Lue keskustelun säännöt.
Hmm, miniä ei puhu minulle
12.12.2019 |
Mitenhän tähän nyt pitäisi suhtautua. Miniä ei kommunikoi kanssani lainkaan, ja poikani on kertonut minulle, että hänen kuulemma täytyy "hoitaa asiat minun kanssani". Minä luulin että meillä on ihan normaali ihmissuhde miniänkin kanssa, jossa me olemme molemmat yksilöitä ja kommunikoimme keskenämme meitä koskevista asioista. Mutta ilmeisesti poikani on jotenkin miniän asianhoitaja minun suuntaani, ja me miniän kanssa emme voi keskustella keskenämme.
Olisin ollut pyytämässä miniää illanviettoon muiden poikieni vaimojen ja itseni kanssa, olemme menossa leddaan ja syömään, mutta ilmeisesti kutsu täytyy välittää pojan kautta? Melko outoa, sanoisin.
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Huh, mitä tämä anoppiviha on? Musta on ollut ihanaa tutustua miehen äitiin. Samalla on oppinut ymmärtämään miestäkin paremmin :) anoppi on ollut myös ihana mummo lapsillemme ja auttanut tosi paljon.
Toivon myös että saan tulevaisuudessa olla osana poikana perheen elämää.
Minäkin odotin innolla tutustumista paremmin anoppiin, ajattelin, että ihana mummo tulee kun on jo eläkkeellä ja on sellainen mummomainen (toisin kuin oma äitini joka on vielä työelämässä), tekee ruokaa ja leipoo ja hoitaa kasvimaata. Ihania kesiä tiedossa mökillä kun lapset oppii vanhoja tapoja ja itsekin ehkä siinä sivussa puuhaillessa.
Sitten syntyi esikoinen ja helvetti räjähti valloilleen.
Eli mun anoppiviha, joka siis kohdostuu vain omaan anoppiini ei kehenkään muuhun, kumpuaa ihan anopin omasta käytöksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ilahtuisin jos oma anoppini kutsuisi minut kylään. Vaan ei, hänpä viestittelee ja kutsuu kylään vain mieheni exää... Olkoonkin että mieheni exällä ja miehelläni on kaksi lasta, ja kyllä anoppi saa ystävänsä ihan itse valita, mutta kyllähän tämä pahalta minusta tuntuu. Olen kuitenkin ollut mieheni kanssa jo kuusi vuotta yhdessä, ja anopin luona vieraillessamme mainitsee hän aina monta kertaa vierailun mitä kaikkea kivaa on "Emmin" kanssa viime aikoina tehnyt.
Tuohan on selvää kettuilua. Miksi menet sinne alleviivaamaan omaa asemaasi Emmin tilalle tulleena? Jää pois, niin loppuu sekin harmi.
No, sanotaanko että enpä kovin aktiivisesti ole siellä viime aikoina vieraillutkaan, juurikin tuosta syystä. Anopin Facebook oli myös pakko piilottaa, kun siellä säännöllisesti tulee päivityksiä tyyliin "ihana päivä Emmin kanssa, maailman paras nainen ❤️❤️❤️ kiitos taas Emmi tästä päivästä ❤️: ex-anoppi"
Mieheni mielestä olen vain herkkänahkainen. Ja tämä Emmi teki kyllä minun ja mieheni suhteesta helvettiä pari ensimmäistä vuotta, mikä ärsyttää sekin. (erosivat ennen kuin tutustuin mieheeni)
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisellä on vaikea äitisuhde niin silloin myös anoppisuhde on hankala.
Itselläni mulkku äiti niin ei ole helppoa anopinkaan kanssa.
Tai sitten ei. Minun miniälläni on äärimmäisen vaikea äitisuhde, eivät ole puheväleissäkään, mutta minun kanssani miniä lomailee, käy ravintolassa syömässä, pyytää shoppailemaan jne. Meillä on oikein hyvät välit, josta olen varsin otettu ja kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ilahtuisin jos oma anoppini kutsuisi minut kylään. Vaan ei, hänpä viestittelee ja kutsuu kylään vain mieheni exää... Olkoonkin että mieheni exällä ja miehelläni on kaksi lasta, ja kyllä anoppi saa ystävänsä ihan itse valita, mutta kyllähän tämä pahalta minusta tuntuu. Olen kuitenkin ollut mieheni kanssa jo kuusi vuotta yhdessä, ja anopin luona vieraillessamme mainitsee hän aina monta kertaa vierailun mitä kaikkea kivaa on "Emmin" kanssa viime aikoina tehnyt.
Tuohan on selvää kettuilua. Miksi menet sinne alleviivaamaan omaa asemaasi Emmin tilalle tulleena? Jää pois, niin loppuu sekin harmi.
No, sanotaanko että enpä kovin aktiivisesti ole siellä viime aikoina vieraillutkaan, juurikin tuosta syystä. Anopin Facebook oli myös pakko piilottaa, kun siellä säännöllisesti tulee päivityksiä tyyliin "ihana päivä Emmin kanssa, maailman paras nainen ❤️❤️❤️ kiitos taas Emmi tästä päivästä ❤️: ex-anoppi"
Mieheni mielestä olen vain herkkänahkainen. Ja tämä Emmi teki kyllä minun ja mieheni suhteesta helvettiä pari ensimmäistä vuotta, mikä ärsyttää sekin. (erosivat ennen kuin tutustuin mieheeni)
Onhan tuo nyt todella tökeröä. Ei sillä, että entistä elämää pitäisi jotenkin unohtaa olleen olemassakaan, mutta tuollainen asian alleviivaaminen on kyllä perin outoa.
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, susta selviää siis sanomalla/imoittamalla, että on valitettavasti estynyt osallistumasta.
Kumpa miniämesi oivaltaisi tämän, niin sinun ei tarvitsisi avautua täällä siitä, että olet jotenkin ikävänsävyinen anoppi.
Minä itse anoppina tulen hyvin juttuun poikieni puolisoiden kera, mutta tuttavapiirissä on jokunen hurskasteleva anoppipersoona, jotka tavallasi "ihmettelevät" miniämiensä välttelevyyttä. Nämä henkilöt tuntien aavistan kyllä miksi.
Esim. yhden lapseni ex-anoppi käskytti minua kuin olisi ollut minunkin anoppini :D
Anteeksi ohis, mutta miniäsi ja miniöidensä. Miniämiensä on kyllä huippuväännös :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä, en lukenut ihan koko ketjua, mutta luen kyllä kunhan ehdin. Joku kyseli että olenko loukannut kyseistä miniää; en kyllä tietääkseni mitenkään. Ja ei hänen tietenkään ole "pakko" minun tai kälyjensä kanssa hengata, en minä sellaista ole väittänyt, enkä tietenkään haluakaan että kukaan pakolla kanssani aikaa viettää.
Muiden miniöiden kanssa ollaan aina välillä tavattu, ihan muuten vaan, vuoronperään joku tekee aloitteen että tehtäisiinkö jotain naisporukalla ja sitten ne osallistuvat jotka ehtivät/ haluavat.
Minulla on paljon ystäviä, en minä sinänsä mitenkään miniöissä "roiku", mutta en ihan ymmärrä sitäkään että jos me viihdymme yhdessä, niin se olisi jotenkin paha ja vastoin luonnonlakeja. Itse asiassa yhden miniöistäni tunsin ennen sitä kun hän avioitui poikani kanssa; olisiko meidän pitänyt lakata olemasta yhteydessä ja kommunikoida enää vain pojan välityksellä?
Pakko todeta, että kummallisia "sääntöjä" täällä tuntuu monella olevan. Missä on kirjoitettu ne säännöt, että kuka saa olla yhteydessä kehenkin, ja kehen ei saa olla yhteydessä? Minulle ei ainakaan ole jaettu sitä ohjekirjaa :)
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, en lukenut ihan koko ketjua, mutta luen kyllä kunhan ehdin. Joku kyseli että olenko loukannut kyseistä miniää; en kyllä tietääkseni mitenkään. Ja ei hänen tietenkään ole "pakko" minun tai kälyjensä kanssa hengata, en minä sellaista ole väittänyt, enkä tietenkään haluakaan että kukaan pakolla kanssani aikaa viettää.
Muiden miniöiden kanssa ollaan aina välillä tavattu, ihan muuten vaan, vuoronperään joku tekee aloitteen että tehtäisiinkö jotain naisporukalla ja sitten ne osallistuvat jotka ehtivät/ haluavat.
Minulla on paljon ystäviä, en minä sinänsä mitenkään miniöissä "roiku", mutta en ihan ymmärrä sitäkään että jos me viihdymme yhdessä, niin se olisi jotenkin paha ja vastoin luonnonlakeja. Itse asiassa yhden miniöistäni tunsin ennen sitä kun hän avioitui poikani kanssa; olisiko meidän pitänyt lakata olemasta yhteydessä ja kommunikoida enää vain pojan välityksellä?
Pakko todeta, että kummallisia "sääntöjä" täällä tuntuu monella olevan. Missä on kirjoitettu ne säännöt, että kuka saa olla yhteydessä kehenkin, ja kehen ei saa olla yhteydessä? Minulle ei ainakaan ole jaettu sitä ohjekirjaa :)
Jätä rauhaan sellainen, joka ei ole seurastasi kiinnostunut. Jos toinen kieltäytyy kutsuista toistuvasti, vastaa viiveellä ja muilla tavoin osoittaa, ettei halua muuta kuin tuttavuutta, jos sitäkään, niin pitää ymmärtää jättää rauhaan loukkaantumatta sen kummemmin. Ihan normaaleja sääntöjä ihmissuhteissa, mutta kaikki eivät opi niitä ikinä. Sen takia sinulle on todennäköisesti pitänyt tuoda esille selkokielisesti asia poikasi kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vielä, että lähinnä halusin pyytää tämän tuoreemmankin miniän mukaan ettei hänelle ainakaan tule tunnetta ettei häntä kutsuta, tai jätetään ulkopuolelle. Ei minulla ole erityistä tarvetta saada häntä mukaan, jos ei hän halua. Poikani viihtyvät yhdessä, ja sitä kautta miniät, ja ollaan muutenkin sukurakkaita, niin olisin ajatellut että on ystävällistä ottaa "mukaan porukkaan" (omasta mielestäni tietoinen ulkopuolelle jättäminen tuntuisi aika ikävältä).
Ei minua ihmetytä se, että ei halua mukaan, vaan se että on ikäänkuin kyvytön kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa ja siinä pitää olla jonkun (tässä tapauksessa poikani) välissä hoitamassa viestintä. Mitä jos joku kälyistä olisi häneen yhteydessä, miten näiden kirjoittamattomien sääntöjen mukaan silloin kuuluu toimia? Pitääkö silloinkin pojan hoitaa vastaaminen?
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä, että lähinnä halusin pyytää tämän tuoreemmankin miniän mukaan ettei hänelle ainakaan tule tunnetta ettei häntä kutsuta, tai jätetään ulkopuolelle. Ei minulla ole erityistä tarvetta saada häntä mukaan, jos ei hän halua. Poikani viihtyvät yhdessä, ja sitä kautta miniät, ja ollaan muutenkin sukurakkaita, niin olisin ajatellut että on ystävällistä ottaa "mukaan porukkaan" (omasta mielestäni tietoinen ulkopuolelle jättäminen tuntuisi aika ikävältä).
Ei minua ihmetytä se, että ei halua mukaan, vaan se että on ikäänkuin kyvytön kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa ja siinä pitää olla jonkun (tässä tapauksessa poikani) välissä hoitamassa viestintä. Mitä jos joku kälyistä olisi häneen yhteydessä, miten näiden kirjoittamattomien sääntöjen mukaan silloin kuuluu toimia? Pitääkö silloinkin pojan hoitaa vastaaminen?
Antakaa sen olla! Herran tähden!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kysy häntä tämän kerran mukaan poikasi kautta. Jos hän tulee niin ehkä saatte luotua suhteen, jossa hänelle on ok pitää yhteyttä suoraan sinuun. Tai sitten ei. Luultavasti hän ei ole kiinnostunut olemaan kanssasi muuten kuin jos poikasi on myös paikalla ja sille et mitään voi.
Oletko mahdollisesti sanonut jotain loukkaavaa tai puuttunut jotenkin hänen asioihinsa?
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä, että lähinnä halusin pyytää tämän tuoreemmankin miniän mukaan ettei hänelle ainakaan tule tunnetta ettei häntä kutsuta, tai jätetään ulkopuolelle. Ei minulla ole erityistä tarvetta saada häntä mukaan, jos ei hän halua. Poikani viihtyvät yhdessä, ja sitä kautta miniät, ja ollaan muutenkin sukurakkaita, niin olisin ajatellut että on ystävällistä ottaa "mukaan porukkaan" (omasta mielestäni tietoinen ulkopuolelle jättäminen tuntuisi aika ikävältä).
Ei minua ihmetytä se, että ei halua mukaan, vaan se että on ikäänkuin kyvytön kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa ja siinä pitää olla jonkun (tässä tapauksessa poikani) välissä hoitamassa viestintä. Mitä jos joku kälyistä olisi häneen yhteydessä, miten näiden kirjoittamattomien sääntöjen mukaan silloin kuuluu toimia? Pitääkö silloinkin pojan hoitaa vastaaminen?
Älä puutu kälyn, poikasi ja sukusi asioihin ja koeta parantua mielensäpahoittamisesta ja käyttäytyä kuin aikuinen. Kenekään ei ole pakko olla sukurakas, vaikka olisi poikasi kanssa naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä, että lähinnä halusin pyytää tämän tuoreemmankin miniän mukaan ettei hänelle ainakaan tule tunnetta ettei häntä kutsuta, tai jätetään ulkopuolelle. Ei minulla ole erityistä tarvetta saada häntä mukaan, jos ei hän halua. Poikani viihtyvät yhdessä, ja sitä kautta miniät, ja ollaan muutenkin sukurakkaita, niin olisin ajatellut että on ystävällistä ottaa "mukaan porukkaan" (omasta mielestäni tietoinen ulkopuolelle jättäminen tuntuisi aika ikävältä).
Ei minua ihmetytä se, että ei halua mukaan, vaan se että on ikäänkuin kyvytön kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa ja siinä pitää olla jonkun (tässä tapauksessa poikani) välissä hoitamassa viestintä. Mitä jos joku kälyistä olisi häneen yhteydessä, miten näiden kirjoittamattomien sääntöjen mukaan silloin kuuluu toimia? Pitääkö silloinkin pojan hoitaa vastaaminen?
Antakaa sen olla! Herran tähden!
Luoja, todellakin. Miksi pitää hämmentää tuollaisia myrkkykeitoksia!?
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, en lukenut ihan koko ketjua, mutta luen kyllä kunhan ehdin. Joku kyseli että olenko loukannut kyseistä miniää; en kyllä tietääkseni mitenkään. Ja ei hänen tietenkään ole "pakko" minun tai kälyjensä kanssa hengata, en minä sellaista ole väittänyt, enkä tietenkään haluakaan että kukaan pakolla kanssani aikaa viettää.
Muiden miniöiden kanssa ollaan aina välillä tavattu, ihan muuten vaan, vuoronperään joku tekee aloitteen että tehtäisiinkö jotain naisporukalla ja sitten ne osallistuvat jotka ehtivät/ haluavat.
Minulla on paljon ystäviä, en minä sinänsä mitenkään miniöissä "roiku", mutta en ihan ymmärrä sitäkään että jos me viihdymme yhdessä, niin se olisi jotenkin paha ja vastoin luonnonlakeja. Itse asiassa yhden miniöistäni tunsin ennen sitä kun hän avioitui poikani kanssa; olisiko meidän pitänyt lakata olemasta yhteydessä ja kommunikoida enää vain pojan välityksellä?
Pakko todeta, että kummallisia "sääntöjä" täällä tuntuu monella olevan. Missä on kirjoitettu ne säännöt, että kuka saa olla yhteydessä kehenkin, ja kehen ei saa olla yhteydessä? Minulle ei ainakaan ole jaettu sitä ohjekirjaa :)
Mielenkiinnosta, miten tilanne siis meni? Lähetit viestin miniälle ja hän ei vastannut, seuraavaksi tuli viesti pojalta, että älä lähetä enää viestejä miniälle? Jos noin, niin aika selkeä (ja suht tyly) viesti, että miniä ei halua olla kanssasi yhteydessä muuta kuin pakolliset. Ei varmasti halua myöskään lähteä mukaanne. Teit oikein kun kutsuit mutta nyt tiedät ettei tarvitse. Anna muiden miniöiden (montako sinulla oikein on?:) hoitaa itse suhteensa häneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole minkään valtakunnan tarvetta nöhdä anoppia tai muitakaan ilman miestä.
Ihan pakkokyläilyt ja sukujuhlat olen vslmis sietämään. Ei muuta.
Anoppi on tyhmä kuin saapas, hihittää jatkuvasti, ei lue mitään, ei katso uutisia, ei ole kiinnistunut mistään. Puhuu ainoastaan ruuasta ja säästä.
Ja ihmeellisellä mongerrusmurteella josta ei edes tajua mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä, että lähinnä halusin pyytää tämän tuoreemmankin miniän mukaan ettei hänelle ainakaan tule tunnetta ettei häntä kutsuta, tai jätetään ulkopuolelle. Ei minulla ole erityistä tarvetta saada häntä mukaan, jos ei hän halua. Poikani viihtyvät yhdessä, ja sitä kautta miniät, ja ollaan muutenkin sukurakkaita, niin olisin ajatellut että on ystävällistä ottaa "mukaan porukkaan" (omasta mielestäni tietoinen ulkopuolelle jättäminen tuntuisi aika ikävältä).
Ei minua ihmetytä se, että ei halua mukaan, vaan se että on ikäänkuin kyvytön kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa ja siinä pitää olla jonkun (tässä tapauksessa poikani) välissä hoitamassa viestintä. Mitä jos joku kälyistä olisi häneen yhteydessä, miten näiden kirjoittamattomien sääntöjen mukaan silloin kuuluu toimia? Pitääkö silloinkin pojan hoitaa vastaaminen?
Hyvänen aika, ei ole sinun asia miettiä miten mahdollinen yhteydenpito tämän naisen ja kälyjen kanssa luonnistuu! Sinun ei tarvitse jokaista nyanssia ja skenaariota analysoida ja muodostaa sitä kautta negatiivisia olettamuksia ja mielipiteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä, että lähinnä halusin pyytää tämän tuoreemmankin miniän mukaan ettei hänelle ainakaan tule tunnetta ettei häntä kutsuta, tai jätetään ulkopuolelle. Ei minulla ole erityistä tarvetta saada häntä mukaan, jos ei hän halua. Poikani viihtyvät yhdessä, ja sitä kautta miniät, ja ollaan muutenkin sukurakkaita, niin olisin ajatellut että on ystävällistä ottaa "mukaan porukkaan" (omasta mielestäni tietoinen ulkopuolelle jättäminen tuntuisi aika ikävältä).
Ei minua ihmetytä se, että ei halua mukaan, vaan se että on ikäänkuin kyvytön kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa ja siinä pitää olla jonkun (tässä tapauksessa poikani) välissä hoitamassa viestintä. Mitä jos joku kälyistä olisi häneen yhteydessä, miten näiden kirjoittamattomien sääntöjen mukaan silloin kuuluu toimia? Pitääkö silloinkin pojan hoitaa vastaaminen?
Antakaa sen olla! Herran tähden!
Luoja, todellakin. Miksi pitää hämmentää tuollaisia myrkkykeitoksia!?
Mitä IHMEEN myrkkykeitoksia??? Ihan sekasin kyllä täällä nuoret rouvat :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä, että lähinnä halusin pyytää tämän tuoreemmankin miniän mukaan ettei hänelle ainakaan tule tunnetta ettei häntä kutsuta, tai jätetään ulkopuolelle. Ei minulla ole erityistä tarvetta saada häntä mukaan, jos ei hän halua. Poikani viihtyvät yhdessä, ja sitä kautta miniät, ja ollaan muutenkin sukurakkaita, niin olisin ajatellut että on ystävällistä ottaa "mukaan porukkaan" (omasta mielestäni tietoinen ulkopuolelle jättäminen tuntuisi aika ikävältä).
Ei minua ihmetytä se, että ei halua mukaan, vaan se että on ikäänkuin kyvytön kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa ja siinä pitää olla jonkun (tässä tapauksessa poikani) välissä hoitamassa viestintä. Mitä jos joku kälyistä olisi häneen yhteydessä, miten näiden kirjoittamattomien sääntöjen mukaan silloin kuuluu toimia? Pitääkö silloinkin pojan hoitaa vastaaminen?
Hyvänen aika, ei ole sinun asia miettiä miten mahdollinen yhteydenpito tämän naisen ja kälyjen kanssa luonnistuu! Sinun ei tarvitse jokaista nyanssia ja skenaariota analysoida ja muodostaa sitä kautta negatiivisia olettamuksia ja mielipiteitä.
Mitä negatiivisia olettamuksia tai mielipiteitä tuossa oli esitetty?
Minusta ap vaikuttaa ihanalle anopille. Olisi ollut tosi kiva jos mulla olis ollut tuollainen mutta miehen äiti oli jo kuollut.
Minusta on tärkeää, että tuore miniä saa tuntea olevansa tervetullut miehen sukuun. Miehestänikin oli kivaa kun sukuni piti hänestä.
Vaikka ei niin olisi läheisesti väleissä niin on se kuitenkin kivaa kun joku kutsuu mukaan.
Ei ainakaan minua ihmiset mihinkään niin paljon kutsu, että siitä riesaa olisi.
Olen ollut mieheni kanssa vuodesta 1982, enkä ole koskaan soittanut anopille tai apelle. Tai nähnyt heitä kahden tai muuten ilman laajempaa sukukontekstia.
Nain heidän poikansa. En heitä. Ei kiinnosta, en edes pidä heistä. Siedäm kun on pakko.
Tuohan on selvää kettuilua. Miksi menet sinne alleviivaamaan omaa asemaasi Emmin tilalle tulleena? Jää pois, niin loppuu sekin harmi.