Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jouluaatto-horror edition. Eli tähän alle kokemuksia kauhujouluista!
21.12.2019 |
- Pukki oksensi eteiseen eikä ollut pysyä pystyssä. Tuttu pukki, ei mikään vuokrattu kuka lie eikä ollut kännissä vaan migreeni iski mutta koetti vetää keikan läpi. - Mies katkaisi koipensa hakiessaan kuusta metsästä, oli epävarmaa missä oli sillä appukon metsä on laaja ja oli pimeää. Appi, miehen veli ja veljen tyttöystävä tarpoivat taskulamput kourissa pimeäsä metsässä huutelemassa, minä purin kotona kynsiä ja koetin salata lapsilta miten hermona olin. No mies löytyi ja pääsi sairaalaan, mutta oli aattona kipsattu ja äreä.
Teidän vuoronne
Kommentit (553)
Keskeneräinen kirjoitti:
Joulunaluspäivä joskus vuosia sitten. Minä odotin kihlasormusta. Avomies ilmoitti pari päivää ennen aattoa, että nyt erotaan, oot ihan kiva tyttö kyllä. Mutta ei kerrota hänen äidille vielä. Ei äidin mieltä kannata jouluna pahoittaa. Mennään sinne jouluaterialle niinkuin on sovittu.
En ole tuon jälkeen joulua viettänyt, kun vauvakin meni kesken.
Tottelitko moista törkimystä ja menit jouluaterialle muina naisina, jotta anoppi-josta-ei-tullutkaan-anoppia ei pahoittaisi mieltään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskeneräinen kirjoitti:
Joulunaluspäivä joskus vuosia sitten. Minä odotin kihlasormusta. Avomies ilmoitti pari päivää ennen aattoa, että nyt erotaan, oot ihan kiva tyttö kyllä. Mutta ei kerrota hänen äidille vielä. Ei äidin mieltä kannata jouluna pahoittaa. Mennään sinne jouluaterialle niinkuin on sovittu.
En ole tuon jälkeen joulua viettänyt, kun vauvakin meni kesken.
Apua! Anteeksi ihan kauheasti. Tuntuu tosi pahalta puolestasi. Toivottavasti elämäsi on mennyt paremmin tuon jälkeen.
Jouluaatot isäni puoleisessa mummolassa lapsena olivat aina vaivaannuttavia: ukki, isä, tädin mies ja setä vetivät naamat ja me lapset (kaikki alle 10 v silloin, kun itse siellä viimeistä kertaa jouluni vietin) hämmästelimme ja pelkäsimme näitä sekavia, tuijottavia zombeja. Naisväki oli loppuillasta kireänä ja vihaisena, kun jouluilta meni taas pelokkaista pikkulapsista ja änkyräkännisistä miehistä huolehtimiseen.
Alkuillasta, joka kattoi jouluaterian, seurustelun ja pukin tulon, mummi ja ukki (hänkin ennen humaltumistaan) piikittelivät ja simputtivat miniöitään ja yrittivät nyhtää meiltä lapsiltakin tietoa, jota käyttää äitiemme haukkumiseen. Esim. kerran isosiskoni möläytti sivulauseessa, kuinka äiti oli rangaissut häntä paria päivää aiemmin ja koko jouluaterian mummi ja ukki haukkuivat äitiäni ja hiillostivat siskoltani yhä hirveämpää ja hirveämpää versiota rangaistuksesta ja sisko oli oikeasti ihan hämillään ja paniikissa äidin vuoksi. Serkulle kävi samoin kesken lahjojen jaon jonain toisena jouluna ja tällä kertaa sedän vaimo sai verbaalisesti turpaansa.
Lopulta äitini ilmoitti, että hän ei aio viettää enää yhtäkään joulua anoppilassa ja se päätös on pitänyt tähän asti. Kovasti mummi ja ukki kyllä edelleen surkuttelevat, että miksi emme ikinä tule.
Vierailija kirjoitti:
Avotiskistä ei todellakaan pitäisi luopua, vaan se tulisi pitää laadukkaana tiskinä herkkusuille ja köyhempi väki voisi myös ostaa sieltä juhlaherkut.
Moinen asiakkaan aliarvioiminen on pöyristyttävää!
Minä tiedän oman kalakauppiaani, samoin lihakauppiaan. Täällä ne ovat suosittuja putiikkeja / yrittäjiä , eivät todellakaan valehtele.
Mulle käynyt myös niin että sain kalatiskiltä aivan ala-arvoisia savusiikoja muutamia vuosia sitten, arvostetusta neljän kirjaimen kaupasta, isosta kaupungista jonka nimi alkaa E-kirjaimella. Kalat olivat aivat kuivia ja maku omituinen, jäi osa syömättä. Sitä ennen rakastin kaikenlaista savustettua kalaa mutta tämän johdosta meni siitä maku pitkäksi aikaa. Olisin mennyt muuten kyllä valittamaan mutta olin pari päivää niin kiireinen etten ehtinyt ja sitten lähdin ulkomaille parin viikon matkalle. Kotiin tullessani oli harmitus jo haihtunut mutta enpä enää ole ostanut sen marketin palvelutuskiltä mitään tämän jälkeen vaikka tämä kauppa onkin ns lähikauppani. Kostoni elää vielä sillä haen tästä kaupasta enää ainoastaan tarjoukset sekä sen mitä olen Prismasta tai Citymarketista unohtanut ostaa. Kesähelteellä haen sieltä jäätelöpaketit joita en sulamisen pelossa viitsi kauempaa kantaa. Kannattaisi kauppiaan miettiä kaksi kertaa ennen kuin alkaa kikkailemaan vanhentuneitten ruokien kanssa.
Joulut, joita olen viettänyt, ovat onnistuneet vähintäänkin kelvollisesti, alkoholisti-isäkin on aina tajunnut siirtyä takavasemmalle juomaan ja jättänyt meidät muut rauhaan.
Vuosi sitten olin kuitenkin töissä joulun, eikä siinä vielä mitään, tahti on rauhallisempi ja palkka juoksee, mutta itse työpaikka oli aivan hirveä. Olimme pienellä kokoonpanolla ja sinä päivänä töissä oli kanssani muutaman mukavan nuoren lisäksi ne kaikkein ankeimmat ja ilkeimmät kollegat (n kahdeksan henkeä), jotka eivät muutenkaan joulua viettäisi.
Ne seitsemän ja puoli tuntia olivat yhtä piinaa, kun useampi katkera haahka purkasi porukalla pahaa oloaan meihin muutamaan nuoreen. Koko ajan joku oli kyttäämässä, haukkumassa ja raivoamassa, oikein tuntui siltä, kuin nämä tädit olisivat oikein kilpailleet siitä, kuka kiusasi pahiten, koitapa sellaisten kanssa tehdä tiimityötä sitten. Tunnelma oli jäätävä ja tauolla kytättiin kelloa ja puhuttiin pahaa kollegoista, jotka eivät olleet läsnä.
Pukuhuoneessa työpäivän jälkeen vitsailin nuoremman työtoverin kanssa ja yksi näistä katkeroista käsitti vitsailun väärin, loukkaantui ja alkoi huutamaan meille pää punaisena. Toivotimme hänelle joulurauhaa ja hän alkoi sylki roiskuen syyttää meitä v.ttuilusta.
Menin vanhemmilleni jouluillaksi ja olin niin väsynyt ja kireä, että joulufiilistä ei tullut. Lisäksi ahdisti seuraavat pyhät, jotka joutuisin tietenkin viettämään samojen työtovereiden kanssa.
Irtisanouduin helmikuussa ja nyt olen mukavassa työpaikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jouluaatot isäni puoleisessa mummolassa lapsena olivat aina vaivaannuttavia: ukki, isä, tädin mies ja setä vetivät naamat ja me lapset (kaikki alle 10 v silloin, kun itse siellä viimeistä kertaa jouluni vietin) hämmästelimme ja pelkäsimme näitä sekavia, tuijottavia zombeja. Naisväki oli loppuillasta kireänä ja vihaisena, kun jouluilta meni taas pelokkaista pikkulapsista ja änkyräkännisistä miehistä huolehtimiseen.
Alkuillasta, joka kattoi jouluaterian, seurustelun ja pukin tulon, mummi ja ukki (hänkin ennen humaltumistaan) piikittelivät ja simputtivat miniöitään ja yrittivät nyhtää meiltä lapsiltakin tietoa, jota käyttää äitiemme haukkumiseen. Esim. kerran isosiskoni möläytti sivulauseessa, kuinka äiti oli rangaissut häntä paria päivää aiemmin ja koko jouluaterian mummi ja ukki haukkuivat äitiäni ja hiillostivat siskoltani yhä hirveämpää ja hirveämpää versiota rangaistuksesta ja sisko oli oikeasti ihan hämillään ja paniikissa äidin vuoksi. Serkulle kävi samoin kesken lahjojen jaon jonain toisena jouluna ja tällä kertaa sedän vaimo sai verbaalisesti turpaansa.
Lopulta äitini ilmoitti, että hän ei aio viettää enää yhtäkään joulua anoppilassa ja se päätös on pitänyt tähän asti. Kovasti mummi ja ukki kyllä edelleen surkuttelevat, että miksi emme ikinä tule.
Niin ja mainitsen vielä, että myös isäni siskolla oli puoliso, joka vaihtui vuosien saatossa toiseen, mutta jostain kumman syystä kummatkin vävyt ovat säästyneet mummini ja ukkini vihalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuosi sitten mies ilmoitti 23 päivä, että on pettänyt minua ja muuttaa omaan asuntoon, laittoi myös eropaperit tänä päivänä. Tarkoitus oli kuulema vasta joulun jälkeen ilmoittaa mutta ei pystynyt esittämään. Jouluaatto meni itkiessä, mies vielä syyttely etten voinut lasten takia esittää että kaikki on hyvin.
Samantyyppinen kokemus. Miehellä oli aivoton visio, että joulu vietetään lasten takia kuin mitään ei olisi. Hankki ruokaa ja lahjoja, joita kukaan ei halunnut. Haukkui minua koko aaton, loppuillasta oli todellakin ikimuistoinen lautapelisessio Monopolin äärellä ("olet niin tyhmä ettet tätäkään tajua"). Oli tietysti umpi-ihastunut uuteen naisystäväänsä. Joulupäivänä lähdin Tukholmaan pariksi päiväksi. En vaan kestänyt olla enää kotona. Kun palasin mies oli vienyt vaatteensa ja kirjahyllyn, jättänyt siivoamatta pölykoirat sekä kasan roskaa. Hiljaiset lapset istuivat keittiössä. Heitin ruuat roskiin jääkaapista ja lähdettiin pitsalle.
Voi lapsiparat! Ja sinä tietysti myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei varsinaisia horror-jouluja ole ollut, mutta ikävin joulu oli silloin kun olin 8. Innostuin saunomaan vähän liiaksi, ja kun nousin lauteilta ja kävelin ulos saunasta niin vissiin verenpaine laski hetkellisesti niin että silmissä pimeni ja kaaduin suorilta jaloin naama edellä pesuhuoneen lattiaan. Leukaan iso vertavuotava haava, vanhemmat tietysti säikähti kun märällä iholla se veri vielä levisi niin että sitä näytti olevan ihan hirveästi... No isä lähti viemään mua päivystykseen, missä istuttiin varmaan pari tuntia odottamassa vuoroa ja sillä välin äiti yksinään kotona kahden pikkusiskon kanssa odotti meitä ja koitti valmistella jouluateriaa... Sain muutaman tikin leukaan eikä muuta, ja päästiin jatkamaan joulunviettoa, mutta kyllä se sairaalassa odottelu pikkutyttönä aika ankealta tuntui, etenkin jouluaattona :) onnekas kuitenkin olen kun tämä oli inhottavin joulukokemukseni!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä joulu vetää voiton. Synnytin 21.12. keskosen, synnytyskin oma tarinansa kun meinasi syntyä kotiin, mentiin ambulanssilla pillit päällä ja oli vaara että istukka on kohdunsuulla. No, selvittiin kuitenkin minä ja lapsi, joka keskosuuteen nähden voi erittäin hyvin ja kotiuduttiin 23.12. Jo!!
Olin onneksi ostanut isompien lasten ja miehen Lahjat etukäteen. Ruoasta oli tehty listat ja sen mukaan tosi, tosi tarkka kauppalista. Siivouksista ei niin väliä, tarkoitus oli tehdä normaali viikkosiivous ja pestä sauna.
Sairaalasta tultaessa mies vasta autossa huomasi sanoa, että suuri osa jouluruoasta ostamatta ja Ai niin, mitään ruokaa ei ole kaapeissa sille päivälle. Siitä sitten hyppäsin äkkiä kauppaan (pää sekaisin synnytyksestä ja anemiasta) ostamaan loput ruoat ja itselleni pakastepizzaa. Mies odottaa autossa vauvan kanssa ja hoputtaa. Lapat hikisenä, tukka takussa ja miehen tuomissa Reinoissa +likaisissa collareissa ruokaa säkkeihin ja saat ne hinattua autolle. Mies tuskailee, kun hidasta.
No kotiin, vauvaa syöttämään, isommat lapset ovat ikävöineet, kämppä kaaoksessa, tiskiä pöydät täynnä, vessa kuorrutettu jollain...? Vauvalle ei mitään vielä valmiina, joten äkkiä kaivamaan esille edes joku pieni vaate ja harso.
Siivosin ja laitoin ruokia aattoa varten vielä 3 aamuyöllä. Sinänsä joulu ei ole mulle pakkomielle, mutta lapset... Välillä toki syötin ja hoidin vauvaa (2h syöttövälit). Aattona ylös ja aatto menikin melkein kivasti.
Illalla sitten miestä kiukutti, pilasi toiminnallaan illan aikataulut niin että Lahjat jaettiin klo 22. Siinä vaiheessa olin jo ihan sippi ja unohdin ottaa kuvia (no joo ja olivat aloittaneet jakamisen ennen kuin pääsin saunasta). Kun lapset viimein nukkuivat, mies veti kännit. Sammui keittiön pöytään ja olikin krapulassa koko joulupäivän. Mikä ihana aloitus kuopuksen vauva-arkeen 😐
Arvatkaa muuten sainko joululahjoja...? Haa, sain kun olin paketoinut itselleni edellisenä päivänä ostamani Lidlin joulukalsarit. Itsehän toki ostin miehellekin ajatuksella ❤️ muutaman kivan paketin.
Joo ei, mikään ei enää yllätä. Vaadinkohan liikaa, että olisi voinut olla paremminkin?
Olisit vaan antanu olla.
Jos lapsillekin oli lahjat jo valmiina ni eiköhän se ois riittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2004 oltiin lomalla ja katseltiin hotellin katolta kun ruumita kellui ja pyöri vedessä ja vesi vei niitä merelle.
Tästä on mahdoton laittaa pahemmaksi
Missäs tämmönen aatto oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2004 oltiin lomalla ja katseltiin hotellin katolta kun ruumita kellui ja pyöri vedessä ja vesi vei niitä merelle.
Tästä on mahdoton laittaa pahemmaksi
Missäs tämmönen aatto oli?
Tsunami...
Vierailija kirjoitti:
Joulupäivä anopin luona vanhainkodissa.
Kylmä loisteputkivalo hänen huoneessaan, käytävältä kuului jatkuvasti toisen vanhuksen ahdistunutta huutoa, ovesta änkesi jatkuvasti pyörätuolissaan sisään muistisairas mummo, jonka puheesta ei saanut mitään selvää. Jokin hätä hänellä kuitenkin oli.
Joulupäivän ateriana kalakeittoa ja pannukakkua tarjoiltuna kuluneista ja rumista muoviastioista. Pannukakku oli tosin pahvilautasella.
Henkilökunta oli yrittänyt parhaansa. Yhteiset tilat oli koristeltu jouluisasti. Mummujen hiukset oli laitettu kauniisti, kynnet oli lakattu ja päälle oli puettu kauniit hartiahuivit tai pusero.
Henkilökunta puhui vanhuksille ystävällisesti ja humoristisesti tuodessaan ruokia ja lääkkeitä sekä kuljettaessaan kerta toisensa jälkeen pois sitä pyörätuolillansa ajelevaa mummoa.
Kontrasti oli kuitenkin kauhea, kun vertaa siihen, millaista anopin kotona oli aikaisemmin erityisesti jouluisin.
Tämä oli tosi surullinen ❤️ Vaikka täällä on paljon tosi surullisia ja kauheitakin tarinoita, mutta tämä jotenkin pysäytti..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2004 oltiin lomalla ja katseltiin hotellin katolta kun ruumita kellui ja pyöri vedessä ja vesi vei niitä merelle.
Tästä on mahdoton laittaa pahemmaksi
Missäs tämmönen aatto oli?
Tsunami...
2004 tsunami oli kyllä vasta 26.12. Ei jouluaattona.
Tuottiko mennyt joulu uusia kertomuksia?
Se olisi taas joulu ovella. Mitä ihanaa mammat on suunnitelleet?
Alue: Aihe vapaa
Kovin pahoja horrorjouluja ei ole, jos ei appiukon ainaista kiukuttelua lasketa. Yksi ärsyttävimmistä jouluista on kuitenkin ollut se, kun keski-ikäinen sukulaismies kutsui itse itsensä kylään jouluksi. Tuli naapurikaupungista, niin yöksikin piti jäädä. Kun ei ollutkaan huomion keskipiste, päätti keksiä että sairastui ja se oli syy jäädä viikoksi. Vaikka ystävällisesti vihjailtiin ja lopulta sanottiin suoraan, että nyt olisi aika lähteä kotiin, niin ei suostunut. Niinpä koko lomaviikko kului tuota sairastelulavastusta seuratessa. Isoon ääneen huokaili ja tekoyski. Lopulta aloimme puhua mukahuolestuneena, että huomenna soitamme ambulanssin, kun on niin sairas... käytännössä jouduimme heittämään hänet ulos siten, että lähdimme itse sukulaisvierailulle. Oli tuossa ehkä sittenkin horroria. Suku on pahin.