Lue keskustelun säännöt.
Hmm, miniä ei puhu minulle
12.12.2019 |
Mitenhän tähän nyt pitäisi suhtautua. Miniä ei kommunikoi kanssani lainkaan, ja poikani on kertonut minulle, että hänen kuulemma täytyy "hoitaa asiat minun kanssani". Minä luulin että meillä on ihan normaali ihmissuhde miniänkin kanssa, jossa me olemme molemmat yksilöitä ja kommunikoimme keskenämme meitä koskevista asioista. Mutta ilmeisesti poikani on jotenkin miniän asianhoitaja minun suuntaani, ja me miniän kanssa emme voi keskustella keskenämme.
Olisin ollut pyytämässä miniää illanviettoon muiden poikieni vaimojen ja itseni kanssa, olemme menossa leddaan ja syömään, mutta ilmeisesti kutsu täytyy välittää pojan kautta? Melko outoa, sanoisin.
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tässä ketjussa jo aika hyvin käy ilmi se, miksi miniä ei halua pitää yhteyttä.
Jep, nostetaan tikun nokkaan jostain mitättömästä asiasta, kun toimintatapa eroaa joidenkin toisten toimintatavoista. Haluaisin myös mielelläni kuulla, miten tilanne oikeasti käytännössä eteni siihen, että miniäehdokas on todennut yhteydenpidon tapahtuvan vain miehen kautta.
Ap tässä, suunnilleen näin se meni: Minä lähetän uudelle miniälle viestin, että moi, ollaan menossa X:n ja X:n kanssa syömään ja leffaan päivänä X, olisit lämpimästi tervetullut mukaan!
Vastaus tulee pojalta, että "X (miniä) on pyytänyt että minä hoidan yhteydenpidon omaan äitiini ja hän omaansa. Sori, vähän outoa, mutta älä välitä".
Mitähän tuosta nyt sanoisi, kyllä se juu vähän ihmetytti, mutta ei se minua sen enempää sureta. Kirjoitin tänne kun arvelin että täällä on varmaan monta miniää, ja tosiaan vaikuttaa olevan joku tällainen kulttuuri valloillaan jossa jotkut miniät haluavat ehdottomasti eristää itsensä miehensä suvusta. Suomi on vapaa maa, kyllä niinkin saa tehdä, jos sellaiseen on intohimo!
Poikasi on mölli kun kommentoi tuolla lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tässä on aika vaikea muodostaa mielikuvaa kummastakaan osapuolesta, niin kuitenkin ajattelisin, että miniä teki tuossa itselleen sudenkuopan ajatellen yhteydenpitoa jatkossa. Jos et ap tiedä, miten olet miniää loukannut, vai oletko loukannut ollenkaan, niin teidän seuraava tapaamisenne lienee kiusallinen. Itse en ainakaan kykenisi kovin luontevaan keskusteluun, jos olisin käskenyt mieheni sanoa sukulaiselleen noin. Asia vaatisi edes hiukan perusteluja, jossa selviäisi se perimmäinen syykin. Ehkä poikasi tietää. Ainahan voit kysyä häneltä suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tässä ketjussa jo aika hyvin käy ilmi se, miksi miniä ei halua pitää yhteyttä.
Jep, nostetaan tikun nokkaan jostain mitättömästä asiasta, kun toimintatapa eroaa joidenkin toisten toimintatavoista. Haluaisin myös mielelläni kuulla, miten tilanne oikeasti käytännössä eteni siihen, että miniäehdokas on todennut yhteydenpidon tapahtuvan vain miehen kautta.
Ap tässä, suunnilleen näin se meni: Minä lähetän uudelle miniälle viestin, että moi, ollaan menossa X:n ja X:n kanssa syömään ja leffaan päivänä X, olisit lämpimästi tervetullut mukaan!
Vastaus tulee pojalta, että "X (miniä) on pyytänyt että minä hoidan yhteydenpidon omaan äitiini ja hän omaansa. Sori, vähän outoa, mutta älä välitä".
Mitähän tuosta nyt sanoisi, kyllä se juu vähän ihmetytti, mutta ei se minua sen enempää sureta. Kirjoitin tänne kun arvelin että täällä on varmaan monta miniää, ja tosiaan vaikuttaa olevan joku tällainen kulttuuri valloillaan jossa jotkut miniät haluavat ehdottomasti eristää itsensä miehensä suvusta. Suomi on vapaa maa, kyllä niinkin saa tehdä, jos sellaiseen on intohimo!
No vaikeahan ulkopuolisena on tietää, miten teidän aikaisemmat tapaamiset esimerkiksi ovat menneet, onko hän voinut saada jotain hankalia viboja. Yleensä syy löytyy joko miniästä tai siitä anopista, jos toisen suvusta halutan "eristäytyä", ei varmaan mitään sen kummempaa kulttuuria ole valloillaan. Eli joko syy on miniän puolelta ja voi olla ihan sellainen, ettei siitä kannata pahastua, tai sitten olet voinut tehdää jotain, joka on saanut hänet varpailleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä, että lähinnä halusin pyytää tämän tuoreemmankin miniän mukaan ettei hänelle ainakaan tule tunnetta ettei häntä kutsuta, tai jätetään ulkopuolelle. Ei minulla ole erityistä tarvetta saada häntä mukaan, jos ei hän halua. Poikani viihtyvät yhdessä, ja sitä kautta miniät, ja ollaan muutenkin sukurakkaita, niin olisin ajatellut että on ystävällistä ottaa "mukaan porukkaan" (omasta mielestäni tietoinen ulkopuolelle jättäminen tuntuisi aika ikävältä).
Ei minua ihmetytä se, että ei halua mukaan, vaan se että on ikäänkuin kyvytön kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa ja siinä pitää olla jonkun (tässä tapauksessa poikani) välissä hoitamassa viestintä. Mitä jos joku kälyistä olisi häneen yhteydessä, miten näiden kirjoittamattomien sääntöjen mukaan silloin kuuluu toimia? Pitääkö silloinkin pojan hoitaa vastaaminen?
Antakaa sen olla! Herran tähden!
Luoja, todellakin. Miksi pitää hämmentää tuollaisia myrkkykeitoksia!?
Mitä IHMEEN myrkkykeitoksia??? Ihan sekasin kyllä täällä nuoret rouvat :D :D
Olen kyllä 61v ja itsekin anoppi. Oma anoppini levittelee edelleen pahoja puheita minusta ja ihmettelee, kun en käy häntä katsomassa hoitokodissa 😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tässä ketjussa jo aika hyvin käy ilmi se, miksi miniä ei halua pitää yhteyttä.
Jep, nostetaan tikun nokkaan jostain mitättömästä asiasta, kun toimintatapa eroaa joidenkin toisten toimintatavoista. Haluaisin myös mielelläni kuulla, miten tilanne oikeasti käytännössä eteni siihen, että miniäehdokas on todennut yhteydenpidon tapahtuvan vain miehen kautta.
Ap tässä, suunnilleen näin se meni: Minä lähetän uudelle miniälle viestin, että moi, ollaan menossa X:n ja X:n kanssa syömään ja leffaan päivänä X, olisit lämpimästi tervetullut mukaan!
Et ole ainakaan kertonut mitään sellaista, että miniä eristäisi itsensä miehensä suvusta. Kyse on vsin siitä, ettei hslua lähempää kanssakäymistä kanssasi. Mikset hyväksy sitä ja keskity niihin jotka haluavat kanssakäymistä. Pahanpuhuminen miniästä ja vääristely ei ratkaise mitään vaan tuo lisää ongelmia.
Vastaus tulee pojalta, että "X (miniä) on pyytänyt että minä hoidan yhteydenpidon omaan äitiini ja hän omaansa. Sori, vähän outoa, mutta älä välitä".
Mitähän tuosta nyt sanoisi, kyllä se juu vähän ihmetytti, mutta ei se minua sen enempää sureta. Kirjoitin tänne kun arvelin että täällä on varmaan monta miniää, ja tosiaan vaikuttaa olevan joku tällainen kulttuuri valloillaan jossa jotkut miniät haluavat ehdottomasti eristää itsensä miehensä suvusta. Suomi on vapaa maa, kyllä niinkin saa tehdä, jos sellaiseen on intohimo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä toisen pojan vaimo toimi samoin. Sitten mies täytti 60v ja juhlan kunniaksi lähdettiin New Yorkiin perhekuntana. Vain toisen pojan perhe pääsi mukaan (asiasta sovittiin vuotta aikaisemmin, ei ollut mikään päähänpisto). Kun palattiin reissusta, miniä soitti ja haukkui, koska heille ei kerrottu, että synttärisankari maksaa kaiken. Toki he olisi lähteneet, jos olisi tienneet. Miniä kertoi, että ottaa asian esille perinnönjaossa, kyseessä oli hänen mielestään normaalit elinkustannukset ylittävä lahja, joka pitää lisäksi ilmoittaa myös verottajalle.
No mitä miniä sanoi kun kerroit, että olit puhunut hänen miehelleen kyllä asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tässä ketjussa jo aika hyvin käy ilmi se, miksi miniä ei halua pitää yhteyttä.
Jep, nostetaan tikun nokkaan jostain mitättömästä asiasta, kun toimintatapa eroaa joidenkin toisten toimintatavoista. Haluaisin myös mielelläni kuulla, miten tilanne oikeasti käytännössä eteni siihen, että miniäehdokas on todennut yhteydenpidon tapahtuvan vain miehen kautta.
Ap tässä, suunnilleen näin se meni: Minä lähetän uudelle miniälle viestin, että moi, ollaan menossa X:n ja X:n kanssa syömään ja leffaan päivänä X, olisit lämpimästi tervetullut mukaan!
Et ole ainakaan kertonut mitään sellaista, että miniä eristäisi itsensä miehensä suvusta. Kyse on vsin siitä, ettei hslua lähempää kanssakäymistä kanssasi. Mikset hyväksy sitä ja keskity niihin jotka haluavat kanssakäymistä. Pahanpuhuminen miniästä ja vääristely ei ratkaise mitään vaan tuo lisää ongelmia.
Vastaus tulee pojalta, että "X (miniä) on pyytänyt että minä hoidan yhteydenpidon omaan äitiini ja hän omaansa. Sori, vähän outoa, mutta älä välitä".
Mitähän tuosta nyt sanoisi, kyllä se juu vähän ihmetytti, mutta ei se minua sen enempää sureta. Kirjoitin tänne kun arvelin että täällä on varmaan monta miniää, ja tosiaan vaikuttaa olevan joku tällainen kulttuuri valloillaan jossa jotkut miniät haluavat ehdottomasti eristää itsensä miehensä suvusta. Suomi on vapaa maa, kyllä niinkin saa tehdä, jos sellaiseen on intohimo!
Millä lailla eristää? Minusta sun koko hössötyksesi on omituista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon kyllä, että poikani löytää kivan vaimon sitten joskus mutta mä en kyllä haluaisi miniää!
Täällä on niin karmeita ketjuja, että hirvittää!
Onneksi mulla on tytyäriäkin. Ehkä vävyt ei ole niin pahoja.Hankaluuksia luvassa.
Etkö voisi takoa hyvissä ajoin päähäsi, että poikasi on aikuinen, eikä tarvitse enää sinua niistämään nenäänsä.
Hän on mies (tai hänestä toivottavasti sellainen on kasvamassa), ja äidin tarve vaihtuu naisen ja elämänkumppanin tarpeeksi. Jos näin ei käy, silloin on syytä ollaan huolissaan.
Ei miniä ole kilpailijasi. Hän on nro 1 aikuisen poikasi elämässä, jolloin sinulla on syytä olla tyytyväinen ja ylpeä pojasta, josta olet onnistunut kasvattamaan miehen.
Kun toimit viisaasti, etkä takerru aikuistuviin lapsiisi vaan tuet heitä itsenäistymisessä, sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä arvostetuksi ja kivaksi isoäidiksi. Se on sitä kehitystä sinun kohdallasi.
Olipa taas kliseinen kirjoitus. Niin miniäkeskeinen kuin olla ja voi.
Ensinnäkin. Miniä EI välttämättä ole nro 1 aikuisen miehen elämässä. Ylipäänsä kukaan ei ole ykkönen eikä kakkonen, sellaista järjestystä ei vain ole. Mieti omaa elämääsi. Kuka muka on sinun ykkösesi? Onko se mies? Vai olisiko sittenkin mahdollisesti lapsesi? Entä isäsi tai äitisi? Sisaresi tai veljesi? Laaditko todellakin arvolistan ja tärkeysjärjestyksen ihmisistä?
Elämäntilanteet vaihtuvat ja niiden mukaan mennään ja niiden mukaan myös ihmisten "järjestykset" siinä listalla, jos sellainen jollakin on. Kun mieheni äiti sairastui vaikeasti, hän oli kyllä täysin selvästi sinä aikana mieheni tärkein ihminen, jota hän eniten ajatteli. Näin, että hätä ja suru oli suuri. Eipä olisi tullut mieleenikään alkaa häntä siitä ojentaa ja asettaa itseäni anoppini eteen. Olet tyhmä.
Vai on tällä mahdollisella tulevalla anopilla sinun mielestäsi hyvät mahdollisuudet PÄÄSTÄ arvostetuksi ja kivaksi isoäidiksi... Mitenkäs se onkaan, oletko sinä kenties hyvinkin PÄÄSSYT arvostetuksi ja kivaksi miniäksi? Onko se ollut elämäsi tavoite? Mitä kaikkea olet sen eteen tehnyt? Se kun olisi siis sitä kehitystä sinun kohdallasi, eikö niin? Oletko sinä kuinkakin valmis ottamaan vastuun siitä, miten hyvänä ja arvostettuna miniänä sinua pidetään?
Kirjoittaja, jolle vastasit, ei edes OLE anoppi, ja sinä ohjeistat jo häntä ja neuvot kehittymään.... Millähän asteella oma kehityksesi lienee? Oletko ikinä ajatellut?
Kun poika perusraa perheen, se perhe on sen jälkeen hänen ykkösensä. Äiti ei enää siihen kuulu, on sukulainen.
Se haluaako miniä olla millään tavoin tekemisissä miehensä sukulaiaten kanssa on ihan hänen päätettävissään.
Se tuleeko anopista arvostettu isoäiti poikansa oerheelle, riippuu hänen käytöksestään ja pojan perheen aikuisista.
Tietenkin on miniän päätettävissä, haluaako hän olla tekemisissä miehen sukulaisten kanssa vai ei. Mutta: Ihan samalla tavalla on anopin päätettävissä, haluaako hän olla miniän kanssa tekemisissä, vai ei.
Se, tuleeko anopista arvostettu isoäiti... niin onko se jotenkin tavoittelemisen arvoinen asia? Jos joku miniän ärvelö, jonka elämän päätarkoitus on pitää miehensä mahdollisimman kaukana tämän äidistä ja lapsuudenperheestä, ei arvosta anoppiaan isoäitinä, niin so what? Ei siihen rooliin niin hirveästi sitten halua olekaan. Saa pitää porukkansa erossa. Jos ei itsellään ole minkäänlaista mielihalua pitää välejä läheisinä, niin ei niitä kannata pakolla yrittää lähentää. Sitten ei ole lapsilla isoäitiä eikä isoisää.
Kaikki kun on tässä elämässä vastavuoroista. Oppikaa nyt ihmiset tämä. Niin miniät kuin anopitkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon kyllä, että poikani löytää kivan vaimon sitten joskus mutta mä en kyllä haluaisi miniää!
Täällä on niin karmeita ketjuja, että hirvittää!
Onneksi mulla on tytyäriäkin. Ehkä vävyt ei ole niin pahoja.Hankaluuksia luvassa.
Etkö voisi takoa hyvissä ajoin päähäsi, että poikasi on aikuinen, eikä tarvitse enää sinua niistämään nenäänsä.
Hän on mies (tai hänestä toivottavasti sellainen on kasvamassa), ja äidin tarve vaihtuu naisen ja elämänkumppanin tarpeeksi. Jos näin ei käy, silloin on syytä ollaan huolissaan.
Ei miniä ole kilpailijasi. Hän on nro 1 aikuisen poikasi elämässä, jolloin sinulla on syytä olla tyytyväinen ja ylpeä pojasta, josta olet onnistunut kasvattamaan miehen.
Kun toimit viisaasti, etkä takerru aikuistuviin lapsiisi vaan tuet heitä itsenäistymisessä, sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä arvostetuksi ja kivaksi isoäidiksi. Se on sitä kehitystä sinun kohdallasi.
Olipa taas kliseinen kirjoitus. Niin miniäkeskeinen kuin olla ja voi.
Ensinnäkin. Miniä EI välttämättä ole nro 1 aikuisen miehen elämässä. Ylipäänsä kukaan ei ole ykkönen eikä kakkonen, sellaista järjestystä ei vain ole. Mieti omaa elämääsi. Kuka muka on sinun ykkösesi? Onko se mies? Vai olisiko sittenkin mahdollisesti lapsesi? Entä isäsi tai äitisi? Sisaresi tai veljesi? Laaditko todellakin arvolistan ja tärkeysjärjestyksen ihmisistä?
Elämäntilanteet vaihtuvat ja niiden mukaan mennään ja niiden mukaan myös ihmisten "järjestykset" siinä listalla, jos sellainen jollakin on. Kun mieheni äiti sairastui vaikeasti, hän oli kyllä täysin selvästi sinä aikana mieheni tärkein ihminen, jota hän eniten ajatteli. Näin, että hätä ja suru oli suuri. Eipä olisi tullut mieleenikään alkaa häntä siitä ojentaa ja asettaa itseäni anoppini eteen. Olet tyhmä.
Vai on tällä mahdollisella tulevalla anopilla sinun mielestäsi hyvät mahdollisuudet PÄÄSTÄ arvostetuksi ja kivaksi isoäidiksi... Mitenkäs se onkaan, oletko sinä kenties hyvinkin PÄÄSSYT arvostetuksi ja kivaksi miniäksi? Onko se ollut elämäsi tavoite? Mitä kaikkea olet sen eteen tehnyt? Se kun olisi siis sitä kehitystä sinun kohdallasi, eikö niin? Oletko sinä kuinkakin valmis ottamaan vastuun siitä, miten hyvänä ja arvostettuna miniänä sinua pidetään?
Kirjoittaja, jolle vastasit, ei edes OLE anoppi, ja sinä ohjeistat jo häntä ja neuvot kehittymään.... Millähän asteella oma kehityksesi lienee? Oletko ikinä ajatellut?
Kun poika perusraa perheen, se perhe on sen jälkeen hänen ykkösensä. Äiti ei enää siihen kuulu, on sukulainen.
Se haluaako miniä olla millään tavoin tekemisissä miehensä sukulaiaten kanssa on ihan hänen päätettävissään.
Se tuleeko anopista arvostettu isoäiti poikansa oerheelle, riippuu hänen käytöksestään ja pojan perheen aikuisista.
Tietenkin on miniän päätettävissä, haluaako hän olla tekemisissä miehen sukulaisten kanssa vai ei. Mutta: Ihan samalla tavalla on anopin päätettävissä, haluaako hän olla miniän kanssa tekemisissä, vai ei.
Se, tuleeko anopista arvostettu isoäiti... niin onko se jotenkin tavoittelemisen arvoinen asia? Jos joku miniän ärvelö, jonka elämän päätarkoitus on pitää miehensä mahdollisimman kaukana tämän äidistä ja lapsuudenperheestä, ei arvosta anoppiaan isoäitinä, niin so what? Ei siihen rooliin niin hirveästi sitten halua olekaan. Saa pitää porukkansa erossa. Jos ei itsellään ole minkäänlaista mielihalua pitää välejä läheisinä, niin ei niitä kannata pakolla yrittää lähentää. Sitten ei ole lapsilla isoäitiä eikä isoisää.
Kaikki kun on tässä elämässä vastavuoroista. Oppikaa nyt ihmiset tämä. Niin miniät kuin anopitkin.
Tietenkin.
Ei ole, ei. Jos poika ei halua äitiään hössöttämään tai määräämään nini sitten perheellä on muita oikeasti haluttuja läheisiä.
Mitä ihmettä sinä räksytät. Melkein kuin uhkailisit. että tottele anoppia niin olet ypöyksin. Höpöhöpö. SAa paljon paremman elämän ilman taakkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tässä ketjussa jo aika hyvin käy ilmi se, miksi miniä ei halua pitää yhteyttä.
Jep, nostetaan tikun nokkaan jostain mitättömästä asiasta, kun toimintatapa eroaa joidenkin toisten toimintatavoista. Haluaisin myös mielelläni kuulla, miten tilanne oikeasti käytännössä eteni siihen, että miniäehdokas on todennut yhteydenpidon tapahtuvan vain miehen kautta.
Ap tässä, suunnilleen näin se meni: Minä lähetän uudelle miniälle viestin, että moi, ollaan menossa X:n ja X:n kanssa syömään ja leffaan päivänä X, olisit lämpimästi tervetullut mukaan!
Vastaus tulee pojalta, että "X (miniä) on pyytänyt että minä hoidan yhteydenpidon omaan äitiini ja hän omaansa. Sori, vähän outoa, mutta älä välitä".
Mitähän tuosta nyt sanoisi, kyllä se juu vähän ihmetytti, mutta ei se minua sen enempää sureta. Kirjoitin tänne kun arvelin että täällä on varmaan monta miniää, ja tosiaan vaikuttaa olevan joku tällainen kulttuuri valloillaan jossa jotkut miniät haluavat ehdottomasti eristää itsensä miehensä suvusta. Suomi on vapaa maa, kyllä niinkin saa tehdä, jos sellaiseen on intohimo!
Poikasi on mölli kun kommentoi tuolla lailla.
Jep, vaikuttaa mammanpojalta ja aloittaja hirviöanopilta. Sen verran passiivisaggressiivinen sävy viestissä.
Olen ollut ukkoni kanssa 10 vuotta, eikä sinä aikana ole tullut kertaakaan erityisesti asiaa anopille. Toisin sanoen en ole joutunut "asioimaan" anopin kanssa, enkä laittamaan miestäni asialle omasta puolestani.
Ja juu ei todellakaan kiinnosta "hengata" anopin kanssa. Ihan kohteliaissa väleissä ollaan ja nähdään 1-3 kertaa vuodessa. Se riittää hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon kyllä, että poikani löytää kivan vaimon sitten joskus mutta mä en kyllä haluaisi miniää!
Täällä on niin karmeita ketjuja, että hirvittää!
Onneksi mulla on tytyäriäkin. Ehkä vävyt ei ole niin pahoja.Hankaluuksia luvassa.
Etkö voisi takoa hyvissä ajoin päähäsi, että poikasi on aikuinen, eikä tarvitse enää sinua niistämään nenäänsä.
Hän on mies (tai hänestä toivottavasti sellainen on kasvamassa), ja äidin tarve vaihtuu naisen ja elämänkumppanin tarpeeksi. Jos näin ei käy, silloin on syytä ollaan huolissaan.
Ei miniä ole kilpailijasi. Hän on nro 1 aikuisen poikasi elämässä, jolloin sinulla on syytä olla tyytyväinen ja ylpeä pojasta, josta olet onnistunut kasvattamaan miehen.
Kun toimit viisaasti, etkä takerru aikuistuviin lapsiisi vaan tuet heitä itsenäistymisessä, sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä arvostetuksi ja kivaksi isoäidiksi. Se on sitä kehitystä sinun kohdallasi.
Olipa taas kliseinen kirjoitus. Niin miniäkeskeinen kuin olla ja voi.
Ensinnäkin. Miniä EI välttämättä ole nro 1 aikuisen miehen elämässä. Ylipäänsä kukaan ei ole ykkönen eikä kakkonen, sellaista järjestystä ei vain ole. Mieti omaa elämääsi. Kuka muka on sinun ykkösesi? Onko se mies? Vai olisiko sittenkin mahdollisesti lapsesi? Entä isäsi tai äitisi? Sisaresi tai veljesi? Laaditko todellakin arvolistan ja tärkeysjärjestyksen ihmisistä?
Elämäntilanteet vaihtuvat ja niiden mukaan mennään ja niiden mukaan myös ihmisten "järjestykset" siinä listalla, jos sellainen jollakin on. Kun mieheni äiti sairastui vaikeasti, hän oli kyllä täysin selvästi sinä aikana mieheni tärkein ihminen, jota hän eniten ajatteli. Näin, että hätä ja suru oli suuri. Eipä olisi tullut mieleenikään alkaa häntä siitä ojentaa ja asettaa itseäni anoppini eteen. Olet tyhmä.
Vai on tällä mahdollisella tulevalla anopilla sinun mielestäsi hyvät mahdollisuudet PÄÄSTÄ arvostetuksi ja kivaksi isoäidiksi... Mitenkäs se onkaan, oletko sinä kenties hyvinkin PÄÄSSYT arvostetuksi ja kivaksi miniäksi? Onko se ollut elämäsi tavoite? Mitä kaikkea olet sen eteen tehnyt? Se kun olisi siis sitä kehitystä sinun kohdallasi, eikö niin? Oletko sinä kuinkakin valmis ottamaan vastuun siitä, miten hyvänä ja arvostettuna miniänä sinua pidetään?
Kirjoittaja, jolle vastasit, ei edes OLE anoppi, ja sinä ohjeistat jo häntä ja neuvot kehittymään.... Millähän asteella oma kehityksesi lienee? Oletko ikinä ajatellut?
Kun poika perusraa perheen, se perhe on sen jälkeen hänen ykkösensä. Äiti ei enää siihen kuulu, on sukulainen.
Se haluaako miniä olla millään tavoin tekemisissä miehensä sukulaiaten kanssa on ihan hänen päätettävissään.
Se tuleeko anopista arvostettu isoäiti poikansa oerheelle, riippuu hänen käytöksestään ja pojan perheen aikuisista.
Tietenkin on miniän päätettävissä, haluaako hän olla tekemisissä miehen sukulaisten kanssa vai ei. Mutta: Ihan samalla tavalla on anopin päätettävissä, haluaako hän olla miniän kanssa tekemisissä, vai ei.
Se, tuleeko anopista arvostettu isoäiti... niin onko se jotenkin tavoittelemisen arvoinen asia? Jos joku miniän ärvelö, jonka elämän päätarkoitus on pitää miehensä mahdollisimman kaukana tämän äidistä ja lapsuudenperheestä, ei arvosta anoppiaan isoäitinä, niin so what? Ei siihen rooliin niin hirveästi sitten halua olekaan. Saa pitää porukkansa erossa. Jos ei itsellään ole minkäänlaista mielihalua pitää välejä läheisinä, niin ei niitä kannata pakolla yrittää lähentää. Sitten ei ole lapsilla isoäitiä eikä isoisää.
Kaikki kun on tässä elämässä vastavuoroista. Oppikaa nyt ihmiset tämä. Niin miniät kuin anopitkin.
Tietenkin.
Ei ole, ei. Jos poika ei halua äitiään hössöttämään tai määräämään nini sitten perheellä on muita oikeasti haluttuja läheisiä.
Mitä ihmettä sinä räksytät. Melkein kuin uhkailisit. että tottele anoppia niin olet ypöyksin. Höpöhöpö. SAa paljon paremman elämän ilman taakkoja.
Tämä on totta. Jos ei halua anoppia tai omaa äitiä elämäänsä, niin ei heidän kanssaan ole pakko olla tekemisissä. Mummopalvelut saa rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon kyllä, että poikani löytää kivan vaimon sitten joskus mutta mä en kyllä haluaisi miniää!
Täällä on niin karmeita ketjuja, että hirvittää!
Onneksi mulla on tytyäriäkin. Ehkä vävyt ei ole niin pahoja.Hankaluuksia luvassa.
Etkö voisi takoa hyvissä ajoin päähäsi, että poikasi on aikuinen, eikä tarvitse enää sinua niistämään nenäänsä.
Hän on mies (tai hänestä toivottavasti sellainen on kasvamassa), ja äidin tarve vaihtuu naisen ja elämänkumppanin tarpeeksi. Jos näin ei käy, silloin on syytä ollaan huolissaan.
Ei miniä ole kilpailijasi. Hän on nro 1 aikuisen poikasi elämässä, jolloin sinulla on syytä olla tyytyväinen ja ylpeä pojasta, josta olet onnistunut kasvattamaan miehen.
Kun toimit viisaasti, etkä takerru aikuistuviin lapsiisi vaan tuet heitä itsenäistymisessä, sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä arvostetuksi ja kivaksi isoäidiksi. Se on sitä kehitystä sinun kohdallasi.
Olipa taas kliseinen kirjoitus. Niin miniäkeskeinen kuin olla ja voi.
Ensinnäkin. Miniä EI välttämättä ole nro 1 aikuisen miehen elämässä. Ylipäänsä kukaan ei ole ykkönen eikä kakkonen, sellaista järjestystä ei vain ole. Mieti omaa elämääsi. Kuka muka on sinun ykkösesi? Onko se mies? Vai olisiko sittenkin mahdollisesti lapsesi? Entä isäsi tai äitisi? Sisaresi tai veljesi? Laaditko todellakin arvolistan ja tärkeysjärjestyksen ihmisistä?
Elämäntilanteet vaihtuvat ja niiden mukaan mennään ja niiden mukaan myös ihmisten "järjestykset" siinä listalla, jos sellainen jollakin on. Kun mieheni äiti sairastui vaikeasti, hän oli kyllä täysin selvästi sinä aikana mieheni tärkein ihminen, jota hän eniten ajatteli. Näin, että hätä ja suru oli suuri. Eipä olisi tullut mieleenikään alkaa häntä siitä ojentaa ja asettaa itseäni anoppini eteen. Olet tyhmä.
Vai on tällä mahdollisella tulevalla anopilla sinun mielestäsi hyvät mahdollisuudet PÄÄSTÄ arvostetuksi ja kivaksi isoäidiksi... Mitenkäs se onkaan, oletko sinä kenties hyvinkin PÄÄSSYT arvostetuksi ja kivaksi miniäksi? Onko se ollut elämäsi tavoite? Mitä kaikkea olet sen eteen tehnyt? Se kun olisi siis sitä kehitystä sinun kohdallasi, eikö niin? Oletko sinä kuinkakin valmis ottamaan vastuun siitä, miten hyvänä ja arvostettuna miniänä sinua pidetään?
Kirjoittaja, jolle vastasit, ei edes OLE anoppi, ja sinä ohjeistat jo häntä ja neuvot kehittymään.... Millähän asteella oma kehityksesi lienee? Oletko ikinä ajatellut?
Kun poika perusraa perheen, se perhe on sen jälkeen hänen ykkösensä. Äiti ei enää siihen kuulu, on sukulainen.
Se haluaako miniä olla millään tavoin tekemisissä miehensä sukulaiaten kanssa on ihan hänen päätettävissään.
Se tuleeko anopista arvostettu isoäiti poikansa oerheelle, riippuu hänen käytöksestään ja pojan perheen aikuisista.
Tietenkin on miniän päätettävissä, haluaako hän olla tekemisissä miehen sukulaisten kanssa vai ei. Mutta: Ihan samalla tavalla on anopin päätettävissä, haluaako hän olla miniän kanssa tekemisissä, vai ei.
Se, tuleeko anopista arvostettu isoäiti... niin onko se jotenkin tavoittelemisen arvoinen asia? Jos joku miniän ärvelö, jonka elämän päätarkoitus on pitää miehensä mahdollisimman kaukana tämän äidistä ja lapsuudenperheestä, ei arvosta anoppiaan isoäitinä, niin so what? Ei siihen rooliin niin hirveästi sitten halua olekaan. Saa pitää porukkansa erossa. Jos ei itsellään ole minkäänlaista mielihalua pitää välejä läheisinä, niin ei niitä kannata pakolla yrittää lähentää. Sitten ei ole lapsilla isoäitiä eikä isoisää.
Kaikki kun on tässä elämässä vastavuoroista. Oppikaa nyt ihmiset tämä. Niin miniät kuin anopitkin.
Tietenkin.
Ei ole, ei. Jos poika ei halua äitiään hössöttämään tai määräämään nini sitten perheellä on muita oikeasti haluttuja läheisiä.
Mitä ihmettä sinä räksytät. Melkein kuin uhkailisit. että tottele anoppia niin olet ypöyksin. Höpöhöpö. SAa paljon paremman elämän ilman taakkoja.
Tämä on totta. Jos ei halua anoppia tai omaa äitiä elämäänsä, niin ei heidän kanssaan ole pakko olla tekemisissä. Mummopalvelut saa rahalla.
Tai esim naapurista kuten me. Isäni serkku on myös läheinen meille.
Anoppi on kuollut ja äitini on horror.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tässä ketjussa jo aika hyvin käy ilmi se, miksi miniä ei halua pitää yhteyttä.
Jep, nostetaan tikun nokkaan jostain mitättömästä asiasta, kun toimintatapa eroaa joidenkin toisten toimintatavoista. Haluaisin myös mielelläni kuulla, miten tilanne oikeasti käytännössä eteni siihen, että miniäehdokas on todennut yhteydenpidon tapahtuvan vain miehen kautta.
Ap tässä, suunnilleen näin se meni: Minä lähetän uudelle miniälle viestin, että moi, ollaan menossa X:n ja X:n kanssa syömään ja leffaan päivänä X, olisit lämpimästi tervetullut mukaan!
Vastaus tulee pojalta, että "X (miniä) on pyytänyt että minä hoidan yhteydenpidon omaan äitiini ja hän omaansa. Sori, vähän outoa, mutta älä välitä".
Mitähän tuosta nyt sanoisi, kyllä se juu vähän ihmetytti, mutta ei se minua sen enempää sureta. Kirjoitin tänne kun arvelin että täällä on varmaan monta miniää, ja tosiaan vaikuttaa olevan joku tällainen kulttuuri valloillaan jossa jotkut miniät haluavat ehdottomasti eristää itsensä miehensä suvusta. Suomi on vapaa maa, kyllä niinkin saa tehdä, jos sellaiseen on intohimo!
Poikasi on mölli kun kommentoi tuolla lailla.
Jep, vaikuttaa mammanpojalta ja aloittaja hirviöanopilta. Sen verran passiivisaggressiivinen sävy viestissä.
Ahahaa, ja se ei ole lainkaan passiivisaggressiivista, että pyytää ilman mitään järkevää syytä jotakuta toista vastaamaan puolestaan toiselle ihmiselle? Kai se ap.n miniäkin olisi sentään itse voinut vastata tekstariin, että "kiitos ei, ja laita jatkossa viestit pojallesi"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon kyllä, että poikani löytää kivan vaimon sitten joskus mutta mä en kyllä haluaisi miniää!
Täällä on niin karmeita ketjuja, että hirvittää!
Onneksi mulla on tytyäriäkin. Ehkä vävyt ei ole niin pahoja.Hankaluuksia luvassa.
Etkö voisi takoa hyvissä ajoin päähäsi, että poikasi on aikuinen, eikä tarvitse enää sinua niistämään nenäänsä.
Hän on mies (tai hänestä toivottavasti sellainen on kasvamassa), ja äidin tarve vaihtuu naisen ja elämänkumppanin tarpeeksi. Jos näin ei käy, silloin on syytä ollaan huolissaan.
Ei miniä ole kilpailijasi. Hän on nro 1 aikuisen poikasi elämässä, jolloin sinulla on syytä olla tyytyväinen ja ylpeä pojasta, josta olet onnistunut kasvattamaan miehen.
Kun toimit viisaasti, etkä takerru aikuistuviin lapsiisi vaan tuet heitä itsenäistymisessä, sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä arvostetuksi ja kivaksi isoäidiksi. Se on sitä kehitystä sinun kohdallasi.
Olipa taas kliseinen kirjoitus. Niin miniäkeskeinen kuin olla ja voi.
Ensinnäkin. Miniä EI välttämättä ole nro 1 aikuisen miehen elämässä. Ylipäänsä kukaan ei ole ykkönen eikä kakkonen, sellaista järjestystä ei vain ole. Mieti omaa elämääsi. Kuka muka on sinun ykkösesi? Onko se mies? Vai olisiko sittenkin mahdollisesti lapsesi? Entä isäsi tai äitisi? Sisaresi tai veljesi? Laaditko todellakin arvolistan ja tärkeysjärjestyksen ihmisistä?
Elämäntilanteet vaihtuvat ja niiden mukaan mennään ja niiden mukaan myös ihmisten "järjestykset" siinä listalla, jos sellainen jollakin on. Kun mieheni äiti sairastui vaikeasti, hän oli kyllä täysin selvästi sinä aikana mieheni tärkein ihminen, jota hän eniten ajatteli. Näin, että hätä ja suru oli suuri. Eipä olisi tullut mieleenikään alkaa häntä siitä ojentaa ja asettaa itseäni anoppini eteen. Olet tyhmä.
Vai on tällä mahdollisella tulevalla anopilla sinun mielestäsi hyvät mahdollisuudet PÄÄSTÄ arvostetuksi ja kivaksi isoäidiksi... Mitenkäs se onkaan, oletko sinä kenties hyvinkin PÄÄSSYT arvostetuksi ja kivaksi miniäksi? Onko se ollut elämäsi tavoite? Mitä kaikkea olet sen eteen tehnyt? Se kun olisi siis sitä kehitystä sinun kohdallasi, eikö niin? Oletko sinä kuinkakin valmis ottamaan vastuun siitä, miten hyvänä ja arvostettuna miniänä sinua pidetään?
Kirjoittaja, jolle vastasit, ei edes OLE anoppi, ja sinä ohjeistat jo häntä ja neuvot kehittymään.... Millähän asteella oma kehityksesi lienee? Oletko ikinä ajatellut?
Kun poika perusraa perheen, se perhe on sen jälkeen hänen ykkösensä. Äiti ei enää siihen kuulu, on sukulainen.
Se haluaako miniä olla millään tavoin tekemisissä miehensä sukulaiaten kanssa on ihan hänen päätettävissään.
Se tuleeko anopista arvostettu isoäiti poikansa oerheelle, riippuu hänen käytöksestään ja pojan perheen aikuisista.
Tietenkin on miniän päätettävissä, haluaako hän olla tekemisissä miehen sukulaisten kanssa vai ei. Mutta: Ihan samalla tavalla on anopin päätettävissä, haluaako hän olla miniän kanssa tekemisissä, vai ei.
Se, tuleeko anopista arvostettu isoäiti... niin onko se jotenkin tavoittelemisen arvoinen asia? Jos joku miniän ärvelö, jonka elämän päätarkoitus on pitää miehensä mahdollisimman kaukana tämän äidistä ja lapsuudenperheestä, ei arvosta anoppiaan isoäitinä, niin so what? Ei siihen rooliin niin hirveästi sitten halua olekaan. Saa pitää porukkansa erossa. Jos ei itsellään ole minkäänlaista mielihalua pitää välejä läheisinä, niin ei niitä kannata pakolla yrittää lähentää. Sitten ei ole lapsilla isoäitiä eikä isoisää.
Kaikki kun on tässä elämässä vastavuoroista. Oppikaa nyt ihmiset tämä. Niin miniät kuin anopitkin.
Tietenkin.
Ei ole, ei. Jos poika ei halua äitiään hössöttämään tai määräämään nini sitten perheellä on muita oikeasti haluttuja läheisiä.
Mitä ihmettä sinä räksytät. Melkein kuin uhkailisit. että tottele anoppia niin olet ypöyksin. Höpöhöpö. SAa paljon paremman elämän ilman taakkoja.
Eihän tuossa sanottu ettei poika halua äitiään mukaan, vaan että miniä ei halua. Poika varmaan haluaisi, ja lapset, mutta miniä haluaa olla ykkönen ja pitää koko perheen erossa miehen sukulaisista :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tässä ketjussa jo aika hyvin käy ilmi se, miksi miniä ei halua pitää yhteyttä.
Jep, nostetaan tikun nokkaan jostain mitättömästä asiasta, kun toimintatapa eroaa joidenkin toisten toimintatavoista. Haluaisin myös mielelläni kuulla, miten tilanne oikeasti käytännössä eteni siihen, että miniäehdokas on todennut yhteydenpidon tapahtuvan vain miehen kautta.
Ap tässä, suunnilleen näin se meni: Minä lähetän uudelle miniälle viestin, että moi, ollaan menossa X:n ja X:n kanssa syömään ja leffaan päivänä X, olisit lämpimästi tervetullut mukaan!
Vastaus tulee pojalta, että "X (miniä) on pyytänyt että minä hoidan yhteydenpidon omaan äitiini ja hän omaansa. Sori, vähän outoa, mutta älä välitä".
Mitähän tuosta nyt sanoisi, kyllä se juu vähän ihmetytti, mutta ei se minua sen enempää sureta. Kirjoitin tänne kun arvelin että täällä on varmaan monta miniää, ja tosiaan vaikuttaa olevan joku tällainen kulttuuri valloillaan jossa jotkut miniät haluavat ehdottomasti eristää itsensä miehensä suvusta. Suomi on vapaa maa, kyllä niinkin saa tehdä, jos sellaiseen on intohimo!
Poikasi on mölli kun kommentoi tuolla lailla.
Jep, vaikuttaa mammanpojalta ja aloittaja hirviöanopilta. Sen verran passiivisaggressiivinen sävy viestissä.
Ahahaa, ja se ei ole lainkaan passiivisaggressiivista, että pyytää ilman mitään järkevää syytä jotakuta toista vastaamaan puolestaan toiselle ihmiselle? Kai se ap.n miniäkin olisi sentään itse voinut vastata tekstariin, että "kiitos ei, ja laita jatkossa viestit pojallesi"?
Miten niin? Anoppi tunki liikaa ja nyt tietää rajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon kyllä, että poikani löytää kivan vaimon sitten joskus mutta mä en kyllä haluaisi miniää!
Täällä on niin karmeita ketjuja, että hirvittää!
Onneksi mulla on tytyäriäkin. Ehkä vävyt ei ole niin pahoja.Hankaluuksia luvassa.
Etkö voisi takoa hyvissä ajoin päähäsi, että poikasi on aikuinen, eikä tarvitse enää sinua niistämään nenäänsä.
Hän on mies (tai hänestä toivottavasti sellainen on kasvamassa), ja äidin tarve vaihtuu naisen ja elämänkumppanin tarpeeksi. Jos näin ei käy, silloin on syytä ollaan huolissaan.
Ei miniä ole kilpailijasi. Hän on nro 1 aikuisen poikasi elämässä, jolloin sinulla on syytä olla tyytyväinen ja ylpeä pojasta, josta olet onnistunut kasvattamaan miehen.
Kun toimit viisaasti, etkä takerru aikuistuviin lapsiisi vaan tuet heitä itsenäistymisessä, sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä arvostetuksi ja kivaksi isoäidiksi. Se on sitä kehitystä sinun kohdallasi.
Olipa taas kliseinen kirjoitus. Niin miniäkeskeinen kuin olla ja voi.
Ensinnäkin. Miniä EI välttämättä ole nro 1 aikuisen miehen elämässä. Ylipäänsä kukaan ei ole ykkönen eikä kakkonen, sellaista järjestystä ei vain ole. Mieti omaa elämääsi. Kuka muka on sinun ykkösesi? Onko se mies? Vai olisiko sittenkin mahdollisesti lapsesi? Entä isäsi tai äitisi? Sisaresi tai veljesi? Laaditko todellakin arvolistan ja tärkeysjärjestyksen ihmisistä?
Elämäntilanteet vaihtuvat ja niiden mukaan mennään ja niiden mukaan myös ihmisten "järjestykset" siinä listalla, jos sellainen jollakin on. Kun mieheni äiti sairastui vaikeasti, hän oli kyllä täysin selvästi sinä aikana mieheni tärkein ihminen, jota hän eniten ajatteli. Näin, että hätä ja suru oli suuri. Eipä olisi tullut mieleenikään alkaa häntä siitä ojentaa ja asettaa itseäni anoppini eteen. Olet tyhmä.
Vai on tällä mahdollisella tulevalla anopilla sinun mielestäsi hyvät mahdollisuudet PÄÄSTÄ arvostetuksi ja kivaksi isoäidiksi... Mitenkäs se onkaan, oletko sinä kenties hyvinkin PÄÄSSYT arvostetuksi ja kivaksi miniäksi? Onko se ollut elämäsi tavoite? Mitä kaikkea olet sen eteen tehnyt? Se kun olisi siis sitä kehitystä sinun kohdallasi, eikö niin? Oletko sinä kuinkakin valmis ottamaan vastuun siitä, miten hyvänä ja arvostettuna miniänä sinua pidetään?
Kirjoittaja, jolle vastasit, ei edes OLE anoppi, ja sinä ohjeistat jo häntä ja neuvot kehittymään.... Millähän asteella oma kehityksesi lienee? Oletko ikinä ajatellut?
Kun poika perusraa perheen, se perhe on sen jälkeen hänen ykkösensä. Äiti ei enää siihen kuulu, on sukulainen.
Se haluaako miniä olla millään tavoin tekemisissä miehensä sukulaiaten kanssa on ihan hänen päätettävissään.
Se tuleeko anopista arvostettu isoäiti poikansa oerheelle, riippuu hänen käytöksestään ja pojan perheen aikuisista.
Tietenkin on miniän päätettävissä, haluaako hän olla tekemisissä miehen sukulaisten kanssa vai ei. Mutta: Ihan samalla tavalla on anopin päätettävissä, haluaako hän olla miniän kanssa tekemisissä, vai ei.
Se, tuleeko anopista arvostettu isoäiti... niin onko se jotenkin tavoittelemisen arvoinen asia? Jos joku miniän ärvelö, jonka elämän päätarkoitus on pitää miehensä mahdollisimman kaukana tämän äidistä ja lapsuudenperheestä, ei arvosta anoppiaan isoäitinä, niin so what? Ei siihen rooliin niin hirveästi sitten halua olekaan. Saa pitää porukkansa erossa. Jos ei itsellään ole minkäänlaista mielihalua pitää välejä läheisinä, niin ei niitä kannata pakolla yrittää lähentää. Sitten ei ole lapsilla isoäitiä eikä isoisää.
Kaikki kun on tässä elämässä vastavuoroista. Oppikaa nyt ihmiset tämä. Niin miniät kuin anopitkin.
Tietenkin.
Ei ole, ei. Jos poika ei halua äitiään hössöttämään tai määräämään nini sitten perheellä on muita oikeasti haluttuja läheisiä.
Mitä ihmettä sinä räksytät. Melkein kuin uhkailisit. että tottele anoppia niin olet ypöyksin. Höpöhöpö. SAa paljon paremman elämän ilman taakkoja.
Eihän tuossa sanottu ettei poika halua äitiään mukaan, vaan että miniä ei halua. Poika varmaan haluaisi, ja lapset, mutta miniä haluaa olla ykkönen ja pitää koko perheen erossa miehen sukulaisista :)
Se voi yhtä hyvin olla se omakin lapsi.
Ja aivan turha kuvitella että joku ihminen täyttäisi maailmankaikkeutensa jollain pässillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tässä ketjussa jo aika hyvin käy ilmi se, miksi miniä ei halua pitää yhteyttä.
Jep, nostetaan tikun nokkaan jostain mitättömästä asiasta, kun toimintatapa eroaa joidenkin toisten toimintatavoista. Haluaisin myös mielelläni kuulla, miten tilanne oikeasti käytännössä eteni siihen, että miniäehdokas on todennut yhteydenpidon tapahtuvan vain miehen kautta.
Ap tässä, suunnilleen näin se meni: Minä lähetän uudelle miniälle viestin, että moi, ollaan menossa X:n ja X:n kanssa syömään ja leffaan päivänä X, olisit lämpimästi tervetullut mukaan!
Vastaus tulee pojalta, että "X (miniä) on pyytänyt että minä hoidan yhteydenpidon omaan äitiini ja hän omaansa. Sori, vähän outoa, mutta älä välitä".
Mitähän tuosta nyt sanoisi, kyllä se juu vähän ihmetytti, mutta ei se minua sen enempää sureta. Kirjoitin tänne kun arvelin että täällä on varmaan monta miniää, ja tosiaan vaikuttaa olevan joku tällainen kulttuuri valloillaan jossa jotkut miniät haluavat ehdottomasti eristää itsensä miehensä suvusta. Suomi on vapaa maa, kyllä niinkin saa tehdä, jos sellaiseen on intohimo!
Poikasi on mölli kun kommentoi tuolla lailla.
Jep, vaikuttaa mammanpojalta ja aloittaja hirviöanopilta. Sen verran passiivisaggressiivinen sävy viestissä.
Ahahaa, ja se ei ole lainkaan passiivisaggressiivista, että pyytää ilman mitään järkevää syytä jotakuta toista vastaamaan puolestaan toiselle ihmiselle? Kai se ap.n miniäkin olisi sentään itse voinut vastata tekstariin, että "kiitos ei, ja laita jatkossa viestit pojallesi"?
Miten niin? Anoppi tunki liikaa ja nyt tietää rajat.
No tuota mitkä ne rajat nyt on?
Minä olen ihan tyytyväinen, ettei yksi miniäkokelas halua pitää minuun yhteyttä. En vain jaksa häntä, ei voi mitään. Viimeinen piste taisi olla, kun kävivät meillä ja alkoi penkoa meidän komeroita, että mitä kivaa löytäisi heille matkaan meiltä. Oli taikinakone jo kädessä, ennen kuin ehdin sanoa, että pois minun komeroilta ja taikinakone takaisin. Mutta, mutta, kun täähän on sun poikas koti, joten kai täältä saa hakea tavaroita. Ei saa, minä nyt itse satun tarvitsemaan koneitani ja liinavaatteitani yms.
Joten ihan tyytyväinen olen, että ei enää suostu käymään meillä. Sopii minulle oikein hyvin.
Meillä toisen pojan vaimo toimi samoin. Sitten mies täytti 60v ja juhlan kunniaksi lähdettiin New Yorkiin perhekuntana. Vain toisen pojan perhe pääsi mukaan (asiasta sovittiin vuotta aikaisemmin, ei ollut mikään päähänpisto). Kun palattiin reissusta, miniä soitti ja haukkui, koska heille ei kerrottu, että synttärisankari maksaa kaiken. Toki he olisi lähteneet, jos olisi tienneet. Miniä kertoi, että ottaa asian esille perinnönjaossa, kyseessä oli hänen mielestään normaalit elinkustannukset ylittävä lahja, joka pitää lisäksi ilmoittaa myös verottajalle.