Anoppi toi kassillisen verran meille jouluyllätystä,
Tokmannilta oli ostanut krääsää: jotain koristeita, valoja ja pöytäliinaa, joulumukitkin ihan 6kpl. Kyseli innoissaan mihin aion mitäkin koristetta sijoitella ja sitten jouluna on mukava joulutunnelma, kun hekin tulevat käymään, kun tavanomaisesti ei ole kuin yksi kynttelikkö ikkunalla, elävä kynttilä pöydässä ja kuusi.
Voi huoh sanon minä. Mitä mä teen, mä EN halua tuota roskaa kotiimme. Ollaan sanottu tuhat kertaa että meillä on minimalistinen koti ja emme halua tavaraa. Mitä voin tehdä??? Mies vaan sanoo että antaa sen tuoda, mutta mun vastuulle jää niiden rojujen vienti pois. Entä kun meillä ei todellakaan ole edelleenkään jouluna kuin se minimalistinen joulu, noita en aio esille laittaa.
Kommentit (722)
Myy pois, lahjoita jollekin, vie työpaikalle/päiväkotiin/seurakunnalle/ vanhustentaloon.
Sitten olet kuin ei mitään. Jos anoppi kyselee perään, niin kerro että kokeilit niitä, mutta ei ne vaan sovpineet teille. Kiität ja ilmoitat, että ei kannata tuhlata vastedes rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Oi että joulumukit olisi ihanat jouluksi.
Oi että sellanen anoppi olisi ihana jouluksi.
Oispa edes 1.
Lahjoita turhat tavarasi jollekin haluamallasi kohteelle (esim. hyväntekeväisyyskirpputorit, hyväntekeväisyysmyyjäiset, hyväntekeväisyyshuutokaupat)!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja idea että "voihan ne sitten viedä kirpputorille"... Niin. Jumalaton homma. Olen viimeiset kuusi vuotta raivannut huushollista kaikkea sitä turhaa roinaa.
No tuskin se nyt mikään anoppi on kuuden vuoden raivauksen tarpeet sulle tuonut. Mikä vaiva noissa nyt on. Minä ainakin tyrkkään kaikki miniän tuomat roinat Mersuni takapakkiin ja kaatopaikalle mentiin. Teen sen kerran vuodessa.
Eikös sulla onneton oo autoa? Vuokraa, niitähän saa edullisesti vuokrattua.Miksi miniäsi kantaa sinulle roinaa? Etkö uskalla kieltäytyä tai sanoa edes pojallesi, että lopettakaa niiden roinien tuonti? Oma anoppi on pari kertaa antanut meille samoin tein takaisin ostamamme lahjan saatesanoilla, että hänellä ei ikävä kyllä ole käyttöä tälle. Ainakin me opittiin tuosta ja nyt viemme lahjaksi sellaista, mille on käyttöä. Lahjakassillinen Presidentti-kahvia on kelvannut joka kerta ja näyttää olevan mieleinen lahja.
Missä maailmassa ihmiset elää? Kun ne viettää jotain tupareita, häitä tai 60v päiviä niin sanooko ne oikeesti ystävilleenkin että "vie pois, ei mulla tuolle ole mitään käyttöä"???
Hyytävän moukkamaista.
Niin on. En jaksa käsittää näitä. Mulle opetettiin kotona, että lahjasta kiitetään aina iloisesti hymyillen oli se mitä tahansa. Antajan mieltä ei saa pahoittaa.
Entä jos lahjan saaja pahoittaa mielensä täysin epäsopivasta lahjasta? Pitääkö silloinkin hymyssä suin kiitellä? Lahjan antajan mieltä ei saa pahoittaa, mutta lahjan saajan mielen pahoittaminen on ok?
Niinpä. Epäsopivan lahjan antaminen viestii: "En välitä sinusta. Olet minulle yhdentekevä, en näe sinua itsenäsi vaan oman itseni jatkeena ja välineenä."
Koska siitähän siinä on kyse. Ei todellisesta välittämisestä vaan siitä että lahjan saajaan käytetään välineenä jolla hankitaan itselle hyvä olo.
Vähät siitä miltä lahjan saajasta tuntuu.
Itse en edes vietä joulua onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et laita niitä esille. Kerrot kysyttäessä suoraan mutta kohteliaasti, että tavarat eivät sovi teidän tyyliinne, kun suositte tällaista minimalistista sisustusta. Sinä et ole vastuussa anopin tunteista.
Näin mun on tehtävä, koska mun joulu on rauhaa, eikä mitään krääsärällätystä eikä mun mieskään tykkää mistään romusta. Mä otan puheeksi asian ennen joulua niin anoppi ei järkyty, kun aattona vierailevat. ap
Mun, mun ja mun.
Niin, jouluhan pitäisi järjestää sen mukaan että anoppi tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et laita niitä esille. Kerrot kysyttäessä suoraan mutta kohteliaasti, että tavarat eivät sovi teidän tyyliinne, kun suositte tällaista minimalistista sisustusta. Sinä et ole vastuussa anopin tunteista.
Näin mun on tehtävä, koska mun joulu on rauhaa, eikä mitään krääsärällätystä eikä mun mieskään tykkää mistään romusta. Mä otan puheeksi asian ennen joulua niin anoppi ei järkyty, kun aattona vierailevat. ap
Mun, mun ja mun.
👍
Ite,ite, minä ite, mun, mun , voihan kele näitä itsekkäitä, ahneita miniöitä.
Miten se on ahnetta, kun ei halua kotiaan täyteen tarpeetonta krääsää?
Vierailija kirjoitti:
Tykkääkö ap:n mies noista koristeista?
Kummalle ei uskalla sanoa totuutta, vaimolle vai anopille?
Ap on sanonut että heidän kotinsa on minimalistinen nimenomaan miehen tahdosta ja aloitteesta.
Maailmassa ei ole ensimmäistäkään miestä joka välittäisi joulukoristeista vähääkään.
Miksi se on aina anoppi eikä oma äiti.
Minä pitäisin mukit (oikeasti 8 kahvimukia on sen verran vähän, että muutama mahtunee kaappiin niiden lisäksi) ja tarjoaisin niistä kahvit aattona. Muu krääsä lahjapakettiin anopille, kun anoppi niistä kerran tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Lahjoita turhat tavarasi jollekin haluamallasi kohteelle (esim. hyväntekeväisyyskirpputorit, hyväntekeväisyysmyyjäiset, hyväntekeväisyyshuutokaupat)!
Tämä on käsittämätön ajatus. Jos ei halua krääsää, ja se turha krääsä sit pitää omalla ajalla sit kuskata romuja ympäriinsä ettei vaan anoppi pahastu.
Toisekseen, millainen jälleenmyyntiarvo on Tokmanni-koristeilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkääkö ap:n mies noista koristeista?
Kummalle ei uskalla sanoa totuutta, vaimolle vai anopille?
Ap on sanonut että heidän kotinsa on minimalistinen nimenomaan miehen tahdosta ja aloitteesta.
Maailmassa ei ole ensimmäistäkään miestä joka välittäisi joulukoristeista vähääkään.
On niitä jouluhulluja miehiä, mutta tuskin ovat naisen kanssa parisuhteessa.
" Edes absolutisti ei loukkaannu pullosta Veuve Cliquetia -sen olisi saanut samalla rahalla kuin Tokmannin krääsän.
Itse ainakin loukkaantuisin jos minulle tuotaisiin jotain Tokmanni-krääsää.
Sehän kertoo tasan tarkkaan miten arvossa minua pidetään, jos lahjaksi tuodaan halpiskrääsää.
Ottaisin paljon mieluummin paketin hyvää kahvia minkä usein saisi vielä halvemmalla kuin säkillisen krääsää."
Voi Rakas Elämä varjele poikiasi tuomasta Veuve-Cliquet-miniöitä.
Ne on pahinta lajia.
Tunnistaa siitä, että niiden lempihokema on "krääsää".
Ja kirjoittavat innoissaan lapsellisessa brassailunhalussaan Veuve Clicquot-sanan muotoon Veuve cliquet.
Vierailija kirjoitti:
Tykkääkö ap:n mies noista koristeista?
Kummalle ei uskalla sanoa totuutta, vaimolle vai anopille?
Ei varmaan kummallekaan. Todellisuudessa miestä ei kiinnosta krääsällinen eikä krääsätön joulu, kunhan jossain vaiheessa saa piparia.
Onneksi osasin aikanaan sanoa anopille, että meille ei tuoda yhtään mitään krääsää, ei mitään sellaista, mihin en ole etukäteen antanut lupaa. Hänkin halusi ilahduttaa meitä tonttukrääsällä ja enkelikynttilänjaloilla.
Nykyisin hän antaa tyttärelleen 200 e "joulumielen hankintaan" eli tarpeettoman krääsän ostoon. Meille ei euroakaan, kun anopin sanoin "ette niin arvosta joulua". Käly ostaa sillä rahalla mieleistään tavaraa eikä anoppi muista, onko ovikoriste uusi vai vanha.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on aina anoppi eikä oma äiti.
Täällä! Molemmat ovat eri tavalla raskaita: äitini on pessimisti, joka kritisoi kaikkea. Oli työelämässä esimiesasemassa ja antaa sen näkyä ja kuulua vielä eläkkeelläkin. Uskoo autoritääriseen johtamiseen (myös äitiydessä) ja suuttuu, jos ei tehdä niinkuin hän haluaa.
Anoppi on taas hyysäävä kanaemo, joka puhuu 24/7. Nimenomaan puhuu, ei keskustele. Ei myöskään omaa mitään tajua, mitä saa puhua ja missä, jutteli hienosti lapsen ristiäisissä omista gynekologisista vaivoistaan ja tulevasta leikkauksestaan. En kerro hänelle juuri mitään, koska ei ymmärrä, mitä "luottomuksellinen" tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on aina anoppi eikä oma äiti.
Meillä se on minun äitini. Tavaralla ja ruoalla ”rakastava” jonka ”rakkaus” on omasta tarpeesta lähtöisin.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi osasin aikanaan sanoa anopille, että meille ei tuoda yhtään mitään krääsää, ei mitään sellaista, mihin en ole etukäteen antanut lupaa. Hänkin halusi ilahduttaa meitä tonttukrääsällä ja enkelikynttilänjaloilla.
Nykyisin hän antaa tyttärelleen 200 e "joulumielen hankintaan" eli tarpeettoman krääsän ostoon. Meille ei euroakaan, kun anopin sanoin "ette niin arvosta joulua". Käly ostaa sillä rahalla mieleistään tavaraa eikä anoppi muista, onko ovikoriste uusi vai vanha.
Taitaa olla muutenkin mukava ja tasapuolinen tapaus tuo anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se on aina anoppi eikä oma äiti.
Täällä! Molemmat ovat eri tavalla raskaita: äitini on pessimisti, joka kritisoi kaikkea. Oli työelämässä esimiesasemassa ja antaa sen näkyä ja kuulua vielä eläkkeelläkin. Uskoo autoritääriseen johtamiseen (myös äitiydessä) ja suuttuu, jos ei tehdä niinkuin hän haluaa.
Anoppi on taas hyysäävä kanaemo, joka puhuu 24/7. Nimenomaan puhuu, ei keskustele. Ei myöskään omaa mitään tajua, mitä saa puhua ja missä, jutteli hienosti lapsen ristiäisissä omista gynekologisista vaivoistaan ja tulevasta leikkauksestaan. En kerro hänelle juuri mitään, koska ei ymmärrä, mitä "luottomuksellinen" tarkoittaa.
Minun anoppini. Jauhoi konkurssistaan meidän häissämme.
Onhan se kiva kun lahja on yllätys, mutta mä en halua antaa sitä väärän väristä,mallista jne.villapaitaa pojalleni saati miniälle. Jo siksi, että se on tuhlausta vaikka kylpisin rahassa. Jos annan lahjan se on tilattu. Sukat tai kaulaliinan voin neuloa yllätyksenä , niitä voi käyttää vaikka lattian pyyhkimiseen kuten teki mummoni.
Jonkun toisen huusholliin ihan minkä tahansa esineen, astian, maton jne.ostaminen on älytöntä paitsi erikseen sovittuna. Miksi niitä häälahjalistoja tehdään tai tehtiin ennen , jotta ei saada 6 myrkyn vihreää Aalto maljakkoa.
Ja en todellakaan käsitä joulukoristeiden kantamista miniälle. Kyllä hän osaa ihan itse koristeensa hommata tai jättää hankkimatta.
65v vanhus
Tykkääkö ap:n mies noista koristeista?
Kummalle ei uskalla sanoa totuutta, vaimolle vai anopille?