Lue keskustelun säännöt.
Jaaha, isonvanhempien joululahjat lapsille...
14.12.2019 |
Kysyivät toiveita, ehdotettiin että laittaisivat lahjoihin aikomansa rahat meidän tilille niin voitaisiin laittaa ne osana meidän ostamiin lahjoihin. Lapset on teinejä, toivelahjat kalliita ja ei-toivotulle pikkutavaralle ei yksinkertaisesti ole tarvetta. Nuo meidän kermaperseet kun haluaa mieluummin vähän ja hyvää kuin paljon ja turhaa. Nyt tuli kassillinen pieniä paketteja, vamaan pörrösukkia ja vastaavaa taas, en tietenkään avannut. Mikä siinä on, että toiveita kysytään mutta niistä ei haluta välittää?
Kommentit (801)
Joulussa on tärkeintä roina ja perheen häiriköinti ja isovanhempien tunteet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lahjoista saadaan aikaiseksi tälläinen poru?! Jos lahjat eivät miellytä saajaa niin ainahan ne voi antaa avaamattomina eteenpäin tai viedä kirpparille. Ellei se lahjanantaja osaa ostaa tai haluakaan ostaa niitä mitä häneltä toivotaan, niin onpahan saanut itselleen sen antamisen ilon. Eikö suoda se hänelle jouluna? Tavaroista pääsee aina eroon.
MIKSEI SITÄ VOI TEHDÄ JÄRKEVÄSTI? Niin että kaikki on tyytyväisiä. MIKSI EI? Miksi antamisen iloa on vain lahjoista joita kukaan ei toivo???
Jumalaton homma näitä sitten siivoilla ja hinnoitella kirpparille ja lajitella jne.
Ei tarvitse tehdä mitään, kun vie SPR:n kirpparille lahjoituksena. Kaikki saavat hyvän mielen.
Paitsi viedä
Ei tarvitse viedäkään! He hakevat kotoakin. Pitää vain soittaa ja sopia aika. Kätevää.
Ja sitren päivystää neljä tuntia sitä hakuautoa
Meillä tuli minuutilleen. Ja varmaan uskallat jättää ulos nuo tavarat odotteleman, kun ne ovat mummolta saatuja.
Sitä ei tiedä. Voi myös kestää 4,5 tuntia. Mihin ulos ne Helsingin keskustassa jättää?
Siellähän on kirpparia kirpparin vieressä, vie lähimmälle lahjoituksena!
Ei ole
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisille voisi alkaa kerätä jo jotain laadukasta astiastoa ja kodintavaraa. Itsenäistyminen on toivottavasti jo ovella.
No joo, mutta niissäkin mummon maku voi olla erilainen, kuin nuoren maku. Oma mummoni keräsi minulle pikkuhiljaa Arabian Arctica- sarjan kahvikuppeja ja -lautasia. En edes juo kahvia ja vieraille tarjoan mukista. Lopulta kaapissa oli 15 (!!) kahvikuppi/tassi-paria. Laadukasta toki, mutta ihan turhaa hyllyntäytettä. Lopulta kärräsin ne kirppikselle.
Joulussa tärkeintä:
1. isovanhempien tunteet
2. isovanhempien tunteet
3. isovanhempien tunteet
...
99. muiden tunteet, jos ne sattuvat yksiin isovanhempien tunteiden kanssa
Tämä tuntuu olevan ihan liian yleinen ongelma tämä pikkutavaraan hukuttautumista rakastava suuri ikäluokka isovanhempina!
Tietysti se johtuu siitä oman lapsuuden niukkuudesta, jota nyt paikataan. Mutta oliko silloin niin niukkaa, että korvatkin vaurioituivat, vai onko vika niiden välissä, kun ei haluta ymmärtää?
Omille vanhemmilleni olen saanut asiaa avatuksi paremmin, joten osaavat jo tulla kylään ihan tyhjinkin käsin, jos ei satu olemaan tarvetta tuoda jotain syötävää tai vastaavaa. Anopin kanssa on hankalampaa, mutta sitäkin olen saanut ohjatuksi enemmän ruokien suuntaan, niin tulevat sitten syödyksi.
Lahjat on sitten se hankaluus. Jotenkin joulu ei tunnu olevan joulu, jos kuusenalus ei pullistele paketteja. Onneksi osaan suunnata toiveita paremmin, esimerkiksi toivomalla lahjakortteja sellaisiin palveluihin, joita käytetään muutenkin vuoden mittaan. Esimerkiksi musiikin suoratoistopalvelulahjakortit ovat käteviä, samaten elokuvaliput ja lahjakortit kauppoihin, joiden palveluita joka tapauksessa käytetään. Ne saa sitten pieneen näppärään pakettiin kuusen alle ja kaikki ovat suhteellisen tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ymmärrä sitä turhan krääsän ostamista lahjaksi. Ihan turhaa tavaraa joka vain pyörii nurkissa ja ärsyttää.
Toki lahjan antaja päättää mitä haluaa antaa, mutta pitäisi edes vähän miettiä käytännön näkökulmasta asiaa.
Lahjakortit yms. ovat hyviä lahjoja, koska harvassa liikkeessä niitä nykyään saa rahaksi vaihdettua joten ei pitäisi olla sitäkään pelkoa että lahjakorttia ei tulisi käytettyä.
Jos lahjan antaja miettii vain itseään eikä lahjan saajaa, niin silloin on aivan väärillä urilla.
Mietin vain, että miksi lahjojen antajat hakuavat miellyttää vain itseään? Eikö lahjojen antamisessa ole kyse juurikin toisen ilahduttamisesta? Kuka edes kuvittelee että joku parin euron tuikkukippo tai koriste-esine ynnä muu tilpehööri olisi mieluinen lahja?
Minua ilahduttaa kun olen antanut sellaisia lahjoja, joista on hyötyä ja iloa saajilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on nyt ihan teidän oma vika, kun ette keksineet yhtään kohtuuhintaista lahjatoivetta, vaikka sitä erikseen kysyttiin. Minusta on täysin ymmärrettävää, että isovanhemmat haluavat antaa oman lahjan eivätkä osallistua yhteislahjaan.
Kolmen nuoren äiti
Noilla teineillä ei yksinkertaisesti ole kohtuuhintaisia toiveita, vaan toivovat mieluummin sen yhden hyvän kuin monta vähän sinne päin. Mikä tässä on niin vaikea tajuta? He ovat järkeviä kuluttajia, mutta se on jotenkin väärin?
ap
teinisi ei siis käytä mitään, siis kerrassaan mitään kohtuuhintaisia tavaroita tai esim. kosmetiikkaa, joita isovanhemmat olisi voineet ostaa? Edes semmoisia arkisia päivittäin käytettäviä juttuja, kuten nyt nuo kamalat pörrösukat? Käyttävätkö he muuten sukkia? Ehkä isovanhemmat olisi voineet ostaa pörrön sijaan sellaiset mitkä teinille kelpaa, mikäli olisitte asiasta sanoneet, ettekä vaatineet vaan rahaa, sukkia kuluu aina. Ja mitä tulee niihin muihin paketteihin, niin sama ongelma varmaan sielläkin. Isovanhemmat haluaa ostaa käyttötavaraa ja te näitte lahjoina vaan isommat hankinnat.
Jokapäiväistä tavaraa ostetaan tarpeen mukaan pitkin vuotta. Ei nyt viitsi pantata jotain sukkien tai suihkusaippuan ostamista siihen että joku saa antaa niitä lahjaksi. Olen nyt aika ymmälläni. Teineillä on muutama järkevä toive, mutta niin vaan he ovat huonosti kasvatettuja, epäkiitollisia ja ties mitä ja minä olen huono kasvattaja. Oletteko ihan tosissanne?
ap
Kyllä.
1. Sinä et kertonut isovanhemmille selkeästi, mitä he voivat hankkia, jos eivät osallistu yhteislahjaan.
2. Et ole opettanut lapsillesi kiitollisuutta ja isovanhempien kunnioitusta, jos he eivät näe tämän lahjan antamisen takana olevaa rakkautta.
3. Itse et ole ymmärtänyt elämästä vielä mitään. Isovanhempien lahjat ovat muutakin kuin lahjoja. Ne ovat muistamista ja ajattelemista, muistojen jättämistä heistä itsestään, kun he ovat kuolleet.
4. Kunniotuksesta hyväksytään joskus epämieluisiakin asioita. Joustetaan. Maailma ei tuhoudu yksiin pörrösukkiin, mutta mummon ja papan sydän voi tuhoutua ilkeydestä ja siitä, että ei saa viettää joulua lastenlasten kanssa. (Vai mkisi he toivat lahjat jo nyt, eivätkä aattona?)
5. Itse olet joskus ehkä isovanhempi. Toivottavasti sinulla on ymmärtäväiset miniät/vävyt ja lapset.
Tämä!
3. Itse et ole ymmärtänyt elämästä vielä mitään. Isovanhempien lahjat ovat muutakin kuin lahjoja. Ne ovat muistamista ja ajattelemista, muistojen jättämistä heistä itsestään, kun he ovat kuolleet.
Minulle ei ihan aukene mitä elämästä ymmärtämättömyyttä se on, jos ei pidä tarpeetonta ulkomailla valmistettua krääsää välittämisenä?
Omat isovanhempani olivat todella pienituloisia (eivät varsinaisesti köyhiä, mutta pienet tulot ja menot, pula-ajan ihmisiä), emmekä me lapsenlapset saaneet ihmeemmin lahjoja. Suklaarasia tuli joka joulu isäni vanhemmilta, heillä oli vain muutamia lapsenlapsia, toiselta puolelta ei sitäkään, lapsenlapsia oli toista kymmentä. Kummatkaan isovanhemmistani eivät ihan takuulla viimeisinä aikoinaan murehtineet, että voi kun lapsenlapsille ei jäänyt mitään muistoa! Heillä oli aikaa, olivat oikeasti kiinnostuneita nuorten asioista. Kyselivät kaikista nuorten ilmiöistäkin, vaikka olivat sen ikäpolven ihmisiä, että uusi tekniikka ei ollut heille mitään itsestäänselvyyttä. Sitä läsnäoloa ei olisi kymmenillä pörrösukilla korvattu ikinä. Se aito läsnäolo oli ihan huikeaa.
t. eri
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei haluta antaa rahaa, koska kuulemma "elatusvelvollisuus on vanhemmilla". Sen sijaan just typerää krääsää, tuikkukippoja, halpaa kosmetiikkaa (atoopikko hajuallerginen ei voi käyttää) tulee sitten nurkkiin pyörimään. Just kannoin taas kaappeja raivatessa kolme kassillista roskiin.
Tällä kaikella olisi varmaan maksettu kummallekin yksi leirikoulu tms.
Huoh, muistan tämän niin hyvin teini-iästäni. Jostain syystä ei haluta osallistua tärkeämpään yhteislahjaan (esim. kallis harrastusväline tai pelikone) vaan tungetaan rojua ja rompetta teinille tuoksukynttilöiden ja mansikkahuulikiiltojen muodossa, vaikka tarvetta niille ei ole, ei niin minkäänlaista. Ne sitten pyörivät kaapin perällä pari vuotta kunnes suursiivouksen yhteydessä viskotaan pölyisinä roskiin. Jo ihan ekologisista syistä luulisi olevan fiksumpaa panostaa laatuun eikä määrään.
Tietty voi ajatella että lahja kuin lahja, mutta kun ehdotetaan yhteishankintaa joka tuo aidosti iloa saajalle, niin miksi halutaan mielummin tuoda niitä kulahtaneita muumimukeja ja markettikosmetiikan lahjapakkauksia? Itsekin ottaisin jo mielummin sen vitosen suklaarasian tuollaisten sijasta, siitä sentään olisi iloa eikä se jäisi kaapin perälle viemään tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä suku keräsi mummille 60-vuotislahjaksi lomamatkan Portugaliin täysihoidolla ja laitettiin monen tonnin lahjakortti Portugalin matkaoppaan väliin. Mummi katsoi ettei tee matkaoppaalla mitään ja nakkasi sen tulipesään. Mummi vielä haukkui lahjan, että mitä hän tuommoisella vihkolla tekee.
Vähän noloa kun muu suku matkusti sitten kuukauden päästä Portugaliin, ilman mummia. Ei kerrottu sitten mitään kun oltiin aika shokissa. Uusi matka olisi vienyt käyttörahat kaikilta niin vähiin ettei sitten ostettu mummille uutta matkaa, ei ollut osinkotuloja mistä repiä rahat.
Tulee mieleen kun 80- l alussa sukupolvea vanhempi (Sh, Th, alan open ja yhden muun open yliopistotutkinnon itselleen lukenut) kirjasivistynyt sisareni täällä Valkoisessa kaupungissa silloin kyläillessämme täällä minun ollessani nuori teini päästi suustaan heillä silloisessa ex-miehensä perheen talossa niin jännän totuuden että kyllä jäi suu auki itseltäkin vaikka en kaksisen ikäinen ollut. Tuli ilmi, tämä prinzessa oli pistänyt etelästä kotikotoa mummon ja äidin lähettämät kirjeet pesään. Että kun niissä kumminkin aina vaan sitä samaa, ei kiinnosta. Nämä hyvin köyhät olivät olleet ilman kaikesta jotta ... no. Niissä kirjeissä oli ollut aina rahaa, rakkaudella. Tämä perheen menestyjä, tämä fiksu, oli heitellyt kaikki ne rahakirjeet pesään palamaan. Ne, joilla ne vanha mummo ja sairas äitini olisivat jonkin ruokapalan voineet itselleenkin saada ja äidilläni olisi ehkä ollut talvitakki päälle eikä pelkkää villatakkia. Eikä tuo röyhkeä edes osannut arvostaa perhettän eikä ole koskaan osannut. Nyt on viimeinenkin vanha kuollut eikä minun tarvitse enää kestää tätä henkilöa, joka on kylmä kuin kylmä kivi. Tuo on ollut niin täydellisen kertova ja kutinsa pitävä ihmisen persoonasta yleistasolla kuin voi. Ei ne tuollaiset mistään mitään opi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se mukavaa avata pikkupaketteja. Jännitys ja lapsuuden joulun tuntu tulee niistä paketeista. Kallit lahjat ja lahjakortit ovat niin kliinisiä.
Lapset on 15 ja 17, ei 5 ja 7. Pakettien määrällä ei ole heille enää väliä, vaan mieleisellä sisällöllä. Isovanhemmilla on tietysti oikeus antaa pikkupaketteja, jos lastenlasten ilahduttaminen ei ole tärkeämpää.
ap
Siis tosiaanko millekään muulle eu ole tarvetta, kuin sille kalliille yhteislahjalle? Pussilakanasetti, sukkia, vaatteita toivotulta merkiltä? Nämä eivät ole mielestäni krääsää. Sinulle ilmeisesti ovat, joten tässä taitaa olla kyse jonkun halusta säästää omia rahojaan kalliista yhteislahjasta, kuin lasten kermaperseilystä.
Pussilakanoita on tässä taloudessa enemmän kun kaappiin mahtuu, ja harvoin on nuoren ja mummon maku niin sama, että vaatteet miellyttäisi.
Ei kaikki halua tai tarvitse tavaraa, ei edes sitä "merkkitavaraa". Ei se merkki tee lakanoista tai vaatteista toivottuja tai tarpeellisia. Eikä ne mummon arvostamat merkit ole niitä mitä nuoriso arvostaa
Miksei ne pidä itse niitä 'aarteitaan'? No siksi kun eivät halua omaa kotiaan täyttää, siksi laittavat omat heräteostokset tai muut hudit muiden kiusaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa itse ne kallit lahjanne ja antakaa muille se ilo että että saa vaikka sukkia paketoida. 15 ja 17 ikäiset voivat jo mennä kesätöihin tienaamaan kallista elekroniikkaa. Vanhat ihmiset eivät ymmärrä miksi pitää niin kalliita lahjoja antaa kun eivät ole itsekkään sellaisia saaneet. Ennen piti mennä töihin tienaamaan kallimmat tarvikkeensa sillä sellaiset eivät kuuluneet perustarpeisiin.
Eiköhän nykyajan isovanhemmat ole jo niitä 50- ja 60-luvulla syntyneitä suuria ikäluokkia, ei mitään pula-ajan vanhaa kansaa. Eivätköhän he ole päässeet nauttimaan muistakin joululahjoista kuin ojan penkalta kerätyistä käpylehmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä suku keräsi mummille 60-vuotislahjaksi lomamatkan Portugaliin täysihoidolla ja laitettiin monen tonnin lahjakortti Portugalin matkaoppaan väliin. Mummi katsoi ettei tee matkaoppaalla mitään ja nakkasi sen tulipesään. Mummi vielä haukkui lahjan, että mitä hän tuommoisella vihkolla tekee.
Vähän noloa kun muu suku matkusti sitten kuukauden päästä Portugaliin, ilman mummia. Ei kerrottu sitten mitään kun oltiin aika shokissa. Uusi matka olisi vienyt käyttörahat kaikilta niin vähiin ettei sitten ostettu mummille uutta matkaa, ei ollut osinkotuloja mistä repiä rahat.
Tulee mieleen kun 80- l alussa sukupolvea vanhempi (Sh, Th, alan open ja yhden muun open yliopistotutkinnon itselleen lukenut) kirjasivistynyt sisareni täällä Valkoisessa kaupungissa silloin kyläillessämme täällä minun ollessani nuori teini päästi suustaan heillä silloisessa ex-miehensä perheen talossa niin jännän totuuden että kyllä jäi suu auki itseltäkin vaikka en kaksisen ikäinen ollut. Tuli ilmi, tämä prinzessa oli pistänyt etelästä kotikotoa mummon ja äidin lähettämät kirjeet pesään. Että kun niissä kumminkin aina vaan sitä samaa, ei kiinnosta. Nämä hyvin köyhät olivät olleet ilman kaikesta jotta ... no. Niissä kirjeissä oli ollut aina rahaa, rakkaudella. Tämä perheen menestyjä, tämä fiksu, oli heitellyt kaikki ne rahakirjeet pesään palamaan. Ne, joilla ne vanha mummo ja sairas äitini olisivat jonkin ruokapalan voineet itselleenkin saada ja äidilläni olisi ehkä ollut talvitakki päälle eikä pelkkää villatakkia. Eikä tuo röyhkeä edes osannut arvostaa perhettän eikä ole koskaan osannut. Nyt on viimeinenkin vanha kuollut eikä minun tarvitse enää kestää tätä henkilöa, joka on kylmä kuin kylmä kivi. Tuo on ollut niin täydellisen kertova ja kutinsa pitävä ihmisen persoonasta yleistasolla kuin voi. Ei ne tuollaiset mistään mitään opi.
Sarjassamme "asioita joita ihan varmasti tapahtui"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien pitäisi lopettaa lahjojen osto kokonaan. Jos ei ymmärrä joulun tarkoitusta, ei pidä ostella mitään.
Kaikkien pitäisi lopettaa lahjojen osto kokonaan. Jos ei ymmärrä joulun tarkoitusta, ei pidä ostella mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä suku keräsi mummille 60-vuotislahjaksi lomamatkan Portugaliin täysihoidolla ja laitettiin monen tonnin lahjakortti Portugalin matkaoppaan väliin. Mummi katsoi ettei tee matkaoppaalla mitään ja nakkasi sen tulipesään. Mummi vielä haukkui lahjan, että mitä hän tuommoisella vihkolla tekee.
Vähän noloa kun muu suku matkusti sitten kuukauden päästä Portugaliin, ilman mummia. Ei kerrottu sitten mitään kun oltiin aika shokissa. Uusi matka olisi vienyt käyttörahat kaikilta niin vähiin ettei sitten ostettu mummille uutta matkaa, ei ollut osinkotuloja mistä repiä rahat.
Tulee mieleen kun 80- l alussa sukupolvea vanhempi (Sh, Th, alan open ja yhden muun open yliopistotutkinnon itselleen lukenut) kirjasivistynyt sisareni täällä Valkoisessa kaupungissa silloin kyläillessämme täällä minun ollessani nuori teini päästi suustaan heillä silloisessa ex-miehensä perheen talossa niin jännän totuuden että kyllä jäi suu auki itseltäkin vaikka en kaksisen ikäinen ollut. Tuli ilmi, tämä prinzessa oli pistänyt etelästä kotikotoa mummon ja äidin lähettämät kirjeet pesään. Että kun niissä kumminkin aina vaan sitä samaa, ei kiinnosta. Nämä hyvin köyhät olivät olleet ilman kaikesta jotta ... no. Niissä kirjeissä oli ollut aina rahaa, rakkaudella. Tämä perheen menestyjä, tämä fiksu, oli heitellyt kaikki ne rahakirjeet pesään palamaan. Ne, joilla ne vanha mummo ja sairas äitini olisivat jonkin ruokapalan voineet itselleenkin saada ja äidilläni olisi ehkä ollut talvitakki päälle eikä pelkkää villatakkia. Eikä tuo röyhkeä edes osannut arvostaa perhettän eikä ole koskaan osannut. Nyt on viimeinenkin vanha kuollut eikä minun tarvitse enää kestää tätä henkilöa, joka on kylmä kuin kylmä kivi. Tuo on ollut niin täydellisen kertova ja kutinsa pitävä ihmisen persoonasta yleistasolla kuin voi. Ei ne tuollaiset mistään mitään opi.
Sarjassamme "asioita joita ihan varmasti tapahtui"...
En kyllä tuosta rahan polttamista koskeneesta viestistä ihan varmaa selvyyttä saanut siitä kenelle ja missä tämä tapahtui, mutta se nyt ei ole oleellista. Oleellista on se, että tuolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että suurten ikäluokkien edustajat isovanhempina rakastavat tavaran määrää, eivät laatua.
Miksi pitäisi pyörittää pörrösukkia ja tuoksukäsivoiteita kaapin perällä odottamassa jätteenpolttolaitokselle joutumista vain siksi, että 1980-luvulla joku jossain valkoisessa kaupungissa oli kertonut polttavansa sukulaisten lähetykset avaamatta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa itse ne kallit lahjanne ja antakaa muille se ilo että että saa vaikka sukkia paketoida. 15 ja 17 ikäiset voivat jo mennä kesätöihin tienaamaan kallista elekroniikkaa. Vanhat ihmiset eivät ymmärrä miksi pitää niin kalliita lahjoja antaa kun eivät ole itsekkään sellaisia saaneet. Ennen piti mennä töihin tienaamaan kallimmat tarvikkeensa sillä sellaiset eivät kuuluneet perustarpeisiin.
Eiköhän nykyajan isovanhemmat ole jo niitä 50- ja 60-luvulla syntyneitä suuria ikäluokkia, ei mitään pula-ajan vanhaa kansaa. Eivätköhän he ole päässeet nauttimaan muistakin joululahjoista kuin ojan penkalta kerätyistä käpylehmistä.
Tässä taisi olla vieläpä kysymys osallistumisesta, ei kokonaan ostamisesta. Totta kai isovanhemmat itse määrittelevät sen minkä verran liikenee lahjoihin. Omilla vanhemmillani on varallisuutta ja liikenee kyllä, tässä on vain kysymys suuntaamisesta. Aika isonkin summan ovat valmiita käyttämään, mutta on kysymys siitä, miten sen rahan käyttää. Satanen tuntuisi jo jossakin siinä yhteislahjassa, mutta hajautettuna Mr. Tokmannin tarjouksiin sillä saa aikaan ison kasan jätetta. Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että joutuu opettamaan rahankäyttöä omille vanhemmilleen.
Toivottavasti lapset ehtivät vielä hankkia itselleenkin antamisen iloa. Esimerkiksi imurin pölypussit (mallilla ei väliä) tai tekokukat saavat varmasti isovanhemmat muistamaan lapsenlapsia suurella lämmöllä.
Vierailija kirjoitti:
Mietin vain, että miksi lahjojen antajat hakuavat miellyttää vain itseään? Eikö lahjojen antamisessa ole kyse juurikin toisen ilahduttamisesta? Kuka edes kuvittelee että joku parin euron tuikkukippo tai koriste-esine ynnä muu tilpehööri olisi mieluinen lahja?
Minua ilahduttaa kun olen antanut sellaisia lahjoja, joista on hyötyä ja iloa saajilleen.
No eiköhän jokainen toivo että lahjansa ilahduttaisi saajaa. Ja mistä sinäkään tiedät ovatko sinun lahjasi olleet hyödyllisiä ja synnyttäneet iloa? Lahjan saaja on hyvinkin voinut teeskennellä iloista.
Joulussa on parasta antaminen, ei saaminen... tätä voi opettaa myös lapsille.