Jouluaatto-horror edition. Eli tähän alle kokemuksia kauhujouluista!

Mulla kaatu maito pöydälle. Kyllä oli karmivaa. Näin painajaisia 4 kuukautta.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen uusperhejoulu, kun tajusin että olen vain maksajan roolissa. Kiitosta ei tule, pahenee vain vuodesta toiseen.

Jaa. Minun velikö se siellä kiukuttelee..? Onhan se kuitenkin kiva, että annoit uuden hellun rakkauden huumassa katkoa kaikki välit omiin sukulaisiisi. Nautipa nyt vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että olen itse joulufasisti. Ahdistaa sotku, huonosti laitetut jouluvalot tai jos kalatiskin sijaan joku urpo tuo vakuumipakattua graavia...

Jos joku unohtaa tuoda lupaamansa asian se Ärsyttää Paljon..

Tai jos mies ja lapset sotkee eivätkä auta, tai jos auttavat niin tekevät sen hutiloiden joka on pahempi kuin laiskottelu.

Onneksi me on vietetty useampi joulu toisen vanhemmilla tai vuokramökillä niin en kauhean montaa kertaa kiukustu.

Ei ole mitään diagnoosia, mies tosin on yrittänyt kaupata kaikkea jakomielitaudista maanisdepressioon.

Täytynee yrittää ensi jouluna vähän hengittää.

Minä olen se joka sai lapsena täydelliset joulut, ehkä kaikki on lähtöisin sieltä. Inhoan siivoamista, mutta jouluna on pakko olla siistiä! Vaikka jouluni olivat idyllisiä myös äitini raivosi siivotessa. Niin me raukat malliopimme.

Pilaako sinun seuraavan täydellisen joulusi tieto siitä, että se kalatiskin graavilohi on just sitä samaa vakuumipakattua kuin hyllyssäkin? Samat firmat, vähän isommat pakkaukset vaan, joista se lohi tiskiin lapataan...

Odotinkin tätä vastausta. Fakta on se, että kalatiskillä on tuoreampaa kalaa ja nostopäivä on tiedettävä. Tänä jouluna veli vastasi graavista: 60cm vakuumissa makaavaa oranssia mautonta vetelystä. En sanonut mitään, hillitsin itseni, sillä itselleni oli käärö jääkaapissa 😁

Olet nyt vähän naiivi. Mutta se sopii joulun henkeen. T: vakuumipaketteja tiskiin aukonut

Olen töissä herkkutiskin myyjänä "Tavallista paremmassa ruokakaupassa", eli K-Supermarketissa ja kyllä meillä (ja myös muissa kaupoissa) tiskin kalliit irtograavit ja -kylmäsavusiivut on ihan myynnissä olleista vakuumipakkauksista avattuja😆 Ja vanhimmat paketit myydään ensin tiskiltä pois avattuna.

Siis haette hyllystä vanhenevat tuotteet, avaatte ja myytte kaupan parhaimmistona ja vielä kalliimpaan hintaan? Eikö tuo ole laitonta? Missä kaupungissa näin?

Onko myös katkarapuherkussa ne ravut joissa viimeinen käyttöpäivä lähenee...?

Ne on vintagea🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten kun kalat ja jauhelihat eivät mene tiskistäkään kaupaksi, niin niistä tehdään oman keittiön herkkuja myytäväksi lämpötiskistä. Tämä siis tietenkin, jos tavaraa on tilattu liikaa eikä se ole mennyt kaupaksi.

Olen useammassa kaupassa ja nimenomaan kauppiaan ohjeistuksesta tuoreuttanut jauhelihaa sekoittamalla uudemman joukkoon, värjännyt harmahtavaa lihaa ja laittanut vakuumilohta tiskiin. On kohtuullista, että hinta nousee Siihen käytetyn työajan vuoksi. Lämpimiin ruokiin käytettiin kaikkein vanhimmat ja suolalla ja mausteilla maku saatiin piiloon. Kauppakasseihin pakattiin päiväykseltään vanhenevia kun tiedettiin, ettäne menee mummoille.

Tätä tehdään meidänkin K-Kaupassa kauppiaan käskystä... voi kun asiakkaat tietäisi. "Naudan" paistijauhelihassa on vanhat keittolihapalat ja päiväysvanhat kasslerpalat jauhettuna. Grilliin laitetataan kaikki vanha päiväyskärrystä, mikä vaan sopii grillattavaksi eli esim. marinoidut broilerinpihvit, hornet-siivet ym. Vähän vaan marinadia päälle. Vanhasta jauhelihasta tehdään ruokamestarin lihapullia, ym. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Terveystarkastaja käy välillä, mutta ilmouttaa aina etukäteen vierailustaan. Voi kun asiakkaat tietäisivät kaikki jutut mitä noilla herkkutiskeillä ainakin Keskolla myydään...

Aivan samanlaista on meidän S marketissakin. Kauppias hoitaa homman, siis rikastumisen.[/quot

Ohi aiheen, mutta jos todella olisit S Marketissa töissä, tietäisit että ne eivät ole kauppiasvetoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei ole oikeasti mikään horror-joulu, mutta tällöin tunsin oloni kyllä tosi surkeaksi. Äitini oli kuollut melko vastikään suht nuorena ja suht yllättäen. Otin äidin kuoleman aika raskaasti, olin itsekin melko vastikään tullut äidiksi ja siinäkin mielessä herkässä mielentilassa.

Vietimme joulua mieheni vanhempien luona. Paikalla oli miehen sisaruksia ja heidän perheet ja muita miehen sukulaisia. Olimme yhdessä ostaneet ajatuksella lahjat miehen vanhemmille, sisaruksille ja lapsille. Kuusen alla oli iso kasa paketteja, mutta kun kaikki paketit oli jaettu, ja muut availivat pakettejaan, tajusin että itselleni ei ollut ainuttakaan lahjaa. Eli siis mieheni ei ollut hankkinut minulle mitään, eikä mieheni vanhemmat tai kukaan muukaan. Jonain muuna hetkenä olisin ehkä pitänyt lahjattomuuden surkuttelua pikkumaisena ja lapsellisena, mutta silloin oli kyllä itkussa pidättelemistä.

Voi kamala! Kyllä musta aikuisenakin saa odottaa edes sitä yhtä pakettia kun muille hommaa ja muutenkin joulun järjestää. Tämä olkoon neuvoksi kaikille äideille, joilla on puusilmäläheiset ja ylipäänsä kaikille joilla ei läheisiä ollenkaan: hankkikaa itse itsellenne lahja jos ette ole varmoja että mies/joku sen on hankkinut. Ei ole noloa vaan a) olette sen ansainneet b) on myös joulurauhaa ja -mieltä ylläpitävä teko kun lapset ei ihmettele miksi äiti ei saanut lahjaa. Itse hankin joka joulu itselleni lahjan ja meillä myös mies hankkii itselleen ja lisäksi vielä toiveiden mukaan hankitaan toinen toisellemme. Hyvä systeemi.

Vielä ehtii tänään hankkia!

Ohi aiheen, mutta tämä tarina toi mieleeni oman yläasteaikani, kun joulun alla musiikkitunnilla laulettiin joululauluja ja opettaja Heljä Nyyssönen laulatti Kun maas' on hanki - laulua sanoilla: On äiti laittanut kystä kyllä, hän lahjat antaa ja ilman jää. Oli ilmeisesti ylläkerrotun kaltaisia kokemuksia hänelläkin. Sen verran kyllä opin siitä, että äiti on saanut lahjoja joka joulu minun perheessäni.

Kerrotko muistojasi Ylä- Savosta? Joskus muinoin oli tuon niminen opettaja ainakin Vieremällä.

No Vieremältäpä hyvinkin 😊👍

Tää on ollu sellanen terapeuttinen ketju. Harva täällä vaan tunnustaa olleensa itse se joulutunnelman pilaaja. Mutta jos tuli tehtyä joskus sillä tavalla, niin ketjuun kirjoittajat on jotenkin selvinneet kamalista tapahtumista ja porskuttaneet elämässä eteenpäin. Jos siis on ollut joskus joulun mulkku, niin eiköhän jo voi antaa anteeksi itselleenkin.

Joulupäivä anopin luona vanhainkodissa.

Kylmä loisteputkivalo hänen huoneessaan, käytävältä kuului jatkuvasti toisen vanhuksen ahdistunutta huutoa, ovesta änkesi jatkuvasti pyörätuolissaan sisään muistisairas mummo, jonka puheesta ei saanut mitään selvää. Jokin hätä hänellä kuitenkin oli.

Joulupäivän ateriana kalakeittoa ja pannukakkua tarjoiltuna kuluneista ja rumista muoviastioista. Pannukakku oli tosin pahvilautasella.

Henkilökunta oli yrittänyt parhaansa. Yhteiset tilat oli koristeltu jouluisasti. Mummujen hiukset oli laitettu kauniisti, kynnet oli lakattu ja päälle oli puettu kauniit hartiahuivit tai pusero.

Henkilökunta puhui vanhuksille ystävällisesti ja humoristisesti tuodessaan ruokia ja lääkkeitä sekä kuljettaessaan kerta toisensa jälkeen pois sitä pyörätuolillansa ajelevaa mummoa.

Kontrasti oli kuitenkin kauhea, kun vertaa siihen, millaista anopin kotona oli aikaisemmin erityisesti jouluisin.

Vierailija kirjoitti:

Toivo elää, tapetaan se kirjoitti:

Kun piti paeta naapuriin kännissä riehuvaa äidin ukkoa.

Kun puolisoni oli kuollut ja odotin yksin meidän vauvaa.

Kun olin yksin vauvan kanssa ja välit menneet omaan kasvuperheeseen. Kaikki kaatui päälle.

Kun olin n. 20v ja hirveässä influenssassa yksiössäni eikä kukaan tullut mun luo. Äiti oli pahoillaan koska nuorempi sisarus pettyi etten tullut joulupukiksi. Oli 40 astetta kuumetta ja hirveä olo, ja tunsin etten ole minkään arvoinen.

Lapsuuden joulut kun isä riehui kännissä.

Joulu aikuisena kun yritin viettää sitä isän kanssa. Isä joi sittenkin vielä, huusi, haukkui mun lahjat ja meni rappuun huutamaan.

Jouluna juhlitaan Jeesusta.

Käytkö kirkossa?

Opettele ensin olemaan ihmisiksi, siinä on vielä tekemistä ennen kuin alat kauppaamaan jeesustasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vajaat kymmenisen vuotta sitten olin melkein vuoden seurustellut yhden miehen kanssa, jolla kaksi 4-6-vuotiasta lasta, eronnut pari vuotta ennen meidän tapaamista. Lapset olivat aaton äidillään ja joulupäivän aamuna tulivat miehen luo. Tämä oli alkanut jo aattona alkaa vetää alkoa. Selvinpäin mukava tyyppi, vähän ressukka ehkä. Kännissä siitä tuli ihan seko. Minulle kuittaili jatkuvalla syötöllä, miten minusta tulisi maailman huonoin äiti, ryyppäisin kuitenkin koko raskauden ja juottaisin vauvan känniin ja lähtisi kylille huor44maan. En käytä alkoholia, ollenkaan.

Mies katosi jonnekin aamupäivällä, hoidin lapsia ja laitoin valmistamani jouluruuat pöytään, talo koristelemani ja kuusi hankkimani, koristeltiin lasten kanssa. Siinä vaiheessa jo alkoi keittää, mutta en viitsinyt jättää lapsia yksin kännisen isän kanssa. Tai siis kadonneen kännisen isän, koska sitä ei näkynyt missään.

Ilta oli jo aika pitkällä ja aloin laittaa itkeskeleviä lapsia nukkumaan. Mies tupsahtaa aivan s44tanan sekaisin alasti tupaan ja haukkuu minua juopoksi hu0raksi. Sai jonkin idean ja hyökkäsi kimppuuni. Onneksi ilman aseita. Meillä oli noin 20 kiloa eroa painossa 15 senttiä pituudessa, minun hyväkseni. Olin harrastanut judoa aktiivisesti parikymppiseksi asti ja tapellut koko lapsuuteni isoveljeni kanssa, että minulla ei ollut mitään hätää. Heitin miehen useamman kerran niskastani ja lopuksi ovesta ulos. Katosi ulvoen ja yhä alasti pakkaseen. Nappasin lapset vaatteineen autooni ja lähdimme.

Ajoin ensin lasten äidin luo. Kämpän eteisessä makaa tämän uusi mies sammuneena ruikuta housuissa. Äiti tuhannen kännissä hyökkää kimppuuni sylkien ja kiljuen, haukkuu kodinrikkojaksi. Kylän juopporemmi huutaa olohuoneessa taustalla. Taas itkevät lapset autoon ja ajan miehen vanhemmille. Tämän äiti itkee silmä mustana ja kännissä kuistilla, isä pistää kännissä tupaa pieniksi. Soitan poliisit, mutta en jätä lapsia. Ajettiin 60 km päähän minun luokseni. Rauhoittelin itkeviä ja järkyttyneitä lapsia, paistoin lättyjä ja katsottiin piirrettyjä. Seuraavana päivänä vein lapset grillin kautta ruokittuina äidilleen, joka silmä mustana ja krapulassa tuli mykkänä ovelle. Sihahti lopuksi minulle helvetin ämmä.

Miehestä ei kuulunut muutamaan päivään. Sitten tämä tupsahti ovelleni kukkapuskan kanssa, heitti polvilleen ja kosi. Että haluaa naimisiin kanssani ja tehdä vauvoja, minusta tulisi niin hyvä äiti, kunhan en enää ryyppäisi. Miehellä oli vieläkin minun lyömä musta silmä.

Ketjuun on alkanut ilmestyä keksityiltä kuulostavia juttuja.

1) Ainakin kirjoittaja jaksoi viihdyttää meitä vielä muutaman lisäviestin verran.

2) Tarina sinänsä oli uskottava, tota se on monissakin suvuissa Suomessa.

3) Sinä ja kaltaisesi metakeskustelijat olette yksinkertaisesti tylsiä.

Anonyymipalstalla vastuu on lukijalla, ja aikuiset ihmiset ymmärtävät tämän kyllä ihan ilman sinun neuvomisiasi.

Ei ole uskottava, sehän tässä juuri oli vikana. Tuossa oli kopioitu Tuija Lehtisen kirjojen tyyliä. Huonosti.

Ei minua liikuta se, että sinä pidät minua tylsänä.

Ei palstalla ole mitään "lukijan vastuuta" eikä velvollisuutta kuunnella hiljaa, vaan täällä idea on juuri se vuorovaikutus. Jonka yrität minulta kieltää. Mikä ihmeen metakeskustelu? Keskustelupalstalla saa sanoa: "Tuo on jo liian paksua, en usko!" Jos kukaan ei sano, yläpeukuista kilpailijat innostuvat kertomaan toinen toistaan hullumpia juttuja ja ketju menee pilalle.

Jos elää pumpulikuplassa, niin karu totuus saattaa kuulostaa keksityltä. Minusta tuossa jutussa ei ole mitään epäuskottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

6 henkeä viettämässä joulua maalla kunnallisen vesijohtoverkon ulkopuolella. Kaivosta hajosi vesipumppu, eli juoksevaa vettä ei ollut eikä sisävessaa voinut käyttää.

Tämän ja tuon noroviruksen yhdistelmä olisi melkoinen horrorjoulu 😅

Meillä on käynyt juuri niin. Paitsi että henkiä oli 7.

Siskoni oli niin fiksu että tuli joulunviettoon lapsensa kanssa, kun "ei se enää tänään ole oksentanut".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vajaat kymmenisen vuotta sitten olin melkein vuoden seurustellut yhden miehen kanssa, jolla kaksi 4-6-vuotiasta lasta, eronnut pari vuotta ennen meidän tapaamista. Lapset olivat aaton äidillään ja joulupäivän aamuna tulivat miehen luo. Tämä oli alkanut jo aattona alkaa vetää alkoa. Selvinpäin mukava tyyppi, vähän ressukka ehkä. Kännissä siitä tuli ihan seko. Minulle kuittaili jatkuvalla syötöllä, miten minusta tulisi maailman huonoin äiti, ryyppäisin kuitenkin koko raskauden ja juottaisin vauvan känniin ja lähtisi kylille huor44maan. En käytä alkoholia, ollenkaan.

Mies katosi jonnekin aamupäivällä, hoidin lapsia ja laitoin valmistamani jouluruuat pöytään, talo koristelemani ja kuusi hankkimani, koristeltiin lasten kanssa. Siinä vaiheessa jo alkoi keittää, mutta en viitsinyt jättää lapsia yksin kännisen isän kanssa. Tai siis kadonneen kännisen isän, koska sitä ei näkynyt missään.

Ilta oli jo aika pitkällä ja aloin laittaa itkeskeleviä lapsia nukkumaan. Mies tupsahtaa aivan s44tanan sekaisin alasti tupaan ja haukkuu minua juopoksi hu0raksi. Sai jonkin idean ja hyökkäsi kimppuuni. Onneksi ilman aseita. Meillä oli noin 20 kiloa eroa painossa 15 senttiä pituudessa, minun hyväkseni. Olin harrastanut judoa aktiivisesti parikymppiseksi asti ja tapellut koko lapsuuteni isoveljeni kanssa, että minulla ei ollut mitään hätää. Heitin miehen useamman kerran niskastani ja lopuksi ovesta ulos. Katosi ulvoen ja yhä alasti pakkaseen. Nappasin lapset vaatteineen autooni ja lähdimme.

Ajoin ensin lasten äidin luo. Kämpän eteisessä makaa tämän uusi mies sammuneena ruikuta housuissa. Äiti tuhannen kännissä hyökkää kimppuuni sylkien ja kiljuen, haukkuu kodinrikkojaksi. Kylän juopporemmi huutaa olohuoneessa taustalla. Taas itkevät lapset autoon ja ajan miehen vanhemmille. Tämän äiti itkee silmä mustana ja kännissä kuistilla, isä pistää kännissä tupaa pieniksi. Soitan poliisit, mutta en jätä lapsia. Ajettiin 60 km päähän minun luokseni. Rauhoittelin itkeviä ja järkyttyneitä lapsia, paistoin lättyjä ja katsottiin piirrettyjä. Seuraavana päivänä vein lapset grillin kautta ruokittuina äidilleen, joka silmä mustana ja krapulassa tuli mykkänä ovelle. Sihahti lopuksi minulle helvetin ämmä.

Miehestä ei kuulunut muutamaan päivään. Sitten tämä tupsahti ovelleni kukkapuskan kanssa, heitti polvilleen ja kosi. Että haluaa naimisiin kanssani ja tehdä vauvoja, minusta tulisi niin hyvä äiti, kunhan en enää ryyppäisi. Miehellä oli vieläkin minun lyömä musta silmä.

Ketjuun on alkanut ilmestyä keksityiltä kuulostavia juttuja.

1) Ainakin kirjoittaja jaksoi viihdyttää meitä vielä muutaman lisäviestin verran.

2) Tarina sinänsä oli uskottava, tota se on monissakin suvuissa Suomessa.

3) Sinä ja kaltaisesi metakeskustelijat olette yksinkertaisesti tylsiä.

Anonyymipalstalla vastuu on lukijalla, ja aikuiset ihmiset ymmärtävät tämän kyllä ihan ilman sinun neuvomisiasi.

Ei ole uskottava, sehän tässä juuri oli vikana. Tuossa oli kopioitu Tuija Lehtisen kirjojen tyyliä. Huonosti.

Ei minua liikuta se, että sinä pidät minua tylsänä.

Ei palstalla ole mitään "lukijan vastuuta" eikä velvollisuutta kuunnella hiljaa, vaan täällä idea on juuri se vuorovaikutus. Jonka yrität minulta kieltää. Mikä ihmeen metakeskustelu? Keskustelupalstalla saa sanoa: "Tuo on jo liian paksua, en usko!" Jos kukaan ei sano, yläpeukuista kilpailijat innostuvat kertomaan toinen toistaan hullumpia juttuja ja ketju menee pilalle.

Jos elää pumpulikuplassa, niin karu totuus saattaa kuulostaa keksityltä. Minusta tuossa jutussa ei ole mitään epäuskottavaa.

Sosiaalipornon suurkuluttajalla on vähän vääristynyt käsitys siitä minkälaista elämä on oikeasti suomenmaassa. Ei, kaikkien elämä ei ole bb-tieskenen someen dokumentoiman tai seiskaan selostetun sekoilun kaltaista eikä kaikki suvut ole täynnä totaalijuoppoja. Ylipäänsä rapajuoppo tuppaa olemaan se suvun poikkeus vaikka jotkut enemmän alkoholia käyttävätkin. Tarinassa oli kuitenkin joka asunnossa rapajuoppojen ryyppyporukoita ja tietty lapsien kanssa.

Kuinka moni asiakas mahtaa olla sairastunut noista kerrotuista K-kaupan grilliherkuista ym?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vajaat kymmenisen vuotta sitten olin melkein vuoden seurustellut yhden miehen kanssa, jolla kaksi 4-6-vuotiasta lasta, eronnut pari vuotta ennen meidän tapaamista. Lapset olivat aaton äidillään ja joulupäivän aamuna tulivat miehen luo. Tämä oli alkanut jo aattona alkaa vetää alkoa. Selvinpäin mukava tyyppi, vähän ressukka ehkä. Kännissä siitä tuli ihan seko. Minulle kuittaili jatkuvalla syötöllä, miten minusta tulisi maailman huonoin äiti, ryyppäisin kuitenkin koko raskauden ja juottaisin vauvan känniin ja lähtisi kylille huor44maan. En käytä alkoholia, ollenkaan.

Mies katosi jonnekin aamupäivällä, hoidin lapsia ja laitoin valmistamani jouluruuat pöytään, talo koristelemani ja kuusi hankkimani, koristeltiin lasten kanssa. Siinä vaiheessa jo alkoi keittää, mutta en viitsinyt jättää lapsia yksin kännisen isän kanssa. Tai siis kadonneen kännisen isän, koska sitä ei näkynyt missään.

Ilta oli jo aika pitkällä ja aloin laittaa itkeskeleviä lapsia nukkumaan. Mies tupsahtaa aivan s44tanan sekaisin alasti tupaan ja haukkuu minua juopoksi hu0raksi. Sai jonkin idean ja hyökkäsi kimppuuni. Onneksi ilman aseita. Meillä oli noin 20 kiloa eroa painossa 15 senttiä pituudessa, minun hyväkseni. Olin harrastanut judoa aktiivisesti parikymppiseksi asti ja tapellut koko lapsuuteni isoveljeni kanssa, että minulla ei ollut mitään hätää. Heitin miehen useamman kerran niskastani ja lopuksi ovesta ulos. Katosi ulvoen ja yhä alasti pakkaseen. Nappasin lapset vaatteineen autooni ja lähdimme.

Ajoin ensin lasten äidin luo. Kämpän eteisessä makaa tämän uusi mies sammuneena ruikuta housuissa. Äiti tuhannen kännissä hyökkää kimppuuni sylkien ja kiljuen, haukkuu kodinrikkojaksi. Kylän juopporemmi huutaa olohuoneessa taustalla. Taas itkevät lapset autoon ja ajan miehen vanhemmille. Tämän äiti itkee silmä mustana ja kännissä kuistilla, isä pistää kännissä tupaa pieniksi. Soitan poliisit, mutta en jätä lapsia. Ajettiin 60 km päähän minun luokseni. Rauhoittelin itkeviä ja järkyttyneitä lapsia, paistoin lättyjä ja katsottiin piirrettyjä. Seuraavana päivänä vein lapset grillin kautta ruokittuina äidilleen, joka silmä mustana ja krapulassa tuli mykkänä ovelle. Sihahti lopuksi minulle helvetin ämmä.

Miehestä ei kuulunut muutamaan päivään. Sitten tämä tupsahti ovelleni kukkapuskan kanssa, heitti polvilleen ja kosi. Että haluaa naimisiin kanssani ja tehdä vauvoja, minusta tulisi niin hyvä äiti, kunhan en enää ryyppäisi. Miehellä oli vieläkin minun lyömä musta silmä.

Ketjuun on alkanut ilmestyä keksityiltä kuulostavia juttuja.

1) Ainakin kirjoittaja jaksoi viihdyttää meitä vielä muutaman lisäviestin verran.

2) Tarina sinänsä oli uskottava, tota se on monissakin suvuissa Suomessa.

3) Sinä ja kaltaisesi metakeskustelijat olette yksinkertaisesti tylsiä.

Anonyymipalstalla vastuu on lukijalla, ja aikuiset ihmiset ymmärtävät tämän kyllä ihan ilman sinun neuvomisiasi.

Ei ole uskottava, sehän tässä juuri oli vikana. Tuossa oli kopioitu Tuija Lehtisen kirjojen tyyliä. Huonosti.

Ei minua liikuta se, että sinä pidät minua tylsänä.

Ei palstalla ole mitään "lukijan vastuuta" eikä velvollisuutta kuunnella hiljaa, vaan täällä idea on juuri se vuorovaikutus. Jonka yrität minulta kieltää. Mikä ihmeen metakeskustelu? Keskustelupalstalla saa sanoa: "Tuo on jo liian paksua, en usko!" Jos kukaan ei sano, yläpeukuista kilpailijat innostuvat kertomaan toinen toistaan hullumpia juttuja ja ketju menee pilalle.

Jos elää pumpulikuplassa, niin karu totuus saattaa kuulostaa keksityltä. Minusta tuossa jutussa ei ole mitään epäuskottavaa.

Sosiaalipornon suurkuluttajalla on vähän vääristynyt käsitys siitä minkälaista elämä on oikeasti suomenmaassa. Ei, kaikkien elämä ei ole bb-tieskenen someen dokumentoiman tai seiskaan selostetun sekoilun kaltaista eikä kaikki suvut ole täynnä totaalijuoppoja. Ylipäänsä rapajuoppo tuppaa olemaan se suvun poikkeus vaikka jotkut enemmän alkoholia käyttävätkin. Tarinassa oli kuitenkin joka asunnossa rapajuoppojen ryyppyporukoita ja tietty lapsien kanssa.

Voi kuule, ne sekoilevat julkkiksethan ovat vain jäävuoren huippu, maahan on täynnä tuollaista sekoilua mutta useimmat vain eivät pääse Seiskaan sitä esittelemään. Jotkut elävät sitä elämää, mitä sinä kutsut sosiaalipornoksi. Mutta jatka toki sen suurkuluttamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vajaat kymmenisen vuotta sitten olin melkein vuoden seurustellut yhden miehen kanssa, jolla kaksi 4-6-vuotiasta lasta, eronnut pari vuotta ennen meidän tapaamista. Lapset olivat aaton äidillään ja joulupäivän aamuna tulivat miehen luo. Tämä oli alkanut jo aattona alkaa vetää alkoa. Selvinpäin mukava tyyppi, vähän ressukka ehkä. Kännissä siitä tuli ihan seko. Minulle kuittaili jatkuvalla syötöllä, miten minusta tulisi maailman huonoin äiti, ryyppäisin kuitenkin koko raskauden ja juottaisin vauvan känniin ja lähtisi kylille huor44maan. En käytä alkoholia, ollenkaan.

Mies katosi jonnekin aamupäivällä, hoidin lapsia ja laitoin valmistamani jouluruuat pöytään, talo koristelemani ja kuusi hankkimani, koristeltiin lasten kanssa. Siinä vaiheessa jo alkoi keittää, mutta en viitsinyt jättää lapsia yksin kännisen isän kanssa. Tai siis kadonneen kännisen isän, koska sitä ei näkynyt missään.

Ilta oli jo aika pitkällä ja aloin laittaa itkeskeleviä lapsia nukkumaan. Mies tupsahtaa aivan s44tanan sekaisin alasti tupaan ja haukkuu minua juopoksi hu0raksi. Sai jonkin idean ja hyökkäsi kimppuuni. Onneksi ilman aseita. Meillä oli noin 20 kiloa eroa painossa 15 senttiä pituudessa, minun hyväkseni. Olin harrastanut judoa aktiivisesti parikymppiseksi asti ja tapellut koko lapsuuteni isoveljeni kanssa, että minulla ei ollut mitään hätää. Heitin miehen useamman kerran niskastani ja lopuksi ovesta ulos. Katosi ulvoen ja yhä alasti pakkaseen. Nappasin lapset vaatteineen autooni ja lähdimme.

Ajoin ensin lasten äidin luo. Kämpän eteisessä makaa tämän uusi mies sammuneena ruikuta housuissa. Äiti tuhannen kännissä hyökkää kimppuuni sylkien ja kiljuen, haukkuu kodinrikkojaksi. Kylän juopporemmi huutaa olohuoneessa taustalla. Taas itkevät lapset autoon ja ajan miehen vanhemmille. Tämän äiti itkee silmä mustana ja kännissä kuistilla, isä pistää kännissä tupaa pieniksi. Soitan poliisit, mutta en jätä lapsia. Ajettiin 60 km päähän minun luokseni. Rauhoittelin itkeviä ja järkyttyneitä lapsia, paistoin lättyjä ja katsottiin piirrettyjä. Seuraavana päivänä vein lapset grillin kautta ruokittuina äidilleen, joka silmä mustana ja krapulassa tuli mykkänä ovelle. Sihahti lopuksi minulle helvetin ämmä.

Miehestä ei kuulunut muutamaan päivään. Sitten tämä tupsahti ovelleni kukkapuskan kanssa, heitti polvilleen ja kosi. Että haluaa naimisiin kanssani ja tehdä vauvoja, minusta tulisi niin hyvä äiti, kunhan en enää ryyppäisi. Miehellä oli vieläkin minun lyömä musta silmä.

Ketjuun on alkanut ilmestyä keksityiltä kuulostavia juttuja.

1) Ainakin kirjoittaja jaksoi viihdyttää meitä vielä muutaman lisäviestin verran.

2) Tarina sinänsä oli uskottava, tota se on monissakin suvuissa Suomessa.

3) Sinä ja kaltaisesi metakeskustelijat olette yksinkertaisesti tylsiä.

Anonyymipalstalla vastuu on lukijalla, ja aikuiset ihmiset ymmärtävät tämän kyllä ihan ilman sinun neuvomisiasi.

Ei ole uskottava, sehän tässä juuri oli vikana. Tuossa oli kopioitu Tuija Lehtisen kirjojen tyyliä. Huonosti.

Ei minua liikuta se, että sinä pidät minua tylsänä.

Ei palstalla ole mitään "lukijan vastuuta" eikä velvollisuutta kuunnella hiljaa, vaan täällä idea on juuri se vuorovaikutus. Jonka yrität minulta kieltää. Mikä ihmeen metakeskustelu? Keskustelupalstalla saa sanoa: "Tuo on jo liian paksua, en usko!" Jos kukaan ei sano, yläpeukuista kilpailijat innostuvat kertomaan toinen toistaan hullumpia juttuja ja ketju menee pilalle.

Jos elää pumpulikuplassa, niin karu totuus saattaa kuulostaa keksityltä. Minusta tuossa jutussa ei ole mitään epäuskottavaa.

Sosiaalipornon suurkuluttajalla on vähän vääristynyt käsitys siitä minkälaista elämä on oikeasti suomenmaassa. Ei, kaikkien elämä ei ole bb-tieskenen someen dokumentoiman tai seiskaan selostetun sekoilun kaltaista eikä kaikki suvut ole täynnä totaalijuoppoja. Ylipäänsä rapajuoppo tuppaa olemaan se suvun poikkeus vaikka jotkut enemmän alkoholia käyttävätkin. Tarinassa oli kuitenkin joka asunnossa rapajuoppojen ryyppyporukoita ja tietty lapsien kanssa.

No, on sinullakin vääristynyt käsitys siitä, millainen on "rapajuoppo". Ja valitettavasti alkuperäisessä jutussa ei kuvaillun mukaan yhtään oikeaa rapajuoppoa ollut, vaikka ei tuollainen alkoholin suurkulutus enää normaalia olekaan.

Joulunaluspäivä joskus vuosia sitten. Minä odotin kihlasormusta. Avomies ilmoitti pari päivää ennen aattoa, että nyt erotaan, oot ihan kiva tyttö kyllä. Mutta ei kerrota hänen äidille vielä. Ei äidin mieltä kannata jouluna pahoittaa. Mennään sinne jouluaterialle niinkuin on sovittu. 

En ole tuon jälkeen joulua viettänyt, kun vauvakin meni kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avotiski on muinaisjäänne, josta tulisi luopua.

Ai aina pitäisi ostaa (perhe)pakkauksissa ruokaa ja heittää puolet roskikseen? Avotiskiltä kun saa juuri haluamansa määrän tuotetta.

Jos se avotiskissä myytävä tavara on valmiiksi vanhentunutta, joudut joka tapauksessa heittämään osan tai kaiken pois.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni asiakas mahtaa olla sairastunut noista kerrotuista K-kaupan grilliherkuista ym?

Nehän on lämmitettyinä niin kuumiksi, että pöpöt ovat kuolleet. Nykyään ollaan erittäin tiukkoja myyntiaikojen suhteen. Olin nuorena auttamassa eräässä kyläkaupassa. Makkaroista leikattiin kuivat poissa jopa epämääräinen kasvusto pinnalta pestiin suolavedellä. Kukaan ei saanut sen kummempia ruokamyrkytyksiä kuin maalla tuolloin yleensä oli liikkeellä ruoan säilytyksineen ilman jääkaappeja.

Meillä alettiin lapsuudenperheessä usein laittaa jouluruokia vasta aattoaamuna. Äitini teki paljon töitä eikä ollut mikään keittiöihminen, mutta halusi laittaa joulun viimeisen päälle mistä seurasi kireyttä ja marttyyrointia. Isä teki vuorotyötä ja saattoi olla aattona töissä. Jos taas oli vapaalla niin aatonaattona maistui juhlajuomat aina liiankin kanssa. Kuitenkin kokonaisuuksina perhejoulut meni meillä muistikuvieni mukaan ihan hienosti ja muistot ovat pääosin hyviä (myös se, kun tunnistin pukin parran alta sängestä ja tupakantuoksusta joulupukin isäkseni!).

Ehkä pahin joulu oli kun isäni ei meinannut päästä koko aattona krapulassaan sängystä ylös ja yritin alakouluikäisenä esikoisena parhaani mukaan auttaa itkuista äitiäni jouluruokien ja pienen sisarukseni hoitamisen kanssa. Hautausmaakäynnin aikana tulipalopakkasella kaksiovisen automme molemmat ovet jäätyi kiinni ja äidin hätä tarttui, vaikka vielä tullessa oli ollut hauskaa kavuta samasta ovesta ulos. Aattoiltana harmitti kun isäni ei jaksanut pelailla eikä keskittyä lahjojen avaamiseen (meillä myös aina yksi lahja kerrallaan vuorotellen) vaan istui yksin tissuttelemassa. Juomisesta ei seurannut onneksi meillä muuta kuin kireää tunnelmaa ja pahaa mieltä, mutta myöhemmin on ollut suorastaan omituista kun isäni onkin ollut joulun raittiina. Muistiini on tatuoitunut se humalainen punakasvoinen hidas sytytys juhlapyhinä ja muinakin viikonloppuina. Todella sääli että tämä kokemus on niin monilla.

Joskus teini-ikäisenä muistan istuneeni joulupöydässä ja itkeneeni kirjaimellisesti jouluruokaan, mutta onneksi syyt ovat unohtuneet. Todennäköisesti samat teemat ovat toistuneet.

Nyttemmin vietän joulua miten itse haluan, yhdessä puolisoni kanssa omassa rauhassa ja toisinaan edelleen lapsuudenperheeni kanssa mutta turhia hössöttämättä. Vanhempieni eron jälkeen jouluista tuli yhtäkkiä kivuttomia juhlia. He istuivat jopa vuosia eron jälkeen yhteisessä joulupöydässä täysin hyvässä hengessä.

Toivottavasti tämä joulu kohteli kaikkia paremmin kuin nämä täällä mainitut joulut. Rauhaa ja valoa vuodenvaihteeseen!

Isäni naisystävän lapsi sai ihania lahjoja me emme sisareni kanssa juuri mitään. Isä ja äitipuoli olivat aivan ympärikännissä koko joulun ja tästä vajaan puolen vuoden päästä meidät otettiinkin huostaan.

Joulu anoppilassa oli myös kireätunnelmainen. Anoppi laittoi raivon partaalla ruokia ruoka-alan ammattilaisena toimineen vanhapiikasiskonsa kanssa. Kaiken piti olla juuri, kuten ne olivat aina olleet. Lapset tuskastuivat, kun kaikki piti tehdä tietyssä järjestyksessä. Iltapäivällä sauna, jossa ainakin ladten piti käydä. Jouluateria, jota piti kehua, vaikka kerran kinkkukin oli jäänyt raa’aksi piti olla siihen aikaan kuin ne olivat anopin ja siskonsa lapsuuskodissa olleet joskus iltaseitsemältä ja joulupukki tuli joskus 20:30 - 21:00, kun kaikki pienemmät lapset olivat kiukustuneita ja väsyneitä.

Olemme viettäneet muutaman vuoden jälkeen oman joulun, mutta nyt siihenkin on tullut suorittamista, kun isovanhemmat on kutsuttava juhliin. Raivon partaalla kukaan ei kuitenkaan ruokia laita ja jos joku epäolennainen ainesosa on unohtunut, niin olkoot.