Lue keskustelun säännöt.
Uskaltaako mummo enää lahjoja ostaakaan?
20.12.2019 |
Olen 53-vuotias kaksivuotiaan pojan mummo ja ahkera av-palstan seuraaja. Noita keskusteluja mummoista kun olen lukenut, tulee sellainen tunne, että uskaltaako sitä kohta ostaa lapsenlapselle yhtään mitään. Aina menee väärin...
Nyt ostin jouluksi Ryhmä Hau-pyjaman, traktori-säästölippaan, traktori-kirjan ja kaksi Ryhmä Hau-pehmoa. Onko tämä juuri sitä onnetonta krääsää, mitä vanhemmat eivät halua? Uskon ainakin pojan olevan iloinen lahjoistaan.
Olin kai huono mummo, kun en tajunnut kysyä vanhempien toiveita pojan lahjaksi/lahjoiksi.
Kiitos vauva-palstan, olen tässäkin asiassa nyt hivenen viisaampi :)
Kommentit (197)
Jos tavaran määrä on ongelma, hankkiutukaa siitä eroon antamalla pois tai myymällä. Uusien lelujen tms. lahjoituksia ottavat vastaan monet tahot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 vuotiaalle viisi lahjaa yhdeltä mummolta on tosi paljon. Jos on yhtään enemmän sukua ja kaikki ostaa 5 lahjaa, lapsi hukkuu lahjoihin.
Miksi kaksi pehmolelua?Samaa ajattelin. Liian monta lahjaa. Vanhemmatkin haluavat ostaa.
Estääkö tuo vanhempien lahjojen oston?
No estää, koska meidän nykykolmekymppisten sukupolvella ei ole varaa ostaa pikkulapsivaiheessa isoja omakotitaloja, joihin tuota tavaraa voi säilöä. Vaikka olisikin hyvät palkat, työn jatkuminen on monilla epävarmaa ja fiksut mitoittaa lainan ja asumisen sen epävarmuuden mukaan ettei joudu velkahelvettiin, kun koko paska kosahtaa käsiin.
Tämä on totta.
T: Toinen kolmekymppinen
Tässä nyt ollaan jo jonkun ihan uuden ja oudon äärellä. Onko todella totta, että nykyajan nuoret perheet hukkuu tavaraan? Ja tämä tapahtuu sen takia, kun sukulaiset ostaa ja tuo heille sen kaiken roinan?
Ja nyt viedään asia jo niin pitkälle, että on jo pakottava tarve ostaa isompia taloja ja asuntoja, mihin ne roinat mahtuu?
Ei en usko tätä. Nyt kyllä liioitellaan. Turhalle tavaralle löytyy aina paikkansa. Sen nimi on kaatopaikka. Jos nuoret on nykyään niin tiedostavia, ja osaavat kierrättää jätteensä, niin miten ei osata kierrättää sitä lahjajätettä? Jos sitä ei kenellekään tarvitsevalle voi antaa, eikä viedä kirpputorille eikä mikään taho sitä muutenkaan huoli, niin se menee sitten jätteisiin, oikealla tavalla kierrätettynä tietenkin. Viime kädessä se menee sekajätteisiin, jos sille ei löydy omaa kierrätyslootaansa.
Että täytyy muka näiden mummojen ja pappojen lahjoituksien takia ihan ottaa kallista lainaa ja rakentaa uusi isompi talo! Älkää naurattako.
Jos ette asialle kerta kaikkiaan osaa ettekä kykene mitään tekemään, niin ottakaa tosiaan se laina ja rakentakaa uusi iso talo. Tehkää sinne erillinen oikein suuri hyllyillä ja komeroilla varustettu lahjahuone. Katoista vielä koukkuja niin, että niihinkin voi jotain ripustaa. Jos ette tosiaan mitään muuta pysty.
Kyllä me kolmekymppiset osataan kierrättää ja esimerkiksi meillä ei säilytetä mitään turhaa kaapeissa lojumassa. Sitähän ne mummot tässä keskustelussa valittaakin, kun pitää saada ostaa se kymmenen lahjaa ja vanhemmat on sitten pistänyt osan niistä tarpeettomina kiertoon eikä säilönyt jonnekin.
Pitää ymmärtää, että uudisrakentaminen kaupungeissa on nykyään erilaista kuin ennen. Asunnoista tehdään todella pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 vuotiaalle viisi lahjaa yhdeltä mummolta on tosi paljon. Jos on yhtään enemmän sukua ja kaikki ostaa 5 lahjaa, lapsi hukkuu lahjoihin.
Miksi kaksi pehmolelua?Samaa ajattelin. Liian monta lahjaa. Vanhemmatkin haluavat ostaa.
Estääkö tuo vanhempien lahjojen oston?
No estää, koska meidän nykykolmekymppisten sukupolvella ei ole varaa ostaa pikkulapsivaiheessa isoja omakotitaloja, joihin tuota tavaraa voi säilöä. Vaikka olisikin hyvät palkat, työn jatkuminen on monilla epävarmaa ja fiksut mitoittaa lainan ja asumisen sen epävarmuuden mukaan ettei joudu velkahelvettiin, kun koko paska kosahtaa käsiin.
Tämä on totta.
T: Toinen kolmekymppinen
Tässä nyt ollaan jo jonkun ihan uuden ja oudon äärellä. Onko todella totta, että nykyajan nuoret perheet hukkuu tavaraan? Ja tämä tapahtuu sen takia, kun sukulaiset ostaa ja tuo heille sen kaiken roinan?
Ja nyt viedään asia jo niin pitkälle, että on jo pakottava tarve ostaa isompia taloja ja asuntoja, mihin ne roinat mahtuu?
Ei en usko tätä. Nyt kyllä liioitellaan. Turhalle tavaralle löytyy aina paikkansa. Sen nimi on kaatopaikka. Jos nuoret on nykyään niin tiedostavia, ja osaavat kierrättää jätteensä, niin miten ei osata kierrättää sitä lahjajätettä? Jos sitä ei kenellekään tarvitsevalle voi antaa, eikä viedä kirpputorille eikä mikään taho sitä muutenkaan huoli, niin se menee sitten jätteisiin, oikealla tavalla kierrätettynä tietenkin. Viime kädessä se menee sekajätteisiin, jos sille ei löydy omaa kierrätyslootaansa.
Että täytyy muka näiden mummojen ja pappojen lahjoituksien takia ihan ottaa kallista lainaa ja rakentaa uusi isompi talo! Älkää naurattako.
Jos ette asialle kerta kaikkiaan osaa ettekä kykene mitään tekemään, niin ottakaa tosiaan se laina ja rakentakaa uusi iso talo. Tehkää sinne erillinen oikein suuri hyllyillä ja komeroilla varustettu lahjahuone. Katoista vielä koukkuja niin, että niihinkin voi jotain ripustaa. Jos ette tosiaan mitään muuta pysty.
Missä tuossa lainaamassasi kommentissa sanotaan, että pitää ostaa uusi talo mummojen lahojen takia? Siinähän vain todetaan, että ei pystytä ostamaan kaupungeista niin isoja asuntoja, että sinne mahtuu hulluna tavaraa ja se pitäisi sukulaisten ymmärtää.
Vähän luetunymmärtämistä nyt peliin.
Minä en ole jaksanut tänävuonna uhrata lahjoille ajatustakaan. En ole ostanut mitään yhtään kenellekään, enkä edes tehnyt, vaikka itsetehtyjä onkin vähän toivottu. Tänävuonna vain on tuntunut siltä, etten vain jaksa koko asiaa. En ole myöskään toivonut keneltäkään mitään ja toivottavasti en saakaan mitään, niin ei tarvitse taas krääsää laahata kotiin.
En tiedä, mutta minä, 2 pienen lapsen äiti olen ainakin ihan s****nan väsynyt. Vielä on kolme päivää töitä, eli aatonkin olen vielä aamuvuorossa. Lahjoja on hankittu hiki hatussa ja euroja laskiessa. Joulusiivous on tyyliä "himmennetään valoja". Ruokia oon anoppilaan tehnyt, viritellyt lapsille joulutunnelmaa, leivottu ja koristeltu kuusi. (Lapset laittaneet koristeet, en ole korjaillut, ihan sama). Mummot ja mammat soittelee ja varmistelee aikatauluja. Kirjotan paperille jotain ja mumisen, että juu sopii. Yritän laittaa rimaa alemmaksi ja olla itselleni armollinen. Saisimpa joskus nukkua. Tai olla ihan vaan hetken rauhassa. Jossain luolassa vaikka.
Sitten tulee joulu, ihanaa, ihanaa. Joulupukki tulee. Jaetaan lahjat. Autat lapsia. Yrität olla jokaisen lahjan kohdalla "ai että, ompa hieno" ja yrittää löytää katseella lahjan ostaja. Lapsi alottikin jo seuraavan paketin availun ja huomaan ostajan ilmeen harmistumisen. "Kato kulta vielä, onko tää JUST SE mitä toivoitkin, voi että" ja saat lapsen huomion hetkeksi taas edelliseen avattuun lahjaan. Seuraava lahja ja sama jatkuu. Omia (niitä muutamia) lahjoja et edes ehdi avata. Ehkä sitten kun on joulupöytää siivottu, tiskejä kanneltu ympäriinsä ja varmistettu että kaikilla on hyvä olla.
Sanon tän nyt ihan suoraan. Voi v**** tätä p*****aa.
T: ruuhkavuosissa elävä nuori äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tavaran määrä on ongelma, hankkiutukaa siitä eroon antamalla pois tai myymällä. Uusien lelujen tms. lahjoituksia ottavat vastaan monet tahot.
Mikä järki? Muutenkin ruuhkavuodet menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tavaran määrä on ongelma, hankkiutukaa siitä eroon antamalla pois tai myymällä. Uusien lelujen tms. lahjoituksia ottavat vastaan monet tahot.
Mikä järki? Muutenkin ruuhkavuodet menossa.
Jep. Kiva lahja, jonka mukana tulee aavee, yyvee ja hoovee. Tunteet ovat todellakin lämpimät lahjan antajaa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tavaran määrä on ongelma, hankkiutukaa siitä eroon antamalla pois tai myymällä. Uusien lelujen tms. lahjoituksia ottavat vastaan monet tahot.
Mikä järki? Muutenkin ruuhkavuodet menossa.
Jep. Kiva lahja, jonka mukana tulee aavee, yyvee ja hoovee. Tunteet ovat todellakin lämpimät lahjan antajaa kohtaan.
Olen koko syksyn vapaahetket raivannut ja lajitellut taas tätä tavaraa ja vaatetta. Tälläkin viikolla kökötin kotona odottamassa hakijaa joka ei koskaan tullut...
Onneksi on luokalla kirppishanke jonne voin näitä viedä.
Pelkkiä tarroja on iso muuttolaatikollinen. Tukkapinnejä kassillinen.
Mun äidillä oli tapana hankkia mitä kummallisempia lahjoja. Mutta ulkoisti sitten lahjanoston minulle - niin kuin moni muukin. Joinakin alkuvuosina en ostanut lapselle itse mitään, kun ulkoistettuja lahjoja tuli niin paljon.
Sitten mummo keksi avata lapselle rahaston, johon laittoi 30 € kuukaudessa - ja laittaa edelleen, vaikka lapsi nyt 20 v.
Lapsi sai rahaston käyttöoikeuden 18 vuotiaana. Siellä oli reilu 5000 euroa. Ajokorttirahat tulivat rahastosta, muuten koskematon.
Tosin lapsi sai kyllä edelleen syttäri/joululahjan arvoltaan noin 100 euroa.
Mummon eläke ei ole suuri, mutta muita lapsenlapsia ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2 vuotiaalle viisi lahjaa yhdeltä mummolta on tosi paljon. Jos on yhtään enemmän sukua ja kaikki ostaa 5 lahjaa, lapsi hukkuu lahjoihin.
Miksi kaksi pehmolelua?Samaa ajattelin. Liian monta lahjaa. Vanhemmatkin haluavat ostaa.
Estääkö tuo vanhempien lahjojen oston?
No estää, koska meidän nykykolmekymppisten sukupolvella ei ole varaa ostaa pikkulapsivaiheessa isoja omakotitaloja, joihin tuota tavaraa voi säilöä. Vaikka olisikin hyvät palkat, työn jatkuminen on monilla epävarmaa ja fiksut mitoittaa lainan ja asumisen sen epävarmuuden mukaan ettei joudu velkahelvettiin, kun koko paska kosahtaa käsiin.
Tämä on totta.
T: Toinen kolmekymppinen
Tässä nyt ollaan jo jonkun ihan uuden ja oudon äärellä. Onko todella totta, että nykyajan nuoret perheet hukkuu tavaraan? Ja tämä tapahtuu sen takia, kun sukulaiset ostaa ja tuo heille sen kaiken roinan?
Ja nyt viedään asia jo niin pitkälle, että on jo pakottava tarve ostaa isompia taloja ja asuntoja, mihin ne roinat mahtuu?
Ei en usko tätä. Nyt kyllä liioitellaan. Turhalle tavaralle löytyy aina paikkansa. Sen nimi on kaatopaikka. Jos nuoret on nykyään niin tiedostavia, ja osaavat kierrättää jätteensä, niin miten ei osata kierrättää sitä lahjajätettä? Jos sitä ei kenellekään tarvitsevalle voi antaa, eikä viedä kirpputorille eikä mikään taho sitä muutenkaan huoli, niin se menee sitten jätteisiin, oikealla tavalla kierrätettynä tietenkin. Viime kädessä se menee sekajätteisiin, jos sille ei löydy omaa kierrätyslootaansa.
Että täytyy muka näiden mummojen ja pappojen lahjoituksien takia ihan ottaa kallista lainaa ja rakentaa uusi isompi talo! Älkää naurattako.
Jos ette asialle kerta kaikkiaan osaa ettekä kykene mitään tekemään, niin ottakaa tosiaan se laina ja rakentakaa uusi iso talo. Tehkää sinne erillinen oikein suuri hyllyillä ja komeroilla varustettu lahjahuone. Katoista vielä koukkuja niin, että niihinkin voi jotain ripustaa. Jos ette tosiaan mitään muuta pysty.
Jos sitä tavaraa tulisi vain jouluna, niin ongelma olisi vielä hallittavissa. Oli pakko laittaa hyvin tiukat rahat, kun tavaraa tuli pahimmillaan useita kertoja viikossa.
Ja sen kierrätyksen kanssa on vähän hankalaa, kun anoppi käydessään kyylää, että onko hänen lahjoittavansa lelut ja muut tavarat käytössä. Suuttuu hillittömästi, jos on viety jotain pois. Kaiken voi säilöä jatkoa varten, esim ne valmiiksi liian pienet vaatteet. Kun voihan niitä vielä tarvita. Ja kun tärkein kriteeri lahjojen ostossa on koko (eli mahd. iso), niin kyllä tässä on ollut kierrätystä kerrakseen.
Yritän kovasti ymmärtää tuota tavaralla rakastamista, mutta en vaan saa siitä ajatuksesta kiinni. Meille tulee jouluna ja synttäreinä läjäpäin paketteja ja juhlapäivän jälkeen se krääsä unohtuu lelulaatikon pohjalle. Lisäksi niitä lahjoja tuodaan jokaisella kyläilyllä ja niiden kohtalo on aivan sama.
Lahjojen antajilta tuntuu unohtuvan, että ne tavarat tosiaan tulevat meidän kotiimme eivätkä kaikki rakasta tavarapaljoutta. Olisi ihanaa, jos lahjatoiveita voitaisi kysyä tai vielä mielummin hankkia jotain käytännöllistä kuten vaikka se talvihaalari, kengät tai sukat. Mikään pakko ei tietenkään ole antaa yhtään mitään ja sekin olisi parempi vaihtoehto kuin se kolmas samanlainen, mutta eri merkkinen, lelu "koska eihän sitä tiedä mistä niistä sitten tykkää eniten."
Turhien lahjojen kierrättäminenkään ei ole ihan ongelmatonta kun kaikilla tuntuu olevan sitä krääsää niin paljon ettei sitä haluta lisää ja kun muutakin kierrätettävää olisi koko ajan kun vaatteita jää pieneksi. En myöskään nauti niin paljon kirppistelystä, että jaksaisin harrastaa sitä jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep taas katsoin anopin laittamaan lahjakassia, neljä lahjaa/lapsi häneltä. Ei edes naurata enää. Todella kurjaa mielestäni kun on tulossa niitä paljon toivottuja leluja, etteivät lapset välttämättä jaksa kaikkia avata. Saman on tehnyt yksi sukulainen myös.
Anoppi oli aluksi ostamassa yhdet toivotut lahjat. Sitten soitteli sukulaiset läpi ja kyseli mitä muut ostavat ja päätti ostaa vielä lisää lahjoja. Uskon että anoppia ahdisti kun muiden lahjat ovat kalliimpia.
Hän ei ymmärrä että tämä ei ole kisa. Lapsia ei kiinnosta paljon kukakin käyttää rahaa lahjoihin ja kaikki lahjat tulevat joulupukilta. Ei hän pahaa tarkoita, on vain tunteidensa vietävänä eikä ajattele pidemmälle. Tämä on varmaan jokin anopin erikoinen tapa myös olla osa jouluamme, kun vietämme oman joulun ja häntä se harmittaa. Tavaraan hukuttaminen on silti typerää käytöstä. Näiden kahden sukulaisen paketeista tulee siis jo lähes 10/lapsi. Todellakin harmittaa itseni ja muiden lahjanantajien puolesta, lapset ovat 2- ja 4-vuotiaita ja ehkä sen 10 juuri ja juuri jaksavat avata.
Suosittelen miettimään (te jotka ostatte useamman paketin/lapsi) että mikä se teidän tarve/tunne siinä taustalla on ja käsittelemään sen toisella tavalla. Voisiko sen lapsenlapsen kanssa vaikka leipoa yhdessä seuraavalla kerralla kun näette jos haluatte luoda paremman suhteen tms.?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta minä, 2 pienen lapsen äiti olen ainakin ihan s****nan väsynyt. Vielä on kolme päivää töitä, eli aatonkin olen vielä aamuvuorossa. Lahjoja on hankittu hiki hatussa ja euroja laskiessa. Joulusiivous on tyyliä "himmennetään valoja". Ruokia oon anoppilaan tehnyt, viritellyt lapsille joulutunnelmaa, leivottu ja koristeltu kuusi. (Lapset laittaneet koristeet, en ole korjaillut, ihan sama). Mummot ja mammat soittelee ja varmistelee aikatauluja. Kirjotan paperille jotain ja mumisen, että juu sopii. Yritän laittaa rimaa alemmaksi ja olla itselleni armollinen. Saisimpa joskus nukkua. Tai olla ihan vaan hetken rauhassa. Jossain luolassa vaikka.
Sitten tulee joulu, ihanaa, ihanaa. Joulupukki tulee. Jaetaan lahjat. Autat lapsia. Yrität olla jokaisen lahjan kohdalla "ai että, ompa hieno" ja yrittää löytää katseella lahjan ostaja. Lapsi alottikin jo seuraavan paketin availun ja huomaan ostajan ilmeen harmistumisen. "Kato kulta vielä, onko tää JUST SE mitä toivoitkin, voi että" ja saat lapsen huomion hetkeksi taas edelliseen avattuun lahjaan. Seuraava lahja ja sama jatkuu. Omia (niitä muutamia) lahjoja et edes ehdi avata. Ehkä sitten kun on joulupöytää siivottu, tiskejä kanneltu ympäriinsä ja varmistettu että kaikilla on hyvä olla.
Sanon tän nyt ihan suoraan. Voi v**** tätä p*****aa.
T: ruuhkavuosissa elävä nuori äiti
Oletko ajatellut kertoa viettäväsi joulun omassa kodissasi oman perheen kesken?
Meillä joulut meni näin. Jouluaatto omassa kodissa, jossa avattiin omat joululahjat eli suurin osa Joulupäivänä mummolaan 300 km päähän, jossa muutama paketti.
Sitten loppiaisena toiseen mummolaan 300 km päähän, jossa myös muutama paketti. Molemmissa mummoloissa oli serkkuja paikalla ja lahjan avausten hälinää, niin jokainen sai rauhassa keskittyä omiin paketteihinsa. ilman "tykkääköhän se nyt siitä kyttäämistä".
Nyt ollaan omassa kodissa ja isovanhemmilla on käyty itsenäisyyspäivänä ha toidille mennään loppiaisena. Lapsikin on jo teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on jokin sukupolviero. Olen 30-vuotias yhden lapsen äiti, ja minua harmittaa ajatus tavaraa pursuilevasta, pölyisestä lastenhuoneesta. Muistan omasta lapsuudestani, että minulla oli kerrallaan vain 2-3 suosikkilelua, enkä muihin juuri koskenut.
Sitten näillä viisikymppisillä saattaa olla 10-15 -vuotiaita lapsia, ja heidän huoneensa pursuilevat aikansa eläneestä muovikrääsästä ja pieneksi jääneestä pikamuodista. Sitten johonkin limaklönttiinkin on kiinnytty niin paljon, että sitä ei voi heittää pois. Haluan kyllä välttää tämän materian vyöryn huusholliini, ja opettaa lapselle jo pienestä pitäen vastuullista kuluttamista.
Kaikella rakkaudella, mummit: jos raha polttelee taskussa, laittakaa mieluummin kymppi lapsenlapsen säästötilille kuin kaksikymppiä krääsään, jota ei ole erikseen toivottu. Kiitos.
Niin, koska sukulaiset kantaneet huushollin täyteen moskaa ja sitten vielä kyttäävät että mitään ei saa antaa/myydä/heittää pois.
Itse en ole edes voinut ostaa lapsilleni mitään.
Vituttaa.
t. 50-vuotias 15-vuotiaan äiti
Teillä on erikoinen suku. Vietätettkö yhteisiä joululahjojen avajaisia vai miksi teini-ikäinen saa vaivaksi asti paketteja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on jokin sukupolviero. Olen 30-vuotias yhden lapsen äiti, ja minua harmittaa ajatus tavaraa pursuilevasta, pölyisestä lastenhuoneesta. Muistan omasta lapsuudestani, että minulla oli kerrallaan vain 2-3 suosikkilelua, enkä muihin juuri koskenut.
Sitten näillä viisikymppisillä saattaa olla 10-15 -vuotiaita lapsia, ja heidän huoneensa pursuilevat aikansa eläneestä muovikrääsästä ja pieneksi jääneestä pikamuodista. Sitten johonkin limaklönttiinkin on kiinnytty niin paljon, että sitä ei voi heittää pois. Haluan kyllä välttää tämän materian vyöryn huusholliini, ja opettaa lapselle jo pienestä pitäen vastuullista kuluttamista.
Kaikella rakkaudella, mummit: jos raha polttelee taskussa, laittakaa mieluummin kymppi lapsenlapsen säästötilille kuin kaksikymppiä krääsään, jota ei ole erikseen toivottu. Kiitos.
Niin, koska sukulaiset kantaneet huushollin täyteen moskaa ja sitten vielä kyttäävät että mitään ei saa antaa/myydä/heittää pois.
Itse en ole edes voinut ostaa lapsilleni mitään.
Vituttaa.
t. 50-vuotias 15-vuotiaan äiti
Teillä on erikoinen suku. Vietätettkö yhteisiä joululahjojen avajaisia vai miksi teini-ikäinen saa vaivaksi asti paketteja?
Se on saanut niitä 15 vuotta. Samaten siskonsa. Ja sitä kannettiin aina tänne tullessa. Ei vain jouluna.
Eilen taas järjestin ns askartelukaapin ja sieltä lähti jätesäkillinen.
Jos ei ole näihin ostoshurmoksellisiin ihmisiin törmännyt, ei varmaan tajua ongelman laajuutta. Olen aiemmin mm myynyt kirppareilla sitä pikkulasten sälää. Kun tehtäväkirjojakin on tuotu 40 per mukula. Ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Loistava aloitus. Parasta on tuo ”uskaltaako ostakaan” ilmaisun käyttö. Apn kaltaista ei kukaan halua lähellekään lapsiaan tartuttamaan heihin tuota sairasta ja ilotonta maailmaa.
Mutta kun mummolle tulee niiiiiin hyvä mieli. Mummo ihan hyvää hyvyyttään haluaa ostaa 59 pakettia, kun siitä tulee mummolle hyvä mieli. Mummo ilahtuu niin kovasti.
Ketään muuta ei siis ajatella kuin mummoa ja mummon tunteita, kuinka mummolle tulee hyvä mieli kun kantaa kontillisen romua lapsenlapselleen.
Mulla on 30-40-vuotiaista koostuvassa kaveripiirissä monella ongelmana isovanhempien tuoma krääsä. Jos 70-neliöksensä kolmiossa asuu vanhemmat ja kaksi lasta, ei siellä ole tilaa nyrkkeilysäkille, halvalle muoviselle ajoradalle, pelituolille näin esimerkkeinä annetuista lahjoista. Tähän päälle sitten pienempien pakettien tulva. Isovanhempia ohjeistettiin antamaan yksi paketti, joten viisi tavaraa tungettiin yhteen pakettiin... Tämä toistuu esim viitenä jouluna kahden lapsen kanssa niin tavaraa alkaa olla jo melko paljon, koska sitä tulee myös synttäreillä yms.