Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hmm, miniä ei puhu minulle
12.12.2019 |
Mitenhän tähän nyt pitäisi suhtautua. Miniä ei kommunikoi kanssani lainkaan, ja poikani on kertonut minulle, että hänen kuulemma täytyy "hoitaa asiat minun kanssani". Minä luulin että meillä on ihan normaali ihmissuhde miniänkin kanssa, jossa me olemme molemmat yksilöitä ja kommunikoimme keskenämme meitä koskevista asioista. Mutta ilmeisesti poikani on jotenkin miniän asianhoitaja minun suuntaani, ja me miniän kanssa emme voi keskustella keskenämme.
Olisin ollut pyytämässä miniää illanviettoon muiden poikieni vaimojen ja itseni kanssa, olemme menossa leddaan ja syömään, mutta ilmeisesti kutsu täytyy välittää pojan kautta? Melko outoa, sanoisin.
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ole mitään halua tai tarvetta ystävystyä anopin kanssa. Tai olla jokin ämmälauman osa. Mies hoitaa meidän perheen yhteydet sukuunsa, minä hoidan omaani.
Näin. Meilläkin anoppi yritti alkuun soitella minulle "rupatellakseen". Minä en rupattele puhelimessa edes oman äitini kanssa. On nääs omakin elämä, johon ei kuulu puhelimessa juoruilu. No, kitkin sen tavan anopista hyvin äkkiä.
Enkä ihan heti käsitä miksi minun pitäisi kälyjenkään kanssa aikaa viettää? Olemme naineet veljekset, tekeekö se meistä heti henkiystäviä? Minulla on ihan omia ystäviä, kiitos vaan paljon.
Elokuva ja illanvietto naislauman kanssa kuulostaa muutenkin niin tylsältä kuin olla ja voi. Menen mieluummin koirani kanssa metsään, kiitosta vaan.
No sinä se kyllä kuulostatkin sellaiselta pikku päivänsäteeltä, että on varmaan parasta mennä erityisen syvälle sinne metsään. Ei ole välttämätöntä tulla pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normaalissa perheessä se irtautuminen tapahtuu jo teini-iässä, eikä ne lapset enää hengaa leffoiltojakaan äidin kanssa.
Sitten on nää ongelmatapaukset jotka ei osaa laskea irti.
Ehkä tuo on suomiminiöiden ilmiö.
Meillä lapset 17-21v ja edelleen ollaaan tiiviisti yhdessä, shoppaillaan, lomaillaan yhdessä ja käydään konserteissa. Ja usein vielä molempien isovanhemmat mukana. Ja miehen täti. Mutta asutaankin Euroopassa.
Ja sitten suomiminät ihmettelevät, miksi heillä ei ole tukiverkostoa ja isovanhemmat eivät hoida lapsia? Ja ollaan niin helv..väsyneitä.
Ja juu, mun anoppi ja isoanoppi ja äitini on parasta ja ollaan todella läheisiä, ollaan tekemisissä monta kertaa viikossa, puolin ja toisin ja on mahtava tukiverkosto ja apua saadaan aina.
Tyypillinen sukulaisriitatapaus, jossa omaa tapaa olla yhteyksissä aletaan pitää normina ja siitä kieltäytyviä pidetään ilkeinä. Aikuisten pitäisi kunnioittaa toistensa rajoja ja perhe-elämä viettotapaa. Ei tarvitse mitenkään vihata anoppia, jos ei hänen seurassaan tahdo vapaa-aikaa viettää ja puhelimessa rupatella joutavia.
Poikkeuksellista, jos tuollaista leffailtameininkiä on muiden miniöiden kanssa, mutta ei pitäisi olettaa, että jatkuva yhteydenpito on jokaisen mielestä hyvä käytäntö. Itse en haluaisi omien sukulaisteni kanssa tuollaista missään nimessä, vaan tapaamiset on lähinnä sukujuhlissa. Omien vanhempien kanssa soitellaan, mutta anopin kanssa ei koskaan. Emme kuitenkaan ole riidoissa.
Pidän outona, jos tästä nyt alkaa miniän haukkuminen muille sukulaisille kuten oli viitteitä kälyjen ja uuden miniän suhteisiin liittyen. Oman loukkaantumisen yli pitäisi nyt vain päästä, koska kuten sanottiin, niin miniä ei ole muuta tehnyt kuin ilmoittanut oman kantansa mikä on hyvä yhteydenpito hänen mielestään. Jos ei enempiä halua, niin siitä ei pitäisi loukkaantua. Ja sillä on hyvätkin puolensa. Yksityisenä ihmisenä ja rauhaa rakastavana ymmärrän hyvin miniän ratkaisua, jos miehen sukulainen on pyrkinyt liialliseen tuttavallisuuteen.
Minulla oli ihana anoppi. Kuoli toissa kesänä. Ei me mitään sydänystäviä oltu, mutta hyvin tultiin toimeen. Hänellä oli omat menonsa uuden miesystävänsä kanssa ja ei kovin usein ehditty tapaamaan. Mutta kun tavattiin, niin hauskoja juttuja riitti. Olisi tuntunut omituiselta, jos olisi pitänyt pitää tiukat rajat, että minä kommunikoin vain omien vanhempieni kanssa ja mies oman äitinsä(isänsä oli kuollut nuorena).
Mieheni on käynyt ilman minua auttelemassa minun vanhempiani, kun en ole töiden takia päässyt matkaan ja sitäkään en ole pitänyt omituisena. Ihan normaalia kanssakäymistä ihmisten kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalissa perheessä se irtautuminen tapahtuu jo teini-iässä, eikä ne lapset enää hengaa leffoiltojakaan äidin kanssa.
Sitten on nää ongelmatapaukset jotka ei osaa laskea irti.
Ehkä tuo on suomiminiöiden ilmiö.
Meillä lapset 17-21v ja edelleen ollaaan tiiviisti yhdessä, shoppaillaan, lomaillaan yhdessä ja käydään konserteissa. Ja usein vielä molempien isovanhemmat mukana. Ja miehen täti. Mutta asutaankin Euroopassa.
Ja sitten suomiminät ihmettelevät, miksi heillä ei ole tukiverkostoa ja isovanhemmat eivät hoida lapsia? Ja ollaan niin helv..väsyneitä.
Ja juu, mun anoppi ja isoanoppi ja äitini on parasta ja ollaan todella läheisiä, ollaan tekemisissä monta kertaa viikossa, puolin ja toisin ja on mahtava tukiverkosto ja apua saadaan aina.
Onko sinun ihan mahdotonta ymmärtää, että ihmisiä on erilaisia ja sinun tapasi olla ja tehdä asioita ei ole ainoa oikea? Tuollaisen suhtautumisen koen erittäin rasittavana nimenomaan sukulaisissa. Sattumoisin tiedän oman sukuni kautta, että muualla Euroopassa on ihan yhtä pahoja tai pahempiakin sukuriitoja kuin Suomessa, jossa ymmärretään olla kauempana, ei asuta yhdessä yms. Riitojen seurauksena on välit kokonaan poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalissa perheessä se irtautuminen tapahtuu jo teini-iässä, eikä ne lapset enää hengaa leffoiltojakaan äidin kanssa.
Sitten on nää ongelmatapaukset jotka ei osaa laskea irti.
Eli sulle normaali perhe on sellainen, jossa teini-ikäiset ei enää lainkaan viihdy koskaan vanhempiensa seurassa? Voi kuinka surullista elämä siellä teillä varmaan onkaan.
Terve teini irtaantuu vanhemmistaan ja terve vanhempi päästää irti.
Juuri näin. Minä muutin omaan kotiin 16 vuotiaana ja lopetin yhteydenpidon kotiini, koska pitää irtaantua kodista ja elää omaa elämää. Kun sain lapsia, niin otin yhteyttä taas äitiin ja vaadin, että sen pitää ottaa lapsi hoitoon mahdollisimman useasti, että saamme parisuhdeaikaa tai muuten se on itsekästä et-ikäluokkaa, joka ei halua auttaa lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap:n perheen kommunikoinnista edes ollut kyse. Ap:n perhe on hän ja miehensä.
Sinäkö sen päätät kuka kenenkin perheeseen kuuluu?
En tietebkään.
Jos aikuiset lapset on naimisissa niin ei he kuulu enää tuetenkään mitenkään äitinsä perheeseen. Se poika on edelleen sukua. Minuä ei sitäkään.
Höntti.
Tämä on ihan selvä kaikille normaaleille anopeille. Ongelmallisia anoppeja yhdistää ehkä se, että he katsovat kuuluvansa lastensa perheeseen, mutta näinhän se ei minkään määritelmän mukaan ole. Jopa Raamatussa on jotain sellaista, että miehen pitää luopua isästä ja äidistään ja liittyä omaan perheeseensä. Niin vanha ongelma on se, että anoppi tunkeutuu poikansa perheeseen.
Missä vaiheessa tämä raamatullinen erkaantuminen tapahtuu? Kysyn ihan mielenkiinnosta. Kun täyttää 18? Vai kun alkaa seurustella? Vai naimisiin mentäessä?
Kun nuori muuttaa omaan kotiinsa, se ei ole enää hänen äitinsä koti eikä hän enää ole lapsi. Hänen perheensä muodostuu tyttöystävästä, ehkä lemmikeistä ja myöhemmin lapsista. Anopin perhe on hänen miehensä ja ne lapset, jotka vielä asuvat kotona.
Entäs taloudellinen apu? Entä rahan antaminen tai muu taloudellunen apu, kun nuori haluaa tyttöystävänsä kanssa olla niin itsenäisiä? Eikö silloin pitäisi pärjätä omillaan, eikä vinkua rahaa, lainata autoa tai kesämökkiä tai tulla asumaan perheen omistamaan asuntoon.
Puhumattakaan lastenhoitoavusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap:n perheen kommunikoinnista edes ollut kyse. Ap:n perhe on hän ja miehensä.
Sinäkö sen päätät kuka kenenkin perheeseen kuuluu?
En tietebkään.
Jos aikuiset lapset on naimisissa niin ei he kuulu enää tuetenkään mitenkään äitinsä perheeseen. Se poika on edelleen sukua. Minuä ei sitäkään.
Höntti.
Tämä on ihan selvä kaikille normaaleille anopeille. Ongelmallisia anoppeja yhdistää ehkä se, että he katsovat kuuluvansa lastensa perheeseen, mutta näinhän se ei minkään määritelmän mukaan ole. Jopa Raamatussa on jotain sellaista, että miehen pitää luopua isästä ja äidistään ja liittyä omaan perheeseensä. Niin vanha ongelma on se, että anoppi tunkeutuu poikansa perheeseen.
Missä vaiheessa tämä raamatullinen erkaantuminen tapahtuu? Kysyn ihan mielenkiinnosta. Kun täyttää 18? Vai kun alkaa seurustella? Vai naimisiin mentäessä?
Kun nuori muuttaa omaan kotiinsa, se ei ole enää hänen äitinsä koti eikä hän enää ole lapsi. Hänen perheensä muodostuu tyttöystävästä, ehkä lemmikeistä ja myöhemmin lapsista. Anopin perhe on hänen miehensä ja ne lapset, jotka vielä asuvat kotona.
Entäs taloudellinen apu? Entä rahan antaminen tai muu taloudellunen apu, kun nuori haluaa tyttöystävänsä kanssa olla niin itsenäisiä? Eikö silloin pitäisi pärjätä omillaan, eikä vinkua rahaa, lainata autoa tai kesämökkiä tai tulla asumaan perheen omistamaan asuntoon.
Puhumattakaan lastenhoitoavusta.
Ahaa eli sinä kiristät lastasi ja tämän puolisoa. Sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalissa perheessä se irtautuminen tapahtuu jo teini-iässä, eikä ne lapset enää hengaa leffoiltojakaan äidin kanssa.
Sitten on nää ongelmatapaukset jotka ei osaa laskea irti.
Eli sulle normaali perhe on sellainen, jossa teini-ikäiset ei enää lainkaan viihdy koskaan vanhempiensa seurassa? Voi kuinka surullista elämä siellä teillä varmaan onkaan.
Terve teini irtaantuu vanhemmistaan ja terve vanhempi päästää irti.
Juuri näin. Minä muutin omaan kotiin 16 vuotiaana ja lopetin yhteydenpidon kotiini, koska pitää irtaantua kodista ja elää omaa elämää. Kun sain lapsia, niin otin yhteyttä taas äitiin ja vaadin, että sen pitää ottaa lapsi hoitoon mahdollisimman useasti, että saamme parisuhdeaikaa tai muuten se on itsekästä et-ikäluokkaa, joka ei halua auttaa lapsiaan.
Meillä minun äitini stalkkasi meitä vaatien lapsia koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap:n perheen kommunikoinnista edes ollut kyse. Ap:n perhe on hän ja miehensä.
Sinäkö sen päätät kuka kenenkin perheeseen kuuluu?
En tietebkään.
Jos aikuiset lapset on naimisissa niin ei he kuulu enää tuetenkään mitenkään äitinsä perheeseen. Se poika on edelleen sukua. Minuä ei sitäkään.
Höntti.
Tämä on ihan selvä kaikille normaaleille anopeille. Ongelmallisia anoppeja yhdistää ehkä se, että he katsovat kuuluvansa lastensa perheeseen, mutta näinhän se ei minkään määritelmän mukaan ole. Jopa Raamatussa on jotain sellaista, että miehen pitää luopua isästä ja äidistään ja liittyä omaan perheeseensä. Niin vanha ongelma on se, että anoppi tunkeutuu poikansa perheeseen.
Missä vaiheessa tämä raamatullinen erkaantuminen tapahtuu? Kysyn ihan mielenkiinnosta. Kun täyttää 18? Vai kun alkaa seurustella? Vai naimisiin mentäessä?
Kun nuori muuttaa omaan kotiinsa, se ei ole enää hänen äitinsä koti eikä hän enää ole lapsi. Hänen perheensä muodostuu tyttöystävästä, ehkä lemmikeistä ja myöhemmin lapsista. Anopin perhe on hänen miehensä ja ne lapset, jotka vielä asuvat kotona.
Entäs taloudellinen apu? Entä rahan antaminen tai muu taloudellunen apu, kun nuori haluaa tyttöystävänsä kanssa olla niin itsenäisiä? Eikö silloin pitäisi pärjätä omillaan, eikä vinkua rahaa, lainata autoa tai kesämökkiä tai tulla asumaan perheen omistamaan asuntoon.
Puhumattakaan lastenhoitoavusta.
Jos sinun lapsesi vielä pois muuttamisen jälkeen ja omaa perhe elämää viettäessään vinkuu rahaa sinulta niin irtautuminen ei todellakaan ole onnistunut.
Lastenhoito on taas aivan eri asia. Jos sen varjolla pyritään sekaantumaan asioihin liikaa niin parempi hommata lastenhoito muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap:n perheen kommunikoinnista edes ollut kyse. Ap:n perhe on hän ja miehensä.
Sinäkö sen päätät kuka kenenkin perheeseen kuuluu?
En tietebkään.
Jos aikuiset lapset on naimisissa niin ei he kuulu enää tuetenkään mitenkään äitinsä perheeseen. Se poika on edelleen sukua. Minuä ei sitäkään.
Höntti.
Tämä on ihan selvä kaikille normaaleille anopeille. Ongelmallisia anoppeja yhdistää ehkä se, että he katsovat kuuluvansa lastensa perheeseen, mutta näinhän se ei minkään määritelmän mukaan ole. Jopa Raamatussa on jotain sellaista, että miehen pitää luopua isästä ja äidistään ja liittyä omaan perheeseensä. Niin vanha ongelma on se, että anoppi tunkeutuu poikansa perheeseen.
Missä vaiheessa tämä raamatullinen erkaantuminen tapahtuu? Kysyn ihan mielenkiinnosta. Kun täyttää 18? Vai kun alkaa seurustella? Vai naimisiin mentäessä?
Kun nuori muuttaa omaan kotiinsa, se ei ole enää hänen äitinsä koti eikä hän enää ole lapsi. Hänen perheensä muodostuu tyttöystävästä, ehkä lemmikeistä ja myöhemmin lapsista. Anopin perhe on hänen miehensä ja ne lapset, jotka vielä asuvat kotona.
Entäs taloudellinen apu? Entä rahan antaminen tai muu taloudellunen apu, kun nuori haluaa tyttöystävänsä kanssa olla niin itsenäisiä? Eikö silloin pitäisi pärjätä omillaan, eikä vinkua rahaa, lainata autoa tai kesämökkiä tai tulla asumaan perheen omistamaan asuntoon.
Puhumattakaan lastenhoitoavusta.
Ahaa eli sinä kiristät lastasi ja tämän puolisoa. Sairasta.
Niinpä. Sen varjolla että tyrkytetään rahaa ja apua katsotaan oikeutetuksi puuttua kaikkiin asioihin. Kyse on juuri siitä että vanhemmat eivät päästä irti ja lapset eivät ole aikuistuneet kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap:n perheen kommunikoinnista edes ollut kyse. Ap:n perhe on hän ja miehensä.
Sinäkö sen päätät kuka kenenkin perheeseen kuuluu?
En tietebkään.
Jos aikuiset lapset on naimisissa niin ei he kuulu enää tuetenkään mitenkään äitinsä perheeseen. Se poika on edelleen sukua. Minuä ei sitäkään.
Höntti.
Tämä on ihan selvä kaikille normaaleille anopeille. Ongelmallisia anoppeja yhdistää ehkä se, että he katsovat kuuluvansa lastensa perheeseen, mutta näinhän se ei minkään määritelmän mukaan ole. Jopa Raamatussa on jotain sellaista, että miehen pitää luopua isästä ja äidistään ja liittyä omaan perheeseensä. Niin vanha ongelma on se, että anoppi tunkeutuu poikansa perheeseen.
Missä vaiheessa tämä raamatullinen erkaantuminen tapahtuu? Kysyn ihan mielenkiinnosta. Kun täyttää 18? Vai kun alkaa seurustella? Vai naimisiin mentäessä?
Kun nuori muuttaa omaan kotiinsa, se ei ole enää hänen äitinsä koti eikä hän enää ole lapsi. Hänen perheensä muodostuu tyttöystävästä, ehkä lemmikeistä ja myöhemmin lapsista. Anopin perhe on hänen miehensä ja ne lapset, jotka vielä asuvat kotona.
Entäs taloudellinen apu? Entä rahan antaminen tai muu taloudellunen apu, kun nuori haluaa tyttöystävänsä kanssa olla niin itsenäisiä? Eikö silloin pitäisi pärjätä omillaan, eikä vinkua rahaa, lainata autoa tai kesämökkiä tai tulla asumaan perheen omistamaan asuntoon.
Puhumattakaan lastenhoitoavusta.
Ahaa eli sinä kiristät lastasi ja tämän puolisoa. Sairasta.
Mitä ihmeen kiristämistä?
Vai eikö itsenäiseen elämään ja irtautuminen vanhemmista tarkoita myös taloudellisesta riiippumattomuutta vanhemmista tai muusta avusta esim. lastenhoito.
Itse ainakin olin täysin riippuvainen vanhempien tuloista, kun opiskelin, vaikka asuinkin omillani.
Myöhemmin, lastenhoitoavusta, kun en olisi voinut edetä työuralla, jos ei olisi ollut anoppia ja appia.
Mun lapset saa ihan vapaasti käyttää kesämökkiä. Siellä on omat tilat kaikille. Autoa lainaan jos en tarvitse. Isompia hankintoja ollaqn tehty molemmille ihan siksi kyn se on järkevää.
Mitään valtaa heidän asioihinsa en silti edellytä.
Ja jos joskus saavat lapsia, tietenkin autan. Rakastan lapsiani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap:n perheen kommunikoinnista edes ollut kyse. Ap:n perhe on hän ja miehensä.
Sinäkö sen päätät kuka kenenkin perheeseen kuuluu?
En tietebkään.
Jos aikuiset lapset on naimisissa niin ei he kuulu enää tuetenkään mitenkään äitinsä perheeseen. Se poika on edelleen sukua. Minuä ei sitäkään.
Höntti.
Tämä on ihan selvä kaikille normaaleille anopeille. Ongelmallisia anoppeja yhdistää ehkä se, että he katsovat kuuluvansa lastensa perheeseen, mutta näinhän se ei minkään määritelmän mukaan ole. Jopa Raamatussa on jotain sellaista, että miehen pitää luopua isästä ja äidistään ja liittyä omaan perheeseensä. Niin vanha ongelma on se, että anoppi tunkeutuu poikansa perheeseen.
Missä vaiheessa tämä raamatullinen erkaantuminen tapahtuu? Kysyn ihan mielenkiinnosta. Kun täyttää 18? Vai kun alkaa seurustella? Vai naimisiin mentäessä?
Kun nuori muuttaa omaan kotiinsa, se ei ole enää hänen äitinsä koti eikä hän enää ole lapsi. Hänen perheensä muodostuu tyttöystävästä, ehkä lemmikeistä ja myöhemmin lapsista. Anopin perhe on hänen miehensä ja ne lapset, jotka vielä asuvat kotona.
Entäs taloudellinen apu? Entä rahan antaminen tai muu taloudellunen apu, kun nuori haluaa tyttöystävänsä kanssa olla niin itsenäisiä? Eikö silloin pitäisi pärjätä omillaan, eikä vinkua rahaa, lainata autoa tai kesämökkiä tai tulla asumaan perheen omistamaan asuntoon.
Puhumattakaan lastenhoitoavusta.
Ahaa eli sinä kiristät lastasi ja tämän puolisoa. Sairasta.
Mitä ihmeen kiristämistä?
Vai eikö itsenäiseen elämään ja irtautuminen vanhemmista tarkoita myös taloudellisesta riiippumattomuutta vanhemmista tai muusta avusta esim. lastenhoito.
Itse ainakin olin täysin riippuvainen vanhempien tuloista, kun opiskelin, vaikka asuinkin omillani.
Myöhemmin, lastenhoitoavusta, kun en olisi voinut edetä työuralla, jos ei olisi ollut anoppia ja appia.
Jaa. Kyllä me itse maksoimme opintomme ja lapset oli päivähoidossa.
Omille lapsilleni annan rahaa ja apua, puolisoilleen en. He saavat sitä sitten niiltä omilta vanhemmiltaan.
Omat lapset matkustelee usein keskenään ja jättävät puolisonsa kotiin, kun niillä puolisoilla on niin köyhät vanhemmat, että eivät voi samalla tavalla tukea omia lapsiaan. Säälihän se on, ja kyllä meillä riittäisi rahaa niille puolisoillekin, mutta kun ne eivät ole meille sukua.
Vierailija kirjoitti:
Omille lapsilleni annan rahaa ja apua, puolisoilleen en. He saavat sitä sitten niiltä omilta vanhemmiltaan.
Omat lapset matkustelee usein keskenään ja jättävät puolisonsa kotiin, kun niillä puolisoilla on niin köyhät vanhemmat, että eivät voi samalla tavalla tukea omia lapsiaan. Säälihän se on, ja kyllä meillä riittäisi rahaa niille puolisoillekin, mutta kun ne eivät ole meille sukua.
Tässä lisää sitä sairasta isovanhempihöpinää. Muista nyt vielä heittäytyä marttyyriksi ja kiristää kohta koittavalla kuolemalla.
Huonosti olet lapsesi kasvattanut jis eivät omia matkojaankaan pysty maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset saa ihan vapaasti käyttää kesämökkiä. Siellä on omat tilat kaikille. Autoa lainaan jos en tarvitse. Isompia hankintoja ollaqn tehty molemmille ihan siksi kyn se on järkevää.
Mitään valtaa heidän asioihinsa en silti edellytä.
Ja jos joskus saavat lapsia, tietenkin autan. Rakastan lapsiani!
Minulle myös on täysin selvää että lapset perheineen käyttävät kesämökkiä, joka tulee vielä jonakin päivänä olemaan heidän. Ei se heidän itsenäisyyttään vie.
Ei myöskään lastenhoito. Mutta taloudesta on hyvä vastata itse, ellei sitten tarvita pikalainaa, jota viimeksi tarvitsin itse.
On perinnkummsllista sekoittaa auttaminen siihen, että sekaantuisi toisten elämään. Hajurako on hyvä olla, emme esimerkiksi tuppaudu mökille samaan aikaan. Viettävät siellä lomiaan omien ystäviensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap:n perheen kommunikoinnista edes ollut kyse. Ap:n perhe on hän ja miehensä.
Sinäkö sen päätät kuka kenenkin perheeseen kuuluu?
En tietebkään.
Jos aikuiset lapset on naimisissa niin ei he kuulu enää tuetenkään mitenkään äitinsä perheeseen. Se poika on edelleen sukua. Minuä ei sitäkään.
Höntti.
Tämä on ihan selvä kaikille normaaleille anopeille. Ongelmallisia anoppeja yhdistää ehkä se, että he katsovat kuuluvansa lastensa perheeseen, mutta näinhän se ei minkään määritelmän mukaan ole. Jopa Raamatussa on jotain sellaista, että miehen pitää luopua isästä ja äidistään ja liittyä omaan perheeseensä. Niin vanha ongelma on se, että anoppi tunkeutuu poikansa perheeseen.
Missä vaiheessa tämä raamatullinen erkaantuminen tapahtuu? Kysyn ihan mielenkiinnosta. Kun täyttää 18? Vai kun alkaa seurustella? Vai naimisiin mentäessä?
Kun nuori muuttaa omaan kotiinsa, se ei ole enää hänen äitinsä koti eikä hän enää ole lapsi. Hänen perheensä muodostuu tyttöystävästä, ehkä lemmikeistä ja myöhemmin lapsista. Anopin perhe on hänen miehensä ja ne lapset, jotka vielä asuvat kotona.
Entäs taloudellinen apu? Entä rahan antaminen tai muu taloudellunen apu, kun nuori haluaa tyttöystävänsä kanssa olla niin itsenäisiä? Eikö silloin pitäisi pärjätä omillaan, eikä vinkua rahaa, lainata autoa tai kesämökkiä tai tulla asumaan perheen omistamaan asuntoon.
Puhumattakaan lastenhoitoavusta.
Ahaa eli sinä kiristät lastasi ja tämän puolisoa. Sairasta.
Mitä ihmeen kiristämistä?
Vai eikö itsenäiseen elämään ja irtautuminen vanhemmista tarkoita myös taloudellisesta riiippumattomuutta vanhemmista tai muusta avusta esim. lastenhoito.
Itse ainakin olin täysin riippuvainen vanhempien tuloista, kun opiskelin, vaikka asuinkin omillani.
Myöhemmin, lastenhoitoavusta, kun en olisi voinut edetä työuralla, jos ei olisi ollut anoppia ja appia.
Jaa. Kyllä me itse maksoimme opintomme ja lapset oli päivähoidossa.
Yhteiskunta sinunkin opintosi maksoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap:n perheen kommunikoinnista edes ollut kyse. Ap:n perhe on hän ja miehensä.
Sinäkö sen päätät kuka kenenkin perheeseen kuuluu?
En tietebkään.
Jos aikuiset lapset on naimisissa niin ei he kuulu enää tuetenkään mitenkään äitinsä perheeseen. Se poika on edelleen sukua. Minuä ei sitäkään.
Höntti.
Tämä on ihan selvä kaikille normaaleille anopeille. Ongelmallisia anoppeja yhdistää ehkä se, että he katsovat kuuluvansa lastensa perheeseen, mutta näinhän se ei minkään määritelmän mukaan ole. Jopa Raamatussa on jotain sellaista, että miehen pitää luopua isästä ja äidistään ja liittyä omaan perheeseensä. Niin vanha ongelma on se, että anoppi tunkeutuu poikansa perheeseen.
Missä vaiheessa tämä raamatullinen erkaantuminen tapahtuu? Kysyn ihan mielenkiinnosta. Kun täyttää 18? Vai kun alkaa seurustella? Vai naimisiin mentäessä?
Kun nuori muuttaa omaan kotiinsa, se ei ole enää hänen äitinsä koti eikä hän enää ole lapsi. Hänen perheensä muodostuu tyttöystävästä, ehkä lemmikeistä ja myöhemmin lapsista. Anopin perhe on hänen miehensä ja ne lapset, jotka vielä asuvat kotona.
Entäs taloudellinen apu? Entä rahan antaminen tai muu taloudellunen apu, kun nuori haluaa tyttöystävänsä kanssa olla niin itsenäisiä? Eikö silloin pitäisi pärjätä omillaan, eikä vinkua rahaa, lainata autoa tai kesämökkiä tai tulla asumaan perheen omistamaan asuntoon.
Puhumattakaan lastenhoitoavusta.
Juu, kyllä nuo asiat menee molemmin päin. Vanhemmilta ei kuulu vaatia rahaa eikä lapsenhoitoapua eikä vanhempien kuulu puuttua aikuisten lastensa asioihin, lasten kasvatukseen jne.
Minusta lapsenhoitoapua voi kuitenkin ottaa vastaan, jos vanhemmat sitä vapaaehtoisesti antavat. Se ei anna oikeutta ryhtyä kolmanneksi/neljänneksi vanhemmaksi, yhtään sen enempää kuin se että vie vanhaa vanhempaansa kauppaan antaa oikeuden määrätä mitä vanhus tekee rahoillaan.
Alue: Aihe vapaa
Terve teini irtaantuu vanhemmistaan ja terve vanhempi päästää irti.