Jaaha, isonvanhempien joululahjat lapsille...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä olisi ollut ap:lla tilaisuus antaa teinille lisää kasvatusta ja muistuttaa hyvistä käytöstavoista teinejä.

Raha ei ole mikään lahja, vaan taloudellinen hyöty ja etu.

Miten voikaan suomalaiset teinit elää niin yltäkylläisyydessä, etttei heillä ole toiveita lahjoista.

Vai ihanko oikeasti nämä teinit kasvatetaan ja vanhemmat vielä tukevat sitä, että jos joku kysyy lahjatoiveita nuorelta oli se sitten isovanhemmat, kummit, tyttö/poikaystävä tai vaikka työnantaja, niin nuori kasvatetaan ja opetetaan kerjää rahaa, eikä tavaralahjat kelpaat ja niistä valitetaan.

Toivottavasti ap ei ole poikalapsia, jos tyttöystävä sattuu myöhemmin kysymään lahjatoiveita? Ja tietysti toisinpäin.

Ja olisiko teinien lahjatoiveet hinnaltaan ylimitoitettuja, jos niitä ei vanhemmat pysty taloudellisesti kustantamaan, vaan tarvitaan isovanhempien rahallista tukea.

Meillä on kolme teiniä, eikä vastaavaa tilannetta ole syntynyt, vaan aina on löytynyt lahjatoiveita, milloin villasukat, leffaliput, kirja, lapasia, pipoja jne.

Ja kyllä olisin hävennyt silmät päästäni, jos teini olisi isovanhemmille tai kummeille kertonut lahjatoiveiksi rahaa. Minusta se on äärettömän epäkohteliasta.

Mun 10- ja 12-vuotiailla toisella oli kaksi lahjatoivetta, toisella yksi. Ei meillä eletä yltäkylläisyydessä, tai toisaalta kyllä siinä mielessä, että kaikilla on kaikkea mitä tarvitsevat. Vältetään turhaa kuluttamista ja turhan tavaran ja valtavan vaatemäärän haalimista. Fiksua nykyaikana, johon lapsetkin ovat kasvaneet.

Niin, nuo toiveet. Kaikki sellaisia, että isovanhemmat eivät olisi saaneet niitä hankittua ja ihan liian arvokkaita lahjoja muutenkin että olisi kehdannut isovanhemmilla maksattaa. Sama koskee muitakin tarpeita mitä on tulossa esim. suksien ja monojen osto toiselle lapselle. Liian kallista maksaattaa isovanhemmilla ja vaatisi monojen sovituksen ennen ostoa. Ei onnistuisi välimatkan takia.

Rahan toivominen lahjaksi on pelkästään fiksua. Onneksi näin myös meidän lasten isovanhempien mielestä. Meillä näillä isommilla lapsilla on aina jotain säästökohteita ja isovanhemmat ovat mielellään auttamassa tavoitteiden saavuttamisessa. Teineillä säästökohteita on varmaan vielä enemmän. Annetaanhan rahaa ihan yleisesti rippi-, yo- ja valmistujaislahjaksikin, miksi olisi vähemmän hyväksyttävää toivoa sitä jouluna ja synttäreillä?

Minusta rahan toivominen johonkin tiettyyn tarkoitukseen on suorastaan toivottavaa - mutta - minun mielestäni se lapsen lahjatavaraa tulee sitten laittaa lapsen tilille ja hän saa sen sitten sieltä käyttää kesälomamatkalla tai luokkaretkellä tai kavereitten kanssa Mäkkärillä ei niin että isovanhemmat maksavat minun tilille ja sieltä se raha sitten katoaa perheen normaaleihin hankintoihin ja minä annan erikseen rahaa sitä mäkkäriä tai luokkaretkeä varten ja anopin lahja jää lapselle 'näkymättömäksi'.

Meitä asuu nelihenkinen perhe kaksiossa. On kellarikomero harrastusvälineille, mutta enempää säilytystilaa en halua erikseen hankkia ja maksaa. Ymmärrettävästi elämme melko niukilla tavaroilla, ja laitamme kiertoon heti kun lapsilta jää jotain pieneksi. Mitään turhaa ei mahdu nurkkiin pyörimään, ei edes keittiön ruokakaappiin. Astioita on silti vaikka juhlatkin järjestäisi, aina on riittänyt. Tämä on valinta, haluamme kuluttaa elämyksiin ja tehdä vähemmän töitä. Teemme molemmat lyhennettyä työviikkoa, jotta ehdimme ja jaksamme olla lasten kanssa, kun he ovat vielä pieniä. Meillä käy siivooja ja syömme usein ulkona. Käymme teatterissa ja meillä on purjevene. 

Tämä krääsätön koti on ollut vaikein ymmärtää niille (sukulaisille), jotka haluavat lahjoittaa tavaraa, kysymättä. Pussilakanoita on saanut antaa eteenpäin, samoin koriste-esineitä. Itse annan aina lahjaksi lahjakortin, syötävää, viiniä, kahvia tai jotain mikä kuluu, kuten äidilleni käsivoidetta. Joskus ostan kirpparilta tai kirjakaupasta mieluiseksi tietämäni kirjan, siinä ei ole suuri kynnys pistää kiertoon luettuaan. Ahdistaa tavara.

Olet ap kiittämätön nainen, näytät huonoa esimerkkiä lapsillesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisille voisi alkaa kerätä jo jotain laadukasta astiastoa ja kodintavaraa. Itsenäistyminen on toivottavasti jo ovella.

No joo, mutta niissäkin mummon maku voi olla erilainen, kuin nuoren maku. Oma mummoni keräsi minulle pikkuhiljaa Arabian Arctica- sarjan kahvikuppeja ja -lautasia. En edes juo kahvia ja vieraille tarjoan mukista. Lopulta kaapissa oli 15 (!!) kahvikuppi/tassi-paria. Laadukasta toki, mutta ihan turhaa hyllyntäytettä. Lopulta kärräsin ne kirppikselle.

Tää kahviastiastohysteria on kyllä ihan käsittämätön! Minullekin piti tunkea rippi- ja yolahjaksi kahviastiastoa, vaikka en juo kahvia eikä kukaan silloisistakaan kavereista juonut kahvia. "Mutta kun pitää olla, kun tulee juhlia, kun on kihlat ja häät ja ristiäiset!"

Edelleen tässä melkein 40v. introvertti-erakkona odottelen niitä kihlajaiskahveja. Lapsia ei ole ollut koskaan tulossakaan. 

Kahvia en juo edelleenkään. 

Vierailija kirjoitti:

On tämä elämä niin vaikeaa! Yksi on inhonnut Arctica-astioitaan 35 vuotta enkä ymmärrä mitä naurettavaa on Lidlin pyyhkeissä ja kylpytuotteissa? Pitäisi varmaan olla Balmuiria? Ja jonkun mielestä ei mitään astioitakaan saa lapselle/teinille kerätä kun kaikki ostetaan Ikeasta samalla kertaa kun nuori muuttaa pois kotoa. Yhden lapsi käyttää vain yhtä tiettyä shampoota, yhtä tiettyä puhdistusainetta, yhtä tiettyä kasvovettä jne. jne. On vaikeaa! Lukekaapa omat kirjoituksenne uudelleen niin huomaatte miten typeriltä kuulostatte.

Ja kaikille mummoille antaisin neuvoksi, antakaa se raha, jos rahaa annatte, suoraan sille lapselle jos etukäteen ei olla yhteislahjasta sovittu. Tai jos rahaa on vähän niin laittakaa se omaan hyvinvointiinne. Ei ainakaan kenenkään tarvi sitten kiukutella minkään pörrösukkien tms. vuoksi.

Ja tähän loppuun vielä että sain 16-vuotiaana isoäidiltäni Nuutajärven lasiset jälkiruora-astiat. Ovat edelleen kaikki hyvässä kunnossa ja vielä reilun 40 vuoden jälkeen muistan aina isoäidin kun otan kyseiset maljat käyttöön. Kyllä niistä mukava muisto jäi, isoäidin kuolemastakin on kohta se 40 kulunut.

Eihän tuossa ole mitään ihmeellistä. Ihmiset toivovat ja haluavat eli asioita elämässään.

Ja joku tykkää niistä Arctica-astioista ja joku toinen olisi tykännyt (itsekään en niistä tykkää).

Jos joku teini toivoo, että hänelle kerätään jotakin sarjaa, niin sitten kerätään ja se, joka ei halua, sille ei kerätä.

Niin yksinkertaista. Enemmän minua ihmetyttäisi, jos kaikki ihmiset tykkäisi juuri niistä samoista asioista. Ja kaikille kävisi juuri se sama shamppoo.

Sen takiahan niitäkin on niin monenlaisia, että jokainen löytää omansa ja itselle parhaan.

Ei luulisi olevan niin vaikeata sukulaisten/isovanhempien noudattaa annettua toivetta.

Nuo Nuutajärven jälkiruoka-astiat kuulostavat ihanilta, mutta joku toinen ei olisi niilläkään mitään tehnyt ja olisi myynyt ne jo aikapäiviä sitten kirpparilla kaappeja täyttämästä.

Eikä mummosta olisi muistoa, koska mummo olisi ostanut jotakin tälle ihmiselle turhaa ja tarpeetonta.

Siksi mummon /papan kannattaa kuunnella mitä nuori/lapsi haluaa.

Itse olen 25-vuotias nainen, jonka suvussa kyllä tuntuu olevan valloillaan käsitys, että raha lahjana, etenkin tytölle, on maailman huonoin lahja. Siinä ripille päästyäni oli inhottavaa saada lahjaksi koruja, joita en edelleenkään ole käyttänyt ja yksittäisiä astioita, jotka eivät ole lainkaan sellaisia, joita haluaisin. Kaiken maailman koriste-esineitä, jotka myin kirpputorilla ajat sitten. Syntymäpäivä- ja joululahjaksi on aina tullut ties mitä krääsää, vaikka olen sanonut, etten tarvitse mitään ja ihan vaikka joku syötävä lahja kelpaa, jos jollain tavalla haluaa muistaa. Paras lahja, minkä voisin saada, olisi juurikin joku itsekoottu ruokakori.

Onko joku kuullut, että joku mummo, anoppi, lapset tai mies, olisi ostanut jollekin naiselle mieluisan lahjan? Tuskin.

Joululahjoista valittaminen aloitetaan jo syyskuussa ja jatkuu tammi-helmikuulle. Tälläkin palstalla ensimmäinen valitusveisu oli jo syyskuun lopulla, oliko nyt mies tai anoppi aikoinut ostaa lahjan ja oli erehtynyt mainitsemaan lahjan sisällön.

Ja sitten kun kivasti päästään kevääseen, niin alkaa valitus vääristä äitienpäivälahjoista, kun lapset ja mies ostelee vääränlaisia lahjoja. Sitä kestää sopivasti maaliskuulta juhannukseen.

Väliin mahtuvat valitukset koululaisten ja päiväkoti-ikäisten lahjat naisopettajille joulu- ja kevätjuhlissa, kun lapset tuovat töherryksiään, tuikkujaan ja krääsää opettajille, mutta onneksi roskis on ulko-oven luona, johon naisopettajat saavat kipata suoraan lahjansa roskikseen, ettei niitä onneksi tarvitse viedä kotiin ja täyttää komeroita.

Puhumattakaan työnantajan lahjasta. Aikaisempina vuosina minunkin työyhteisössä se oli yksi ohjelmanumero ja kahvipöytäkeskustelu syyskuusta-helmikuulle, lopulta työnantaja ymmärsi katkaista perinteen ja lahjomisen ja nyt 500€ arvoiset lahjakorit annetaan hyväntekeväisyyteen.

Kyllä naisten osa on raskas ja työntäyteinen, kun suvun joulukorttien lähettämisen lisäksi joutuu vielä huolehtimaan ja kantamaan huolta ja vastuuta perheen kaikista lahjoista, jotta ne olisi mieluiset ja aiheuttaisi riemun kiljahduksia, muttei kuitenkaan veisi paljon säilytystilaa ja kodin sisustus säilyttäisi värimaailman, tyylitajun ja minimilismin.

Harva perheen isä tai mies pystyisi vastaavaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo on nyt ihan teidän oma vika, kun ette keksineet yhtään kohtuuhintaista lahjatoivetta, vaikka sitä erikseen kysyttiin. Minusta on täysin ymmärrettävää, että isovanhemmat haluavat antaa oman lahjan eivätkä osallistua yhteislahjaan.

Kolmen nuoren äiti

Noilla teineillä ei yksinkertaisesti ole kohtuuhintaisia toiveita, vaan toivovat mieluummin sen yhden hyvän kuin monta vähän sinne päin. Mikä tässä on niin vaikea tajuta? He ovat järkeviä kuluttajia, mutta se on jotenkin väärin?

ap

Olisiko aika opettaa, ettei joka vuosi toivota noin kalliita lahjoja? Jos haluaa esim. uuden puhelimen ja sen on välttämättä oltava kallis, niin miten ois että säästäisi itse siihen rahat? Isovanhemmilla voi ehkä toivoa kuoria uuteen puhelimeen.

Aika helppo tapa rajata toiveita on asettaa hintakatto. Teidän mielestä on ilmeisesti ok. ja teillä kait on varaa, mutta onko isovanhemmilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo on nyt ihan teidän oma vika, kun ette keksineet yhtään kohtuuhintaista lahjatoivetta, vaikka sitä erikseen kysyttiin. Minusta on täysin ymmärrettävää, että isovanhemmat haluavat antaa oman lahjan eivätkä osallistua yhteislahjaan.

Kolmen nuoren äiti

Noilla teineillä ei yksinkertaisesti ole kohtuuhintaisia toiveita, vaan toivovat mieluummin sen yhden hyvän kuin monta vähän sinne päin. Mikä tässä on niin vaikea tajuta? He ovat järkeviä kuluttajia, mutta se on jotenkin väärin?

ap

Olisiko aika opettaa, ettei joka vuosi toivota noin kalliita lahjoja? Jos haluaa esim. uuden puhelimen ja sen on välttämättä oltava kallis, niin miten ois että säästäisi itse siihen rahat? Isovanhemmilla voi ehkä toivoa kuoria uuteen puhelimeen.

Aika helppo tapa rajata toiveita on asettaa hintakatto. Teidän mielestä on ilmeisesti ok. ja teillä kait on varaa, mutta onko isovanhemmilla?

Isovanhemmilta ei pyydetty sitä kallista lahjaa vaan osallistumista siihen. Missä on lukutaitosi?

Vierailija kirjoitti:

Onko joku kuullut, että joku mummo, anoppi, lapset tai mies, olisi ostanut jollekin naiselle mieluisan lahjan? Tuskin.

Joululahjoista valittaminen aloitetaan jo syyskuussa ja jatkuu tammi-helmikuulle. Tälläkin palstalla ensimmäinen valitusveisu oli jo syyskuun lopulla, oliko nyt mies tai anoppi aikoinut ostaa lahjan ja oli erehtynyt mainitsemaan lahjan sisällön.

Ja sitten kun kivasti päästään kevääseen, niin alkaa valitus vääristä äitienpäivälahjoista, kun lapset ja mies ostelee vääränlaisia lahjoja. Sitä kestää sopivasti maaliskuulta juhannukseen.

Väliin mahtuvat valitukset koululaisten ja päiväkoti-ikäisten lahjat naisopettajille joulu- ja kevätjuhlissa, kun lapset tuovat töherryksiään, tuikkujaan ja krääsää opettajille, mutta onneksi roskis on ulko-oven luona, johon naisopettajat saavat kipata suoraan lahjansa roskikseen, ettei niitä onneksi tarvitse viedä kotiin ja täyttää komeroita.

Puhumattakaan työnantajan lahjasta. Aikaisempina vuosina minunkin työyhteisössä se oli yksi ohjelmanumero ja kahvipöytäkeskustelu syyskuusta-helmikuulle, lopulta työnantaja ymmärsi katkaista perinteen ja lahjomisen ja nyt 500€ arvoiset lahjakorit annetaan hyväntekeväisyyteen.

Kyllä naisten osa on raskas ja työntäyteinen, kun suvun joulukorttien lähettämisen lisäksi joutuu vielä huolehtimaan ja kantamaan huolta ja vastuuta perheen kaikista lahjoista, jotta ne olisi mieluiset ja aiheuttaisi riemun kiljahduksia, muttei kuitenkaan veisi paljon säilytystilaa ja kodin sisustus säilyttäisi värimaailman, tyylitajun ja minimilismin.

Harva perheen isä tai mies pystyisi vastaavaan.

Ymmärrän satiirin, mutta

Mun mies on ostanut mulle monta ihanaa (yllätys) lahjaa, jopa APPI onnistui ostamaan joitain aivan täsmäiskuja, anoppikin ihan OK. Olenko minulla sitten myös huono maku ja mieltymykset vai olenko superonnekkaasti löytänyt ihan super-puolisonperheineen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo on nyt ihan teidän oma vika, kun ette keksineet yhtään kohtuuhintaista lahjatoivetta, vaikka sitä erikseen kysyttiin. Minusta on täysin ymmärrettävää, että isovanhemmat haluavat antaa oman lahjan eivätkä osallistua yhteislahjaan.

Kolmen nuoren äiti

Noilla teineillä ei yksinkertaisesti ole kohtuuhintaisia toiveita, vaan toivovat mieluummin sen yhden hyvän kuin monta vähän sinne päin. Mikä tässä on niin vaikea tajuta? He ovat järkeviä kuluttajia, mutta se on jotenkin väärin?

ap

Olisiko aika opettaa, ettei joka vuosi toivota noin kalliita lahjoja? Jos haluaa esim. uuden puhelimen ja sen on välttämättä oltava kallis, niin miten ois että säästäisi itse siihen rahat? Isovanhemmilla voi ehkä toivoa kuoria uuteen puhelimeen.

Aika helppo tapa rajata toiveita on asettaa hintakatto. Teidän mielestä on ilmeisesti ok. ja teillä kait on varaa, mutta onko isovanhemmilla?

Teineillä on paljon kalliita hankintoja. Ihan ilman omaa valintaa.

Joululahjan kuuluu olla yllätys! Mikä yllätys se on, jos on yksi ainoa toive ja sekin on etukäteen merkilleen, mallilleen ja värilleen määrätty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä suku keräsi mummille 60-vuotislahjaksi lomamatkan Portugaliin täysihoidolla ja laitettiin monen tonnin lahjakortti Portugalin matkaoppaan väliin. Mummi katsoi ettei tee matkaoppaalla mitään ja nakkasi sen tulipesään. Mummi vielä haukkui lahjan, että mitä hän tuommoisella vihkolla tekee.

Vähän noloa kun muu suku matkusti sitten kuukauden päästä Portugaliin, ilman mummia. Ei kerrottu sitten mitään kun oltiin aika shokissa. Uusi matka olisi vienyt käyttörahat kaikilta niin vähiin ettei sitten ostettu mummille uutta matkaa, ei ollut osinkotuloja mistä repiä rahat.

Jopas on kiittämätön mummi. Ette kai antaneet enää koskaan yhtään mitään?

Vahinkohan se oli kun mummi on niin äkkipikainen. Nyt on menty monta vuotta pörrösukilla sitten tämän tapauksen jälkeen.

Siis kai teillä kuitti oli lahjakortin ostosta tai jos kerta mummolle oli täysihoitomatka otettu, niin kai se mummon nimissä oli tehty, jos muukin suku lähdössä matkalle? Kuulostaa aika erikoiselta, että mummo ei päässyt matkalle sen takia että vahingossa poltti lahjakortin. Ei kai matka voi yhdestä lahjakortista kiinni olla, jos matkavaraukset oli tehty vai olisiko mummon pitänyt sillä lahjakortilla jotenkin itse osata matka varata samaan aikaan muiden kanssa? Kai asian olisi matkatoimiston kanssa tai mistä matka/lahjakortti nyt olikaan otettu jotenkin voinut selvittää, pitäähän maksettu lahjakortti jossain näkyä. Vai tarkoittaako lahjakortti tässä rahalahjakorttia vai mitä? Sitäkin ihmettelen, eikö se mummo muka osannut yhdistää Portugalin matkaopasta ja sitä että muu suku sitten häviää Portugaliin. Aika ihme juttu. Pakko oli kommentoida, vaikkei nyt varsinaiseen asiaan liitykään.

Porvoossa sattuu ja tapahtuu.

Joo Porvoossa varmaan tapahtuu kaikenlaista. Eniten minua tuossa jutussa ihmetyttää se, että 60-vuotiaasta mummosta on tehty jo ihan tomppeli ja lähes seniili, joka heittelee matkaoppaita palamaan tuosta vaan, jos sellaisen on lahjaksi saanut.

Kyllä minä ainakin näin 60v olisin kiinnostunut miksi minulle annetaan Porttugalin matkaopas ja olisi varmaan arvannutkin, ettei se matkaopas mikään varsinainen lahja ole.

Jotenkin tuossa jutussa tehdään 60 vuotiaasta jo ikänsä puolesta ihan tollo, vaikka ei tässä iässä vielä mitään seniilejä olla. Töissäkin pitää olla vielä melkein 5 vuotta. Ei sielläkään aivoton pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Joululahjan kuuluu olla yllätys! Mikä yllätys se on, jos on yksi ainoa toive ja sekin on etukäteen merkilleen, mallilleen ja värilleen määrätty?

Miksi sen kuuluu olla yllätys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo on nyt ihan teidän oma vika, kun ette keksineet yhtään kohtuuhintaista lahjatoivetta, vaikka sitä erikseen kysyttiin. Minusta on täysin ymmärrettävää, että isovanhemmat haluavat antaa oman lahjan eivätkä osallistua yhteislahjaan.

Kolmen nuoren äiti

Noilla teineillä ei yksinkertaisesti ole kohtuuhintaisia toiveita, vaan toivovat mieluummin sen yhden hyvän kuin monta vähän sinne päin. Mikä tässä on niin vaikea tajuta? He ovat järkeviä kuluttajia, mutta se on jotenkin väärin?

ap

Olisiko aika opettaa, ettei joka vuosi toivota noin kalliita lahjoja? Jos haluaa esim. uuden puhelimen ja sen on välttämättä oltava kallis, niin miten ois että säästäisi itse siihen rahat? Isovanhemmilla voi ehkä toivoa kuoria uuteen puhelimeen.

Aika helppo tapa rajata toiveita on asettaa hintakatto. Teidän mielestä on ilmeisesti ok. ja teillä kait on varaa, mutta onko isovanhemmilla?

Isovanhemmilta ei pyydetty sitä kallista lahjaa vaan osallistumista siihen. Missä on lukutaitosi?

Eivät halua osallistua noi kalliiseen lahjaan.

Minua häiritsee arvokkaat lahjat, joille ei ole käyttöä. Anoppi ostaa satasen torkkupeiton tai shaalin joka joulu, entisetkin käyttämättä kaapin perällä. Joitain olen antanut eteenpäin lahjaksi, koska eihän niitä nyt roskiinkaan voi heittää. En halua olla kiittämätön, mutta jopa halpa turha tavara olisi helpompi ymmärtää kuin kallis. Samoin lapsen lahjat on monesti arvokkaita, mutta hyvin selkeästi sellaisia että jäävät käyttämättä. Lapsi toki on niistä kiitollinen myös, mutta ajan kanssa huomaan ettei vaan tarvitse niitä. Harmittaa, että monta sataa menee ihan hukkaan. Enkä kehtaa sanoa suoraan, että kysyisi edes vähän vinkkejä mistä leluista lapsi tykkää tai miettisi mikä on lempiväri (jos ei muka tiedä). Pinkkifanille ei kannata ostaa ruskeita tai tummansinisiä vaatteita, kun ne vaan jää pitämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo on nyt ihan teidän oma vika, kun ette keksineet yhtään kohtuuhintaista lahjatoivetta, vaikka sitä erikseen kysyttiin. Minusta on täysin ymmärrettävää, että isovanhemmat haluavat antaa oman lahjan eivätkä osallistua yhteislahjaan.

Kolmen nuoren äiti

Noilla teineillä ei yksinkertaisesti ole kohtuuhintaisia toiveita, vaan toivovat mieluummin sen yhden hyvän kuin monta vähän sinne päin. Mikä tässä on niin vaikea tajuta? He ovat järkeviä kuluttajia, mutta se on jotenkin väärin?

ap

Olisiko aika opettaa, ettei joka vuosi toivota noin kalliita lahjoja? Jos haluaa esim. uuden puhelimen ja sen on välttämättä oltava kallis, niin miten ois että säästäisi itse siihen rahat? Isovanhemmilla voi ehkä toivoa kuoria uuteen puhelimeen.

Aika helppo tapa rajata toiveita on asettaa hintakatto. Teidän mielestä on ilmeisesti ok. ja teillä kait on varaa, mutta onko isovanhemmilla?

Isovanhemmilta ei pyydetty sitä kallista lahjaa vaan osallistumista siihen. Missä on lukutaitosi?

Eivät halua osallistua noi kalliiseen lahjaan.

Eihän heiltä pyydety kuin summaa jonka aikoivat lahjoihin laittaa. Nyt ko summa meni sitten roskiin. Mikä järki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku kuullut, että joku mummo, anoppi, lapset tai mies, olisi ostanut jollekin naiselle mieluisan lahjan? Tuskin.

Joululahjoista valittaminen aloitetaan jo syyskuussa ja jatkuu tammi-helmikuulle. Tälläkin palstalla ensimmäinen valitusveisu oli jo syyskuun lopulla, oliko nyt mies tai anoppi aikoinut ostaa lahjan ja oli erehtynyt mainitsemaan lahjan sisällön.

Ja sitten kun kivasti päästään kevääseen, niin alkaa valitus vääristä äitienpäivälahjoista, kun lapset ja mies ostelee vääränlaisia lahjoja. Sitä kestää sopivasti maaliskuulta juhannukseen.

Väliin mahtuvat valitukset koululaisten ja päiväkoti-ikäisten lahjat naisopettajille joulu- ja kevätjuhlissa, kun lapset tuovat töherryksiään, tuikkujaan ja krääsää opettajille, mutta onneksi roskis on ulko-oven luona, johon naisopettajat saavat kipata suoraan lahjansa roskikseen, ettei niitä onneksi tarvitse viedä kotiin ja täyttää komeroita.

Puhumattakaan työnantajan lahjasta. Aikaisempina vuosina minunkin työyhteisössä se oli yksi ohjelmanumero ja kahvipöytäkeskustelu syyskuusta-helmikuulle, lopulta työnantaja ymmärsi katkaista perinteen ja lahjomisen ja nyt 500€ arvoiset lahjakorit annetaan hyväntekeväisyyteen.

Kyllä naisten osa on raskas ja työntäyteinen, kun suvun joulukorttien lähettämisen lisäksi joutuu vielä huolehtimaan ja kantamaan huolta ja vastuuta perheen kaikista lahjoista, jotta ne olisi mieluiset ja aiheuttaisi riemun kiljahduksia, muttei kuitenkaan veisi paljon säilytystilaa ja kodin sisustus säilyttäisi värimaailman, tyylitajun ja minimilismin.

Harva perheen isä tai mies pystyisi vastaavaan.

Ymmärrän satiirin, mutta

Mun mies on ostanut mulle monta ihanaa (yllätys) lahjaa, jopa APPI onnistui ostamaan joitain aivan täsmäiskuja, anoppikin ihan OK. Olenko minulla sitten myös huono maku ja mieltymykset vai olenko superonnekkaasti löytänyt ihan super-puolisonperheineen?

Sori, mutta kommentista tulee kyllä ajatus naisen mielenhäiriöstä tai ainakin, etten rakasta tarpeeksi miestäsi tai appeasi.

Onhan se uskomaton ja ainutkertaista, jos joku nainen uskaltaa tänä päivänä sanoa ääneen tykkäävänsä lahjasta!

Eikä edes odota siitä taloudellista hyötyä tai se miellyttäisi seuraavat 50vuotta, kun oma makukin voi muuttua tai se kodin sisustus.

Vanhemmat ostavat lapsilleen ne kalliit lahjat, sehän on selvää. Itse olen sanonut sukulaisille, että ostamme kyllä ainokaiselle lapsellemme kaiken, joten sukulaiset voivat tuoda jotakin ihan pientä, vaikka kirjan tai puuhakirjan. Kaikki lahjat ovat olleet mieluisia, mutta liikaahan niitä tulee ostetuksi.

Tai olla kyse siitä, että osasta on kiva shoppailla, mutta sitten alkaakin kaduttaa, ja omat kaapit on ylitäynnä ennestään, kun on kiva shoppailla.

Ei muuta kun vahinkoa kiertämään sitten...

Minusta nuoret on fuksuja, kun haluavat vähemmän tavaraa, ja vain oikeasti mieluisaa ja tarpeellista.

Tuo rahakirjeiden poltto on joku urbaani legenda. Kuka kiusaa muita kirjeillä vuodesta toiseen, ellei kirjeisiin koskaan vastata? Ei kukaan täysipäinen.