Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hmm, miniä ei puhu minulle
12.12.2019 |
Mitenhän tähän nyt pitäisi suhtautua. Miniä ei kommunikoi kanssani lainkaan, ja poikani on kertonut minulle, että hänen kuulemma täytyy "hoitaa asiat minun kanssani". Minä luulin että meillä on ihan normaali ihmissuhde miniänkin kanssa, jossa me olemme molemmat yksilöitä ja kommunikoimme keskenämme meitä koskevista asioista. Mutta ilmeisesti poikani on jotenkin miniän asianhoitaja minun suuntaani, ja me miniän kanssa emme voi keskustella keskenämme.
Olisin ollut pyytämässä miniää illanviettoon muiden poikieni vaimojen ja itseni kanssa, olemme menossa leddaan ja syömään, mutta ilmeisesti kutsu täytyy välittää pojan kautta? Melko outoa, sanoisin.
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap:n perheen kommunikoinnista edes ollut kyse. Ap:n perhe on hän ja miehensä.
Sinäkö sen päätät kuka kenenkin perheeseen kuuluu?
En tietebkään.
Jos aikuiset lapset on naimisissa niin ei he kuulu enää tuetenkään mitenkään äitinsä perheeseen. Se poika on edelleen sukua. Minuä ei sitäkään.
Höntti.
Tämä on ihan selvä kaikille normaaleille anopeille. Ongelmallisia anoppeja yhdistää ehkä se, että he katsovat kuuluvansa lastensa perheeseen, mutta näinhän se ei minkään määritelmän mukaan ole. Jopa Raamatussa on jotain sellaista, että miehen pitää luopua isästä ja äidistään ja liittyä omaan perheeseensä. Niin vanha ongelma on se, että anoppi tunkeutuu poikansa perheeseen.
Missä vaiheessa tämä raamatullinen erkaantuminen tapahtuu? Kysyn ihan mielenkiinnosta. Kun täyttää 18? Vai kun alkaa seurustella? Vai naimisiin mentäessä?
Kun nuori muuttaa omaan kotiinsa, se ei ole enää hänen äitinsä koti eikä hän enää ole lapsi. Hänen perheensä muodostuu tyttöystävästä, ehkä lemmikeistä ja myöhemmin lapsista. Anopin perhe on hänen miehensä ja ne lapset, jotka vielä asuvat kotona.
Entäs taloudellinen apu? Entä rahan antaminen tai muu taloudellunen apu, kun nuori haluaa tyttöystävänsä kanssa olla niin itsenäisiä? Eikö silloin pitäisi pärjätä omillaan, eikä vinkua rahaa, lainata autoa tai kesämökkiä tai tulla asumaan perheen omistamaan asuntoon.
Puhumattakaan lastenhoitoavusta.
Ahaa eli sinä kiristät lastasi ja tämän puolisoa. Sairasta.
Mitä ihmeen kiristämistä?
Vai eikö itsenäiseen elämään ja irtautuminen vanhemmista tarkoita myös taloudellisesta riiippumattomuutta vanhemmista tai muusta avusta esim. lastenhoito.
Itse ainakin olin täysin riippuvainen vanhempien tuloista, kun opiskelin, vaikka asuinkin omillani.
Myöhemmin, lastenhoitoavusta, kun en olisi voinut edetä työuralla, jos ei olisi ollut anoppia ja appia.
Jaa. Kyllä me itse maksoimme opintomme ja lapset oli päivähoidossa.
Samoin, otin lainaa ja lapset oli päivähoidossa. Isovanhemmat ovat useimmiten vielä työelämässä ka on sika erikoinen perhemalli muutenkin jossa vanhemmat kustantavat aikuisen elämän ja hoitavat vielä lapsetkin. Harvinainen tai keksitty provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarinassa on erikoista, ettei miniä voi itse vastata anopilleen kutsuun. Ei tarvitse osallistua, jos ei kiinnosta mutta erikoista ellei aikuinen ihminen kykene itse vastaamaan.
Minä tekisin juuri noin viestittääkseni anopille että ei, en todellakaan tahdo mitään kahdenkeskisiä välejä hänen kanssaan. Tapaamme mieheni ollessa paikalla, ei muuten.
Hienovarainen vihjaus siis siitä millaiset meidän välimme ovat: minä olen hänen poikansa kanssa naimisissa, mutta meillä ei ole mitään keskinäistä suhdetta. Viileä peruskohteliaisuus kun tavataan.
Asia olisi tietysti eri jos anoppi olisi ihminen jonka muutenkin haluaisin ystäväkseni.
Vierailija kirjoitti:
Sinuna pyytäisin pojan välityksellä anteeksi, että olen ehkä liikaa tuppautunut elämään ja jättäisin sitten rauhaan. Älä myöskään piinaa muita miniöitä toistuvilla leffailloilla tai muilla seurusteluilla, vaan odota, jos he itse tekevät aloitteen sellaisiin.
Virheesi on siinä, että oletat, että miniät haluavat olla tekemisissä kanssasi automaattisesti, mutta sinun pitäisi hankkia oma elämä. Pahoittelen suoraan sanomista, mutta näin se on, usko pois.
Tämä. Mietipä, ovatko miniät kertaakaan ehdottaneet yhteistä leffailtaa tai muuten ilman miehiä -tapaamista? Tuskin.
Jos aloite tulee aina vaan toisen puolelta, on varmaa että ne ei-aloitteelliset osallistuvat vain velvollisuudesta ja hampaitaan kiristellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon kyllä, että poikani löytää kivan vaimon sitten joskus mutta mä en kyllä haluaisi miniää!
Täällä on niin karmeita ketjuja, että hirvittää!
Onneksi mulla on tytyäriäkin. Ehkä vävyt ei ole niin pahoja.Vanhemman tyttären vävy on aina kohtelias ja hurmaava, mutta kuopukseni on sen sijaan nainut rentun. Mies haisee usein viinalle ja kiroilee. Eivät ne vävytkään kaikki mitään unelmia ole.
Täällä oli joskus ketju otsikolla "valita miniästäsi tai vävystäsi" ja *kaikki* viestit siinä koskivat vävyjä. Ja osa oli tosi kamalia, alkoholismia, väkivaltaa, rikoksia...
Anoppini voisi olla iältään minun ja mieheni mummo. Tämä jo kertoo sen, että ollaan ihan eri aikakaudella eläviä.
Meillä ei vain synkkaa, sitä on tässä vuosien aikana yritetty, joustaa erinäisissä asioissa puolin ja toisin. Tehdä yhdessäkin juttuja, oltu samoissa juhlissa ja urheiluharrastuksia kokeiltu, mutta olen nyt kuitenkin jo reilun puoli vuotta ajatellut, että molempien on parempi erillään ja eri porukoissa. En jaksa enää yrittää ymmärtää häntä & hänen kummallista tapaansa olla olemassa. Kaikki ”hyvää minä vain tarkoitin” näyttäytyy lopulta törkeytenä. Viimeksi kun tavattiin hän työnsi vaatteitani ilman lupaa oman autonsa peräkonttiin, koska en kuulemma tarvitse niitä ja hän on niistä aina haaveillut. Kaupunkilaisnaisella on vaatteissa vaihtoehtoja enemmän kuin hänellä maalaisella, kuulemma.
Aiemminkin on tavaraa kaapeista kadonnut. Myös eräissä juhlissa kadotin huivini. Löytyi lopulta anoppilasta, kun oli kuulemma niin kivalta näyttänyt! Varmasti tiesi, että oli minun, näki sen ylläni juhlissa. Kun tästä ja monista muista mielenkiintoisista edesottamuksista minä tai mieheni ollaan mainittu, hän heittäytyy marttyyriksi ja on jopa väittänyt miehelleni, että olen keksinyt kaiken kiusatakseni häntä.
Anoppihan vierailee meillä ehkä n. 2-4 krt/vuosi. En laita hänelle enää vapaaehtoisesti viestiä, koskaan ei olla harrastettu soittelua. Ei vain ole mitään puhuttavaa, eikä kiinnosta kuulla hänen, minulle tuntemattomien, sukulaistensa intiimiasioita. Tiedän hänen myös juoruilevan, joten en halua omien asioideni leviävän kylillä.
Sen kerran kun on nähty, hän on suunnattoman utelias aina henkilökohtaisiin asioihin asti, kommentoi kotia & arvostelee ulkonäköä myöten.
Hän haluaisi olla läsnä kaikessa, tietää kaiken & siinä samalla arvostella koko elämän, jotta kaikki tehtäisiin niinkuin hän on ”40 vuoden kokemuksella” tehnyt.
Tiedän, että anopin ja miniän suhde voi parhaimmillaan olla ystävyyttä. Olen ystäviltäni kuullut, mutta esim. kellään heistä ei ole yhtä suurta ikäeroa & heidän anoppinsa ovat kaupungin kasvatteja, sivystyneitä, trendikkäitä ihmisiä. Oma anoppini on metsässä kasvanut, metsässä elänyt, opiskelematon pullan tuoksuinen mamma, jonka suurin elämäntyö tuntunee olevan lukuisat omat lapset.
Itse olen kaupunkilainen, ulkomailla asunut ja työskennellyt, jolle opiskelu ja ura on tärkeää. Olen myös minimalisti & hankkimani vaatteet sekä tavarat ovat laatua. Me emme mieheni kanssa myöskään halua lapsia eli tämäkin on yksi asia, mitä anopin on vaikea hyväksyä. Sillä hänen mukaansa ”lapset ovat elämän suola ja ilman lapsia ei ole kunnollista elämää”. Joopa joo.
En siis ihmettele, jos pelkkä ajatus leffaillasta anopin kanssa nostaa stressin korkeuksiin. Se kun voi pahimmillaan olla mitä vain & niin monien tarinoiden perusteella, harvinaisempaa on hyvä ihmissuhde anopin & miniän välillä kuin etäinen suhde.
Sulle Ap sellainen vinkki, että älä oleta mitään. Älä aseta miniällesi mitään tasoja, joille pitää yltää ja jollainen pitäisi olla. Älä tungettele, puutu, neuvo. Harva miniä haluaa anopista itselleen äitiä, mummoa tai muuta huolehtijaa.
Jos miniää ei kiinnosta, siihen on usein syytä myös anopin taholta. Jos taas anoppia kiinnostaa liikaa & analysoi kaiken yli äyräiden, pitäisin sellaiseen tapaukseen etäisyyttä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap:n perheen kommunikoinnista edes ollut kyse. Ap:n perhe on hän ja miehensä.
Sinäkö sen päätät kuka kenenkin perheeseen kuuluu?
En tietebkään.
Jos aikuiset lapset on naimisissa niin ei he kuulu enää tuetenkään mitenkään äitinsä perheeseen. Se poika on edelleen sukua. Minuä ei sitäkään.
Höntti.
Tämä on ihan selvä kaikille normaaleille anopeille. Ongelmallisia anoppeja yhdistää ehkä se, että he katsovat kuuluvansa lastensa perheeseen, mutta näinhän se ei minkään määritelmän mukaan ole. Jopa Raamatussa on jotain sellaista, että miehen pitää luopua isästä ja äidistään ja liittyä omaan perheeseensä. Niin vanha ongelma on se, että anoppi tunkeutuu poikansa perheeseen.
Missä vaiheessa tämä raamatullinen erkaantuminen tapahtuu? Kysyn ihan mielenkiinnosta. Kun täyttää 18? Vai kun alkaa seurustella? Vai naimisiin mentäessä?
Kun nuori muuttaa omaan kotiinsa, se ei ole enää hänen äitinsä koti eikä hän enää ole lapsi. Hänen perheensä muodostuu tyttöystävästä, ehkä lemmikeistä ja myöhemmin lapsista. Anopin perhe on hänen miehensä ja ne lapset, jotka vielä asuvat kotona.
Entäs taloudellinen apu? Entä rahan antaminen tai muu taloudellunen apu, kun nuori haluaa tyttöystävänsä kanssa olla niin itsenäisiä? Eikö silloin pitäisi pärjätä omillaan, eikä vinkua rahaa, lainata autoa tai kesämökkiä tai tulla asumaan perheen omistamaan asuntoon.
Puhumattakaan lastenhoitoavusta.
Ahaa eli sinä kiristät lastasi ja tämän puolisoa. Sairasta.
Mitä ihmeen kiristämistä?
Vai eikö itsenäiseen elämään ja irtautuminen vanhemmista tarkoita myös taloudellisesta riiippumattomuutta vanhemmista tai muusta avusta esim. lastenhoito.
Itse ainakin olin täysin riippuvainen vanhempien tuloista, kun opiskelin, vaikka asuinkin omillani.
Myöhemmin, lastenhoitoavusta, kun en olisi voinut edetä työuralla, jos ei olisi ollut anoppia ja appia.
Jaa. Kyllä me itse maksoimme opintomme ja lapset oli päivähoidossa.
Samoin, otin lainaa ja lapset oli päivähoidossa. Isovanhemmat ovat useimmiten vielä työelämässä ka on sika erikoinen perhemalli muutenkin jossa vanhemmat kustantavat aikuisen elämän ja hoitavat vielä lapsetkin. Harvinainen tai keksitty provo.
Maalaistalo, jossa isovanhemmat jääneet samaan pihapiiriin? Sitten sekaantuvat joka ainoaan asiaan lastenkasvatuksesta ja tilanhoidosta alkaen?
Eipä tuollainen kuvio muuten oikein ole mahdollinen. Jos ap on tämä sama henkilö niin eipä ihme että ottaa etäisyyttä. Hyvin erikoinen ajatusmaailma kaikenkaikkiaan. Lapset ovat taloudellisesti riipuvaisia omista vanhemmistaan ja jonkilaista avunsaamisella kiristämisestä vaikuttaisi tosiaan olevan kyse.
Normaaleissa suhteissa autetaantekemättä siitä suurta numeroa ja esiintymättä suurena hyväntekijänä.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset saa ihan vapaasti käyttää kesämökkiä. Siellä on omat tilat kaikille. Autoa lainaan jos en tarvitse. Isompia hankintoja ollaqn tehty molemmille ihan siksi kyn se on järkevää.
Mitään valtaa heidän asioihinsa en silti edellytä.
Ja jos joskus saavat lapsia, tietenkin autan. Rakastan lapsiani!
Näin meilläkin, mutta kyllä meidän nuorilla aikuisilla on velvollisuuksiakin. Jos käyttää mökkiä, on osallistuttava omalla panoksellaan sen ylläpitoon. Autoa saa lainata, mutta näppärämpinä saavat vaihtaa polttimoita, pyyhkimiä tai renkaita. Saavat meiltä lapsen hoitoapua, mutta joutuvat joskus koira vahdiksi. Taloudellisesti autetaan, mutta joskus voivat tuoda tullessaan kaupasta mitä pyydetään. Ja velvoitamme myös pitämään yhteyttä isovanhempiin. MUTTA mehän rakastammekin lapsiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naureskellen avasin tämän ketjun kun arvasin mitä vastauksia tänne pökkää. Eli ihan asiallinen avaus ja ihmettely, kas, akkalauma syyttää heti anoppia. On se kumma kun tuo anoppi on aina syyllinen joka asiaan vaikka miniä olisi minkälainen tahansa. Kyllä mä oikeesti pidän vallan kummallisena jos ei miniä voi anopilleen puhua tässä tapauksessa. Ja yhtä outoa on nämä kommentit yleensä, että anopissa on nyt vaan pakko olla jotain vikaa jos miniä toimii ihmeellisesti, mutta kun täällä miniä haukkuu anoppinsa niin kukaan ei kyseenalaista eikä epäile puhuuko miniä nyt totta.
Ottakaas huomioon jotta te ootte joskus niitä anoppeja itte ja muistakaa että te ootte silloin kaikinpuolin viallisia ja kauheita miniöittenne ollessa ihkuja ja oikeassa olevia, tapahtui mitä tapahtui.
Ja joo, on olemassa oikeesti myös kamalia anoppeja mutta yhtälailla on olemassa myös kamalia miniöitä. Alapeukuttakaa!
T. Anoppi ja miniä joka osaa puhua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna pyytäisin pojan välityksellä anteeksi, että olen ehkä liikaa tuppautunut elämään ja jättäisin sitten rauhaan. Älä myöskään piinaa muita miniöitä toistuvilla leffailloilla tai muilla seurusteluilla, vaan odota, jos he itse tekevät aloitteen sellaisiin.
Virheesi on siinä, että oletat, että miniät haluavat olla tekemisissä kanssasi automaattisesti, mutta sinun pitäisi hankkia oma elämä. Pahoittelen suoraan sanomista, mutta näin se on, usko pois.
Tämä. Mietipä, ovatko miniät kertaakaan ehdottaneet yhteistä leffailtaa tai muuten ilman miehiä -tapaamista? Tuskin.
Jos aloite tulee aina vaan toisen puolelta, on varmaa että ne ei-aloitteelliset osallistuvat vain velvollisuudesta ja hampaitaan kiristellen.
En minä ehdota tapaamisia, koska olen vain laiska, mutta viihdyn silti anopin kanssa.
Ap kuulostaa myös ihanalta anopilta, joka yrittää huomioida miniänsä ja se on hyvin harvinaista.
Miksi miniä ja anoppi eivät voisi olla hyvissä väleissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset saa ihan vapaasti käyttää kesämökkiä. Siellä on omat tilat kaikille. Autoa lainaan jos en tarvitse. Isompia hankintoja ollaqn tehty molemmille ihan siksi kyn se on järkevää.
Mitään valtaa heidän asioihinsa en silti edellytä.
Ja jos joskus saavat lapsia, tietenkin autan. Rakastan lapsiani!
Näin meilläkin, mutta kyllä meidän nuorilla aikuisilla on velvollisuuksiakin. Jos käyttää mökkiä, on osallistuttava omalla panoksellaan sen ylläpitoon. Autoa saa lainata, mutta näppärämpinä saavat vaihtaa polttimoita, pyyhkimiä tai renkaita. Saavat meiltä lapsen hoitoapua, mutta joutuvat joskus koira vahdiksi. Taloudellisesti autetaan, mutta joskus voivat tuoda tullessaan kaupasta mitä pyydetään. Ja velvoitamme myös pitämään yhteyttä isovanhempiin. MUTTA mehän rakastammekin lapsiamme.
Tietenkin mökki pitää pitää kunnossa ja osallistua sen hoitoon mahdollisuuksien mukaan. Siellä ollessa leikata nurtsi ja kastella kukat. Sanomattakin selvää.
Meillä systeemi on sikäli helppo että lapsilla on siellä ihan omat kortteerir joista vastaavat.
Kehenkääb en velvoita pitämään yhteyttä. Meidän perheen isovanhemmat on valitettavasti just noita keskenkasvuisia takertujia joita tääkläkin kirjoittelee. Heitä ei jaksa kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Naureskellen avasin tämän ketjun kun arvasin mitä vastauksia tänne pökkää. Eli ihan asiallinen avaus ja ihmettely, kas, akkalauma syyttää heti anoppia. On se kumma kun tuo anoppi on aina syyllinen joka asiaan vaikka miniä olisi minkälainen tahansa. Kyllä mä oikeesti pidän vallan kummallisena jos ei miniä voi anopilleen puhua tässä tapauksessa. Ja yhtä outoa on nämä kommentit yleensä, että anopissa on nyt vaan pakko olla jotain vikaa jos miniä toimii ihmeellisesti, mutta kun täällä miniä haukkuu anoppinsa niin kukaan ei kyseenalaista eikä epäile puhuuko miniä nyt totta.
Ottakaas huomioon jotta te ootte joskus niitä anoppeja itte ja muistakaa että te ootte silloin kaikinpuolin viallisia ja kauheita miniöittenne ollessa ihkuja ja oikeassa olevia, tapahtui mitä tapahtui.
Ja joo, on olemassa oikeesti myös kamalia anoppeja mutta yhtälailla on olemassa myös kamalia miniöitä. Alapeukuttakaa!
T. Anoppi ja miniä joka osaa puhua
Mutta miksi sen miniän rajat ei käy? Ei halua olla tekemisissä itsekseen. Siinä se. Mitä puhumista siinä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna pyytäisin pojan välityksellä anteeksi, että olen ehkä liikaa tuppautunut elämään ja jättäisin sitten rauhaan. Älä myöskään piinaa muita miniöitä toistuvilla leffailloilla tai muilla seurusteluilla, vaan odota, jos he itse tekevät aloitteen sellaisiin.
Virheesi on siinä, että oletat, että miniät haluavat olla tekemisissä kanssasi automaattisesti, mutta sinun pitäisi hankkia oma elämä. Pahoittelen suoraan sanomista, mutta näin se on, usko pois.
Tämä. Mietipä, ovatko miniät kertaakaan ehdottaneet yhteistä leffailtaa tai muuten ilman miehiä -tapaamista? Tuskin.
Jos aloite tulee aina vaan toisen puolelta, on varmaa että ne ei-aloitteelliset osallistuvat vain velvollisuudesta ja hampaitaan kiristellen.
En minä ehdota tapaamisia, koska olen vain laiska, mutta viihdyn silti anopin kanssa.
Ap kuulostaa myös ihanalta anopilta, joka yrittää huomioida miniänsä ja se on hyvin harvinaista.
Miksi miniä ja anoppi eivät voisi olla hyvissä väleissä?
Se ei sovi palstan sääntöihin.
Vierailija kirjoitti:
Naureskellen avasin tämän ketjun kun arvasin mitä vastauksia tänne pökkää. Eli ihan asiallinen avaus ja ihmettely, kas, akkalauma syyttää heti anoppia. On se kumma kun tuo anoppi on aina syyllinen joka asiaan vaikka miniä olisi minkälainen tahansa. Kyllä mä oikeesti pidän vallan kummallisena jos ei miniä voi anopilleen puhua tässä tapauksessa. Ja yhtä outoa on nämä kommentit yleensä, että anopissa on nyt vaan pakko olla jotain vikaa jos miniä toimii ihmeellisesti, mutta kun täällä miniä haukkuu anoppinsa niin kukaan ei kyseenalaista eikä epäile puhuuko miniä nyt totta.
Ottakaas huomioon jotta te ootte joskus niitä anoppeja itte ja muistakaa että te ootte silloin kaikinpuolin viallisia ja kauheita miniöittenne ollessa ihkuja ja oikeassa olevia, tapahtui mitä tapahtui.
Ja joo, on olemassa oikeesti myös kamalia anoppeja mutta yhtälailla on olemassa myös kamalia miniöitä. Alapeukuttakaa!
T. Anoppi ja miniä joka osaa puhua
Eihän tämä ketju mennyt yhtään noin. Esitettiin erilaisia teorioita tilanteen syistä ja kun apkertoi miten tilanne meni niin minä ainakin olin sitä mieltä että miniä oli tyly. Mutta todettiin myös se fakta, että miniällä ei ole mitään velvollisuutta sosialisoida anopin ja kälyjen kanssa. Niin se vain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tiesin heti että en tajua anoppiani enkä ymmärrä mitä hänen päässään liikkuu.
Siksi on parempi pitää ne etäisemmät välit. Ei tule riitojakaan koska tän verran jaksaa pinnistää ja näytellä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös tuollainen miniä. Me sitten nähdään pojan ja lastenlasten kanssa, sovitaan välillä menoja yhdessä. Miniä puuhaa omiaan.
Meilläkin tulossa miehen 60 vuotismatka, pyydetään mukaan toinen lapsi perheineen ja poika ja lastenlapset. Ajateltiin viikon lomamatkaa yhdessä, tällaisesta ollaan porukalla juteltu (ei tietenkään ko. miniän kanssa, ihan hänen omien toiveittensa mukaisesti).
Voi kuule, pistän mieluummin parsinneulan silmääni kun lomailen teidän kanssanne.
t: miniäsi
Kummallinen ajattelutapa että aikuisten persettä hiertäisi jos ei pääse jollekin kälyiselle 60-vuotiasmatkalle miehen sukulaisten kanssa. Itse en suostu matkustelemaan edes omien vanhempieni kanssa, liikaa säätämistä. Matkustan mihin tykkään ja omilla rahoillani. Mies tietysti saa tulla mukaan jos tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole mitään halua tai tarvetta ystävystyä anopin kanssa. Tai olla jokin ämmälauman osa. Mies hoitaa meidän perheen yhteydet sukuunsa, minä hoidan omaani.
Mäkin inhoan naisten seuraa, mieluummin olen miesten kanssa. Naiset ovat lähes kaikki ilkeitä ja tosikkoja. Miehet ovat rehtejä ja reiluja.
Vierailija kirjoitti:
Naureskellen avasin tämän ketjun kun arvasin mitä vastauksia tänne pökkää. Eli ihan asiallinen avaus ja ihmettely, kas, akkalauma syyttää heti anoppia. On se kumma kun tuo anoppi on aina syyllinen joka asiaan vaikka miniä olisi minkälainen tahansa. Kyllä mä oikeesti pidän vallan kummallisena jos ei miniä voi anopilleen puhua tässä tapauksessa. Ja yhtä outoa on nämä kommentit yleensä, että anopissa on nyt vaan pakko olla jotain vikaa jos miniä toimii ihmeellisesti, mutta kun täällä miniä haukkuu anoppinsa niin kukaan ei kyseenalaista eikä epäile puhuuko miniä nyt totta.
Ottakaas huomioon jotta te ootte joskus niitä anoppeja itte ja muistakaa että te ootte silloin kaikinpuolin viallisia ja kauheita miniöittenne ollessa ihkuja ja oikeassa olevia, tapahtui mitä tapahtui.
Ja joo, on olemassa oikeesti myös kamalia anoppeja mutta yhtälailla on olemassa myös kamalia miniöitä. Alapeukuttakaa!
T. Anoppi ja miniä joka osaa puhua
Itsekkin ihmettelen tällaista kulttuuria. Anoppi yrittää soittaa miniälleen, että haluatko lähteä meidän matkaan. Tämä miniä ei vastaa puhelimeen. Anoppi sitten soittaa pojalleen ja pyytää kysymään vaimoltaan. Poika saa vastaukseksi, että vain sinä olet yhteydessä vanhempiisi ja minä omiini, välitä viesti äidillesi.
Sosiaaliset taidot on hiukan hukassa, ellei voi sanoa, että kerro äidillesi, että en nyt välitä lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös tuollainen miniä. Me sitten nähdään pojan ja lastenlasten kanssa, sovitaan välillä menoja yhdessä. Miniä puuhaa omiaan.
Meilläkin tulossa miehen 60 vuotismatka, pyydetään mukaan toinen lapsi perheineen ja poika ja lastenlapset. Ajateltiin viikon lomamatkaa yhdessä, tällaisesta ollaan porukalla juteltu (ei tietenkään ko. miniän kanssa, ihan hänen omien toiveittensa mukaisesti).
Voi kuule, pistän mieluummin parsinneulan silmääni kun lomailen teidän kanssanne.
t: miniäsi
Kummallinen ajattelutapa että aikuisten persettä hiertäisi jos ei pääse jollekin kälyiselle 60-vuotiasmatkalle miehen sukulaisten kanssa. Itse en suostu matkustelemaan edes omien vanhempieni kanssa, liikaa säätämistä. Matkustan mihin tykkään ja omilla rahoillani. Mies tietysti saa tulla mukaan jos tahtoo.
Oletpas sinä tikkuisen oloinen. Ihan taisit suutahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naureskellen avasin tämän ketjun kun arvasin mitä vastauksia tänne pökkää. Eli ihan asiallinen avaus ja ihmettely, kas, akkalauma syyttää heti anoppia. On se kumma kun tuo anoppi on aina syyllinen joka asiaan vaikka miniä olisi minkälainen tahansa. Kyllä mä oikeesti pidän vallan kummallisena jos ei miniä voi anopilleen puhua tässä tapauksessa. Ja yhtä outoa on nämä kommentit yleensä, että anopissa on nyt vaan pakko olla jotain vikaa jos miniä toimii ihmeellisesti, mutta kun täällä miniä haukkuu anoppinsa niin kukaan ei kyseenalaista eikä epäile puhuuko miniä nyt totta.
Ottakaas huomioon jotta te ootte joskus niitä anoppeja itte ja muistakaa että te ootte silloin kaikinpuolin viallisia ja kauheita miniöittenne ollessa ihkuja ja oikeassa olevia, tapahtui mitä tapahtui.
Ja joo, on olemassa oikeesti myös kamalia anoppeja mutta yhtälailla on olemassa myös kamalia miniöitä. Alapeukuttakaa!
T. Anoppi ja miniä joka osaa puhua
Itsekkin ihmettelen tällaista kulttuuria. Anoppi yrittää soittaa miniälleen, että haluatko lähteä meidän matkaan. Tämä miniä ei vastaa puhelimeen. Anoppi sitten soittaa pojalleen ja pyytää kysymään vaimoltaan. Poika saa vastaukseksi, että vain sinä olet yhteydessä vanhempiisi ja minä omiini, välitä viesti äidillesi.
Sosiaaliset taidot on hiukan hukassa, ellei voi sanoa, että kerro äidillesi, että en nyt välitä lähteä.
Anoppihan ei soittanut vaan laittoi viestin.
Ja minähän kertoi selkeäati etyä kerro äidillesi, ei kiinnosta ja völit on nämä ja nämä
Alue: Aihe vapaa
Ihan kuule kokopäivätöissä kävin.