Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hmm, miniä ei puhu minulle
12.12.2019 |
Mitenhän tähän nyt pitäisi suhtautua. Miniä ei kommunikoi kanssani lainkaan, ja poikani on kertonut minulle, että hänen kuulemma täytyy "hoitaa asiat minun kanssani". Minä luulin että meillä on ihan normaali ihmissuhde miniänkin kanssa, jossa me olemme molemmat yksilöitä ja kommunikoimme keskenämme meitä koskevista asioista. Mutta ilmeisesti poikani on jotenkin miniän asianhoitaja minun suuntaani, ja me miniän kanssa emme voi keskustella keskenämme.
Olisin ollut pyytämässä miniää illanviettoon muiden poikieni vaimojen ja itseni kanssa, olemme menossa leddaan ja syömään, mutta ilmeisesti kutsu täytyy välittää pojan kautta? Melko outoa, sanoisin.
Kommentit (271)
Missä vaiheessa tarinaa ap oli tunkeutunut poikansa perhe-elämään? Putosinko kärryiltä, vai lähtikö joillakin taas keulimaan kunnolla?
Miksei ihmiset osaa enää lukea??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa tarinaa ap oli tunkeutunut poikansa perhe-elämään? Putosinko kärryiltä, vai lähtikö joillakin taas keulimaan kunnolla?
Miksei ihmiset osaa enää lukea??
No tossa höperössä lopputarinassaan puhui että tässä on kyse hänen perheestään.
Ja onhan toi kaikkinensa tontille menoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap:n perheen kommunikoinnista edes ollut kyse. Ap:n perhe on hän ja miehensä.
Sinäkö sen päätät kuka kenenkin perheeseen kuuluu?
En tietebkään.
Jos aikuiset lapset on naimisissa niin ei he kuulu enää tuetenkään mitenkään äitinsä perheeseen. Se poika on edelleen sukua. Minuä ei sitäkään.
Höntti.
Tämä on ihan selvä kaikille normaaleille anopeille. Ongelmallisia anoppeja yhdistää ehkä se, että he katsovat kuuluvansa lastensa perheeseen, mutta näinhän se ei minkään määritelmän mukaan ole. Jopa Raamatussa on jotain sellaista, että miehen pitää luopua isästä ja äidistään ja liittyä omaan perheeseensä. Niin vanha ongelma on se, että anoppi tunkeutuu poikansa perheeseen.
Missä vaiheessa tämä raamatullinen erkaantuminen tapahtuu? Kysyn ihan mielenkiinnosta. Kun täyttää 18? Vai kun alkaa seurustella? Vai naimisiin mentäessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa tarinaa ap oli tunkeutunut poikansa perhe-elämään? Putosinko kärryiltä, vai lähtikö joillakin taas keulimaan kunnolla?
Miksei ihmiset osaa enää lukea??No tossa höperössä lopputarinassaan puhui että tässä on kyse hänen perheestään.
Ja onhan toi kaikkinensa tontille menoa.
Eikö se puhunut perheestä "ja suvusta"? Joku muu taisi nyt kyllä väittää että oli tunkemassa johonkin, hyvin aistii kuinka sekopäistä miniäporukkaa täällä on :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap:n perheen kommunikoinnista edes ollut kyse. Ap:n perhe on hän ja miehensä.
Sinäkö sen päätät kuka kenenkin perheeseen kuuluu?
En tietebkään.
Jos aikuiset lapset on naimisissa niin ei he kuulu enää tuetenkään mitenkään äitinsä perheeseen. Se poika on edelleen sukua. Minuä ei sitäkään.
Höntti.
Tämä on ihan selvä kaikille normaaleille anopeille. Ongelmallisia anoppeja yhdistää ehkä se, että he katsovat kuuluvansa lastensa perheeseen, mutta näinhän se ei minkään määritelmän mukaan ole. Jopa Raamatussa on jotain sellaista, että miehen pitää luopua isästä ja äidistään ja liittyä omaan perheeseensä. Niin vanha ongelma on se, että anoppi tunkeutuu poikansa perheeseen.
Missä vaiheessa tämä raamatullinen erkaantuminen tapahtuu? Kysyn ihan mielenkiinnosta. Kun täyttää 18? Vai kun alkaa seurustella? Vai naimisiin mentäessä?
Kun muuttaa pois kotoa ja siinä vaiheessa kun perustaa perhekunnan/kotitalouden jonkun kanssa ihan viimeistään lakkaa todellakin olemasta äitinsä perhettä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa tarinaa ap oli tunkeutunut poikansa perhe-elämään? Putosinko kärryiltä, vai lähtikö joillakin taas keulimaan kunnolla?
Miksei ihmiset osaa enää lukea??No tossa höperössä lopputarinassaan puhui että tässä on kyse hänen perheestään.
Ja onhan toi kaikkinensa tontille menoa.
Eikö se puhunut perheestä "ja suvusta"? Joku muu taisi nyt kyllä väittää että oli tunkemassa johonkin, hyvin aistii kuinka sekopäistä miniäporukkaa täällä on :)
No onhan se tunkemassa
Ja vittuako se perheestä sitten horisee kun kertoi pelkistä sukulaisista?
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Juteltiin pojan kanssa, ja ei tässä mistään sen kummemmasta ole kysymys, kuin että miniä on lukenut paljon vauvapalstaa ja oli käsittänyt täältä että näin pitää toimia. Poika ja miniä olivat sitten keskustelleet, ja miniä oli kertonut, että hänen mielestään minä olen tosi mukava, ja hän mielellään olisi minuun ihan itse kontaktissa, jos vielä suinkaan haluan. Poika oli kertonut miniälle, että niin ne muidenkin veljien vaimot tekevät, ja kaikilla on ihan mukavaa.
Niin että meidän perheessämme ja suvussamme nyt sitten kaikki saavat olla kontaktissa ihan kenen kanssa haluavat, ja jätetään nämä lokeroimiset teille muille. Onnea valitsemallanne tiellä!
Siinä tapauksessa on varmaan lukenut tämänkin ketjun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivon kyllä, että poikani löytää kivan vaimon sitten joskus mutta mä en kyllä haluaisi miniää!
Täällä on niin karmeita ketjuja, että hirvittää!
Onneksi mulla on tytyäriäkin. Ehkä vävyt ei ole niin pahoja.
Vanhemman tyttären vävy on aina kohtelias ja hurmaava, mutta kuopukseni on sen sijaan nainut rentun. Mies haisee usein viinalle ja kiroilee. Eivät ne vävytkään kaikki mitään unelmia ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap:n perheen kommunikoinnista edes ollut kyse. Ap:n perhe on hän ja miehensä.
Sinäkö sen päätät kuka kenenkin perheeseen kuuluu?
En tietebkään.
Jos aikuiset lapset on naimisissa niin ei he kuulu enää tuetenkään mitenkään äitinsä perheeseen. Se poika on edelleen sukua. Minuä ei sitäkään.
Höntti.
Tämä on ihan selvä kaikille normaaleille anopeille. Ongelmallisia anoppeja yhdistää ehkä se, että he katsovat kuuluvansa lastensa perheeseen, mutta näinhän se ei minkään määritelmän mukaan ole. Jopa Raamatussa on jotain sellaista, että miehen pitää luopua isästä ja äidistään ja liittyä omaan perheeseensä. Niin vanha ongelma on se, että anoppi tunkeutuu poikansa perheeseen.
Missä vaiheessa tämä raamatullinen erkaantuminen tapahtuu? Kysyn ihan mielenkiinnosta. Kun täyttää 18? Vai kun alkaa seurustella? Vai naimisiin mentäessä?
Kun muuttaa pois kotoa ja siinä vaiheessa kun perustaa perhekunnan/kotitalouden jonkun kanssa ihan viimeistään lakkaa todellakin olemasta äitinsä perhettä
Ja sitten tämän jälkeen ei saa enää viihtyä lapsuudenperheensä kanssa, koska puoliso ei halua? Vai koska se on raamatussa kielletty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap:n perheen kommunikoinnista edes ollut kyse. Ap:n perhe on hän ja miehensä.
Sinäkö sen päätät kuka kenenkin perheeseen kuuluu?
En tietebkään.
Jos aikuiset lapset on naimisissa niin ei he kuulu enää tuetenkään mitenkään äitinsä perheeseen. Se poika on edelleen sukua. Minuä ei sitäkään.
Höntti.
Tämä on ihan selvä kaikille normaaleille anopeille. Ongelmallisia anoppeja yhdistää ehkä se, että he katsovat kuuluvansa lastensa perheeseen, mutta näinhän se ei minkään määritelmän mukaan ole. Jopa Raamatussa on jotain sellaista, että miehen pitää luopua isästä ja äidistään ja liittyä omaan perheeseensä. Niin vanha ongelma on se, että anoppi tunkeutuu poikansa perheeseen.
Missä vaiheessa tämä raamatullinen erkaantuminen tapahtuu? Kysyn ihan mielenkiinnosta. Kun täyttää 18? Vai kun alkaa seurustella? Vai naimisiin mentäessä?
Kun muuttaa pois kotoa ja siinä vaiheessa kun perustaa perhekunnan/kotitalouden jonkun kanssa ihan viimeistään lakkaa todellakin olemasta äitinsä perhettä
Ja sitten tämän jälkeen ei saa enää viihtyä lapsuudenperheensä kanssa, koska puoliso ei halua? Vai koska se on raamatussa kielletty?
Sen jälkeen se perhe on se oma perhe. Ja äidin perhe on se äidin perhe.
Sitten äidinkin pitää kyetä näkemään ne rajatkin tunkematta niiden yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap:n perheen kommunikoinnista edes ollut kyse. Ap:n perhe on hän ja miehensä.
Sinäkö sen päätät kuka kenenkin perheeseen kuuluu?
En tietebkään.
Jos aikuiset lapset on naimisissa niin ei he kuulu enää tuetenkään mitenkään äitinsä perheeseen. Se poika on edelleen sukua. Minuä ei sitäkään.
Höntti.
Tämä on ihan selvä kaikille normaaleille anopeille. Ongelmallisia anoppeja yhdistää ehkä se, että he katsovat kuuluvansa lastensa perheeseen, mutta näinhän se ei minkään määritelmän mukaan ole. Jopa Raamatussa on jotain sellaista, että miehen pitää luopua isästä ja äidistään ja liittyä omaan perheeseensä. Niin vanha ongelma on se, että anoppi tunkeutuu poikansa perheeseen.
Missä vaiheessa tämä raamatullinen erkaantuminen tapahtuu? Kysyn ihan mielenkiinnosta. Kun täyttää 18? Vai kun alkaa seurustella? Vai naimisiin mentäessä?
Kun nuori muuttaa omaan kotiinsa, se ei ole enää hänen äitinsä koti eikä hän enää ole lapsi. Hänen perheensä muodostuu tyttöystävästä, ehkä lemmikeistä ja myöhemmin lapsista. Anopin perhe on hänen miehensä ja ne lapset, jotka vielä asuvat kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikani ja miniä hoidattaa lapsiaan melkein joka viikonloppu ja lomat miniän äidillä. Minä kun olen se ilkeä anoppi, saan viettää lomat rauhassa. Tuttavan kautta kuulin, että miniän äiti alkaa olla melko puhki tästä jatkuvasta lapsenpiikana olosta. Kun perheeseen syntyi toinen lapsi, esikoinen vietti koko kesäloman miniän äidillä, että saavat pesiä rauhassa vauvan kanssa.
Ei käy kateeksi.
Vierailija kirjoitti:
Poikani ja miniä hoidattaa lapsiaan melkein joka viikonloppu ja lomat miniän äidillä. Minä kun olen se ilkeä anoppi, saan viettää lomat rauhassa. Tuttavan kautta kuulin, että miniän äiti alkaa olla melko puhki tästä jatkuvasta lapsenpiikana olosta. Kun perheeseen syntyi toinen lapsi, esikoinen vietti koko kesäloman miniän äidillä, että saavat pesiä rauhassa vauvan kanssa.
Ei käy kateeksi.
Juujuu. Juoruämmät kalkattaa. Yksinäistä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaalissa perheessä se irtautuminen tapahtuu jo teini-iässä, eikä ne lapset enää hengaa leffoiltojakaan äidin kanssa.
Sitten on nää ongelmatapaukset jotka ei osaa laskea irti.
Vierailija kirjoitti:
Normaalissa perheessä se irtautuminen tapahtuu jo teini-iässä, eikä ne lapset enää hengaa leffoiltojakaan äidin kanssa.
Sitten on nää ongelmatapaukset jotka ei osaa laskea irti.
Eli sulle normaali perhe on sellainen, jossa teini-ikäiset ei enää lainkaan viihdy koskaan vanhempiensa seurassa? Voi kuinka surullista elämä siellä teillä varmaan onkaan.
Mun anoppi on ainaki mukava. Vietän hänen kanssaan mielellään aikaa. Olis jäänyt elämässä yksi hieno ihmissuhde kokematta, jos olisin ollut tutustumatta tähän ihmiseen sen takia, että hän on anoppini
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin sinä hoidat yhteydenpidon sen oman lapsesi kanssa.
Eikä sen miniän tarvitse iltojaan sinun kanssasi viettää.
Kyllä minä olen niiden muiden poikien vaimojen kanssa jutellut aina ihan normaalisti ilman, että pojat ovat olleet siinä välissä "tulkkaamassa". Miniät ovat ihan aikuisia naisia, ja kykeneviä hoitamaan omia asioitaan :)
Kaksi on lähdossä leffaan ja syömään, yksi sanoi ettei pääse (ihan ok!) ja tämä neljäs ei vastaa, vaan poikani oli yhteydessä ja sanoi että puolisonsa on pyytänyt häntä hoitamaan asioinnin minun kanssani.
Kyseessä siis aika tuore miniä, nämä muut ovat olleet kuvioissa jo kauemmin.
Eikä tietenkään tarvitse kanssani iltoja viettää, eihän kenenkään ihmisen tarvitse viettää aikaansa kenenkään kanssa. Ei kai tässä mistään pakosta ole kysymyskään, vaan ihan normaalista kanssakäymisestä ihmisten välillä...?
Meillä on vastaava tilanne. Toinen kälyni on kuin pers...ammuttu karhu ja pahan ilman lintu. Sinuna jättäisin kutsumatta ja jättäisin hänet omaan arvoonsa. Ei kannata helmiä syöttää sioille, tiesi jo vanhakansa.
Minulla on mukava anoppi ja toisen kälyni kanssa käydään anopin kanssa konserteissa, shoppailemassa, jopa ollaan oltu matkoilla.
Nyt sitten viime kesänä mieheni veli keksi syyttää äitiään miniöiden epäarvoisesta kohtelusta, kun käytiin matkoilla ja anoppi halusi maksaa ja se oli mennyt tämän mielensä pahoittajan tietoon ja syyllisti meidän kahden miniän suosimisesta.
Vierailija kirjoitti:
Normaalissa perheessä se irtautuminen tapahtuu jo teini-iässä, eikä ne lapset enää hengaa leffoiltojakaan äidin kanssa.
Sitten on nää ongelmatapaukset jotka ei osaa laskea irti.
Olen ongelmatapaus. Käyn edelleen äitini kanssa joka toinen kuukausi leffassa ja syömässä. Jos mitään hyvää leffaa ei ole menossa, käymme teatterissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole mitään halua tai tarvetta ystävystyä anopin kanssa. Tai olla jokin ämmälauman osa. Mies hoitaa meidän perheen yhteydet sukuunsa, minä hoidan omaani.
Näin. Meilläkin anoppi yritti alkuun soitella minulle "rupatellakseen". Minä en rupattele puhelimessa edes oman äitini kanssa. On nääs omakin elämä, johon ei kuulu puhelimessa juoruilu. No, kitkin sen tavan anopista hyvin äkkiä.
Enkä ihan heti käsitä miksi minun pitäisi kälyjenkään kanssa aikaa viettää? Olemme naineet veljekset, tekeekö se meistä heti henkiystäviä? Minulla on ihan omia ystäviä, kiitos vaan paljon.
Elokuva ja illanvietto naislauman kanssa kuulostaa muutenkin niin tylsältä kuin olla ja voi. Menen mieluummin koirani kanssa metsään, kiitosta vaan.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on ihan selvä kaikille normaaleille anopeille. Ongelmallisia anoppeja yhdistää ehkä se, että he katsovat kuuluvansa lastensa perheeseen, mutta näinhän se ei minkään määritelmän mukaan ole. Jopa Raamatussa on jotain sellaista, että miehen pitää luopua isästä ja äidistään ja liittyä omaan perheeseensä. Niin vanha ongelma on se, että anoppi tunkeutuu poikansa perheeseen.