Jouluaatto-horror edition. Eli tähän alle kokemuksia kauhujouluista!
- Pukki oksensi eteiseen eikä ollut pysyä pystyssä. Tuttu pukki, ei mikään vuokrattu kuka lie eikä ollut kännissä vaan migreeni iski mutta koetti vetää keikan läpi. - Mies katkaisi koipensa hakiessaan kuusta metsästä, oli epävarmaa missä oli sillä appukon metsä on laaja ja oli pimeää. Appi, miehen veli ja veljen tyttöystävä tarpoivat taskulamput kourissa pimeäsä metsässä huutelemassa, minä purin kotona kynsiä ja koetin salata lapsilta miten hermona olin. No mies löytyi ja pääsi sairaalaan, mutta oli aattona kipsattu ja äreä.
Teidän vuoronne
Kommentit (569)
No, melkein poltettiin talo. Kynttilä leimahti ja sytytti verhot. Saatiin sammumaan ja olkkarissa mustana seinä ja vesivahinko Läti alla. Isovanhemmille soitettiin että joulu meillä on peruttu. Pakattiin ruuat ja lahjatja jätettiin kämppä tuultumaan. Palatessa putki oli vielä jäätynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
15-vuotiaan koiramme kunto alkoi hiipua juuri ennen viime joulua. Nukkui aattoaamuna pois. Kaikki vaan itkimme, isäni ja äitini, mieheni, minä ja lapset. Oikeasti tuntui siltä että sydän murenee rinnassa. Oli vielä ollut alusta saakka 15v tyttäremme elämässä ja olivat parhaita ystävyksiä. Sen koiran turkkia vasten on itketty varmaan tuhannet itkut rankan koulukiusaamisen takia. Raskainta tässä oli tyttären musertavan surun seuraaminen, voimatta tehdä mitään. Tulemme kaikki varmasti itkemään aattona, kun viemme haudalle kynttilän.
Tästä tuli mieleen omakin elämäni. Tosin minulla koira on päinvastoin tullut elämääni vasta, kun täytin 15-vuotta ja on nyt sitten vuosia myöhemmin vanha. Se kuitenkin tuli elämääni juuri silloin, kun voin aika huonosti sekä olin ahdistunut ja yksinäinen nuori. Oikeastaan koira oli minulle syy jatkaa elämääni eteenpäin ja se on ollut sitä myöhemminkin. Siitä on ollut todella paljon seuraa ja on erittäinen tärkeä minulle. Itse olen myös ollut kiusattu pitkään ja silloinkin koirasta ollut suuri apua ja ilo ikävässä tilanteessa. Minua ei muutenkaan kukaan auttanut ja jäin aina omilleni myös surullisessa tilanteessa jolloin olisin arvostanut sitä, että saisin tukea.
Nyt, kun koira on vanha ja sillä on vaivoja ( joita kyllä hoidetaan) niin mietin aina sitä, että kuinka kauan meillä on vielä aikaa yhdessä. En tiedä suoraan sanoen miten selviän sen kuolemasta. Se kun on aina ollut seurana, liikuntakaverina ja lievittänyt yksinäisyyttä niin paljon. Olen edelleen hyvin yksinäinen ja muutenkin jos koiran menetän niin mikään ei korvata sitä ja sen tuomaa iloa mitenkään. Itse kuulun niihin ihmisiin, vaikka melko nuori olen vieläkin, jotka eivät saa yhtään lahjaa tai korttia ja muutenkin vietän joulum lähes yksin. Vaan vanhemmista vähän aikaa seuraa. Lahjoja he eivät pysty oikeastaan ostamaan, koska vähän rahaa, mutta joskus sitä arvostaisi edes yhtä lahjaa silti. Itse annan heille yleensä jonkun pienen lahjan.
Itsellä pahimmat joulut ovat olleet varmaan ne, kun varsinkin isäni on riidellyt sekä huutanut todella paljon. Joskus silloinkin, kun olen muutenkin ollut surullinen esim juuri sen kiusaamisen takia ja ajatellut, että saan viettää edes mukavan joulun viettää. Meillä ei koskaan ole alkolholia käytetty, mutta muuten tunnelma usein ollut huono ja sellainen jännittynyt, eikä ole tiennyt miten päin olisi ollut ja vanhemmat suuttuneet milloin mistäkin. Oikeastaan isäni pilasi myös viimeisen joulun, jolloin asuin vielä kotona ja silloin isovanhemmat olivat oikeastaan viimeistä kertaa meille myös ja senkin vuoksi olen surullinen, että isäni pilasi viimeisen joulun jolloin olimme vielä yhdessä. Hän raivosi niin paljon ja haukkui ruoat sekä kaikki perheenjäsenet. Tämän jälkeen isovanhemmat eivät enää halunneet tulla meillä jouluna. Ja he eivät oikeastaan tehneet itse mitään väärää vaan isälle riitti ihan pieni juttukin siihen, että raivostui paljon ja äitini monesti lisäsi tätä valittamalla jostain pikkujutusta.
Mulla tuli surku tän ihmisen puolesta, että onko koira kuollut ja miten on selvinnyt siitä? 😞
Vierailija kirjoitti:
No, melkein poltettiin talo. Kynttilä leimahti ja sytytti verhot. Saatiin sammumaan ja olkkarissa mustana seinä ja vesivahinko Läti alla. Isovanhemmille soitettiin että joulu meillä on peruttu. Pakattiin ruuat ja lahjatja jätettiin kämppä tuultumaan. Palatessa putki oli vielä jäätynyt.
Jätitte talvella ikkunat auki? Kuinka tyhmiä ihmisiä oikein on?
Lakettu aika oli 2.1 mutta synnytys käynnistyi 23.12. Olin flunssassa ja kätilö puisteli päätään kuumemittaria katsellen, 39,5. En ole edelleenkään varma lauloiko käytävällä lapsikuoro pilkkaversioita joulauluista (julupukki joulupukki parta poikki silmä puhki) vai oliko se kuumeen ja kipujen aiheuttamaa harhaa. Mies ei päässyt mukaan, kun hänelläkin oli flunssa. Terve vauva kuitenkin saatiin ja kotiin päästiin 25.12.
Mies satutti selkänsä lumia kolatessaan, en ymmärrä miten kun on tehnyt homman tuhansia kertoja ja yleensä se olen minä, jolla selkää särkee kolaamisen jälkeen. Lapsi leikki vieressä ja mies ähisi että "hae äiti!" Eikun mies ja lapsi autoon ja päivystykseen. Mies käski meidät kotiin kun ei hän nyt kuolemaa tee, mentiin vaihtamaan lapsen kanssa kotiin vaihtamaan ykköset ylle ja odottamaan vanhempiani sekä joulupukkia. Pukki veti lahjojen jaon jälkeen minut sivummalle ja kuiskasi " Eihän se meidän Ville vaan humalassa kaatunut?" (pukki oli siis appi), supatin takaisin että" ei todellakaan." Mieheni veli on alkoholisti ja teloo välillä itseään kännipäissään, mikä selittää kysymyksen. Emme juurikaan ole tämän veljen kanssa tekemissä. En edes uskalla ajatella, mitä horror-jouluja tulisi jos kutsuisimme hänet!
Vierailija kirjoitti:
No, melkein poltettiin talo. Kynttilä leimahti ja sytytti verhot. Saatiin sammumaan ja olkkarissa mustana seinä ja vesivahinko Läti alla. Isovanhemmille soitettiin että joulu meillä on peruttu. Pakattiin ruuat ja lahjatja jätettiin kämppä tuultumaan. Palatessa putki oli vielä jäätynyt.
Ei hyvää päivää mitä riemuidiootteja. Ensin meinaatte polttaa talon, sitten aiheutatte vesivahingon ja lopuksi jätätte keskellä talvea ikkunat auki kun lähdette kotoa. Oletteko varmasti kykeneväisiä asumaan itsenäisesti?
Anteeksi, mutta mun huonoin jouluni on ollut se kun perunalaatikko epäonnistui ja kinkku oli kuivaa. Olen pahoillani ihan kaikkien kännivanhempien vuoksi kärsineiden puolesta.
Jotkut ne aloittaa jouluvalmistelut todella hyvissä ajoin? Vai onko tää se kohta että edellisestä alkaa olla vasta selvinnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, melkein poltettiin talo. Kynttilä leimahti ja sytytti verhot. Saatiin sammumaan ja olkkarissa mustana seinä ja vesivahinko Läti alla. Isovanhemmille soitettiin että joulu meillä on peruttu. Pakattiin ruuat ja lahjatja jätettiin kämppä tuultumaan. Palatessa putki oli vielä jäätynyt.
Ei hyvää päivää mitä riemuidiootteja. Ensin meinaatte polttaa talon, sitten aiheutatte vesivahingon ja lopuksi jätätte keskellä talvea ikkunat auki kun lähdette kotoa. Oletteko varmasti kykeneväisiä asumaan itsenäisesti?
Ei voi kauhalla vaatia kun on lusikalla annettu.
Joulu tulla jolkuttaa. Jatketaanpa muisteloita.
Oksunaamaripukki naurattaa joka vuosi.
Raivoisän raivokohtaukset, kaikki pitää tehdä hirveällä kiireellä ja paineella, tiettyjä ruokia saa vaan olla tietyissä astioissa, kiukuttelee, raivoaa sillä aikaa kun me naiset tehtiin kaikki työ. On siis narsisti mutta onnistui pilaamaan juhlan kuin juhlan. Nyt en ole vuosiin viettänyt kunnon joulua, oon vaan ollut ja pitänyt Normipäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Voi että tuo alkoholista nauttiminen selvästi jakaa kansaa.
On tosi surullista, jos/kun sitäkään ei osata käyttää kohtuudella, vaan haavoittuvaisimmat ovat kirveen saattelemina lumihangessa jouluyönä yöpaitaan pukeutuneena.
Jouluun nimittäin kuuluu terästetty glögi, ruokaviinit, kuohuviini ja aperitiivit.
Mielenkiintoista lukea näitä jo vanhoja juttuja.
Tähän kirjoitukseen kommentoisin. Missään ei määrätä, mitä jouluun KUULUU.
Toisten joutuu kuuluu sitä ja toisten tätä.
Minun jouluni ei koko pitkän ikäni aikana ole kuulunut minkäänlainen alkoholi. Ja olen jo yli 70 joulua viettänyt.
Isäni oli alkoholisti. Mutta hän ei juonut jouluna, hänen mielestään juominen ei kuulunut jouluun. Hän oli uskovaisesta kodista ja joitakin tapoja ja tottumuksia hänelle oli sieltä jäänyt. Jouluna juominen oli hänestä epäpyhää ja rahvaan omaista. Vaikka siis oli mahdoton juoppo muuten. Itse asiassa hän ei tainnut ollakaan varsinaisesti alkoholisti, koska alkoholistihan ei voi olla juomatta. Eli oli vain kauhea viinaveikko.
Ja joulupäivän aamuna piti mennä joulukirkkoon. Se oli ihan pakollista, kuului jouluun. Isä sen määräsi. Se meni aina niin, että isä ja me lapset menimme kirkkoon ja äiti jäi laittamaan joulupäivän ruuat pöytään siiheksi, kun tulimme kirkosta. Niin oli ollut isän kotonakin aina.
Minulle tapa periytyi ja näin on ollut meilläkin aina, että alkoholia ei juoda jouluna. Kirkossa kun käymme joskus, mutta sen korvaa nykyään jo television joulujumalanpalvelus. Ei me välttämättä sitä katsota, mutta telkkari on päällä ja kuulemme sen kuitenkin. Meille se kuuluu jouluun.
Terästettyä glögia saatamme juoda uutena vuotena, mutta useimmiten ilman alkoholia sekin. Meillä ei juurikaan käytetä alkoholia, sen verran olen joskus juonut, että tiedän miten huono olo siitä tulee. En kestä oikein vähääkään määrää ja mies ei ole ottanut kuin joskus ihan nuorena viihteellä hänkään.
Kukaan ei voi määritellä, mitään jouluun kuuluu. Jokaisella on omat kuulumisensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla silkkaa horroria on se kaikenlainen joulu- PAKKOPAKKOPAKKO. Pakko siivota kaapeista lähtien (en siivoa), pakko keksiä ja ostaa lahjoja, pakko viettää ne pyhät (jotka on jollekin ainoita loppuvuoden vapaapäiviä ja haluis ehkä olla rauhassa kotona..!) kiertäen syömässä sukulaisissa ja omat ruuat pilaantuu kaappiin.
Sukulaisissa sitten ihastellaan keskipisteinä pyöriviä räkänokkaisia pirjo-pettereitä ja kaikki on niin ihanaa muutenkin. Ruokaa tuputetaan tuntitolkulla ja siitäkin saa kuittailua, jos ei santsaa ja ole suorastaan oksennuksen partaalla syömisen jälkeen. Ruokaakin on tietenkin tehty kokonaiselle armeijalle, eli sitten vielä ennen kotiinlähtöä saa taistella sen, ettei joudu ottamaan kassillista ruokaa mukaan.
Auta armias kun olen yrittänyt sanoa, että joulua voisi viettää toisinkin välillä, niin vihat saa niskaan. Miehen sukulaiset on vielä sitä luokkaa, että al
Minä ihmettelen suuresti tätä ahdistumista pakollisesta siivoamisesta. Eihän kukaan tällainen siivoushullu sukulainen tule kenenkään kotiin vaatimaan sitä pakkosiivousta.
Ja sitten kierretään pakolla sukulaisista. Missä kaikissa sukulaisista? Anoppilan ymmärrän. Vaihtoehtoisesti sitten ne omat vanhemmat, joiden luona käydään. Mutta sitten muita sukulaisia, kuinka monissa paikoissa nämäkin muka kiertävät ja pakkosyövät?
Vihat niskaan? Höpö höpö. Ei aikuisia ihmisiä määrillä. Kyllä oli tuokin kirjoitus taas sellaista uhriutumista että oksat pois.
Jos on itse niin lammas, ettei kykene omasta elämästään päättämään, niin kiertäköön sitten sukulaisissa.
.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi että tuo alkoholista nauttiminen selvästi jakaa kansaa.
On tosi surullista, jos/kun sitäkään ei osata käyttää kohtuudella, vaan haavoittuvaisimmat ovat kirveen saattelemina lumihangessa jouluyönä yöpaitaan pukeutuneena.
Jouluun nimittäin kuuluu terästetty glögi, ruokaviinit, kuohuviini ja aperitiivit.
No ei todellakaan kuulu.
Kyllä kuuluu alunperin päihtyminen jouluunkin, sehän ei liity oikeasti kristinuskoon.
Pahimmista traumoista jo yli päässyt (en viettänyt näiden takia joulua vuosiin), mutta muistan kyllä vielä.
Vaikka vietettiin joulua ihan vaan perheen kesken, niin siihen latautui äidin puolelta aivan hirveät odotukset. Koti piti puunata paraatikuntoon, ja ruokien piti olla aivan viimeisen päälle vaikeatekoisia, itsevalmistettuja juhlaruokia. Hyvä ettei lanttujakin pitänyt itse kasvattaa lanttulaatikkoa varten.
En tiedä, ketä tai mitä varten nuo pakkomielteisesti valmistelut olivat. Ei ainakaan meitä perhettä. Niin hirveää itkua, raivoamista ja aamusta iltaan työleiriä jo pitkään ennen aattoa. Jouluna lopulta kaikilla oli tosi paha mieli siitä kaikesta, ja yleensä siinä kohtaa äitikin raivostui haukkuen meidät, että olemme pilanneet hänen joulunsa.
Viimeisiä aikoja kun kotona asuin, niin alkoi tosissaan ahdistaa kun syksyllä ekat joulujutut tuli kauppoihin myyntiin.
Päihdehakeutujille kaikkiin tilanteisiin kuuluu alkoholi. Se on heidän ilonsa ja murheensa.
Jokainen saa tehdä elämästään sellaisen kuin tahtoo. Toivottavasti ei kuitenkaan toisten ihmisten hyvän mielen ja hyvinvoinnin kustannuksella, kuten esim. lasten.
Viimeinen joulu exäni kanssa. Olin jo lähtökuopissa muutenkin, tiesin että on erottava tai tulen hulluksi. Ja että on vietävä lapsi pois siitä helvetistä.
Jonkinlainen joulunvietto kuitenkin vielä yritettiin. Anoppi oli tehnyt meille kaikille kauniit pitkävartiset villasukat ja käynyt tuomassa joululeivonnaisia. Oli kuusi ja kynttilöitä. Ja miehen silmissä se tuttu katse.
Minulle hän oli ostanut sen joka jouluisen joululahjan. Likööripullon. Huokaus. Alkoholisti ei muunlaisia lahjoja tiedäkään. Ja taashan siinä kävi niin kuin aina ; hän kyttäsi että milloin aukaisen sen pullon ja kun en sitä tehnyt, niin itsehän hän sen korkkasi ja ei mennyt kauaa kun se oli kaikki juotu, hänen toimestaan. Sitten alkoi hänen joulunviettonsa, mölyäminen ja möykkääminen, kompuroiminen ja toikkaroiminen ja älyttömyyksien hokeminen. Me yritimme lapsen kanssa siinä katsoa television jouluohjelmaa ja yksi heilui humalassa ja huusi ja hölötti ja haastoi riitaa. Tietysti hänellä oli oma pullo jossain jemmassa niin kuin minä en muka sitä tajuaisi. Sitten lähti kylille hoipparoimaan älyttömässä kännissä. Äidilleenkin taisi käydä känniään näyttämässä, oli varmaan anoppi mielissään.
Se oli inhottavin jouluni ikinä, mutta myös onneksi viimeinen sitä lajia. Erosimme keväällä. Seuraavan joulun vietimme lapsen kanssa äitini ja veljeni kanssa ja kävimme siskolla joulusaunassa ja lahjoja vaihtamassa. Oli kivaa, rauhallista ja jouluista.
🧑🏿🎄🤶🎅🏻