Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi toi kassillisen verran meille jouluyllätystä,
09.12.2019 |
Tokmannilta oli ostanut krääsää: jotain koristeita, valoja ja pöytäliinaa, joulumukitkin ihan 6kpl. Kyseli innoissaan mihin aion mitäkin koristetta sijoitella ja sitten jouluna on mukava joulutunnelma, kun hekin tulevat käymään, kun tavanomaisesti ei ole kuin yksi kynttelikkö ikkunalla, elävä kynttilä pöydässä ja kuusi.
Voi huoh sanon minä. Mitä mä teen, mä EN halua tuota roskaa kotiimme. Ollaan sanottu tuhat kertaa että meillä on minimalistinen koti ja emme halua tavaraa. Mitä voin tehdä??? Mies vaan sanoo että antaa sen tuoda, mutta mun vastuulle jää niiden rojujen vienti pois. Entä kun meillä ei todellakaan ole edelleenkään jouluna kuin se minimalistinen joulu, noita en aio esille laittaa.
Kommentit (722)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kasvatusmallin ero varmasti näkyy sukupolvien välillä ja se näkyy mm. näissä yhteentörmäystilanteissa. Silti vanhemman sukupolven edustajat eivät missään nimessä voi ottaa sitä valtaa, että kun he ovat vanhempia, niin heitä tulee vaan kunnioittaa ja antaa heidän tehdä mitä tykkäävät.
On huomioitava toisen ihmisen tunteet ja tyyli, mieltymykset. Se, mistä vanhempi sukupolvi on itse jäänyt vaille lapsena, yrittävät kai paikata lapsen lapsilleen ja lapsilleen tavaroilla ja materialla. Nykylapset taas on aivan ähkytetty tavaraan ja kasvavissa nuorissa aiukuisissa alkaa olla paljon minimalisteja, eikä ihme.
Nuorissa aikuisissa tässäkin näkyy polarisaatio - toiset ostaa ostamisen riemusta tilin tyhjäksi, toiset on minimalisteja.
Täällä on kuvattu niin hirviö-anoppeja kuin myös hirviö-miniöitäkin. Kyllä normaali alkuinen kestää muutaman (!!) vähän epäonnistuneen lahjan vastaanottamisen ja jatkosijoittamisen, ja kykenee niistä ihan kauniisti kiittämään ja kommunikoimaan MUTTA samalla lailla kyllä jokainen normaali aikuinen kykenee kuuntelemaan toista ja jatkossa kunnioittamaan sen toisen elämäntapaa. Olkoonkin sitten vaikka niin "merkillinen ja omituinen" ettei halua mitään joululahjoja tms.Ja silti, isovanhemmilla säilyy aina oikeus ostaa JOTAIM lapsenlapsilleen - se on sellainen "minäkin rakastan sinua"-viesti, mitä se lapsi ei tässä maailmassa voi saada liian montaa. Toki siinäkin on kiva, jos se isovanhempi tuntisi sitä lasta sen verran, että tietäisi minkälaisia kirjoja hän lukee tai että oikeasti hän nyt eniten toivoisi uutta jääkiekkomailaa (joka käydään ostamassa yhdessä niin ä se oikeasti on käyttökelpoinen)
T. Anoppi, isoäiti ja miniä
Isovanhemmilla ei ole mitään lähtökohtaisia oikeuksia lastenlapsiin.
Ei, mutta toisin päin on: lapsilla ON oikeus isovanhempiinsa.
Monet Ihmiset eivät tällä hetkellä täysin tajua, miten paljon lapset menettävät, jos he menettävät juurensa, sukunsa historian. (ja ei, en tarkoita, että niitten isovanhempien luo pitäisi mennä joka viikonlopuksi), mutta on surullista jos lapsen isovanhemmat jäävät hänelle täysin vieraaksi :(Isäni esti kaiken yhteydenpidon äitini sukuun.
eli elelin isän itse.m.urhaan asti ilman mummolaa.
No ei tullunna joulukrääsääse mie-lensäpahoittaja
ai niin minula oli normaali lapsuus 9 vuotiaaksi asti..h..elvetti alkoi silloin:)
Tuohan on henkistä väkivaltaa ja alistamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä mummina ostin ensimmäiselle lasenlapselleni vaatteita, kumisaappaat, rukkasia, leluja, mikään ei kelvannut. Aina tuli sanomista jälkeenpäin. Nyt laitan isän tilille rahat ja käskenostamaan mitä lapset tarvitsevat, niin syntymäpäivänä kuin Joulunakin. Tämäkään ei kelpaa miniälleni, koska rahalahja on aivan tyhmä! Jatkan kuitenkin tässä muodossa edelleen, mitä te muut olette asiasta mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Minä mummina ostin ensimmäiselle lasenlapselleni vaatteita, kumisaappaat, rukkasia, leluja, mikään ei kelvannut. Aina tuli sanomista jälkeenpäin. Nyt laitan isän tilille rahat ja käskenostamaan mitä lapset tarvitsevat, niin syntymäpäivänä kuin Joulunakin. Tämäkään ei kelpaa miniälleni, koska rahalahja on aivan tyhmä! Jatkan kuitenkin tässä muodossa edelleen, mitä te muut olette asiasta mieltä?
Lopeta ihmeessä. Poikien lapsille kahvipaketti on oikein passeli lahja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä on ainakin tehty testamentit ja niissä miniät rajattu ulos kaikesta. Ihan yhteisymmärryksessä, tietävät kyllä ja hyväksyneet.
Hei
mielensäpahoitt-aja täällä.
Se jonka äiti piti nälässä ja löi.Olen ollut mieheni kanssa 30 vuotta.
Kovalla työllä hankittu koulutukset ja yhteinen omaisuus.
Olen todellakin kouluttanut itseni ja myös kasvattanut.
Ollut kiltti miehen ihanille vanhemmile.yllärinä miehen isän äkillisesti kuoltua , testamentissa maininta että mieheni aviopuolisolla ei osuutta perintöön.
No kun on kuollut niin ei pysty kysymään?
lapsia ei tehty...oisko se syy?
Hyvä kun ette tehneet lapsia.
Keskimäärin huono- ja hyväosaisuus periytyy. Nainen ottaa siis pienemmän riskin pariutuessaan menestyvän miehen kanssa ja koska naisten elämä on riskien minimointia, niin jokainen haluaa menestyvän.
Vierailija kirjoitti:
Minä mummina ostin ensimmäiselle lasenlapselleni vaatteita, kumisaappaat, rukkasia, leluja, mikään ei kelvannut. Aina tuli sanomista jälkeenpäin. Nyt laitan isän tilille rahat ja käskenostamaan mitä lapset tarvitsevat, niin syntymäpäivänä kuin Joulunakin. Tämäkään ei kelpaa miniälleni, koska rahalahja on aivan tyhmä! Jatkan kuitenkin tässä muodossa edelleen, mitä te muut olette asiasta mieltä?
Taitaa olla mummokin tyhmä:)
Osta itelles pullo punkkuu..kyl ne pennut pyytää sulta jatkos rahaa joka joulu.
relaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on henkistä väkivaltaa ja alistamista. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kasvatusmallin ero varmasti näkyy sukupolvien välillä ja se näkyy mm. näissä yhteentörmäystilanteissa. Silti vanhemman sukupolven edustajat eivät missään nimessä voi ottaa sitä valtaa, että kun he ovat vanhempia, niin heitä tulee vaan kunnioittaa ja antaa heidän tehdä mitä tykkäävät.
On huomioitava toisen ihmisen tunteet ja tyyli, mieltymykset. Se, mistä vanhempi sukupolvi on itse jäänyt vaille lapsena, yrittävät kai paikata lapsen lapsilleen ja lapsilleen tavaroilla ja materialla. Nykylapset taas on aivan ähkytetty tavaraan ja kasvavissa nuorissa aiukuisissa alkaa olla paljon minimalisteja, eikä ihme.
Nuorissa aikuisissa tässäkin näkyy polarisaatio - toiset ostaa ostamisen riemusta tilin tyhjäksi, toiset on minimalisteja.
Täällä on kuvattu niin hirviö-anoppeja kuin myös hirviö-miniöitäkin. Kyllä normaali alkuinen kestää muutaman (!!) vähän epäonnistuneen lahjan vastaanottamisen ja jatkosijoittamisen, ja kykenee niistä ihan kauniisti kiittämään ja kommunikoimaan MUTTA samalla lailla kyllä jokainen normaali aikuinen kykenee kuuntelemaan toista ja jatkossa kunnioittamaan sen toisen elämäntapaa. Olkoonkin sitten vaikka niin "merkillinen ja omituinen" ettei halua mitään joululahjoja tms.Ja silti, isovanhemmilla säilyy aina oikeus ostaa JOTAIM lapsenlapsilleen - se on sellainen "minäkin rakastan sinua"-viesti, mitä se lapsi ei tässä maailmassa voi saada liian montaa. Toki siinäkin on kiva, jos se isovanhempi tuntisi sitä lasta sen verran, että tietäisi minkälaisia kirjoja hän lukee tai että oikeasti hän nyt eniten toivoisi uutta jääkiekkomailaa (joka käydään ostamassa yhdessä niin ä se oikeasti on käyttökelpoinen)
T. Anoppi, isoäiti ja miniä
Isovanhemmilla ei ole mitään lähtökohtaisia oikeuksia lastenlapsiin.
Ei, mutta toisin päin on: lapsilla ON oikeus isovanhempiinsa.
Monet Ihmiset eivät tällä hetkellä täysin tajua, miten paljon lapset menettävät, jos he menettävät juurensa, sukunsa historian. (ja ei, en tarkoita, että niitten isovanhempien luo pitäisi mennä joka viikonlopuksi), mutta on surullista jos lapsen isovanhemmat jäävät hänelle täysin vieraaksi :(Isäni esti kaiken yhteydenpidon äitini sukuun.
eli elelin isän itse.m.urhaan asti ilman mummolaa.
No ei tullunna joulukrääsääse mie-lensäpahoittaja
ai niin minula oli normaali lapsuus 9 vuotiaaksi asti..h..elvetti alkoi silloin:)
Tuohan on henkistä väkivaltaa ja alistamista.
Kirjoitin aiemmin johonkin sivulle 27 tjsp, että noita vanhoja käyttäytymismalleja ei tarvitse eikä saa toistaa. Niitä tai niistä seuraavia traumoja ei kannata siirtää eteenpäin missään muodossa. Ei etenkään niin että sä lähdet toteuttamaan väkisin jotain juttua toisille josta olet itse jäänyt paitsi.
Kyökkipsykaa tähän väliin, mutta pura ne sinussa olevalle lapselle tehdyt vääryydet ensin ja sitten katsele ympärillesi vahvempana. Ei tuo ole edes sen oman pahan olon käsittelyä, sä päästät itsesi liian helpolla kun tuputat sitä mistä itse jäit paitsi.
nälkäälapsenanähnyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä on ainakin tehty testamentit ja niissä miniät rajattu ulos kaikesta. Ihan yhteisymmärryksessä, tietävät kyllä ja hyväksyneet.
Hei
mielensäpahoitt-aja täällä.
Se jonka äiti piti nälässä ja löi.Olen ollut mieheni kanssa 30 vuotta.
Kovalla työllä hankittu koulutukset ja yhteinen omaisuus.
Olen todellakin kouluttanut itseni ja myös kasvattanut.
Ollut kiltti miehen ihanille vanhemmile.yllärinä miehen isän äkillisesti kuoltua , testamentissa maininta että mieheni aviopuolisolla ei osuutta perintöön.
No kun on kuollut niin ei pysty kysymään?
lapsia ei tehty...oisko se syy?
Mitä väliä?
Meillä on tehty myös tuollainen testamentti. Oletan että lasten puolisot aikanaan perivät omat vanhempansa.
Meillä syynä käytännössä se, että perintöön tulee kuulumaan myös iso kauan suvussa ollut saari rakennuksineen, ja jos sitten lapselle tulisi ero, emme halua, että tuota sen taksi täytyy perillisten myydä, että saadaan yksi mahdollisesti hankalaksi heittäytyvä 'naitu sukulainen' maksettua pois.Sitä väliä että yllättäen sekopääitsa.ri isälläni oli metsää...tuli yllätyksenä
myin metsän sijoitin ja hankin meille yrityksen ja asuntolainan...
tein töitä 24/7 monta vuotta.
paska kodista tulleena....
tuli vaan paha mieli...tuin miestä 100% ja hän vaurastui ansiostanihaista sinä pitkä ja ruskea ja osta krääsää
Siis haukut kuollutta appeasi siitä, että itse valitsit myydä perintömetsäsi jne?
Eihän tuo puolisoiden ulkopuolelle jättäminen sitä tarkoita, etteikö miehesi voisi (ja teidän tapauksessa ehkä kuuluisikin?) käyttää perintöään teidän molempien hyväksi. Se tarkoittaa sitä, että JOS tulee ero, silloin tuo lasketaan miehen omaisuuden ulkopuolelle jaossa. Jos testamenttia ei olisi, et perisi silti appivamhemmiltasi mitään, jos he antaisivat testamentilla sinulle suoraan jonkun perinnön, joutuisit maksamaan siitä perintöveron korkeamman veroprosentin mukaan, koska et ole suora perillinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
nälkäälapsenanähnyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä on ainakin tehty testamentit ja niissä miniät rajattu ulos kaikesta. Ihan yhteisymmärryksessä, tietävät kyllä ja hyväksyneet.
Hei
mielensäpahoitt-aja täällä.
Se jonka äiti piti nälässä ja löi.Olen ollut mieheni kanssa 30 vuotta.
Kovalla työllä hankittu koulutukset ja yhteinen omaisuus.
Olen todellakin kouluttanut itseni ja myös kasvattanut.
Ollut kiltti miehen ihanille vanhemmile.yllärinä miehen isän äkillisesti kuoltua , testamentissa maininta että mieheni aviopuolisolla ei osuutta perintöön.
No kun on kuollut niin ei pysty kysymään?
lapsia ei tehty...oisko se syy?
Mitä väliä?
Meillä on tehty myös tuollainen testamentti. Oletan että lasten puolisot aikanaan perivät omat vanhempansa.
Meillä syynä käytännössä se, että perintöön tulee kuulumaan myös iso kauan suvussa ollut saari rakennuksineen, ja jos sitten lapselle tulisi ero, emme halua, että tuota sen taksi täytyy perillisten myydä, että saadaan yksi mahdollisesti hankalaksi heittäytyvä 'naitu sukulainen' maksettua pois.Sitä väliä että yllättäen sekopääitsa.ri isälläni oli metsää...tuli yllätyksenä
myin metsän sijoitin ja hankin meille yrityksen ja asuntolainan...
tein töitä 24/7 monta vuotta.
paska kodista tulleena....
tuli vaan paha mieli...tuin miestä 100% ja hän vaurastui ansiostanihaista sinä pitkä ja ruskea ja osta krääsää
Siis haukut kuollutta appeasi siitä, että itse valitsit myydä perintömetsäsi jne?
Eihän tuo puolisoiden ulkopuolelle jättäminen sitä tarkoita, etteikö miehesi voisi (ja teidän tapauksessa ehkä kuuluisikin?) käyttää perintöään teidän molempien hyväksi. Se tarkoittaa sitä, että JOS tulee ero, silloin tuo lasketaan miehen omaisuuden ulkopuolelle jaossa. Jos testamenttia ei olisi, et perisi silti appivamhemmiltasi mitään, jos he antaisivat testamentilla sinulle suoraan jonkun perinnön, joutuisit maksamaan siitä perintöveron korkeamman veroprosentin mukaan, koska et ole suora perillinen.
Kuulostat katkeralta
Olen ollut mieheni kanssa 30 vuotta..ja rakastamme toisiamme?
Miksi mieheni kuuluisi jättää minut?
Vierailija kirjoitti:
nälkäälapsenanähnyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä on ainakin tehty testamentit ja niissä miniät rajattu ulos kaikesta. Ihan yhteisymmärryksessä, tietävät kyllä ja hyväksyneet.
Hei
mielensäpahoitt-aja täällä.
Se jonka äiti piti nälässä ja löi.Olen ollut mieheni kanssa 30 vuotta.
Kovalla työllä hankittu koulutukset ja yhteinen omaisuus.
Olen todellakin kouluttanut itseni ja myös kasvattanut.
Ollut kiltti miehen ihanille vanhemmile.yllärinä miehen isän äkillisesti kuoltua , testamentissa maininta että mieheni aviopuolisolla ei osuutta perintöön.
No kun on kuollut niin ei pysty kysymään?
lapsia ei tehty...oisko se syy?
Mitä väliä?
Meillä on tehty myös tuollainen testamentti. Oletan että lasten puolisot aikanaan perivät omat vanhempansa.
Meillä syynä käytännössä se, että perintöön tulee kuulumaan myös iso kauan suvussa ollut saari rakennuksineen, ja jos sitten lapselle tulisi ero, emme halua, että tuota sen taksi täytyy perillisten myydä, että saadaan yksi mahdollisesti hankalaksi heittäytyvä 'naitu sukulainen' maksettua pois.Sitä väliä että yllättäen sekopääitsa.ri isälläni oli metsää...tuli yllätyksenä
myin metsän sijoitin ja hankin meille yrityksen ja asuntolainan...
tein töitä 24/7 monta vuotta.
paska kodista tulleena....
tuli vaan paha mieli...tuin miestä 100% ja hän vaurastui ansiostanihaista sinä pitkä ja ruskea ja osta krääsää
Siis haukut kuollutta appeasi siitä, että itse valitsit myydä perintömetsäsi jne?
Eihän tuo puolisoiden ulkopuolelle jättäminen sitä tarkoita, etteikö miehesi voisi (ja teidän tapauksessa ehkä kuuluisikin?) käyttää perintöään teidän molempien hyväksi. Se tarkoittaa sitä, että JOS tulee ero, silloin tuo lasketaan miehen omaisuuden ulkopuolelle jaossa. Jos testamenttia ei olisi, et perisi silti appivamhemmiltasi mitään, jos he antaisivat testamentilla sinulle suoraan jonkun perinnön, joutuisit maksamaan siitä perintöveron korkeamman veroprosentin mukaan, koska et ole suora perillinen.
tuli vaan paha mieli...tuin miestä 100% ja hän vaurastui ansiostani
tällä lauseellako haukuin ihanan appeni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee tästä keskustelusta mieleen oma lapsuus kun toivoin vuodesta toiseen BabyBjörn nukkea. Vain oikeasti sitä yhtä nukkea varmasti lähes 12v asti. En ikinä saanut koska se oli liian kallis Ja perheemme vähävarainen silloin. Sen sijaan sain joka joulu parikymmentä pakettia joiden arvo oli reilusti yli sen nuken hinnan. Esitin pettyneenä toki kiitollista saamista lahjoista mutta en ikinä unohda joka joulu toistuvaa tunnetta että olisinpa saanut vain sen yhden nuken.
Ap kerro anopille et näit aivan upeat swarowskin joulukoristeet stockkalla.
Laita sille kuva whatsapilla.
Aloita nyt...mainitse aina kuinka upean jouluiset olisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ei ole poikalapsia niin ei tarvitse kärsiä nirppanokkaminiöistä ja yrittää miellyttää heitä.
Kuuntelin tässä juuri yhden nuoren musta-valkosisustaja-naisen horinoita heidän huushollinsa jouluilmeestä. Äiti määrää yksin, mitä ja minkälaisia koristeita taloon otetaan, vanhempi lapsi saa ottaa omaan huoneeseensa jonkin bling-bling-jutun. Äiti vahtii haukkana tekemiään "asetelmia", mitä sitten lienevätkään.
Vierailija kirjoitti:
Tulee tästä keskustelusta mieleen oma lapsuus kun toivoin vuodesta toiseen BabyBjörn nukkea. Vain oikeasti sitä yhtä nukkea varmasti lähes 12v asti. En ikinä saanut koska se oli liian kallis Ja perheemme vähävarainen silloin. Sen sijaan sain joka joulu parikymmentä pakettia joiden arvo oli reilusti yli sen nuken hinnan. Esitin pettyneenä toki kiitollista saamista lahjoista mutta en ikinä unohda joka joulu toistuvaa tunnetta että olisinpa saanut vain sen yhden nuken.
mun äiti on myöhemmin selittänyt: hän purki jotain omia traumojaan sillä, että halusi lasten saavan mahdollisimman monta pakettia. Sai itse tyydytystä siitä että näki lasten riemun kun kuusenalus oli täynnä paketteja. Koki silloin, että tekevät oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap anoppisi purkaa traumojaan sinuun.
Osta 10 tuntia terapiaa lahjakortti
eiköhän tää ollu tällä taputeltu ketju
Vierailija kirjoitti:
Minä mummina ostin ensimmäiselle lasenlapselleni vaatteita, kumisaappaat, rukkasia, leluja, mikään ei kelvannut. Aina tuli sanomista jälkeenpäin. Nyt laitan isän tilille rahat ja käskenostamaan mitä lapset tarvitsevat, niin syntymäpäivänä kuin Joulunakin. Tämäkään ei kelpaa miniälleni, koska rahalahja on aivan tyhmä! Jatkan kuitenkin tässä muodossa edelleen, mitä te muut olette asiasta mieltä?
Häh, mitä? Eihän se ole rahalahja, kun lasten isä käy sillä rahalla ostamassa lapsille lahjat.
Miniä haluaa vain pomottaa. Suo se hänelle ja jatka nykyistä käytäntöä. Pääset kaikkein helpoimmalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä on ainakin tehty testamentit ja niissä miniät rajattu ulos kaikesta. Ihan yhteisymmärryksessä, tietävät kyllä ja hyväksyneet.
Hei
mielensäpahoitt-aja täällä.
Se jonka äiti piti nälässä ja löi.Olen ollut mieheni kanssa 30 vuotta.
Kovalla työllä hankittu koulutukset ja yhteinen omaisuus.
Olen todellakin kouluttanut itseni ja myös kasvattanut.
Ollut kiltti miehen ihanille vanhemmile.yllärinä miehen isän äkillisesti kuoltua , testamentissa maininta että mieheni aviopuolisolla ei osuutta perintöön.
No kun on kuollut niin ei pysty kysymään?
lapsia ei tehty...oisko se syy?
Tämän takia minä 50+ olen ihan vakaasti sitä mieltä, että kun oma poika haluaa perustaa perhettä, minä tarjoan tukea ja ihan rahaa ja lapsenhoitoa (jos se vaan suinkin miniälle kelpaa).
Vaikka itse valmistuin suoraan lamaan, niin olen edes vakityössä, ja saan eläkkeelle päästessä pienen asuntoni velattomaksi. Toivottavasti heille silloin kelpaisi se mitä voin auttaa. Pieni pelko on, että pätkätöideni ja laman työttömyyden takia eläke jää vaatimattomaksi, että riittääkö sen ostovoima siinä vaiheessa muuhun kuin pitää itseni kaurapuurossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi eritellä, mikä on krääsää. Onko joulumukit krääsää? Minä taitaisin tykätä, jos saisin sellaisia ja vielä sen 6 kpl. Keljua on, jos saa vain yhden mukin. Jos haluaa tarjota kavereille vaikka jouluglögit, niin yhdellä mukilla sitä ei voi tehdä.
Jouluisille kaitaliinoille minä löytäisin aina paikan. Joka joulu ei tarvitse laittaa niitä samoja, olisihan valinnan varaa. Ja mitä olen katsellut, niin ne Tokmannin joululiinat on ihan viehättäviä, ihan samoja olen nähnyt kyllä myynnissä jossain ns. paremmassa sisustuskaupassakin. Joten krääsää vai ei?
Mutta niin, jos sitä on niin kovasti pidettävä kiinni jostain "meidän tyylistä," niin sittenhän noita voi aina laittaa vaikka pikkujoululahjoiksi tai viedä johonkin punaisen ristin kirpputorille tai kierrätyskeskukseen. Aina löytyy ihmisiä, joille kelpaa kyllä. Minusta on jokseenkin kamala ajatus tuo, että vihaisena työntäisin toisen hyvää hyvyyttään tuomat tavarat hänelle itselleen ja kylmästi sanoisin, että en ota. Kerran täällä tai jossain toisella palstalla yksi ihminen kirjoitti, että jos hänelle joku toisi lahjaksi jonkun tietyn viinipullon (en muista enää mitä merkkiä), niin se tuoja näkisi heti välittömästi, kuinka hän kaataisi sen suoraan viemäriin. Tekeekö joku oikeasti näin, vai onko kyseessä vain vahvasti liioiteltu kielikuva?
Muistan yhden kaukaisen joulun, kun olimme ex-mieheni kanssa vasta hiljakkoin avioituneet ja olimme viettämässä joulua hänen kotonaan. MIeheni haukkui ja arvosteli joka ikisen lahjan, jonka minulta tai minun perheeltäni sai. Esim. äitini neulomat tosi kauniin kirjoneulevillasukat hän heitti lattialle ja sanoi, että mitä helvettiä minä tuollaisilla teen. Muista sen kaamean häpeän tunteen, joka levisi sisuksiini ja joka paikkaan. Koko jouluni oli pilalla ja minua itketti koko ajan. Anoppi naureskeli siinä vieressä, oli ilmeisesti tyytyväinen.
Miehen narsismi tuli siinä viimein oikein kunnolla todistetuksi. Liittomme jäikin lyhyeksi. Olen sitä mieltä, että jonkinlaista narsismia edustavat nämä täälläkin toisten tuomisia arvostelevat kirjoittajat. Onko mukavaakin saada olla syvästi loukkaantunut, kun joku ei tuo täydellisiä täsmälahjoja? Kuinka kukaan voi toisen pään sisälle mennä ja tietää tasan, mitä toinen haluaa? Jonkinlaista käyttäytymistä voisi odottaa silti, vaikka lahjapussin sisältö ei olisikaan mielenmukainen.
Kyllä se satuttaa kun lahja ei kelpaa. Ymmärrän hyvin sinua. Se hävettää ja se kelpaamattomuuden tunne on kova.
Oman anoppitaipaleeni oli surkea. Miehelläni on useita miniöitä ja heidän kanssaan olen tullut aina hyvin toimeen. Käsitöitä on pyydetty tekemään, niitä on kiitelty ja oikeasti käytetty. Ostolahjat on ostettu toiveiden mukaan. Tosin toiveet on olleet ylimalkaisia, esim käsipyyhkeitä. Olemme ostaneet sitten kalliimmasta päästä ja neutraaleja värejä. Käytössä ovat olleet ja kiitokset on saatu. Miehen lapsen lapsile olen tuonut työmatkoilta vaatteita. Hyvin on käyneet, oikeaa kokoa ja hillityn värisiä. Kaikki on olleet käytössä ja ihan pyydetty katsomaan löytyisikö jotain tiettyä vaatetta esim Gapilta tai muusta kaupasta jouta ei ttäälä Suomessa ole.
Sitten tuli minulle se oma miniä. Ajattelin mennä samalla opilla. Toiveita pyydetään ja huomioidaan asunnossa käytössä oleva tyyli ja värit. Ja edelleen vähän kalliimpaa kuin joku Tokmanni tai Prisma.
Eipä käynyt. Kaikki väärin. Liian hienoja, kalliita, outoja tai kertakaikkiaan muuten ihan kevlvottomia. Kastoin että vihreää hän käyttää. Keräsin kuluvaa tavaraa (kosmetiikkaa, suklaata yms) hemmottelujuttuja ns väriteemalahjan. Se oli kuulema ihan kiva jos tykkää. Hän ei tykännyt. Lapsen lapselle ostin toppapuvun. Kysyin ensin, että ostanko. Laitoin kuvan ja kokovaihtoehdot. Käykö tämä? Joo, osta vaan. Hintaa puvulla oli enemmän kuin viitsin edes kertoa. Käyttökertojahan sille tuli sitten se nolla.Päättelin tästä, että ei minulla ole onnistumisen mahdollisuuksia. Jos veisin pinon kultaharkkoja,joku vika niissäkin olisi. Liian raskaita, hankalan mallisia, ja huonosti kiiltää 😆
Tämä miniä on nyt jo onneksi historiaa. Mutta olipa kokemus sekin.
Kuulostat kyllä ihan painajaiselta. Tuollaista kyttäämistä, käytetäänkö antamiasi tavaroita ja montako kertaa. Miksi sitä tavaraa piti tyrkyttää kun selvästi ei kelvannut? Olisit vienyt kahvipaketin ja sillä hyvä.
Aivan. Painajainen.
Ei siihen mitään kyttäämisiä tarvita, kun näkee vaatteen lapsen päällä tai neulomistani villasukista kysytään, että voiko niitä parsia, kun kantapää on kulunut puhki.
Kahvipaketti yksivuotiaalle? Loistoidea.
En todella ole tyrkyttänyt. Pari ensimmäistä kertaa ajattelin, että okei erehdyin. Korjaan tilannetta. Kun korjaus ei auttanut, lopetin. En osta enkä tee. Pojalle kyllä, nyt kun ovat eronneet ja lapsenlapselle sellaista, joka jää isän luokse käyttöön. Ja miehen lapset lapsineen saavat toiveidensa mukaiset lahjat edelleen.
Kyllä. Juuri tuo on sitä haukkana kyttäämistä. Ihan kamalaa. Jos olisi tuollaisia ihmisiä monta lähipiirissä, siitä tulisi kokopäivätyö kun pitää huolehtia että juuri tuon ihmisen antama lahja on käytössä kun nähdään. Jos siis haluaisi tehdä miellyttämisestä kokopäivätyön.
Yksivuotias ei ymmärrä lahjoista eikä antajista, kahvipaketti olisi käynyt ihan hyvin. Kyllä vanhemmat sen juovat.
Ja on kyllä typerää "korjata tilannetta" törkeän kalliilla lahjalla, jonka hinnasta pitää vieläkin uhriutua. Miksi et vain ANTANUT OLLA?
Olen nimenomaan antanut olla. Ei lahjoja.
Se kallis toppapuku ei mene kronologisesti tähän korjausliikkeeseen, vaan oli ennen sitä.
Sen verran täytyy myöntää, että itse en koskaan äitinä olisi osannut arvostaa sitä, että yksivuotiaalleni olisi tuotu lahjaksi kahvipaketti. Olisin pitänyt ihan v*ttuiluna. Mutta nytpä on hyvä tietää, että kahvipaketti sopii lahjaksi pikkulapselle isovanhemmalta. Toisille lapsenlapsille leluja ja vaatteita, mutta yhdelle kahvia.
Ihan normaali kylätuliainen.
YKSIvuotiaalle???
Anna mun kaikki kestää 🙄
Kylätuliainen kun mennään kylään sinne yksivuotiaan perheeseen. Miksi sille yksivuotiaalle pitää viedä jotain?
Paitsi, että tämän toppapuvun tapauksessa (=johon tarjottiin tilalle ratkaisua, että olisi pitänyt viedä kahvipaketti) oli sen yksivuotiaan syntymäpäivä. Ja se toppapuku oli syntymäpäivälahja.
Mutta aina voi ottaa opiksi. Lapsille sopii syntymäpäivä- ja joululahjoiksi kahvipaketti.
Korneinta tässä on se, että toisaalta palstalla huudetaan lastenlasten tasa-arvoisen kohtelun perään. Kun niitä tytärten lapsia niin suositaan lahjoissa. Mutta pojan lapselle käy hyvin kahvipaketti. Järkeähän tässä ei enää ole, mutta olkoot niin.
Luepa uudelleen, ei ollut syntymäpäivistä puhuttu. Joko keksit tuon päästäsi, tai sitten olet kyseinen marttyyri itse ja nyt marttyroit kun et osannut kertoa jo aluksi tarinaa oikein.
Ei siinä alkuperäisessä viestissä puhuttu myöskään mistää kyläilyviemisistä, vaan LAHJOISTA. Itse oletan lahjojen olevan joko syntymäpäivä- tai joululahjoja, eikä mitän tuliaisia.
Siis oletko kyseinen anoppi vai et? Olettaa voi jokainen mitä olettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi eritellä, mikä on krääsää. Onko joulumukit krääsää? Minä taitaisin tykätä, jos saisin sellaisia ja vielä sen 6 kpl. Keljua on, jos saa vain yhden mukin. Jos haluaa tarjota kavereille vaikka jouluglögit, niin yhdellä mukilla sitä ei voi tehdä.
Jouluisille kaitaliinoille minä löytäisin aina paikan. Joka joulu ei tarvitse laittaa niitä samoja, olisihan valinnan varaa. Ja mitä olen katsellut, niin ne Tokmannin joululiinat on ihan viehättäviä, ihan samoja olen nähnyt kyllä myynnissä jossain ns. paremmassa sisustuskaupassakin. Joten krääsää vai ei?
Mutta niin, jos sitä on niin kovasti pidettävä kiinni jostain "meidän tyylistä," niin sittenhän noita voi aina laittaa vaikka pikkujoululahjoiksi tai viedä johonkin punaisen ristin kirpputorille tai kierrätyskeskukseen. Aina löytyy ihmisiä, joille kelpaa kyllä. Minusta on jokseenkin kamala ajatus tuo, että vihaisena työntäisin toisen hyvää hyvyyttään tuomat tavarat hänelle itselleen ja kylmästi sanoisin, että en ota. Kerran täällä tai jossain toisella palstalla yksi ihminen kirjoitti, että jos hänelle joku toisi lahjaksi jonkun tietyn viinipullon (en muista enää mitä merkkiä), niin se tuoja näkisi heti välittömästi, kuinka hän kaataisi sen suoraan viemäriin. Tekeekö joku oikeasti näin, vai onko kyseessä vain vahvasti liioiteltu kielikuva?
Muistan yhden kaukaisen joulun, kun olimme ex-mieheni kanssa vasta hiljakkoin avioituneet ja olimme viettämässä joulua hänen kotonaan. MIeheni haukkui ja arvosteli joka ikisen lahjan, jonka minulta tai minun perheeltäni sai. Esim. äitini neulomat tosi kauniin kirjoneulevillasukat hän heitti lattialle ja sanoi, että mitä helvettiä minä tuollaisilla teen. Muista sen kaamean häpeän tunteen, joka levisi sisuksiini ja joka paikkaan. Koko jouluni oli pilalla ja minua itketti koko ajan. Anoppi naureskeli siinä vieressä, oli ilmeisesti tyytyväinen.
Miehen narsismi tuli siinä viimein oikein kunnolla todistetuksi. Liittomme jäikin lyhyeksi. Olen sitä mieltä, että jonkinlaista narsismia edustavat nämä täälläkin toisten tuomisia arvostelevat kirjoittajat. Onko mukavaakin saada olla syvästi loukkaantunut, kun joku ei tuo täydellisiä täsmälahjoja? Kuinka kukaan voi toisen pään sisälle mennä ja tietää tasan, mitä toinen haluaa? Jonkinlaista käyttäytymistä voisi odottaa silti, vaikka lahjapussin sisältö ei olisikaan mielenmukainen.
Kyllä se satuttaa kun lahja ei kelpaa. Ymmärrän hyvin sinua. Se hävettää ja se kelpaamattomuuden tunne on kova.
Oman anoppitaipaleeni oli surkea. Miehelläni on useita miniöitä ja heidän kanssaan olen tullut aina hyvin toimeen. Käsitöitä on pyydetty tekemään, niitä on kiitelty ja oikeasti käytetty. Ostolahjat on ostettu toiveiden mukaan. Tosin toiveet on olleet ylimalkaisia, esim käsipyyhkeitä. Olemme ostaneet sitten kalliimmasta päästä ja neutraaleja värejä. Käytössä ovat olleet ja kiitokset on saatu. Miehen lapsen lapsile olen tuonut työmatkoilta vaatteita. Hyvin on käyneet, oikeaa kokoa ja hillityn värisiä. Kaikki on olleet käytössä ja ihan pyydetty katsomaan löytyisikö jotain tiettyä vaatetta esim Gapilta tai muusta kaupasta jouta ei ttäälä Suomessa ole.
Sitten tuli minulle se oma miniä. Ajattelin mennä samalla opilla. Toiveita pyydetään ja huomioidaan asunnossa käytössä oleva tyyli ja värit. Ja edelleen vähän kalliimpaa kuin joku Tokmanni tai Prisma.
Eipä käynyt. Kaikki väärin. Liian hienoja, kalliita, outoja tai kertakaikkiaan muuten ihan kevlvottomia. Kastoin että vihreää hän käyttää. Keräsin kuluvaa tavaraa (kosmetiikkaa, suklaata yms) hemmottelujuttuja ns väriteemalahjan. Se oli kuulema ihan kiva jos tykkää. Hän ei tykännyt. Lapsen lapselle ostin toppapuvun. Kysyin ensin, että ostanko. Laitoin kuvan ja kokovaihtoehdot. Käykö tämä? Joo, osta vaan. Hintaa puvulla oli enemmän kuin viitsin edes kertoa. Käyttökertojahan sille tuli sitten se nolla.Päättelin tästä, että ei minulla ole onnistumisen mahdollisuuksia. Jos veisin pinon kultaharkkoja,joku vika niissäkin olisi. Liian raskaita, hankalan mallisia, ja huonosti kiiltää 😆
Tämä miniä on nyt jo onneksi historiaa. Mutta olipa kokemus sekin.
Kuulostat kyllä ihan painajaiselta. Tuollaista kyttäämistä, käytetäänkö antamiasi tavaroita ja montako kertaa. Miksi sitä tavaraa piti tyrkyttää kun selvästi ei kelvannut? Olisit vienyt kahvipaketin ja sillä hyvä.
Aivan. Painajainen.
Ei siihen mitään kyttäämisiä tarvita, kun näkee vaatteen lapsen päällä tai neulomistani villasukista kysytään, että voiko niitä parsia, kun kantapää on kulunut puhki.
Kahvipaketti yksivuotiaalle? Loistoidea.
En todella ole tyrkyttänyt. Pari ensimmäistä kertaa ajattelin, että okei erehdyin. Korjaan tilannetta. Kun korjaus ei auttanut, lopetin. En osta enkä tee. Pojalle kyllä, nyt kun ovat eronneet ja lapsenlapselle sellaista, joka jää isän luokse käyttöön. Ja miehen lapset lapsineen saavat toiveidensa mukaiset lahjat edelleen.
Kyllä. Juuri tuo on sitä haukkana kyttäämistä. Ihan kamalaa. Jos olisi tuollaisia ihmisiä monta lähipiirissä, siitä tulisi kokopäivätyö kun pitää huolehtia että juuri tuon ihmisen antama lahja on käytössä kun nähdään. Jos siis haluaisi tehdä miellyttämisestä kokopäivätyön.
Yksivuotias ei ymmärrä lahjoista eikä antajista, kahvipaketti olisi käynyt ihan hyvin. Kyllä vanhemmat sen juovat.
Ja on kyllä typerää "korjata tilannetta" törkeän kalliilla lahjalla, jonka hinnasta pitää vieläkin uhriutua. Miksi et vain ANTANUT OLLA?
Olen nimenomaan antanut olla. Ei lahjoja.
Se kallis toppapuku ei mene kronologisesti tähän korjausliikkeeseen, vaan oli ennen sitä.
Sen verran täytyy myöntää, että itse en koskaan äitinä olisi osannut arvostaa sitä, että yksivuotiaalleni olisi tuotu lahjaksi kahvipaketti. Olisin pitänyt ihan v*ttuiluna. Mutta nytpä on hyvä tietää, että kahvipaketti sopii lahjaksi pikkulapselle isovanhemmalta. Toisille lapsenlapsille leluja ja vaatteita, mutta yhdelle kahvia.
Ihan normaali kylätuliainen.
YKSIvuotiaalle???
Anna mun kaikki kestää 🙄
Kylätuliainen kun mennään kylään sinne yksivuotiaan perheeseen. Miksi sille yksivuotiaalle pitää viedä jotain?
Paitsi, että tämän toppapuvun tapauksessa (=johon tarjottiin tilalle ratkaisua, että olisi pitänyt viedä kahvipaketti) oli sen yksivuotiaan syntymäpäivä. Ja se toppapuku oli syntymäpäivälahja.
Mutta aina voi ottaa opiksi. Lapsille sopii syntymäpäivä- ja joululahjoiksi kahvipaketti.
Korneinta tässä on se, että toisaalta palstalla huudetaan lastenlasten tasa-arvoisen kohtelun perään. Kun niitä tytärten lapsia niin suositaan lahjoissa. Mutta pojan lapselle käy hyvin kahvipaketti. Järkeähän tässä ei enää ole, mutta olkoot niin.
Eihän sulla ole kuin ne yhdet lapsenlapset.
Ja kuka sntaa toisen lapselle toppapuvun???(
Kun olin hoitovapaalle, äitini tiedusteli josko lapset tarvitsee talvikamppeita. Kerroin, että kyllä on. Mentiin yhdessä kauppaan, sain valita lapsille mieleiseni haalarit ja äiti maksoi. Olin kiitollinen.
Eri asia. Ja olet kyllä keskenkasvuinen vanhempi.
On toki, kun ei tullut meille vaatteet ikävänä yllätyksenä, vaan ostettiin tarpeeseen. Mutta lahja kuitenkin. Hoitovapaalta töihin palattuani olen pääsääntöisesti ostanut ulkovaatteet lapsille itse.
Keskenkasvuinen? Sovitaan niin :D mua usein luullaan todellisuutta nuoremmaksi, eli ehkä olet jäljillä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi eritellä, mikä on krääsää. Onko joulumukit krääsää? Minä taitaisin tykätä, jos saisin sellaisia ja vielä sen 6 kpl. Keljua on, jos saa vain yhden mukin. Jos haluaa tarjota kavereille vaikka jouluglögit, niin yhdellä mukilla sitä ei voi tehdä.
Jouluisille kaitaliinoille minä löytäisin aina paikan. Joka joulu ei tarvitse laittaa niitä samoja, olisihan valinnan varaa. Ja mitä olen katsellut, niin ne Tokmannin joululiinat on ihan viehättäviä, ihan samoja olen nähnyt kyllä myynnissä jossain ns. paremmassa sisustuskaupassakin. Joten krääsää vai ei?
Mutta niin, jos sitä on niin kovasti pidettävä kiinni jostain "meidän tyylistä," niin sittenhän noita voi aina laittaa vaikka pikkujoululahjoiksi tai viedä johonkin punaisen ristin kirpputorille tai kierrätyskeskukseen. Aina löytyy ihmisiä, joille kelpaa kyllä. Minusta on jokseenkin kamala ajatus tuo, että vihaisena työntäisin toisen hyvää hyvyyttään tuomat tavarat hänelle itselleen ja kylmästi sanoisin, että en ota. Kerran täällä tai jossain toisella palstalla yksi ihminen kirjoitti, että jos hänelle joku toisi lahjaksi jonkun tietyn viinipullon (en muista enää mitä merkkiä), niin se tuoja näkisi heti välittömästi, kuinka hän kaataisi sen suoraan viemäriin. Tekeekö joku oikeasti näin, vai onko kyseessä vain vahvasti liioiteltu kielikuva?
Muistan yhden kaukaisen joulun, kun olimme ex-mieheni kanssa vasta hiljakkoin avioituneet ja olimme viettämässä joulua hänen kotonaan. MIeheni haukkui ja arvosteli joka ikisen lahjan, jonka minulta tai minun perheeltäni sai. Esim. äitini neulomat tosi kauniin kirjoneulevillasukat hän heitti lattialle ja sanoi, että mitä helvettiä minä tuollaisilla teen. Muista sen kaamean häpeän tunteen, joka levisi sisuksiini ja joka paikkaan. Koko jouluni oli pilalla ja minua itketti koko ajan. Anoppi naureskeli siinä vieressä, oli ilmeisesti tyytyväinen.
Miehen narsismi tuli siinä viimein oikein kunnolla todistetuksi. Liittomme jäikin lyhyeksi. Olen sitä mieltä, että jonkinlaista narsismia edustavat nämä täälläkin toisten tuomisia arvostelevat kirjoittajat. Onko mukavaakin saada olla syvästi loukkaantunut, kun joku ei tuo täydellisiä täsmälahjoja? Kuinka kukaan voi toisen pään sisälle mennä ja tietää tasan, mitä toinen haluaa? Jonkinlaista käyttäytymistä voisi odottaa silti, vaikka lahjapussin sisältö ei olisikaan mielenmukainen.
Kyllä se satuttaa kun lahja ei kelpaa. Ymmärrän hyvin sinua. Se hävettää ja se kelpaamattomuuden tunne on kova.
Oman anoppitaipaleeni oli surkea. Miehelläni on useita miniöitä ja heidän kanssaan olen tullut aina hyvin toimeen. Käsitöitä on pyydetty tekemään, niitä on kiitelty ja oikeasti käytetty. Ostolahjat on ostettu toiveiden mukaan. Tosin toiveet on olleet ylimalkaisia, esim käsipyyhkeitä. Olemme ostaneet sitten kalliimmasta päästä ja neutraaleja värejä. Käytössä ovat olleet ja kiitokset on saatu. Miehen lapsen lapsile olen tuonut työmatkoilta vaatteita. Hyvin on käyneet, oikeaa kokoa ja hillityn värisiä. Kaikki on olleet käytössä ja ihan pyydetty katsomaan löytyisikö jotain tiettyä vaatetta esim Gapilta tai muusta kaupasta jouta ei ttäälä Suomessa ole.
Sitten tuli minulle se oma miniä. Ajattelin mennä samalla opilla. Toiveita pyydetään ja huomioidaan asunnossa käytössä oleva tyyli ja värit. Ja edelleen vähän kalliimpaa kuin joku Tokmanni tai Prisma.
Eipä käynyt. Kaikki väärin. Liian hienoja, kalliita, outoja tai kertakaikkiaan muuten ihan kevlvottomia. Kastoin että vihreää hän käyttää. Keräsin kuluvaa tavaraa (kosmetiikkaa, suklaata yms) hemmottelujuttuja ns väriteemalahjan. Se oli kuulema ihan kiva jos tykkää. Hän ei tykännyt. Lapsen lapselle ostin toppapuvun. Kysyin ensin, että ostanko. Laitoin kuvan ja kokovaihtoehdot. Käykö tämä? Joo, osta vaan. Hintaa puvulla oli enemmän kuin viitsin edes kertoa. Käyttökertojahan sille tuli sitten se nolla.Päättelin tästä, että ei minulla ole onnistumisen mahdollisuuksia. Jos veisin pinon kultaharkkoja,joku vika niissäkin olisi. Liian raskaita, hankalan mallisia, ja huonosti kiiltää 😆
Tämä miniä on nyt jo onneksi historiaa. Mutta olipa kokemus sekin.
Kuulostat kyllä ihan painajaiselta. Tuollaista kyttäämistä, käytetäänkö antamiasi tavaroita ja montako kertaa. Miksi sitä tavaraa piti tyrkyttää kun selvästi ei kelvannut? Olisit vienyt kahvipaketin ja sillä hyvä.
Aivan. Painajainen.
Ei siihen mitään kyttäämisiä tarvita, kun näkee vaatteen lapsen päällä tai neulomistani villasukista kysytään, että voiko niitä parsia, kun kantapää on kulunut puhki.
Kahvipaketti yksivuotiaalle? Loistoidea.
En todella ole tyrkyttänyt. Pari ensimmäistä kertaa ajattelin, että okei erehdyin. Korjaan tilannetta. Kun korjaus ei auttanut, lopetin. En osta enkä tee. Pojalle kyllä, nyt kun ovat eronneet ja lapsenlapselle sellaista, joka jää isän luokse käyttöön. Ja miehen lapset lapsineen saavat toiveidensa mukaiset lahjat edelleen.
Kyllä. Juuri tuo on sitä haukkana kyttäämistä. Ihan kamalaa. Jos olisi tuollaisia ihmisiä monta lähipiirissä, siitä tulisi kokopäivätyö kun pitää huolehtia että juuri tuon ihmisen antama lahja on käytössä kun nähdään. Jos siis haluaisi tehdä miellyttämisestä kokopäivätyön.
Yksivuotias ei ymmärrä lahjoista eikä antajista, kahvipaketti olisi käynyt ihan hyvin. Kyllä vanhemmat sen juovat.
Ja on kyllä typerää "korjata tilannetta" törkeän kalliilla lahjalla, jonka hinnasta pitää vieläkin uhriutua. Miksi et vain ANTANUT OLLA?
Olen nimenomaan antanut olla. Ei lahjoja.
Se kallis toppapuku ei mene kronologisesti tähän korjausliikkeeseen, vaan oli ennen sitä.
Sen verran täytyy myöntää, että itse en koskaan äitinä olisi osannut arvostaa sitä, että yksivuotiaalleni olisi tuotu lahjaksi kahvipaketti. Olisin pitänyt ihan v*ttuiluna. Mutta nytpä on hyvä tietää, että kahvipaketti sopii lahjaksi pikkulapselle isovanhemmalta. Toisille lapsenlapsille leluja ja vaatteita, mutta yhdelle kahvia.
Ihan normaali kylätuliainen.
YKSIvuotiaalle???
Anna mun kaikki kestää 🙄
Kylätuliainen kun mennään kylään sinne yksivuotiaan perheeseen. Miksi sille yksivuotiaalle pitää viedä jotain?
Paitsi, että tämän toppapuvun tapauksessa (=johon tarjottiin tilalle ratkaisua, että olisi pitänyt viedä kahvipaketti) oli sen yksivuotiaan syntymäpäivä. Ja se toppapuku oli syntymäpäivälahja.
Mutta aina voi ottaa opiksi. Lapsille sopii syntymäpäivä- ja joululahjoiksi kahvipaketti.
Korneinta tässä on se, että toisaalta palstalla huudetaan lastenlasten tasa-arvoisen kohtelun perään. Kun niitä tytärten lapsia niin suositaan lahjoissa. Mutta pojan lapselle käy hyvin kahvipaketti. Järkeähän tässä ei enää ole, mutta olkoot niin.
Tämä oli "viehättävä" keskustelu. Hyvin huomaa, että on miniöitä, joille ei todellakaan kelpaa yhtään mikään. Kirjoitit aika hyvin. Olet ollut ihanteellinen anoppi, vaikkakin miehesi miniöille.
Ja sitten joku keksii, että olet kytännyt, kuinka niitä sinun lahjojasi käytetään tai ei käytetä.
Voi hyvä tavaton, ihmisillähän ihan yksinkertaisesti vain on silmät, joilla nähdä!
Ja yleensä on vielä järkikin, joka sekin jotain sanoo.
Sitä vain näkee, että joku vaate on jonkun päällä. Mihin sitä katseensa pitäisi luoda, ettei sanottaisi kyttäämiseksi?
Missään vaiheessa en kirjoituksestasi huomannut, että tyrkyttäisit tavaroita, mutta niin vain siitäkin sinulle päätä auottiin.
Kertokaa nyt hyvät mielensäpahoittaja-miniät, että onko oikein ostaa lapsenlapselle mitään vai pitääkö olla tyystin ostamatta? NImittäin jos ostaa jotain, se on tyrkyttämistä. Jos ei osta, se on välinpitämättömyyttä.
Jos kysyy etukäteen, että onko tämä hyvä, ja saa vastaukseksi, että kyllä on, niin mistä ihmeestä sitä voi tietää, että ei se ole kuitenkaan hyvä, vaan kahvipakettikin olisi parempi?
Jumalan kiitos, minulla ei ole miniöitä eikä tule. Tyttären lapsille olen ostellut ja antanut milloin mitäkin ja ihan kaikki on kelvannut. Hoitoapuni on kelvannut ilman mutinoita. Kotini on mummola, johon lapset saa tulla milloin tahtovat ja täällä ollaan niin kuin mummolassa ollaan. Ei tarvitse jännittää, teenkö oikein vai en. Ja tottakai minäkin silmilläni näen, onko joku minun ostamani vaate päällä tai tavara käytössä ihan ilman mitään kyttäämisiä. On tai ei, ei sillä mitään väliä ole. Rakkaus ja välittäminen on tärkeintä.
Tilanteesihan on nyt tavallaan hyvä, kun voit ostaa lapsenlapsellesi sellaisia asioita, mitä voi käyttää siellä isällä. Tiedän, että on muitakin tällaisia tapauksia. Mm. veljeni lapsilla oli kaksi kotia ja aina ostimme näille lapsille lahjoiksi vain sellaisia tavaroita, mitä pidettiin vain siellä iskällä. Veljeni kehotti näin tekemään jo heti alussa, koska tunsi ja tiesi exänsä. Ei haluttu yhtään lisää sanomisen aiheita.
Alue: Aihe vapaa
Tällaisen kassiepisodin takana on muutakin kuin vain se pelkkä tokmannin kassi krääsäineen. Tähän liittyy nii paljon muutakin kun lukee koko ketjun läpi; rajat, toisen arvojen ja kodin kunnioitus, kuunteluntaito, toisen ihmisen aito huomioiminen, itsekkyys, epäitsekkyys jne.