Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En enää pysty työhöni. Tuntuu, että keho ja mieli alkaa pettämään. En näe muuta helpotusta kuin rtisanoutuminen.
12.12.2019 |
Joka paikkaan kehossa sattuu, epämääräisiä kiputiloja. Ahdistus on suuri ja varsinkin sunnuntaisin pää meinaa seota stressistä.
Olen aivan helvetin kyyninen koko työpaikkaa kohtaan ja haluan vain pois jatkuvasti.
Olen jopa alkanut äksyilemään työkavereille vaikka yritän pitää itseni koossa ja olla se kaikkien kaveri niin kuin normaalisti olen.
En pysty hallitsemaan tunteitani, olen jopa itkenyt töissä ja viime aikoina se on vain pahentunut. En ymmärrä enää itseäni.
Olen ihan loppu.
Heräilen öisin aina muutamaksi tunniksi, ahdistun kaikesta ja jään murehtimaan kaikenlaisia asioita. Lisäksi näen painajaisia lähes joka yö.
Iltaisin nousee kuume ja voimat tuntuu olevan totaalisen lopussa työpäivän jälkeen.
On todella epämääräisiä oireita ja lisäksi olen lähes jatkuvasti kipeenä vaikka ennen olin ehkä kerran vuodessa jos silloinkaan.
Hyvä, että edes jaksan kävellä kotiin bussipysäkiltä.
Olen niin vihainen jatkuvasti ja välillä ihan maassa muuten vain vaikka yrittäisin miettiä positiivia asioita.
Tuntuu, että kamelin selkä on katkennut. En vain jaksa, en jaksa. Töissä on niin kiire, että tuskin ehdin edes syömään ja ylitöiksi menee.
Työ ei ole minua varten, kuorma on liian valtava minulle nyt ja lisäksi työmatkoihin kertyy useampi tunti.
Olen jo kerran uupumuksen kokenut, en kestäisi sitä uudestaan.
Ajattelin hakea huomenna sairaslomaa, ei vain ole voimia.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi muisti ja keskittymiskyky on aivan hakoteillä viimeistään loppupäivästä. Välillä muutenkin rankan viikon jälkeen.
Ei vain pää toimi ja tulee virheitä joka taas korostaa muita kielteisiä tunteita.
Työkaverit ja päälliköt ovat kyllä varmasti tietoisia ja olen yrittänyt suoraankin sanoa, etten jaksa. Olen puhunut lopareista yms.
Mutta kuitenkin siellä halutaan minut pitää ja kannustavat jatkamaan vain tai eivät juuri sano mitään. Tuntuu, että olen yksin tämän asian kanssa.
ApAp, olet ihan ekshaustiossa, loppuunpalamisen kynnyksellä.
Hae ihmeessä sairaslomaa, älä irtisanoudu! Et ole terve!
"Työuupumus on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijoiden mukaan mielenterveysongelma.[3] Työuupumusta ei pidetä kuitenkaan itsenäisenä sairautena vaan pelkkänä oireena, minkä vuoksi vakuutusoikeuden alainen Kansaneläkelaitos ei hyväksy työuupumusta sairausloman syyksi."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ty%C3%B6uupumus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ole käynyt lääkärissä, vaikka sinulla on ihan fyysisiä oireita, psyykkisestä puhumattakaan? Terveyttään ei kannata menettää työn takia, mutta tyhmäkään ei tarvitse olla. Sinulla on oikeus ja velvollisuus itseäsi kohtaan hakeutua lääkärin hoitoon pian. Näytä lääkärille vaikka tuo kirjoittamasi, jos et muuten osaa hakea hoitoa.
Miten neuvoisin ystävää, joka on sinun tilanteessasi?
Kaikilla ei vaan anna polla periksi ”luovuttaa”. Olen toinen suorittaja samassa tilanteessa. Pelkään että homma leviää käsiin vielä pahasti, tätä kun on jatkunut jo vuosien ajan.
Sama täällä. En luovuta ja väännän välillä väkisin pitkää päivää, koska en saa mielenrauhaa ennen kuin ongelma on selvitetty. Sitten tuleekin jo uusi tehtävä ja uudet ongelmat, eli ei ne työt tekemällä lopu. Kärsin välillä unettomuudesta ja keskittymiskyky on välillä huono. Vaatimuksia tulee joka suunnasta. Viikonloput menee palautuessa, että jaksaa taas suorittaa viikon.
Täysin sama tilanne, paitsi viikonloppu ei palauta yhtään. -Edellinen
Muuta lähemmäs työpaikkaa. Sairaan pitkä työmatka. Pidä saikkua. Työuupumus ja minun tapauksessani myös työpaikkakiusaaminen voi johtaa vaikka psykoosiin.
Kuulostaa sellaiselta tilanteelta että mitkään sairaslomat ei auta asiassa.. korkeintaan hetkellisesti, mun mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet varmaan sairaanhoitaja? Minulla aika sama tilanne. En irtisanoutunut, mutta teen nyt lyhennettyä työaikaa (perjantai ja vloppu aina vapaa). Työ on hirveää, ilmapiiri huono ja on kiusaamista. Esimies suosii joitain ja on tosi tyly joillekin muille. Häneltä ei löydy yhtään ymmärrystä tai empatiaa. Meillä on tosi haastavat potilaat ja kiire on kova, samaan aikaan pitäisi olla eri potilaiden asioissa neuvotteluissa ja potilastyössä, eihän se toki onnistu. Hyvää palautetta ei saa koskaan, huonoa paljonkin. Olen niin ahdistunut että nukun vain melatoniinin avulla. Aamulla herään niin ahdistuneena että tuntuu että oksennan. Viikonloppuna en tarvitse melatoniinia ja olo on hyvä sunnuntai-iltaan asti. Silloin lähes itken kun mietin työtäni. Minun on varmasti pakko vaihtaa työpaikkaa, etten pala loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan sama tunne koko elämän suhteen, sekoan kohta!
Olen itse vasta 29v. Terve, perusasiat hyvin. Useita uupumuksia takana josta en ole enää palautunut, viimeiset 5v olleet todella rankkoja, en todellakaan ole masentunut, rautaarvot hieman alhaalla mutta henkisesti ei meinaa enää pärjää elämässä.
Keho ja mieli sanonnut ittensä irti jo aikoja sitten. Koskaan enää palautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokin tässä ilmapiirissä tuntuu siltä että ei suomi ole todellisuudessa niin onnellinen maa kuin maailmalla puhutaan. Onko muka yhdysvalloissa terveyden ja vanhustenhuolto tämmöistä helvettiä, niiltä osin kuin se toimii ja niiltä osin kenelle sitä tarjotaan? Siellä ainakin riittää työntekijöitä joita palkata.. ja todennäköisesti ihan hyvällä liksallakin?
Typerää kun ihmiset eivät ymmärrä että kun vuosia paahtaa ja sietää negatiivisia ympäristöjä niin aivot menevät kuolioon, jo neurologit puhuvat tästä ja on todella vakava tilanne!!
Aivan sairasta tämä suomalainen pakko jaksaa! Mielummin käytettöisi energia asioiden keventämiseen ja muuttamiseen! Suomalaiset naiset ovat äärimmäisen kilttejä, oma nahan kustannuksella! Sit tiuskitaan muille.
Kun uupumus iskee niin siitä ei enää koskaan palaudu enää kunnolla ilman kokonaisvaltainen muutos kohti rennompaa elämää! Pois negatiiviset asiat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokin tässä ilmapiirissä tuntuu siltä että ei suomi ole todellisuudessa niin onnellinen maa kuin maailmalla puhutaan. Onko muka yhdysvalloissa terveyden ja vanhustenhuolto tämmöistä helvettiä, niiltä osin kuin se toimii ja niiltä osin kenelle sitä tarjotaan? Siellä ainakin riittää työntekijöitä joita palkata.. ja todennäköisesti ihan hyvällä liksallakin?
Joka maassa on ikäviä tyyppejä, ulkomaalailla ollaan enemmän ilkeitä mutta loppujen lopuksi ei siitä tarvitse välittää. Suomalaisessa yhteiskunnassa on aina joku jonka pitää mielivaltaisesrti saada päättää, kyykyttää, maalittaa ja kiusata. Olemme kuin sotilaskansa! Täällä on äärimmäisen rankka ilmapiiri jossa mikään ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paskempi homma, jos olet ns. suorittaja joille on hankalaa hakea sairaslomaa. Ne varmaan siellä työterveydessä kysyy, että jaksaako töissä johon suorittajan on äärimmäisen vaikea sanoa EI, vaikkei oikeasti jaksaisikaan. Suorittaja pitää suurinpiirtein väkisin laittaa saikulle, tai ajaa itsensä töissä heikkoon jamaan.
Näin ainakin minulla, tekivät testin ja tuloksena kohtalainen työuupumus. Mutta eipä sillä tuntunut olevan merkitystä, kun en siltikään vaan "kehdannut" sanoa ettei jaksa töissä ja toivottelivat vaan jaksamisia, ei kun takaisin töihin.
Ketään ei voi pakottaa saikulle. Näin minullekin todettiin kun lääkärit olisivat halunneet minut saikulle laittaa, mutta minä kieltäydyin. Jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt pystyä vaan jäämään saikulle, sillä olin todella syvissä vesissä ja hyvin masentunut. Mutta kun elämässä ei enää ollut muuta kuin työ.
T. Suorittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisen ikäväksi tekee sen että kun suomalaiset ovat tottuneet ottaa asiat liian vakavasti ja siihen samaan kuvitellaan että voi muitakin ruveta kontrolloimaan, kun se ei toimi niin ilmapiiri tulehtuu.
Ota vain saikkua äläkä mieti mitä toiset sinusta ajattelevat. Olet voimaton ja sillä selvä, tarvitset lepoa. Tuo kun tuosta pahenee, tiedät varmaan miten käy jos kerta olet aikaisemminkin uupunut, se on raskas ja pitkäkestoinen tie. Ehkä oletkin jo oppinut jotain, sillä haet nyt saikkua ja kuuntelet itseäsi.
Voimia paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinun täytyy mennä ehdottomasti työterveyteen. Käy siellä ensin ennen kuin harkitset irtisanoutumista. Sinun täytyy saada apua.
Itse olen vähän samassa tilanteessa. Minulla tähän on ajanut 7 vuotta kestänyt pätkätyökierre sanan työnantajan leivissä. Minulla on samanlaisia oireita ja henkisesti olen aivan loppu. Syön rytmihäiriöihin lääkettä ja olen laihtunut jo alipainoiseksi. Välillä saan nukuttua vain 2 tuntia ja jonain toisena yönä 12 ja olen silti väsynyt. En tunne olevani enää minkään arvoinen. Haen vakituisia paikkoja, mutta joskus en pääse edes haastatteluun! Siis omalle työnantajalleni. Itsetuntoni on ihan murskana. En koe olevani missään arvossa. Joillakin pomoilla on omat suosikkinsa ja joitakin toisia käytetään hyväksi. Olen ylikiltti ja tunnollinen, ja sitä käytetään surutta hyväksi. Minua on huijattu monessa asiassa. Olen jaksanut näin pitkään siksi, että itse työ on ollut mukavaa ja yleensä työkaverit kivoja. Nyt alkaa vaan tulla jaksamisen raja vastaan.
Soita heti huomenna työterveyteen, koska tarvitset apua. Kuulostaa siltä, että tarvitsisit sairasloman ja selvittelyjä työpaikalla. Voiko työhön tehdä jotain muutoksia ja keventää sitä jollain tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? 45+? Nainen?
Gynekologilla kannattaa myös käydä.
Lisäksi ferritiini mittaus ja kilpirauhaskoe.Jos siis et ole täysin varma, että olosi johtuu vain ja ainoastaan työstä.
Mutta lääkärille joka tapauksessa, varaa hieman pidempi aika, jos mahdollista. Varmaan onnistuu pidemmän ajan varaus työterveyslääkäriltä.Alle 30v.
Lisäksi minulla on kyllä kilpirauhasen vajaatoiminta sekä myöskin ferritiini hieman alle 30. Mutta olen saanut itselleni sopivalla ruokavaliolla aika hyvin ruotuun nämä. Stressissä tietysti kilpirauhanenkin kärsii enemmän, sen huomaakin.
Otin myös hormonikierukan..
Saattaa sekin vaikuttaa.
Kuljen tässä myös kolmen kaupungin väliä.
Oma koti, parisuhde ja työpaikka.
Elämä vienyt outoon tilanteeseen vähän vahingossa ja eniten nyt tuo työpaikka tässä kismaa koska tähän en ollut lupautunut alunperin lainkaan, lähinnä piti keikkaa tehdä satunnaisesti. Hiljalleen on tilanne syventynyt ja hiljainen sopimus sitten laadittu ilman mitään mustaa valkoisella. Ilmoitettu asia johon olen suostunut ja sitten oltu hiljaa siitä mitä jatkossa tapahtuu jos suostun ja nyt olenkin saanut kädet täyteen töitä.
Tuntuu niin turhauttavalta kun en tiennyt edes mihin suostuinkaan.
Ap
Eli kärsit vakavasta raudanpuutteesta jo kun ferritiini alle 30! Anna kun arvaan, lääkäri ei sanonut silti mitään? Aiheuttaa paljon oireita, unihäiriöitä, sykkeen nousua, kalpeutta, tolkutonta väsymystä, hengästymistä jne. Jos syy on selvitetty niin syö äkkiä rautaa ennenkuin menee nolliin asti.
Rauta tabut eivät tee muuta kuin ummetusta vaikla kuinka on vatsaystvllistä :(
Vierailija kirjoitti:
Rauta tabut eivät tee muuta kuin ummetusta vaikla kuinka on vatsaystvllistä :(
Jotkut tekee juu vatsavaivoja. Kokeilemalla löytyy :) itselle sopinut hyvin tuo obsidan, ei tule mitään vaivoja.
Nyt sinne sairaslomalle, tarvitset ja myös ansaitset sen ehdottomasti. Miten kauan luulet vielä kestäväsi? Kuitenkin jossain vaiheessa tulee viimeistään se viimeinen raja vastaan, ja sitten saatatkin olla 10 kertaa huonommassa kunnossa. Nyt sitä lepoa, olet arvokas, ja asiat järjestyy varmasti, mutta se lepo on nyt ensiarvoisen tärkeää. 🙏🏻❤
Alue: Aihe vapaa
Sama täällä. En luovuta ja väännän välillä väkisin pitkää päivää, koska en saa mielenrauhaa ennen kuin ongelma on selvitetty. Sitten tuleekin jo uusi tehtävä ja uudet ongelmat, eli ei ne työt tekemällä lopu. Kärsin välillä unettomuudesta ja keskittymiskyky on välillä huono. Vaatimuksia tulee joka suunnasta. Viikonloput menee palautuessa, että jaksaa taas suorittaa viikon.