Uskaltaako mummo enää lahjoja ostaakaan?

Jos menet etukäteen kysymään miniältä niin se on heti 200 e,  lahjalta.  Ei niille halvempi kelpaa. Huomaat sitten että se sun lahja löytyy heti Tori fi- palstalta, siellä myynnissä . Kehtaavat vaikka mummon eläke on   1100 e / kk.  Tekstarilla pyydetään 80 e legoja.

Ap, ihan hyviä lahjoja mutta 5 todellakin liikaa. Tekisin niin että antaisin pyjaman ja toisen pehmon nyt jouluna ja säästäisin muut tuleviin syntymäpäiviin ja jouluihin. Tai jos kirja on just 2 vuotiaalle niin se ja pyjama nyt jouluna.

Ei vissiin, mulle iskettiin rahat tilille ja viesti perään "osta mitä haluat"

Ja meillä on mun tietääkseni hyvät välit anoppiin.

Nykyään tosiaan suurimmassa osassa perheitä ongelmana on se, että leluja on liikaa. Meilläkin, vaikka me itse ja suurimmaksi osaksi sukulaisetkin ostavat kohtuudella. Teoriassa kaikelle on paikkansa, mutta koska leluja on paljon, ne räjähtävät helposti lattioille sekasotkuksi jota lapset eivät itse jaksa siivota ilman aikaavievää tsemppausta ja motivointia, mikä on aika kuormittavaa aina kun esim täytyisi tehdä viikkosiivousta.Ja hiukan vähäisemmällä lelumäärällä leikit sujuisivat ihan yhtä hyvin.

Meillä "leluongelma" on osittain lähtöisin siitä, että sekä oma äitini että anoppi ovat säästäneet minun ja miehen vanhoja leluja paljon. (Osa näistä on mummolaleluina, mutta on meillä kotonakin näitä paljon.) Ja tämä on toisaalta oikeasti tosi hyvä juttu, meillä arvostetaan kierrätystä ja vanhaa ja monet näistä, vaikka miehen vanhat legot, ovat ihan lempparileluja lapsille. Mutta nyt jos voisi kääntää ajan pyörää taaksepäin, emme olisi antaneet esim noita vanhoja legoja kaikkia kerralla käyttöön, vaan olisimme säästäneet suurimman osan ja antaneet itse niitä sopivina setteinä lahjoina. Koska kuitenkin ne isovanhemmat ja muut läheset ostavat lahjoja näille lapsille, ja itsekin yleensä toteutamme synttärinä ja jouluna yhden lelutoiveen (siitä iästä lähtien kun lapset ovat alkaneet ymmärtää toiveiden päälle), muuten sitten ostamme lahjaksi tarpeellisia juttuja kuten vaatteita tai kuluvia kuten väritys- ja tehtäväkirjoja. Muulloin kuin jouluna ja synttäreinä meillä ei osteta leluja, paitsi lapset joskus omilla rahoillaan.

Jos minun ja miehen lapsuuteen 80-90 -lukujen taitteessa vertaa, niin erona on se, että silloin itse sain kyllä äidiltä useammankin toivelahjan, mutta isovanhemmilta vain yhden lahjan, ja muilta sukulaisilta tuli kanssa vaan yksi lahja yhdestä paikasta, ja nämä yleensä pienimuotoisia. Miehellä sama, hänen kohdallaan tosin sukulaisilta tuli enemmän lahjoja, mutta kotoa taas ei ollut varaa ostaa mitään kovin kummoista. Ja kummallakaan ei todellakaan ollut mitään aikaisemmilta sukupolvilta perittyjä leluja, koska eihän niillä aikaisemmilla sukupolvilla ollut leluja juurikaan ollut. Meidän lapsilla on mummolalelut erikseen (osa niistä vanhoista leluista, ja muutamia mummojen sinne ostamia juttuja). Ja kun lapsia suvuissa on nykyään vähemmän, niin sukulaiset mielellään ostavat isompiakin lahjoja.

Minia a sanon EETTA AANNA RAHAA. voin itse ostaa mitä haluan. Kumma kun et ota opiksi mitä mieltä miniät on.

Sulla on jo jalka haudassa. Olen itse 23 v ja osaan ostaa rahalla si.

Ala sit pihtaa rahassa

Vierailija kirjoitti:

Minä kannatan keräilylahjoja. Ne tekee elämästä helpon. Ihan pienille ne ei toimi, mutta jo muutaman vuoden ikäisestä eteenpäin voi alkaa kerätä vaikka Brio-junarataa tai Legoja. Se on lahjanantajille helpotus kun on joku valmis teema, pitää sitten vaan tarkistella etukäteen mitä jo on ja mitä voi ostaa lisää. Nuo on kuitenkin sen verran hintavia ettei niitä itse tule kovin usein ostettua. Mutta tuolla tavalla kun saa aina synttärilahjaksi ja joululahjaksi, se kokoelma karttuu pikku hiljaa. 

Mä kannatan myös tätä. Meiltä kun on kysytty lahjatoiveita, aika usein on toivottu lisäosia johonkin olemassaolevaan sarjaan, kuten just junarataan tai legoihin tai duploihin. Nämä on lapsille mieleisiä leluja ja niitä, joilla he oikeasti leikkivät säännöllisesti. Monet hittilelut, vaikka lapset niitä itse saattavat toivoa, ovat sellaisia että ne unohtuvat nopeasti ja jäävät nurkkiin pyöriväksi roinaksi.

Tänä jouluna esim. esikoinen on toivonut legoja ja nämä ovat olleet niitä toiveita mitä on välitetty eteenpäin kysyjille, kuopus 3v ei vielä itse osaa mitään järkevää toivoa (tai toivoo siis suunnilleen kaikkea mitänäkee kaupassa tai lelukuvastoissa), mutta tulossa on Sylvanian families -talo ja siihen toivottu hahmot mummulta, koska tämäkin on sellainen sarja mitä voi myöhemmin jatkaa jos lapsi näillä tykkää leikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa menikö kohdilleen kun en ole pienten lasten vanhempi. Mutta ajatus siitä että kysyisi hiukan lapsen vanhemmilta toiveita on minun mielestä hyvä. Selviäisi siinä samalla lapsenkin mielenkiinnon kohteet, jos ei muuten ole lapsen kanssa paljon tekemisissä.

Kysyin miniältä lahjatoiveita ja vastaus oli, että ei tarvita mitään, mutta jos antaisin rahaa talvihaalariin, 200 e olisi hyvä summa.

Onko se haalari nyt sitten lahja lapselle vai äidilleen?

Ostan kaikki lelulahjat tänne mummolaan, en siis anna lahjaksi vaan näytän lapselle, mitä kivoja leluja kaapista löytyykään.

Todella ällöttävää. Oikein näytät, mitä kaikkea kivaa sitä mummolassa on, mitä kotona ei ole. Suosittelen terapiaa ja pikaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Minia a sanon EETTA AANNA RAHAA. voin itse ostaa mitä haluan. Kumma kun et ota opiksi mitä mieltä miniät on.

Sulla on jo jalka haudassa. Olen itse 23 v ja osaan ostaa rahalla si.

Ala sit pihtaa rahassa

Laitoin risut ahneelle tulemaan - postissa pääsiäiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa menikö kohdilleen kun en ole pienten lasten vanhempi. Mutta ajatus siitä että kysyisi hiukan lapsen vanhemmilta toiveita on minun mielestä hyvä. Selviäisi siinä samalla lapsenkin mielenkiinnon kohteet, jos ei muuten ole lapsen kanssa paljon tekemisissä.

Kysyin miniältä lahjatoiveita ja vastaus oli, että ei tarvita mitään, mutta jos antaisin rahaa talvihaalariin, 200 e olisi hyvä summa.

Onko se haalari nyt sitten lahja lapselle vai äidilleen?

Ostan kaikki lelulahjat tänne mummolaan, en siis anna lahjaksi vaan näytän lapselle, mitä kivoja leluja kaapista löytyykään.

Todella ällöttävää. Oikein näytät, mitä kaikkea kivaa sitä mummolassa on, mitä kotona ei ole. Suosittelen terapiaa ja pikaisesti. 

Tää on muuten ovela kikka, jota lapseni mummo käyttää. Mummo sanoo jo kättelyssä, että tämä on mummon lelu ja sitä saa lainata. Lapsenlapsia viisi, joten lelut on ahkerassa käytössä aina kun joku tuuppaa lapsensa mummolle pois tieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2 vuotiaalle viisi lahjaa yhdeltä mummolta on tosi paljon. Jos on yhtään enemmän sukua ja kaikki ostaa 5 lahjaa, lapsi hukkuu lahjoihin.

Miksi kaksi pehmolelua?

Mitä ihmeellistä tuossa muka on? Minäkin ostin mun kummipojalle kuusi lahjaa ja sen lisäksi talletan hänen tililleen 500 euroa:)

Lapsen kiinostus niihin lahjoihin loppuu suunnilleen sen viidennen kohdalle kun niitä on niin paljon. Ja me vanhemmat olemmekin tehneet sen päätöksen että osa lahjoista jätetään jakamatta.

Veljen perheessä on tuo systeemi, käly vaatii noin. Viime jouluna veljen lapset katseli surullisena, kun serkut availi uusia ja uusia paketteja ja heille pukki toi vain 5 pakettia. 5v veljenpoika kysyikin itku silmässä, että onko he olleet tuhmia. Kyllä, heillekin olisi ollut lisää paketteja, mutta ne jätettiin vanhempien tahdosta jakamatta.

Fiksu käly. On täysin idioottimaista opettaa lapset saamaan järjetön tavaramäärä jouluna. Serkkujen vanhemmat tulevat vielä katumaan vuosien saatossa, kun lahjojen vaatiminen vain lisääntyy ja lahjatoiveet kallistuu. Toki olisi ehkä kannattanut etukäteen keskustella lahjapolitiikasta ja vaikka pyytää serkkuja avaamaan osan lahjoista myöhemmin. 

Miksi on väärin opettaa lapsille, että jouluna annetaan ja saadaan lahjoja? Ja mitä väliä sillä on, jos lahjatoiveet kallistuvat ja lisääntyvät? Ei ne lapset nytkään saa kaikkea haluamaansa, vaikka paljon saavatkin verrattuna serkkujen 5 lahjaan.

Tietenkin etukäteen keskusteltiin siitä, että kaikkien muidenkin pitää tyytyä 5 lahjaan, mutta me ilmoitimme, että sitten olemme jouluna omassa kodissa eikä sukujoulusta ole tietoakaan. Käly sai siis valita ns. helpon joulun valmiine ruokapöytineen ja serkut leikkimässä keskenään (loppuillasta jostain syystä niiden enemmän lahjoja saaneiden leluilla) tai sitten tekee itse ruuat ja viihdyttää itse lapsiaan koko päivän.

Miksi kutsutte perheen joulunviettoon, jos inhoatte kälyä noin paljon? Paistaa nimittäin aika selvästi tuo inho tekstistä läpi.

Mi Ulla on hyvä systeemi. Teen jo kesällä lapsen mummoille ja kummeille jne lahjalistan kuten häissä. Siitä voivat valita mitä pystyvät ostamaan. Lista on netissa

Esim. Pyrylle

Molon suojapuku

GUGGUUN PIPO

lisäosia Brion junarataan

Tabletti

Thaimaa matkaan avustusta

Linnanmäen paivakortti

5 hesen ateriaa

Luistimet

FARKUT

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa vaan kaikille lahjoille. Joulunpyhinä on hyvin aikaa laittaa ylimääräiset myyntiin ja ostaa sitten tilalle esim. ne tylsät talvihaalarit.

Miksi oletat, että saat myydä lapsen saamat lahjat? Teetkö samoin miehesi saamille lahjoille ja saako puolisosi myydä kaiken sen, mitä sinä saat lahjaksi? Eli mies ostaa sinulle uuden puhelimen, mutta myy sen jo tapanina pois, koska se on lahja?

Tietenkin ne saa myydä. 

Vai mitä niille ylimääräisille sitten pitää tehdä? Kun on viisi samaa kirjaa, joka ei alunperinkään edes ole lapsille mieleen. Tai kolmet vääränkokoiset luistimet tai liian pieni mekko tai kutittavia sukkahousuja paketillinen.

Pitääkö ne balsamoida sinne kotiin? Hankkia niille vitriini?

Siis oikeastiko olet sitä mieltä, että mies saa mydä lahjasi? Saat merkkilaukun ja mies toteaa, että sulla on jo yksi laukku, minä myyn tämän. Ei näit kotiin balsamoida! Sama hajuveden kanssa, myyntiin vain, koska kaapissa on jo yksi parfyymi.

Jos mulla on se miehen antama lahja, lahja kutittaa tai on liian pieni tms niin tietenkin sen saa myydä. Ja on myytykin, jos ei pysty vaihtamaan. Mieheni onneksi on niin fiksu, että säilyttää kuitit.

Mutta minä olen aikuinen, eikä mieheni ole minun huoltajani, joten siinä on ero minun ja alaikäisen ja hänen huoltajansa välillä.

Varmaan tiesit, että tässä asiassa laki holhoustoimesta on toista mieltä. Vaikka lapsi on alaikäinen, on omaisuus - siis mikä tahansa lahjaksi saatu lelunallesta osakkeisiin - lapsen omaa, ei vanhempien. Siksi lahjan myymiseen tarvitaan omistajan lupa. Huoltajalla ei ole oikeutta realisoida mitään lapsen lahjaksi saamaa, vaikka nykyvanhemmilla moinen käsitys onkin. Lahjan voi vaihtaa oikeaan kokoon tai malliin, mutta myydä sitä ei saa, jos se 2v ei anna lupaa.

Jos se lahjanantaja päättää ilmoittaa, että olet lapsen lahjaksi saaman omaisuuden hävittänyt ja käyttänyt saamasi rahat, niin aika ripeästi tehdään lasu.

No niin varmasti tehdään lasu :D. Eikö vanhemman lapsille ostamat tavarat ole myös "lahoja"? Sinun kannattaa äkkiä ottaa poliisiin yhteyttä kaikista facebookin lastenvaate- ja tarvikekirppareista, joissa ahneet vanhemmat laittomasti myyvät lasten pieniksi jääneitä vaatteita ja epämieluisisäa leluja rahankiilto silmissä eivätkä laita niitä homehtumaan käyttökelvottomiksi ulkovarastoihin ja ullakoille, kuten vanhoina hyvinä aikoina tehtiin.

Olen ostanut lapsenlapselle paljon mm 2000e rattaat. Ostin kolme Molon suojapuku ja gugguun vaatteita. 1000e

Täällä ne vaan katkerat avmammat kitisee siitä jos joku ostaa lapsenlapselleen JoPa viisi lahjaa....herranenaika siinähän lapsi jo traumatisoituu lahjojen määrästä ja kasvaa kieroon....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa menikö kohdilleen kun en ole pienten lasten vanhempi. Mutta ajatus siitä että kysyisi hiukan lapsen vanhemmilta toiveita on minun mielestä hyvä. Selviäisi siinä samalla lapsenkin mielenkiinnon kohteet, jos ei muuten ole lapsen kanssa paljon tekemisissä.

Kysyin miniältä lahjatoiveita ja vastaus oli, että ei tarvita mitään, mutta jos antaisin rahaa talvihaalariin, 200 e olisi hyvä summa.

Onko se haalari nyt sitten lahja lapselle vai äidilleen?

Ostan kaikki lelulahjat tänne mummolaan, en siis anna lahjaksi vaan näytän lapselle, mitä kivoja leluja kaapista löytyykään.

Todella ällöttävää. Oikein näytät, mitä kaikkea kivaa sitä mummolassa on, mitä kotona ei ole. Suosittelen terapiaa ja pikaisesti. 

Mitä ihmeen pahaa tuossakin mahtaa olla, jos mummo ostaa kotiinsa leluja, jolla lastenlapset leikkivät mummolassa. Kyllä tämä äitien ajatusten juoksu on ihmeellinen ja arvaamaton.

Meillä ei ole lapsia, mutta lapsiperheitä käy usein vierailulla ja juuri lapsivieraita varten olen ostanut kivoja leluja ja kirjoja kotiini ja mökille, joilla lapset leikkivät ja aikuiset saavat sillä aikaa seurustella.

Mutta tästäkin nykyajan äidit saavat otettua herneen nenäänsä. Oliko jo peiliin katsomisen paikka. Ja millaisen esimerkin ja mallin lapsi saa äidiltään.

Terapiasuositus lähtee täältäkin, mutta äidille.

treffit kirjoitti:

Ala valita av-palstan mammoista.

Jokainen rakkaudella ostettu lahja on hyva. Pilalle hemmoteltuja semmoiset, jotka lahjoista viitsivat valittaa.

Kun olin lapsi, sain mummulta joka joulu itse kudotut villasukat ja (yleensa liian ison) pyjaman. Ei ne siina iassa ihan siella joulun toivelahjojen karjessa olleet, mutta myohemmin tietysti olen oppinut arvostamaan mummun lahjoja, semminkin kun hanta ei enaa ole. 

Nykyaan mina olen se, joka kutoo kaikille ne pakolliset joululahjavillasukat. Mummu ehti opettaa kantapaan, ennen kuin hanesta aika jatti. <3

Sun lahjathan vaikuttaa just semmoisilta, mista poika varmasti tykkaa, vielapa! :) 

Tyttöni, 10 v, sanoi äsken, että joulu ei ole joulu ilman villasukkia. Tämä täytyy muistaa sanoa äidilleni, joka koko suvulle joka vuosi tekee sukat.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt kumma kun ei sukulaiset saisi ostaa lahjaksi mitä itse haluavat, vaan vanhemmat luettelee kaiken maailman listoja vain maksattaakseen omat lahjaideansa sukulaisilla. Pelkkää hyväksikäyttöä tuollainen, maksatetaan omat lahjaideat muilla. Mutta tällaisia ihmiset nykypäivänä ovat, maksatetaan vain kaikki muilla aina kun mahdollista, ahneudella ei ole rajaa.

Eihän tässäkään ketjussa ole kritisoitu lahojen laatua vaan määrää. Ja on tietysti mahdollista, että AP tuntee niin hyvin lapsensa ja tämän perheen, että on ostanut lahoja sopivasti.

Siinä määrän rajoittamisessa ei ole välttämättä edes kyse kasvatusperiatteista vaan käytännöstä. Nykyasunnot vaan on niin pieniä, että tavaraa voi olla hyvin rajallisesti.

En sinänsä odota isovanhemmilta omille lapsilleni mitään, kiva jos haluavat jotain antaa. Ei meillä ollut tapana että isovanhemmat olisivat antaneet lahjoja, joskus jotkut suklaarasiat saatettiin saada. Tosin mielellään yksi riittäisi, kun kotoaan niitä lahjoja tulee paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa menikö kohdilleen kun en ole pienten lasten vanhempi. Mutta ajatus siitä että kysyisi hiukan lapsen vanhemmilta toiveita on minun mielestä hyvä. Selviäisi siinä samalla lapsenkin mielenkiinnon kohteet, jos ei muuten ole lapsen kanssa paljon tekemisissä.

Kysyin miniältä lahjatoiveita ja vastaus oli, että ei tarvita mitään, mutta jos antaisin rahaa talvihaalariin, 200 e olisi hyvä summa.

Onko se haalari nyt sitten lahja lapselle vai äidilleen?

Ostan kaikki lelulahjat tänne mummolaan, en siis anna lahjaksi vaan näytän lapselle, mitä kivoja leluja kaapista löytyykään.

Siis oikeasti? Et siis anna leluja lapselle? Eihän tuo ole mikään oikea lahja lapselle sitten. Mummolaan lapsen leikittäväksi? En kyllä ole noin typerää vielä kuullutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa menikö kohdilleen kun en ole pienten lasten vanhempi. Mutta ajatus siitä että kysyisi hiukan lapsen vanhemmilta toiveita on minun mielestä hyvä. Selviäisi siinä samalla lapsenkin mielenkiinnon kohteet, jos ei muuten ole lapsen kanssa paljon tekemisissä.

Kysyin miniältä lahjatoiveita ja vastaus oli, että ei tarvita mitään, mutta jos antaisin rahaa talvihaalariin, 200 e olisi hyvä summa.

Onko se haalari nyt sitten lahja lapselle vai äidilleen?

Ostan kaikki lelulahjat tänne mummolaan, en siis anna lahjaksi vaan näytän lapselle, mitä kivoja leluja kaapista löytyykään.

Todella ällöttävää. Oikein näytät, mitä kaikkea kivaa sitä mummolassa on, mitä kotona ei ole. Suosittelen terapiaa ja pikaisesti. 

Mitä ihmeen pahaa tuossakin mahtaa olla, jos mummo ostaa kotiinsa leluja, jolla lastenlapset leikkivät mummolassa. Kyllä tämä äitien ajatusten juoksu on ihmeellinen ja arvaamaton.

Meillä ei ole lapsia, mutta lapsiperheitä käy usein vierailulla ja juuri lapsivieraita varten olen ostanut kivoja leluja ja kirjoja kotiini ja mökille, joilla lapset leikkivät ja aikuiset saavat sillä aikaa seurustella.

Mutta tästäkin nykyajan äidit saavat otettua herneen nenäänsä. Oliko jo peiliin katsomisen paikka. Ja millaisen esimerkin ja mallin lapsi saa äidiltään.

Terapiasuositus lähtee täältäkin, mutta äidille.

No tottakai mummo saa ostaa kotiinsa leluja. Minäkin olen täti ja varannut leluja lapsia varten laatikollisen. Mutta, jos ostaa lapselle LAHJAKSI leluja ja pitääkin ne itse, niin ihmeelliset ajatukset on. Onneksi ei ole minun anoppi moinen.