Lue keskustelun säännöt.
Hmm, miniä ei puhu minulle
12.12.2019 |
Mitenhän tähän nyt pitäisi suhtautua. Miniä ei kommunikoi kanssani lainkaan, ja poikani on kertonut minulle, että hänen kuulemma täytyy "hoitaa asiat minun kanssani". Minä luulin että meillä on ihan normaali ihmissuhde miniänkin kanssa, jossa me olemme molemmat yksilöitä ja kommunikoimme keskenämme meitä koskevista asioista. Mutta ilmeisesti poikani on jotenkin miniän asianhoitaja minun suuntaani, ja me miniän kanssa emme voi keskustella keskenämme.
Olisin ollut pyytämässä miniää illanviettoon muiden poikieni vaimojen ja itseni kanssa, olemme menossa leddaan ja syömään, mutta ilmeisesti kutsu täytyy välittää pojan kautta? Melko outoa, sanoisin.
Kommentit (271)
Ettei vain olisi provo, koska en ole koskaan kuullutkaan anopista, joka olettaa miniöidensä osallistuvan leffailtoihin ja olemaan kuin paras kaveri. Itselläni on kokemusta sekä miniänä että anoppina olosta ja sen olen huonoista miniäkokemuksistani oppinut, että en taatusti puutu, arvostele enkä tuppaudu nuoren parin elämään. Ei tulisi mieleenkään itse pyytää miniää mihinkään menoon, mutta muutaman kerran olemme olleet perheinä yhdessä matkalla nuoren parin omasta aloitteesta. Silloinkin varmistin moneen kertaan, että todellakin molempien tahto.
Anna miniäsi olla rauhassa, kun hän ei halua enempiä kanssakäymisiä kuin pakolliset. Minusta on vähän outoa olettaa, että eri sukupolvea oleva ja periaatteessa ihan vieras ihminen olisi kiinnostunut yhteisestä ajanvietosta vain sen perusteella, että on puolison sukulainen. Jokaisella on omat ystävänsä, sukunsa ja elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos nyt kuitenkin tehtäisiin muutama oletus. Miniää ei ole loukattu mitenkään, tai kukaan ei ainakaan ole tietoisesti sanonut tai tehnyt mitään, anoppi on normaali ihminen, eikä tuppaudu, utele tai muutenkaan käyttäydy typerästi, puolisot ja appikin ovat ok, niin miksi ei voisi itsekin käyttäytyä normaalin ihmisen tavoin? Miksi ei pysty itse kertomaan, missä mättää? Kysyn, koska tiedän tällaisen tapauksen, ja ihmetellen seuraan tilannetta. Apu kyllä kelpaa, muuten ollaan tuppisuuna ja naama norsunveellä.
Mutta joo, anoppi ja miniät yhdessä viihteellä on aika harvinaista. Asetelma on jo sinänsä hiukan jännitteinen, mutta voi toimiakin jos porukka on yhtään samanhenkinen. Jos joku ei ole, niin ristiriitoja tulee, se on varma.
Minusta kuitenkin peruslähtökohta ihmisten välisessä kanssakäymisessä on, että jokainen hoitaa itse viestittelyn, eikä minkään asianhoitajan kautta, vaikka olisikin puolison suvusta kyse.
Miniäsi voi tuntea olevansa ulkopuolinen, jos on luonteeltaan yhtään vetäytyvämpää sorttia. Silti pitäisi pystyä edes sanomaan, että kiitos, mutta ei kiitos.Mikä ihmeen apu? Mistä tällainen oletus?
Ja eihän tuossa mikään mätä. Mies hoitaa oman sukunsa.
Hoitaa, hoitaa mutta eikö miniä aio enää päivääkään sanoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos nyt kuitenkin tehtäisiin muutama oletus. Miniää ei ole loukattu mitenkään, tai kukaan ei ainakaan ole tietoisesti sanonut tai tehnyt mitään, anoppi on normaali ihminen, eikä tuppaudu, utele tai muutenkaan käyttäydy typerästi, puolisot ja appikin ovat ok, niin miksi ei voisi itsekin käyttäytyä normaalin ihmisen tavoin? Miksi ei pysty itse kertomaan, missä mättää? Kysyn, koska tiedän tällaisen tapauksen, ja ihmetellen seuraan tilannetta. Apu kyllä kelpaa, muuten ollaan tuppisuuna ja naama norsunveellä.
Mutta joo, anoppi ja miniät yhdessä viihteellä on aika harvinaista. Asetelma on jo sinänsä hiukan jännitteinen, mutta voi toimiakin jos porukka on yhtään samanhenkinen. Jos joku ei ole, niin ristiriitoja tulee, se on varma.
Minusta kuitenkin peruslähtökohta ihmisten välisessä kanssakäymisessä on, että jokainen hoitaa itse viestittelyn, eikä minkään asianhoitajan kautta, vaikka olisikin puolison suvusta kyse.
Miniäsi voi tuntea olevansa ulkopuolinen, jos on luonteeltaan yhtään vetäytyvämpää sorttia. Silti pitäisi pystyä edes sanomaan, että kiitos, mutta ei kiitos.Mikä ihmeen apu? Mistä tällainen oletus?
Ja eihän tuossa mikään mätä. Mies hoitaa oman sukunsa.
Hoitaa, hoitaa mutta eikö miniä aio enää päivääkään sanoa?
Sanoo kun näkee jossain miehen sukuyhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos nyt kuitenkin tehtäisiin muutama oletus. Miniää ei ole loukattu mitenkään, tai kukaan ei ainakaan ole tietoisesti sanonut tai tehnyt mitään, anoppi on normaali ihminen, eikä tuppaudu, utele tai muutenkaan käyttäydy typerästi, puolisot ja appikin ovat ok, niin miksi ei voisi itsekin käyttäytyä normaalin ihmisen tavoin? Miksi ei pysty itse kertomaan, missä mättää? Kysyn, koska tiedän tällaisen tapauksen, ja ihmetellen seuraan tilannetta. Apu kyllä kelpaa, muuten ollaan tuppisuuna ja naama norsunveellä.
Mutta joo, anoppi ja miniät yhdessä viihteellä on aika harvinaista. Asetelma on jo sinänsä hiukan jännitteinen, mutta voi toimiakin jos porukka on yhtään samanhenkinen. Jos joku ei ole, niin ristiriitoja tulee, se on varma.
Minusta kuitenkin peruslähtökohta ihmisten välisessä kanssakäymisessä on, että jokainen hoitaa itse viestittelyn, eikä minkään asianhoitajan kautta, vaikka olisikin puolison suvusta kyse.
Miniäsi voi tuntea olevansa ulkopuolinen, jos on luonteeltaan yhtään vetäytyvämpää sorttia. Silti pitäisi pystyä edes sanomaan, että kiitos, mutta ei kiitos.Mistä tiedät niin varmasti, ettei mitään loukkausta ole tapahtunut?
Voisin kuvitella, että oma anoppi kertoisi juuri noin meidän väleistä. "ikinä en oo mitään pahaa tehnyt, auttanut vaan ja silti se miniä vaan mököttää".
Sama täällä. Olen moneen kertaan saanut anopin kiinni valehtelusta myös, jossa kertoo asioista aivan toisella tavalla kuin ne ovat. Virheeni oli olla hänen kanssaan liian ystävällinen silloin alussa. Kohteliaat ja kaukaiset välit olisivat olleet paremmat. Nyt olen jo itsekin anoppi ja pyrin pitämään sopivaa turvaväliä, ettei vahingossakaan pääse mitään sammakkoja suusta ja uskoisin, että meillä onkin oikein hyvät ja lämpimät välit. Miniäni on sanonutkin jotain sen suuntaista.
Omasta elämästä kannattaa pitää kiinni, eikä ripustautua nuoren parin elämään. Kun ikää tulee, niin ne omat ystävät ovat tosi tärkeitä, ettei yhteyksien pidosta tule taakkaa uudelle sukupolvelle, vaan kaikilla on oma elämänsä. Kun kaksi sukua kohtaa, on siinä aina omat kommervenkkinsä. Itseäni varmaan auttaa se, että olen työkseni tavannut paljon monenlaisia ihmisiä hoitotyössä. Molemmilla on se oma näkökulma, mutta sitten tulee törmäys, jos ei yhtään pysty ajattelemaan asioita toisen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos nyt kuitenkin tehtäisiin muutama oletus. Miniää ei ole loukattu mitenkään, tai kukaan ei ainakaan ole tietoisesti sanonut tai tehnyt mitään, anoppi on normaali ihminen, eikä tuppaudu, utele tai muutenkaan käyttäydy typerästi, puolisot ja appikin ovat ok, niin miksi ei voisi itsekin käyttäytyä normaalin ihmisen tavoin? Miksi ei pysty itse kertomaan, missä mättää? Kysyn, koska tiedän tällaisen tapauksen, ja ihmetellen seuraan tilannetta. Apu kyllä kelpaa, muuten ollaan tuppisuuna ja naama norsunveellä.
Mutta joo, anoppi ja miniät yhdessä viihteellä on aika harvinaista. Asetelma on jo sinänsä hiukan jännitteinen, mutta voi toimiakin jos porukka on yhtään samanhenkinen. Jos joku ei ole, niin ristiriitoja tulee, se on varma.
Minusta kuitenkin peruslähtökohta ihmisten välisessä kanssakäymisessä on, että jokainen hoitaa itse viestittelyn, eikä minkään asianhoitajan kautta, vaikka olisikin puolison suvusta kyse.
Miniäsi voi tuntea olevansa ulkopuolinen, jos on luonteeltaan yhtään vetäytyvämpää sorttia. Silti pitäisi pystyä edes sanomaan, että kiitos, mutta ei kiitos.Mistä tiedät niin varmasti, ettei mitään loukkausta ole tapahtunut?
Voisin kuvitella, että oma anoppi kertoisi juuri noin meidän väleistä. "ikinä en oo mitään pahaa tehnyt, auttanut vaan ja silti se miniä vaan mököttää".
"kukaan ei ole ainakaan tietoisesti sanonut tai tehnyt mitään". Joillekin jokin ihan arkinen lausahdus, joka ei ole kenellekään erityisesti suunnattu, saattaa aiheuttaa mökötysmielipahan. Mutta kun ei voi itse sanoa, niin ei kukaan tiedä mökötyksen syytäkään. Ihmisellä on se leipäläpi myös puheen tuottamista varten. Jos jokin asia loukkaa, sen voi sanoa ääneen, eikä sieraimet väpättäen näyttää hapanta naamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos nyt kuitenkin tehtäisiin muutama oletus. Miniää ei ole loukattu mitenkään, tai kukaan ei ainakaan ole tietoisesti sanonut tai tehnyt mitään, anoppi on normaali ihminen, eikä tuppaudu, utele tai muutenkaan käyttäydy typerästi, puolisot ja appikin ovat ok, niin miksi ei voisi itsekin käyttäytyä normaalin ihmisen tavoin? Miksi ei pysty itse kertomaan, missä mättää? Kysyn, koska tiedän tällaisen tapauksen, ja ihmetellen seuraan tilannetta. Apu kyllä kelpaa, muuten ollaan tuppisuuna ja naama norsunveellä.
Mutta joo, anoppi ja miniät yhdessä viihteellä on aika harvinaista. Asetelma on jo sinänsä hiukan jännitteinen, mutta voi toimiakin jos porukka on yhtään samanhenkinen. Jos joku ei ole, niin ristiriitoja tulee, se on varma.
Minusta kuitenkin peruslähtökohta ihmisten välisessä kanssakäymisessä on, että jokainen hoitaa itse viestittelyn, eikä minkään asianhoitajan kautta, vaikka olisikin puolison suvusta kyse.
Miniäsi voi tuntea olevansa ulkopuolinen, jos on luonteeltaan yhtään vetäytyvämpää sorttia. Silti pitäisi pystyä edes sanomaan, että kiitos, mutta ei kiitos.Mikä ihmeen apu? Mistä tällainen oletus?
Ja eihän tuossa mikään mätä. Mies hoitaa oman sukunsa.
Tämä on eri tarina
Vierailija kirjoitti:
Toivon kyllä, että poikani löytää kivan vaimon sitten joskus mutta mä en kyllä haluaisi miniää!
Täällä on niin karmeita ketjuja, että hirvittää!
Onneksi mulla on tytyäriäkin. Ehkä vävyt ei ole niin pahoja.
Hankaluuksia luvassa.
Etkö voisi takoa hyvissä ajoin päähäsi, että poikasi on aikuinen, eikä tarvitse enää sinua niistämään nenäänsä.
Hän on mies (tai hänestä toivottavasti sellainen on kasvamassa), ja äidin tarve vaihtuu naisen ja elämänkumppanin tarpeeksi. Jos näin ei käy, silloin on syytä ollaan huolissaan.
Ei miniä ole kilpailijasi. Hän on nro 1 aikuisen poikasi elämässä, jolloin sinulla on syytä olla tyytyväinen ja ylpeä pojasta, josta olet onnistunut kasvattamaan miehen.
Kun toimit viisaasti, etkä takerru aikuistuviin lapsiisi vaan tuet heitä itsenäistymisessä, sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä arvostetuksi ja kivaksi isoäidiksi. Se on sitä kehitystä sinun kohdallasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos nyt kuitenkin tehtäisiin muutama oletus. Miniää ei ole loukattu mitenkään, tai kukaan ei ainakaan ole tietoisesti sanonut tai tehnyt mitään, anoppi on normaali ihminen, eikä tuppaudu, utele tai muutenkaan käyttäydy typerästi, puolisot ja appikin ovat ok, niin miksi ei voisi itsekin käyttäytyä normaalin ihmisen tavoin? Miksi ei pysty itse kertomaan, missä mättää? Kysyn, koska tiedän tällaisen tapauksen, ja ihmetellen seuraan tilannetta. Apu kyllä kelpaa, muuten ollaan tuppisuuna ja naama norsunveellä.
Mutta joo, anoppi ja miniät yhdessä viihteellä on aika harvinaista. Asetelma on jo sinänsä hiukan jännitteinen, mutta voi toimiakin jos porukka on yhtään samanhenkinen. Jos joku ei ole, niin ristiriitoja tulee, se on varma.
Minusta kuitenkin peruslähtökohta ihmisten välisessä kanssakäymisessä on, että jokainen hoitaa itse viestittelyn, eikä minkään asianhoitajan kautta, vaikka olisikin puolison suvusta kyse.
Miniäsi voi tuntea olevansa ulkopuolinen, jos on luonteeltaan yhtään vetäytyvämpää sorttia. Silti pitäisi pystyä edes sanomaan, että kiitos, mutta ei kiitos.Mistä tiedät niin varmasti, ettei mitään loukkausta ole tapahtunut?
Voisin kuvitella, että oma anoppi kertoisi juuri noin meidän väleistä. "ikinä en oo mitään pahaa tehnyt, auttanut vaan ja silti se miniä vaan mököttää".
"kukaan ei ole ainakaan tietoisesti sanonut tai tehnyt mitään". Joillekin jokin ihan arkinen lausahdus, joka ei ole kenellekään erityisesti suunnattu, saattaa aiheuttaa mökötysmielipahan. Mutta kun ei voi itse sanoa, niin ei kukaan tiedä mökötyksen syytäkään. Ihmisellä on se leipäläpi myös puheen tuottamista varten. Jos jokin asia loukkaa, sen voi sanoa ääneen, eikä sieraimet väpättäen näyttää hapanta naamaa.
Niin no jos mun anoppi ei todella tiedä, että esim toisen haukkuminen ja huutaminen voi loukata niin saa ollakin ihmeissään. Etenkin kun poikansa on tästä käytöksestä hänelle puhunut.
Kuitenkin kaiken kakkamaisen käytöksen jälkeen anoppini todella voisi sanoa (valehdella), että koskaan ei ole loukannut mitenkään vain aina auttanut.
Tarinassa on erikoista, ettei miniä voi itse vastata anopilleen kutsuun. Ei tarvitse osallistua, jos ei kiinnosta mutta erikoista ellei aikuinen ihminen kykene itse vastaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarinassa on erikoista, ettei miniä voi itse vastata anopilleen kutsuun. Ei tarvitse osallistua, jos ei kiinnosta mutta erikoista ellei aikuinen ihminen kykene itse vastaamaan.
Koska minuä haluaa pitää sen etäisyyden ja miehensä sukunsa yhteyshenkilönä.
Vierailija kirjoitti:
Tarinassa on erikoista, ettei miniä voi itse vastata anopilleen kutsuun. Ei tarvitse osallistua, jos ei kiinnosta mutta erikoista ellei aikuinen ihminen kykene itse vastaamaan.
Meneehän se viesti perille miehenkin kautta. Miksi pitää piinata ihmistä, joka ei selkeästi halua olla lähemmin tekemisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna pyytäisin pojan välityksellä anteeksi, että olen ehkä liikaa tuppautunut elämään ja jättäisin sitten rauhaan. Älä myöskään piinaa muita miniöitä toistuvilla leffailloilla tai muilla seurusteluilla, vaan odota, jos he itse tekevät aloitteen sellaisiin.
Virheesi on siinä, että oletat, että miniät haluavat olla tekemisissä kanssasi automaattisesti, mutta sinun pitäisi hankkia oma elämä. Pahoittelen suoraan sanomista, mutta näin se on, usko pois.
Vierailija kirjoitti:
Tarinassa on erikoista, ettei miniä voi itse vastata anopilleen kutsuun. Ei tarvitse osallistua, jos ei kiinnosta mutta erikoista ellei aikuinen ihminen kykene itse vastaamaan.
Kyllä jokainen aikuinen tietää, että ei tuollaiset synny tyhjästä, vaan siinä on tapahtunut jotain sellaista, että anoppi on ottanut liikaa yhteyksiä eikä ole ymmärtänyt sopivuuden rajoja. Sitten on lopulta pakko tehdä ihan selväksi, että yhteydenpito ei ole toivottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarinassa on erikoista, ettei miniä voi itse vastata anopilleen kutsuun. Ei tarvitse osallistua, jos ei kiinnosta mutta erikoista ellei aikuinen ihminen kykene itse vastaamaan.
Meneehän se viesti perille miehenkin kautta. Miksi pitää piinata ihmistä, joka ei selkeästi halua olla lähemmin tekemisissä?
Meneekö perille sittenkään, kun tänne piti tulla valittamaan miniästä? Kaikki on muiden vika, mutta omaa osuutta tapahtumissa ei kerrota.
Meillä pojan tyttöystävä ei sano edes sitä päivääkään kun nähdään, nostelee vaan nokkaansa ja toistelee pojallemme jotain sanomisiani kuulteni. Jos olisin juoruilija ja pahanpuhuja olisin varmaan hyvää seuraa mutta kun perustan ihmissuhteet toisille arvoille, olen miniälle outo. On oppinut omassa suvussaan näköjään arvostelemaan ihmisiä, olemaan itsekäs ja viemään kaiken minkä irti saa itselleen ja kun meillä ei huvin vuoksi niin toimita, en ole suosiossa vaan vaikutan kaiketi vähä-älyiseltä. Sääli tulee omaa poikaa, kuinka sitä kohteleekaan. Poika tulee usein kotio tuohtuneena mutta ei suostu kertomaan mikä on.
Huh, mitä tämä anoppiviha on? Musta on ollut ihanaa tutustua miehen äitiin. Samalla on oppinut ymmärtämään miestäkin paremmin :) anoppi on ollut myös ihana mummo lapsillemme ja auttanut tosi paljon.
Toivon myös että saan tulevaisuudessa olla osana poikana perheen elämää.
Vierailija kirjoitti:
Huh, mitä tämä anoppiviha on? Musta on ollut ihanaa tutustua miehen äitiin. Samalla on oppinut ymmärtämään miestäkin paremmin :) anoppi on ollut myös ihana mummo lapsillemme ja auttanut tosi paljon.
Toivon myös että saan tulevaisuudessa olla osana poikana perheen elämää.
Kaikkien anopit eivät ole ihania mummoja ja mukavia ihmisiä. Ystäväni anoppi sammui, kun oli hoitamassa lastenlastaan, oma anoppini taas on koko ajan muun muassa haukkunut minua lapsille ja ollut paljon muitakin ongelmia kanssakäymisessä, koska tämä nainen on sellainen, joka riitelee ja rettelöi kaikkien kanssa. Tyttäreni anoppi taas on todella mukava, samoin omalla äidilläni on hyvät välit miniöihinsä, että kyllä se yleinen linja ihmissuhteissa pätee myös sukulaisuuksiin.
Jos ei osaa muutenkaan toimia ihmissuhteissa, ei osaa myöskään sukulaisuudessa. Sukulaissuhteen katkaiseminen vain on hankalampaa, kun olevinaan pitäisi olla tekemisissä, vaikka hankaluuksia olisi kuinka paljon.
Vierailija kirjoitti:
Huh, mitä tämä anoppiviha on? Musta on ollut ihanaa tutustua miehen äitiin. Samalla on oppinut ymmärtämään miestäkin paremmin :) anoppi on ollut myös ihana mummo lapsillemme ja auttanut tosi paljon.
Toivon myös että saan tulevaisuudessa olla osana poikana perheen elämää.
Minä en ainakaan tunne kategorisesti vihaa anoppeja kohtaan, en edes omaani. En vaan ole kiinnostunut hänestä tai hänen seurastaan, sillä vapaa-aikaa on vähän, ja vietän sen mieluummin kahden puolisoni, ystävieni tai oman sukuni kanssa.
Minä ilahtuisin jos oma anoppini kutsuisi minut kylään. Vaan ei, hänpä viestittelee ja kutsuu kylään vain mieheni exää... Olkoonkin että mieheni exällä ja miehelläni on kaksi lasta, ja kyllä anoppi saa ystävänsä ihan itse valita, mutta kyllähän tämä pahalta minusta tuntuu. Olen kuitenkin ollut mieheni kanssa jo kuusi vuotta yhdessä, ja anopin luona vieraillessamme mainitsee hän aina monta kertaa vierailun mitä kaikkea kivaa on "Emmin" kanssa viime aikoina tehnyt.
Hmm. Onko tämä kyseinen miniä poikasi ensimmäinen (miniä, tyttöystävä, avopuoliso)? Jos ei, niin miten edellisen kanssa sujui? Mietin vaan, onko se kuitenkin poikasi, joka jostain syystä on lähtenyt tälle linjalle eikä miniääkään kiinnosta kiinteämpi yhteys.