Hyväksyttekö miehelle uuden hyvän ystävän, joka on nainen?

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyn, jos sen naisen kanssa ei aleta olee liian tiiviisti yhteydessä. Liian tiiviisti on minulle monia kertoja päivässä. Tai päivittäin. Minulla on itsellänikin miehiä paljon ystävänä.

Jos tutustuu hyvin läheisesti ja ihmisestä tulee "hyvä ystävä" on kai aika epätodennäköistä, ettei yhteydenpito silloin olisi tiivistä? Miten ylipäätään ihmisestä tulee läheinen ja hyvä ystävä, jollei tiiviillä yhteydenpidolla? 

Voisin hyväksyä, mutta ei ihan selkeä asia ole. Itse olen seurustelusuhteessa ja tämän suhteen aikana olen ystävystynyt erään miehen kanssa. Pidän hänestä todella ja kyläilemme ja miesystäväni tietää tästä ystävämiehestä ja ohi mennen on tavannutkin hänet. Sitä ei kuitenkaan tiedä, että tämä ystäväni haluaisi kanssani enemmänkin kuin ystävyyttä. Hankala tilanne.

Ihme kuvitelmia, että eri sukupuolten välinen ystävyys johtaa automaattisesti "johonkin enempään". 

Minulla on aina ollut naispuolisia ystäviä, olen myös useasti nukkunutkin heidän vieressä, tai sitten sammunut heidän viereensä. Apua, mikä olenkaan! Olen myös matkustanut vastakkaista sukupuolta olevan ystäväni kanssa ulkomaille, eikä tässäkään ole mitään erikoista. Emme koe toisiamme kohtaan romanttisia tunteita, ja minulla on maailman paras nainen kotona. Jos minä petän, niin petän myös itseni. Eihän tämä varmasti kaikilta onnista, mutta kieltämällä kun ei seuraa koskaan mitään hyvää (jos ei eroa kieltäjästä lasketa).

Olen mies ja vastaan sen mukaan, mitä kuvittelen vaimoni ajattelevan. Onko se "mustasukkaisuutta", jos viettäisin aikaani paljon vähäistä vapaa-aikaani ylipäätään jossain muualla kuin vaimoni kanssa ja vaimo siitä hieman närkästyisi. Ja ihan ymmärrettävää, jos olisin vielä sellaissa paikassa, johon vaimo voisi tulla mukaan, mutta ei pääse "kun meillä nyt on kuitenkin niitä meidän juttuja, joita sinä et ymmärrä..." Luulen, että kaverini sukupuoli ei olisi vaimolleni ongelma, vaan ajankäyttö.

Mutta tämän palstan mukaan vaimoni onkin auttamattoman sinisilmäinen. Kysyin kerran häneltä, että mitä mieltä olisi ollut, kun vein naapurin yh:n lapsen meidän lasten kanssa Hoplopiin, että jos tämä yh-nainen olisi tullut mukaan kahvittelemaan. Olisi kuulemma ollut ihan ok, kun "sehän on sellaista aikuisten sosiaalista aikaa keskenään..." Vähänpä tietää (av-)todellisuudesta.

Hyväksyisin toki niin kauan kun pysyy vain ystävyytenä, ei mun miehelläkään ole valtaa määrätä kenen kanssa minä saan olla ystävä ja kenen kanssa en.

Vierailija kirjoitti:

Te, ketkä ette hyväksyisi miehällä uutta naispuolista ystävää, niin muuttuisiko mielipide, jos nainen olisi lesbo?

Itse olin exän kanssa tilanteessa, jossa hänellä oli omien sanojensa mukaan "erittäin hyvä ystävä" joka oli lesbonainen. Vaikka nainen olikin naisiin päin, eihän se poista sitä mahdollisuutta, että mies voisi hänestä olla kiinnostunut enemmänkin kuin ystävänä. Exä kertoi kuinka äitinsä niin tykkäsi tuosta naisesta ja olisi halunnut heistä parin. Exä myös usein kehui naista siinä sun tässä, kuinka hyvä on milloin missäkin ja miten paljon yhteistä heillä on. Eihän se mieltä ylentävältä tunnu. 

Minulla on riittävän hyvä itsetunto ja luottamus miestäni kohtaa, joten ei ole tarvetta rajoittaa hänen ystävyyksiään. 

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyisin toki niin kauan kun pysyy vain ystävyytenä, ei mun miehelläkään ole valtaa määrätä kenen kanssa minä saan olla ystävä ja kenen kanssa en.

Eihän hyväksyminen ole sama asia kuin määräily tai kieltäminen? Ei tarvitse yrittää määrätä toisen kavereita, mutta jos ei hyväksy, hyväksyy myös sen että suhde oli mahdollisesti siinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyväksyn, jos sen naisen kanssa ei aleta olee liian tiiviisti yhteydessä. Liian tiiviisti on minulle monia kertoja päivässä. Tai päivittäin. Minulla on itsellänikin miehiä paljon ystävänä.

Jos tutustuu hyvin läheisesti ja ihmisestä tulee "hyvä ystävä" on kai aika epätodennäköistä, ettei yhteydenpito silloin olisi tiivistä? Miten ylipäätään ihmisestä tulee läheinen ja hyvä ystävä, jollei tiiviillä yhteydenpidolla? 

Ystävyys ei millään muotoa tarvitse yhteydenpitoa päivittäin tai välttämättä edes viikottain. Kun on ns. sukulaissielu, tulee läheiseksi vähemmälläkin yhteydenpidolla. Itse ainakin ahdistuisin, jos ystäväni olisivat minuun yhteydessä päivittäin, saati useita kertoja päivässä. 

Vierailija kirjoitti:

Voisin hyväksyä, mutta ei ihan selkeä asia ole. Itse olen seurustelusuhteessa ja tämän suhteen aikana olen ystävystynyt erään miehen kanssa. Pidän hänestä todella ja kyläilemme ja miesystäväni tietää tästä ystävämiehestä ja ohi mennen on tavannutkin hänet. Sitä ei kuitenkaan tiedä, että tämä ystäväni haluaisi kanssani enemmänkin kuin ystävyyttä. Hankala tilanne.

Tämähän muuttaa asian. Jos tiedät että tuo ystävä tahtoo enemmän, niin sitten ystävyys ei olekkaan niin vilpitöntä, ja tietenkin pitää ottaa etäisyyttä. Järki käteen! M37

Kaveri voi olla tai hyvänpäivän tuttu, mutta puolison pitäisi olla se paras ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Mammat luuletteko että rajoittamalla kumppanianne saatte paremman suhteen? Tiedostatteko että tuo ei ole tervettä? Olkaa hyvä ja hankkikaa ammattiapua. Kertokaa että käytätte henkistä väkivaltaa ja tahdotte saada tuon loppumaan. Sitten vasta suhteeseen. M37

Aikuiset ihmiset eivät tuosta vaan saa uusia hyviä ystäviä. Miehellä on tuttavia ja kavereita sekä miehiä että naisia, mutta olisihan se omituista jos hän yhtäkkiä ilmoittaisi, että hänellä upouusi hyvä naisystävä. Joo ei. Eikä tämä ole rajoittamista vaan parisuhteessa kukin toimii ihan omasta halustaan sen kumppaninsa huomioonottaen. Jos et kunnioita kumppaniasi ja tämän tuntemuksia et ole kauaa parisuhteessa. Onko joku uusi hyvä naisystävä merkittävämpi kuin se oma elämänkumppani? Jos on niin se on ero sitten.

Mistä teitä rajottajamammoja oikein sikiää? Onko ahdistavaa kun ei voi pitää kaikkia lankoja (myös miehen) käsissä, ja antaa sen rakkaan, itse valitsemanne kumppanin, tehdä omat ratkaisunsa. Onko se pelkoa että olettekin valinneet väärin ja ette uskalla kohdata todellisuutta?

Herranjestas sentään mitä täällä tapahtuu. Päättää sitten toisen puolesta ystävätkin. Mitä jos on bi? Kiellättekö kaikki ystävät? Saako mennä jonkun kanssa saunaan? Menkää hoitoon oikeesti..

Kaikki tietämäni työpaikkaromanssit ja salasuhteet on lähtöisin yhtäkkisestä ”hyvästä ystävyydestä”, joten näin viisikymppisenä ja jo maailmaa nähneenä en katselisi. Eronneena saa ystävystyä kenen kanssa huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri voi olla tai hyvänpäivän tuttu, mutta puolison pitäisi olla se paras ystävä.

Minulle puolisoni ei ole paras ystävä vaan hän on nimenomaan puoliso. Elämäkumppani, seksikumppani, asuinkumppani - sellaista, mitä pelkkä ystävä ei koskaan voisi olla.

Olen aiemmin hyväksynyt uudet naispuoliset ystävät varauksetta. Ajattelin, ettei se minulle kuulu keiden kanssa mies ystävystyy ja että hyvähän se on, kun puolisolla on läheisiä ystäviä.

Valitettavasti mies meni äskettäin ihastumaan tällaiseen uuteen tuttavuuteen. Huomasin kyllä heti, ettei kaikki ollut kohdallaan. Mies puhui tästä naisesta koko ajan, viestitteli hänelle jatkuvasti ja vieraili hänen luonaan miltei päivittäin. Otin asian puheeksi ja vaikka mies ensin loukkaantui ja esitti tietämätöntä, myönsi hän hetken päästä tunteensa tuota naista kohtaan. Ymmärsi itsekin, että tuota ystävyyttä ei enää voinut jatkaa, jos meinasi säilyttää parisuhteemme.

Valehtelisin jos väittäisin, ettei suhtautumiseni uusiin tuttavuuksiin olisi tämän episodin myötä muuttunut. Jonkinlainen epävarmuus on hiipynyt ajatuksiini.

Vierailija kirjoitti:

En, koska tunnen mieheni. 

Niinhän me kaikki tahdomme uskoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri voi olla tai hyvänpäivän tuttu, mutta puolison pitäisi olla se paras ystävä.

Minulle puolisoni ei ole paras ystävä vaan hän on nimenomaan puoliso. Elämäkumppani, seksikumppani, asuinkumppani - sellaista, mitä pelkkä ystävä ei koskaan voisi olla.

Minulle puoliso on rakastaja, kumppani, luotettu sekä paras ystävä. Näin me ihmiset olemme erilaisia.