Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En enää pysty työhöni. Tuntuu, että keho ja mieli alkaa pettämään. En näe muuta helpotusta kuin rtisanoutuminen.
12.12.2019 |
Joka paikkaan kehossa sattuu, epämääräisiä kiputiloja. Ahdistus on suuri ja varsinkin sunnuntaisin pää meinaa seota stressistä.
Olen aivan helvetin kyyninen koko työpaikkaa kohtaan ja haluan vain pois jatkuvasti.
Olen jopa alkanut äksyilemään työkavereille vaikka yritän pitää itseni koossa ja olla se kaikkien kaveri niin kuin normaalisti olen.
En pysty hallitsemaan tunteitani, olen jopa itkenyt töissä ja viime aikoina se on vain pahentunut. En ymmärrä enää itseäni.
Olen ihan loppu.
Heräilen öisin aina muutamaksi tunniksi, ahdistun kaikesta ja jään murehtimaan kaikenlaisia asioita. Lisäksi näen painajaisia lähes joka yö.
Iltaisin nousee kuume ja voimat tuntuu olevan totaalisen lopussa työpäivän jälkeen.
On todella epämääräisiä oireita ja lisäksi olen lähes jatkuvasti kipeenä vaikka ennen olin ehkä kerran vuodessa jos silloinkaan.
Hyvä, että edes jaksan kävellä kotiin bussipysäkiltä.
Olen niin vihainen jatkuvasti ja välillä ihan maassa muuten vain vaikka yrittäisin miettiä positiivia asioita.
Tuntuu, että kamelin selkä on katkennut. En vain jaksa, en jaksa. Töissä on niin kiire, että tuskin ehdin edes syömään ja ylitöiksi menee.
Työ ei ole minua varten, kuorma on liian valtava minulle nyt ja lisäksi työmatkoihin kertyy useampi tunti.
Olen jo kerran uupumuksen kokenut, en kestäisi sitä uudestaan.
Ajattelin hakea huomenna sairaslomaa, ei vain ole voimia.
Kommentit (67)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai että oikein pomo kerjäsi ja että sinä olet korjaamaton. Ok, 0/5.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa tosi paljon. Olen edelleen aivan horkassa, väsyttää älyttömästi, ajatus ei kulje, masentaa. Käyn edelleen ylikierroksilla kuitenkin ja ajatukset ovat töissä ja posket punoittavat.
Kun ilmoitin sairaslomasta, pomo yritti puhua minut järkiini, että jatkaisin eikä suostunut kuuntelemaan tarvettani nyt sairaslomalle.
Tavallaan kai irtisanoin itseni sitten kun juttelimme, vähän epäsuorasti ja pomo laittoi viestiä, että laittaa lopputilin nyt maksuun.
Itkettää ja ahdistaa, tiedän että päätös oli oikea mutta tavallaan myös tuntuu, että luovutin liian helpolla eikä ratkaisu ollut oikein toisia kohtaan. Mutta näin nyt kävi, en suunnitellut asiaa, tähän tultiin.
Yksi työkavereista laittoi viestiä ja antoi minulle täyden tukensa, ymmärsi ja sanoi, ettei mun tarvitse tuntea syyllisyyttä ja lähes jokainen edeltäjäni on palanut loppuun jossain vaiheessa tai lopettanut ennen sitä.
He pärjäävät kyllä eikä tarvitse olla huolissaan. Se oli kyllä ihanasti tehty, että kertoi tämän minulle.
Harmittaa kyllä kuitenkin, sain kai myös monien vihat päälleni.
Aikamoinen tunnemyrsky, pelottaa myöskin miten pärjään taloudellisesti mutta toisaalta yritän mennä päivä kerrallaan.
Ihanaa kun saan kirjoittaa tästä.
Ap
Moikka,
kuule viimevuotinen työkaverini, juuri se joka ajatteli muita ja oli se joustava ja kiltti yllättäen kirjaimellisesti sekosi. Tod näk jossain mielari-suljetulla, enkä ihmettele kun aina nieli kaiken ja jousti ja oli kiltti ja ahkera. Oon vieläkin järkyttynyt hänen puolesta.
Nyt kun hän oli poissa kuvioista, niin olisitpa kuullut kuinka rumasti hänestä laittoi ne samat jotka niin kovasti ylistivät hänen työpanostaan ja jaksamistaan! Nyt sama ihminen olikin aivan pasca ja itsekäs ja tiesmitä kun sairastui . Yritin puolustaa häntä, mutta enemmistö oli ihan k-päitä ja ihan esimiestä myöden moittivat siis rivien välistä että mikä sillä ny muka on jne!
Kunpa hän olisi haistattanut pascat koko paikalle ajoissa ,ennenkuin alkoi mm univaikeudet mistä kertoi ja sinnitteli. Tuollaisten takia itsensä ja terveytensä uhrasi, tunnollisuuttaan?
Kukaan ei patsasta pystytä jos töiden takia kaatuu, se on vissi.
Pitäkää huolta itsestänne ja onnestanne - elämä on lyhyt ja sitä ei ole kiva viettää hospitaalissa jonkun pascan työpaikan takia!
Vierailija kirjoitti:
Vai että oikein pomo kerjäsi ja että sinä olet korjaamaton. Ok, 0/5.
No en korvaamaton ole, en tietenkään.
Mutta melko pitkä historia yhdessä ja olen paljon tehnyt töitä ja joustanut, olin rakastunut työntekoon aikoinaan tämän firman kautta mutta muutaman vuoden aikana on alkanut tiemme särkyilemään oman jaksamiseni vuoksi ja paljon ollut selvitettävää. Nyt tuli kai sitten viimeinen kerta enkä vain pystynyt enempää.
Olen ollut johdon kanssa joskus kuin yhtä perhettä melkeinpä. Siksikään ei kai olisi tahtonut minusta luopua, valitettavasti risteyksessä on nyt vain mentävä suuntaan joka ei enää heitä palvele eikä myöskään minua heidän luonaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa tosi paljon. Olen edelleen aivan horkassa, väsyttää älyttömästi, ajatus ei kulje, masentaa. Käyn edelleen ylikierroksilla kuitenkin ja ajatukset ovat töissä ja posket punoittavat.
Kun ilmoitin sairaslomasta, pomo yritti puhua minut järkiini, että jatkaisin eikä suostunut kuuntelemaan tarvettani nyt sairaslomalle.
Tavallaan kai irtisanoin itseni sitten kun juttelimme, vähän epäsuorasti ja pomo laittoi viestiä, että laittaa lopputilin nyt maksuun.
Itkettää ja ahdistaa, tiedän että päätös oli oikea mutta tavallaan myös tuntuu, että luovutin liian helpolla eikä ratkaisu ollut oikein toisia kohtaan. Mutta näin nyt kävi, en suunnitellut asiaa, tähän tultiin.
Yksi työkavereista laittoi viestiä ja antoi minulle täyden tukensa, ymmärsi ja sanoi, ettei mun tarvitse tuntea syyllisyyttä ja lähes jokainen edeltäjäni on palanut loppuun jossain vaiheessa tai lopettanut ennen sitä.
He pärjäävät kyllä eikä tarvitse olla huolissaan. Se oli kyllä ihanasti tehty, että kertoi tämän minulle.
Harmittaa kyllä kuitenkin, sain kai myös monien vihat päälleni.
Aikamoinen tunnemyrsky, pelottaa myöskin miten pärjään taloudellisesti mutta toisaalta yritän mennä päivä kerrallaan.
Ihanaa kun saan kirjoittaa tästä.
ApMoikka,
kuule viimevuotinen työkaverini, juuri se joka ajatteli muita ja oli se joustava ja kiltti yllättäen kirjaimellisesti sekosi. Tod näk jossain mielari-suljetulla, enkä ihmettele kun aina nieli kaiken ja jousti ja oli kiltti ja ahkera. Oon vieläkin järkyttynyt hänen puolesta.
Nyt kun hän oli poissa kuvioista, niin olisitpa kuullut kuinka rumasti hänestä laittoi ne samat jotka niin kovasti ylistivät hänen työpanostaan ja jaksamistaan! Nyt sama ihminen olikin aivan pasca ja itsekäs ja tiesmitä kun sairastui . Yritin puolustaa häntä, mutta enemmistö oli ihan k-päitä ja ihan esimiestä myöden moittivat siis rivien välistä että mikä sillä ny muka on jne!
Kunpa hän olisi haistattanut pascat koko paikalle ajoissa ,ennenkuin alkoi mm univaikeudet mistä kertoi ja sinnitteli. Tuollaisten takia itsensä ja terveytensä uhrasi, tunnollisuuttaan?
Kukaan ei patsasta pystytä jos töiden takia kaatuu, se on vissi.
Pitäkää huolta itsestänne ja onnestanne - elämä on lyhyt ja sitä ei ole kiva viettää hospitaalissa jonkun pascan työpaikan takia!
Mm, tämä on julmaa..:(
En kyllä ihmettelisi vaikka minustakin tuollaisia selän takana puhuttaisiin.
Juuri ketään kun ei loppuen lopuksi kiinnosta tietenkään minun vointini vaan jatkavat itsekin kyynisenä ja ahdistuneena työntekoaan ja heikko olen minä kun en itse tuohon enempää uskoutunut.
Olen nähnyt kyseisessä firmassa useita uupuneita ja toisinaan näyttää siltä että koko paletti hajoaa käsiin. Myöskin johto on lopen uupunut ja siksi ei varmaan ole ymmärrystä kuunnella työntekijöitä vaikka useita keskustelu yrityksiä on takana monilla muillakin.
Asioita vähätellään ja jatketaan vaan kovempaa tahtia.
Ehkä tahtoisin yrittää jos kyseessä olisi oma osuus tai palkkani olisi oikeasti kaiken tuskan arvoinen. Mutta saan melkein samaa palkkatasoa paljon lähempänä kotoani sekä lisäksi pienemällå huhkimisella.
Tosin on ollut paljon hienojakin kokemuksia mitä tuskin olisin muualla kokenut. Olen niistä hyvin kiitollinen.
Mutta minua ei vain motivoinut enää ristiriidat ja panostus oman jaksamisen kustannuksella.
Kuukausien aikana se johti sitten yllättäväänkin päätökseen elo tähän.
Nyt tilanne on sitten se, että minusta tuskin enää pidetään.
Toivottavasti siitä ei ole haittaa tulevassa työnhaussani. Onneksi on monia hyviä työtodistuksia kuitenkin kertynyt.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaa tosi paljon. Olen edelleen aivan horkassa, väsyttää älyttömästi, ajatus ei kulje, masentaa. Käyn edelleen ylikierroksilla kuitenkin ja ajatukset ovat töissä ja posket punoittavat.
Kun ilmoitin sairaslomasta, pomo yritti puhua minut järkiini, että jatkaisin eikä suostunut kuuntelemaan tarvettani nyt sairaslomalle.
Tavallaan kai irtisanoin itseni sitten kun juttelimme, vähän epäsuorasti ja pomo laittoi viestiä, että laittaa lopputilin nyt maksuun.
Itkettää ja ahdistaa, tiedän että päätös oli oikea mutta tavallaan myös tuntuu, että luovutin liian helpolla eikä ratkaisu ollut oikein toisia kohtaan. Mutta näin nyt kävi, en suunnitellut asiaa, tähän tultiin.
Yksi työkavereista laittoi viestiä ja antoi minulle täyden tukensa, ymmärsi ja sanoi, ettei mun tarvitse tuntea syyllisyyttä ja lähes jokainen edeltäjäni on palanut loppuun jossain vaiheessa tai lopettanut ennen sitä.
He pärjäävät kyllä eikä tarvitse olla huolissaan. Se oli kyllä ihanasti tehty, että kertoi tämän minulle.
Harmittaa kyllä kuitenkin, sain kai myös monien vihat päälleni.
Aikamoinen tunnemyrsky, pelottaa myöskin miten pärjään taloudellisesti mutta toisaalta yritän mennä päivä kerrallaan.
Ihanaa kun saan kirjoittaa tästä.
Ap