Isoin asia, jonka salaat puolisoltasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteen alussa en ollut yli eksästä, tai sen mies tottakai tajusi sanomattakin kun erosta oli niin lyhyt aika.. olen ihastunut moneen suhteemme aikana ja ollut vähällä aloittaa suhteenkin, siitä kyllä kerroin.. en usko, että olemme ikuisesti yhdessä, se on ehkä suurin salaisuus. Tietysti toivon, että olisimme, aika näyttää. En kuitenkaan olisi miehen rinnalla niinkuin hän on luvannut olla rinnallani jos jotain vielä kävisi, en vain jaksaisi enää. Mielestäni mies ei ole aivan upea puoliso, ihminen eikä isä. Sitäkään en noilla sanoin tietenkään kerro tai yritä väkisin häntä muuttaa muuksi. Inhoan mieheni isää ja toivon, ettei tarvitsisi olla hänen vanhempiensa kanssa tekemisissä. Pidän mieheni sukulaisia typerinä ja itsekkäinä ja suurimpana negatiivisena vaikutteena mieheni huonoihin puoliin, joita hän ei kykene tarkastelemaan edes niin objektiivisesti kuin minä eli sinnepäin. Ahneita ja yksinkertaisia ihmisiä, jotka eivät osaa rakastaa ja heillä on väsyneet kulissit. Toivon, että lapsista ei tule yhtään samanlaisia kuin miehelle niin tärkeistä ihmisistä.

Miksi olette yhdessä?

Kuitenkin rakastan tuota miestä vaikken ihan päivittäin. Välillä on parempia päiviä ja luulen, että parempia aikojakin on luvassa. Annan mahdollisuuden vielä vaikka yksin en ala tätä suhdetta kannattelemaan ja miehellä on näytönpaikka tässä. Kohtuullisen hyvältä näyttää. Valitettavasti miehen sukua ei voi vaihtaa, mutta se ei ole hänen syynsä sentään.

Vaikka tätä alapeukutettiin niin asiat ovat paremmalla tolalla kuin useimmissa avioliitoissa.

Häpeän mieheni käytöstä useinkin kun hän juo. Seurassa niin nolo, suuna päänä mesoo eikä kuuntele muita, puhuu päälle ja olettaa että muut jaksaa kuunnella hänen loputtomia jaarituksiaan. Jutut on aina vahvasti liioiteltuja tai suoranaisia valeita. Ihan kantasuomalaista öykkämistä.

Haluan saada lapsia, mutten tässä suhteessa. Tajusin tämän vasta itsekin ja kerron pyhien jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Teeskentelen usein, ettei minulla ole rahaa ja piilottelen rahojani tililläni koska mies on vastuuton rahankäyttäjä ja parempi ettei tiedä tai taas "pitää vähän elää" ja rahat on sitten loppu.

Minulla sama. Mies ei enää ole niin holtiton mutta en edelleenkään luota siihen ettei raha palaisi. Ainakin hän suuttuisi jos kuulisi miten paljon minulla on. En toki mikään todella rikas ole mutta luulee ettei minulla ole rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Haluan kuolla joka päivä.

Mulla sama. En kerro miehelle miten onneton olen omana itsenäni. Mietin liian usein elämääni surkeiden sattumusten sarjana. Olen katkera, surullinen, yksinäinen. Elämäni on täynnä virheitä.

Tahtoisin aloittaa elämäni alusta uutena ihmisenä.

Valmistelen eroa. Olen jättänyt rahaa sivuun, etsin asuntoa ja sain myös ylennyksen töistä mitä en ole kertonut. En ole rakastanut miestäni enää yli 2 vuoteen ja se on suuresti hänen oma vikansa.

Ei tämän pitäisi mikään yllätys olla.

Käytän mielialalääkkeitä ja rauhoittavia satunnaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Valmistelen eroa. Olen jättänyt rahaa sivuun, etsin asuntoa ja sain myös ylennyksen töistä mitä en ole kertonut. En ole rakastanut miestäni enää yli 2 vuoteen ja se on suuresti hänen oma vikansa.

Ei tämän pitäisi mikään yllätys olla.

Tiedän yhden naisen, joka teki juuri näin. Maksatti opiskelut sun muut miehellä ja sitten jätti. Mies oli melko hajalla mutta kokoaa itseään.

Valmistelen lähtöä salassa mieheltä ja vilkuilen myös uutta miesystävää itselleni. Miehen työ hallitsee arkeamme eikä perhe saa siitä mitään muuta kuin kuluja ja stressiä. Oikeasti elämämme on aivan hirveää. Huolestuttaa vain miten lapset voivat jos mies haluaa n. 50/50-systeemin koska hän ei ole ikinä kotona ja jos on niin ei ole läsnä vaan keskustelee asiakkaiden ja kollegoiden kanssa somessa. Ja silti asumme vuokralla kerrostalossa huonolla alueella. Mies on investoinut yhteiset rahat yritykseensä. Haluan miehen, joka tietää mitä tarkoittaa kohtuus.

En ole salannut mitään asioita suhteessa ollessani. Enkä koskaan ihastunut tai rakastanut kehenkään. Enkä myöskään ikävöiny vanhoja suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkään perinteinen tuo ei ole, ap, paitsi ehkä sinun perinteesi.

No, ehkä tämä on sitten hyvinkin harvinaista, mutta itse arvelin sen olevan melko tavallista.

Ap

Rakastuminen voi olla tavallista mutta ei hirveän yleistä että se on tarve erityisesti salata. Tavallista taas on että siitä ei ole mitään etityistä tarvetta edes puhua suhteessa.

Kysyttäessä väitän ettei miehen vatsamakkarat häiritse, vaikka todellakin pidin aiempaa urheilijan kroppaa haluttavampana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistelen eroa. Olen jättänyt rahaa sivuun, etsin asuntoa ja sain myös ylennyksen töistä mitä en ole kertonut. En ole rakastanut miestäni enää yli 2 vuoteen ja se on suuresti hänen oma vikansa.

Ei tämän pitäisi mikään yllätys olla.

Tiedän yhden naisen, joka teki juuri näin. Maksatti opiskelut sun muut miehellä ja sitten jätti. Mies oli melko hajalla mutta kokoaa itseään.

No mieheni ei ole todellakaan maksanut opikelujani tai mitään muutakaan. Hän itse etsi pari vuotta sitten seuraa netistä ihan omalla kuvalla ja tosissaan. Vieläkään ei raukka ymmärrä että pudotti sillä pohjan suhteesta. Luulee kai että annan anteeksi ajan kanssa. No en anna en.

Se etten ole ihan varma tästä suhteesta. Meillä on tosi mukavaa yhdessä, fyysisesti suhde toimii loistavasti, ei ikinä riidellä ja kaikki saadaan aina puhuttua ja aina on ollut helppoa. Ei mitään valitettavaa. Joten en osaa laittaa sanoiksi, että mikä puuttuu. "Se jokin". En rehellisesti usko, että olemme yhdessä lopunikäämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan kuolla joka päivä.

Mulla sama. En kerro miehelle miten onneton olen omana itsenäni. Mietin liian usein elämääni surkeiden sattumusten sarjana. Olen katkera, surullinen, yksinäinen. Elämäni on täynnä virheitä.

Tahtoisin aloittaa elämäni alusta uutena ihmisenä.

Sama, paitsi kuolemaa en mieti joka päivä. Tai, no, mielestäni olen kuollut, ja ruumiini vain kulkee täällä maan päällä. Kävin jopa parisuhteemme aikana lääkäreillä, testeissä ja psykologilla. Sain lähetteen psykiatrillekin, mutta en koskaan saanut aikaiseksi mennä sinne. Mies sanoi, etten vaikuta masentuneelta, joten hän ei oikein ottanut masennustani tosissaan. Eihän minulla ole syytä olla masentunut, kun ulkoisesti kaikki on niin hyvin. Olen vain todella traumatisoitunut, mutta koska ihmiset eivät näe sitä minusta, en sitten jaksa avautuakaan, eikä mies ole koskaan kysynyt syytä masennukselleni. Olen myös syömishäiriöinen, jotta saan edes jollain tavalla kontrolloida elämääni. Sitäkään mieheni ei huomaa, vaikka puhunkin paljon siitä, mitä olen päivän aikana syönyt (eli en paljon mitään), ja painoni on tippunut normaalipainon sisällä useita kiloja. Olen 2-3 kg:n päässä alipainosta.

En salaa nitään. Jos jokin asia ei ole vielä jostain syystä tullut puheeksi, johtuu se siitä, ettei se vain ole vielä tullut puheeksi eikä minun tarpeestani salailulle. Mitään sellaista ei kuitenkaan tule mieleen, mikä voisi olla sellainen asia, minkä puheeksi nostaminen haittaisi minua ja mitä tahtoisin mieheltäni salata. Yhdessä 6 vuotta, naimisissa 2.

Vierailija kirjoitti:

100 kg villalankaa.

Tämä on íhana!  Minua kiinnostaa kovasti, mihin olet langat jemmanut, 100 kg vaatii aika ison tilan.

Terveisin toinen lankahamsteri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmistelen eroa. Olen jättänyt rahaa sivuun, etsin asuntoa ja sain myös ylennyksen töistä mitä en ole kertonut. En ole rakastanut miestäni enää yli 2 vuoteen ja se on suuresti hänen oma vikansa.

Ei tämän pitäisi mikään yllätys olla.

Tiedän yhden naisen, joka teki juuri näin. Maksatti opiskelut sun muut miehellä ja sitten jätti. Mies oli melko hajalla mutta kokoaa itseään.

Tiedän myös tapauksen, joka varmaan ulkopuolisille näytti tuolta. Tosiasiassa taustalla oli miehen peliongelmaa, holtitonta rahankäyttöä, henkistä ja lopulta myös fyysistäkin väkivaltaa. Mies kyllä mainosti kaikille miten julmasti hänet jätettiin ja hän on kaiken aina maksanut, mikä ei pitänyt kyllä paikkaansa.

Minulla oli n. 5 vuotta sitten salasuhde mieheni serkun kanssa. Joku aika sitten kuulin että hänellä on HIV. En ole uskaltanut edes ajatella koko asiaa saati kertonut kenellekään.

Raha-asiani. Tietää kyllä että rahaa ei paljoa ole mutta ei tiedä koko totuutta. Emme asu yhdessä joten sinällään asia ei mieheen edes vaikuta.