Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En enää pysty työhöni. Tuntuu, että keho ja mieli alkaa pettämään. En näe muuta helpotusta kuin rtisanoutuminen.
12.12.2019 |
Joka paikkaan kehossa sattuu, epämääräisiä kiputiloja. Ahdistus on suuri ja varsinkin sunnuntaisin pää meinaa seota stressistä.
Olen aivan helvetin kyyninen koko työpaikkaa kohtaan ja haluan vain pois jatkuvasti.
Olen jopa alkanut äksyilemään työkavereille vaikka yritän pitää itseni koossa ja olla se kaikkien kaveri niin kuin normaalisti olen.
En pysty hallitsemaan tunteitani, olen jopa itkenyt töissä ja viime aikoina se on vain pahentunut. En ymmärrä enää itseäni.
Olen ihan loppu.
Heräilen öisin aina muutamaksi tunniksi, ahdistun kaikesta ja jään murehtimaan kaikenlaisia asioita. Lisäksi näen painajaisia lähes joka yö.
Iltaisin nousee kuume ja voimat tuntuu olevan totaalisen lopussa työpäivän jälkeen.
On todella epämääräisiä oireita ja lisäksi olen lähes jatkuvasti kipeenä vaikka ennen olin ehkä kerran vuodessa jos silloinkaan.
Hyvä, että edes jaksan kävellä kotiin bussipysäkiltä.
Olen niin vihainen jatkuvasti ja välillä ihan maassa muuten vain vaikka yrittäisin miettiä positiivia asioita.
Tuntuu, että kamelin selkä on katkennut. En vain jaksa, en jaksa. Töissä on niin kiire, että tuskin ehdin edes syömään ja ylitöiksi menee.
Työ ei ole minua varten, kuorma on liian valtava minulle nyt ja lisäksi työmatkoihin kertyy useampi tunti.
Olen jo kerran uupumuksen kokenut, en kestäisi sitä uudestaan.
Ajattelin hakea huomenna sairaslomaa, ei vain ole voimia.
Kommentit (67)
Miten hitossa olet itsesi ajanut tuommoiseen kuluneen lattialuutun asemaan? Oletko niitä "korvaamattomia" työntekijöitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi muisti ja keskittymiskyky on aivan hakoteillä viimeistään loppupäivästä. Välillä muutenkin rankan viikon jälkeen.
Ei vain pää toimi ja tulee virheitä joka taas korostaa muita kielteisiä tunteita.
Työkaverit ja päälliköt ovat kyllä varmasti tietoisia ja olen yrittänyt suoraankin sanoa, etten jaksa. Olen puhunut lopareista yms.
Mutta kuitenkin siellä halutaan minut pitää ja kannustavat jatkamaan vain tai eivät juuri sano mitään. Tuntuu, että olen yksin tämän asian kanssa.
Ap
Paskempi homma, jos olet ns. suorittaja joille on hankalaa hakea sairaslomaa. Ne varmaan siellä työterveydessä kysyy, että jaksaako töissä johon suorittajan on äärimmäisen vaikea sanoa EI, vaikkei oikeasti jaksaisikaan. Suorittaja pitää suurinpiirtein väkisin laittaa saikulle, tai ajaa itsensä töissä heikkoon jamaan.
Hae saikkua, älä ainakaan vielä irtisanoudu. Jos työtaakka on liian suuri, keskustele sen pienentämisestä työnantajan kanssa. Lisäksi yksi vaihtoehto työssä jaksamisen avuksi on osasairauspäiväraha, eli teet 40-60% työaikaa. Siihen täytyy tietysti olla työnantajan suostumus.
Eläkkeelle ei pääse, ohiksena totean, kokemusta on. Aina löytyy työkykyä. Niin mihin? Sitä ei kerrota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saikulle, älä irtisanoudu! Uupumustila vääristää nyt ajatteluasi ja jos irtisanoudut voit katua sitä kovasti myöhemmin.olen itsekin yhden burnoutin kokenut ja tyytyväinen etten irtisanoutunut. 8 vuotta tuon jälkeen ollut jo samassa paikassa tyytyväisenä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Paskempi homma, jos olet ns. suorittaja joille on hankalaa hakea sairaslomaa. Ne varmaan siellä työterveydessä kysyy, että jaksaako töissä johon suorittajan on äärimmäisen vaikea sanoa EI, vaikkei oikeasti jaksaisikaan. Suorittaja pitää suurinpiirtein väkisin laittaa saikulle, tai ajaa itsensä töissä heikkoon jamaan.
Näin ainakin minulla, tekivät testin ja tuloksena kohtalainen työuupumus. Mutta eipä sillä tuntunut olevan merkitystä, kun en siltikään vaan "kehdannut" sanoa ettei jaksa töissä ja toivottelivat vaan jaksamisia, ei kun takaisin töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saikulle vaan. Jos sittenkään ei nappaa, niin pyydä vaikka palkatonta vapaata kuukausi ja mieti sitten, haluatko palata takaisin. Kyllä ne ilman sinuakin pärjäävät.
Minulla on ihan sama tunne koko elämän suhteen, sekoan kohta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten hitossa olet itsesi ajanut tuommoiseen kuluneen lattialuutun asemaan? Oletko niitä "korvaamattomia" työntekijöitä?
No minut laitettiin vastuutehtäviin minulta edes kysymättä oikeastaan. Ilmoitettiin vain.
Ennen sitä olin jo vähän jaksamisen rajoilla koska ristiriita työtä kohtaan on ollut vähän koetuksella. En oikein ole halunnut olla muuta kuin apukätenä nyt viime kuukausina. Siis tietysti työni olen hoitanut hyvin mutta suurempaa vastuuta en ole kaivannut mutta siihen sitten lankesin hiljalleen.
Mitään työsopimusta en kuitenkaan ole saanut vaikka olen pyytänyt. Myöskin on monia muita asioita joiden vuoksi en oikein osaa luottaa työnantajaani.
Haluan vain pois. Nykyään voin jopa sanoa ettei haittaa vaikka saisin potkut. Joskus se olisi ollut kamalaa koska olin niin tunnollinen ja identiteettini oli kiinni työnteossa.
Nykyään en oikein perustuisi tähän helvetinmoiseen venymiseen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi muisti ja keskittymiskyky on aivan hakoteillä viimeistään loppupäivästä. Välillä muutenkin rankan viikon jälkeen.
Ei vain pää toimi ja tulee virheitä joka taas korostaa muita kielteisiä tunteita.
Työkaverit ja päälliköt ovat kyllä varmasti tietoisia ja olen yrittänyt suoraankin sanoa, etten jaksa. Olen puhunut lopareista yms.
Mutta kuitenkin siellä halutaan minut pitää ja kannustavat jatkamaan vain tai eivät juuri sano mitään. Tuntuu, että olen yksin tämän asian kanssa.
Ap
Ap, olet ihan ekshaustiossa, loppuunpalamisen kynnyksellä.
Hae ihmeessä sairaslomaa, älä irtisanoudu! Et ole terve!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et ole käynyt lääkärissä, vaikka sinulla on ihan fyysisiä oireita, psyykkisestä puhumattakaan? Terveyttään ei kannata menettää työn takia, mutta tyhmäkään ei tarvitse olla. Sinulla on oikeus ja velvollisuus itseäsi kohtaan hakeutua lääkärin hoitoon pian. Näytä lääkärille vaikka tuo kirjoittamasi, jos et muuten osaa hakea hoitoa.
Miten neuvoisin ystävää, joka on sinun tilanteessasi?
Minkä ikäinen olet? 45+? Nainen?
Gynekologilla kannattaa myös käydä.
Lisäksi ferritiini mittaus ja kilpirauhaskoe.
Jos siis et ole täysin varma, että olosi johtuu vain ja ainoastaan työstä.
Mutta lääkärille joka tapauksessa, varaa hieman pidempi aika, jos mahdollista. Varmaan onnistuu pidemmän ajan varaus työterveyslääkäriltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hallituksen neuvo. Pakko jaksaa töissä tai karenssit paukkuu. Näin meillä Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Hae saikkua, älä ainakaan vielä irtisanoudu. Jos työtaakka on liian suuri, keskustele sen pienentämisestä työnantajan kanssa. Lisäksi yksi vaihtoehto työssä jaksamisen avuksi on osasairauspäiväraha, eli teet 40-60% työaikaa. Siihen täytyy tietysti olla työnantajan suostumus.
Tuskin suostuu. Maksaa jo matkakorvaukset joita kertyy useampi satanen kuussa. Muuten ei koko hommassa olisi kyllä järkeä ollenkaan, sillä kolme tuntia kuluu jo pelkkiin matkoihin ja jos pitäisi itse maksaa niin en olisi jäänyt näinkään pitkäksi aikaa.
Lisäksi pyysin korotuksen koska vastuu tuli yhtäkkiä harteilleni. On varmaan lähinnä vihainen minulle kun en pystykään kaikkeen mitä vaaditaan. Tosin korotus ei edes näy missään, tuskin edes muisti siitä palkanlaskijalle ilmoittaa vaikka olen useaan otteeseen maininnut asiasta viime viikkoina. Tietysti sitäkin muutamankymmenen sentin korotusta täytyy yrittää venyttää palkoissa niin pitkälle kuin mahdollista ja selityksenä unohdus.
Tällainen kyyninen ajattelumaailma mulle on tullut hiljalleen kaiken työtaakan ja epämääräisyyksien tuloksena. Tietysti omat ongelmat päälle joihin työnantaja ei tietenkään ole syyllinen mutta kokonaisuudessaan se on kyllä uuvuttanut nyt näin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ole käynyt lääkärissä, vaikka sinulla on ihan fyysisiä oireita, psyykkisestä puhumattakaan? Terveyttään ei kannata menettää työn takia, mutta tyhmäkään ei tarvitse olla. Sinulla on oikeus ja velvollisuus itseäsi kohtaan hakeutua lääkärin hoitoon pian. Näytä lääkärille vaikka tuo kirjoittamasi, jos et muuten osaa hakea hoitoa.
Miten neuvoisin ystävää, joka on sinun tilanteessasi?
Kaikilla ei vaan anna polla periksi ”luovuttaa”. Olen toinen suorittaja samassa tilanteessa. Pelkään että homma leviää käsiin vielä pahasti, tätä kun on jatkunut jo vuosien ajan.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? 45+? Nainen?
Gynekologilla kannattaa myös käydä.
Lisäksi ferritiini mittaus ja kilpirauhaskoe.Jos siis et ole täysin varma, että olosi johtuu vain ja ainoastaan työstä.
Mutta lääkärille joka tapauksessa, varaa hieman pidempi aika, jos mahdollista. Varmaan onnistuu pidemmän ajan varaus työterveyslääkäriltä.
Alle 30v.
Lisäksi minulla on kyllä kilpirauhasen vajaatoiminta sekä myöskin ferritiini hieman alle 30. Mutta olen saanut itselleni sopivalla ruokavaliolla aika hyvin ruotuun nämä. Stressissä tietysti kilpirauhanenkin kärsii enemmän, sen huomaakin.
Otin myös hormonikierukan..
Saattaa sekin vaikuttaa.
Kuljen tässä myös kolmen kaupungin väliä.
Oma koti, parisuhde ja työpaikka.
Elämä vienyt outoon tilanteeseen vähän vahingossa ja eniten nyt tuo työpaikka tässä kismaa koska tähän en ollut lupautunut alunperin lainkaan, lähinnä piti keikkaa tehdä satunnaisesti. Hiljalleen on tilanne syventynyt ja hiljainen sopimus sitten laadittu ilman mitään mustaa valkoisella. Ilmoitettu asia johon olen suostunut ja sitten oltu hiljaa siitä mitä jatkossa tapahtuu jos suostun ja nyt olenkin saanut kädet täyteen töitä.
Tuntuu niin turhauttavalta kun en tiennyt edes mihin suostuinkaan.
Ap
Melkoisen outo kertomus. Hankala tietää onko totta vai tarua.
Osa ainakin tarua, ja joka tapauksessa ap on lääkärin tarpeessa.
Mene ensi tilassa lääkäriin, sieltä saat parhaan avun.
Alue: Aihe vapaa
No hae ihmeessä sairaslomaa jos on tuollainen tilanne.