Jouluaatto-horror edition. Eli tähän alle kokemuksia kauhujouluista!

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen jouluni pois kotoa ja samalla  ensimmäinen (ja viimeinen) jouluni anoppilassa.

Olimme erehtyneet menemään pääsiäisenä minun kotiini ja siitä anoppi aseen "toisessa paikassa pääsiäinen, toisessa joulu - teidän on PAKKO tulla meille". Nuohan ei ole millään tavalla verrannollisia: joulu on joulu ja pääsiäinen on sarja joutavia pyhiä.

Siellä oli ulkoiset puitteet kunnossa, oli hienot astiastot ja liinat jne. Ruoka ei vain ollut jouluruokaa. Minä maalaistyttönä olin tottunut kinkkuun, laatikoihin, torttuihin, pipareihin ja konvehteihin ja luulin joka paikassa niitä syötävän. Mieskään ei ymmärtänyt varoittaa etukäteen, koska siellä tarjotut ruuat olivat hänelle normaaleita jouluruokia. Ja minä kysyin etukäteen, tuonko jotain, vastaus oli "ei tarvitse, kaikkea on tarpeeksi".

Ruuat olivat liian hienoja. Oli länsirannikon salaattia (en syö kalaa enkä äyriäisiä), ties mitä sienipasteijoita ja simpukkalientä. Ruokalajeja oli useita. Odotin jälkkäriä, että saisi jotain makeaa. Jälkkärinä oli juustoja. Punaviiniä oli kyllä varattu laatikollinen. Torttuja oli ostettu kaupasta yksi/nuppi. Konvehteja ei ollut, niitä ei kuulemma tarvittu, kun ei ollut lapsia. 

Jos välimatkaa omaan kotiini olisi ollut vähemmän kuin se 350km, olisin vaihtanut paikkaa kesken aaton.

Anoppi mankui monena vuonna sinne - turhaan.

Seuraavana jouluna mieheni pääsi ihmettelemään kuin meillä ramppasi aattona vieraita klo 14 asti ja illalla lähdettiin hautausmaalle. 

Sen jälkeen on vietetty joulut keskenään.

Kyllä sulla on ollut epäilemättä rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meille on tulossa tänä vuonna tuo norovirusjoulu :( Lapsi oksentaa taukoamatta. Emme voi tietenkään lähteä joulua viettämään sukulaisten luo. Todella masentava tunnelma. Koko syksyn olen odottanut joulua ja sukulaisten tapaamista. Nyt vaan odotamme taudin iskemistä. Ruokaakaan en ihmeemmin uskalla ostaa, jos jäävät syömättä.

Meillä myös kaksi lasta oksennustaudissa, päiväkodissa kiertänyt norovirus. Itse varmasti sitten sairaana jouluaattona. Myös me luonnollisesti pysymme kotona. Olen odottanut joulua pitkään ja nyt kävi näin. Pitää vaan lohduttautua sillä, että lapset kasvavat ja vähitellen taudit vähenevät. Mutta harmittaa silti vietävästi!

Asiallisella hygienialla tartunnan välttää. Itse sen viruksen syö. Pese käsiä (saippua + desi) koko ajan. Pyyhi ovenkahvoja ja pintoja klooripitoisella pesuaineella myös useasti päivässä. Älä laita käsiä suuhun. Pese oksennukset ja ripulit heti asiallisesti. Rajoita sairas 1 huoneeseen ja vessaan.

Näillä konsteilla me vanhemmat ollaan säästytty norolta ym vuosia. Mutta vaatii sen, että todellakin järeät siivouskonstit otetaan heti käyttöön ja niihin sitoudutaan. Olen nukkunut noro- ja rotaripuloivan/oksentelevan vieressä ja säästynyt taudilta.

Voi olla, että me ei vaan osata, mutta mä ja mies ei olla koskaan vältytty tartunnalta vaikka ollaan toimittu kuten yllä. Laitoin vain siltä varalta jos jollekulle tuli paha mieli, että olisi pitänyt osata välttyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ympärivuotiseen käyttöön tarkoitettuja lomamökkejä. Eräänä joulu-aattona pakkanen laski -39 asteeseen ja yhden mökin suihku jäätyi. Putkimiehet olivat niin varattuja, etteivät ennättäneet meille.

  No eipä hätää, vettä tuli kyllä vessaan, kylmää ja kuumaa.  Samoin keittiöön.

   Lomalaiset tulivat sanomaan miten he nyt pääsevät saunan jälkeen peseytymään kun suihku oli jäässä.

    Veimme heille pesuvateja (ämpäreitä mökissä jo oli ) ja  sanoimme että nyt pääsee pesulle. 

   He katsoivat meitä epäuskoisina ja meidän  melkein piti näyttää miten peseydytään pesuvadin ja ämpärin avulla:Vettä  hanasta tai siitä pienestä bidee-suihkusta vettä astiaan ja siitä kumotaan sitten vettä yltympäriinsä kroppaa. 

   Voi voi, miten hankalaksi tämä nyt meni, he huokailivat.  Kesällä rantasaunassa tuntuu sujuvan ihan hyvin tämä pesuvati + sankko huuhtelu

   Tämä oli kai heidän joulu-painajaisensa.  

   Ai niin! On vielä yksi juttu. Eräät mökissä joulunsa viettäneet toivat meille mökiltä hiljaisena saattona uunipellin. Kysyimme mikä siinä on vikana. Vaieten he osoittivat sormellaan. Ja kas, olihan siinä pellillä pari suolamurua ja pieni rasvapisara, kun edellinen asukas oli roiskauttanut kuumia ranskanpottuja leivinpaperin ohi .( Oli kiireinen vaihtopäivä ja peltihän se jäi näköjään tsekkaamati.)

  Annoimme heille puhtaan uunipellin 

pahoitellen huolimattomuuttamme. 

  Yhtä vakavina he läksivät talvi-iltaan paarustamaan pelti kainalossaan mökkiä kohti.  Mökkikirjaan he olivat jättäneet huomautuksensa.  Voi hitsin hitsi. Ei auttanut anteeksi pyyntömme. Heidän joulunsa oli pilalla. Mökkiläisistä saisi kyllä vaikka kokonaisen kirjan aikaan...mutta se ei kuulu tähän.

Tätä se on kun asiakas maksaa hotellihinnat ja luulee saavansa vastaavaa palvelua mutta omistaja tarjoaa survival-henkistä lomasettiä hotellihinnoin. 

Hotellissa maksetaan hotellista, mökissä maksetaan mökistä. Mahdollisia sattumuksia molemmissa. Miten vieraat olisivat itse ratkaisseet nuo? Käytön puutteessa jäätynyttä putkea ei saa sekunnissa sulaksi, eikä pari tahraa uunipellissä vaaranna henkeä. En ole viettänyt joulua vuokramökeissä, enkä ole osakaskaan, kuulostaa vain pikkumaiselta, ei horrorilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei ole niin vakavaa kuin osalla, mutta kinkkua uunista ottaessa paistopussi antoi periksi ja hirveä määrä sitä rasvalientä loiskahti kuumaan uuniin ja vastapestylle lattialle/matolle. Kamala haju talossa koko joulun, matto piti heittää pois ja käry tuntui vielä seuraavana kesänäkin kun uunia lämmitettiin.

Tuo haju on muuten oikeasti kammottava, ja kun lientä ei pääse heti siivoamaan tulikuumasta uunista 🤢

Niin.

Sitä varten kinkku paistetaan AINA vadilla.

Uunin suojana on lisäksi pelti.

Asun ulkomailla. Olin aloittanut uudessa työpaikassa syksyllä. Tässä maassa ei ole samanlaista yhtenäistä sairauslomakäytäntöä kuin Suomessa. Osassa työpaikoista ei ole omaa sairauslomakäytäntöä lainkaan, mikä

tarkoittaa sitä, että työntekijän suoja on heikko. Tällöin ensimmäiset 3 sairauspäivää ovat palkattomia, ja sen jälkeen alkaa juosta mitättömän pieni minimisairauspäiväraha. Moni tekee tuossa tapauksessa niin, että sairauspäivät otetaan lomapäivistä. Osa yrityksistä kohtelee työntekijöitään paremmin, jolloin heillä on oikeus palkallisiin sairauslomapäiviin. Minä työskentelin tuolloin firmassa, jossa tällaista käytäntöä ei ollut.

Sairastuin vakavammin syksyllä, ja minun oli pakko jäädä kotiin. Palkkani oli tuolloin niin pieni, ettei minulla ollut varaa jäädä palkattomasti sairastamaan. Olin ollut kuitenkin firmassa niin vähän aikaa, että lomapäiviä ei ollut ehtinyt kertyä kuin muutama. Olin suunnitellut matkustavani kotiin Suomeen jouluksi. Vuosi oli ollut raskas, ja odotin kovasti perheeni näkemistä.

Kun minulle selvisi, että en olisi mitenkään työkuntoinen, ja että joutuisin käyttämään vähäiset lomapäiväni sairastamiseen ja perumaan joululoman Suomessa, olin musertunut. Tuntui kuin joulu olisi peruttu.

Sen joulun vietin sohvalla istuen ja itkien. Katsoin joululeffoja ja söin pizzaa. Kuuntelin Frank Sinatran versiota kappaleesta ”I’ll Be Home for Christmas” ja kuvittelin mitä perheeni mahtaa juuri sillä hetkellä tehdä. Kaikki joulut on lapsuudestani asti vietetty melko samalla kaavalla, ja kelloa katsoessani ajattelin mitä kulloisellakin kellonlyömällä olisin ollut tekemässä.

Seuraavana jouluna olin uudessa työpaikassa, joka kohtelee työntekijöitään paremmin. Palkkakin oli parempi. Ja pääsin istumaan perheen kanssa joulupöytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosi sitten mies ilmoitti 23 päivä, että on pettänyt minua ja muuttaa omaan asuntoon, laittoi myös eropaperit tänä päivänä. Tarkoitus oli kuulema vasta joulun jälkeen ilmoittaa mutta ei pystynyt esittämään. Jouluaatto meni itkiessä, mies vielä syyttely etten voinut lasten takia esittää että kaikki on hyvin.

Samantyyppinen kokemus. Miehellä oli aivoton visio, että joulu vietetään lasten takia kuin mitään ei olisi. Hankki ruokaa ja lahjoja, joita kukaan ei halunnut. Haukkui minua koko aaton, loppuillasta oli todellakin ikimuistoinen lautapelisessio Monopolin äärellä ("olet niin tyhmä ettet tätäkään tajua"). Oli tietysti umpi-ihastunut uuteen naisystäväänsä. Joulupäivänä lähdin Tukholmaan pariksi päiväksi. En vaan kestänyt olla enää kotona. Kun palasin mies oli vienyt vaatteensa ja kirjahyllyn, jättänyt siivoamatta pölykoirat sekä kasan roskaa. Hiljaiset lapset istuivat keittiössä. Heitin ruuat roskiin jääkaapista ja lähdettiin pitsalle.

Hiljaiset lapset istuivat keittiössä? Mikset ottanut heitä mukaan? Ihmetyttää näissä jutuissa miksi ne lapset jätetään ihan heitteille kun AIKUINEN ei nyt vaan kestä ja jaksa. Lapset joutuvat kestämään mitä vaan. 

Siis tarinan ISÄ jättää lapset yksin ja sitten tää on maagisesti nyt äidin vika, joka EI ollut jättänyt lapsia yksin?

Tuleeko jokaiselta naisihmiseltä pillusta lasten mukana aivot vai mikä tämä aivopieru jota on PEUKUTTANUT toista sataa ihmistä on???

Mies ja isä

Kyseinen äiti tiesi mikä m*lkku isä on. Itse en voisi jättää lapsia jos mies jotenkin tuollaiseksi muuttuisi. Ja tuo tilanne on ollut lapsille varmasti hyvin ikävä ja kumpikin vanhempi vaan luikkii pakoon.

Olkoon sitten vaikka aivot valuneet pihalle, sydäntä on sitäkin enemmän. 

Lähti Ruotsiin tosta noin vaan jouluna pariksi päiväksi????

Ensin häipyy mutsi, sitten häipyy faija, lapset istuu yksin epätietoisina kotona?????

Ei juma, mitä mulkerosakkia!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosi sitten mies ilmoitti 23 päivä, että on pettänyt minua ja muuttaa omaan asuntoon, laittoi myös eropaperit tänä päivänä. Tarkoitus oli kuulema vasta joulun jälkeen ilmoittaa mutta ei pystynyt esittämään. Jouluaatto meni itkiessä, mies vielä syyttely etten voinut lasten takia esittää että kaikki on hyvin.

Samantyyppinen kokemus. Miehellä oli aivoton visio, että joulu vietetään lasten takia kuin mitään ei olisi. Hankki ruokaa ja lahjoja, joita kukaan ei halunnut. Haukkui minua koko aaton, loppuillasta oli todellakin ikimuistoinen lautapelisessio Monopolin äärellä ("olet niin tyhmä ettet tätäkään tajua"). Oli tietysti umpi-ihastunut uuteen naisystäväänsä. Joulupäivänä lähdin Tukholmaan pariksi päiväksi. En vaan kestänyt olla enää kotona. Kun palasin mies oli vienyt vaatteensa ja kirjahyllyn, jättänyt siivoamatta pölykoirat sekä kasan roskaa. Hiljaiset lapset istuivat keittiössä. Heitin ruuat roskiin jääkaapista ja lähdettiin pitsalle.

Hiljaiset lapset istuivat keittiössä? Mikset ottanut heitä mukaan? Ihmetyttää näissä jutuissa miksi ne lapset jätetään ihan heitteille kun AIKUINEN ei nyt vaan kestä ja jaksa. Lapset joutuvat kestämään mitä vaan. 

Siis tarinan ISÄ jättää lapset yksin ja sitten tää on maagisesti nyt äidin vika, joka EI ollut jättänyt lapsia yksin?

Tuleeko jokaiselta naisihmiseltä pillusta lasten mukana aivot vai mikä tämä aivopieru jota on PEUKUTTANUT toista sataa ihmistä on???

Mies ja isä

Kyseinen äiti tiesi mikä m*lkku isä on. Itse en voisi jättää lapsia jos mies jotenkin tuollaiseksi muuttuisi. Ja tuo tilanne on ollut lapsille varmasti hyvin ikävä ja kumpikin vanhempi vaan luikkii pakoon.

Olkoon sitten vaikka aivot valuneet pihalle, sydäntä on sitäkin enemmän. 

Isä hylkäsi julmalla tavalla lasten äidin, mutta ehkä hän oli ollut hyvä isä lapsilleen? Ihmisistä ei aina tiedä.

Toivottavasti näin oli heidän kohdallaan. Joskus se aiemmin hyvä isä saattaakin mennä niin uusi ***** mielessä että lapset unohtuu. Ja surussa ne unohtuu äidiltäkin. Koettu on. Ja sen takia omat lapset pidän aina ykkösenä. 

2000-luvun alussa:

Olimme aatonaattona menossa vanhempieni mökille.

Ensin tosin oli tarkoitus käydä miehen vanhemmilla.

Matkaan lähdettiin ja parin kilometrin jälkeen ajettiin kolari. Kolmen kaistan yli kaiteeseen. Musta jää yllätti.

Minä kolautin silmäkulman kojelautaan tms, verta tuli ihan kiitettävästi kuten päähaavoista aina. Auto meni sen verran rikki, että ei sillä enää ajettu.

Onneksi isäni on oli vielä työelämässä ja kotipaikkakunnalla, joten hänet saatiin kiinni. Mökiltä oli mennyt sähköt joten ei saatu äitiäni kiinni: hällä akku loppu puhelimesta ja autonsa jäässä eikä saanut sitä käyntiin, että olisi siinä ladannut puhelinta.

Isä haki poikamme kolaripaikalta ja meni puolisoni vanhemmille. Minä ambulanssilla sairaalaan tikattavaksi, mies jäi hoitamaan auton hinauksen kotiin.

Päästiin mökille viimein jossa ei ollut vieläkään sähköjä.

Ruoka lämmitettiin saunan vesipadassa ja grillissä.

Muuten oltaisiin vietetty joulu kotona mutta meillä oli jääkaappi tyhjä kun tarkoitus oli, että ollaan maalla uuden vuoden yli.

Mies oli ihan paniikissa, että en enää halua olla hänen kanssaan kun oli ajanut kolarin ja vaarantanut meidän hengen.

Oltiin menty muutama kk ennen joulua naimisiin.

Edelleen olemme naimisissa

Sähköt tuli vasta joulupäivän iltana....

Ei varsinaisesti horror joulu, mutta ikimuistoinen kyllä...

Tämä on vielä aika pieni juttu, mutta monet kerrat melko kireän joulun viettäneenä ( perheemme juhlat menivät aina näissä merkeissä)  perheeni kanssa tämä oli se viimeinen huipennus. Olin siis täyttynyt juuri 19- vuotta ja asuin vielä kotona. Isäni oli oikeastaan ollut pitkään aika huonolla tuulella ja valittanut milloin mistäkin. Äitini oli tuolloin työtön ja sekin oli yksi vakio riidan aiheista. Koiramme oli myös ollut kipeä ennen joulua ja sillä iso haava ja isäni ärsyyntyi, kun käytimme kuulemma "liikaa aikaa" haavan hoitoon. Tämä vaan oli oikeastaan pakollista, kun haavan piti parantua kunnolla. Joulun lähestyessä tunnelma kotona muuttui aina vaan huonommaksi ja isäni oli monesti todella huonolla päällä ja huusi milloin mistäkin. Omassa elämässäni sattui vielä pari ikävää asiaa kuten pari ihmistä oli todella ilkeitä minulla ja olin hyvin surullinen ja muutenkin erittäinen huonossa kunnossa, koska koin paljon ikäviä asioita lyhyessä ajassa. 

Vähän ennen joulua tulin kipeäksi ja oli kuumetta. Silti yritin leipoa ja muuten valmistella joulua. Isäni ei osallistunut mitenkään ( niinkuin ei muutenkaan) ja tunnella oli kotona niin huono, että ne hetket kun piti yhdessä siellä olla olivat todella vaikeita ja mistään ei voinut puhua ilman riitaa. Jouluaattona isäni jatkoi samaa linjaa ja vuoroin piti mykkäkoulua ja välillä raivosi milloin mistäkin. Isovanhemmat tulivat  meille syömään ja silloinkin ei oikeastaan puhunut mitään ja oli sen "pakollisen" ajan väkisin ja sitten omissa oloissaan koko joulun. Äitini sairastui myös ja hänelle tuli kuume yöllä ja oli aika väsynyt. Joulupäivänä isäni hermot sitten pettiväy lopullisesti ja kirosi ja muutenkin haukkui koko perheemme ja käyttäytyi isovanhempienkin aikaan todella rumasti. Oli sitten lopun aikaa omissa oloissaan, mutta sitä ennen ehti pilata joulun aika hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen joulu appivanhemmilla. Mies laittoi siistin kaulupaidan ja suorat housut mitä hiukan ihmettelin mutta ajattelin että haluaa pukeutua joulun kunniaksi. Minulla olo farkut ja neule. Ajoimme metsän keskellä olevaan maataloon, kynttiläkuja johti ovelle jolla anoppi oli vastassa helmet kaulassa mekko päällä. Ilmeestä näki heti, ettei  farkkuihin pukeutunut nenärenkainen miniäehdokas ollut mieleen. Kaatoi meille tervetuliasmajat ja kysyi vatsaani katsellen, että voinko juoda vai olenko raskaana. Tiesi varmasti, etten ollut!

Appiukollakin oli  puku päällä. Pöytää  valaisi kynttelikkö. Tarjolla oli  kalkkuna (eikä oltu jenkeissä vaan itä-suomessa) ja kymmenen eri sorttia laatikkoa, anoppi annosteli lautaselle kysymättä mitä tahdoin. Tunnelma oli jäätävä. Minua alkoi hirveästi naurattaa se haudanvakava juhlatunnelma ja kun mies töni vaivihkaa minua, repesin entistä pahemmin. Tilannetta ei helpottanut ruokajuomana ollut punaviini jota litkin hermostuksissa kaksin käsin. Lopulta oli pakko sanoa että anteeksi menen tupakalle, mies tuli perässä ja sähisi kuin kiukkuinen ilves että yritänkö pilata kaiken. Oli järkyttävää nähdä millainen puvussa pönöttävä tiukkis miehestä kuoriutui vanhempiensa kanssa ja samalla tiesin, että se suhde oli nyt siinä.

Seuraavana jouluna oli ihanaa mennä vanhemmilleni missä isä kuljeskeli lököttävissä kolitsihousuissa ja pöydässä oli kinkku!

Sivistynyt talonpoikaissuku kohtaa white trash suvun edustajan. Kirjoitettu samalla lailla kuin Sinä ja Minä lehden -novellit 1990-luvun alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosi sitten mies ilmoitti 23 päivä, että on pettänyt minua ja muuttaa omaan asuntoon, laittoi myös eropaperit tänä päivänä. Tarkoitus oli kuulema vasta joulun jälkeen ilmoittaa mutta ei pystynyt esittämään. Jouluaatto meni itkiessä, mies vielä syyttely etten voinut lasten takia esittää että kaikki on hyvin.

Samantyyppinen kokemus. Miehellä oli aivoton visio, että joulu vietetään lasten takia kuin mitään ei olisi. Hankki ruokaa ja lahjoja, joita kukaan ei halunnut. Haukkui minua koko aaton, loppuillasta oli todellakin ikimuistoinen lautapelisessio Monopolin äärellä ("olet niin tyhmä ettet tätäkään tajua"). Oli tietysti umpi-ihastunut uuteen naisystäväänsä. Joulupäivänä lähdin Tukholmaan pariksi päiväksi. En vaan kestänyt olla enää kotona. Kun palasin mies oli vienyt vaatteensa ja kirjahyllyn, jättänyt siivoamatta pölykoirat sekä kasan roskaa. Hiljaiset lapset istuivat keittiössä. Heitin ruuat roskiin jääkaapista ja lähdettiin pitsalle.

Hiljaiset lapset istuivat keittiössä? Mikset ottanut heitä mukaan? Ihmetyttää näissä jutuissa miksi ne lapset jätetään ihan heitteille kun AIKUINEN ei nyt vaan kestä ja jaksa. Lapset joutuvat kestämään mitä vaan. 

Siis tarinan ISÄ jättää lapset yksin ja sitten tää on maagisesti nyt äidin vika, joka EI ollut jättänyt lapsia yksin?

Tuleeko jokaiselta naisihmiseltä pillusta lasten mukana aivot vai mikä tämä aivopieru jota on PEUKUTTANUT toista sataa ihmistä on???

Mies ja isä

Kyseinen äiti tiesi mikä m*lkku isä on. Itse en voisi jättää lapsia jos mies jotenkin tuollaiseksi muuttuisi. Ja tuo tilanne on ollut lapsille varmasti hyvin ikävä ja kumpikin vanhempi vaan luikkii pakoon.

Olkoon sitten vaikka aivot valuneet pihalle, sydäntä on sitäkin enemmän. 

Lähti Ruotsiin tosta noin vaan jouluna pariksi päiväksi????

Ensin häipyy mutsi, sitten häipyy faija, lapset istuu yksin epätietoisina kotona?????

Ei juma, mitä mulkerosakkia!!!

Yllättää, että tähän elämäntapahtumaan on suhtauduttu täällä niin kovasti tunteella. Kukaan ei ollut kännissä, kukaan ei kuollut, ei joutunut sairaalaan, ei hypännyt mereen. Lapsilla on edelleen kaksi huoltajaa ja kaunis koti. Olihan se joulu kauhea, varmasti lapsistakin. Mutta tämähän on horrorjoulujen ketju.

Isä sammui pöydän alle. About joka joulu.

Vierailija kirjoitti:

Joulu 2002.

.

Olin appivanhempieni luona ensimmäistä ja viimeistä kertaa joulunvietossa.

.

Olen ja olin koko elämäni tottunut sellaiseen jouluun, jossa pukeudutaan kauniisti, juodaan kohtuudella alkoholia, kauniisti paketoidut ja ajatuksella valitut lahjat avataan illallisen jälkeen yhdessä.

On tunnelmallinen valaistus, kaunis kuusi, perintöhopeat, -posliinit ja -kristallit tyylikkäästi katetussa pöydässä.

Sauna ei kuulu meillä arkeen eikä juhlaan.

.

Lahjat viskottiin muovipusseista paketoimattomina heti joulurauhan julistuksen jälkeen itse kullekin säädylle.

Minua ihan hävetti omat viimeisen päälle paketoidut lahjani...

.

"Juhlaruoka" syötiin neonputkella valaistuna arkiastioilta klo 13.

Ruoka oli kyllä oikein maukasta.

.

Ei tippaakaan alkoholia.

.

Saunassa oli pakko kitua klo 16, jonka jälkeen totesin, että olin tuonut mukanani turhaan samettimekon, sukkahousut, korut ja juhlakengät.

Onneksi oli edes lunta, jotta sain purettua turhautumista ja shokkia tekemällä pihalle ainakin 10 lumipallolyhtyä.

.

Ja joulupäivänä minut herätettiin klo 7 joulukirkkoon.

Se toki oli hieno elämys, koska en ollut koskaan enkä ole sen jälkeenkään joulupäivänä kirkossa käynyt.

Omituista mennä viettämään toisten luokse joulua ja odottaa, että kaikki on samoin kuin oman perheen jouluina. Sitten vielä kieltäytyä enää koskaan menemästä jouluna miehen perheelle, kun oli niin "kamalaa".

Tulen itse juuri tuollaisesta perheestä, että on kristallit ja hienot kattaukset jouluillallisella, hienot vaatteet (jotka muuten puetaan sen "pahamaineisen" joulusaunan jälkeen) ja huolella valitut lahjat. Miehen perhe edustaa juuri tuota kertomaasi linjaa, ettei mikään ole jouluna varsinaisesti hienoa siinä sanan merkityksessä kuin itse sen koen. En silti ollut koskaan ennen tätä ketjua edes tajunnut sitä, että heilläkin syödään perusastioilta.

Se, mikä minua on harmittanut heidän joulussaan on noiden puitteiden sijaan täydellinen organisoinnin puute: joulusiivous ja jouluruoat tehdään hirveässä stressissä ja kiireellä jouluaattona. Joskus ollaan päästy joulupöytään vasta klo 22. Ensimmäinen joulu oli järkytys, koska olen tottunut rentoon yhdessäoloon perheen kesken ja siitä joulussa on mielestäni kyse. Sen sijaan, että olisin kieltäytynyt viettämästä jatkossa joulua anoppilassa, niin ollaan seuraavina vuosina autettu enemmän.

Mielestäni miehen lapsuudenkodin joulu kuulostaa kivalta: rentoa yhdessäoloa, hyvää ruokaa, saunomista ja tunnelmallinen joulukirkko. Lahjat ei ole itselle ihan hirveän tärkeitä, mutta tietysti muovipussista annetut lahjat olisivat omituisia. Silti tuli mieleen, että tässä on ollut jonkinlaista värikynää mukana...

Eron jälkeinen joulu lasten kanssa. Eksä oli ollut sen laatuinen joulunatsi, että herkuttelin jo etukäteen kaikilla perinteiden rikkomisella. Olin esim hankkinut värilliset jouluvalot, oli saanut alennuksella, eksän joulussa piti olla kaikki tasan samaa valkoista lämpimänsävyistä valoa ja monta muuta juttua.

Sinällään ne yhteiset joulut oli ihan ok, koska kaikki oli kellotettu. Tosin valokuvista ei voi päätellä, mikä joulu on, koska kaikki ovat lasten vaatteita lukuunottamatta identtisiä otoksia.

Mutta siihen jouluun. Kuusi ostettiin viime tingassa, saatiin bauhaussista jättipörhöinen viljelty siperiankuusi -50%. Ei mikään ilmainen tontin reunalta haettu perinnenäre!

Oli upea kuusi. Kunnes tajusin, ettei henki kulje ja kuume nousi. Olin ollut aikaisempinakin joululla pikkuisen kipeän oloinen, mutta nyt tajusin että minä, joka en ole millekään allerginen, olin allerginen sille kuuselle!

39 asteen kuumeessa heivasin puun pihalle. Kuume sahasi ja joulupäivän vietin joko saunassa palelemassa tai hangessa hikoilemassa.

Lapset kai tykkäsivät kun saivat viettää aikaa rauhassa pelaillen. Tapaninpäivänä syötiin jo pitsaa.

Minäkin jaksan ihmetellä näitä jotka menevät vieraaseen paikkaan viettämään joulua ja sitten ovat ällistystä täynnä kun kaikki ei olekaan täsmälleen kuin kotona. Asennetta kehiin, ottakaa se uutena kokemuksena.

Melko hurjia tarinoita. Eivät omatkaan joulut aina ole niin tasaisesti menneet mutta joskus tuntuu että nämä draamajoulut jäävät paremmin mieleen kuin ne kaavan mukaan menneet. Varsinkin tuollaista survive-joulua voi muistaa selviytymuskokemuksena.

Itse elin eräänä jouluna Tapaninpäivän aamusta viikon verran ilman sähköä jättimyrskyn seurauksena. Tuttavalta saimme pienen bensa-agregaatin jolla pysyi valot ja pakastin ja pannun kiertovesipumppu toiminnassa. Vesi piti hakea kaivosta ja kokata kaasugrillillä. Saunan padassa lämmitin pesuvedet. Pyykkiä kertyi viikon aikana.

Se oli jälkeenpäin ajatellen arvokas kokemus siitä miten itsestäänselvyyksiä nykymukavuudet ovat, ja miten selviää ja jopa tottuu poikkeusoloihin. Kaasugrillin keitin oli jopa mielestäni parempi keittopuuhiin kuin sähköhella. Mutta sähköjen palaaminen oli totta kai helpotus. Nykyään vaan muistot välillä palaavat juuri siihen aikaan: muistatko Tapaninmyrskyn? ja selvittiinhän me siitä.

Vierailija kirjoitti:

Eron jälkeinen joulu lasten kanssa. Eksä oli ollut sen laatuinen joulunatsi, että herkuttelin jo etukäteen kaikilla perinteiden rikkomisella. Olin esim hankkinut värilliset jouluvalot, oli saanut alennuksella, eksän joulussa piti olla kaikki tasan samaa valkoista lämpimänsävyistä valoa ja monta muuta juttua.

Sinällään ne yhteiset joulut oli ihan ok, koska kaikki oli kellotettu. Tosin valokuvista ei voi päätellä, mikä joulu on, koska kaikki ovat lasten vaatteita lukuunottamatta identtisiä otoksia.

Mutta siihen jouluun. Kuusi ostettiin viime tingassa, saatiin bauhaussista jättipörhöinen viljelty siperiankuusi -50%. Ei mikään ilmainen tontin reunalta haettu perinnenäre!

Oli upea kuusi. Kunnes tajusin, ettei henki kulje ja kuume nousi. Olin ollut aikaisempinakin joululla pikkuisen kipeän oloinen, mutta nyt tajusin että minä, joka en ole millekään allerginen, olin allerginen sille kuuselle!

39 asteen kuumeessa heivasin puun pihalle. Kuume sahasi ja joulupäivän vietin joko saunassa palelemassa tai hangessa hikoilemassa.

Lapset kai tykkäsivät kun saivat viettää aikaa rauhassa pelaillen. Tapaninpäivänä syötiin jo pitsaa.

Minäkin herkistyin yllättäen aikuisena joulukuusille! Olin silloin 29 v ja vauva ikäisen esikoiseni kanssa vanhemmillani, omaan kotin ei oltu kuusta hankittu tilan puutteen vuoksi. Esittelin vauvalla kuusta ja koristeita kun nenä meni tukkoon ja silmät turposi. Olo kävi niin pahaksi että piti lähteä kotiin .

Ja minä ihmettelen sitä että joka ikisen hyvä ketjun pilaa jankkaaja. Tämän ketjun ”huono äiti lähti Tukholmaan ja jätti lapset heitteille” sekä ”miten noro tarttuu” -jankkaajat. Menkää muualle!

Vanhempani lähtivät jouluksi reissuun eikä miula ole sisaruksia joten päätettiin mieskaverin kanssa pitää kaksin ihana, ei perinteinen joulu . Aattoaamuna soitti alko-ongelmainen anoppi joka oli riidellyt miehensä kanssa ja mieskaveri päätyi pyytämään äitinsä meille! Anoppi haukkui "likaiset ikkunat" ja puuttuvan kuusen sekä syötävät , kun oli pitsaa ja sipsejä eikä rosollia ym Lopulta kaatoi parvekkeella pöydän niin että tuhkiksen tuhkat levähti ympäriinsä ja pöydällä ollut, bestikseni antama patsas hajosi.

Siinä oli se romanttinen joulu sitte!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen jouluni pois kotoa ja samalla  ensimmäinen (ja viimeinen) jouluni anoppilassa.

Olimme erehtyneet menemään pääsiäisenä minun kotiini ja siitä anoppi aseen "toisessa paikassa pääsiäinen, toisessa joulu - teidän on PAKKO tulla meille". Nuohan ei ole millään tavalla verrannollisia: joulu on joulu ja pääsiäinen on sarja joutavia pyhiä.

Siellä oli ulkoiset puitteet kunnossa, oli hienot astiastot ja liinat jne. Ruoka ei vain ollut jouluruokaa. Minä maalaistyttönä olin tottunut kinkkuun, laatikoihin, torttuihin, pipareihin ja konvehteihin ja luulin joka paikassa niitä syötävän. Mieskään ei ymmärtänyt varoittaa etukäteen, koska siellä tarjotut ruuat olivat hänelle normaaleita jouluruokia. Ja minä kysyin etukäteen, tuonko jotain, vastaus oli "ei tarvitse, kaikkea on tarpeeksi".

Ruuat olivat liian hienoja. Oli länsirannikon salaattia (en syö kalaa enkä äyriäisiä), ties mitä sienipasteijoita ja simpukkalientä. Ruokalajeja oli useita. Odotin jälkkäriä, että saisi jotain makeaa. Jälkkärinä oli juustoja. Punaviiniä oli kyllä varattu laatikollinen. Torttuja oli ostettu kaupasta yksi/nuppi. Konvehteja ei ollut, niitä ei kuulemma tarvittu, kun ei ollut lapsia. 

Jos välimatkaa omaan kotiini olisi ollut vähemmän kuin se 350km, olisin vaihtanut paikkaa kesken aaton.

Anoppi mankui monena vuonna sinne - turhaan.

Seuraavana jouluna mieheni pääsi ihmettelemään kuin meillä ramppasi aattona vieraita klo 14 asti ja illalla lähdettiin hautausmaalle. 

Sen jälkeen on vietetty joulut keskenään.

Kyllä sulla on ollut epäilemättä rankkaa.

Minustakin on törkeää, kun joku viettää joulua erilailla kuin itse on viettänyt. Ainoa oikea tapa on se, mikä oli omassa lapsuusperheessä. Pitäisi olla virallinen joulunviettämistapa, jota kaikki noudattaa. Sitten olisi kaikilla hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävä niskajumi/öinen hampaiden narskutus- päänsärky riistäytyi käsistä, siihen asti olin pärjännyt jotenkuten Buranalla ja tammikuussa oli hammaslääkärille aika purentakiskoa varten.

22 pv  iski päänsärky  joka paheni iltaa kohden, tavarat lenteli käsistä ja tuntui etten voinut nielläkään enää normaalisti vaan  yökin  suusta vettä ja puoliksi suussa sulanutta särkylääkettä pitkin lattioita.  Nukkuminen ei auttanut. Kuuma suihku ei auttanut.  24 pv aloin tuskastuneena litkiä kossua vedellä, mies oli siis ostanut sen kossun sitä varten  että terästää hillitysti glögiä ja siemailee sitä kirjaa lukiessaan. Olin ihan räkäkännissä kun koitin keittää riisipuuroa ym ja pahinta oli ETTÄ PÄÄHÄN SATTUI YHÄ. Mies hätisteli minut pois keittiöstä että mee jumalauta nyt nukkumaan. Lapset olivat onneksi jo 11v ja 13v, vaikka mielelläni en tuon ikäistenkään edessä olisi ollut umpikännissä. Onneksi sentään ei vieraita tullut!

Uudenvuodenaattona soitin itku kurkussa päivystykseen että auttakaa nyt herranjumala. Sain muutaman tunnin odotuksen jälkeen kipupiikin peffaan, reseptin vahvemmalle  Buranalle ja lihasrelaksanteille sekä kehotuksen jumpata. Ikävä kyllä jumppa ei auta hampaiden narskutuksen aiheuttamiin kipuihin...

Purentakisko plus kaikki stressinvähentämiskeinot käyttöön?