Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi toi kassillisen verran meille jouluyllätystä,
09.12.2019 |
Tokmannilta oli ostanut krääsää: jotain koristeita, valoja ja pöytäliinaa, joulumukitkin ihan 6kpl. Kyseli innoissaan mihin aion mitäkin koristetta sijoitella ja sitten jouluna on mukava joulutunnelma, kun hekin tulevat käymään, kun tavanomaisesti ei ole kuin yksi kynttelikkö ikkunalla, elävä kynttilä pöydässä ja kuusi.
Voi huoh sanon minä. Mitä mä teen, mä EN halua tuota roskaa kotiimme. Ollaan sanottu tuhat kertaa että meillä on minimalistinen koti ja emme halua tavaraa. Mitä voin tehdä??? Mies vaan sanoo että antaa sen tuoda, mutta mun vastuulle jää niiden rojujen vienti pois. Entä kun meillä ei todellakaan ole edelleenkään jouluna kuin se minimalistinen joulu, noita en aio esille laittaa.
Kommentit (722)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kasvatusmallin ero varmasti näkyy sukupolvien välillä ja se näkyy mm. näissä yhteentörmäystilanteissa. Silti vanhemman sukupolven edustajat eivät missään nimessä voi ottaa sitä valtaa, että kun he ovat vanhempia, niin heitä tulee vaan kunnioittaa ja antaa heidän tehdä mitä tykkäävät.
On huomioitava toisen ihmisen tunteet ja tyyli, mieltymykset. Se, mistä vanhempi sukupolvi on itse jäänyt vaille lapsena, yrittävät kai paikata lapsen lapsilleen ja lapsilleen tavaroilla ja materialla. Nykylapset taas on aivan ähkytetty tavaraan ja kasvavissa nuorissa aiukuisissa alkaa olla paljon minimalisteja, eikä ihme.
Nuorissa aikuisissa tässäkin näkyy polarisaatio - toiset ostaa ostamisen riemusta tilin tyhjäksi, toiset on minimalisteja.
Täällä on kuvattu niin hirviö-anoppeja kuin myös hirviö-miniöitäkin. Kyllä normaali alkuinen kestää muutaman (!!) vähän epäonnistuneen lahjan vastaanottamisen ja jatkosijoittamisen, ja kykenee niistä ihan kauniisti kiittämään ja kommunikoimaan MUTTA samalla lailla kyllä jokainen normaali aikuinen kykenee kuuntelemaan toista ja jatkossa kunnioittamaan sen toisen elämäntapaa. Olkoonkin sitten vaikka niin "merkillinen ja omituinen" ettei halua mitään joululahjoja tms.Ja silti, isovanhemmilla säilyy aina oikeus ostaa JOTAIM lapsenlapsilleen - se on sellainen "minäkin rakastan sinua"-viesti, mitä se lapsi ei tässä maailmassa voi saada liian montaa. Toki siinäkin on kiva, jos se isovanhempi tuntisi sitä lasta sen verran, että tietäisi minkälaisia kirjoja hän lukee tai että oikeasti hän nyt eniten toivoisi uutta jääkiekkomailaa (joka käydään ostamassa yhdessä niin ä se oikeasti on käyttökelpoinen)
T. Anoppi, isoäiti ja miniä
Isovanhemmilla ei ole mitään lähtökohtaisia oikeuksia lastenlapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Aina löytyy ihmisiä, joille kelpaa kyllä."
HAH. Ei kelpaa. Mm. halpavaate on maailmanluokan ongelma, eivät kelpaa edes kehitysmaihin.
Kierrätyskeskuksessa on tätä ylimääräistä joulukrääsää pussitettu puoli-ilmaiseksi, hakisivat edes sieltä eivätkä ostaisi aina uutta kiinalaislasten väsäämää.
Vierailija kirjoitti:
"Aina löytyy ihmisiä, joille kelpaa kyllä."
HAH. Ei kelpaa. Mm. halpavaate on maailmanluokan ongelma, eivät kelpaa edes kehitysmaihin.
Kierrätyskeskuksessa on tätä ylimääräistä joulukrääsää pussitettu puoli-ilmaiseksi, hakisivat edes sieltä eivätkä ostaisi aina uutta kiinalaislasten väsäämää.
Ne pitää lähettää nälkäisille lapsille Afrikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aina löytyy ihmisiä, joille kelpaa kyllä."
HAH. Ei kelpaa. Mm. halpavaate on maailmanluokan ongelma, eivät kelpaa edes kehitysmaihin.
Kierrätyskeskuksessa on tätä ylimääräistä joulukrääsää pussitettu puoli-ilmaiseksi, hakisivat edes sieltä eivätkä ostaisi aina uutta kiinalaislasten väsäämää.Ne pitää lähettää nälkäisille lapsille Afrikkaan.
Ei nekään tarvitse, kun miljardi muuta ihmistä jo lähetti omat vanhansa.
Toivottavasti ilmastonmuutos vie ekana krääsänpalvojat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kasvatusmallin ero varmasti näkyy sukupolvien välillä ja se näkyy mm. näissä yhteentörmäystilanteissa. Silti vanhemman sukupolven edustajat eivät missään nimessä voi ottaa sitä valtaa, että kun he ovat vanhempia, niin heitä tulee vaan kunnioittaa ja antaa heidän tehdä mitä tykkäävät.
On huomioitava toisen ihmisen tunteet ja tyyli, mieltymykset. Se, mistä vanhempi sukupolvi on itse jäänyt vaille lapsena, yrittävät kai paikata lapsen lapsilleen ja lapsilleen tavaroilla ja materialla. Nykylapset taas on aivan ähkytetty tavaraan ja kasvavissa nuorissa aiukuisissa alkaa olla paljon minimalisteja, eikä ihme.
Nuorissa aikuisissa tässäkin näkyy polarisaatio - toiset ostaa ostamisen riemusta tilin tyhjäksi, toiset on minimalisteja.
Täällä on kuvattu niin hirviö-anoppeja kuin myös hirviö-miniöitäkin. Kyllä normaali alkuinen kestää muutaman (!!) vähän epäonnistuneen lahjan vastaanottamisen ja jatkosijoittamisen, ja kykenee niistä ihan kauniisti kiittämään ja kommunikoimaan MUTTA samalla lailla kyllä jokainen normaali aikuinen kykenee kuuntelemaan toista ja jatkossa kunnioittamaan sen toisen elämäntapaa. Olkoonkin sitten vaikka niin "merkillinen ja omituinen" ettei halua mitään joululahjoja tms.Ja silti, isovanhemmilla säilyy aina oikeus ostaa JOTAIM lapsenlapsilleen - se on sellainen "minäkin rakastan sinua"-viesti, mitä se lapsi ei tässä maailmassa voi saada liian montaa. Toki siinäkin on kiva, jos se isovanhempi tuntisi sitä lasta sen verran, että tietäisi minkälaisia kirjoja hän lukee tai että oikeasti hän nyt eniten toivoisi uutta jääkiekkomailaa (joka käydään ostamassa yhdessä niin ä se oikeasti on käyttökelpoinen)
T. Anoppi, isoäiti ja miniä
Isovanhemmilla ei ole mitään lähtökohtaisia oikeuksia lastenlapsiin.
Ei, mutta toisin päin on: lapsilla ON oikeus isovanhempiinsa.
Monet Ihmiset eivät tällä hetkellä täysin tajua, miten paljon lapset menettävät, jos he menettävät juurensa, sukunsa historian. (ja ei, en tarkoita, että niitten isovanhempien luo pitäisi mennä joka viikonlopuksi), mutta on surullista jos lapsen isovanhemmat jäävät hänelle täysin vieraaksi :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kasvatusmallin ero varmasti näkyy sukupolvien välillä ja se näkyy mm. näissä yhteentörmäystilanteissa. Silti vanhemman sukupolven edustajat eivät missään nimessä voi ottaa sitä valtaa, että kun he ovat vanhempia, niin heitä tulee vaan kunnioittaa ja antaa heidän tehdä mitä tykkäävät.
On huomioitava toisen ihmisen tunteet ja tyyli, mieltymykset. Se, mistä vanhempi sukupolvi on itse jäänyt vaille lapsena, yrittävät kai paikata lapsen lapsilleen ja lapsilleen tavaroilla ja materialla. Nykylapset taas on aivan ähkytetty tavaraan ja kasvavissa nuorissa aiukuisissa alkaa olla paljon minimalisteja, eikä ihme.
Nuorissa aikuisissa tässäkin näkyy polarisaatio - toiset ostaa ostamisen riemusta tilin tyhjäksi, toiset on minimalisteja.
Täällä on kuvattu niin hirviö-anoppeja kuin myös hirviö-miniöitäkin. Kyllä normaali alkuinen kestää muutaman (!!) vähän epäonnistuneen lahjan vastaanottamisen ja jatkosijoittamisen, ja kykenee niistä ihan kauniisti kiittämään ja kommunikoimaan MUTTA samalla lailla kyllä jokainen normaali aikuinen kykenee kuuntelemaan toista ja jatkossa kunnioittamaan sen toisen elämäntapaa. Olkoonkin sitten vaikka niin "merkillinen ja omituinen" ettei halua mitään joululahjoja tms.Ja silti, isovanhemmilla säilyy aina oikeus ostaa JOTAIM lapsenlapsilleen - se on sellainen "minäkin rakastan sinua"-viesti, mitä se lapsi ei tässä maailmassa voi saada liian montaa. Toki siinäkin on kiva, jos se isovanhempi tuntisi sitä lasta sen verran, että tietäisi minkälaisia kirjoja hän lukee tai että oikeasti hän nyt eniten toivoisi uutta jääkiekkomailaa (joka käydään ostamassa yhdessä niin ä se oikeasti on käyttökelpoinen)
T. Anoppi, isoäiti ja miniä
"isovanhemmilla säilyy aina oikeus ostaa JOTAIM lapsenlapsilleen - se on sellainen "minäkin rakastan sinua"-viesti" Miksi ihmeessä tämä rakkaudensoitus pitää näkyä juuri ostettuna lahjana, tavarana? Eikö se rakkaudenosoitus voisi olla jokin yhteinen hetki esim lasten teatterissa, kirjastossa, uimahallissa, leikkipuistossa, elokuvissa, lukuhetkenä, huvipuistossa, retkeilyn merkeissä, jonain muuna yhteisenä tekemisenä.... Miksi aina pitää olla työntämässä tavarana sitä "rakkaudenosoitusta". Mä en ymmärrä!!!
Kaiken lisäksi monella lapsella on muutakin sukua kuin pelkästään ne isovanhemmat, on kaveripiiriä ym ym, ja jokaiselta tulee jotakin lahjaa, tavaraa esim synttäreinä ja jouluna! Kun kaikki ajattelevat noin kuten sinä kommentoija, niin ei mikään ihme että lapsi hukkuu jo tavaraan. Tässä näkee juuri tuon vanhemman sukupolven ITSEKKYYDEN että isovanhemmilla säilyy aina oikeus plaa plaa!!! Mistä tällainen ajatusmalli oikein on peräisin? Mä vaan en tajua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopille lähtee rakkaudenosoituksena tänä vuonna täytetty hirvi olohuoneeseensa joululahjana. Ja jos se ei laita sitä esille, niin alan tentata miksi ei oe laittanut esille ja onpa röyhkeää kun hirveä ei oteta olohuoneeseensa vastaan. Miten suurella vaivalla sen juuri hänelle hommasin, voi kullkaas että oli hommaa, ja miten se ei nyt kelpaakaan! Niin ajattelin miten anoppini siitä ilahtuisi! Minä vaan hyvää hyvyyttäni! Ja minä kun minä kun ja nyyh nyyh. Sehän on mun rakkaudenosoitus hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kasvatusmallin ero varmasti näkyy sukupolvien välillä ja se näkyy mm. näissä yhteentörmäystilanteissa. Silti vanhemman sukupolven edustajat eivät missään nimessä voi ottaa sitä valtaa, että kun he ovat vanhempia, niin heitä tulee vaan kunnioittaa ja antaa heidän tehdä mitä tykkäävät.
On huomioitava toisen ihmisen tunteet ja tyyli, mieltymykset. Se, mistä vanhempi sukupolvi on itse jäänyt vaille lapsena, yrittävät kai paikata lapsen lapsilleen ja lapsilleen tavaroilla ja materialla. Nykylapset taas on aivan ähkytetty tavaraan ja kasvavissa nuorissa aiukuisissa alkaa olla paljon minimalisteja, eikä ihme.
Nuorissa aikuisissa tässäkin näkyy polarisaatio - toiset ostaa ostamisen riemusta tilin tyhjäksi, toiset on minimalisteja.
Täällä on kuvattu niin hirviö-anoppeja kuin myös hirviö-miniöitäkin. Kyllä normaali alkuinen kestää muutaman (!!) vähän epäonnistuneen lahjan vastaanottamisen ja jatkosijoittamisen, ja kykenee niistä ihan kauniisti kiittämään ja kommunikoimaan MUTTA samalla lailla kyllä jokainen normaali aikuinen kykenee kuuntelemaan toista ja jatkossa kunnioittamaan sen toisen elämäntapaa. Olkoonkin sitten vaikka niin "merkillinen ja omituinen" ettei halua mitään joululahjoja tms.Ja silti, isovanhemmilla säilyy aina oikeus ostaa JOTAIM lapsenlapsilleen - se on sellainen "minäkin rakastan sinua"-viesti, mitä se lapsi ei tässä maailmassa voi saada liian montaa. Toki siinäkin on kiva, jos se isovanhempi tuntisi sitä lasta sen verran, että tietäisi minkälaisia kirjoja hän lukee tai että oikeasti hän nyt eniten toivoisi uutta jääkiekkomailaa (joka käydään ostamassa yhdessä niin ä se oikeasti on käyttökelpoinen)
T. Anoppi, isoäiti ja miniä
"isovanhemmilla säilyy aina oikeus ostaa JOTAIM lapsenlapsilleen - se on sellainen "minäkin rakastan sinua"-viesti" Miksi ihmeessä tämä rakkaudensoitus pitää näkyä juuri ostettuna lahjana, tavarana? Eikö se rakkaudenosoitus voisi olla jokin yhteinen hetki esim lasten teatterissa, kirjastossa, uimahallissa, leikkipuistossa, elokuvissa, lukuhetkenä, huvipuistossa, retkeilyn merkeissä, jonain muuna yhteisenä tekemisenä.... Miksi aina pitää olla työntämässä tavarana sitä "rakkaudenosoitusta". Mä en ymmärrä!!!
Kaiken lisäksi monella lapsella on muutakin sukua kuin pelkästään ne isovanhemmat, on kaveripiiriä ym ym, ja jokaiselta tulee jotakin lahjaa, tavaraa esim synttäreinä ja jouluna! Kun kaikki ajattelevat noin kuten sinä kommentoija, niin ei mikään ihme että lapsi hukkuu jo tavaraan. Tässä näkee juuri tuon vanhemman sukupolven ITSEKKYYDEN että isovanhemmilla säilyy aina oikeus plaa plaa!!! Mistä tällainen ajatusmalli oikein on peräisin? Mä vaan en tajua!
Ja sinun viestissä näkyi tuo "ihan kaikkien" nuorten aikuisten lynkkausmieliala isovanhempia kohtaan. (=stereotypia, en ole sitä mieltä)
En käsittääkseni sanonut että sen on pakko olla tavaraa? Me ostimme nyt lastenlapsille vuosikortit Leon leikkimaahan (ja tarjoudumme myös heitä sinne viemään jos vanhemmat haluvat) - miksi täällä av-lla täytyy aina kaikki lukea ja tulkita niin pahantahtoisesti? Onko ihmisillä oikeasti niin paha olla???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kasvatusmallin ero varmasti näkyy sukupolvien välillä ja se näkyy mm. näissä yhteentörmäystilanteissa. Silti vanhemman sukupolven edustajat eivät missään nimessä voi ottaa sitä valtaa, että kun he ovat vanhempia, niin heitä tulee vaan kunnioittaa ja antaa heidän tehdä mitä tykkäävät.
On huomioitava toisen ihmisen tunteet ja tyyli, mieltymykset. Se, mistä vanhempi sukupolvi on itse jäänyt vaille lapsena, yrittävät kai paikata lapsen lapsilleen ja lapsilleen tavaroilla ja materialla. Nykylapset taas on aivan ähkytetty tavaraan ja kasvavissa nuorissa aiukuisissa alkaa olla paljon minimalisteja, eikä ihme.
Nuorissa aikuisissa tässäkin näkyy polarisaatio - toiset ostaa ostamisen riemusta tilin tyhjäksi, toiset on minimalisteja.
Täällä on kuvattu niin hirviö-anoppeja kuin myös hirviö-miniöitäkin. Kyllä normaali alkuinen kestää muutaman (!!) vähän epäonnistuneen lahjan vastaanottamisen ja jatkosijoittamisen, ja kykenee niistä ihan kauniisti kiittämään ja kommunikoimaan MUTTA samalla lailla kyllä jokainen normaali aikuinen kykenee kuuntelemaan toista ja jatkossa kunnioittamaan sen toisen elämäntapaa. Olkoonkin sitten vaikka niin "merkillinen ja omituinen" ettei halua mitään joululahjoja tms.Ja silti, isovanhemmilla säilyy aina oikeus ostaa JOTAIM lapsenlapsilleen - se on sellainen "minäkin rakastan sinua"-viesti, mitä se lapsi ei tässä maailmassa voi saada liian montaa. Toki siinäkin on kiva, jos se isovanhempi tuntisi sitä lasta sen verran, että tietäisi minkälaisia kirjoja hän lukee tai että oikeasti hän nyt eniten toivoisi uutta jääkiekkomailaa (joka käydään ostamassa yhdessä niin ä se oikeasti on käyttökelpoinen)
T. Anoppi, isoäiti ja miniä
Isovanhemmilla ei ole mitään lähtökohtaisia oikeuksia lastenlapsiin.
Ei, mutta toisin päin on: lapsilla ON oikeus isovanhempiinsa.
Monet Ihmiset eivät tällä hetkellä täysin tajua, miten paljon lapset menettävät, jos he menettävät juurensa, sukunsa historian. (ja ei, en tarkoita, että niitten isovanhempien luo pitäisi mennä joka viikonlopuksi), mutta on surullista jos lapsen isovanhemmat jäävät hänelle täysin vieraaksi :(
Ei ne isovanhemmat ole koko suku, ja kyllä ne vanhemmat osaa ne juurensa kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kasvatusmallin ero varmasti näkyy sukupolvien välillä ja se näkyy mm. näissä yhteentörmäystilanteissa. Silti vanhemman sukupolven edustajat eivät missään nimessä voi ottaa sitä valtaa, että kun he ovat vanhempia, niin heitä tulee vaan kunnioittaa ja antaa heidän tehdä mitä tykkäävät.
On huomioitava toisen ihmisen tunteet ja tyyli, mieltymykset. Se, mistä vanhempi sukupolvi on itse jäänyt vaille lapsena, yrittävät kai paikata lapsen lapsilleen ja lapsilleen tavaroilla ja materialla. Nykylapset taas on aivan ähkytetty tavaraan ja kasvavissa nuorissa aiukuisissa alkaa olla paljon minimalisteja, eikä ihme.
Nuorissa aikuisissa tässäkin näkyy polarisaatio - toiset ostaa ostamisen riemusta tilin tyhjäksi, toiset on minimalisteja.
Täällä on kuvattu niin hirviö-anoppeja kuin myös hirviö-miniöitäkin. Kyllä normaali alkuinen kestää muutaman (!!) vähän epäonnistuneen lahjan vastaanottamisen ja jatkosijoittamisen, ja kykenee niistä ihan kauniisti kiittämään ja kommunikoimaan MUTTA samalla lailla kyllä jokainen normaali aikuinen kykenee kuuntelemaan toista ja jatkossa kunnioittamaan sen toisen elämäntapaa. Olkoonkin sitten vaikka niin "merkillinen ja omituinen" ettei halua mitään joululahjoja tms.Ja silti, isovanhemmilla säilyy aina oikeus ostaa JOTAIM lapsenlapsilleen - se on sellainen "minäkin rakastan sinua"-viesti, mitä se lapsi ei tässä maailmassa voi saada liian montaa. Toki siinäkin on kiva, jos se isovanhempi tuntisi sitä lasta sen verran, että tietäisi minkälaisia kirjoja hän lukee tai että oikeasti hän nyt eniten toivoisi uutta jääkiekkomailaa (joka käydään ostamassa yhdessä niin ä se oikeasti on käyttökelpoinen)
T. Anoppi, isoäiti ja miniä
Isovanhemmilla ei ole mitään lähtökohtaisia oikeuksia lastenlapsiin.
Ei, mutta toisin päin on: lapsilla ON oikeus isovanhempiinsa.
Monet Ihmiset eivät tällä hetkellä täysin tajua, miten paljon lapset menettävät, jos he menettävät juurensa, sukunsa historian. (ja ei, en tarkoita, että niitten isovanhempien luo pitäisi mennä joka viikonlopuksi), mutta on surullista jos lapsen isovanhemmat jäävät hänelle täysin vieraaksi :(
Kyllä. Mutta ei se tee isovanhemmista kuninkaallisia, jotka sanovat miten tehdään ja muut tottelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kasvatusmallin ero varmasti näkyy sukupolvien välillä ja se näkyy mm. näissä yhteentörmäystilanteissa. Silti vanhemman sukupolven edustajat eivät missään nimessä voi ottaa sitä valtaa, että kun he ovat vanhempia, niin heitä tulee vaan kunnioittaa ja antaa heidän tehdä mitä tykkäävät.
On huomioitava toisen ihmisen tunteet ja tyyli, mieltymykset. Se, mistä vanhempi sukupolvi on itse jäänyt vaille lapsena, yrittävät kai paikata lapsen lapsilleen ja lapsilleen tavaroilla ja materialla. Nykylapset taas on aivan ähkytetty tavaraan ja kasvavissa nuorissa aiukuisissa alkaa olla paljon minimalisteja, eikä ihme.
Nuorissa aikuisissa tässäkin näkyy polarisaatio - toiset ostaa ostamisen riemusta tilin tyhjäksi, toiset on minimalisteja.
Täällä on kuvattu niin hirviö-anoppeja kuin myös hirviö-miniöitäkin. Kyllä normaali alkuinen kestää muutaman (!!) vähän epäonnistuneen lahjan vastaanottamisen ja jatkosijoittamisen, ja kykenee niistä ihan kauniisti kiittämään ja kommunikoimaan MUTTA samalla lailla kyllä jokainen normaali aikuinen kykenee kuuntelemaan toista ja jatkossa kunnioittamaan sen toisen elämäntapaa. Olkoonkin sitten vaikka niin "merkillinen ja omituinen" ettei halua mitään joululahjoja tms.Ja silti, isovanhemmilla säilyy aina oikeus ostaa JOTAIM lapsenlapsilleen - se on sellainen "minäkin rakastan sinua"-viesti, mitä se lapsi ei tässä maailmassa voi saada liian montaa. Toki siinäkin on kiva, jos se isovanhempi tuntisi sitä lasta sen verran, että tietäisi minkälaisia kirjoja hän lukee tai että oikeasti hän nyt eniten toivoisi uutta jääkiekkomailaa (joka käydään ostamassa yhdessä niin ä se oikeasti on käyttökelpoinen)
T. Anoppi, isoäiti ja miniä
"isovanhemmilla säilyy aina oikeus ostaa JOTAIM lapsenlapsilleen - se on sellainen "minäkin rakastan sinua"-viesti" Miksi ihmeessä tämä rakkaudensoitus pitää näkyä juuri ostettuna lahjana, tavarana? Eikö se rakkaudenosoitus voisi olla jokin yhteinen hetki esim lasten teatterissa, kirjastossa, uimahallissa, leikkipuistossa, elokuvissa, lukuhetkenä, huvipuistossa, retkeilyn merkeissä, jonain muuna yhteisenä tekemisenä.... Miksi aina pitää olla työntämässä tavarana sitä "rakkaudenosoitusta". Mä en ymmärrä!!!
Kaiken lisäksi monella lapsella on muutakin sukua kuin pelkästään ne isovanhemmat, on kaveripiiriä ym ym, ja jokaiselta tulee jotakin lahjaa, tavaraa esim synttäreinä ja jouluna! Kun kaikki ajattelevat noin kuten sinä kommentoija, niin ei mikään ihme että lapsi hukkuu jo tavaraan. Tässä näkee juuri tuon vanhemman sukupolven ITSEKKYYDEN että isovanhemmilla säilyy aina oikeus plaa plaa!!! Mistä tällainen ajatusmalli oikein on peräisin? Mä vaan en tajua!
Ja sinun viestissä näkyi tuo "ihan kaikkien" nuorten aikuisten lynkkausmieliala isovanhempia kohtaan. (=stereotypia, en ole sitä mieltä)
En käsittääkseni sanonut että sen on pakko olla tavaraa? Me ostimme nyt lastenlapsille vuosikortit Leon leikkimaahan (ja tarjoudumme myös heitä sinne viemään jos vanhemmat haluvat) - miksi täällä av-lla täytyy aina kaikki lukea ja tulkita niin pahantahtoisesti? Onko ihmisillä oikeasti niin paha olla???
Kirjoitit että ostat jotain (jotain viittaa elottomasn esineeseen) ja käytit esimerkkeinä tavaroita.
Onko sulla noin paha olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kasvatusmallin ero varmasti näkyy sukupolvien välillä ja se näkyy mm. näissä yhteentörmäystilanteissa. Silti vanhemman sukupolven edustajat eivät missään nimessä voi ottaa sitä valtaa, että kun he ovat vanhempia, niin heitä tulee vaan kunnioittaa ja antaa heidän tehdä mitä tykkäävät.
On huomioitava toisen ihmisen tunteet ja tyyli, mieltymykset. Se, mistä vanhempi sukupolvi on itse jäänyt vaille lapsena, yrittävät kai paikata lapsen lapsilleen ja lapsilleen tavaroilla ja materialla. Nykylapset taas on aivan ähkytetty tavaraan ja kasvavissa nuorissa aiukuisissa alkaa olla paljon minimalisteja, eikä ihme.
Nuorissa aikuisissa tässäkin näkyy polarisaatio - toiset ostaa ostamisen riemusta tilin tyhjäksi, toiset on minimalisteja.
Täällä on kuvattu niin hirviö-anoppeja kuin myös hirviö-miniöitäkin. Kyllä normaali alkuinen kestää muutaman (!!) vähän epäonnistuneen lahjan vastaanottamisen ja jatkosijoittamisen, ja kykenee niistä ihan kauniisti kiittämään ja kommunikoimaan MUTTA samalla lailla kyllä jokainen normaali aikuinen kykenee kuuntelemaan toista ja jatkossa kunnioittamaan sen toisen elämäntapaa. Olkoonkin sitten vaikka niin "merkillinen ja omituinen" ettei halua mitään joululahjoja tms.Ja silti, isovanhemmilla säilyy aina oikeus ostaa JOTAIM lapsenlapsilleen - se on sellainen "minäkin rakastan sinua"-viesti, mitä se lapsi ei tässä maailmassa voi saada liian montaa. Toki siinäkin on kiva, jos se isovanhempi tuntisi sitä lasta sen verran, että tietäisi minkälaisia kirjoja hän lukee tai että oikeasti hän nyt eniten toivoisi uutta jääkiekkomailaa (joka käydään ostamassa yhdessä niin ä se oikeasti on käyttökelpoinen)
T. Anoppi, isoäiti ja miniä
"isovanhemmilla säilyy aina oikeus ostaa JOTAIM lapsenlapsilleen - se on sellainen "minäkin rakastan sinua"-viesti" Miksi ihmeessä tämä rakkaudensoitus pitää näkyä juuri ostettuna lahjana, tavarana? Eikö se rakkaudenosoitus voisi olla jokin yhteinen hetki esim lasten teatterissa, kirjastossa, uimahallissa, leikkipuistossa, elokuvissa, lukuhetkenä, huvipuistossa, retkeilyn merkeissä, jonain muuna yhteisenä tekemisenä.... Miksi aina pitää olla työntämässä tavarana sitä "rakkaudenosoitusta". Mä en ymmärrä!!!
Kaiken lisäksi monella lapsella on muutakin sukua kuin pelkästään ne isovanhemmat, on kaveripiiriä ym ym, ja jokaiselta tulee jotakin lahjaa, tavaraa esim synttäreinä ja jouluna! Kun kaikki ajattelevat noin kuten sinä kommentoija, niin ei mikään ihme että lapsi hukkuu jo tavaraan. Tässä näkee juuri tuon vanhemman sukupolven ITSEKKYYDEN että isovanhemmilla säilyy aina oikeus plaa plaa!!! Mistä tällainen ajatusmalli oikein on peräisin? Mä vaan en tajua!
Miksi "muutakin sukua... kaveripiiri ymym" on enemmän oikeutettu ostamaan lapselle jotain kuin sen omat isovanhemmat? (Näin annoit ymmärtää).
Meillä on itsestään selvää, että vietämme aikaa lastenlasten kanssa. Autamme vanhempia hakemalla pkodista ja viemällä jäähallille, luemme ja leivomme yhdessä - ja kyllä, minä haluan osoittaa lapselle rakkauttani ostamalla hänelle myös joululahjan - ja kyllä, jos sen koko/muoto/väri tms häiritsee vanhempia niin lapsi voi säilyttää sen meidän luona - onneksi meillä on molemmat lapset ja heidän puolisot suht täyspäisiä eivätkä tee jostain Stigasta tai LPS-paketista mitään dealbreakeriä meidän suvun suhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kasvatusmallin ero varmasti näkyy sukupolvien välillä ja se näkyy mm. näissä yhteentörmäystilanteissa. Silti vanhemman sukupolven edustajat eivät missään nimessä voi ottaa sitä valtaa, että kun he ovat vanhempia, niin heitä tulee vaan kunnioittaa ja antaa heidän tehdä mitä tykkäävät.
On huomioitava toisen ihmisen tunteet ja tyyli, mieltymykset. Se, mistä vanhempi sukupolvi on itse jäänyt vaille lapsena, yrittävät kai paikata lapsen lapsilleen ja lapsilleen tavaroilla ja materialla. Nykylapset taas on aivan ähkytetty tavaraan ja kasvavissa nuorissa aiukuisissa alkaa olla paljon minimalisteja, eikä ihme.
Nuorissa aikuisissa tässäkin näkyy polarisaatio - toiset ostaa ostamisen riemusta tilin tyhjäksi, toiset on minimalisteja.
Täällä on kuvattu niin hirviö-anoppeja kuin myös hirviö-miniöitäkin. Kyllä normaali alkuinen kestää muutaman (!!) vähän epäonnistuneen lahjan vastaanottamisen ja jatkosijoittamisen, ja kykenee niistä ihan kauniisti kiittämään ja kommunikoimaan MUTTA samalla lailla kyllä jokainen normaali aikuinen kykenee kuuntelemaan toista ja jatkossa kunnioittamaan sen toisen elämäntapaa. Olkoonkin sitten vaikka niin "merkillinen ja omituinen" ettei halua mitään joululahjoja tms.Ja silti, isovanhemmilla säilyy aina oikeus ostaa JOTAIM lapsenlapsilleen - se on sellainen "minäkin rakastan sinua"-viesti, mitä se lapsi ei tässä maailmassa voi saada liian montaa. Toki siinäkin on kiva, jos se isovanhempi tuntisi sitä lasta sen verran, että tietäisi minkälaisia kirjoja hän lukee tai että oikeasti hän nyt eniten toivoisi uutta jääkiekkomailaa (joka käydään ostamassa yhdessä niin ä se oikeasti on käyttökelpoinen)
T. Anoppi, isoäiti ja miniä
"isovanhemmilla säilyy aina oikeus ostaa JOTAIM lapsenlapsilleen - se on sellainen "minäkin rakastan sinua"-viesti" Miksi ihmeessä tämä rakkaudensoitus pitää näkyä juuri ostettuna lahjana, tavarana? Eikö se rakkaudenosoitus voisi olla jokin yhteinen hetki esim lasten teatterissa, kirjastossa, uimahallissa, leikkipuistossa, elokuvissa, lukuhetkenä, huvipuistossa, retkeilyn merkeissä, jonain muuna yhteisenä tekemisenä.... Miksi aina pitää olla työntämässä tavarana sitä "rakkaudenosoitusta". Mä en ymmärrä!!!
Kaiken lisäksi monella lapsella on muutakin sukua kuin pelkästään ne isovanhemmat, on kaveripiiriä ym ym, ja jokaiselta tulee jotakin lahjaa, tavaraa esim synttäreinä ja jouluna! Kun kaikki ajattelevat noin kuten sinä kommentoija, niin ei mikään ihme että lapsi hukkuu jo tavaraan. Tässä näkee juuri tuon vanhemman sukupolven ITSEKKYYDEN että isovanhemmilla säilyy aina oikeus plaa plaa!!! Mistä tällainen ajatusmalli oikein on peräisin? Mä vaan en tajua!
Ja sinun viestissä näkyi tuo "ihan kaikkien" nuorten aikuisten lynkkausmieliala isovanhempia kohtaan. (=stereotypia, en ole sitä mieltä)
En käsittääkseni sanonut että sen on pakko olla tavaraa? Me ostimme nyt lastenlapsille vuosikortit Leon leikkimaahan (ja tarjoudumme myös heitä sinne viemään jos vanhemmat haluvat) - miksi täällä av-lla täytyy aina kaikki lukea ja tulkita niin pahantahtoisesti? Onko ihmisillä oikeasti niin paha olla???
Kirjoitit että ostat jotain (jotain viittaa elottomasn esineeseen) ja käytit esimerkkeinä tavaroita.
Onko sulla noin paha olla?
Jäin oikein miettimään: mikä olisi ollut oikea pronomini 'teatterilippuihin','Leon leikkimaa' -vuosikorttiin yms? - minä kyllä yhä käyttäisin "jotain"... - ja totta: kirja ja (tarvittava) jääkiekkomaila sattuivat olemaan "tavaroita" mutta itse suosin tosiaan noita "tarvittavia" mitä ne perheelle sitten ovatkaan (ja joo, käsittääkseni osaamme kommunikoida vanhempien kanssa, eli ei 'minun tarvittavia' vaan ihan 'heidän tarvittavia').
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kasvatusmallin ero varmasti näkyy sukupolvien välillä ja se näkyy mm. näissä yhteentörmäystilanteissa. Silti vanhemman sukupolven edustajat eivät missään nimessä voi ottaa sitä valtaa, että kun he ovat vanhempia, niin heitä tulee vaan kunnioittaa ja antaa heidän tehdä mitä tykkäävät.
On huomioitava toisen ihmisen tunteet ja tyyli, mieltymykset. Se, mistä vanhempi sukupolvi on itse jäänyt vaille lapsena, yrittävät kai paikata lapsen lapsilleen ja lapsilleen tavaroilla ja materialla. Nykylapset taas on aivan ähkytetty tavaraan ja kasvavissa nuorissa aiukuisissa alkaa olla paljon minimalisteja, eikä ihme.
Nuorissa aikuisissa tässäkin näkyy polarisaatio - toiset ostaa ostamisen riemusta tilin tyhjäksi, toiset on minimalisteja.
Täällä on kuvattu niin hirviö-anoppeja kuin myös hirviö-miniöitäkin. Kyllä normaali alkuinen kestää muutaman (!!) vähän epäonnistuneen lahjan vastaanottamisen ja jatkosijoittamisen, ja kykenee niistä ihan kauniisti kiittämään ja kommunikoimaan MUTTA samalla lailla kyllä jokainen normaali aikuinen kykenee kuuntelemaan toista ja jatkossa kunnioittamaan sen toisen elämäntapaa. Olkoonkin sitten vaikka niin "merkillinen ja omituinen" ettei halua mitään joululahjoja tms.Ja silti, isovanhemmilla säilyy aina oikeus ostaa JOTAIM lapsenlapsilleen - se on sellainen "minäkin rakastan sinua"-viesti, mitä se lapsi ei tässä maailmassa voi saada liian montaa. Toki siinäkin on kiva, jos se isovanhempi tuntisi sitä lasta sen verran, että tietäisi minkälaisia kirjoja hän lukee tai että oikeasti hän nyt eniten toivoisi uutta jääkiekkomailaa (joka käydään ostamassa yhdessä niin ä se oikeasti on käyttökelpoinen)
T. Anoppi, isoäiti ja miniä
"isovanhemmilla säilyy aina oikeus ostaa JOTAIM lapsenlapsilleen - se on sellainen "minäkin rakastan sinua"-viesti" Miksi ihmeessä tämä rakkaudensoitus pitää näkyä juuri ostettuna lahjana, tavarana? Eikö se rakkaudenosoitus voisi olla jokin yhteinen hetki esim lasten teatterissa, kirjastossa, uimahallissa, leikkipuistossa, elokuvissa, lukuhetkenä, huvipuistossa, retkeilyn merkeissä, jonain muuna yhteisenä tekemisenä.... Miksi aina pitää olla työntämässä tavarana sitä "rakkaudenosoitusta". Mä en ymmärrä!!!
Kaiken lisäksi monella lapsella on muutakin sukua kuin pelkästään ne isovanhemmat, on kaveripiiriä ym ym, ja jokaiselta tulee jotakin lahjaa, tavaraa esim synttäreinä ja jouluna! Kun kaikki ajattelevat noin kuten sinä kommentoija, niin ei mikään ihme että lapsi hukkuu jo tavaraan. Tässä näkee juuri tuon vanhemman sukupolven ITSEKKYYDEN että isovanhemmilla säilyy aina oikeus plaa plaa!!! Mistä tällainen ajatusmalli oikein on peräisin? Mä vaan en tajua!
Miksi "muutakin sukua... kaveripiiri ymym" on enemmän oikeutettu ostamaan lapselle jotain kuin sen omat isovanhemmat? (Näin annoit ymmärtää).
Meillä on itsestään selvää, että vietämme aikaa lastenlasten kanssa. Autamme vanhempia hakemalla pkodista ja viemällä jäähallille, luemme ja leivomme yhdessä - ja kyllä, minä haluan osoittaa lapselle rakkauttani ostamalla hänelle myös joululahjan - ja kyllä, jos sen koko/muoto/väri tms häiritsee vanhempia niin lapsi voi säilyttää sen meidän luona - onneksi meillä on molemmat lapset ja heidän puolisot suht täyspäisiä eivätkä tee jostain Stigasta tai LPS-paketista mitään dealbreakeriä meidän suvun suhteissa.
Voi jeesus mitä keskenkasvuisuutta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kasvatusmallin ero varmasti näkyy sukupolvien välillä ja se näkyy mm. näissä yhteentörmäystilanteissa. Silti vanhemman sukupolven edustajat eivät missään nimessä voi ottaa sitä valtaa, että kun he ovat vanhempia, niin heitä tulee vaan kunnioittaa ja antaa heidän tehdä mitä tykkäävät.
On huomioitava toisen ihmisen tunteet ja tyyli, mieltymykset. Se, mistä vanhempi sukupolvi on itse jäänyt vaille lapsena, yrittävät kai paikata lapsen lapsilleen ja lapsilleen tavaroilla ja materialla. Nykylapset taas on aivan ähkytetty tavaraan ja kasvavissa nuorissa aiukuisissa alkaa olla paljon minimalisteja, eikä ihme.
Nuorissa aikuisissa tässäkin näkyy polarisaatio - toiset ostaa ostamisen riemusta tilin tyhjäksi, toiset on minimalisteja.
Täällä on kuvattu niin hirviö-anoppeja kuin myös hirviö-miniöitäkin. Kyllä normaali alkuinen kestää muutaman (!!) vähän epäonnistuneen lahjan vastaanottamisen ja jatkosijoittamisen, ja kykenee niistä ihan kauniisti kiittämään ja kommunikoimaan MUTTA samalla lailla kyllä jokainen normaali aikuinen kykenee kuuntelemaan toista ja jatkossa kunnioittamaan sen toisen elämäntapaa. Olkoonkin sitten vaikka niin "merkillinen ja omituinen" ettei halua mitään joululahjoja tms.Ja silti, isovanhemmilla säilyy aina oikeus ostaa JOTAIM lapsenlapsilleen - se on sellainen "minäkin rakastan sinua"-viesti, mitä se lapsi ei tässä maailmassa voi saada liian montaa. Toki siinäkin on kiva, jos se isovanhempi tuntisi sitä lasta sen verran, että tietäisi minkälaisia kirjoja hän lukee tai että oikeasti hän nyt eniten toivoisi uutta jääkiekkomailaa (joka käydään ostamassa yhdessä niin ä se oikeasti on käyttökelpoinen)
T. Anoppi, isoäiti ja miniä
"isovanhemmilla säilyy aina oikeus ostaa JOTAIM lapsenlapsilleen - se on sellainen "minäkin rakastan sinua"-viesti" Miksi ihmeessä tämä rakkaudensoitus pitää näkyä juuri ostettuna lahjana, tavarana? Eikö se rakkaudenosoitus voisi olla jokin yhteinen hetki esim lasten teatterissa, kirjastossa, uimahallissa, leikkipuistossa, elokuvissa, lukuhetkenä, huvipuistossa, retkeilyn merkeissä, jonain muuna yhteisenä tekemisenä.... Miksi aina pitää olla työntämässä tavarana sitä "rakkaudenosoitusta". Mä en ymmärrä!!!
Kaiken lisäksi monella lapsella on muutakin sukua kuin pelkästään ne isovanhemmat, on kaveripiiriä ym ym, ja jokaiselta tulee jotakin lahjaa, tavaraa esim synttäreinä ja jouluna! Kun kaikki ajattelevat noin kuten sinä kommentoija, niin ei mikään ihme että lapsi hukkuu jo tavaraan. Tässä näkee juuri tuon vanhemman sukupolven ITSEKKYYDEN että isovanhemmilla säilyy aina oikeus plaa plaa!!! Mistä tällainen ajatusmalli oikein on peräisin? Mä vaan en tajua!
Miksi "muutakin sukua... kaveripiiri ymym" on enemmän oikeutettu ostamaan lapselle jotain kuin sen omat isovanhemmat? (Näin annoit ymmärtää).
Meillä on itsestään selvää, että vietämme aikaa lastenlasten kanssa. Autamme vanhempia hakemalla pkodista ja viemällä jäähallille, luemme ja leivomme yhdessä - ja kyllä, minä haluan osoittaa lapselle rakkauttani ostamalla hänelle myös joululahjan - ja kyllä, jos sen koko/muoto/väri tms häiritsee vanhempia niin lapsi voi säilyttää sen meidän luona - onneksi meillä on molemmat lapset ja heidän puolisot suht täyspäisiä eivätkä tee jostain Stigasta tai LPS-paketista mitään dealbreakeriä meidän suvun suhteissa.
Kerroppa minkä lauseen kohdalla sä teet tuollaisen tulkinnan että joku enemmän oikeutettu ostamaan lapselle jotakin kuin isovanhemmat?!! EI yhtikäs missään sellaisesta mainintaa mistään etuoikeudesta!
"Kaiken lisäksi monella lapsella on muutakin sukua kuin pelkästään ne isovanhemmat, on kaveripiiriä ym ym, ja jokaiselta tulee jotakin lahjaa, tavaraa.jne jne "
Se tulkinta on sun omassa päässäsi kyllä nyt!! Mutta siinäs vänkää vaikka huviksesi. On jo huomattu, että vanhemmissa ihmisissä on niin syvällä tuo uppiniskaisuus että se lähtee vain kuollessa.
Vierailija kirjoitti:
Anopille lähtee rakkaudenosoituksena tänä vuonna täytetty hirvi olohuoneeseensa joululahjana. Ja jos se ei laita sitä esille, niin alan tentata miksi ei oe laittanut esille ja onpa röyhkeää kun hirveä ei oteta olohuoneeseensa vastaan. Miten suurella vaivalla sen juuri hänelle hommasin, voi kullkaas että oli hommaa, ja miten se ei nyt kelpaakaan! Niin ajattelin miten anoppini siitä ilahtuisi! Minä vaan hyvää hyvyyttäni! Ja minä kun minä kun ja nyyh nyyh. Sehän on mun rakkaudenosoitus hänelle.
Ihana! On varmasti kiitollinen. Itse ostan anopille toppahaalarin koossa XXXXL. Tutkin sitä aina kylässä käydessäni, että käyttääkö. Annan myös Tokmannilta viidet eriväriset jouluvalot. Niillä saa vähän joulua yksiöön.
Joulun alla alkaa tämä tyhjänpäiväinen jurputus tyhmistä asioista. Siitä voi jo päätellä ainakin sen, että asiat ovat suhteellisen hyvin. Ihmisillä on ihan oikeitakin ongelmia, mutta jokin tokmannin lahjakassi ei ole sellainen.
Samanhenkinen hölmö nupina oli jokin aika toisessa ketjussa, jossa joku vinkui siitä, miksi yksinäisille ei ole joulupuukeräystä. Köyhien perheiden lapsia vaan hyysätään.
Kuinkahän nämä yksinäiset onnettomat ja anopin tokmankassimaterialistit löytäisivät toisensa? Tässähän on vakava kohtaanto-ongelma! Siinähän ne joulupöydän konvehtirasiat, tuikkukipot ja tonttuliinat tekisivät köyhät yksinäiset onnellisiksi? Vai tekisivätkö? Alkaisi taas uusi nurina jostain. Sellainen on ihmisluonto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tullut mieleenikään, että me anopit ollaankin noin kamalia! Itse olen ostanut poikani tyttöystävälle jouluisin aina jonkun nuorelle naiselle sopivan pikkulahjan - kirjan, kosmetiikkaa, Marimekon pussukan tai muuta sellaista, mistä tällainen vanha eukonkuvatus kuvittelee poikansa rakkaan pitävän.
No, tulipahan luettua tätäkin palstaa ja viisastuin heti. Laitan lahjarahat Pelastusarmeijan keräykseen, enkä edes toivota hyvää joulua, etten vain loukkaisi trenditietoista miniääni.Joo kyllä mäkin tästä ryöpytyksestä otin sen verran herneen nokkaan, että pitää miettiä viitsinkö ottaa lapsia välipäiviksi hoitoon ollenkaan. Mä olen oikeastaan aika väsynyt ja töissäkin on raskasta.
Aina näissä keskusteluissa on näitä "en kyllä enää hoida lapsenlapsia, kun ei tehdä kaikkia asioita just tasan tarkkaan niin kuin haluan" marttyyreja. Älä ihmeessä ota niitä lapsia hoitoon. Ne kyllä vaistoavat, ettet oikeasti halua niiden kanssa olla vaan he ovat vain vallankäyttösi välineitä. Möllötä tiukasti yksin kotona ja hauku sitä kauheaa miniää, joka ei päästä sua määräämään omaa elämäänsä. Kaikki voittaa :). (Tai sitten voisit ajatella, että ehkä paras lahja, jonka voit kaikille antaa on viettää sitä aikaa niiden lasten kanssa. Luoda heille ihania muistoja mummosta ja unohtaa se pyytämättömän tavaran vieminen.)
Mä olen oikeasti väsynyt ja työssä on raskasta. En mä enää mikään ihan nuori ole. Hyvää hyvyyttäni olen hoitoon ottanut. Olen halunnut nuorta perhettä tukea ja auttaa mutta en mäkään jaksa jos palkaksi tulee tuommosta kiittämättömyyttä.
Miettikää kuulkaa ihan tykönänne millaista yhteiskuntaa te itsekin olette rakentamassa tuolla ainaisella anoppivalituksella ja haukkumisella. Nämä ketjut ei ole yhtään kivoja lukea. Nämä salakavalasti vaikuttaa myös sinänsä toimiviin miniä-anoppisuhteisiin.
Ei mulla muuta tähän.
Tässä tulikin ne klassiset:
"Hyvää hyvyyttäni.. "
"Palkaksi tulee kiittämättömyyttä"Olisikin muuten hienoa, jos tämän anopin henkilöllisyys selviäisi ja etenkin tuo ensinmainittu tosiasia voitaisiin kertoa lapsenlapsille: "ei se mummu teistä oikeasti edes tykkää, mutta ihan hyvää hyvyyttään hoiti kun oli pakko".
Trollihan tämä kirjoittelija tosin oikeasti on.
minä olisin paljon kiinnostuneempi ap.n henkilöllisyydestä. voiko oikeasti olla tuollasia pönttöpäitä?
Alue: Aihe vapaa
Nuorissa aikuisissa tässäkin näkyy polarisaatio - toiset ostaa ostamisen riemusta tilin tyhjäksi, toiset on minimalisteja.
Täällä on kuvattu niin hirviö-anoppeja kuin myös hirviö-miniöitäkin. Kyllä normaali alkuinen kestää muutaman (!!) vähän epäonnistuneen lahjan vastaanottamisen ja jatkosijoittamisen, ja kykenee niistä ihan kauniisti kiittämään ja kommunikoimaan MUTTA samalla lailla kyllä jokainen normaali aikuinen kykenee kuuntelemaan toista ja jatkossa kunnioittamaan sen toisen elämäntapaa. Olkoonkin sitten vaikka niin "merkillinen ja omituinen" ettei halua mitään joululahjoja tms.
Ja silti, isovanhemmilla säilyy aina oikeus ostaa JOTAIM lapsenlapsilleen - se on sellainen "minäkin rakastan sinua"-viesti, mitä se lapsi ei tässä maailmassa voi saada liian montaa. Toki siinäkin on kiva, jos se isovanhempi tuntisi sitä lasta sen verran, että tietäisi minkälaisia kirjoja hän lukee tai että oikeasti hän nyt eniten toivoisi uutta jääkiekkomailaa (joka käydään ostamassa yhdessä niin ä se oikeasti on käyttökelpoinen)
T. Anoppi, isoäiti ja miniä