851996
Muutama kohta artikkelista:
Toinen yhteenveto toteaa, että 36-vuotiaana kymmenen munasolua pakastaneella naisella on noin 30 prosentin todennäköisyys synnyttää elävä lapsi niiden avulla.
...
- Hetki, jolloin vanhemmaksi toivovan kannattaisi ryhtyä suunnitelmiaan toteuttamaan, on 30 vuotta. Ikä, jolloin aivan viimeistään tulee alkaa yrittää lasta, on 35, Rotkirch kirjoittaa.
...
- Hedelmällisyysikä on palikka, jota ei voi siirtää oman tahdon mukaan, Berg sanoo.
Eli älkää viivytelkö jos lapsia haluatte!
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten, kun lasta ei saa, niin mitä sitten? Hetken nuolee haavojaan ja jatkaa elämää. Olen ollut yli 30v onnellinen ihminen ilman lasta, eikä kaikki munani ole yhdessä korissa onnen suhteen. Maailmassa on ihmisiä, joilta on lapset kuolleet, ja hekin ovat selvinneet, ovatpa mokomat jopa onnellisia!
Et räjähdä ilmaan vaikka lapsia ei tulisi.
Tää. Miksi ap on niin maanisen kiinnostunut asiasta, jolla ei ole hänelle mitään merkitystä ja yksilönkin kohdalla porskutetaan ihan mainiosti eteenpäin vaikka ilman jäisi. Mielipuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä hemmetin varoitusvalo??
Ei minussa ole sellaista palanut koskaan. Olen edelleen terve ja hyväkuntoinen. En halua lasta.
Miksi oletetaan, että kaikki naiset haluavat lapsia, ja aina pitää olla julkaisemassa jotain pelottelu-uutisia asiasta?
Onneksi tein lapset nuorena, vaikka liitto niiden isän kanssa on kaatunut. Itse nyt 31, lapset 5 ja 7. Olisi jo kiire, ellen exän kanssa niitä olisi tehnyt. Näin jälkikäteen täytyy sanoa että nämä hedelmälliset vuodet meni/menee ohi ihan pirun äkkiä! Ensin luulee että aikaa on vaikka kuinka, sit yhtäkkiä ikä alkaa jo kolmosella. Ja kyllä siinä käytännössä piti tehdä valinta lasten ja korkean koulutuksen/uran välillä. Itse pistin lastenhankinnan etusijalle, nyt olisi aikaa sille koulupenkille taas, mutta viihdyn amistason työssäni liian hyvin.
Haluaisin vielä yhden lapsen mutta se ei näytä kovin todennäköiseltä, koska uuden kumppanin etsiminen, vakiintuminen ym vie niin paljon aikaa. Enkä pidä itseäni mitenkään superhedelmällisenä, koska kuopusta tehtiin vuosi. Eli pelkkään yritykseen voi humpsahtaa vuosi tai pari ja oho, sit ikä alkaakin jo sillä nelosella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole törmännyt yhteenkään naiseen, joka ei tätä tiedostaisi.
Koko ketju täynnä naisia jota eivät tiedosta.
No tämä!
Lasten saaminen ei ole minulla mitenkään elämäni keskiössä. Jos sattuu elämä sille mallille, että niitä hankin niin sitten hankin. Jos jään ilman niin ei asia ole mitenkään ylitsepääsemättömän suuri.
Niin paljon muutakin tarkoitusta mahtuu ihmiselämään, kuin monistuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten saaminen ei ole minulla mitenkään elämäni keskiössä. Jos sattuu elämä sille mallille, että niitä hankin niin sitten hankin. Jos jään ilman niin ei asia ole mitenkään ylitsepääsemättömän suuri.
Niin paljon muutakin tarkoitusta mahtuu ihmiselämään, kuin monistuminen.
Jaa jaa. Jos kaikki ajattelisivat noin niin ei ihmisiä enää olisi.
tän takia en halua enää 40 vuotiasta naista, vaikka ikää on itselllä 48. se on lapsettomuus sitten edessä liitossa, joku 32 vuotias ois ok, onneksi aasialaiset naiset ottaa vanhemman miehen miellläänkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten saaminen ei ole minulla mitenkään elämäni keskiössä. Jos sattuu elämä sille mallille, että niitä hankin niin sitten hankin. Jos jään ilman niin ei asia ole mitenkään ylitsepääsemättömän suuri.
Niin paljon muutakin tarkoitusta mahtuu ihmiselämään, kuin monistuminen.
Jaa jaa. Jos kaikki ajattelisivat noin niin ei ihmisiä enää olisi.
Mutta kaikki eivät ajattele noin eivätkä tule koskaan ajattelemaankaan. Suuri(n) osa ihmisistä haluaa edelleen jälkikasvua ja sitä myös hankkii. En ymmärrä, miksi tätä "jos kaikki ajattelisivat noin" -argumenttia on aina pakko tunkea näihin lapsenhankinta/-hankkimattomuuskeskusteluihin. Se on niin helppo kaataa, että sen varjolla on turha syyllistää lapsettomuuden valinneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten saaminen ei ole minulla mitenkään elämäni keskiössä. Jos sattuu elämä sille mallille, että niitä hankin niin sitten hankin. Jos jään ilman niin ei asia ole mitenkään ylitsepääsemättömän suuri.
Niin paljon muutakin tarkoitusta mahtuu ihmiselämään, kuin monistuminen.
Jaa jaa. Jos kaikki ajattelisivat noin niin ei ihmisiä enää olisi.
Mutta kaikki eivät ajattele noin eivätkä tule koskaan ajattelemaankaan. Suuri(n) osa ihmisistä haluaa edelleen jälkikasvua ja sitä myös hankkii. En ymmärrä, miksi tätä "jos kaikki ajattelisivat noin" -argumenttia on aina pakko tunkea näihin lapsenhankinta/-hankkimattomuuskeskusteluihin. Se on niin helppo kaataa, että sen varjolla on turha syyllistää lapsettomuuden valinneita.
Koska jokaisen muurahaisen on kannettava kortensa kekoon. Ei tulisikaan katsoa hyvällä ihmisiä, jotka itsekkäästi hyötyvät toisten panoksesta. Kiitos töissä käyvien ja lapsia hankkivien meillä on tällainen yhteiskunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan lapsen myös adoptoida tai alkaa sijaisäidiksi. Tai alkaa äitipuoleksi eronneen miehen lapselle. Vaihtoehtoja on vaikka ei omia saisikaan mm. uraputken vuoksi.
Minkäköhän ikäisenä lapsen sitten voi tehdä ilman, että joutuu kivitetyksi?
20v on liian nuori, 35v liian vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tein lapset nuorena, vaikka liitto niiden isän kanssa on kaatunut. Itse nyt 31, lapset 5 ja 7. Olisi jo kiire, ellen exän kanssa niitä olisi tehnyt. Näin jälkikäteen täytyy sanoa että nämä hedelmälliset vuodet meni/menee ohi ihan pirun äkkiä! Ensin luulee että aikaa on vaikka kuinka, sit yhtäkkiä ikä alkaa jo kolmosella. Ja kyllä siinä käytännössä piti tehdä valinta lasten ja korkean koulutuksen/uran välillä. Itse pistin lastenhankinnan etusijalle, nyt olisi aikaa sille koulupenkille taas, mutta viihdyn amistason työssäni liian hyvin.
Haluaisin vielä yhden lapsen mutta se ei näytä kovin todennäköiseltä, koska uuden kumppanin etsiminen, vakiintuminen ym vie niin paljon aikaa. Enkä pidä itseäni mitenkään superhedelmällisenä, koska kuopusta tehtiin vuosi. Eli pelkkään yritykseen voi humpsahtaa vuosi tai pari ja oho, sit ikä alkaakin jo sillä nelosella.
En ymmärrä, miksi kenenkään pitäisi tehdä valinta lasten ja korkeakoulutuksen välillä. Minä pidin lukion jälkeen välivuoden hanttihommissa, sitten pääsin sisään ammattikorkeaan ja valmistuin sieltä 24-vuotiaana. Ei ollut myöskään mitään potentiaalisia lasten isiä näköpiirissä, kun seurustelin samanikäisten kanssa, aika lailla muuta puuhaa kaikilla siihen aikaan.
Outoa, että vakiintuminen uuden kumppanin kanssa veisi mielestäsi aikaa NYT kolmekymppisenä, eikö sitä aikaa tarvita ollenkaan nuorempana kun samalla pitää vakiinnuttaa asemansa työelämässä? Kolmekymppinen sentään saattaa tuntea itsensä jo paremmin, ja kun takana on pitkä pätkä itsenäistä elämää ja mahd avoliittokin jonkun kanssa, niin voi ehkä jo helpommin päättää, sopiiko yhteen uuden rakkauden kanssa.
Toisen korkeakoulututkinnon tein 36-vuotiaana. Lapset tulivat sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten saaminen ei ole minulla mitenkään elämäni keskiössä. Jos sattuu elämä sille mallille, että niitä hankin niin sitten hankin. Jos jään ilman niin ei asia ole mitenkään ylitsepääsemättömän suuri.
Niin paljon muutakin tarkoitusta mahtuu ihmiselämään, kuin monistuminen.
Jaa jaa. Jos kaikki ajattelisivat noin niin ei ihmisiä enää olisi.
Mutta kaikki eivät ajattele noin eivätkä tule koskaan ajattelemaankaan. Suuri(n) osa ihmisistä haluaa edelleen jälkikasvua ja sitä myös hankkii. En ymmärrä, miksi tätä "jos kaikki ajattelisivat noin" -argumenttia on aina pakko tunkea näihin lapsenhankinta/-hankkimattomuuskeskusteluihin. Se on niin helppo kaataa, että sen varjolla on turha syyllistää lapsettomuuden valinneita.
Koska jokaisen muurahaisen on kannettava kortensa kekoon. Ei tulisikaan katsoa hyvällä ihmisiä, jotka itsekkäästi hyötyvät toisten panoksesta. Kiitos töissä käyvien ja lapsia hankkivien meillä on tällainen yhteiskunta.
Kiitos lapsia hankkivien, meillä on kuoleva planeetta ja ihmiskunta joka on kymmenkertaistanut päälukunsa viimeisen sadan vuoden aikana.
Nopeampi loppu tiedossa kaikille tällä "jokaiselle lapsi"-tyylillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää tehkö lapsia! Elämänne menee pilalle! Oltiin ihan hel_vetin tyhmiä kun teimme sen yhden. Koko elämä pyörii hänen ympärillään, vapaa-aikaa ei ole seksistä puhumattakaan. Lisäksi lapsemme on vielä erityinen (epäily autismista). Joskus meistä tuntuu että emme jaksa edes rakastaa enää häntä, huutoa ja väkivaltaa aamusta iltaan, lapsi on nyt 5-vuotias.
Pariskunta M34 & N32
andymccouys kirjoitti:
tän takia en halua enää 40 vuotiasta naista, vaikka ikää on itselllä 48. se on lapsettomuus sitten edessä liitossa, joku 32 vuotias ois ok, onneksi aasialaiset naiset ottaa vanhemman miehen miellläänkin
Ei nekään alkoholisteja kauaa katsele.
Vierailija kirjoitti:
Älkää tehkö lapsia! Elämänne menee pilalle! Oltiin ihan hel_vetin tyhmiä kun teimme sen yhden. Koko elämä pyörii hänen ympärillään, vapaa-aikaa ei ole seksistä puhumattakaan. Lisäksi lapsemme on vielä erityinen (epäily autismista). Joskus meistä tuntuu että emme jaksa edes rakastaa enää häntä, huutoa ja väkivaltaa aamusta iltaan, lapsi on nyt 5-vuotias.
Pariskunta M34 & N32
Samanlaista pskaa se on terveiden lastenkin kanssa. Te sentään mitä luultavammin säästytte lapsenlapsilta... Meille tupsahti eka lapsenlapsi jo vähän ennen kuin kuopus muutti kotoa, ja tätä kuopuksen lähtöä odotimme kuin kuuta nousevaa. Siitä lähtien olemme olleet ilmaisia lastenkaitsijoita. Ei ole hääviä kun eläkepäiviä ei saa viettää rauhassa. Joulu on paha: koko konkkaronkka tulee meille aatoksi. Kyllähän me lapsistamme ja heidän perheistään välitämme, mutta emme oikein koskaan ole rakastaneet.
Meillä siis 5 jo aikuista lasta ja 14 lastenlasta
Kannattaa muistaa myös se, että lasten saaminen lisää jonkin verran hedelmällisyyttä, eli tutkitusti esikoisen saaminen vaikkapa 42-vuotiaana on hankalampaa kuin raskaaksi tuleminen sellaiselle, jolla on lapsia jo ennestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten saaminen ei ole minulla mitenkään elämäni keskiössä. Jos sattuu elämä sille mallille, että niitä hankin niin sitten hankin. Jos jään ilman niin ei asia ole mitenkään ylitsepääsemättömän suuri.
Niin paljon muutakin tarkoitusta mahtuu ihmiselämään, kuin monistuminen.
Jaa jaa. Jos kaikki ajattelisivat noin niin ei ihmisiä enää olisi.
Mutta kaikki eivät ajattele noin eivätkä tule koskaan ajattelemaankaan. Suuri(n) osa ihmisistä haluaa edelleen jälkikasvua ja sitä myös hankkii. En ymmärrä, miksi tätä "jos kaikki ajattelisivat noin" -argumenttia on aina pakko tunkea näihin lapsenhankinta/-hankkimattomuuskeskusteluihin. Se on niin helppo kaataa, että sen varjolla on turha syyllistää lapsettomuuden valinneita.
Koska jokaisen muurahaisen on kannettava kortensa kekoon. Ei tulisikaan katsoa hyvällä ihmisiä, jotka itsekkäästi hyötyvät toisten panoksesta. Kiitos töissä käyvien ja lapsia hankkivien meillä on tällainen yhteiskunta.
Kiitos lapsia hankkivien, meillä on kuoleva planeetta ja ihmiskunta joka on kymmenkertaistanut päälukunsa viimeisen sadan vuoden aikana.
Nopeampi loppu tiedossa kaikille tällä "jokaiselle lapsi"-tyylillä.
Jos jokainen nainen saa yhden lapsen, väestön määrä puolittuu jokaisessa sukupolvessa. Itseasiassa jokainen alle 2,07 lasta saava nainen vaikuttaa väestön määrään vähentävästi.
Hyvä ketju. Yllättävää miten monet naiset eivät tiedä omaan hedelmällisyyteen liittyviä asioita, vaikka itse haukkuvat miehiä ties mistä.
Alue: Aihe vapaa
Ja sitten, kun lasta ei saa, niin mitä sitten? Hetken nuolee haavojaan ja jatkaa elämää. Olen ollut yli 30v onnellinen ihminen ilman lasta, eikä kaikki munani ole yhdessä korissa onnen suhteen. Maailmassa on ihmisiä, joilta on lapset kuolleet, ja hekin ovat selvinneet, ovatpa mokomat jopa onnellisia!
Et räjähdä ilmaan vaikka lapsia ei tulisi.