Hyväksyttekö miehelle uuden hyvän ystävän, joka on nainen?
Mitä ajattelet aiheesta? Monella miehellä on ennestään naispuolisia ystäviä vaikkapa opiskeluajalta, mutta entä sitten kun pitkässä parisuhteessa mies saa uuden hyvän ystävän, joka on nainen? En puhu nyt työkavereista tai sellaisesta, vaan kunnollisesta ystävystymisestä. Milloin tällainen ystävystyminen on OK ja milloin ei?
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mammat luuletteko että rajoittamalla kumppanianne saatte paremman suhteen? Tiedostatteko että tuo ei ole tervettä? Olkaa hyvä ja hankkikaa ammattiapua. Kertokaa että käytätte henkistä väkivaltaa ja tahdotte saada tuon loppumaan. Sitten vasta suhteeseen. M37
Aikuiset ihmiset eivät tuosta vaan saa uusia hyviä ystäviä. Miehellä on tuttavia ja kavereita sekä miehiä että naisia, mutta olisihan se omituista jos hän yhtäkkiä ilmoittaisi, että hänellä upouusi hyvä naisystävä. Joo ei. Eikä tämä ole rajoittamista vaan parisuhteessa kukin toimii ihan omasta halustaan sen kumppaninsa huomioonottaen. Jos et kunnioita kumppaniasi ja tämän tuntemuksia et ole kauaa parisuhteessa. Onko joku uusi hyvä naisystävä merkittävämpi kuin se oma elämänkumppani? Jos on niin se on ero sitten.
Tietenkin kunnioitan, mutta mitä ilmeisemmin luottamus on minuun niin huono, että jättäisin, koska en halua elää sellaisessa suhteessa missä minuun ei luoteta, oli asia sitten mikä tahansa. Se on yksinkertaisesti minun aliarvioimista ja sitä an kumppanilta hyväksy. Tahdon suhteen aikuisen kanssa, en tunteidensa riepotteltavana olevan teinin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa ollessa ei ole mitään syytä ystävystyä vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa. Tai jos välttämättä haluaa, niin kantaa seuraukset. Helpommalla pääsee ilman tällaisia ystävystymisiä!
Siis mitä helv!! Kyllä niitä ystäviä voi olla vastakkaiselta sukupuoliltakin, mikä juttu tämä on, että joku toinen määrittelee ystäväni sukupuolen!? Tulis HETI ero jos kumppani alkaa sanelemaan kenen kanssa saan olla kaveri ja kenen en, se on vain ja ainoastaan minun asia. Koittakaahan hankkia omaakin elämää, ettei tarvitse rajottaa sitä kumppanin elämää yhtä paskaksi kuin itsellä. Jos ei kumppaniin voi taas luottaa, niin mitä silloin tulee tehdä? Jätän tämän tähän mutusteltavaksi. M37
No sinunlaisesi seurassahan se on jo pas.ka muutenkin.
Siinä kohtaa kun vaimosi sanoo perjantaina että hän menee huomenna kaveri Matin kanssa kaupungille kahvittelemaan ja elokuviin ja se ei ole sinulle ok niin luepa tuo tekstisi uudelleen.
Kaverin mies oli tuota mieltä kuin sinä edellä miehen oikedesta pitåä naispuolisia ystäviä ja vinkui vatun rajoittamisesta.
Hänellepä ei ollut ok toisin päin vaan kun kaverini oli kaverimiehen kanssa menossa niin sen jälkeen hänen nykyinen ex-mies löi emsimmäisen ja viimeisen kerran h.u.o.r.a ex-vaimoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun paras ystävä on mies, ja olen nainen. Tutustuimme avioliittoni aikana. Miehellä ei ole tähän mitään sanomista, enkä kuuntelisi mitään kieltoja tai valituksia. Alkuun oli selkeästi hieman mustasukkainen, mutta kun huomasi, että se on vain ystävyyttä, sekin on helpottanut.
Jutellaan joskus päivittäin, joskus harvemmin. Kovin usein ei keritä nähdä, mutta kun nähdään, niin ollaan kuin parhaat ystävykset, jutellaan, juorutaan, avaudutaan, käydään baarissa, nauretaan jne. Etsitään välillä ystävälle naisseuraa...
Käy sääliksi tämä "kaverimies" joka lähes varmasti kuolaa sinuun perään ja tuhlaa samalla siinä aikaansa.
Miksi oletat, että hän "kuolaa" perääni? Tämä asia on keskusteltu ja kyllä, on sanonut, että olisi voinut minuun ihastua myös, mutta hän tiesi minun olevan varattu heti alkuun ja aikuisen ihmisenä pääsi sen yli. Ei me ystävytty ihan heti vaan pikku hiljaa. Meillä on aika erilaiset arvot ja maailmakuva, mutta sen vuoksi keskustelut ovat mitä parhaimpia. Hauskaa osataan pitää samalla tavalla. Ollaan todettu, että juuri noiden erilaisten näkemysten vuoksi emme toimisi pariskuntana, mutta ystävän kanssa ei jaeta arkea ja elämää joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tietämäni työpaikkaromanssit ja salasuhteet on lähtöisin yhtäkkisestä ”hyvästä ystävyydestä”, joten näin viisikymppisenä ja jo maailmaa nähneenä en katselisi. Eronneena saa ystävystyä kenen kanssa huvittaa.
Juuri noin. Olen isossa firmassa jossa on parinkymmenen vuoden aikana eräskin työystävyyssuhde edennyt puolisoiden pettämisiin ja avo -ja avioeroihin. Tälläkin hetkellä on monta ns paria jotka viettävät jokaisen mahdollisen hetken työpaikalla yhdessä. Säälittää heidän puolisonsa..
Vierailija kirjoitti:
Olen aiemmin hyväksynyt uudet naispuoliset ystävät varauksetta. Ajattelin, ettei se minulle kuulu keiden kanssa mies ystävystyy ja että hyvähän se on, kun puolisolla on läheisiä ystäviä.
Valitettavasti mies meni äskettäin ihastumaan tällaiseen uuteen tuttavuuteen. Huomasin kyllä heti, ettei kaikki ollut kohdallaan. Mies puhui tästä naisesta koko ajan, viestitteli hänelle jatkuvasti ja vieraili hänen luonaan miltei päivittäin. Otin asian puheeksi ja vaikka mies ensin loukkaantui ja esitti tietämätöntä, myönsi hän hetken päästä tunteensa tuota naista kohtaan. Ymmärsi itsekin, että tuota ystävyyttä ei enää voinut jatkaa, jos meinasi säilyttää parisuhteemme.
Valehtelisin jos väittäisin, ettei suhtautumiseni uusiin tuttavuuksiin olisi tämän episodin myötä muuttunut. Jonkinlainen epävarmuus on hiipynyt ajatuksiini.
Word.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn, jos sen naisen kanssa ei aleta olee liian tiiviisti yhteydessä. Liian tiiviisti on minulle monia kertoja päivässä. Tai päivittäin. Minulla on itsellänikin miehiä paljon ystävänä.
Jos tutustuu hyvin läheisesti ja ihmisestä tulee "hyvä ystävä" on kai aika epätodennäköistä, ettei yhteydenpito silloin olisi tiivistä? Miten ylipäätään ihmisestä tulee läheinen ja hyvä ystävä, jollei tiiviillä yhteydenpidolla?
Ystävyys ei millään muotoa tarvitse yhteydenpitoa päivittäin tai välttämättä edes viikottain. Kun on ns. sukulaissielu, tulee läheiseksi vähemmälläkin yhteydenpidolla. Itse ainakin ahdistuisin, jos ystäväni olisivat minuun yhteydessä päivittäin, saati useita kertoja päivässä.
Joo mutta kai siihen jonkin verran yhteydenpitoa on tarvittu, että toisesta on ylipäätään tullut hyvä ystävä?
Minä hyväksyin. Mutta se nuotio, johon puuta heittää, palaa parhaiten. 20-vuotinen avioliittomme kaatui siihen ystävyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa ollessa ei ole mitään syytä ystävystyä vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa. Tai jos välttämättä haluaa, niin kantaa seuraukset. Helpommalla pääsee ilman tällaisia ystävystymisiä!
Siis mitä helv!! Kyllä niitä ystäviä voi olla vastakkaiselta sukupuoliltakin, mikä juttu tämä on, että joku toinen määrittelee ystäväni sukupuolen!? Tulis HETI ero jos kumppani alkaa sanelemaan kenen kanssa saan olla kaveri ja kenen en, se on vain ja ainoastaan minun asia. Koittakaahan hankkia omaakin elämää, ettei tarvitse rajottaa sitä kumppanin elämää yhtä paskaksi kuin itsellä. Jos ei kumppaniin voi taas luottaa, niin mitä silloin tulee tehdä? Jätän tämän tähän mutusteltavaksi. M37
No sinunlaisesi seurassahan se on jo pas.ka muutenkin.
Siinä kohtaa kun vaimosi sanoo perjantaina että hän menee huomenna kaveri Matin kanssa kaupungille kahvittelemaan ja elokuviin ja se ei ole sinulle ok niin luepa tuo tekstisi uudelleen.
Kaverin mies oli tuota mieltä kuin sinä edellä miehen oikedesta pitåä naispuolisia ystäviä ja vinkui vatun rajoittamisesta.
Hänellepä ei ollut ok toisin päin vaan kun kaverini oli kaverimiehen kanssa menossa niin sen jälkeen hänen nykyinen ex-mies löi emsimmäisen ja viimeisen kerran h.u.o.r.a ex-vaimoa.
En ymmärrä, kyllä meillä saa mennä ihan rauhassa ja meneekin. Emme rajoita toistemme menemisiä tai tulemisia, koska molempien aiemmista suhteista tuo on tuttua, emmekä kumpikaan sitä ymmärrä, miksi rajoittaa sen rakastamansa ihmisen elämää, mikä järki siinä on? Eikö sitten kannata vaihtaa kumppania jos ei tämän toimintaa kestä? Aika hataralla pohjalla koko suhde jos tuollaisesta tehdään kynnyskysymys. Onnea elämäänne.
Jos on romanttisia tunteita vastakkaista sukupuolta edustavan ystävän kanssa, puolin tai toisin, niin silloin otetaan tietenkin etäisyyttä. Asian voi ottaa aikuisten oikeasti ihan puheeksikin. Luottamus kumppaniin edelleen. Rajoittamalla saatte epätyydyttävän parisuhteen aivan varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Minä hyväksyin. Mutta se nuotio, johon puuta heittää, palaa parhaiten. 20-vuotinen avioliittomme kaatui siihen ystävyyteen.
Et kai uskottele itsellesi, että kieltämällä asiat olisi paremmin? Tai jos sellainen suhde, missä saa toista vartioida on paremmin, niin ok. Jokainen tavallaan.
Luotan siihen, että mies ei viettäisi aikaa naisen kanssa, johon tuntee vetoa. Ei riskeeraisi meidän suhdetta. Eli ei olisi ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Minä hyväksyin. Mutta se nuotio, johon puuta heittää, palaa parhaiten. 20-vuotinen avioliittomme kaatui siihen ystävyyteen.
Ot, Mitä tuo sanonta tarkoittaa tai miten se ajatus käytännössä siinä menee?
En ole aiemmim kuullutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hyväksyin. Mutta se nuotio, johon puuta heittää, palaa parhaiten. 20-vuotinen avioliittomme kaatui siihen ystävyyteen.
Et kai uskottele itsellesi, että kieltämällä asiat olisi paremmin? Tai jos sellainen suhde, missä saa toista vartioida on paremmin, niin ok. Jokainen tavallaan.
En ymmärrä, mitä vihjailet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hyväksyin. Mutta se nuotio, johon puuta heittää, palaa parhaiten. 20-vuotinen avioliittomme kaatui siihen ystävyyteen.
Ot, Mitä tuo sanonta tarkoittaa tai miten se ajatus käytännössä siinä menee?
En ole aiemmim kuullutkaan.
Kaksi intiaania istui nuotiolla illalla, ja toinen intiaaneista sanoi: "Minun sisälläni on kaksi koiraa. Toinen koira sanoo, että selviän, toinen koira sanoo, etten selviä." Näin intiaanit kävivät nukkumaan.
Aamulla intiaani kysyi toiselta: "Kumpi koirista voitti?"
Toinen vastasi: "Se koira, jota ruokin."
Ts. Se ihmissuhde voittaa, jota ruokkii. Eli se, jolle kertoo tunteistaa, unelmistaan ja peloistaan.
Mies löysi uuden naispuolisen ystävän harrastuksen kautta. Tämä nainen oli alkuun aktiivisempi ystävystymisen suhteen, lisäili kaveriksi ja pyyteli kahville ym.
Minulle tuli tunne, että hän on ihastunut mieheen ja sanoinkin tästä hänelle. Hän sanoi ettei itse ole kiinnostunut naisesta siinä mielessä ja lupasi jotenkin hienovaraisesti tehdä tälle naisellekin selväksi, että seurustelee eikä kaipaa muuta.
Ovat edelleen ystäviä ja ollaan hengailtu porukallakin välillä. Tosi mukava tyyppi ja olen iloinen, että mies on löytänyt kavereita, jotka jakaa samoja kiinnostuksen kohteita ja harrastus, josta itse en ymmärrä mitään. Ihan turhaan olin huolissaan, mutta puhumalla siitä selvittiin. Omaa epävarmuutta vain.
Vierailija kirjoitti:
Mies ja nainen eivät ole pelkkiä ystäviä.
Jos sinä et siihen kykene. Se on sinun ongelmasi. Minä en muutenkaan paneskele kenen kanssa tahansa. En ikinä ystävä miehen kanssa. Sillon sitä ei voisi kutsua edes ystävä nimellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä hyväksyin. Mutta se nuotio, johon puuta heittää, palaa parhaiten. 20-vuotinen avioliittomme kaatui siihen ystävyyteen.
Et kai uskottele itsellesi, että kieltämällä asiat olisi paremmin? Tai jos sellainen suhde, missä saa toista vartioida on paremmin, niin ok. Jokainen tavallaan.
En ymmärrä, mitä vihjailet?
En vihjaile. Olisiko asiat paremmin jos olisit kieltänyt mieheltäsi tuon ystävyyden. Olen kyllä sitä mieltä, että jos jotakin rakastaa, niin hänelle toivoo hyvää, vaikka sitten jonkun muun kanssa. Myönnän että tämä on mielipuolinen ajatus tässä itsekkäässä maailmassa, mutta näin ainakin koen itse asiat.
Miehelläni on harrastuksen kautta tullut hyväksi ystäväksi nainen. Nainen on joskus käynyt meillä kotonakin. Hyväksyn asian mutta ehkä siinä pikkuisen vaikuttaa se että kyseinen nainen ei ole hetero.
Hyväksyn kaverina tietenkin. Jos mies olisi enemmän ystävä naispuolisen kaverin kanssa kuin minun kanssani niin en. En ole mustasukkainen kuitenkaan. Kavereita saa ja pitääkin olla, niin nais- kuin miespuolisia. Miespuolisia ystäviä toki voi olla.