Jouluaatto-horror edition. Eli tähän alle kokemuksia kauhujouluista!
- Pukki oksensi eteiseen eikä ollut pysyä pystyssä. Tuttu pukki, ei mikään vuokrattu kuka lie eikä ollut kännissä vaan migreeni iski mutta koetti vetää keikan läpi. - Mies katkaisi koipensa hakiessaan kuusta metsästä, oli epävarmaa missä oli sillä appukon metsä on laaja ja oli pimeää. Appi, miehen veli ja veljen tyttöystävä tarpoivat taskulamput kourissa pimeäsä metsässä huutelemassa, minä purin kotona kynsiä ja koetin salata lapsilta miten hermona olin. No mies löytyi ja pääsi sairaalaan, mutta oli aattona kipsattu ja äreä.
Teidän vuoronne
Kommentit (553)
No, melkein poltettiin talo. Kynttilä leimahti ja sytytti verhot. Saatiin sammumaan ja olkkarissa mustana seinä ja vesivahinko Läti alla. Isovanhemmille soitettiin että joulu meillä on peruttu. Pakattiin ruuat ja lahjatja jätettiin kämppä tuultumaan. Palatessa putki oli vielä jäätynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
15-vuotiaan koiramme kunto alkoi hiipua juuri ennen viime joulua. Nukkui aattoaamuna pois. Kaikki vaan itkimme, isäni ja äitini, mieheni, minä ja lapset. Oikeasti tuntui siltä että sydän murenee rinnassa. Oli vielä ollut alusta saakka 15v tyttäremme elämässä ja olivat parhaita ystävyksiä. Sen koiran turkkia vasten on itketty varmaan tuhannet itkut rankan koulukiusaamisen takia. Raskainta tässä oli tyttären musertavan surun seuraaminen, voimatta tehdä mitään. Tulemme kaikki varmasti itkemään aattona, kun viemme haudalle kynttilän.
Tästä tuli mieleen omakin elämäni. Tosin minulla koira on päinvastoin tullut elämääni vasta, kun täytin 15-vuotta ja on nyt sitten vuosia myöhemmin vanha. Se kuitenkin tuli elämääni juuri silloin, kun voin aika huonosti sekä olin ahdistunut ja yksinäinen nuori. Oikeastaan koira oli minulle syy jatkaa elämääni eteenpäin ja se on ollut sitä myöhemminkin. Siitä on ollut todella paljon seuraa ja on erittäinen tärkeä minulle. Itse olen myös ollut kiusattu pitkään ja silloinkin koirasta ollut suuri apua ja ilo ikävässä tilanteessa. Minua ei muutenkaan kukaan auttanut ja jäin aina omilleni myös surullisessa tilanteessa jolloin olisin arvostanut sitä, että saisin tukea.
Nyt, kun koira on vanha ja sillä on vaivoja ( joita kyllä hoidetaan) niin mietin aina sitä, että kuinka kauan meillä on vielä aikaa yhdessä. En tiedä suoraan sanoen miten selviän sen kuolemasta. Se kun on aina ollut seurana, liikuntakaverina ja lievittänyt yksinäisyyttä niin paljon. Olen edelleen hyvin yksinäinen ja muutenkin jos koiran menetän niin mikään ei korvata sitä ja sen tuomaa iloa mitenkään. Itse kuulun niihin ihmisiin, vaikka melko nuori olen vieläkin, jotka eivät saa yhtään lahjaa tai korttia ja muutenkin vietän joulum lähes yksin. Vaan vanhemmista vähän aikaa seuraa. Lahjoja he eivät pysty oikeastaan ostamaan, koska vähän rahaa, mutta joskus sitä arvostaisi edes yhtä lahjaa silti. Itse annan heille yleensä jonkun pienen lahjan.
Itsellä pahimmat joulut ovat olleet varmaan ne, kun varsinkin isäni on riidellyt sekä huutanut todella paljon. Joskus silloinkin, kun olen muutenkin ollut surullinen esim juuri sen kiusaamisen takia ja ajatellut, että saan viettää edes mukavan joulun viettää. Meillä ei koskaan ole alkolholia käytetty, mutta muuten tunnelma usein ollut huono ja sellainen jännittynyt, eikä ole tiennyt miten päin olisi ollut ja vanhemmat suuttuneet milloin mistäkin. Oikeastaan isäni pilasi myös viimeisen joulun, jolloin asuin vielä kotona ja silloin isovanhemmat olivat oikeastaan viimeistä kertaa meille myös ja senkin vuoksi olen surullinen, että isäni pilasi viimeisen joulun jolloin olimme vielä yhdessä. Hän raivosi niin paljon ja haukkui ruoat sekä kaikki perheenjäsenet. Tämän jälkeen isovanhemmat eivät enää halunneet tulla meillä jouluna. Ja he eivät oikeastaan tehneet itse mitään väärää vaan isälle riitti ihan pieni juttukin siihen, että raivostui paljon ja äitini monesti lisäsi tätä valittamalla jostain pikkujutusta.
Mulla tuli surku tän ihmisen puolesta, että onko koira kuollut ja miten on selvinnyt siitä? 😞
Vierailija kirjoitti:
No, melkein poltettiin talo. Kynttilä leimahti ja sytytti verhot. Saatiin sammumaan ja olkkarissa mustana seinä ja vesivahinko Läti alla. Isovanhemmille soitettiin että joulu meillä on peruttu. Pakattiin ruuat ja lahjatja jätettiin kämppä tuultumaan. Palatessa putki oli vielä jäätynyt.
Jätitte talvella ikkunat auki? Kuinka tyhmiä ihmisiä oikein on?
Lakettu aika oli 2.1 mutta synnytys käynnistyi 23.12. Olin flunssassa ja kätilö puisteli päätään kuumemittaria katsellen, 39,5. En ole edelleenkään varma lauloiko käytävällä lapsikuoro pilkkaversioita joulauluista (julupukki joulupukki parta poikki silmä puhki) vai oliko se kuumeen ja kipujen aiheuttamaa harhaa. Mies ei päässyt mukaan, kun hänelläkin oli flunssa. Terve vauva kuitenkin saatiin ja kotiin päästiin 25.12.
Mies satutti selkänsä lumia kolatessaan, en ymmärrä miten kun on tehnyt homman tuhansia kertoja ja yleensä se olen minä, jolla selkää särkee kolaamisen jälkeen. Lapsi leikki vieressä ja mies ähisi että "hae äiti!" Eikun mies ja lapsi autoon ja päivystykseen. Mies käski meidät kotiin kun ei hän nyt kuolemaa tee, mentiin vaihtamaan lapsen kanssa kotiin vaihtamaan ykköset ylle ja odottamaan vanhempiani sekä joulupukkia. Pukki veti lahjojen jaon jälkeen minut sivummalle ja kuiskasi " Eihän se meidän Ville vaan humalassa kaatunut?" (pukki oli siis appi), supatin takaisin että" ei todellakaan." Mieheni veli on alkoholisti ja teloo välillä itseään kännipäissään, mikä selittää kysymyksen. Emme juurikaan ole tämän veljen kanssa tekemissä. En edes uskalla ajatella, mitä horror-jouluja tulisi jos kutsuisimme hänet!
Vierailija kirjoitti:
No, melkein poltettiin talo. Kynttilä leimahti ja sytytti verhot. Saatiin sammumaan ja olkkarissa mustana seinä ja vesivahinko Läti alla. Isovanhemmille soitettiin että joulu meillä on peruttu. Pakattiin ruuat ja lahjatja jätettiin kämppä tuultumaan. Palatessa putki oli vielä jäätynyt.
Ei hyvää päivää mitä riemuidiootteja. Ensin meinaatte polttaa talon, sitten aiheutatte vesivahingon ja lopuksi jätätte keskellä talvea ikkunat auki kun lähdette kotoa. Oletteko varmasti kykeneväisiä asumaan itsenäisesti?
Anteeksi, mutta mun huonoin jouluni on ollut se kun perunalaatikko epäonnistui ja kinkku oli kuivaa. Olen pahoillani ihan kaikkien kännivanhempien vuoksi kärsineiden puolesta.
Jotkut ne aloittaa jouluvalmistelut todella hyvissä ajoin? Vai onko tää se kohta että edellisestä alkaa olla vasta selvinnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, melkein poltettiin talo. Kynttilä leimahti ja sytytti verhot. Saatiin sammumaan ja olkkarissa mustana seinä ja vesivahinko Läti alla. Isovanhemmille soitettiin että joulu meillä on peruttu. Pakattiin ruuat ja lahjatja jätettiin kämppä tuultumaan. Palatessa putki oli vielä jäätynyt.
Ei hyvää päivää mitä riemuidiootteja. Ensin meinaatte polttaa talon, sitten aiheutatte vesivahingon ja lopuksi jätätte keskellä talvea ikkunat auki kun lähdette kotoa. Oletteko varmasti kykeneväisiä asumaan itsenäisesti?
Ei voi kauhalla vaatia kun on lusikalla annettu.
Joulu tulla jolkuttaa. Jatketaanpa muisteloita.
Oksunaamaripukki naurattaa joka vuosi.
🧑🏿🎄🤶🎅🏻