Lue keskustelun säännöt.
Jaaha, isonvanhempien joululahjat lapsille...
14.12.2019 |
Kysyivät toiveita, ehdotettiin että laittaisivat lahjoihin aikomansa rahat meidän tilille niin voitaisiin laittaa ne osana meidän ostamiin lahjoihin. Lapset on teinejä, toivelahjat kalliita ja ei-toivotulle pikkutavaralle ei yksinkertaisesti ole tarvetta. Nuo meidän kermaperseet kun haluaa mieluummin vähän ja hyvää kuin paljon ja turhaa. Nyt tuli kassillinen pieniä paketteja, vamaan pörrösukkia ja vastaavaa taas, en tietenkään avannut. Mikä siinä on, että toiveita kysytään mutta niistä ei haluta välittää?
Kommentit (801)
Minun äitini ei edes kysy mitään joululahjoista.Moniin vuosiin eivät ole lapseni saaneet mitään, ja tähän on tyytyminen. Täyttäessäni tasavuosia äiti antoi minulle 50 eur setelin ja oman vanhan kaulakorunsa (joka ei ollut yhtään minun tyyliseni), mutta ajattelin että ajatus on tärkein😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on nyt ihan teidän oma vika, kun ette keksineet yhtään kohtuuhintaista lahjatoivetta, vaikka sitä erikseen kysyttiin. Minusta on täysin ymmärrettävää, että isovanhemmat haluavat antaa oman lahjan eivätkä osallistua yhteislahjaan.
Kolmen nuoren äiti
Noilla teineillä ei yksinkertaisesti ole kohtuuhintaisia toiveita, vaan toivovat mieluummin sen yhden hyvän kuin monta vähän sinne päin. Mikä tässä on niin vaikea tajuta? He ovat järkeviä kuluttajia, mutta se on jotenkin väärin?
ap
teinisi ei siis käytä mitään, siis kerrassaan mitään kohtuuhintaisia tavaroita tai esim. kosmetiikkaa, joita isovanhemmat olisi voineet ostaa? Edes semmoisia arkisia päivittäin käytettäviä juttuja, kuten nyt nuo kamalat pörrösukat? Käyttävätkö he muuten sukkia? Ehkä isovanhemmat olisi voineet ostaa pörrön sijaan sellaiset mitkä teinille kelpaa, mikäli olisitte asiasta sanoneet, ettekä vaatineet vaan rahaa, sukkia kuluu aina. Ja mitä tulee niihin muihin paketteihin, niin sama ongelma varmaan sielläkin. Isovanhemmat haluaa ostaa käyttötavaraa ja te näitte lahjoina vaan isommat hankinnat.
Jokapäiväistä tavaraa ostetaan tarpeen mukaan pitkin vuotta. Ei nyt viitsi pantata jotain sukkien tai suihkusaippuan ostamista siihen että joku saa antaa niitä lahjaksi. Olen nyt aika ymmälläni. Teineillä on muutama järkevä toive, mutta niin vaan he ovat huonosti kasvatettuja, epäkiitollisia ja ties mitä ja minä olen huono kasvattaja. Oletteko ihan tosissanne?
ap
Kyllä.
1. Sinä et kertonut isovanhemmille selkeästi, mitä he voivat hankkia, jos eivät osallistu yhteislahjaan.
2. Et ole opettanut lapsillesi kiitollisuutta ja isovanhempien kunnioitusta, jos he eivät näe tämän lahjan antamisen takana olevaa rakkautta.
3. Itse et ole ymmärtänyt elämästä vielä mitään. Isovanhempien lahjat ovat muutakin kuin lahjoja. Ne ovat muistamista ja ajattelemista, muistojen jättämistä heistä itsestään, kun he ovat kuolleet.
4. Kunniotuksesta hyväksytään joskus epämieluisiakin asioita. Joustetaan. Maailma ei tuhoudu yksiin pörrösukkiin, mutta mummon ja papan sydän voi tuhoutua ilkeydestä ja siitä, että ei saa viettää joulua lastenlasten kanssa. (Vai mkisi he toivat lahjat jo nyt, eivätkä aattona?)
5. Itse olet joskus ehkä isovanhempi. Toivottavasti sinulla on ymmärtäväiset miniät/vävyt ja lapset.
Tämä!
3. Itse et ole ymmärtänyt elämästä vielä mitään. Isovanhempien lahjat ovat muutakin kuin lahjoja. Ne ovat muistamista ja ajattelemista, muistojen jättämistä heistä itsestään, kun he ovat kuolleet.
Eli olennaista ei ole se lapsi lainkaan, ja vanhempi on suorastaan este, vaan se isovanhempi ja hänen muistonsa ja hänen jalanjälkensä ja hänen mielihalunsa. Ja mitä siinä ajatellaan jos ei kuunnella toiveita - no sitä isovanhempaa.
Ei kai sitä ihan jokaikistä lahjaa tarvitse jättää "testamenttina" enkä edes ymmärrä miten ne pörrösukat tai halvat romut mihinkään säilyy. Pitääkö ne laittaa vitriiniin?
Miten lahjoista saadaan aikaiseksi tälläinen poru?! Jos lahjat eivät miellytä saajaa niin ainahan ne voi antaa avaamattomina eteenpäin tai viedä kirpparille. Ellei se lahjanantaja osaa ostaa tai haluakaan ostaa niitä mitä häneltä toivotaan, niin onpahan saanut itselleen sen antamisen ilon. Eikö suoda se hänelle jouluna? Tavaroista pääsee aina eroon.
Vierailija kirjoitti:
Miten lahjoista saadaan aikaiseksi tälläinen poru?! Jos lahjat eivät miellytä saajaa niin ainahan ne voi antaa avaamattomina eteenpäin tai viedä kirpparille. Ellei se lahjanantaja osaa ostaa tai haluakaan ostaa niitä mitä häneltä toivotaan, niin onpahan saanut itselleen sen antamisen ilon. Eikö suoda se hänelle jouluna? Tavaroista pääsee aina eroon.
MIKSEI SITÄ VOI TEHDÄ JÄRKEVÄSTI? Niin että kaikki on tyytyväisiä. MIKSI EI? Miksi antamisen iloa on vain lahjoista joita kukaan ei toivo???
Jumalaton homma näitä sitten siivoilla ja hinnoitella kirpparille ja lajitella jne.
Vierailija kirjoitti:
Miten lahjoista saadaan aikaiseksi tälläinen poru?! Jos lahjat eivät miellytä saajaa niin ainahan ne voi antaa avaamattomina eteenpäin tai viedä kirpparille. Ellei se lahjanantaja osaa ostaa tai haluakaan ostaa niitä mitä häneltä toivotaan, niin onpahan saanut itselleen sen antamisen ilon. Eikö suoda se hänelle jouluna? Tavaroista pääsee aina eroon.
Ja sitten on ne itsekkäät lahjojen antajat jotka kyttää vuosia missä ne annetut lahjat on. Ne joita kukaan ei toivonut, ne jotka sotkee sen saajan huusholliin mutta joita ei saa edes viedä pois. Koska kaikessa on tärkeintä vaalia sen itsekkään lahjan antajan tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja aikaa ei voi viettää yhdessä ilman jotakin ääneenlukua, ja asiaan jotenkin liittyy myös ruoka? On taas höpöä, lukeminen kehittää, samassa ajassa kun lausutaan ääneen ehtii lukea ja ajatella monin verroin.
Noi suositukset lukea on pikkulapsille, niille jotka eivät osaa itse vielä lukea. Meillä kun lapsi oppi lukemaan, luki hän alkuun aikuisille ääneen, mutta ei taatusti olisi kymmenvuoriaana lähtenyt tuollaiseen pikkulasten juttuun kuten ääneen lukemiseen. Ja aikuisetko oikeasti kuuntelee kiinnostuneena jotakin nuortenkirjaa?
Katkaiskaa se napanuora jo.
Vierailija kirjoitti:
Miten lahjoista saadaan aikaiseksi tälläinen poru?! Jos lahjat eivät miellytä saajaa niin ainahan ne voi antaa avaamattomina eteenpäin tai viedä kirpparille. Ellei se lahjanantaja osaa ostaa tai haluakaan ostaa niitä mitä häneltä toivotaan, niin onpahan saanut itselleen sen antamisen ilon. Eikö suoda se hänelle jouluna? Tavaroista pääsee aina eroon.
Jos tärkeintä on paketointi ja antamisen ilo, niin voisiko ne paketit laittaa vaikka hyväntekeväisyyteen? Vähävaraiset ehkä ilahtuvat pörrösukista ja kolme yhden hinnalla suihkusaippuasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne muistot isovanhemmista syntyy ihan muusta kuin tavaroista. Toivottavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei halua siis isovanhemmilta mitään lapsilleen, vain rahaa itselle. Aika selvä tapaus.
Täysin selvä, rahanahne pieru, itselle rahaa.
Sen lisäksi ketjun aloittajalla tarve tehdä aloitus siitä, miten isovanhemmat, anopit tai omat vanhemmat ei osaa/halua ostaa mitää mieluista mulle, itselle, vain mullemullemulle.
Vanhempien ihmisten arvot kun saattaa olla ihan muuta.
Eikö näitä vanhoja eläkeläisiä (lue; köyhiä) ole jo ihan riittävästi tällä viikollakin täällä teilattu. HALOO, joulurauhaa !!No eikähän suurin osa tämän hetken isovanhemmista ole syntynyt noin 50-luvulla, jotka on pääasiassa varakkaampia kuin omat lapsensa ihan tutkitusti.
Tilaston mukaan keskieläke on naisilla reilut 1350€/kk brutto ja käteen jää reilu tonni ja miehellä 1600€/kk brutto ja n.1200€ netto.
Ja yli puolet eläkeläisistä on yhden hengen talouksia.
Ja jos sitä varallisuutta on, niin se on seinissä ja isovanhemmat käyttävät sitä asuntona.
Eli sitä suuremmalla syyllä jätetään se turha roina ostamatta ja osallistutaan siihen ainoaan isoon lahjaan mitä toivotaan. Eli laitetaan siihen se kymppi tai kaksi, mitä varaa on. Lapsen toiveeseen, ei turhaan.
Meillä mummo antoi lapsenlapsille joulurahan. Se annettiin lapsille käteen jo ennen joulua. Mummolla ei ollut pikkurahasta puutetta, mutta ei alkanut ostelemaan mitään turhaa, vaan antoi rahan. Kaikki oli tyytyväisiä.
Monista raha on persoonaton lahja, mutta jos se on ainoa asia, mitä oikeasti lahjan saaja tarvitsee, niin miksi sitä ei voi antaa?
Varsinkin nuorelle ja opiskelijalle monesti ainoa hyvä lahja.
Lapsi ei välttämättä rahaa arvosta, siis ihan pieni, mutta silloin on hyvä kuunnella lapsen vanhempia ja ostaa sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tästä tuli käsitys, että suurin ilo ei tullut lahjansaajalle eikä antajalle vaan ap:lle itselleen. Joku muu maksaisi ap:n jo ostamia lahjoja ja ap:lle jää itselleen enemmän rahaa omaan käyttöön.
En minäkään olisi lähettänyt rahaa ap:lle. Muutenkin noloa että työssäkäyvät kerjää rahaa eläkeläisiltä.
Vierailija kirjoitti:
No tästä tuli käsitys, että suurin ilo ei tullut lahjansaajalle eikä antajalle vaan ap:lle itselleen. Joku muu maksaisi ap:n jo ostamia lahjoja ja ap:lle jää itselleen enemmän rahaa omaan käyttöön.
En minäkään olisi lähettänyt rahaa ap:lle. Muutenkin noloa että työssäkäyvät kerjää rahaa eläkeläisiltä.
Ei missään sanottu että ne isovanhemmat olisi eläkeläisiä.
Ja siis sekö ei ole hyvä asia että teiniperhe saa jostain ylimääräisen viiskymppisen, mutta sen sijaan se on hyvä asia, että heillä on 45 pörrösukat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten lahjoista saadaan aikaiseksi tälläinen poru?! Jos lahjat eivät miellytä saajaa niin ainahan ne voi antaa avaamattomina eteenpäin tai viedä kirpparille. Ellei se lahjanantaja osaa ostaa tai haluakaan ostaa niitä mitä häneltä toivotaan, niin onpahan saanut itselleen sen antamisen ilon. Eikö suoda se hänelle jouluna? Tavaroista pääsee aina eroon.
Ja tammikuussa kirppikset on pullollaa tavaraa, mitä kukaan ei halunnut alunperinkään ja mitä kukaan ei halua ostaa sieltä kirppikseltä. Koko jutusta hyötyi romut Taiwanissa teettänyt yritys, rahtifirma mikä kuljetti ne Eurooppaan ja halpaketju mikä myi ne suomalaisille kuluttajille. Lopulta tavaroista pääsee eroon heittämällä ne roskiin. Mutta saihan yksi sentään antamisen ilon.
Vierailija kirjoitti:
Miten lahjoista saadaan aikaiseksi tälläinen poru?! Jos lahjat eivät miellytä saajaa niin ainahan ne voi antaa avaamattomina eteenpäin tai viedä kirpparille. Ellei se lahjanantaja osaa ostaa tai haluakaan ostaa niitä mitä häneltä toivotaan, niin onpahan saanut itselleen sen antamisen ilon. Eikö suoda se hänelle jouluna? Tavaroista pääsee aina eroon.
Antamisen ilo sellaisesta, mitä toinen ei edes halua? Ja mistä voi tietää, ettei pidä lahjasta, jos sitä ei ole edes avannut?
Tässä ketjussa kai puhutaan lasten saamista lahjoista, niin kyllä kai lapsi haluaa avata lahjan, kun sellainen on eteen annettu? Ja on kyllä aika paksua, että ylipäätään joku saisi iloa antaessaan sellaisen lahjan, jota toinen ei edes vaivaudu avaamaan?
Lahjan hankkiminen on monesti todella vaikeaa ja haastavaa, mutta ei siltikään pitäisi sortua ostamaan ihan mitä sattuu. Turhaa tavaraan on nykyään kaikki paikat pullollaan. Kukaan ei halua sitä lisää. Lahja voi olla yhteistä tekemistä. Isovanhempien kanssa leikkipuistoon/tivoliin /seikkailupuistoon jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän lapsia täysin. Jostain syystä useat ihmiset eivät pysty tarkastelemaan kulutustaan lainkaan kriittisesti. Mitä enemmän, sen parempi ja sehän on "vain" tavaraa. Ei suostuta ollenkaan ymmärtämään että ne seuraukset eivät ole vain "teini joka kiukuttelee kun ei saanutkaan kahta uusinta iPhonea", vaan sellainen pieni juttu kuin planeettamme tuhoutuminen.
Minä, omillani 15-vuotiaasta asti asunut 25-vuotias, sain useilta vanhemmilta sukulaisilta viime jouluna yhteensä 52 pakettia. Oli eri paria olevia, uutena ostettuja (!!) astioita, vääränkokoisia kaupasta uutena ostettuja villasukkia, lihalämpömittari, tuikkukippoja, koriste-esineitä, muutama seinäkalenteri, useita vihkoja, erilaisia kyniä, (nahkaiset) juhlakengät, turkiskorvaläpät, koiran ruokakuppi ja mitähän muuta. Minulla on kotona yksi täysi astiasto, enkä halua mitään muuta sen lisäksi. Keittiövälineitä on kymmenessä vuodessa kertynyt kaikki tarpeellinen. En pidä koriste-esineistä. Olen ollut vegaani yli kymmenen vuotta. Minulla on ollut sijaiskissoja 18-vuotiaasta asti, joten kaikki tarvikkeet niitä varten on. Vaatteita on riittävästi. Käytän puhelimen kalenteria. Opiskelu tapahtuu verkon kautta, ei luokassa vihkoon kirjoittaen.
Mikä olisi ollut mieluisampi lahjasaalis? Ei mikään, jouluntoivotus puhelimitse, kyläily kotonani ilman lahjoja, kortti, kirje, lahjoitus jollekin eläinsuojeluyhdistykselle, aineettomat hyväntekeväisyyslahjat (vaikka se vuohi kehitysmaahan tai rokotteet yhdelle), aineeton lahja minulle (vaikka lupaus lähteä yhdessä teatteriin). Jos nyt haluaa v-ttuilla kunnolla, niin olisivat ostaneet minulle itupaketin ruokakaupasta. Mutta ei. Valtavasti uutena ostettua tavaraa, hirveä määrä pakkausjätettä, krääsää joka ei kestä seuraavallakaan omistajalla pitkään, kaikkea tarpeetonta. Sama meininki on ollut aina, eivätkä toiveeni ole muuttuneet sitten teinivuosien.
Oikeat lahjatoiveeni ovat kunnollinen reppu (~100 €), uudet vaelluskengät (~250 €) ja maidotonta suklaata (~10 €). Nämä kaikki olenkin jo ostanut itselleni, enkä niiden lisäksi tarvitse yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän lapsia täysin. Jostain syystä useat ihmiset eivät pysty tarkastelemaan kulutustaan lainkaan kriittisesti. Mitä enemmän, sen parempi ja sehän on "vain" tavaraa. Ei suostuta ollenkaan ymmärtämään että ne seuraukset eivät ole vain "teini joka kiukuttelee kun ei saanutkaan kahta uusinta iPhonea", vaan sellainen pieni juttu kuin planeettamme tuhoutuminen.
Minä, omillani 15-vuotiaasta asti asunut 25-vuotias, sain useilta vanhemmilta sukulaisilta viime jouluna yhteensä 52 pakettia. Oli eri paria olevia, uutena ostettuja (!!) astioita, vääränkokoisia kaupasta uutena ostettuja villasukkia, lihalämpömittari, tuikkukippoja, koriste-esineitä, muutama seinäkalenteri, useita vihkoja, erilaisia kyniä, (nahkaiset) juhlakengät, turkiskorvaläpät, koiran ruokakuppi ja mitähän muuta. Minulla on kotona yksi täysi astiasto, enkä halua mitään muuta sen lisäksi. Keittiövälineitä on kymmenessä vuodessa kertynyt kaikki tarpeellinen. En pidä koriste-esineistä. Olen ollut vegaani yli kymmenen vuotta. Minulla on ollut sijaiskissoja 18-vuotiaasta asti, joten kaikki tarvikkeet niitä varten on. Vaatteita on riittävästi. Käytän puhelimen kalenteria. Opiskelu tapahtuu verkon kautta, ei luokassa vihkoon kirjoittaen.
Mikä olisi ollut mieluisampi lahjasaalis? Ei mikään, jouluntoivotus puhelimitse, kyläily kotonani ilman lahjoja, kortti, kirje, lahjoitus jollekin eläinsuojeluyhdistykselle, aineettomat hyväntekeväisyyslahjat (vaikka se vuohi kehitysmaahan tai rokotteet yhdelle), aineeton lahja minulle (vaikka lupaus lähteä yhdessä teatteriin). Jos nyt haluaa v-ttuilla kunnolla, niin olisivat ostaneet minulle itupaketin ruokakaupasta. Mutta ei. Valtavasti uutena ostettua tavaraa, hirveä määrä pakkausjätettä, krääsää joka ei kestä seuraavallakaan omistajalla pitkään, kaikkea tarpeetonta. Sama meininki on ollut aina, eivätkä toiveeni ole muuttuneet sitten teinivuosien.
Oikeat lahjatoiveeni ovat kunnollinen reppu (~100 €), uudet vaelluskengät (~250 €) ja maidotonta suklaata (~10 €). Nämä kaikki olenkin jo ostanut itselleni, enkä niiden lisäksi tarvitse yhtään mitään.
Vuohi kehitysmaahan on sikäli hankala lahja, että kourallinen antaa sen hyvästä sydämestään, loput v*ttuillakseen lahjan "saajalle". Vuohi menee hukkaan, jos joku ilahtuu siitä aidosti.
Vierailija kirjoitti:
känkkäränkkä kirjoitti:
Jättäkää tänä jouluna joululahjat kokonan pois. Lapset oppivat arvostamaan pieniäkin paketteja, kun ymmärtävät olla kiitollisia ja oppivat arvostamaan muiden ihmisten huomaavaisuutta. Lahjat eivät saa olla itsestäänselvyys!
Lahjatoiveet eivät ole tilauslista.
Sori, ei jätetä lahjoja pois muutaman itsepäisen vanhuksen takia. Usko pois, lapset osaavat arvostaa niitä paria toivomaansa lahjaa. Tiedän, että pikkupaketteja enemmän he arvostaisivat isovanhempien mukana oloa toivotuissa lahjoissa.
ap
Sinun täytyy kyllä tuoda näille itsepäisille vanhuksille erittäin selväksi se, että te ette tarvitse mitään heiltä ja saavat testamentata omaisuutensa jollekin yleishyödylliselle yhteisölle kuten esim. SPR tai Pelastusarmeija.
Tärkeintä on että antajalle tulee hyvä mieli, ihan sama jos lahjat on jotakin ( yhden pesun jälkeen) ongelmajätettä.
Mikä tuossa läppäriin osallistumisessa on niin kamalaa, sekö että oma lapsi saa 50 euroa, kun läppäriin kuitenkin menee moninkertaisesti, eli oma lapsi ei ainakaan pääse hyötymään? Eri juttu jos isovanhempi antaisi 50 e lahjaan, joka maksaa vain 20 e.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on että antajalle tulee hyvä mieli, ihan sama jos lahjat on jotakin ( yhden pesun jälkeen) ongelmajätettä.
Mikä tuossa läppäriin osallistumisessa on niin kamalaa, sekö että oma lapsi saa 50 euroa, kun läppäriin kuitenkin menee moninkertaisesti, eli oma lapsi ei ainakaan pääse hyötymään? Eri juttu jos isovanhempi antaisi 50 e lahjaan, joka maksaa vain 20 e.
Ja se oma lapsi luultavasti ostaa tililleen saamallaan rahalla jotain lapsilleen sitten kun jotain tarvitaan. Raha tilille olisi ollut isovanhempien kannalta varmaan helpoin ratkaisu, outoa ettei se kelvannut.
Vierailija kirjoitti:
Meillä suku keräsi mummille 60-vuotislahjaksi lomamatkan Portugaliin täysihoidolla ja laitettiin monen tonnin lahjakortti Portugalin matkaoppaan väliin. Mummi katsoi ettei tee matkaoppaalla mitään ja nakkasi sen tulipesään. Mummi vielä haukkui lahjan, että mitä hän tuommoisella vihkolla tekee.
Vähän noloa kun muu suku matkusti sitten kuukauden päästä Portugaliin, ilman mummia. Ei kerrottu sitten mitään kun oltiin aika shokissa. Uusi matka olisi vienyt käyttörahat kaikilta niin vähiin ettei sitten ostettu mummille uutta matkaa, ei ollut osinkotuloja mistä repiä rahat.
Tyhmää kyllä teiltä laittaa se lahjakortti matkaoppaan väliin kertomatta siitä. Minkä vuoksi mummi alkaisi ylipäänsä selata jotain Portugalin matkaopasta? Oli todella ehkä loukkaantunut lahjasta jonka arvoa ei ymmärtänyt. Itsekin ihmettelisin vaikka luonteeni mukaisesti kiittäisin vain kauniisti.Ja sanoisin, että 'varmaan tässä ihania kuvia joita kiva katsella koska ei ole varaa matkustaa minnekkään'.
Muistohan se on huonokin muisto. Pörrösukkien muisto onneksi haalenee, kun ne heitetään roskiin viimeistään pääsiäisenä.