Lue keskustelun säännöt.
Hmm, miniä ei puhu minulle
12.12.2019 |
Mitenhän tähän nyt pitäisi suhtautua. Miniä ei kommunikoi kanssani lainkaan, ja poikani on kertonut minulle, että hänen kuulemma täytyy "hoitaa asiat minun kanssani". Minä luulin että meillä on ihan normaali ihmissuhde miniänkin kanssa, jossa me olemme molemmat yksilöitä ja kommunikoimme keskenämme meitä koskevista asioista. Mutta ilmeisesti poikani on jotenkin miniän asianhoitaja minun suuntaani, ja me miniän kanssa emme voi keskustella keskenämme.
Olisin ollut pyytämässä miniää illanviettoon muiden poikieni vaimojen ja itseni kanssa, olemme menossa leddaan ja syömään, mutta ilmeisesti kutsu täytyy välittää pojan kautta? Melko outoa, sanoisin.
Kommentit (271)
Hei ap, olen oppinut tältä palstalta , että anoppi ja miniä eivät kommunikoi . Kaikki viestintä , jos sellaiseen on edes tarvetta, hoidetaan poikasi kautta.
Vävyihin voinee olla yhteydessä vielä suoraan kuten muihin ihmisiin ja viranomaistahoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä, että lähinnä halusin pyytää tämän tuoreemmankin miniän mukaan ettei hänelle ainakaan tule tunnetta ettei häntä kutsuta, tai jätetään ulkopuolelle. Ei minulla ole erityistä tarvetta saada häntä mukaan, jos ei hän halua. Poikani viihtyvät yhdessä, ja sitä kautta miniät, ja ollaan muutenkin sukurakkaita, niin olisin ajatellut että on ystävällistä ottaa "mukaan porukkaan" (omasta mielestäni tietoinen ulkopuolelle jättäminen tuntuisi aika ikävältä).
Ei minua ihmetytä se, että ei halua mukaan, vaan se että on ikäänkuin kyvytön kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa ja siinä pitää olla jonkun (tässä tapauksessa poikani) välissä hoitamassa viestintä. Mitä jos joku kälyistä olisi häneen yhteydessä, miten näiden kirjoittamattomien sääntöjen mukaan silloin kuuluu toimia? Pitääkö silloinkin pojan hoitaa vastaaminen?
Hyvänen aika, ei ole sinun asia miettiä miten mahdollinen yhteydenpito tämän naisen ja kälyjen kanssa luonnistuu! Sinun ei tarvitse jokaista nyanssia ja skenaariota analysoida ja muodostaa sitä kautta negatiivisia olettamuksia ja mielipiteitä.
Mitä negatiivisia olettamuksia tai mielipiteitä tuossa oli esitetty?
Kai nyt itse tiedät, mitä ajattelet :D Kuten kirjoitit, esimerkiksi että hän olisi jotenkin kyvytön kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa. Hän on mahdollisesti hyvästä syystä haluton kommunikoimaan suoraan ainoastaan ja vain sinun kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole minkään valtakunnan tarvetta nöhdä anoppia tai muitakaan ilman miestä.
Ihan pakkokyläilyt ja sukujuhlat olen vslmis sietämään. Ei muuta.
Anoppi on tyhmä kuin saapas, hihittää jatkuvasti, ei lue mitään, ei katso uutisia, ei ole kiinnistunut mistään. Puhuu ainoastaan ruuasta ja säästä.
Ja ihmeellisellä mongerrusmurteella josta ei edes tajua mitään.
Saas nähdä kuinka kauan miehes jaksaa noin negatiivista muijaa.
Ruoka ja sää nyt ainakin pitäisi olla turvallisia puheenaiheita, ettei tule konflikteja
En minä ole negatiivinen. Tarkkasilmäinen. Ei mieskään juuri äidistään pidä. Häpeää möllykkää.
Ja anoppi jauhaa siitä ruoasta vain niin että hän laittaa niiiiin hyvää ruokaa eikä kukaan laita yhtä hyväääää kun hän on niiiiin Hyvä kokki ettei kukaan muuuuu. Ja sitten kaikkien pitää jauhaa kaksi tuntia ylistyslaulua siitä miten valtavan hyvä kokki anoppi on.
Ja hän laittaa surkeaa mautonta mössöä. Ei mausteita, ei edes suolaa. Aina samoja viittä ruokalajia. Eli ei edes siis ruokahifistelijä joka oikeasti okisi kiinnostunut uusista resepteistä tms.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisellä on vaikea äitisuhde niin silloin myös anoppisuhde on hankala.
Itselläni mulkku äiti niin ei ole helppoa anopinkaan kanssa.
Ei kyllä pidä paikkaansa ainakaan mun kohdalla. Olen aina kokenut anoppini (ne molemmat) läheisemmäksi kuin oman äitini.
N39
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä, että lähinnä halusin pyytää tämän tuoreemmankin miniän mukaan ettei hänelle ainakaan tule tunnetta ettei häntä kutsuta, tai jätetään ulkopuolelle. Ei minulla ole erityistä tarvetta saada häntä mukaan, jos ei hän halua. Poikani viihtyvät yhdessä, ja sitä kautta miniät, ja ollaan muutenkin sukurakkaita, niin olisin ajatellut että on ystävällistä ottaa "mukaan porukkaan" (omasta mielestäni tietoinen ulkopuolelle jättäminen tuntuisi aika ikävältä).
Ei minua ihmetytä se, että ei halua mukaan, vaan se että on ikäänkuin kyvytön kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa ja siinä pitää olla jonkun (tässä tapauksessa poikani) välissä hoitamassa viestintä. Mitä jos joku kälyistä olisi häneen yhteydessä, miten näiden kirjoittamattomien sääntöjen mukaan silloin kuuluu toimia? Pitääkö silloinkin pojan hoitaa vastaaminen?
Hyvänen aika, ei ole sinun asia miettiä miten mahdollinen yhteydenpito tämän naisen ja kälyjen kanssa luonnistuu! Sinun ei tarvitse jokaista nyanssia ja skenaariota analysoida ja muodostaa sitä kautta negatiivisia olettamuksia ja mielipiteitä.
Mitä negatiivisia olettamuksia tai mielipiteitä tuossa oli esitetty?
Kai nyt itse tiedät, mitä ajattelet :D Kuten kirjoitit, esimerkiksi että hän olisi jotenkin kyvytön kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa. Hän on mahdollisesti hyvästä syystä haluton kommunikoimaan suoraan ainoastaan ja vain sinun kanssasi.
En ole ap, kysyin muuten vaan, kun en itse saa tuosta mitään negatiivisia viboja. Mutta en suhtaudukaan lähtökohtaisesti kaikkeen vihalla, kuten ehkä sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon kyllä, että poikani löytää kivan vaimon sitten joskus mutta mä en kyllä haluaisi miniää!
Täällä on niin karmeita ketjuja, että hirvittää!
Onneksi mulla on tytyäriäkin. Ehkä vävyt ei ole niin pahoja.Hankaluuksia luvassa.
Etkö voisi takoa hyvissä ajoin päähäsi, että poikasi on aikuinen, eikä tarvitse enää sinua niistämään nenäänsä.
Hän on mies (tai hänestä toivottavasti sellainen on kasvamassa), ja äidin tarve vaihtuu naisen ja elämänkumppanin tarpeeksi. Jos näin ei käy, silloin on syytä ollaan huolissaan.
Ei miniä ole kilpailijasi. Hän on nro 1 aikuisen poikasi elämässä, jolloin sinulla on syytä olla tyytyväinen ja ylpeä pojasta, josta olet onnistunut kasvattamaan miehen.
Kun toimit viisaasti, etkä takerru aikuistuviin lapsiisi vaan tuet heitä itsenäistymisessä, sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä arvostetuksi ja kivaksi isoäidiksi. Se on sitä kehitystä sinun kohdallasi.
Olipa taas kliseinen kirjoitus. Niin miniäkeskeinen kuin olla ja voi.
Ensinnäkin. Miniä EI välttämättä ole nro 1 aikuisen miehen elämässä. Ylipäänsä kukaan ei ole ykkönen eikä kakkonen, sellaista järjestystä ei vain ole. Mieti omaa elämääsi. Kuka muka on sinun ykkösesi? Onko se mies? Vai olisiko sittenkin mahdollisesti lapsesi? Entä isäsi tai äitisi? Sisaresi tai veljesi? Laaditko todellakin arvolistan ja tärkeysjärjestyksen ihmisistä?
Elämäntilanteet vaihtuvat ja niiden mukaan mennään ja niiden mukaan myös ihmisten "järjestykset" siinä listalla, jos sellainen jollakin on. Kun mieheni äiti sairastui vaikeasti, hän oli kyllä täysin selvästi sinä aikana mieheni tärkein ihminen, jota hän eniten ajatteli. Näin, että hätä ja suru oli suuri. Eipä olisi tullut mieleenikään alkaa häntä siitä ojentaa ja asettaa itseäni anoppini eteen. Olet tyhmä.
Vai on tällä mahdollisella tulevalla anopilla sinun mielestäsi hyvät mahdollisuudet PÄÄSTÄ arvostetuksi ja kivaksi isoäidiksi... Mitenkäs se onkaan, oletko sinä kenties hyvinkin PÄÄSSYT arvostetuksi ja kivaksi miniäksi? Onko se ollut elämäsi tavoite? Mitä kaikkea olet sen eteen tehnyt? Se kun olisi siis sitä kehitystä sinun kohdallasi, eikö niin? Oletko sinä kuinkakin valmis ottamaan vastuun siitä, miten hyvänä ja arvostettuna miniänä sinua pidetään?
Kirjoittaja, jolle vastasit, ei edes OLE anoppi, ja sinä ohjeistat jo häntä ja neuvot kehittymään.... Millähän asteella oma kehityksesi lienee? Oletko ikinä ajatellut?
Kyllähän tässä ketjussa jo aika hyvin käy ilmi se, miksi miniä ei halua pitää yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä, että lähinnä halusin pyytää tämän tuoreemmankin miniän mukaan ettei hänelle ainakaan tule tunnetta ettei häntä kutsuta, tai jätetään ulkopuolelle. Ei minulla ole erityistä tarvetta saada häntä mukaan, jos ei hän halua. Poikani viihtyvät yhdessä, ja sitä kautta miniät, ja ollaan muutenkin sukurakkaita, niin olisin ajatellut että on ystävällistä ottaa "mukaan porukkaan" (omasta mielestäni tietoinen ulkopuolelle jättäminen tuntuisi aika ikävältä).
Ei minua ihmetytä se, että ei halua mukaan, vaan se että on ikäänkuin kyvytön kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa ja siinä pitää olla jonkun (tässä tapauksessa poikani) välissä hoitamassa viestintä. Mitä jos joku kälyistä olisi häneen yhteydessä, miten näiden kirjoittamattomien sääntöjen mukaan silloin kuuluu toimia? Pitääkö silloinkin pojan hoitaa vastaaminen?
Hyvänen aika, ei ole sinun asia miettiä miten mahdollinen yhteydenpito tämän naisen ja kälyjen kanssa luonnistuu! Sinun ei tarvitse jokaista nyanssia ja skenaariota analysoida ja muodostaa sitä kautta negatiivisia olettamuksia ja mielipiteitä.
Mitä negatiivisia olettamuksia tai mielipiteitä tuossa oli esitetty?
Kai nyt itse tiedät, mitä ajattelet :D Kuten kirjoitit, esimerkiksi että hän olisi jotenkin kyvytön kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa. Hän on mahdollisesti hyvästä syystä haluton kommunikoimaan suoraan ainoastaan ja vain sinun kanssasi.
En ole ap, kysyin muuten vaan, kun en itse saa tuosta mitään negatiivisia viboja. Mutta en suhtaudukaan lähtökohtaisesti kaikkeen vihalla, kuten ehkä sinä.
Vai lähtökohtaisesti vihalla. Ap tässä keksimällä keksi jotain negatiivista muka-hämmästelyn aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, olen oppinut tältä palstalta , että anoppi ja miniä eivät kommunikoi . Kaikki viestintä , jos sellaiseen on edes tarvetta, hoidetaan poikasi kautta.
Vävyihin voinee olla yhteydessä vielä suoraan kuten muihin ihmisiin ja viranomaistahoihin.
Onpas lapsellista uhriutumista. Kuulostaa melkoiselta draamaqueenilta tämä anoppi. Jätä nyt hyvä ihminen edes kälyjen väliset suhteet draamaltasi rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon kyllä, että poikani löytää kivan vaimon sitten joskus mutta mä en kyllä haluaisi miniää!
Täällä on niin karmeita ketjuja, että hirvittää!
Onneksi mulla on tytyäriäkin. Ehkä vävyt ei ole niin pahoja.Hankaluuksia luvassa.
Etkö voisi takoa hyvissä ajoin päähäsi, että poikasi on aikuinen, eikä tarvitse enää sinua niistämään nenäänsä.
Hän on mies (tai hänestä toivottavasti sellainen on kasvamassa), ja äidin tarve vaihtuu naisen ja elämänkumppanin tarpeeksi. Jos näin ei käy, silloin on syytä ollaan huolissaan.
Ei miniä ole kilpailijasi. Hän on nro 1 aikuisen poikasi elämässä, jolloin sinulla on syytä olla tyytyväinen ja ylpeä pojasta, josta olet onnistunut kasvattamaan miehen.
Kun toimit viisaasti, etkä takerru aikuistuviin lapsiisi vaan tuet heitä itsenäistymisessä, sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä arvostetuksi ja kivaksi isoäidiksi. Se on sitä kehitystä sinun kohdallasi.
Olipa taas kliseinen kirjoitus. Niin miniäkeskeinen kuin olla ja voi.
Ensinnäkin. Miniä EI välttämättä ole nro 1 aikuisen miehen elämässä. Ylipäänsä kukaan ei ole ykkönen eikä kakkonen, sellaista järjestystä ei vain ole. Mieti omaa elämääsi. Kuka muka on sinun ykkösesi? Onko se mies? Vai olisiko sittenkin mahdollisesti lapsesi? Entä isäsi tai äitisi? Sisaresi tai veljesi? Laaditko todellakin arvolistan ja tärkeysjärjestyksen ihmisistä?
Elämäntilanteet vaihtuvat ja niiden mukaan mennään ja niiden mukaan myös ihmisten "järjestykset" siinä listalla, jos sellainen jollakin on. Kun mieheni äiti sairastui vaikeasti, hän oli kyllä täysin selvästi sinä aikana mieheni tärkein ihminen, jota hän eniten ajatteli. Näin, että hätä ja suru oli suuri. Eipä olisi tullut mieleenikään alkaa häntä siitä ojentaa ja asettaa itseäni anoppini eteen. Olet tyhmä.
Vai on tällä mahdollisella tulevalla anopilla sinun mielestäsi hyvät mahdollisuudet PÄÄSTÄ arvostetuksi ja kivaksi isoäidiksi... Mitenkäs se onkaan, oletko sinä kenties hyvinkin PÄÄSSYT arvostetuksi ja kivaksi miniäksi? Onko se ollut elämäsi tavoite? Mitä kaikkea olet sen eteen tehnyt? Se kun olisi siis sitä kehitystä sinun kohdallasi, eikö niin? Oletko sinä kuinkakin valmis ottamaan vastuun siitä, miten hyvänä ja arvostettuna miniänä sinua pidetään?
Kirjoittaja, jolle vastasit, ei edes OLE anoppi, ja sinä ohjeistat jo häntä ja neuvot kehittymään.... Millähän asteella oma kehityksesi lienee? Oletko ikinä ajatellut?
Kun poika perusraa perheen, se perhe on sen jälkeen hänen ykkösensä. Äiti ei enää siihen kuulu, on sukulainen.
Se haluaako miniä olla millään tavoin tekemisissä miehensä sukulaiaten kanssa on ihan hänen päätettävissään.
Se tuleeko anopista arvostettu isoäiti poikansa oerheelle, riippuu hänen käytöksestään ja pojan perheen aikuisista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tässä ketjussa jo aika hyvin käy ilmi se, miksi miniä ei halua pitää yhteyttä.
Kyllä, miniät tuntuvat olevan aika sekopäistä sakkia :D "Miehen suku on KAMALAA, ja minä olen ykkönen, ja mies hoitakoot sukunsa, ja niiden täytyy tehdä töitä jos haluavat PÄÄSTÄ arvostettuun asemaan" :D :D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon kyllä, että poikani löytää kivan vaimon sitten joskus mutta mä en kyllä haluaisi miniää!
Täällä on niin karmeita ketjuja, että hirvittää!
Onneksi mulla on tytyäriäkin. Ehkä vävyt ei ole niin pahoja.Hankaluuksia luvassa.
Etkö voisi takoa hyvissä ajoin päähäsi, että poikasi on aikuinen, eikä tarvitse enää sinua niistämään nenäänsä.
Hän on mies (tai hänestä toivottavasti sellainen on kasvamassa), ja äidin tarve vaihtuu naisen ja elämänkumppanin tarpeeksi. Jos näin ei käy, silloin on syytä ollaan huolissaan.
Ei miniä ole kilpailijasi. Hän on nro 1 aikuisen poikasi elämässä, jolloin sinulla on syytä olla tyytyväinen ja ylpeä pojasta, josta olet onnistunut kasvattamaan miehen.
Kun toimit viisaasti, etkä takerru aikuistuviin lapsiisi vaan tuet heitä itsenäistymisessä, sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä arvostetuksi ja kivaksi isoäidiksi. Se on sitä kehitystä sinun kohdallasi.
Olipa taas kliseinen kirjoitus. Niin miniäkeskeinen kuin olla ja voi.
Ensinnäkin. Miniä EI välttämättä ole nro 1 aikuisen miehen elämässä. Ylipäänsä kukaan ei ole ykkönen eikä kakkonen, sellaista järjestystä ei vain ole. Mieti omaa elämääsi. Kuka muka on sinun ykkösesi? Onko se mies? Vai olisiko sittenkin mahdollisesti lapsesi? Entä isäsi tai äitisi? Sisaresi tai veljesi? Laaditko todellakin arvolistan ja tärkeysjärjestyksen ihmisistä?
Elämäntilanteet vaihtuvat ja niiden mukaan mennään ja niiden mukaan myös ihmisten "järjestykset" siinä listalla, jos sellainen jollakin on. Kun mieheni äiti sairastui vaikeasti, hän oli kyllä täysin selvästi sinä aikana mieheni tärkein ihminen, jota hän eniten ajatteli. Näin, että hätä ja suru oli suuri. Eipä olisi tullut mieleenikään alkaa häntä siitä ojentaa ja asettaa itseäni anoppini eteen. Olet tyhmä.
Vai on tällä mahdollisella tulevalla anopilla sinun mielestäsi hyvät mahdollisuudet PÄÄSTÄ arvostetuksi ja kivaksi isoäidiksi... Mitenkäs se onkaan, oletko sinä kenties hyvinkin PÄÄSSYT arvostetuksi ja kivaksi miniäksi? Onko se ollut elämäsi tavoite? Mitä kaikkea olet sen eteen tehnyt? Se kun olisi siis sitä kehitystä sinun kohdallasi, eikö niin? Oletko sinä kuinkakin valmis ottamaan vastuun siitä, miten hyvänä ja arvostettuna miniänä sinua pidetään?
Kirjoittaja, jolle vastasit, ei edes OLE anoppi, ja sinä ohjeistat jo häntä ja neuvot kehittymään.... Millähän asteella oma kehityksesi lienee? Oletko ikinä ajatellut?
Kun poika perusraa perheen, se perhe on sen jälkeen hänen ykkösensä. Äiti ei enää siihen kuulu, on sukulainen.
Se haluaako miniä olla millään tavoin tekemisissä miehensä sukulaiaten kanssa on ihan hänen päätettävissään.
Se tuleeko anopista arvostettu isoäiti poikansa oerheelle, riippuu hänen käytöksestään ja pojan perheen aikuisista.
Mutta se mikä tässä on niin koomista, on se, että sitten kun miniä tekee itsenäisen ihmisen päätöksensä siitä, että onko tekemisissä miehen sukulaisten kanssa, niin jää miehen tehtäväksi kertoa tämä päätös niille sukulaisille :D En kestä tuota logiikkaa!
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole minkään valtakunnan tarvetta nöhdä anoppia tai muitakaan ilman miestä.
Ihan pakkokyläilyt ja sukujuhlat olen vslmis sietämään. Ei muuta.
Anoppi on tyhmä kuin saapas, hihittää jatkuvasti, ei lue mitään, ei katso uutisia, ei ole kiinnistunut mistään. Puhuu ainoastaan ruuasta ja säästä.
Ja ihmeellisellä mongerrusmurteella josta ei edes tajua mitään.
Miehesi on saanut puolet anoppisi geeneistä. Mietipä sitä 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tässä ketjussa jo aika hyvin käy ilmi se, miksi miniä ei halua pitää yhteyttä.
Jep, nostetaan tikun nokkaan jostain mitättömästä asiasta, kun toimintatapa eroaa joidenkin toisten toimintatavoista. Haluaisin myös mielelläni kuulla, miten tilanne oikeasti käytännössä eteni siihen, että miniäehdokas on todennut yhteydenpidon tapahtuvan vain miehen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon kyllä, että poikani löytää kivan vaimon sitten joskus mutta mä en kyllä haluaisi miniää!
Täällä on niin karmeita ketjuja, että hirvittää!
Onneksi mulla on tytyäriäkin. Ehkä vävyt ei ole niin pahoja.Hankaluuksia luvassa.
Etkö voisi takoa hyvissä ajoin päähäsi, että poikasi on aikuinen, eikä tarvitse enää sinua niistämään nenäänsä.
Hän on mies (tai hänestä toivottavasti sellainen on kasvamassa), ja äidin tarve vaihtuu naisen ja elämänkumppanin tarpeeksi. Jos näin ei käy, silloin on syytä ollaan huolissaan.
Ei miniä ole kilpailijasi. Hän on nro 1 aikuisen poikasi elämässä, jolloin sinulla on syytä olla tyytyväinen ja ylpeä pojasta, josta olet onnistunut kasvattamaan miehen.
Kun toimit viisaasti, etkä takerru aikuistuviin lapsiisi vaan tuet heitä itsenäistymisessä, sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä arvostetuksi ja kivaksi isoäidiksi. Se on sitä kehitystä sinun kohdallasi.
Olipa taas kliseinen kirjoitus. Niin miniäkeskeinen kuin olla ja voi.
Ensinnäkin. Miniä EI välttämättä ole nro 1 aikuisen miehen elämässä. Ylipäänsä kukaan ei ole ykkönen eikä kakkonen, sellaista järjestystä ei vain ole. Mieti omaa elämääsi. Kuka muka on sinun ykkösesi? Onko se mies? Vai olisiko sittenkin mahdollisesti lapsesi? Entä isäsi tai äitisi? Sisaresi tai veljesi? Laaditko todellakin arvolistan ja tärkeysjärjestyksen ihmisistä?
Elämäntilanteet vaihtuvat ja niiden mukaan mennään ja niiden mukaan myös ihmisten "järjestykset" siinä listalla, jos sellainen jollakin on. Kun mieheni äiti sairastui vaikeasti, hän oli kyllä täysin selvästi sinä aikana mieheni tärkein ihminen, jota hän eniten ajatteli. Näin, että hätä ja suru oli suuri. Eipä olisi tullut mieleenikään alkaa häntä siitä ojentaa ja asettaa itseäni anoppini eteen. Olet tyhmä.
Vai on tällä mahdollisella tulevalla anopilla sinun mielestäsi hyvät mahdollisuudet PÄÄSTÄ arvostetuksi ja kivaksi isoäidiksi... Mitenkäs se onkaan, oletko sinä kenties hyvinkin PÄÄSSYT arvostetuksi ja kivaksi miniäksi? Onko se ollut elämäsi tavoite? Mitä kaikkea olet sen eteen tehnyt? Se kun olisi siis sitä kehitystä sinun kohdallasi, eikö niin? Oletko sinä kuinkakin valmis ottamaan vastuun siitä, miten hyvänä ja arvostettuna miniänä sinua pidetään?
Kirjoittaja, jolle vastasit, ei edes OLE anoppi, ja sinä ohjeistat jo häntä ja neuvot kehittymään.... Millähän asteella oma kehityksesi lienee? Oletko ikinä ajatellut?
Kun poika perusraa perheen, se perhe on sen jälkeen hänen ykkösensä. Äiti ei enää siihen kuulu, on sukulainen.
Se haluaako miniä olla millään tavoin tekemisissä miehensä sukulaiaten kanssa on ihan hänen päätettävissään.
Se tuleeko anopista arvostettu isoäiti poikansa oerheelle, riippuu hänen käytöksestään ja pojan perheen aikuisista.
Mutta se mikä tässä on niin koomista, on se, että sitten kun miniä tekee itsenäisen ihmisen päätöksensä siitä, että onko tekemisissä miehen sukulaisten kanssa, niin jää miehen tehtäväksi kertoa tämä päätös niille sukulaisille :D En kestä tuota logiikkaa!
Tietenkin se on miehen tehtävä hoitaa yhteydet omaan sukuunsa. Ja mokanhan on tehnyt se anoppi joka tunkee pyytämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tässä ketjussa jo aika hyvin käy ilmi se, miksi miniä ei halua pitää yhteyttä.
Kyllä, miniät tuntuvat olevan aika sekopäistä sakkia :D "Miehen suku on KAMALAA, ja minä olen ykkönen, ja mies hoitakoot sukunsa, ja niiden täytyy tehdä töitä jos haluavat PÄÄSTÄ arvostettuun asemaan" :D :D :D
Anopit omituisuudessaan, kontrollifriikkeydessään ja mustasukkaisuudessaan näköjään ihan omaa luokkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä, että lähinnä halusin pyytää tämän tuoreemmankin miniän mukaan ettei hänelle ainakaan tule tunnetta ettei häntä kutsuta, tai jätetään ulkopuolelle. Ei minulla ole erityistä tarvetta saada häntä mukaan, jos ei hän halua. Poikani viihtyvät yhdessä, ja sitä kautta miniät, ja ollaan muutenkin sukurakkaita, niin olisin ajatellut että on ystävällistä ottaa "mukaan porukkaan" (omasta mielestäni tietoinen ulkopuolelle jättäminen tuntuisi aika ikävältä).
Ei minua ihmetytä se, että ei halua mukaan, vaan se että on ikäänkuin kyvytön kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa ja siinä pitää olla jonkun (tässä tapauksessa poikani) välissä hoitamassa viestintä. Mitä jos joku kälyistä olisi häneen yhteydessä, miten näiden kirjoittamattomien sääntöjen mukaan silloin kuuluu toimia? Pitääkö silloinkin pojan hoitaa vastaaminen?
Miten on käynyt ilmi, ettei miniä halua puhua sinulle suoraan?
Et vaikuta näiden muutaman viestisi perusteella mitenkään kamalalta tyypiltä.
Voi olla, että miniä on superujo ja ahdistuu vieraista.
Voi olla, että olet vahingossa loukannut häntä jos hän onkin sellainen herkkis tyyppi.
Voi olla, että poikasi ei halua vaimonsa puhuvan sinulle.
Voi olla, että kyseessä onkin väärinkäsitys.
Tai
Voi olla vaikka, että miniälläsi on huonoja kokemuksia entisestä elämästä ja on ylivarovainen, ettei kukaan pääse loukkaamaan.
Ainut miten saat asiaan selvyyden on kysyä pojaltasi asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole minkään valtakunnan tarvetta nöhdä anoppia tai muitakaan ilman miestä.
Ihan pakkokyläilyt ja sukujuhlat olen vslmis sietämään. Ei muuta.
Anoppi on tyhmä kuin saapas, hihittää jatkuvasti, ei lue mitään, ei katso uutisia, ei ole kiinnistunut mistään. Puhuu ainoastaan ruuasta ja säästä.
Ja ihmeellisellä mongerrusmurteella josta ei edes tajua mitään.
Miehesi on saanut puolet anoppisi geeneistä. Mietipä sitä 😅
Sanoo pelastuneensa hyvän koulun ja hyvien ystävien avulla. Muutti pois heti kun pystyi eikä mongerra. kouluttautui.
Sitäpaitsi anopin isä on fiksu ja ystävällinen. Anopin äiti tuollainen juntti mongertaja jolla päässä kaksi aivosolua. Mies tullut äidinisäänsä luojan kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tässä ketjussa jo aika hyvin käy ilmi se, miksi miniä ei halua pitää yhteyttä.
Jep, nostetaan tikun nokkaan jostain mitättömästä asiasta, kun toimintatapa eroaa joidenkin toisten toimintatavoista. Haluaisin myös mielelläni kuulla, miten tilanne oikeasti käytännössä eteni siihen, että miniäehdokas on todennut yhteydenpidon tapahtuvan vain miehen kautta.
Ap tässä, suunnilleen näin se meni: Minä lähetän uudelle miniälle viestin, että moi, ollaan menossa X:n ja X:n kanssa syömään ja leffaan päivänä X, olisit lämpimästi tervetullut mukaan!
Vastaus tulee pojalta, että "X (miniä) on pyytänyt että minä hoidan yhteydenpidon omaan äitiini ja hän omaansa. Sori, vähän outoa, mutta älä välitä".
Mitähän tuosta nyt sanoisi, kyllä se juu vähän ihmetytti, mutta ei se minua sen enempää sureta. Kirjoitin tänne kun arvelin että täällä on varmaan monta miniää, ja tosiaan vaikuttaa olevan joku tällainen kulttuuri valloillaan jossa jotkut miniät haluavat ehdottomasti eristää itsensä miehensä suvusta. Suomi on vapaa maa, kyllä niinkin saa tehdä, jos sellaiseen on intohimo!
Saas nähdä kuinka kauan miehes jaksaa noin negatiivista muijaa.
Ruoka ja sää nyt ainakin pitäisi olla turvallisia puheenaiheita, ettei tule konflikteja