Miten "psyykata" itsensä tykkäämään deittaillessa niistä naisista joista ei viehäty?

Vierailija kirjoitti:

Edes lukematta vastauksia: miettikää naiset miten paljon te ulisette AP:lle ja syyttelette häntä koska hänellä on asenne ja jutut, joita te naiset kirjoitatte tänne joka päivä varmaan kymmenen ketjua. AP suhtautuu treffailuun kuten keskimääräinen suomalainen nainen; ainoastaan kaksi eroa löytyy, 1) AP on mies, ja 2) AP sanoo asenteensa rehellisemmin ja kätkemättä sitä johonkin vastenmieliisiin kaunisteluvalheisiin kuten te naiset teette.

Ei muuta lisättävää.

M/39

No kyllä huomaa, että et ole lukenut. Tässä ketjussa mielestäni on tavallista enemmän keskustelua ja pohdintaa aiheesta eri näkökulmista. Paljon enemmän halua ymmärtää ja jakaa kokemuksia kuin sitä ap:n loukkaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MITÄÄN TASOJA EI OLE. On vain qusipäitä, jotka ulkoistavat omat vikansa johonkin s**tanan tasoihin.

Tää oli kyllä surkuhupaisaa itsepetosta. Sä näät joka päivä kuinka taso kohtaa tasonsa.

Jos ei itse ole komea, niin sitten pitää vain tottua niihin jotka ovat omasta mielestään rumia.

Kyllä se on niin rakkaat miehet ettei teudän tarvitse tyytyä r.umaan haahkaan, vaan oikeus on hyvägeeniseen naiseen.

Ehkä pidempää parisuhdetta haettassa pitäisi miettiä, mitkä muut kuin ulkonäölliset ja taloudelliset ominaisuudet kumppanissa ovat tärkeitä. Usein luonne, arvomaailma, yms. ovat tällaisia asioita.

Itse en lähtisi rakentamaan suhdetta parantaakseni taloudellista tilannettani, mutta tuokaan tilanne ei ole minulle ongelma. Minulle sopii myös yhteinen budjetti, vaikka kumppani tienaisi vähemmän, mikäli muuten suhde on pysyväksi tarkoitettu.

Sitten tuohon ulkonäöstä viehättymiseen. Luulen että nykyinen ulkonäkökeskeinen maailma on kaventanut sekä miesten että naisten käsitystä viehättävästä kumppanista. Pornon sanotaan olevan syyllinen miesten epärealistisiin odotuksiin. Naisilla ovat sitten muut vaikuttimet, mutta myös heillä tuntuu olevan liian kaventunut käsitys viehättävistä kumppaneista.

Yllä olevaa ongelmaa olen tietoisesti pyrkinyt välttämään etsimällä ihan normaaleista ihmisistä piirteitä, joita voi tulkita mielenkiintoisiksi ja tätä kautta hieman jopa hieman viehättäväksi. Tätä on kun on vuosia harrastanut, niin on helppo viehättyä eri näköisistä ihmisistä. Minulla on siis paljon valinnanvaraa ulkonäön suhteen, joten voin keskittyä parin valinnassa noihin mielestäni tärkeämpiin piirteisiin.

Eikä minun tarvitse pönkittää omaa egoani hyvännäköisellä puolisolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä pitäisi?

Rumat miehet ovat rumia, lihavat miehet ovat lihavia ja typerät miehet ovat edelleen typeriä, vaikka pitäisin heistä kavereina.

Elä yksin, jos vain sellaiset naiset viehättävät, joihin sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia.

Niin minä teen, koska haluan hoikan ja tupakoimattoman suomalaismiehen, joka ei ole juoppo. :D

Saako kysyä että haittaako jos on suomalaismies, mutta on tavallaan epätyypillisen värinen suomalaismies?

Eli vaikka ruskeahko?

Pidän hoikista ja kauniista sinisilmäisistä blondeista. Vastasinko persukysymykseesi?

Yleensä sitä ihmiset oman tasoista saa. Harva yltää korkeammalle tai sitten toisella täytyy korvikkeena olla kultainen luonne. Pari muodostuu siitä, että kumpikin on kummallekin ok kaikin puolin luonteesta ulkonäköön. Jos tuntuu, että pitää alkaa psyykkaamaan itseään, niin pitäisi ensi katsoa peiliin, onko siellä kaikki ok. Itse nätiksi kehuttuna näen paljon miehiä, jotka ovat joskus nuoruudessaan olleet ihan vetävän näköisiä, mutta 10v. railakasta elämää on kuluttaneet kasvot ja uskotellaan, että ollaan vielä yhtä komeita kuin ennen. Sitten tullaan pokaamaan ja kun itselle ei passaa, niin haukutaan ylpeäksi. On pitänyt jääräpäisille ja sinnikkäille joskus suoraan sanoa, että komeus on jäänyt jälkeen. Työpaikallani on mies, joka sinkkuilee vuodesta toiseen ja valittaa, kun nykyajan naiset ovat rumentuneet. Firman bileissä oli sitten pakko pikkuhiprakassa käydä sanomassa, että 15kg kevyempänä ja vaatekaapin uusimisella ne naiset ympärilläkin alkaisi kaunistumaan. Ei se idiootti tajunnut, mutta sen hyvä työkaveri tajusi ja alkoi panostamaan itseensä. On ollut ilo seurata hänen tyylinmuutosta ja vilkastunutta seuraelämää. On ikäluokkansa naisille aika hot.

Kerran kävin Tinder -Treffeillä 37-vuotiaan miehen kanssa. Olisin halunnut tavata uudelleen, mutta hän ei halunnut. Sitten vuoden kuluttua hän otti uudelleen yhteyttä ja kysyi, että haluanko nyt lähteä toisille treffeille. Hän kertoi, että oli vuoden aikana käynyt treffeillä 8 eri naisen kanssa, mutta kenenkään kanssa ei juttu jatkunut lyhyttä tapailua pidempään. Ilmeisesti hän sitten ajatteli, että hän voi tyytyä minuun kun ei löydy parempaakaan.

Jos ei ole edes aikomusta hankkia lapsia tai jos ei haaveile avioliitosta, niin miksi edes pitäisi tyytyä johonkin, jota kohtaan ei tunne vetoa, jos sinkkunakin viihtyy hyvin?

Tämmöistähän se joskus on, jos ei kiltit ja kunnon miehet kelpaa. Sitten jää jäljelle pelimiehet ja seksiaddiktit. Jos itse olisin nainen niin rhdottomasti iskisin kynteni kilttiin mieheen. Ujous ei haittaa.

Luonteeseen ja persoonallisuuteen voi ihastua hitaasti, silloin ulkonäön merkitys vähenee luonnollisesti.

s

Jos ulkonäkö on tärkein, niin ulkonäkö edellä sitten plastiikkakirurgiaan, omaa "tasoa" nostamaan, kuntosalille ja vaatteiden päivitykseen 2020-luvulle, hygienia miellyttävämmäksi ja harrastamaan ja opettelemaan erityistaitoja ja töihin hankkimaan tuloja.

Ensimmäisenä kuitenkin psykologiaa lukemaan ja ymmärtämään omaa ja toisten mielen toimintaa ja keskustelukerhoihin harjoittelemaan vastavuoroista ja empaattista sosiaalisuutta. Sekä hyväntekeväisyyttä vapaaehtoisesti tekemään.

Vinkki, näillä viimeisillä voi onnistua säästämään itsensä plastiikkakirurgialta.

Ei kannata edes yrittää.  Mä koitin tota joskus, tapailin kolme kuukautta naista jonka ulkonäköä en pitänyt kovin kummoisena. Homma oli ihan täysi fiasko, se nainen ehti jo rakastua, minua taas ei juuri sytyttänyt koko homma, ja nainen sai jäätävän raivokohtauksen kun lopulta jätin hänet. 

Olen mieluummin yksin kuin ei-hyvännäköisen naisen kanssa. Sen opin tuosta "suhteesta". 

Kyllä jokaisen pitää oma tasonsa tietää. Mutta itsepä siitä kärsii jos ei sitä tajua.

Narsistithan luulevat olevansa ylempänä kuin ovatkaan..

Mä olen koittanut laskea tasoa ja olen käynyt treffeillä myös niiden ei-suosittujen Tinder-miesten kanssa. Siis nämä treffikumppanini ovat sanoneet, etteivät ole paljoa käyneet treffeillä. Kerrankin kävin marraskuun lopussa yhden miehen kanssa treffeillä ja hän sanoi, että on viimeksi kesällä käynyt treffeillä. Silti nämä miehet eivät ole halunneet tavata uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi psyykata itseään mitenkään.

Se vaan on kumma juttu että kun johonkuhun tutustuu paremmin niin esimerkiksi ulkomuotoon liittyvät seikat ei enää merkkaa. Persoonallisuus on loppujen lopuksi tärkeämpi kuin joku muu, pinnallinen seikka.

Itse naisena valitsen ennemmin taviksen, jolla on samanlainen huumoritaju ja arvot suunnilleen kohtaa, kuin unelmien prinssin jonka arvot ei välttämättä ole millään alueella samat kuin itsellä. Nätti ulkomuoto ei pitkälle kanna jos teillä ei ole mitään yhteistä. Vaikka onhan sellanen nätti poika kiva kattella ja viedä näytille ;D 

Olen elämäni aikana koittanut useammankin kerran seurustella naisen kanssa joka on ollut luonteeltaan aivan uskomaton, mutta johon en vain erittäin kovasta yrittämisestä huolimatta ikinä onnistunut kokemaan minkäänlaista fyysistä vetoa. Eikä asia muuttunut myöskään aja kanssa mi

Samoin.

Lisää kommentteja?