Uskaltaako mummo enää lahjoja ostaakaan?

Kyllä se on sitä turhaa krääsää. Antaa vanhempien itsensä ostaa lelut, ei niitä tarvitse koko ajan lisää. Tuntemani lapset eivät välitä leluistaan, lasten huoneet ovat kuin kaatopaikkoja rojuläjineen. Jokainen leikkii vain 1-3 lelulla ja muut ovat vain huoneen täytteenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa menikö kohdilleen kun en ole pienten lasten vanhempi. Mutta ajatus siitä että kysyisi hiukan lapsen vanhemmilta toiveita on minun mielestä hyvä. Selviäisi siinä samalla lapsenkin mielenkiinnon kohteet, jos ei muuten ole lapsen kanssa paljon tekemisissä.

Kysyin miniältä lahjatoiveita ja vastaus oli, että ei tarvita mitään, mutta jos antaisin rahaa talvihaalariin, 200 e olisi hyvä summa.

Onko se haalari nyt sitten lahja lapselle vai äidilleen?

Ostan kaikki lelulahjat tänne mummolaan, en siis anna lahjaksi vaan näytän lapselle, mitä kivoja leluja kaapista löytyykään.

Lapselle.

Nyt ne on sulle.

Ei, kyllä se on miniälle.

Mummo ostaa talvihaalarin ja miniä säästyneillä 200 € itselleen jotain kivaa.

Mekin ostetaan aina mummolle ja vaarille lahjaksi joku meidän lasten toivoma lelu, niin saa sit lapset mummon luona leikkiä sillä.

Toivomuksen pitää olla myös tietyssä hintahaarukassa.

Voi sopia minkä hintaisia lahjoja voi pyytää. Monelle isovanhemmalle on tärkeää sekin, että kukin lapsi saa suunnilleen samanarvoisen lahjan.

Usealle se on kustannuskysymys periaatteen lisäksi.

Eräskin tuttuni on hyvin tarkka siitä, että jokainen lapsi tulee kohdeltua samanarvoisella lahjalla. Ja vain yksi lahja/ lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa menikö kohdilleen kun en ole pienten lasten vanhempi. Mutta ajatus siitä että kysyisi hiukan lapsen vanhemmilta toiveita on minun mielestä hyvä. Selviäisi siinä samalla lapsenkin mielenkiinnon kohteet, jos ei muuten ole lapsen kanssa paljon tekemisissä.

Kysyin miniältä lahjatoiveita ja vastaus oli, että ei tarvita mitään, mutta jos antaisin rahaa talvihaalariin, 200 e olisi hyvä summa.

Onko se haalari nyt sitten lahja lapselle vai äidilleen?

Ostan kaikki lelulahjat tänne mummolaan, en siis anna lahjaksi vaan näytän lapselle, mitä kivoja leluja kaapista löytyykään.

Lapselle.

Nyt ne on sulle.

Ei, kyllä se on miniälle.

Mummo ostaa talvihaalarin ja miniä säästyneillä 200 € itselleen jotain kivaa.

No mikä logiikka tuossa on? Siis ihan samalla tavalla vanhemmat säästävät kun saavat leluja lahjaksi ja niitä ei osteta seuraavaksi kuin synttäreillä.

Haluatko sinä että vanhemmat siis kituuttavat ja voivat huonosti vai mitä sinä siis konkreettisesti toivot tälle perheelle?

Minun äiti on ostanut niitä 100-200e kenkiä ja haalareita, en ole silti käynyt kampaajalla kuin kerran kymmenen vuoden aikana. Mutta säästetty rahat ovat menneet siihen että ole voinut esim. säästää aikaa ja tilata meille ruokaa ja olen pystynyt olemaan lasten kanssa paremmin. Tai nyt syksyllä ostin vedenpitävät ulkohousut ja voidaan olla vaikka tuntitolkulla sateessa ulkoilemassa. Hoplopissa käydään kerran kuussa-kahdessa, siihenkin menee rahaa.

Taitaa olla aika harvassa ne perheet joissa menee äitin ripsienhuoltoon rahat.

Onneksi oma äitini ihan aidosti haluaa meidän perheen parasta. Aivan ihana, rakas äitini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa menikö kohdilleen kun en ole pienten lasten vanhempi. Mutta ajatus siitä että kysyisi hiukan lapsen vanhemmilta toiveita on minun mielestä hyvä. Selviäisi siinä samalla lapsenkin mielenkiinnon kohteet, jos ei muuten ole lapsen kanssa paljon tekemisissä.

Kysyin miniältä lahjatoiveita ja vastaus oli, että ei tarvita mitään, mutta jos antaisin rahaa talvihaalariin, 200 e olisi hyvä summa.

Onko se haalari nyt sitten lahja lapselle vai äidilleen?

Ostan kaikki lelulahjat tänne mummolaan, en siis anna lahjaksi vaan näytän lapselle, mitä kivoja leluja kaapista löytyykään.

Lapselle.

Nyt ne on sulle.

Ei, kyllä se on miniälle.

Mummo ostaa talvihaalarin ja miniä säästyneillä 200 € itselleen jotain kivaa.

Ja lapsen isäkö ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kannettu ja kannettu niitä lahjoja kirppikselle, leirikoulumyyjäisiin, roskiin, päiväkoteihin, iltiksiin, neuvolan aulaan, kierrätetty lahjoiksi jne.

Nykyajan lasten ongelma on oikeasti liian suuri järkyttävä lelumäärä. Meilläkin lastenhuoneissa piti pahimmillaan kahlata siitä lelumeressä.

Itse ei edes saatu ostaa muuta kuin kaksi titinallehahmoa ja junarata, kaikki muu vyöryi sukulaisilta.

Edelleen on maalla yhden ison sängyn koko sisusta täynnä pehmoja, joita kukaan ei tietenkään osta, koska kaikilla muillakin on niitä liikaa.

Meillä taas lahjaksi saaduilla leluilla on leikitty ja niistä on iloittu. Lapset ja perheet on erilaisia. Osassa perheitä lapsen maailma on puhelimessa tai tabletissa, silloin leluja ei edes tarvita.

Juu ja te olette se lelukuvaston ja OP-vakuutuksen malliperhe. Not.

Jos leluja tulee liikaa, niillä kaikilla ei vaan leikitä. Eikä normaalilla lapsilla kaikki lelut edes ole mieleisiä, vaan hänellä on ne lempilelut jotka riittää ihan hyvin. Meillä esim kaikki nuket ja nukkien tarvikkeet oli vain tiellä. 

Ja paras ympäristö lapselle on kyllä se, jossa hän saa itse kehittää leikkinsä. Ei se liioilla leluilla vuorattu.

Sellaista ympäristöä vaan nykyään harvalla lapsella on

Kerrostaloasunto ja sen piha ,jossa ei saa mitään tehdä on aika vaikeita paikkoja keksiä itse leikkejä.

Vanhemmat tai ainakin äiti vielä varjelee sisustusta niin lelut jäävät helposti ainoaksi keinoksi leikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa menikö kohdilleen kun en ole pienten lasten vanhempi. Mutta ajatus siitä että kysyisi hiukan lapsen vanhemmilta toiveita on minun mielestä hyvä. Selviäisi siinä samalla lapsenkin mielenkiinnon kohteet, jos ei muuten ole lapsen kanssa paljon tekemisissä.

Kysyin miniältä lahjatoiveita ja vastaus oli, että ei tarvita mitään, mutta jos antaisin rahaa talvihaalariin, 200 e olisi hyvä summa.

Onko se haalari nyt sitten lahja lapselle vai äidilleen?

Ostan kaikki lelulahjat tänne mummolaan, en siis anna lahjaksi vaan näytän lapselle, mitä kivoja leluja kaapista löytyykään.

Minulla on 3 lapsenlasta ja jos pitäisi 200e antaa yhden haalaria varten, niin pitäisi antaa muillekin. Siinähän menisi koko kuukauden nettoeläke.

Pyydänkö vastalahjaksi kuukauden täysihoidon + mahd laskut.

Vierailija kirjoitti:

Mummo ehtii vielä hyvin Taivaan kotiin jouluksi.

Olet kyllä todella ilkeä ihminen. Sinä et taivaan kotiin edes pääse vaikka sinunkin aikasi tulee ennen kuin huomatkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kannettu ja kannettu niitä lahjoja kirppikselle, leirikoulumyyjäisiin, roskiin, päiväkoteihin, iltiksiin, neuvolan aulaan, kierrätetty lahjoiksi jne.

Nykyajan lasten ongelma on oikeasti liian suuri järkyttävä lelumäärä. Meilläkin lastenhuoneissa piti pahimmillaan kahlata siitä lelumeressä.

Itse ei edes saatu ostaa muuta kuin kaksi titinallehahmoa ja junarata, kaikki muu vyöryi sukulaisilta.

Edelleen on maalla yhden ison sängyn koko sisusta täynnä pehmoja, joita kukaan ei tietenkään osta, koska kaikilla muillakin on niitä liikaa.

Meillä taas lahjaksi saaduilla leluilla on leikitty ja niistä on iloittu. Lapset ja perheet on erilaisia. Osassa perheitä lapsen maailma on puhelimessa tai tabletissa, silloin leluja ei edes tarvita.

Juu ja te olette se lelukuvaston ja OP-vakuutuksen malliperhe. Not.

Jos leluja tulee liikaa, niillä kaikilla ei vaan leikitä. Eikä normaalilla lapsilla kaikki lelut edes ole mieleisiä, vaan hänellä on ne lempilelut jotka riittää ihan hyvin. Meillä esim kaikki nuket ja nukkien tarvikkeet oli vain tiellä. 

Ja paras ympäristö lapselle on kyllä se, jossa hän saa itse kehittää leikkinsä. Ei se liioilla leluilla vuorattu.

Sellaista ympäristöä vaan nykyään harvalla lapsella on

Kerrostaloasunto ja sen piha ,jossa ei saa mitään tehdä on aika vaikeita paikkoja keksiä itse leikkejä.

Vanhemmat tai ainakin äiti vielä varjelee sisustusta niin lelut jäävät helposti ainoaksi keinoksi leikkiä.

Höpöhöpö.

Helsinkikin on täpötäynnä upeita leikkipuistoja ja metsää.

Eikä siinä lelumeressä pysty leikkimään. Se on se ongelma. Ei saa olla liikaa!

Lahja kertoo aina jotain antajastaan. Jotkut osaavat lukea toisia ja antaa mieleisiä lahjoja. Jotkut hakuavat päteä tässäkin ja antavat lahjoja, jotka heidän mielestään ovat oikeita. Jos kysyy, mitä toinen haluaa/tarvitsee lahjaksi ja sitten ohittaa toiveen kuitenkin, niin kertoo sekin jotain. Jos ei halua antaa rahaa, niin sen voi ilmoittaa ystävällisesti. Itse en pidä siitä, jos annetaan raha ja sanotaan, että osta jotain. Rahan voi vaikka sitten laittaa lapsen pankkitilille tai antaa suoraan lapselle. Joku kohtuus pitää olla pyytäjälläkin, mutta jos mummo leveilee rahoillaan tai omaisuudellaan, niin pyynnötkin saattaa olla sitä luokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Myönnetään, että hieman tuskailen noiden pehmojen kanssa jo etukäteen.  Joita on todennäköisesti jälleen tulossa ihan liikaa.

Miksi tuskailet, miksi ne sua haittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa vaan kaikille lahjoille. Joulunpyhinä on hyvin aikaa laittaa ylimääräiset myyntiin ja ostaa sitten tilalle esim. ne tylsät talvihaalarit.

Miksi oletat, että saat myydä lapsen saamat lahjat? Teetkö samoin miehesi saamille lahjoille ja saako puolisosi myydä kaiken sen, mitä sinä saat lahjaksi? Eli mies ostaa sinulle uuden puhelimen, mutta myy sen jo tapanina pois, koska se on lahja?

Tietenkin ne saa myydä. 

Vai mitä niille ylimääräisille sitten pitää tehdä? Kun on viisi samaa kirjaa, joka ei alunperinkään edes ole lapsille mieleen. Tai kolmet vääränkokoiset luistimet tai liian pieni mekko tai kutittavia sukkahousuja paketillinen.

Pitääkö ne balsamoida sinne kotiin? Hankkia niille vitriini?

Siis oikeastiko olet sitä mieltä, että mies saa mydä lahjasi? Saat merkkilaukun ja mies toteaa, että sulla on jo yksi laukku, minä myyn tämän. Ei näit kotiin balsamoida! Sama hajuveden kanssa, myyntiin vain, koska kaapissa on jo yksi parfyymi.

Jos mulla on se miehen antama lahja, lahja kutittaa tai on liian pieni tms niin tietenkin sen saa myydä. Ja on myytykin, jos ei pysty vaihtamaan. Mieheni onneksi on niin fiksu, että säilyttää kuitit.

Mutta minä olen aikuinen, eikä mieheni ole minun huoltajani, joten siinä on ero minun ja alaikäisen ja hänen huoltajansa välillä.

Varmaan tiesit, että tässä asiassa laki holhoustoimesta on toista mieltä. Vaikka lapsi on alaikäinen, on omaisuus - siis mikä tahansa lahjaksi saatu lelunallesta osakkeisiin - lapsen omaa, ei vanhempien. Siksi lahjan myymiseen tarvitaan omistajan lupa. Huoltajalla ei ole oikeutta realisoida mitään lapsen lahjaksi saamaa, vaikka nykyvanhemmilla moinen käsitys onkin. Lahjan voi vaihtaa oikeaan kokoon tai malliin, mutta myydä sitä ei saa, jos se 2v ei anna lupaa.

Jos se lahjanantaja päättää ilmoittaa, että olet lapsen lahjaksi saaman omaisuuden hävittänyt ja käyttänyt saamasi rahat, niin aika ripeästi tehdään lasu.

No niin varmasti tehdään lasu :D. Eikö vanhemman lapsille ostamat tavarat ole myös "lahoja"? Sinun kannattaa äkkiä ottaa poliisiin yhteyttä kaikista facebookin lastenvaate- ja tarvikekirppareista, joissa ahneet vanhemmat laittomasti myyvät lasten pieniksi jääneitä vaatteita ja epämieluisisäa leluja rahankiilto silmissä eivätkä laita niitä homehtumaan käyttökelvottomiksi ulkovarastoihin ja ullakoille, kuten vanhoina hyvinä aikoina tehtiin.

Höpö höpö. Lasten edunvalvojat on lasten vanhemmat. Ja jos lelut/vaattet ei kelpaa, ne myydään. Ja ostetaan jotain tarpeellista. Se on lasten edun mukaista. Vai lastensuojeluilmoitus... hyvää päivää sentään. Eri asia, jos käyttää lasten rahoja elämiseen, siitä voisi jo tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi lahja riittää. Nyt on jo viisi. Hyviä ovat, mutta niitä on liikaa.

No se on pelkästään sun mielipide. Ap:lle sanoisin, että älä ala karsia sun lahjamäärää, sillä siihen ei ole mitään syytä.

T. Materialisti

Pehmolelut on vähän siinä ja siinä, lapset ei yleensä hirveästi leiki niillä ja ne vie paljon tilaa... Mut toisaalta Ryhmä Hau on kyllä suosikki että lapsi varmasti tykkää, ja ne saanee myös myytyä eteenpäin jos kiinnostus lopahtaakin, toisin kuin jotkut perus pehmokoirat. Säästöpossu on ihan kiva lahja jos niitä ei ole jo montaa ennestään, meidän lapset on tuossa iässä rakastanut kolikoiden tiputtelua säästöpossuun :D yökkärit ym. on kivoja lahjoja.

Mut olen kyllä samaa mieltä monen muun kanssa siitä, että viisi lahjaa yhdeltä isovanhemmalta on liikaa, ellet satu olemaan ainoa isovanhempi. Jos jokainen isovanhempi ostaa 5 lahjaa se on yhteensä 20 pakettia ja vanhempien ja muiden sukulaisten ostamat siihen päälle... Näin vanhempana olisi joskus kiva ostaa itsekin jotain lahjoja lapsilleen, mutta ei ole ostettu kun lapset hukkuu lahjoihin muutenkin.

Vinkki lahjojen pyytäjälle: Sano, että meillä tykätään esim. Frozenista, Ryhmä Hausta tms. ja näitä juttuja on lapsi toivonut. Ja että itse aiotaan hankkia vaikka nyt sellainen nukke tai linna tai mitä ikinä. Lahjan antaja saa sitten päättää, ottaako vinkistä vaarin vai ostaako jotain ihan muuta kuin mitä lapsi toivoo. Ja hintaluokankin voi päättää. Voi maksaa 20 € tai 100 €. Jonkun pyjaman tai pikkulegopaketin saa alle 20 € ja rahaahan näihin saa uppoamaan vaikka kuinka, jos haluaa. Sit jos vuodesta toiseen lapsi saa vaikka 50 € maksavan lahjan, niin tiedät, että se on antajan mielestä hyvä summa käyttää lahjaan. Sit uskaltaa toivoa jotain sen suuntaista. Minä esitän esim. toiveen, että lapsi haluaisi kuulokkeet, niin lahjan antaja voi päättää, laittaako niihin 15 vai 100 €.

1 lahja , loput vaikka rahana lapsen tilille. Tuosta 5 lahjan kasasta valitsee sen yhden annettavan ja laittaa 50 e tilille, tätä arvostaisin ( jos tuntuu ettei 1 lahja riitä ).   5 pakettia on ihan liikaa, se että yksittäinen lahja ei ole krääsää, ei tarkoita että niistä ei sitä tulisi jos määrä kerrotaan lahjanantajilla ja merkkipäivillä+ joululla. 

Tässä on jokin sukupolviero. Olen 30-vuotias yhden lapsen äiti, ja minua harmittaa ajatus tavaraa pursuilevasta, pölyisestä lastenhuoneesta. Muistan omasta lapsuudestani, että minulla oli kerrallaan vain 2-3 suosikkilelua, enkä muihin juuri koskenut.

Sitten näillä viisikymppisillä saattaa olla 10-15 -vuotiaita lapsia, ja heidän huoneensa pursuilevat aikansa eläneestä muovikrääsästä ja pieneksi jääneestä pikamuodista. Sitten johonkin limaklönttiinkin on kiinnytty niin paljon, että sitä ei voi heittää pois. Haluan kyllä välttää tämän materian vyöryn huusholliini, ja opettaa lapselle jo pienestä pitäen vastuullista kuluttamista.

Kaikella rakkaudella, mummit: jos raha polttelee taskussa, laittakaa mieluummin kymppi lapsenlapsen säästötilille kuin kaksikymppiä krääsään, jota ei ole erikseen toivottu. Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Ei uskalla, ei. Älä osta mitään lapsenlapsillesi, jos koet sen ongelmalliseksi. Anna muiden isovanhempien kuitenkin jatkaa haluamallaan tavalla ja hyvillä mielin tuottaen iloa itselleen, lapsilleen ja lapsenlapsilleen.

Ostamalla turhaa sälää toki kaikille tulee hyvä mieli? Mitä enemmän niin sen parempi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on jokin sukupolviero. Olen 30-vuotias yhden lapsen äiti, ja minua harmittaa ajatus tavaraa pursuilevasta, pölyisestä lastenhuoneesta. Muistan omasta lapsuudestani, että minulla oli kerrallaan vain 2-3 suosikkilelua, enkä muihin juuri koskenut.

Sitten näillä viisikymppisillä saattaa olla 10-15 -vuotiaita lapsia, ja heidän huoneensa pursuilevat aikansa eläneestä muovikrääsästä ja pieneksi jääneestä pikamuodista. Sitten johonkin limaklönttiinkin on kiinnytty niin paljon, että sitä ei voi heittää pois. Haluan kyllä välttää tämän materian vyöryn huusholliini, ja opettaa lapselle jo pienestä pitäen vastuullista kuluttamista.

Kaikella rakkaudella, mummit: jos raha polttelee taskussa, laittakaa mieluummin kymppi lapsenlapsen säästötilille kuin kaksikymppiä krääsään, jota ei ole erikseen toivottu. Kiitos.

Niin, koska sukulaiset kantaneet huushollin täyteen moskaa ja sitten vielä kyttäävät että mitään ei saa antaa/myydä/heittää pois.

Itse en ole edes voinut ostaa lapsilleni mitään.

Vituttaa.

t. 50-vuotias 15-vuotiaan äiti