Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En enää pysty työhöni. Tuntuu, että keho ja mieli alkaa pettämään. En näe muuta helpotusta kuin rtisanoutuminen.
12.12.2019 |
Joka paikkaan kehossa sattuu, epämääräisiä kiputiloja. Ahdistus on suuri ja varsinkin sunnuntaisin pää meinaa seota stressistä.
Olen aivan helvetin kyyninen koko työpaikkaa kohtaan ja haluan vain pois jatkuvasti.
Olen jopa alkanut äksyilemään työkavereille vaikka yritän pitää itseni koossa ja olla se kaikkien kaveri niin kuin normaalisti olen.
En pysty hallitsemaan tunteitani, olen jopa itkenyt töissä ja viime aikoina se on vain pahentunut. En ymmärrä enää itseäni.
Olen ihan loppu.
Heräilen öisin aina muutamaksi tunniksi, ahdistun kaikesta ja jään murehtimaan kaikenlaisia asioita. Lisäksi näen painajaisia lähes joka yö.
Iltaisin nousee kuume ja voimat tuntuu olevan totaalisen lopussa työpäivän jälkeen.
On todella epämääräisiä oireita ja lisäksi olen lähes jatkuvasti kipeenä vaikka ennen olin ehkä kerran vuodessa jos silloinkaan.
Hyvä, että edes jaksan kävellä kotiin bussipysäkiltä.
Olen niin vihainen jatkuvasti ja välillä ihan maassa muuten vain vaikka yrittäisin miettiä positiivia asioita.
Tuntuu, että kamelin selkä on katkennut. En vain jaksa, en jaksa. Töissä on niin kiire, että tuskin ehdin edes syömään ja ylitöiksi menee.
Työ ei ole minua varten, kuorma on liian valtava minulle nyt ja lisäksi työmatkoihin kertyy useampi tunti.
Olen jo kerran uupumuksen kokenut, en kestäisi sitä uudestaan.
Ajattelin hakea huomenna sairaslomaa, ei vain ole voimia.
Kommentit (67)
En ymmärrä miten jotkut ihmiset vaan jää salkulle. Kun itse olin vastaavassa tilanteessa, en saanut yhtään päivää sairaslomaa vaan ainoastaan unilääkkeet. Lääkäri vain totesi että kun nukkuu paremmin niin kaikki alkaa näyttää valoisammalta. No, ei se ihan niin käynyt ja jouduin irtisanoutumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noniin, kävin lääkärillä. Tietysti ilmoitin ensin, että olen kipeä niin kuin olenkin taas ollut kuumeessa loppuviikon. Useinkin olen ihan horkassa ja voimaton työpäivän jälkeen, en oikein ole parantunut infektioista viime kuukausina.
Hain nyt ensimmäistä kertaa saikkua ja samalla puhuin näistä kaikista muista oireista, niin henkisestä kuin myös fyysisestä puolesta.
Oli ihana sairaanhoitaja onneksi vastaanotolla, joka ymmärsi ja purskahdin itkuun jo melkein heti ensimetreillä.
Hän kyllä oli halukas antamaan minulle tämän päivän saikkua tietysti kuumeestani mutta myös seuraavat kaksi viikkoa uupumuksesta, joten määräsi lääkärille.
Lääkärin kanssa oli pieni kielimuuri esteenä enkä oikein osannut jutella hänen kanssaan näistä asioista mutta purskahdin sielläkin itkuun ja hän ymmärsi asiani. Antoi viikon nyt ensin saikkua ja nukahtamiseen reseptin jos sellaista koen tarvitsevani. Lisäksi voin hakea lisää sairaslomaa jos siltä tuntuu.
Sairaanhoitajan käynnillä myös otettiin puheeksi, että varaisin ajan uupuneiden/masentuneiden erikoistuneen sairaanhoitajan vastaanotolle, jossa pääsen täyttelenään lomakkeita ja kartoittamaan tilannetta tarkemmin.
Minusta se tuntuu oikealta ratkaisulta, on tällä hetkellä kuitenkin kuulluksi ja ymmärtämisen kokemisen tarve. Ehkä pääsen siellä avautumaan sitten pian tarkemmin eikä terapiakaan haitaksi olisi, jos psykologille siitä matka jatkuisi.
Lääkkeitä kuitenkin vältän. En uskalla niillä sekoittaa kehoa ja hormonitoimintaa enempää, luulen, että kroppa käy aika kovilla nyt muutenkin kun on kaikenlaista hälinää ja muutoksia ollut.
Olo on hieman helpottuneempi mutta pelottaa kertoa tästä työnantajalleni, hän halusi minun olevan vakituisena ja oli jo suunnitellut kaikenlaista varalleni. Jopa olisi asunnonkin järjestänyt vaikka monta kertaa olen kieltäytynyt muuttamasta ja olen yrittänyt olla vähän sivulla rivitekijänä edellisen uupumuksen vuoksi siinä kuitenkaan nyt onnistumatta. Asiat vähän lipui vain tähän pisteeseen enkä tiennyt joutuvani tämän työtaakan alle alunperin.
Nyt on kaikista kiireisin aika ja olen ennenkuin uupunut samalla työnantajalla, luultavasti sillat palavat.
Tuskin pystyn enää jatkamaan, on muutettava asioita elämässä ja tehtävä suurempiakin päätöksiä, muuten en usko, että olotilani muuttuu.
Ap
Niin ja kiitos teille vastanneille ♡
En tiedä olisinko viitsinyt hakea sittenkään saikkua tai puhua suoraan asioista vastaanotolla jos en olisi saanut näkökulmaa ulkopuolisilta.
Ap
Nyt jo työnantaja anelee, että jäisin ja sanoo ymmärtävänsä uupumukseni mutta luottaa kuulemma minuun ja siihen, että selviän kyllä.
Haluaa vain, että jään eikä kysymykseenkään tule lopputili kuulemma.
Ymmärsi ettei kukaan jaksa rajaansa enempää eikä ole robotti ja minun pitäisi kertoa tuntemuksista ajoissa ennen sairaslomia, on kuulemma nähnyt ja kuullut muutokseni.
Kunhan vain jaksaisin hetken vaikean tilanteen yli ja jatkan, voisimme sopia uudestaan asioista ja saisin kyllä helpotusta.
Ei millään tahdo luopua minusta.
Olen ihan sekaisin näiden asioiden kanssa.
En tiedä yhtään mitä tekisin kun en missään nimessä kestäisi mennä töihin sen kaiken kaaoksen keskelle, pelkkä ajatus saa ahdistumaan tosi paljon mutta ymmärrän myöskin pomoa, sillä kiire on nyt kova.
Sain huomiseen saakka aikaa ajatella tulenko vai enkö vaikka sairasloma on jo myönnetty.
Ahdistaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi muisti ja keskittymiskyky on aivan hakoteillä viimeistään loppupäivästä. Välillä muutenkin rankan viikon jälkeen.
Ei vain pää toimi ja tulee virheitä joka taas korostaa muita kielteisiä tunteita.
Työkaverit ja päälliköt ovat kyllä varmasti tietoisia ja olen yrittänyt suoraankin sanoa, etten jaksa. Olen puhunut lopareista yms.
Mutta kuitenkin siellä halutaan minut pitää ja kannustavat jatkamaan vain tai eivät juuri sano mitään. Tuntuu, että olen yksin tämän asian kanssa.
ApAp, olet ihan ekshaustiossa, loppuunpalamisen kynnyksellä.
Hae ihmeessä sairaslomaa, älä irtisanoudu! Et ole terve!"Työuupumus on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijoiden mukaan mielenterveysongelma.[3] Työuupumusta ei pidetä kuitenkaan itsenäisenä sairautena vaan pelkkänä oireena, minkä vuoksi vakuutusoikeuden alainen Kansaneläkelaitos ei hyväksy työuupumusta sairausloman syyksi."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ty%C3%B6uupumus
Käytännössä työuupumuksen kylkeen tai tilalle tuleekin masennusdiagnoosi.
Pidä se saikku ja ota vastaan kaikki apu mitä tarjotaan. Ja jos (kun) et ole saikun jälkeen työkunnossa, hae lisää saikkua. Muista, että jos itse et laita terveyttäsi etusijalle, ei sitä tee kukaan muukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutunkuuloista tekstiä. Itse olen sellaisessa tilassa, että olen ihan normaali jos kaikki menee töissä HYVIN. Sitten pienikin muutos - vaikka joku hankala sähköposti tai jopa kynän putoaminen lattialle - aiheuttaa ihan sokean raivokohtauksen.
nimim-. Kuukauden aikana kolme näppäimistöä hajottanut mies
Tiedätkö, tänä aamuna kun sain palautetta että olin toimittanut oikean raportin mutta väärässä muodossa (mukavuusasia valittajalle), vedin nyrkkiä pöytään niin että moottorit pärähteli pöydässä. Loppu on lähellä.
itse kans ollu totaali burnout, en saanu sairaslomaa, jotain palavereja työterveydes suunniteltiin kuukausien päähän eli aina työterveys ei auta.
ratkaisin homman irtisanomal itseni ja kävin eri lääkäriasemal hakemas usean kuukauden sairasloman omal rahal oli paras päätös. olin yksi parhaista työntekijöistä ,mutta pomo ei kuunnellu vaikka uupumus ja lisäksi omainen kuoli, olin lähellä seota.
kun lopetin työni kaikki asiakkaat lähti, firma menetti 70 % prosenttia markkinoista eli ihmetytti kyllä työterveyden ja pomon käytös, muuten se työterveysfirma myös ajautui myyntiin, ei asiakkaita kun oli huono hoito. eli saivat rangaistuksen siltä tuntuu.
nyt uus työpaikka oon tehny osa-aikaa ja pikku hiljaa palautunu kadutti etten aiemmin lähteny olis kannattanu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paskempi homma, jos olet ns. suorittaja joille on hankalaa hakea sairaslomaa. Ne varmaan siellä työterveydessä kysyy, että jaksaako töissä johon suorittajan on äärimmäisen vaikea sanoa EI, vaikkei oikeasti jaksaisikaan. Suorittaja pitää suurinpiirtein väkisin laittaa saikulle, tai ajaa itsensä töissä heikkoon jamaan.
Näin ainakin minulla, tekivät testin ja tuloksena kohtalainen työuupumus. Mutta eipä sillä tuntunut olevan merkitystä, kun en siltikään vaan "kehdannut" sanoa ettei jaksa töissä ja toivottelivat vaan jaksamisia, ei kun takaisin töihin.
Ketään ei voi pakottaa saikulle. Näin minullekin todettiin kun lääkärit olisivat halunneet minut saikulle laittaa, mutta minä kieltäydyin. Jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt pystyä vaan jäämään saikulle, sillä olin todella syvissä vesissä ja hyvin masentunut. Mutta kun elämässä ei enää ollut muuta kuin työ.
T. Suorittaja
Minulle ei edes tarjottu saikkua, vaan kysyttiin että jaksanko ja itse asian parhaiten tiedän. Hämmästyttävää sinällään, ettei lääkäripiireissä tiedosteta tällaisen suorittajapersoonan olemassaoloa, joka ei osaa arvioida omaa henkistä kapasiteettiaan vaan ajaa väkisin ihan sinne loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paskempi homma, jos olet ns. suorittaja joille on hankalaa hakea sairaslomaa. Ne varmaan siellä työterveydessä kysyy, että jaksaako töissä johon suorittajan on äärimmäisen vaikea sanoa EI, vaikkei oikeasti jaksaisikaan. Suorittaja pitää suurinpiirtein väkisin laittaa saikulle, tai ajaa itsensä töissä heikkoon jamaan.
Näin ainakin minulla, tekivät testin ja tuloksena kohtalainen työuupumus. Mutta eipä sillä tuntunut olevan merkitystä, kun en siltikään vaan "kehdannut" sanoa ettei jaksa töissä ja toivottelivat vaan jaksamisia, ei kun takaisin töihin.
Ketään ei voi pakottaa saikulle. Näin minullekin todettiin kun lääkärit olisivat halunneet minut saikulle laittaa, mutta minä kieltäydyin. Jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt pystyä vaan jäämään saikulle, sillä olin todella syvissä vesissä ja hyvin masentunut. Mutta kun elämässä ei enää ollut muuta kuin työ.
T. Suorittaja
Minulle ei edes tarjottu saikkua, vaan kysyttiin että jaksanko ja itse asian parhaiten tiedän. Hämmästyttävää sinällään, ettei lääkäripiireissä tiedosteta tällaisen suorittajapersoonan olemassaoloa, joka ei osaa arvioida omaa henkistä kapasiteettiaan vaan ajaa väkisin ihan sinne loppuun asti.
Ihmettelen myös millaisia puusilmiä lääkärit ovat, erityisesti maksetut työterveyslääkärit. Kyllä normaali ihminen näkee jos toinen on kuin kissa pistoksissa eikä saa sanottua EI. Nämä suorittajat pitäisi määrätä pariksi viikoksi pakkosairauslomalle lääkärin toimesta, mutta raha puhuu ja määrää, erityisesti lääkäreitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi, kuinka tutun kuulosta! Muuten menisin ap:stä, mutta olen hieman vanhempi, eikä minulla onneksi ole noin pitkä työmatka. Olen lopen uupunut, eikä ratkaisua tilanteeseen oikein ole. Viime viikolla sain sairauslomaa 1,5 päivää, vaikka itkin vastaanotolla niin ettei varmaan puheestakaan juuri selvää saanut. Minulla oli rytmihäiriöitä ja verenpaineet pilvissä.
Työnantaja on myös kusettanut mennen, tullen ja palaten. Olen kuin nurkkaan ahdettu.
Kiitos edelleen vastanneille ja kokemuksia jakaneille. Luen, pohdin ja yritän vain sopeutua uusiin tuuliin. En oikein tiedä mitä tekisin.
Minusta on väärin mennä sairaslomalla töihin mutta toisaalta he tarvitsevat minua kuulemma vähintään ensi viikon.
Ahdistaa niin paljon kun painostetaan enkä tiedä pitäisikö vain alistua koska tiedän että nyt on paha aika jäädä pois. Kiroan vain ja samalla tunnen myötätuntoa työkavereita kohtaan. Ahdistaa niin helvetisti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos edelleen vastanneille ja kokemuksia jakaneille. Luen, pohdin ja yritän vain sopeutua uusiin tuuliin. En oikein tiedä mitä tekisin.
Minusta on väärin mennä sairaslomalla töihin mutta toisaalta he tarvitsevat minua kuulemma vähintään ensi viikon.
Ahdistaa niin paljon kun painostetaan enkä tiedä pitäisikö vain alistua koska tiedän että nyt on paha aika jäädä pois. Kiroan vain ja samalla tunnen myötätuntoa työkavereita kohtaan. Ahdistaa niin helvetisti.
Ap
Stop nyt heti. Siellä pärjätään ilman sinua. Jos ei pärjätä, se EI ole sinun murheesi. Älä suostu painostukseen, ilmoita työnantajalle että olet saikulla koska et ole työkykyinen. Pidä huolta itsestäsi ja oikeuksistasi.
Niin ja varoitus saman kokeneelta, kun hellität ja lopetat itsesi väkisin koossa pitämisen, pudotus on raju. Mutta siitä selviää kyllä ajan kanssa. Voimia.
Vastavassa tilanteessa olin saikulla kolme kuukautta. Saikkua jatkui ja irtisanoiduin, koska en halunnut palata enää paskafirmaan. Oli hyvä päätös.
:( voimia ap, olen itsekin tuon tien käynyt ja tiedän että pitkä on prosessi mutta siitä selvää.
Tiedän tunteen, olen ns. jättänyt työpaikkani samanlaisessa tilanteessa vaikken ollutkaan vakituinen. Se helpotuksen ja vapauden tunne oli sanoinkuvaamaton. Neuvona en voi antaa muuta kuin että jos haluat kaikesta huolimatta pitää työpaikkasi pitkällä tähtäimellä niin hae keskusteluapua, lääkärit herkästi tarjoavat masennuslääkkeitä mutta ne helpottavat oireita, eivät auta varsinaiseen syyhyn. Itse olin poissa työelämästä vuosia, olin henkisesti niin loppu. Terapiassa kävin myös monta vuotta ja pääsin onneksi takaisin elämään kiinni ja palasin jopa entiseen työpaikkaanikin.
Jos olette hoitaneet työnne mallikkaasti, niin en näe mitään syytä miksei pomo voisi ottaa myöhemmin takaisin töihin, kun kunto on kohentunut. Ihan vaikka itse otettujen lopareidenkin jälkeen, sanoo vaan pomolle että nyt on tällainen tilanne, enkä halua rasittaa firmaa saikkuilulla. Turhaan siinä pelkää työpaikkansa menettämistä ainakaan. Jos sen sitten menettää tällaisen takia, niin pomo on paska ja hyvä kun firmasta pääsikin.
Alue: Aihe vapaa
Tutunkuuloista tekstiä. Itse olen sellaisessa tilassa, että olen ihan normaali jos kaikki menee töissä HYVIN. Sitten pienikin muutos - vaikka joku hankala sähköposti tai jopa kynän putoaminen lattialle - aiheuttaa ihan sokean raivokohtauksen.
nimim-. Kuukauden aikana kolme näppäimistöä hajottanut mies