Anoppi toi kassillisen verran meille jouluyllätystä,

Vierailija kirjoitti:

Kerro ap anopille että arvostat ELÄMYKSIÄ!!

tyylin shamppanjabrunssi hotelli kämpissä.

Kaampaamo ja kynsisalonki käynti..

Ai ni POJANKIN PITÄÄ SAADA!!!!

pariskunta hemmotteluhieronta ja viikonloppu haikon kartanossa

Mitä Anappi on tyhmä..voi voi

No on tosi tyhmä kun se ei kysele eikä toisaalta kuuntele vaikka sanotaan että ei tarvita krääsää.

Älä hyperventiloi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluuko mitään uutta ap? Onko kassi ilmestynyt takaisin tai jotain muuta jännää?

Ap tässä. Kassi ei onneksi ole ilmestynyt takaisin. Kyllähän se anoppi oli nieleskellen ottanut sen vastaan mieheltäni ja selitellyt justiin sitä että hyväähän minä vaan tarkoitin, ajattelin tehdä teillekin vähän enemmän joulutunnelmaa ja ilahduttaa. Anoppi oli jo ehtinyt ehdottaa, että hänpä antaa kassin toiselle lapselleen, joka sattumoisin inhoaa myös krääsää ja on vieläkin valikoivampi ihan kaikessa kuin me. Mies oli ehtinyt väliin sanomaan, ei noon, kysy ensin heiltä. Sitähän se anoppi oli harmitellut, että hän kun niin jotain haluaisi antaa jotakin jouluista, niin mies oli ehdottanut että jos oikeasti haluat tehdä iloiseksi meidät, niin leivo vaikka jouluinen kakku ja pipareita. Anoppi rakastaa leipomista ja toivottavasti tästä ei tule nyt sen enempää draamaa.

Sehän kuunteli, aika hienoa! Hyvää joulua teille kaikille, ja muut tuputtajat voisi tätä sanomaa tutkiskella sydämissään.

Eli perusminiälle on ihan ylivoimaista pitää talossa pari päivää jotain epämieluisia joulumukeja, mutta varmaankin ollaan mieluusti viemässä lapsia ilmaishoitoon mummolaan. Sillä ei ole väliä, että mummo joutuu kotinsa muuttamaan lapsiystävälliseksi ja kestämään lasten sotkemista ja siivota niiden sotkuja, pestä, pukea ja ulkoiluttaa, ja varmaan vähän useammin kuin kerran vuodessa.

Anopit ei yleensä ota kaikesta tästä maksua.

Voisiko nyt vaikka ajatella, että antaa anopin iloita omasta antamisestaan, kun te saatte iloita hoitopaikasta?

Mun vanhemmat oli juuri tällaisia. Mummo hoiti minua joskus viikkokausia kotonaan kun olin leikki-ikäinen. Mutta mummo ei olisi saanut olla useampaa päivää kylässä meillä, kun oli vanhempien mielestä juntti. Siis äitini ja tämän uuden miehen, jotka kokivat olevansa muita parempia ihmisiä. Se katkaisi välini mummoon, kun olin noin 12. Isäpuoleni ajoi mummon kerran ulos talosta, eikä mummo tullut enää ikinä sen jälkeen kylään, eikä ottanut yhteyttä. Seuraavan kerran kuulin hänestä, kun hän oli kuollut ja sain pienen perinnön. Mummo on jäänyt mieleeni iloisena ja leppoisana ja sosiaalisena ihmisenä, jolla oli minulle aina aikaa. Äitini ja isäpuoleni on tämän vastakohta. Minäkään en saa mennä heille kylään kutsumatta, joulunkin haluavat olla keskenään. Siellä ne nyt istuvat 80v vakavina vanhuksina kahdestaan, ja saavat olla hienoja ihan keskenään. Kummasti nyt toivotaan, että tyttäristä joku muuttaisi lähelle.

Vierailija kirjoitti:

Eli perusminiälle on ihan ylivoimaista pitää talossa pari päivää jotain epämieluisia joulumukeja, mutta varmaankin ollaan mieluusti viemässä lapsia ilmaishoitoon mummolaan. Sillä ei ole väliä, että mummo joutuu kotinsa muuttamaan lapsiystävälliseksi ja kestämään lasten sotkemista ja siivota niiden sotkuja, pestä, pukea ja ulkoiluttaa, ja varmaan vähän useammin kuin kerran vuodessa.

Anopit ei yleensä ota kaikesta tästä maksua.

Voisiko nyt vaikka ajatella, että antaa anopin iloita omasta antamisestaan, kun te saatte iloita hoitopaikasta?

Mun vanhemmat oli juuri tällaisia. Mummo hoiti minua joskus viikkokausia kotonaan kun olin leikki-ikäinen. Mutta mummo ei olisi saanut olla useampaa päivää kylässä meillä, kun oli vanhempien mielestä juntti. Siis äitini ja tämän uuden miehen, jotka kokivat olevansa muita parempia ihmisiä. Se katkaisi välini mummoon, kun olin noin 12. Isäpuoleni ajoi mummon kerran ulos talosta, eikä mummo tullut enää ikinä sen jälkeen kylään, eikä ottanut yhteyttä. Seuraavan kerran kuulin hänestä, kun hän oli kuollut ja sain pienen perinnön. Mummo on jäänyt mieleeni iloisena ja leppoisana ja sosiaalisena ihmisenä, jolla oli minulle aina aikaa. Äitini ja isäpuoleni on tämän vastakohta. Minäkään en saa mennä heille kylään kutsumatta, joulunkin haluavat olla keskenään. Siellä ne nyt istuvat 80v vakavina vanhuksina kahdestaan, ja saavat olla hienoja ihan keskenään. Kummasti nyt toivotaan, että tyttäristä joku muuttaisi lähelle.

Aivan kummallista asioiden yhteenvetoa toi eka lauseesi! Ei voi muuta sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Eli perusminiälle on ihan ylivoimaista pitää talossa pari päivää jotain epämieluisia joulumukeja, mutta varmaankin ollaan mieluusti viemässä lapsia ilmaishoitoon mummolaan. Sillä ei ole väliä, että mummo joutuu kotinsa muuttamaan lapsiystävälliseksi ja kestämään lasten sotkemista ja siivota niiden sotkuja, pestä, pukea ja ulkoiluttaa, ja varmaan vähän useammin kuin kerran vuodessa.

Anopit ei yleensä ota kaikesta tästä maksua.

Voisiko nyt vaikka ajatella, että antaa anopin iloita omasta antamisestaan, kun te saatte iloita hoitopaikasta?

Mun vanhemmat oli juuri tällaisia. Mummo hoiti minua joskus viikkokausia kotonaan kun olin leikki-ikäinen. Mutta mummo ei olisi saanut olla useampaa päivää kylässä meillä, kun oli vanhempien mielestä juntti. Siis äitini ja tämän uuden miehen, jotka kokivat olevansa muita parempia ihmisiä. Se katkaisi välini mummoon, kun olin noin 12. Isäpuoleni ajoi mummon kerran ulos talosta, eikä mummo tullut enää ikinä sen jälkeen kylään, eikä ottanut yhteyttä. Seuraavan kerran kuulin hänestä, kun hän oli kuollut ja sain pienen perinnön. Mummo on jäänyt mieleeni iloisena ja leppoisana ja sosiaalisena ihmisenä, jolla oli minulle aina aikaa. Äitini ja isäpuoleni on tämän vastakohta. Minäkään en saa mennä heille kylään kutsumatta, joulunkin haluavat olla keskenään. Siellä ne nyt istuvat 80v vakavina vanhuksina kahdestaan, ja saavat olla hienoja ihan keskenään. Kummasti nyt toivotaan, että tyttäristä joku muuttaisi lähelle.

Voin lohduksesi kertoa, että lapsemme eivät ole koskaan olleet anopilla hoidossa, eivätkä tule koskaan olemaan. Rouva on tehnyt hyvin selväksi, etten ole hänen poikansa arvoinen eikä esikoiseni koskaan tule olemaan hänelle poikansa perheen jäsen. Mies käy joskus yhteisten lasten kanssa kylässä, mutta ei häntäkään paljon kiinnosta.

ohis

Sillä oikeudellako ja vaateillako anoppi (mummi) voi tuoda kasan krääsää toisen kotiin ja sanoa ripotelkaa jouluksi että tulee kivempi tunnelma että hänelle voi sitten hyvin mielin viedä lapsia hoitoon. Mä en tajuu!!!

Kyllä on meidänkin kotiin työnnetty ja yritetty työntää vaikka vallan mitä vuosien varsilla. Oma äitini, siskoni, oma mummini, anoppini ovat siitä "huolehtineet". Aikani otin vastaan kohteliaasti kaiken ja sitten vaan mitta tuli täyteen. Nyt en enää suostu. Olen tehnyt selväksi, että ruokaa voi tuoda ja kiitos ei yhtään mitään muuta.

Minä en halua sitä ruokaakaan. Viiden hengen taloudessa riittää kokkaamista muutenkin enkä jaksa sitä että saan edelleen kuulla miten vuonna 2006 unohdin äitini nakkisopan jääkaappiin. Tämä kamala tapaus sattui kun nuorin lapsi joutui henkitoreissaan sairaalaan. Tästä jaksetaan mussuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Sillä oikeudellako ja vaateillako anoppi (mummi) voi tuoda kasan krääsää toisen kotiin ja sanoa ripotelkaa jouluksi että tulee kivempi tunnelma että hänelle voi sitten hyvin mielin viedä lapsia hoitoon. Mä en tajuu!!!

Miten vtun vaikeaa on käyttää sanaa ETTÄ?!?! Suomen kieltä ei kirjoiteta noin!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kasvatusmallin ero varmasti näkyy sukupolvien välillä ja se näkyy mm. näissä yhteentörmäystilanteissa. Silti vanhemman sukupolven edustajat eivät missään nimessä voi ottaa sitä valtaa, että kun he ovat vanhempia, niin heitä tulee vaan kunnioittaa ja antaa heidän tehdä mitä tykkäävät.

On huomioitava toisen ihmisen tunteet ja tyyli, mieltymykset. Se, mistä vanhempi sukupolvi on itse jäänyt vaille lapsena, yrittävät kai paikata lapsen lapsilleen ja lapsilleen tavaroilla ja materialla. Nykylapset taas on aivan ähkytetty tavaraan ja kasvavissa nuorissa aiukuisissa alkaa olla paljon minimalisteja, eikä ihme.

Nuorissa aikuisissa tässäkin näkyy polarisaatio - toiset ostaa ostamisen riemusta tilin tyhjäksi, toiset on minimalisteja.

Täällä on kuvattu niin hirviö-anoppeja kuin myös hirviö-miniöitäkin. Kyllä normaali alkuinen kestää muutaman (!!) vähän epäonnistuneen lahjan vastaanottamisen ja jatkosijoittamisen, ja kykenee niistä ihan kauniisti kiittämään ja kommunikoimaan MUTTA samalla lailla kyllä jokainen normaali aikuinen kykenee kuuntelemaan toista ja jatkossa kunnioittamaan sen toisen elämäntapaa. Olkoonkin sitten vaikka niin "merkillinen ja omituinen" ettei halua mitään joululahjoja tms.

Ja silti, isovanhemmilla säilyy aina oikeus ostaa JOTAIM lapsenlapsilleen - se on sellainen "minäkin rakastan sinua"-viesti, mitä se lapsi ei tässä maailmassa voi saada liian montaa. Toki siinäkin on kiva, jos se isovanhempi tuntisi sitä lasta sen verran, että tietäisi minkälaisia kirjoja hän lukee tai että oikeasti hän nyt eniten toivoisi uutta jääkiekkomailaa (joka käydään ostamassa yhdessä niin ä se oikeasti on käyttökelpoinen)

T. Anoppi, isoäiti ja miniä

"isovanhemmilla säilyy aina oikeus ostaa JOTAIM lapsenlapsilleen - se on sellainen "minäkin rakastan sinua"-viesti"  Miksi ihmeessä tämä rakkaudensoitus pitää näkyä juuri ostettuna lahjana, tavarana? Eikö se rakkaudenosoitus voisi olla jokin yhteinen hetki esim lasten teatterissa, kirjastossa, uimahallissa, leikkipuistossa, elokuvissa, lukuhetkenä, huvipuistossa, retkeilyn merkeissä, jonain muuna yhteisenä tekemisenä.... Miksi aina pitää olla työntämässä tavarana sitä "rakkaudenosoitusta". Mä en ymmärrä!!! 

Kaiken lisäksi monella lapsella on muutakin sukua kuin pelkästään ne isovanhemmat, on kaveripiiriä ym ym, ja jokaiselta tulee jotakin lahjaa, tavaraa esim synttäreinä ja jouluna! Kun kaikki ajattelevat noin kuten sinä kommentoija, niin ei mikään ihme että lapsi hukkuu jo tavaraan. Tässä näkee juuri tuon vanhemman sukupolven ITSEKKYYDEN että isovanhemmilla säilyy aina oikeus plaa plaa!!! Mistä tällainen ajatusmalli oikein on peräisin? Mä vaan en tajua!

Miksi "muutakin sukua... kaveripiiri ymym" on enemmän oikeutettu ostamaan lapselle jotain kuin sen omat isovanhemmat? (Näin annoit ymmärtää).

Meillä on itsestään selvää, että vietämme aikaa lastenlasten kanssa. Autamme vanhempia hakemalla pkodista ja viemällä jäähallille, luemme ja leivomme yhdessä - ja kyllä, minä haluan osoittaa lapselle rakkauttani ostamalla hänelle myös joululahjan - ja kyllä, jos sen koko/muoto/väri tms häiritsee vanhempia niin lapsi voi säilyttää sen meidän luona - onneksi meillä on molemmat lapset ja heidän puolisot suht täyspäisiä eivätkä tee jostain Stigasta tai LPS-paketista mitään dealbreakeriä meidän suvun suhteissa.

Tämä toimii täyspäisten isovanhempien kanssa. Hullun tavaratyrkkymummun kanssa ei. Meillä esim lapsi sai 2-vuotislahjaksi 200 palaisen palapelin, kun on niin näppärä. Ja 5-vuotiaalle pojalle osti huonolaatuisen polkupyörän. Pinkin. Lapsi loukkaantui niin, ettei ole tähän päivään ajanut metriäkään tuolla pyörällä. (Tämäkin oli jotenkin mun syytä, kun lapsi ei ollut kiitollinen lahjasta). Yleensä lahja taitaa olla valittu kriteereillä mahdollisimman iso ja äänekäs. Laatu tai lahjan sopivuus lapselle on täysin toissijaista.

Miksi ihmeessä lapsi loukkaantui, kun sai polkupyörän?

Mieheni mummo antoi minulle raskausaikana homeisen imetystyynyn ja koppuraksi käytettyjä pyyhkeitä. Saimme häälahjaksi luudan. Kyllä, luudan. Vanhan puusta veistetyn luudan. Mieheni sai valmistujaislahjaksi betonipään, oikean kokoisen vanhan betonista tehdyn ihmisiään. Lapset ovat saaneet ilmeistesti vammaistyönä tehtyjä puuleluja, joista on irronnut teräviä ruuveja ja tikkuja ja niissä on ollut myös kuristumisvaara. Yhtenä päivän ennen jouluna kävin hänen luonaan esikoisen kanssa ja hän antoi minulle joulukuusen mukaan. Se oli itse kaatama omasta metsästä ja neulaset oli äärimmäisen teräviä, niin se meni parvekkeelle. Ei siinä, sitä oli oikein kiva kuljettaa rattaiden kanssa ensin metrossa Espoosta helsinkiin ja sieltä junalla Vantaalle. Että kiitos vain näistä lahjoista. Kyseessä varakas ihminen, joka ei kysele vaan tuo mitä itse haluaa ja mistä itse tykkää. Parempi olisi kun ei toisi yhtään mitään. Mielestäni kaikista lahjoista ei tarvitse olla kiitollinen, varsinkin kun ne aiheuttavat vain päänvaivaa.

Kyllästynyt kirjoitti:

Mieheni mummo antoi minulle raskausaikana homeisen imetystyynyn ja koppuraksi käytettyjä pyyhkeitä. Saimme häälahjaksi luudan. Kyllä, luudan. Vanhan puusta veistetyn luudan. Mieheni sai valmistujaislahjaksi betonipään, oikean kokoisen vanhan betonista tehdyn ihmisiään. Lapset ovat saaneet ilmeistesti vammaistyönä tehtyjä puuleluja, joista on irronnut teräviä ruuveja ja tikkuja ja niissä on ollut myös kuristumisvaara. Yhtenä päivän ennen jouluna kävin hänen luonaan esikoisen kanssa ja hän antoi minulle joulukuusen mukaan. Se oli itse kaatama omasta metsästä ja neulaset oli äärimmäisen teräviä, niin se meni parvekkeelle. Ei siinä, sitä oli oikein kiva kuljettaa rattaiden kanssa ensin metrossa Espoosta helsinkiin ja sieltä junalla Vantaalle. Että kiitos vain näistä lahjoista. Kyseessä varakas ihminen, joka ei kysele vaan tuo mitä itse haluaa ja mistä itse tykkää. Parempi olisi kun ei toisi yhtään mitään. Mielestäni kaikista lahjoista ei tarvitse olla kiitollinen, varsinkin kun ne aiheuttavat vain päänvaivaa.

Sorry, uskon tarinasi kyllä, mutta repesin tolle joulukuuselle jonka "neulaset olivat äärimmäisen teräviä" ja joka piti siksi laittaa parvekkeelle :D Enpä tiennyt että niin vaarallisen teräväneulaisia kuusia on :D Pitääkin varoa tuolla metsässä taas! 

Vierailija kirjoitti:

Kyllästynyt kirjoitti:

Mieheni mummo antoi minulle raskausaikana homeisen imetystyynyn ja koppuraksi käytettyjä pyyhkeitä. Saimme häälahjaksi luudan. Kyllä, luudan. Vanhan puusta veistetyn luudan. Mieheni sai valmistujaislahjaksi betonipään, oikean kokoisen vanhan betonista tehdyn ihmisiään. Lapset ovat saaneet ilmeistesti vammaistyönä tehtyjä puuleluja, joista on irronnut teräviä ruuveja ja tikkuja ja niissä on ollut myös kuristumisvaara. Yhtenä päivän ennen jouluna kävin hänen luonaan esikoisen kanssa ja hän antoi minulle joulukuusen mukaan. Se oli itse kaatama omasta metsästä ja neulaset oli äärimmäisen teräviä, niin se meni parvekkeelle. Ei siinä, sitä oli oikein kiva kuljettaa rattaiden kanssa ensin metrossa Espoosta helsinkiin ja sieltä junalla Vantaalle. Että kiitos vain näistä lahjoista. Kyseessä varakas ihminen, joka ei kysele vaan tuo mitä itse haluaa ja mistä itse tykkää. Parempi olisi kun ei toisi yhtään mitään. Mielestäni kaikista lahjoista ei tarvitse olla kiitollinen, varsinkin kun ne aiheuttavat vain päänvaivaa.

Sorry, uskon tarinasi kyllä, mutta repesin tolle joulukuuselle jonka "neulaset olivat äärimmäisen teräviä" ja joka piti siksi laittaa parvekkeelle :D Enpä tiennyt että niin vaarallisen teräväneulaisia kuusia on :D Pitääkin varoa tuolla metsässä taas! 

Kuusia on montaa eri lajiketta.

Kyllästynyt kirjoitti:

Mieheni mummo antoi minulle raskausaikana homeisen imetystyynyn ja koppuraksi käytettyjä pyyhkeitä. Saimme häälahjaksi luudan. Kyllä, luudan. Vanhan puusta veistetyn luudan. Mieheni sai valmistujaislahjaksi betonipään, oikean kokoisen vanhan betonista tehdyn ihmisiään. Lapset ovat saaneet ilmeistesti vammaistyönä tehtyjä puuleluja, joista on irronnut teräviä ruuveja ja tikkuja ja niissä on ollut myös kuristumisvaara. Yhtenä päivän ennen jouluna kävin hänen luonaan esikoisen kanssa ja hän antoi minulle joulukuusen mukaan. Se oli itse kaatama omasta metsästä ja neulaset oli äärimmäisen teräviä, niin se meni parvekkeelle. Ei siinä, sitä oli oikein kiva kuljettaa rattaiden kanssa ensin metrossa Espoosta helsinkiin ja sieltä junalla Vantaalle. Että kiitos vain näistä lahjoista. Kyseessä varakas ihminen, joka ei kysele vaan tuo mitä itse haluaa ja mistä itse tykkää. Parempi olisi kun ei toisi yhtään mitään. Mielestäni kaikista lahjoista ei tarvitse olla kiitollinen, varsinkin kun ne aiheuttavat vain päänvaivaa.

:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllästynyt kirjoitti:

Mieheni mummo antoi minulle raskausaikana homeisen imetystyynyn ja koppuraksi käytettyjä pyyhkeitä. Saimme häälahjaksi luudan. Kyllä, luudan. Vanhan puusta veistetyn luudan. Mieheni sai valmistujaislahjaksi betonipään, oikean kokoisen vanhan betonista tehdyn ihmisiään. Lapset ovat saaneet ilmeistesti vammaistyönä tehtyjä puuleluja, joista on irronnut teräviä ruuveja ja tikkuja ja niissä on ollut myös kuristumisvaara. Yhtenä päivän ennen jouluna kävin hänen luonaan esikoisen kanssa ja hän antoi minulle joulukuusen mukaan. Se oli itse kaatama omasta metsästä ja neulaset oli äärimmäisen teräviä, niin se meni parvekkeelle. Ei siinä, sitä oli oikein kiva kuljettaa rattaiden kanssa ensin metrossa Espoosta helsinkiin ja sieltä junalla Vantaalle. Että kiitos vain näistä lahjoista. Kyseessä varakas ihminen, joka ei kysele vaan tuo mitä itse haluaa ja mistä itse tykkää. Parempi olisi kun ei toisi yhtään mitään. Mielestäni kaikista lahjoista ei tarvitse olla kiitollinen, varsinkin kun ne aiheuttavat vain päänvaivaa.

Sorry, uskon tarinasi kyllä, mutta repesin tolle joulukuuselle jonka "neulaset olivat äärimmäisen teräviä" ja joka piti siksi laittaa parvekkeelle :D Enpä tiennyt että niin vaarallisen teräväneulaisia kuusia on :D Pitääkin varoa tuolla metsässä taas! 

Kuusia on montaa eri lajiketta.

Ja mitkä niistä ovat neulamallia? 

Kyllästynyt kirjoitti:

Mieheni mummo antoi minulle raskausaikana homeisen imetystyynyn ja koppuraksi käytettyjä pyyhkeitä. Saimme häälahjaksi luudan. Kyllä, luudan. Vanhan puusta veistetyn luudan. Mieheni sai valmistujaislahjaksi betonipään, oikean kokoisen vanhan betonista tehdyn ihmisiään. Lapset ovat saaneet ilmeistesti vammaistyönä tehtyjä puuleluja, joista on irronnut teräviä ruuveja ja tikkuja ja niissä on ollut myös kuristumisvaara. Yhtenä päivän ennen jouluna kävin hänen luonaan esikoisen kanssa ja hän antoi minulle joulukuusen mukaan. Se oli itse kaatama omasta metsästä ja neulaset oli äärimmäisen teräviä, niin se meni parvekkeelle. Ei siinä, sitä oli oikein kiva kuljettaa rattaiden kanssa ensin metrossa Espoosta helsinkiin ja sieltä junalla Vantaalle. Että kiitos vain näistä lahjoista. Kyseessä varakas ihminen, joka ei kysele vaan tuo mitä itse haluaa ja mistä itse tykkää. Parempi olisi kun ei toisi yhtään mitään. Mielestäni kaikista lahjoista ei tarvitse olla kiitollinen, varsinkin kun ne aiheuttavat vain päänvaivaa.

Tämä oli jo niin mielipuolista, että nauroin ääneen. Pahoittelut siitä kirjoittajalle, jota itseään ei varmasti naurata.

Mitä sisustamista se on jos saa pari mukia ja joulukoristeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllästynyt kirjoitti:

Mieheni mummo antoi minulle raskausaikana homeisen imetystyynyn ja koppuraksi käytettyjä pyyhkeitä. Saimme häälahjaksi luudan. Kyllä, luudan. Vanhan puusta veistetyn luudan. Mieheni sai valmistujaislahjaksi betonipään, oikean kokoisen vanhan betonista tehdyn ihmisiään. Lapset ovat saaneet ilmeistesti vammaistyönä tehtyjä puuleluja, joista on irronnut teräviä ruuveja ja tikkuja ja niissä on ollut myös kuristumisvaara. Yhtenä päivän ennen jouluna kävin hänen luonaan esikoisen kanssa ja hän antoi minulle joulukuusen mukaan. Se oli itse kaatama omasta metsästä ja neulaset oli äärimmäisen teräviä, niin se meni parvekkeelle. Ei siinä, sitä oli oikein kiva kuljettaa rattaiden kanssa ensin metrossa Espoosta helsinkiin ja sieltä junalla Vantaalle. Että kiitos vain näistä lahjoista. Kyseessä varakas ihminen, joka ei kysele vaan tuo mitä itse haluaa ja mistä itse tykkää. Parempi olisi kun ei toisi yhtään mitään. Mielestäni kaikista lahjoista ei tarvitse olla kiitollinen, varsinkin kun ne aiheuttavat vain päänvaivaa.

Sorry, uskon tarinasi kyllä, mutta repesin tolle joulukuuselle jonka "neulaset olivat äärimmäisen teräviä" ja joka piti siksi laittaa parvekkeelle :D Enpä tiennyt että niin vaarallisen teräväneulaisia kuusia on :D Pitääkin varoa tuolla metsässä taas! 

Kuusia on montaa eri lajiketta.

Ja mitkä niistä ovat neulamallia? 

En tiedä nimikkeitä. Olen urbaani metsänomistaja ja tiedän vaan että eroja on, myös mun kahdella hehtaarillani.

Vierailija kirjoitti:

Minä en halua sitä ruokaakaan. Viiden hengen taloudessa riittää kokkaamista muutenkin enkä jaksa sitä että saan edelleen kuulla miten vuonna 2006 unohdin äitini nakkisopan jääkaappiin. Tämä kamala tapaus sattui kun nuorin lapsi joutui henkitoreissaan sairaalaan. Tästä jaksetaan mussuttaa.

Miksi kerroit tämän äidillesi? Joskus vaikeneminen tai valkoinen valhe ei ole synti. Olen itsekin joskus vahingossa pilannut saamani ruoan mutten tietenkään ole mennyt siitä kehumaan ruoan lahjoittajalle. Tietysti on itseänikin harmittanut mutten enää ole halunnut pahoittaa ruoan lahjoittajan mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en halua sitä ruokaakaan. Viiden hengen taloudessa riittää kokkaamista muutenkin enkä jaksa sitä että saan edelleen kuulla miten vuonna 2006 unohdin äitini nakkisopan jääkaappiin. Tämä kamala tapaus sattui kun nuorin lapsi joutui henkitoreissaan sairaalaan. Tästä jaksetaan mussuttaa.

Miksi kerroit tämän äidillesi? Joskus vaikeneminen tai valkoinen valhe ei ole synti. Olen itsekin joskus vahingossa pilannut saamani ruoan mutten tietenkään ole mennyt siitä kehumaan ruoan lahjoittajalle. Tietysti on itseänikin harmittanut mutten enää ole halunnut pahoittaa ruoan lahjoittajan mieltä.

Äitini nuuskii kaappeja ja tonkii aina että varmasti kaikki käytetään.