Uskaltaako mummo enää lahjoja ostaakaan?

Olen samanikäinen kuin sinä ap ja ihmeissäni miten olet ehtinyt jo löytää itsestäsi passiivis-aggressiivisen marttyyrimummon.

Ajankohtainen aihe. Juuri mainitsimista syistä, olen ahdistunut, et mitä helv...teen. En ole edes pakoitoinut lahjoja, niin paljon ahdistaa ja pelottaa. Vähemmästäkin verenpaine nousee. Ja kauhulla olen lukenut lahjakeskusteluja. Olenko samalainen mummo.

Kysyin vanhemmilta toiveita ja eihän sieltä mitään toiveita irronnut ja sen tiedän, etteivät oikein rahan antamisesta tykkää, ovat sen sanoneet suoraan ja kertoneet pärjäävänsä omillaan.

Olen jo miettinyt, laitanko lahjat suoraan omaan roskikseen vai mitä ihmettä teen. Jospa lapseni ovat vain kohteliaita, eivätkä sano niiden olevan roskiskamaa.

Ei ole krääsää, krääsää on joku heti hajova halpislelu tai joku helvellistä möykkää pitävä. Ryhmä Hau toimii varmasti :)

Minusta nuo lahjat kuulostaa hyvältä. Ainakin meillä lapset olisi iloisia ja onnesta mykkänä.

Olisi kiva, jos lasten isovanhemmat vielä eläisi. Nyt viedään vain kynttilä haudalle ja elossa olevalle ex-anopille joulukukka vanhusten hoivakotiin.

Meillä lapset saavat tyytyä paljon vähempään 1-2 pakettiin ja niidenkin arvo on alle 20€. Värikyniä, kirjoja jne. joita olen ostanut pitkin syksyä.

Ryhmä hau voi olla hyvä, sitä vaan saattaa muiltakin tulla ja aikuista vaivata kun talo pursuaa ryhmä hauta. Näin kävi sukulaisperheelle jossa synttäreillä kaikki vieraat toi ryhmä hau-juttuja. Pipsa possy myös monelle 2-vuotiaalle mieleen. 1-vuotias ei vielä säästele joten vanhemmista riippuu pitävätkö säästölippaasta. Pehmoja saattaa olla semmoinen liuta ettei enempää toivo, meillä ainakin lahjana tullut pari laatikollista ja osasta luovuttu tilasyistä. Vaatelahja sopiva kunhan koko varmasti oikea

Ilman muuta kysyn vanhemmilta ja teineiltä mitä haluavat. Sehän on ihan tyhmää ostaa sellaista , mistä toinen ei pidä. Rahaakin teinit tahtoo ja taatusti annan myös sitä lahjan lisäksi.

Rahaa vaan ei kannata antaa paljon, se ei sit enää tunnu miltään.

Oppi on , ettei raha puussa kasva.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein paras joululahja ikinä olisi jos mummo älyäisi kuolla ja pääsis perinnönjakoon😊😊😊

Oletko kuullut Karman laista?

En lähtisi toivomaan samaa kuin sinä sillä nuorillekin voi tulla syöpä tai voivat kuolla kolarissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä mummo kysyn aina ennen joulua, että mitä halutaan lahjaksi ja sitten soitan aattona hyvän joulun toivotukset. Lahjoja en anna, koska haluan olla tasapuolinen kaikille maailman lapsille.

Aattona istun siistissä kodissani ja nautin siitä, että saan syödä ihan mitä haluan eikä kenenkään aikataulut pilaa päivääni.

Mitä varten kyselet, jos et anna lahjoja. Syöt kuitenkin ruokaa vaikka kaikki maailmassa eivät saa tasapuolisesti ruokaa?

Kyselen, koska kuuluu kysellä ja kuuluu vastata, että ei tarvita mitään. Miksi ihmeessä ostaisin mitään?

Lahjat saadaan, ruoka ei ole lahja.

Traktori-säästölipas kuulostaa juuri sellaiselta krääsältä, jota vanhemmat inhoavat. Muut lahjat ovat hyviä, mutta niitä on liikaa. Mieluummin yksi lahja per antaja. Kaksi menee, jos toinen on jotain hyödyllistä, kuten vaate.

Luin joku aika sitten erittäin hyvän kolumnin tästä aiheesta. Siinä kirjoittaja käsitteli näitä viime vuosina Suomeen(kin?) rantautuneita lihavan ekaluokkalaisen kokoisia pehmoleluja lahjana. Sellainen vie helposti säilytystilaa yhden neliömetrin, ja jos perheen kodin neliöhinta on 3500 e/m2, niin se on sitten kolmen ja puolen tonnin jättinalle ja antamisen ilo. Kärjistettyä tietenkin, mutta ihan herättelevää. 

Perheillä on tässä minusta tosi kiittämätön rooli. Samaan aikaan pitäisi olla sekä kiitollinen, kasvattaja että se, joka ihan konkreettisesti on vastuussa siitä arjen pyörittämisestä kaikkine osasineen. Lahjasta "pitää" olla kiitollinen, mutta samaan aikaan on velvollisuus opettaa lapselle kohtuutta, noudattaa ympäristöarvoja, opettaa rahan arvoa ja pitää huoli siitä, että kaikelle on kodissa paikkansa. Toisaalta tieto siitä, että suvussa on näitä määrää priorisoivia lahjanantajia, voi johtaa siihen, ettei vanhemmat sitten itse oikein viitsi edes ostaa mitään sille rakkaalle lapselleen. Kun ei ole tilaa kodissa, eikä jouluna lapsella kiinnostusta aukoa. 

Olen ollut läsnä sukujoulussa, jossa isovanhemmat olivat viimein saaneet kauan odottamansa ensimmäisen lapsenlapsen. Siinä oli monenlaista tunnetta ilmassa, kun vanhemmat yrittivät saada viittä vaille yksivuotiasta kiinnostumaan paketeista edes vähän, vastaten silti sensitiivisesti lapsen tunteisiin, kun samaan aikaan isovanhemmat seuraavat silmä kovana lahjojen avaamisprosessia ja selkeästi pettyvät, kun ne paperit ovat tuhat kertaa kiinnostavampia kuin mikään paketeista paljastuva. 

Nää ongelmat mummojen ja muiden kanssa syntyy siitä että lapsia on nykyään niin vähän.

Ennen oli kaikilla useampi lapsi. Nykyään suvussa saattaa olla 1-2 lasta ja näillä lapsettomat kunmit kaikilla.

Minun kaksi lastani on koko suvun ainoat alle 25-vuotiaat. Ei kuulkaa kauheasti naurata kun äitiyttä jakamassa on mummot ja viisi lapsetonta tätiä.

Toisaalta ymmärrän, että tällainenkin asia isovanhemmalle tulee mieleen, toisaalta en. Siksi en, koska tuntuu, että eikö nyt jokainen ymmärrä mitä turhalla krääsällä tarkoitetaan - tai jos ei, niin eikö voi kysyä?

Meille tuollainen lahja olisi ok. Kaikista lahjoista muutenkin kiitetään, ja ollaan aidosti sitä mieltä, että ajatushan se tärkein on.

Krääsäksi taas miellän esim jonkun kaksi euroa maksavan traktorin, joka menee rikki ensimmäisen leikin aikana. Hinnalla ei muuten ole väliä, mutta kun se 2 euron traktori ei kestä - joku laadukkaampi taas kestää kovemmankin leikin.

Kerran saatiin pattereilla liikkuva lentokone, joka soitti musiikkia ja vilkutteli valoja. Heti ekalla kerralla irtosi renkaat ja muitakin osia. Voi itku mikä harmi - ja sitten vielä se, että hirveä vahtaaminen mitä 1v ehkä ehti tukkia suuhunsa.

Tässä on kyse siitä että ei raaskita ostaa niitä kalliimpia. Ymmärrän tämän, koska lahjottavia on monta. Mutta ei. Ei me haluta tällaista krääsää meille. Jos se jotakuta loukkaa niin sitten loukatkoon.

Tänä vuonna sanoin, että lapsille voi tuoda vaikka pienet karkit tai esim. jonkun vaatekappaleen kokoa se ja se.

Tätä vain on sanottu monesti ennenkin ja sitten se lahja onkin joku viisi heti rikkoutuvaa miniautoa, kun "lahja olisi ollut muuten niin pieni".

Mutta kun se ei olisi haitannut. Oikeasti isovanhemmat, jos vanhempi toivoo lapselleen vaikka sukkia, niin älä mieti että kuka hitto nyt sukkia vie - vaan vie niitä sukkia.

Vierailija kirjoitti:

Ajankohtainen aihe. Juuri mainitsimista syistä, olen ahdistunut, et mitä helv...teen. En ole edes pakoitoinut lahjoja, niin paljon ahdistaa ja pelottaa. Vähemmästäkin verenpaine nousee. Ja kauhulla olen lukenut lahjakeskusteluja. Olenko samalainen mummo.

Kysyin vanhemmilta toiveita ja eihän sieltä mitään toiveita irronnut ja sen tiedän, etteivät oikein rahan antamisesta tykkää, ovat sen sanoneet suoraan ja kertoneet pärjäävänsä omillaan.

Olen jo miettinyt, laitanko lahjat suoraan omaan roskikseen vai mitä ihmettä teen. Jospa lapseni ovat vain kohteliaita, eivätkä sano niiden olevan roskiskamaa.

Laitappa kuule ensi vuonna pari kuvaa potentiaalisesta lahjasta vanhemmalle kun olet kaupassa ja kysy "tykkäisikö x tällaisesta tai tällaisesta"? Jos siis noin kovia mielenterveydellisiä oireita saat tämän asian kanssa.

Noin minäkin teen parin kummilapsen kanssa ja hyvin toimii. En halua käyttää rahoja ei-toivottuun enkä halua ostaa yhtään kenellekään mitään krääsälelua vaikka se olisi jopa toivottu lelu. Näin sekä lahjan saajan että antajan arvot ja toiveet kolahtavat.

Ja varmaan kaikista tärkein nyrkkisääntö on että yksi paketti per antaja yhdelle saajalle. Korkeintaan kaksi pakettia.

En ymmärrä teitä isovanhempua jotka ostatte jotain viisi pakettia per lapsi ja sitten marttyroitte että kun ei kelpaa. Ei kai kukaan vanhempi halua että oma lapsi saa kaikkiaan jotain 50 pakettia jouluna. Saa käyttää maalaisjärkeä. Teidän paketit eivät ole ainoat lahjat!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa menikö kohdilleen kun en ole pienten lasten vanhempi. Mutta ajatus siitä että kysyisi hiukan lapsen vanhemmilta toiveita on minun mielestä hyvä. Selviäisi siinä samalla lapsenkin mielenkiinnon kohteet, jos ei muuten ole lapsen kanssa paljon tekemisissä.

Kysyin miniältä lahjatoiveita ja vastaus oli, että ei tarvita mitään, mutta jos antaisin rahaa talvihaalariin, 200 e olisi hyvä summa.

Onko se haalari nyt sitten lahja lapselle vai äidilleen?

Ostan kaikki lelulahjat tänne mummolaan, en siis anna lahjaksi vaan näytän lapselle, mitä kivoja leluja kaapista löytyykään.

Miksi kysyit miniältä etkä pojaltasi niitä toiveita?

Minä en enää osta mitään lahjoja, kun mikään ei riitä tai kelpaa. Annan kympin rahaa, jos tulee tilanne, että täytyy joku lahja olla. En hyväksy tätä tavarapaljoutta ja miksi vaivautua, jos ei mihinkään olla tyytyväisiä.

Ihan loistavat lahjat! Kyllä ehdottomasti uskaltaa!5 lahjaa on tosi paljon.Jos sulla on vaan tämä yksi niin silloinkin yksi lelu ja pyjama on ihan riittävästi.

Kun poika kasvaa ja tulee suksi, luistimet, kypärä jne. ostosten aika, voisit ihan hyvin kysyä.

Meillä esim mummi ja ukki on ostanut jääkiekkomailoja, jääkiekkoiluun kypärät ja pyöräilykypärät silloin kun itse on ostettu luistimia,pyöriä tms.

5 lahjaa paljon??

Vierailija kirjoitti:

Ajankohtainen aihe. Juuri mainitsimista syistä, olen ahdistunut, et mitä helv...teen. En ole edes pakoitoinut lahjoja, niin paljon ahdistaa ja pelottaa. Vähemmästäkin verenpaine nousee. Ja kauhulla olen lukenut lahjakeskusteluja. Olenko samalainen mummo.

Kysyin vanhemmilta toiveita ja eihän sieltä mitään toiveita irronnut ja sen tiedän, etteivät oikein rahan antamisesta tykkää, ovat sen sanoneet suoraan ja kertoneet pärjäävänsä omillaan.

Olen jo miettinyt, laitanko lahjat suoraan omaan roskikseen vai mitä ihmettä teen. Jospa lapseni ovat vain kohteliaita, eivätkä sano niiden olevan roskiskamaa.

Siis häh? Jos lapselle antaa rahaa, niin se rahahan menee lapsen tilille. Ja lapsi saa sen sitten omaan käyttöönsä kun täyttää 18. Miten kukaan voi tuollaista vastustaa? Eihän sitä rahaa vanhemmille anneta eikä se raha helpota heidän elatusvelvollisuuttaan, josta he suoriutuvat muutenkin.

Mekin tulemme omillamme toimeen mutta ikinä en ole sitä vastustanut, jos joku haluaa lahjoittaa lapselle rahaa. Anoppi antoi 1000€ kun lapsi oli yläasteella. Lapsen serkut olivat tuossa vaiheessa opiskelijoita ja anoppi oli tukenut näitä jonkinlaisen ruokarahan muodossa. Vanhana ihmisenä alkoi sitten murehtia että jos kuoleekin eikä ehdi meidän lapselle antaa ruokarahaa opiskeluvaiheessa. Antoi sitten sen 1000€ tasapuolisuuden vuoksi. Lakkiaislahjaksi antoi toisen 1000€. 

Kyllä 18-vuotiaalla on rahalle käyttöä kun opiskelut alkaa ja hankitaan ensimmäiseen omaan kotiin yhtä sun toista, käydään autokoulua ja mitä kaikkea. Eikä ne sukulaisilta tulleet rahalahjat estä sitä etteikö vanhemmatkin voisi lapsilleen säästää pesämunaa ja hankkia lapsen kasvaessa hänelle kaiken tarpeellisen.

Minä aion kyllä pistää osakesalkut tulille heti kun lapsenlapsia ilmaantuu. Omalle lapselle ehdittiin saada ihan kiva pesämuna pienillä kuukausisäästöillä. 18 vuotta on pitkä aika. 

Vierailija kirjoitti:

5 lahjaa paljon??

Tämähän ei ollut lahjojen yhteismäärä, vaan yhdeltä henkilöltä tulleiden lahjojen määrä. Siksi lajiksi se on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut läsnä sukujoulussa, jossa isovanhemmat olivat viimein saaneet kauan odottamansa ensimmäisen lapsenlapsen. Siinä oli monenlaista tunnetta ilmassa, kun vanhemmat yrittivät saada viittä vaille yksivuotiasta kiinnostumaan paketeista edes vähän, vastaten silti sensitiivisesti lapsen tunteisiin, kun samaan aikaan isovanhemmat seuraavat silmä kovana lahjojen avaamisprosessia ja selkeästi pettyvät, kun ne paperit ovat tuhat kertaa kiinnostavampia kuin mikään paketeista paljastuva. 

Tuli tästä mieleen kun meidän lapsi täytti vuoden. Oltiin vähän sitä mieltä, ettei tuon ikäinen nyt vielä kummoisia tarvitse. Ostettiin sitten pallo lahjaksi ja se olikin riittävän yksinkertainen ja mieluinen lahja. Istuttiin lapsen kanssa lattialla vastakkain ja vieriteltiin palloa ees taas. En muista osasiko lapsi sitä edes ottaa kiinni ja vierittää takaisin, mutta oli mieluinen lahja ja siitä riitti iloa pitkäksi aikaa! Eikä maksanut montakaan euroa.

Minä kannatan keräilylahjoja. Ne tekee elämästä helpon. Ihan pienille ne ei toimi, mutta jo muutaman vuoden ikäisestä eteenpäin voi alkaa kerätä vaikka Brio-junarataa tai Legoja. Se on lahjanantajille helpotus kun on joku valmis teema, pitää sitten vaan tarkistella etukäteen mitä jo on ja mitä voi ostaa lisää. Nuo on kuitenkin sen verran hintavia ettei niitä itse tule kovin usein ostettua. Mutta tuolla tavalla kun saa aina synttärilahjaksi ja joululahjaksi, se kokoelma karttuu pikku hiljaa. 

Jossain välissä oli nuorisolla Nomination-koruja ja niihin oli kiva ostella lisäpaloja. Ne kalleimmathan oli muutaman kympin luokkaa eli sen oman muutaman kympin lahjabudjetin pystyi helposti käyttämään eikä tullut kotiin mitään mikä veisi liikaa tilaa. Pienemmille tytöille voi sitten kerätä vaikka Littlest Petshop -hahmoja (ei vie paljon tilaa eikä niitä voi olla liikaa vaikka olisi jo parikymmentä ennestään) tai vaikka Sylvanian Families -nukkekotisarjaa.