Jouluaatto-horror edition. Eli tähän alle kokemuksia kauhujouluista!

Vanhempieni liitto oli aivan kuralla ja äitini alkoholismia oli mahdoton salailla (myös isä ryyppäsi mutta osasi piilotella), mutta silti ulospäin he olivat pitäneet kulissielämää jo kymmenen vuotta. Todellisuus oli riitoja, pettämistä ja väkivaltaa. Ulospäin näytettiin ihana koti, kivoja matkoja ja lapsille paljon lahjoja isoilla synttäreillä ja jouluaattoina, jotka vietettiin siinä hienossa kodissa joka vuosi koko suvun kesken.

Kun olin 11-vuotias, äitini isä kuoli lähellä jouluaattoa. Sinä jouluna aattoa ei oltu suunniteltu meillä vietettäväksi, mutta isoäitini ei halunnut olla yksin sillä oli surun murtama, joten hän tuli meille viettämään aattoa. Kaikki juhlaruoat laitettiin surutunnelmissa, ja lahjojen availu tuntui jotenkin sopimattomalta. Lopuksi vanhempani saivat aikaan kunnon riidan ja äiti meni huoneeseensa vetämään kännit ja ottamaan yliannostuksen lääkkeitä. Isoäiti joutui katsomaan kun häntä tuli toppuuttelemaan poliisi ja sairaanhoitohenkilökunta. Meidät lapset ajettiin huoneisiimme piiloon jottei tulisi sossujuttua, sillä isäni uraa ja mainetta piti suojella. Tosin ei siihen aikaan poliisi hätyyttänyt sosiaalitoimia lapsia suojelemaan, varsinkaan hyvään keskiluokkaiseen koti-idylliin. Eihän siellä ole kellään hätää.

Vasta myöhään yöllä isä tuli huoneeseeni katsomaan, minä valvoin itkemässä ja sanoin vihaavani joulua. En tiedä miksi sanoin juuri noin, ehkä en pystynyt sanomaan että vihaan heitä. Sen johdosta seuraavana jouluna minulle hoettiin että en saa ensimmäistäkään lahjaa sillä olin sanonut vihaavani joulua.

Että sellainen unelmaperhe.

Vieläkin joulu aiheuttaa ristiriitaisia tunnelmia, vaikka olen jo vanha akka. Jokainen joulu on tosin siihen verrattuna ollut hyvä, vaikka olisin viettänyt sen ihan yksinäni.

Ei mitään verrattuna joidenkin kokemuksiin, muta kauhein joulu taisi olla kerran lapsena kun lahjamme varastettiin.

Oltiin siis köyhä perhe, ja harvoin veljen kanssa saatiin yhtään mitään uutta, lähinnä kaikki kirpputoreilta, yhtenä vuonna vanhempamme kuitenkin olivat puurtaneet ja säästäneet rahaa että kerrankin saadaan hieman "ylellisempi" joulu ja saadaan lahjaksi just mitä ollaan toivottu. Itselläni oli listalla mm. iso kaunis barbitalo ja veli tahtoi jotain robottia joka liikkuu kun sinne laitetaan patterit ja autorataa yms.

Itse en enää pukkiin uskonut, mutta pikkuveli uskoi ja meillä oli aina tapana että lahjat on ulkona oven takana koska pukki on ne sinne jättänyt, kun vanhemmilla ei ollut rahaa hankkia pukkia eikä lähipiirissäkään ketään ollut joka olisi voinut esittää, isän veljeni olisi tuntenut.

Itkuhan siinä pääsi kun mentiin lahjoja hakemaan kun lahjakassi oli oven takaata kadonnut kuin tuhka tuuleen.

Juu ei ne lahjat joulussa se tärkein asia ole, muta silloin se tuntui tosi pahalta kun olin niin pitkään halunnut sitä barbitaloa ja veljellekin tuli tosi paha mieli kun ei saanut sitä robottiaan ja autorataa yms.

Ei kauhea, mutta surullinen oli viime joulu.

Miehellä diagnosoitiin elokuussa leukemia, ja silloin oli heti kolmen viikon sairaalajakso, kun hoidot aloitettiin. Hoidot jatkuivat syksyn, ja ennen joulua hänelle tehtiin kantasolusiirto. Kahta viikkoa ennen siirtoa sairaalaan, ja äärimmäisen rankat solunsalpaajahoidot. Siirron jälkeen toipumista sairaalassa vielä neljä viikkoa. Mies pääsi kotiin vasta tammikuussa, edelleen hyvin heikossa kunnossa.

Lapset eivät saaneet käydä katsomassa isiä, koska hän oli eristyksissä eikä osastolle saanut tulla alle 12-vuotiaita lapsia. Minäkään en käynyt häntä silloin katsomassa, kun hän oli niin huonovointinen ja kipeä, ettei halunnut ollenkaan vieraita. Pahimpina päivinä ei jaksanut edes puhua puhelimessa, halusi vain levätä.

Silloin teki mieli kyllä jättää koko joulu väliin, ei ollut joulumielestä tietoakaan. Jouluaatto vietettiin lasten kanssa ystäväperheen luona, syötiin jouluruokia ja jaettiin lahjat. Mietin että ensi joulu voi olla pahempi vain jos pitää viedä haudalle kynttilä.

Nyt tilanne on se, että syöpä on saatu kuriin. Mies pääsi palaamaan töihin kymmenen kuukauden sairausloman jälkeen, ja hänen vointinsa on hyvä. Hoidot jatkuvat edelleen, ja tilannetta seurataan verikokeilla ja luuydinnäytteillä. Uusiutumisriski on kuitenkin korkea, leukemiassa muutenkin on mahdollisuudet parantua kokonaan noin 50/50.

Jatkoaika me ollaan kuitenkin saatu. Ja jos ei nyt loppusyksystä saada seuraavasta luuydinnäytteestä huonoja uutisia, niin saadaan ensi joulu viettää yhdessä. Ja sitten aion kyllä laittaa meille oikein kunnon perhejoulun, kaikki herkut ja koristeet ja kuusi ja kinkku. Tai aivan sama vaikka ei olis mitään noista, kunhan vaan oltaisiin koko perhe yhdessä ja terveitä!

Jouluaatto Thaimaassa kun vietimme siellä joulua perheen kanssa ollessani teini, ei vaan tuntunut yhtään jouluaatolta.

No, kukaan ei kuollut, joten sillä tavoin ei kauheaa. Silti joulu on niin odotuksilla ladattu juhla, että itkuilta ei varmaan vältytä likikään kaikissa kodeissa. Joku menee aina pieleen.

Oma horror-jouluni koitti lasten ollessa  3, 5 ja 9. Kaikki uskoivat pukkiin, ja joulua oli valmisteltu yhdessä kaikin mahdollisin koukeroin. Tunnelma oli ihana, iloittiin miehen kanssa uudesta kodista ja lasten riemusta - olimme päättäneet miehen kanssa viettää tämän aaton vain oman perheen kesken, rauhoittua. Rakkaat isovanhemmat ja sisarusten perheitä nähtäisiin sitten joulupäivänä. 



No, pukki oli juuri iltapäivällä käynyt, kun ovelta kuului ovikellon pirahdus. Siellä odotteli oven takana joukko sukulaisia lapsineen. Oli päätetty tekemisen puutteessa lähteä katsomaan pukin tuomisia. Siitä sitten sisälle. Bonusvanhempia sisältänyt seurue ei uskaltanut kieltää yhdeltäkään tenavalta mitään. Kaikki lastemme saamat legot yms levisivät hetkessä pois pakkauksistaan sikin sokin pitkin tupaa, jotain leluja hajosi ja osa haukuttiin maan rakoon. Sukulaiset olivat niin iloisia, kun arvattiin että teillä on täällä niin kaunista ja tulee oikea perhejoulun  tuntukin 

Lähtivät sitten lopulta vähän ennen puolta yötä, jonka jälkeen itkien nostin kuivahtaneet ruuat uunista ja päästiin viimein miehen kanssa syömään se eka jouluateria omassa kodissa. Lapset olivat nukahtaneet syömättä kuka mihinkin. Siinä sitten kinkkua syödessä kiukkukin lauhtui ja loppu joulu sujui hyvin. Tämä porukka sai myös jatkossa omat jouluperinteensä luotua, joten yllätysvierailut heidän tahoiltaan jäivät yhteen kertaan. Mutta kyllä sen tunteen muistaa ikuisesti, kun oma haaveiden täydellinen joulu pikkuisen otti osumaa h-hetkellä. Nyt jo naurattaa. 

Tätä ketjua lukiessa herää kiitollisuus siitä, ettei ole toistaiseksi joutunut viettämään yhtään kauhujoulua. Lasuudenkodissa tunnelma oli jouluisin enemmän ja vähemmän kireä, mutta se oli sitä oikeastaan aina, eikä kukaan sentään ollut humalassa tai väkivaltainen. 

Nykyään joulujen ainut varjopuoli on, ettei niitä "saa" viettää haluamallaan tavalla. Tai saisi kyllä, kun viettäisi vaan muiden toiveista ja tunteista välittämättä, mutta tuskin siitä hirveästi nauttisi, kun tietäisi pahoittaneensa monen ihmisen mielen. 

Luin tämän läpi tässä muutamana päivänä ja täytyy sanoa, että kyllähän tää vähän joulufiilistä sai aikaan. Itsellä ei ole tähän ketjuun sopivaa kerrottavaa, onneksi.

Tämä muisto on oikeastaan käänteinen eli ei joulun osalta huono vaan tosi hyvä. Kääntyy vain sitten heti joulun jälkeen surun puolelle.

Eli äitini oli syksyllä saanut tietää sairastavansa syöpää jonka ennuste oli tosi huono. Hän kuitenkin voi syksyn yllättävän hyvin ja sovimme että hän tulee meille joulua viettämään. Samoin tuli myös mieheni äiti ja meillä oli molempien mummujen ja lapsiemme kanssa oikea kolmen sukupolven joulu. Muistan miten iloisia kaikki olivat. Naurettiin ja juteltiin koko joulu, pelattiin lautapelejä ja vain oltiin yhdessä. Se oli paras joulu jonka muistan.

Tapaninpäivää seuraavana päivänä äitini meni sairaalaan hoitoihin eikä sieltä enää kotiutunut. Hän kuoli vain kaksi päivää uudenvuoden jälkeen.

Ensimmäinen ja viimeinen joulu mulkeron exäni kanssa. Vietimme sen vanhemmillani, ja ex kitisi ja suuttui koko joulun jostakin. Kaikista pahin loukkaus häntä kohtaan oli, kun toinen vanhemmista ohjeisti poistamaan juustosta kuoren, jota ei kuulunut syödä. Tuosta asiasta suuttui ja jaksoi valittaa vielä joulun jälkeenkin. Minulle suuttui siitä, kun halusi seksiä enkä tajunnut sitä ehdottaa hänelle. Tämä aiheutti hänessä kuulemma itsemurha-ajatuksia. :) Terveisiä vaan exälle, olet paha ihminen ja toivottavasti lietsot itsellesi yhtä upean joulutunnelman joka joulu jatkossakin.