Jouluaatto-horror edition. Eli tähän alle kokemuksia kauhujouluista!

Hämmästyttävää miten monen jouluun kuuluu alkoholi. Vaikka itse tulen todellisesta white trash suvusta, niin ei meidän suvussa mitään alkoholinjuontia jouluna juurikaan ole, kotikaljaa saattaa olla jouluruualla ja illalla punaviiniglogiä pipareiden, torttujen ja juustojen kanssa. Sain lapsena joka vuosi alkoholittoman joulun, onneksi. 

Ja sitten itse aiheeseen. Lähisuvussani on monia vakavia mielenterveysongelmia. Harvoin menee joulua ilman että sisko, täti, serkku tms on mököttämässä autossa. Ihan sama kumman puolen sukua näkee jouluna, aina joku keksii jostain syyn loukkaantua tai tapella. Yksikin joulu koko ajan keskityttiin siihen että anoreksiaa sairastavan syömisiin, yksi joulu siskon lääkitykset oli pielessä ja koko ajan raivokohtaus päällä jne, yhtenä jouluna eräs oli putoamassa psykoosiin ja yritettiin päivätolkulla saada päivystykseen, pakkohoidon kriteerit eivät vielä silloin täyttyneet mutta muutoin viirasi ja pahasti, no tuli se psykoosi sitten voimalla myöhemmin ja pitkä jakso lataamossa. Helpommalla olisi päässyt jos olisi aiemmin hoitoon saatu. 

Hämmästyttävää miten monen jouluun kuuluu alkoholi. Vaikka itse tulen todellisesta w h ite t r ash suvusta, niin ei meidän suvussa mitään alkoholinjuontia jouluna juurikaan ole, kotikaljaa saattaa olla jouluruualla ja illalla punaviiniglogiä pipareiden, torttujen ja juustojen kanssa. Sain lapsena joka vuosi alkoholittoman joulun, onneksi. 

Ja sitten itse aiheeseen. Lähisuvussani on monia vakavia mie len ter ve ys ongelmia. Harvoin menee joulua ilman että sisko, täti, serkku tms on mököttämässä autossa. Ihan sama kumman puolen sukua näkee jouluna, aina joku keksii jostain syyn loukkaantua tai tapella. Yksikin joulu koko ajan keskityttiin siihen että a no reksiaa sairastavan syömisiin, yksi joulu siskon lää ki tykset oli pielessä ja koko ajan rai vo koh taus päällä jne, yhtenä jouluna eräs oli putoamassa psy koo siin ja yritettiin päivätolkulla saada päivystykseen, pak ko hoidon kriteerit eivät vielä silloin täyttyneet mutta muutoin viirasi ja pahasti, no tuli se psy koo  si sitten voimalla myöhemmin ja pitkä jakso lataamossa. Helpommalla olisi päässyt jos olisi aiemmin hoitoon saatu. 

Sorry välit en tiedä mikä sana on s e n s u r o i t u. 

Vierailija kirjoitti:

Sairastuin 7-vuotiaana vakavasti jouluaatonaattona ja jouduin sairaalaan teholle. Muistan hämärästi yksityiskohtia mutta eniten surin, että joulupukki ei tullut (70-luvulla ei lasten jouluun sairaalassa panostettu mitenkään).

Pääsin sairaalasta muutaman viikon jälkeen täysin toipuneena ja sitten vietettiin kotona jälkijoulu, koristeltiin kuusi, syötiin jouluruokaa ja tuli pukki. Sain sellaisen vuoren joululahjoja ja todella hienoja ja kalliita lahjoja. Koko suku oli pelännyt, että kuolen. Joten tämä joulu päättyi onnellisesti ja sen jälkeen kaikki joulut ovat olleet ihania, vaikka osassa on ollut niitäkin juttuja, jotka eivät ole kovin kivoja olleet.

Ihana suku, kun halusivat tarjota tuon joulun myöhemmin <3

Mun horror-joulut. Etäärä jouluna psyykkisesti sairas sukulainen tarjosi kalasoppaa, joka oli keitetty vanhoista, pilaantuneista kaloista. Jäi syömättä se keitto.

Toinen joulu: olin joulun yksin ja en saanut yhtään joululahjaa. Olin reilu parikymppinen, yksinäisyys ei haitannut mutta se, ettei kukaan hankkinut lahjaa, tuntui kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulu 2002.

.

Olin appivanhempieni luona ensimmäistä ja viimeistä kertaa joulunvietossa.

.

Olen ja olin koko elämäni tottunut sellaiseen jouluun, jossa pukeudutaan kauniisti, juodaan kohtuudella alkoholia, kauniisti paketoidut ja ajatuksella valitut lahjat avataan illallisen jälkeen yhdessä.

On tunnelmallinen valaistus, kaunis kuusi, perintöhopeat, -posliinit ja -kristallit tyylikkäästi katetussa pöydässä.

Sauna ei kuulu meillä arkeen eikä juhlaan.

.

Lahjat viskottiin muovipusseista paketoimattomina heti joulurauhan julistuksen jälkeen itse kullekin säädylle.

Minua ihan hävetti omat viimeisen päälle paketoidut lahjani...

.

"Juhlaruoka" syötiin neonputkella valaistuna arkiastioilta klo 13.

Ruoka oli kyllä oikein maukasta.

.

Ei tippaakaan alkoholia.

.

Saunassa oli pakko kitua klo 16, jonka jälkeen totesin, että olin tuonut mukanani turhaan samettimekon, sukkahousut, korut ja juhlakengät.

Onneksi oli edes lunta, jotta sain purettua turhautumista ja shokkia tekemällä pihalle ainakin 10 lumipallolyhtyä.

.

Ja joulupäivänä minut herätettiin klo 7 joulukirkkoon.

Se toki oli hieno elämys, koska en ollut koskaan enkä ole sen jälkeenkään joulupäivänä kirkossa käynyt.

 Eisaatana. Toivottavasti tämä snobi antoi edes miehelleen pilluajoulun kunniaksi sängyn hiljaa natistessa.

En tosiaankaan antanut enkä ole mikään snobi, vaan normaaliin jouluun tottunut.

Normaali jouluun ei kuulu väkisin saunominen eikä muovikassista viskotut, paketoimattomat lahjat klo 13 tapahtuvasta "juhla"ruokailusta nyt puhumattakaan!!!

Siis raahattiinko sut jotenkin kahleissa sinne saunaan? Ja lahjat viskottiin=heiteltiin kuin koiralle?

Olin heidän perinteittensä mukainen.

Joulusauna on PAKKO, jos se on perinne.

Lahjat viskottiin kuin koiralle.

Erikoista porukkaa siellä, sinä mukaan lukien. Minä en mene saunaan vastoin tahtoani. Kyllä ihmiset yleensä ymmärtää kun niille sanoo, ei kiitos, tänään en halua mennä saunaan.

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyttävää miten monen jouluun kuuluu alkoholi. Vaikka itse tulen todellisesta white trash suvusta, niin ei meidän suvussa mitään alkoholinjuontia jouluna juurikaan ole, kotikaljaa saattaa olla jouluruualla ja illalla punaviiniglogiä pipareiden, torttujen ja juustojen kanssa. Sain lapsena joka vuosi alkoholittoman joulun, onneksi. 

Ja sitten itse aiheeseen. Lähisuvussani on monia vakavia mielenterveysongelmia. Harvoin menee joulua ilman että sisko, täti, serkku tms on mököttämässä autossa. Ihan sama kumman puolen sukua näkee jouluna, aina joku keksii jostain syyn loukkaantua tai tapella. Yksikin joulu koko ajan keskityttiin siihen että anoreksiaa sairastavan syömisiin, yksi joulu siskon lääkitykset oli pielessä ja koko ajan raivokohtaus päällä jne, yhtenä jouluna eräs oli putoamassa psykoosiin ja yritettiin päivätolkulla saada päivystykseen, pakkohoidon kriteerit eivät vielä silloin täyttyneet mutta muutoin viirasi ja pahasti, no tuli se psykoosi sitten voimalla myöhemmin ja pitkä jakso lataamossa. Helpommalla olisi päässyt jos olisi aiemmin hoitoon saatu. 

Meillä on aina kuulunut alkoholi, mutta se on aina ollut lasi tai kaksi (ei koskaan enempää) punaviiniä jouluruuan yhteydessä. Kukaan ei soi koskaan ole ollut kännissä eikä kyllä myöskään hiprakassa.

- se, jonka appivanhemmat korkkasivat joulun ekan bissen 12-packistään jo aamulla

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen joulu appivanhemmilla. Mies laittoi siistin kaulupaidan ja suorat housut mitä hiukan ihmettelin mutta ajattelin että haluaa pukeutua joulun kunniaksi. Minulla olo farkut ja neule. Ajoimme metsän keskellä olevaan maataloon, kynttiläkuja johti ovelle jolla anoppi oli vastassa helmet kaulassa mekko päällä. Ilmeestä näki heti, ettei  farkkuihin pukeutunut nenärenkainen miniäehdokas ollut mieleen. Kaatoi meille tervetuliasmajat ja kysyi vatsaani katsellen, että voinko juoda vai olenko raskaana. Tiesi varmasti, etten ollut!

Appiukollakin oli  puku päällä. Pöytää  valaisi kynttelikkö. Tarjolla oli  kalkkuna (eikä oltu jenkeissä vaan itä-suomessa) ja kymmenen eri sorttia laatikkoa, anoppi annosteli lautaselle kysymättä mitä tahdoin. Tunnelma oli jäätävä. Minua alkoi hirveästi naurattaa se haudanvakava juhlatunnelma ja kun mies töni vaivihkaa minua, repesin entistä pahemmin. Tilannetta ei helpottanut ruokajuomana ollut punaviini jota litkin hermostuksissa kaksin käsin. Lopulta oli pakko sanoa että anteeksi menen tupakalle, mies tuli perässä ja sähisi kuin kiukkuinen ilves että yritänkö pilata kaiken. Oli järkyttävää nähdä millainen puvussa pönöttävä tiukkis miehestä kuoriutui vanhempiensa kanssa ja samalla tiesin, että se suhde oli nyt siinä.

Seuraavana jouluna oli ihanaa mennä vanhemmilleni missä isä kuljeskeli lököttävissä kolitsihousuissa ja pöydässä oli kinkku!

Maalaistalossa pukeudutaan työpäivinä hyvinkin arkisiin työvaatteisiin, joten ei mikään ihme, että joulupöytään pukeudutaan juhlavaatteisiin, kun kerrankin on siihen tilaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille on tulossa tänä vuonna tuo norovirusjoulu :( Lapsi oksentaa taukoamatta. Emme voi tietenkään lähteä joulua viettämään sukulaisten luo. Todella masentava tunnelma. Koko syksyn olen odottanut joulua ja sukulaisten tapaamista. Nyt vaan odotamme taudin iskemistä. Ruokaakaan en ihmeemmin uskalla ostaa, jos jäävät syömättä.

Meillä myös kaksi lasta oksennustaudissa, päiväkodissa kiertänyt norovirus. Itse varmasti sitten sairaana jouluaattona. Myös me luonnollisesti pysymme kotona. Olen odottanut joulua pitkään ja nyt kävi näin. Pitää vaan lohduttautua sillä, että lapset kasvavat ja vähitellen taudit vähenevät. Mutta harmittaa silti vietävästi!

Asiallisella hygienialla tartunnan välttää. Itse sen viruksen syö. Pese käsiä (saippua + desi) koko ajan. Pyyhi ovenkahvoja ja pintoja klooripitoisella pesuaineella myös useasti päivässä. Älä laita käsiä suuhun. Pese oksennukset ja ripulit heti asiallisesti. Rajoita sairas 1 huoneeseen ja vessaan.

Näillä konsteilla me vanhemmat ollaan säästytty norolta ym vuosia. Mutta vaatii sen, että todellakin järeät siivouskonstit otetaan heti käyttöön ja niihin sitoudutaan. Olen nukkunut noro- ja rotaripuloivan/oksentelevan vieressä ja säästynyt taudilta.

Muuten hyvä, mutta itse olen supersiivoaja ja saanut lapsilta kahdesti noron. Pesen, desinfioin ja teen kaikkeni, mutta juuri tuo oksennuksen peseminen vaatteista/lakanoista todennäköisesti tuo tartunnan. Luulen että se vesihöyryn mukana tulee pisaratartuntana. Pitää ostaa hengityssuojaimia ja kumihanskoja. 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosi sitten mies ilmoitti 23 päivä, että on pettänyt minua ja muuttaa omaan asuntoon, laittoi myös eropaperit tänä päivänä. Tarkoitus oli kuulema vasta joulun jälkeen ilmoittaa mutta ei pystynyt esittämään. Jouluaatto meni itkiessä, mies vielä syyttely etten voinut lasten takia esittää että kaikki on hyvin.

Samantyyppinen kokemus. Miehellä oli aivoton visio, että joulu vietetään lasten takia kuin mitään ei olisi. Hankki ruokaa ja lahjoja, joita kukaan ei halunnut. Haukkui minua koko aaton, loppuillasta oli todellakin ikimuistoinen lautapelisessio Monopolin äärellä ("olet niin tyhmä ettet tätäkään tajua"). Oli tietysti umpi-ihastunut uuteen naisystäväänsä. Joulupäivänä lähdin Tukholmaan pariksi päiväksi. En vaan kestänyt olla enää kotona. Kun palasin mies oli vienyt vaatteensa ja kirjahyllyn, jättänyt siivoamatta pölykoirat sekä kasan roskaa. Hiljaiset lapset istuivat keittiössä. Heitin ruuat roskiin jääkaapista ja lähdettiin pitsalle.

Hiljaiset lapset istuivat keittiössä? Mikset ottanut heitä mukaan? Ihmetyttää näissä jutuissa miksi ne lapset jätetään ihan heitteille kun AIKUINEN ei nyt vaan kestä ja jaksa. Lapset joutuvat kestämään mitä vaan. 

Siis tarinan ISÄ jättää lapset yksin ja sitten tää on maagisesti nyt äidin vika, joka EI ollut jättänyt lapsia yksin?

Tuleeko jokaiselta naisihmiseltä pillusta lasten mukana aivot vai mikä tämä aivopieru jota on PEUKUTTANUT toista sataa ihmistä on???

Mies ja isä

Kyseinen äiti tiesi mikä m*lkku isä on. Itse en voisi jättää lapsia jos mies jotenkin tuollaiseksi muuttuisi. Ja tuo tilanne on ollut lapsille varmasti hyvin ikävä ja kumpikin vanhempi vaan luikkii pakoon.

Olkoon sitten vaikka aivot valuneet pihalle, sydäntä on sitäkin enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Kissa kaatoi joulukuusen. 

Tää on kyllä kauhua pahimmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille on tulossa tänä vuonna tuo norovirusjoulu :( Lapsi oksentaa taukoamatta. Emme voi tietenkään lähteä joulua viettämään sukulaisten luo. Todella masentava tunnelma. Koko syksyn olen odottanut joulua ja sukulaisten tapaamista. Nyt vaan odotamme taudin iskemistä. Ruokaakaan en ihmeemmin uskalla ostaa, jos jäävät syömättä.

Meillä myös kaksi lasta oksennustaudissa, päiväkodissa kiertänyt norovirus. Itse varmasti sitten sairaana jouluaattona. Myös me luonnollisesti pysymme kotona. Olen odottanut joulua pitkään ja nyt kävi näin. Pitää vaan lohduttautua sillä, että lapset kasvavat ja vähitellen taudit vähenevät. Mutta harmittaa silti vietävästi!

Asiallisella hygienialla tartunnan välttää. Itse sen viruksen syö. Pese käsiä (saippua + desi) koko ajan. Pyyhi ovenkahvoja ja pintoja klooripitoisella pesuaineella myös useasti päivässä. Älä laita käsiä suuhun. Pese oksennukset ja ripulit heti asiallisesti. Rajoita sairas 1 huoneeseen ja vessaan.

Näillä konsteilla me vanhemmat ollaan säästytty norolta ym vuosia. Mutta vaatii sen, että todellakin järeät siivouskonstit otetaan heti käyttöön ja niihin sitoudutaan. Olen nukkunut noro- ja rotaripuloivan/oksentelevan vieressä ja säästynyt taudilta.

Muuten hyvä, mutta itse olen supersiivoaja ja saanut lapsilta kahdesti noron. Pesen, desinfioin ja teen kaikkeni, mutta juuri tuo oksennuksen peseminen vaatteista/lakanoista todennäköisesti tuo tartunnan. Luulen että se vesihöyryn mukana tulee pisaratartuntana. Pitää ostaa hengityssuojaimia ja kumihanskoja. 👍

Venttiilimaski, jos meinaat siitä olevan hyötyä. Tavan suusuojasta virus menee läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosi sitten mies ilmoitti 23 päivä, että on pettänyt minua ja muuttaa omaan asuntoon, laittoi myös eropaperit tänä päivänä. Tarkoitus oli kuulema vasta joulun jälkeen ilmoittaa mutta ei pystynyt esittämään. Jouluaatto meni itkiessä, mies vielä syyttely etten voinut lasten takia esittää että kaikki on hyvin.

Samantyyppinen kokemus. Miehellä oli aivoton visio, että joulu vietetään lasten takia kuin mitään ei olisi. Hankki ruokaa ja lahjoja, joita kukaan ei halunnut. Haukkui minua koko aaton, loppuillasta oli todellakin ikimuistoinen lautapelisessio Monopolin äärellä ("olet niin tyhmä ettet tätäkään tajua"). Oli tietysti umpi-ihastunut uuteen naisystäväänsä. Joulupäivänä lähdin Tukholmaan pariksi päiväksi. En vaan kestänyt olla enää kotona. Kun palasin mies oli vienyt vaatteensa ja kirjahyllyn, jättänyt siivoamatta pölykoirat sekä kasan roskaa. Hiljaiset lapset istuivat keittiössä. Heitin ruuat roskiin jääkaapista ja lähdettiin pitsalle.

Hiljaiset lapset istuivat keittiössä? Mikset ottanut heitä mukaan? Ihmetyttää näissä jutuissa miksi ne lapset jätetään ihan heitteille kun AIKUINEN ei nyt vaan kestä ja jaksa. Lapset joutuvat kestämään mitä vaan. 

Olihan lapsilla isä siinä kotona. Eihän mies lapsiaan vihannut vaan minua. Yhtä hyvin voit kysyä, miksei isä ottanut lapsiaan mukaan uutta kotiaan rakentamaan, yhteishuoltajuudenhan hän kovasti halusi.

Kun oma maailma hajoaa käsiin on vähän vaikea olla piparintuoksuinen täydellinen äiti. Minä satuin rakastamaan miestäni, otti vähän koville se jätetyksi tuleminen.

Viestisi antaa sen käsityksen, että lapset oli jätetty yksin kun sekä isä että äiti ovat häipyneet, toinen kamppeineen uuden naisen luo ja toinen Tukholmaan. Lapset istuvat hämillään kun eivät tiedä mitä tapahtuu. 

Ja ei kenenkään tarvitse olla täydellinen mutta lasten tulisi kuitenkin olla ykkössijalla myös silloin kun itsellä on vaikeaa. Hyvä jos teidän tapauksessa lapset tiesivät kuitenkin missä mennään ja heistä huolehdittiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että tuo alkoholista nauttiminen selvästi jakaa kansaa.

On tosi surullista, jos/kun sitäkään ei osata käyttää kohtuudella, vaan haavoittuvaisimmat ovat kirveen saattelemina lumihangessa jouluyönä yöpaitaan pukeutuneena.

Jouluun nimittäin kuuluu terästetty glögi, ruokaviinit, kuohuviini ja aperitiivit.

Ei kuulu. Ja Myöskään sellaisissa perheissä, missä kyllä osataan käyttää alkoholia, ei sitä valttämättä jouluna käytetä. Itse olen tottunut raittiisiin jouluihin, vaikka kellään ei ole alkoholiongemaa ja yksi saunaolut riittää jos haluaa "juoda".

Ei alkoholi ole sen välttämättömämpi jouluna kuin maksalaatikkokaan. Meillä ei ole niitä kumpaakaan

Minulla oli alkoholisti-isä, mutta silti meillä oli aina raittiit joulut.  Isällä oli lapsuudenkodistaan perinne, että alkoholi ei kuulu jouluun, ja siitä hän myös piti kiinni.  Monenlaista muuta tilannetta hän saattoi juomisellaan pilata, mutta ei koskaan joulua.  Jouluaatto ja joulupäivä oli meillä aina taatusti raitis.  Tapaninpäivänä isä saattoi jo lähteä jonnekin ryyppäilemään, mutta ei aina silloinkaan.  

Olen itse myös pitänyt tästä kiinni, että ei mitään alkoholipitoista jouluna.  Se ei vaan kuulu tunnelmaan.  Olkoon muilla minkälaista tahansa, meillä mennään näin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapsuuden joulut, kun isä joi urakalla yhteistyökumppaneilta saatuja viinaksia, äidin äänellä puhuva joulupukki, joka kertoo minun vanhemmileni tuottamasta katkerasta pettymyksestä, koska kouluarvosanat ovat huonoja. Sokerina pohjalla se, kun äiti viimein tuli "roskia viemästä", alkoi vetämään kaksin käsin viinaa ja jouluväsymys purkautui raivoisana koko illan kestäneenä itkuna ja tappeluna isän kanssa sekä syyttelynä kuinka hirveä perhe Hänellä on ja autokoulun opettajakin sivistyneempi kuin meidän perheen miesväki, kun meistä ei ole edes pyykkiä pesemään ja autokoulun opettaja opetti Hänet sentään ajamaan autoa.

Ja tämä sama ralli oli joka joulu...

M 45

Monia surullisia tarinoita, mutta tämä tuntui kammottavalta. Olen erittäin pahoillani puolestasi ja toivon, että joulusi ovat nykyisin onnellisia.

N 54

Noro leviää aerosolitartuntana huoneessa, jossa oksennettu. Pienten lasten kanssa tartuntaa lähes mahdoton välttää. Isommat, jotka osaavat oksentaa vessassa, tekevät hygieniasta huolehtimisen helpommaksi. Silti uskon, että ihan tuurista kiinni, kuka saa tartunnan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosi sitten mies ilmoitti 23 päivä, että on pettänyt minua ja muuttaa omaan asuntoon, laittoi myös eropaperit tänä päivänä. Tarkoitus oli kuulema vasta joulun jälkeen ilmoittaa mutta ei pystynyt esittämään. Jouluaatto meni itkiessä, mies vielä syyttely etten voinut lasten takia esittää että kaikki on hyvin.

Samantyyppinen kokemus. Miehellä oli aivoton visio, että joulu vietetään lasten takia kuin mitään ei olisi. Hankki ruokaa ja lahjoja, joita kukaan ei halunnut. Haukkui minua koko aaton, loppuillasta oli todellakin ikimuistoinen lautapelisessio Monopolin äärellä ("olet niin tyhmä ettet tätäkään tajua"). Oli tietysti umpi-ihastunut uuteen naisystäväänsä. Joulupäivänä lähdin Tukholmaan pariksi päiväksi. En vaan kestänyt olla enää kotona. Kun palasin mies oli vienyt vaatteensa ja kirjahyllyn, jättänyt siivoamatta pölykoirat sekä kasan roskaa. Hiljaiset lapset istuivat keittiössä. Heitin ruuat roskiin jääkaapista ja lähdettiin pitsalle.

Hiljaiset lapset istuivat keittiössä? Mikset ottanut heitä mukaan? Ihmetyttää näissä jutuissa miksi ne lapset jätetään ihan heitteille kun AIKUINEN ei nyt vaan kestä ja jaksa. Lapset joutuvat kestämään mitä vaan. 

Siis tarinan ISÄ jättää lapset yksin ja sitten tää on maagisesti nyt äidin vika, joka EI ollut jättänyt lapsia yksin?

Tuleeko jokaiselta naisihmiseltä pillusta lasten mukana aivot vai mikä tämä aivopieru jota on PEUKUTTANUT toista sataa ihmistä on???

Mies ja isä

Kyseinen äiti tiesi mikä m*lkku isä on. Itse en voisi jättää lapsia jos mies jotenkin tuollaiseksi muuttuisi. Ja tuo tilanne on ollut lapsille varmasti hyvin ikävä ja kumpikin vanhempi vaan luikkii pakoon.

Olkoon sitten vaikka aivot valuneet pihalle, sydäntä on sitäkin enemmän. 

Isä hylkäsi julmalla tavalla lasten äidin, mutta ehkä hän oli ollut hyvä isä lapsilleen? Ihmisistä ei aina tiedä.

Ensimmäinen jouluni pois kotoa ja samalla  ensimmäinen (ja viimeinen) jouluni anoppilassa.

Olimme erehtyneet menemään pääsiäisenä minun kotiini ja siitä anoppi aseen "toisessa paikassa pääsiäinen, toisessa joulu - teidän on PAKKO tulla meille". Nuohan ei ole millään tavalla verrannollisia: joulu on joulu ja pääsiäinen on sarja joutavia pyhiä.

Siellä oli ulkoiset puitteet kunnossa, oli hienot astiastot ja liinat jne. Ruoka ei vain ollut jouluruokaa. Minä maalaistyttönä olin tottunut kinkkuun, laatikoihin, torttuihin, pipareihin ja konvehteihin ja luulin joka paikassa niitä syötävän. Mieskään ei ymmärtänyt varoittaa etukäteen, koska siellä tarjotut ruuat olivat hänelle normaaleita jouluruokia. Ja minä kysyin etukäteen, tuonko jotain, vastaus oli "ei tarvitse, kaikkea on tarpeeksi".

Ruuat olivat liian hienoja. Oli länsirannikon salaattia (en syö kalaa enkä äyriäisiä), ties mitä sienipasteijoita ja simpukkalientä. Ruokalajeja oli useita. Odotin jälkkäriä, että saisi jotain makeaa. Jälkkärinä oli juustoja. Punaviiniä oli kyllä varattu laatikollinen. Torttuja oli ostettu kaupasta yksi/nuppi. Konvehteja ei ollut, niitä ei kuulemma tarvittu, kun ei ollut lapsia. 

Jos välimatkaa omaan kotiini olisi ollut vähemmän kuin se 350km, olisin vaihtanut paikkaa kesken aaton.

Anoppi mankui monena vuonna sinne - turhaan.

Seuraavana jouluna mieheni pääsi ihmettelemään kuin meillä ramppasi aattona vieraita klo 14 asti ja illalla lähdettiin hautausmaalle. 

Sen jälkeen on vietetty joulut keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulu 2002.

.

Olin appivanhempieni luona ensimmäistä ja viimeistä kertaa joulunvietossa.

.

Olen ja olin koko elämäni tottunut sellaiseen jouluun, jossa pukeudutaan kauniisti, juodaan kohtuudella alkoholia, kauniisti paketoidut ja ajatuksella valitut lahjat avataan illallisen jälkeen yhdessä.

On tunnelmallinen valaistus, kaunis kuusi, perintöhopeat, -posliinit ja -kristallit tyylikkäästi katetussa pöydässä.

Sauna ei kuulu meillä arkeen eikä juhlaan.

.

Lahjat viskottiin muovipusseista paketoimattomina heti joulurauhan julistuksen jälkeen itse kullekin säädylle.

Minua ihan hävetti omat viimeisen päälle paketoidut lahjani...

.

"Juhlaruoka" syötiin neonputkella valaistuna arkiastioilta klo 13.

Ruoka oli kyllä oikein maukasta.

.

Ei tippaakaan alkoholia.

.

Saunassa oli pakko kitua klo 16, jonka jälkeen totesin, että olin tuonut mukanani turhaan samettimekon, sukkahousut, korut ja juhlakengät.

Onneksi oli edes lunta, jotta sain purettua turhautumista ja shokkia tekemällä pihalle ainakin 10 lumipallolyhtyä.

.

Ja joulupäivänä minut herätettiin klo 7 joulukirkkoon.

Se toki oli hieno elämys, koska en ollut koskaan enkä ole sen jälkeenkään joulupäivänä kirkossa käynyt.

Alapeukkuarvio: tämä on ilmeisesti ihan normaali joulunviettotapa?

Vai sitäkö täällä hurskastellaan, että vioin alkoholitonta joulua?

Hah.

Olisit valinnut "fiksumman" miehen, sellaisen sukkahousumiehen.

Ei muita traumoja kuin 8-vuotiaana jouluaattoyönä alkanut hirveä oksennustauti. Olin odottanut joulua pitkään ja sitten se meni sängyssä maatessa ja oksentaessa.

Viime joulu. Miehelläni on bipolaarihäiriö. Oli ollut ennen joulua pitkään hypomaniassa ja tehnyt yötä päivää sillä innolla töitä. No, kun olisi pitänyt rauhoittua joulunviettoon niin menikin maniaan.

Ensin alkoi ikään kuin pelleillä olevansa jumala tai kuolematon. Pelleili lapsille niitä ihme juttuja. Mutta vaikutti lähinnä oudolta huumorilta ja meinasin että onko tissutellut salaa alkoholia. Aattona sitten kuitenkin tajusin että viiraa enemmänkin kun meni outo ilme päällä valkoiseen lakanaan kääriytyneenä kadulle kävelemään. Siellä se oli ikään kuin kädet siunaavan Jeesuksen asennossa ja mairea hymy naamallaan. Autoliikenne oli pysähtynyt koska mies oli keskellä tietä. Menin hakemaan hänet pois. Mies tuijotti haltioituneena että näenkö että hän on jumala, kaikki autotkin pysähtyi kun hän mielessään käski niitä. Minä samoin että pysähtyi kun eivät halua ihmisen päältä ajaa.

Lapset huomasivat että mies on sekaisin ja pelkäsivät, samoin koirat. Yritin jututtaa saadakseni selville pitääkö lähteä päivystykseen. Ei lähdetty, laitoin sen vaan ottamaan rauhoittavan lääkkeen. Mies meni makuuhuoneeseen lepäämään lääkkeen jälkeen. Parin tunnin päästä kuitenkin kuului ulkoa kauhea tömäys. Mies oli hypännyt parvekkeelta ja satuttanut pahasti. Vuorotellen ähisi kivusta, vuorotellen ihmetteli miksei onnistunutkaan lentämään vaikka osaa kyllä. Sairaalareissu tuli. Mieheltä murtui käsivarresta ja selästä luita, tarvitsi leikkauksiakin. Sellainen joulu sitten.