Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä te naiset koko ajan muka kohtaatte sitä ahdistelua ja häirintää?
08.12.2019 |
Alustukseksi siis, että olen itsekin nainen, normaalin/hyvännäköinen ja 30v.
En ole koskaan tajunnut niitä, ketkä koko ajan itkevät saavansa miesten taholta liikaa huomiota ja häirintää milloin missäkin. Ihan vilpittömästi kysyn, missä te muut naiset kohtaatte sitä paljonpuhuttua jatkuvaa esineellistämistä ja ahdistelua?
Ihan rauhassa olen koko elämäni saanut olla ilman pelkoakaan siitä, että joku olisi liian innokkaasti tuppautumassa seuraan. Suomessa varsinkin saa kulkea täysin näkymättömänä ilman, että kukaan kiinnittäisi mitään huomiota mihinkään. Ulkomaillakin olen ollut, miehet ovat kohdelleet aina normaalisti/kunnioittavasti.
Minulle on aina jäänyt jotenkin todella epäselväksi, missä ja miten tällaisia tilanteita syntyy, että naiset kokevat miesten taholta ahdistelua ja häirintää? Itse en ole naisellisesti pukeutuvana ja laittautuvana koskaan kokenut mitään vastaavaa. Tarkoitus ei siis ole mitenkään loukata ketään, vaan aidosti ihmettelen.
Saa jakaa kokemuksia.
Kommentit (876)
Painostettu on nuorena ja vielä 40-v. hienovaraista vihjailua että et muutoin saa töitä, väistin .Asua saatu rauhassa enimmäkseen.
Naisena kannattaisi hyväksyä että sorto on todellista monille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette ole kokeneet ahdistelua, oletteko pitkiä/isokoisia?
Nuoret ja pienikokoiset sitä ahdistelua eniten kohtaavat, kun ahdistelijoilla on siinä selkeä ylivoima. (Esi)teinejähän ne ahdistelijat eniten vainoavat.
Ja aikuistenkin kohdalla sen huomaa, että pienikokoiset naiset sitä ahdistelua eniten kohtaavat. Ne ahdistelijat etsivät uhreja, joita voivat sen fyysisen ylivoiman ansiosta kouria väkisin, ilman pelkoa että uhri pystyy pistämään vastaan.Joten pitkät/isokoiset naiset säästyvät paljolta, kun suurin osa ahdistelijoista ei uskalla käydä heihin käsiksi.
Olen 163cm pitkä eli en mitenkään isokokoinen, ruumiinrakenne M-kokoa. Minua sanotaan usein ujoksi tai luullaan ilmeeni perusteella että pelkään vaikken pelkäisi. Tästä huolimatta en koe että minua olisi ahdisteltu, ei kukaan ole käynyt käsiksi tms. Ihmetyttää miten ristiin nämä asiat voi mennä. Jos/kun minua luullaan ujoksi ja pelokkaaksi niin luulisi että olisin juuri oiva kohde mutta en näköjään.
Minua on työpaikan naiset tulleet usein hieromaan hartioista täysin yllättäen. -EN kokenut tulleeni ahdistelluksi.
Olen saanut naisilta kommentteja ulkonäöstäni ja seksuaalista vihjailua. -EN koe tulleeni ahdistelluksi.
Heitämme työporukassa todella roisia läppää. -Koskaan EI OLE tullut tunnetta kenenkään seksuaalisesta alistamisesta.
Kaikki em. asiat ovat tuntuneet positiivisilta.
Eiköhän kyse ole useimmiten henkilökohtaisesta tunteesta, jos kokee tulleensa ahdistelluksi, vaikka kukaan ei ole niin tarkoittanut tehdä. Kyllä normaalilla tunneälyllä varustettu ihminen osaa erottaa huumorin, flirtin ja hyvän mielen tuottamisen oikeasta alistamisesta ja mitätöinnistä. Kyllä minäkin olen joutunut niitä kokemaan.
Ja EN tarkoita väheksyä oikeita ahdistelutapauksia. Nykyään vain ylitulkitaan ja ahdistutaan mitättömimmistäkin asioista. Nähdään peikkoja siellä missä niitä ei ole.
M39
Lenkkipolulla, töissä, kotona (tuntematon pyrki sisään kotiini)...Tuttujen ja tuntemattomien toimesta. Ja olen ihan tavallinen normaalisti pukeutuva nainen.
Olin alle kouluikäinen kun lääkäri kiihottui niin selvästi mun pilluni tutkimisesta että mäkin ymmärsin että jotain helvetin väärää ja likaista tapahtuu nyt, vaikken tiennyt vielä mitä seksi on. Äitini oli vieressä ja selvästi koki tilanteen hyvin epämukavaksi, muttei kuitenkaan ilmeisesti ymmärtänyt sen olevan sopimaton koska ei puuttunut asiaan.
Koulumatkalla kävi muutaman kerran sitä että aikuiset miehet tuli juttelemaan jotain outoa mulle ja kavereille. Ne oli painostavia ja ahdistavia tilanteita, miehet eivät olisi millään päästäneet pois keskustelusta, jollain verukkeella koittivat pitää siinä mahdollisimman pitkään. Kyselivät kaikenlaista ja tarjosivat rahaa. Kaikki naapuruston tytöt tiesivät näistä tyypeistä mutta kukaan ei kertonut aikuisille. Ei meillä ollut sanoja selittää, miksi se olisi ollut väärin, joten oletimme ettei vanhemmatkaan ymmärtäisi. Toisillemme kyllä puhuttiin ja lopulta tultiin siihen tulokseen että karkuun juokseminen on paras ratkaisu.
Ahdistelu oli pahimmillaan teini-iässä. Epäluulo kaikkia aikuisia miehiä kohtaan syntyi tuolloin. Myös koulukiusaaminen muuttui tosi seksuaalisluonteiseksi. Lukioiässä mun seuraan alettiin tunkeilla koulumatkoilla. Mulla oli kai tuohon aikaan jotenkin erityisen ahdisteltava naama. Yksi ystäväni tuli puskara*skatuksi. Toinen ra*skattiin bileissä sammuneena, muttei itse pitänyt sitä ra*skauksena. Hänellä oli sellainen "hyvän jätkän" asenne, että eipä pojat voineet tietää ettei hän halunnut että häntä penetroidaan joten sai nyt vähän pyytämätöntä seksiä, ei pidä semmoisesta mennä uhriutumaan. Kertoi mullekin jutun naureskellen, hah hah miten hauskan jäynän tekivät, ei meillä tollasesta loukkaannuta, rento meininki.
Opiskelin miesvaltaista alaa ja sama seksualisoidun koulukiusaamisen meininki palasi elämääni yläasteen jälkeen. Tosin hyvin lyhytaikaisesti, lakkasin hyvin nopeasti osallistumasta mihinkään ainejärjestön toimintaan.
Pomon saattoi luottaa tarttuvan ihan jokaiseen tilaisuuteen sanoa jotain seksuaalista, jos minä tai joku muu nuori nainen oltiin huoneessa. Muhun ehti koskea yhdesti ennen kuin opin varomaan häntä.
Kerran mies jonka torjuin ja jonka yhteydenottoyrityksiin lakkasin vastaamasta selvitti missä äitini asuu, ei löytänyt ilmeisesti mun osoitetietojani. Hän oli puhunut itsensä sisään äidin luo väittäen olevansa ystäväni. Äiti ei suostu kertomaan mitä tapahtui.
Kerran kaverin sohvalla bileiden jäljiltä nukkuessa heräsin siihen että mies jonka olin aiemmin illalla torjunut työnsi kätensä pikkuhousuihini ja kosketti pilluani ja peräaukkoani.
Loput on sumentuneet yhtenäiseksi massaksi, elämän jatkuvaksi taustasäteilyksi joka ei ole riittävän huomionarvoista jäädäkseen mieleen. Niitä on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua on työpaikan naiset tulleet usein hieromaan hartioista täysin yllättäen. -EN kokenut tulleeni ahdistelluksi.
Olen saanut naisilta kommentteja ulkonäöstäni ja seksuaalista vihjailua. -EN koe tulleeni ahdistelluksi.
Heitämme työporukassa todella roisia läppää. -Koskaan EI OLE tullut tunnetta kenenkään seksuaalisesta alistamisesta.
Kaikki em. asiat ovat tuntuneet positiivisilta.
Eiköhän kyse ole useimmiten henkilökohtaisesta tunteesta, jos kokee tulleensa ahdistelluksi, vaikka kukaan ei ole niin tarkoittanut tehdä. Kyllä normaalilla tunneälyllä varustettu ihminen osaa erottaa huumorin, flirtin ja hyvän mielen tuottamisen oikeasta alistamisesta ja mitätöinnistä. Kyllä minäkin olen joutunut niitä kokemaan.
Ja EN tarkoita väheksyä oikeita ahdistelutapauksia. Nykyään vain ylitulkitaan ja ahdistutaan mitättömimmistäkin asioista. Nähdään peikkoja siellä missä niitä ei ole.
M39
Juuri niin kuitenkin teet. Ahdistelu on silti ahdistelua vaikka sitä ei tarkoitettaisi ahdisteluksi.
Nuorena käyty käsiksi esim. bussissa, koulussa ja myöhemmin ravintolassa, ihan yhtäkkiä. Hyvä, jos ap ei ole kohdannut sellaista ahdistelua. Olen mielestäni tavallisen näköinen ollut aina. Nykyään liikun paljon lasten kanssa, kukaan ei enää häiritse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taidan olla sillä tavalla vinksallani että saan ehdotteluja ja huomiota miehiltä mutta en pane sitä pahakseni.
Baareissa, kadulla ja töissä saan joko suoria tai epäsuoria ehdotuksia ja se on minulle ihan itsetuntoa kohottavaa toiminta. Kerran on minua kourittu ja se tietenkin oli liikaa.
Metoo:n alkaessa täällä oli keskustelua siitä missä menee raja. Jollain se oli taksikuski, joka katseli taustapeilistä. Toisella taas mies, joka loi puhuttelevia katseita baarissa. Minua saa kyllä katsella ja minun kanssa voi jutella ilman että laskisin sen epämiellyttäväksi ahdisteluksi tai häirinnäksi.
Ja ilmeisesti susta muidenkin pitää vaan kestää se vaikkeivät haluaisi, koska sua ei haittaa. Vaikea keksiä miksi muuten rohkaisisit ehdottelemaan vastaisuudessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on työpaikan naiset tulleet usein hieromaan hartioista täysin yllättäen. -EN kokenut tulleeni ahdistelluksi.
Olen saanut naisilta kommentteja ulkonäöstäni ja seksuaalista vihjailua. -EN koe tulleeni ahdistelluksi.
Heitämme työporukassa todella roisia läppää. -Koskaan EI OLE tullut tunnetta kenenkään seksuaalisesta alistamisesta.
Kaikki em. asiat ovat tuntuneet positiivisilta.
Eiköhän kyse ole useimmiten henkilökohtaisesta tunteesta, jos kokee tulleensa ahdistelluksi, vaikka kukaan ei ole niin tarkoittanut tehdä. Kyllä normaalilla tunneälyllä varustettu ihminen osaa erottaa huumorin, flirtin ja hyvän mielen tuottamisen oikeasta alistamisesta ja mitätöinnistä. Kyllä minäkin olen joutunut niitä kokemaan.
Ja EN tarkoita väheksyä oikeita ahdistelutapauksia. Nykyään vain ylitulkitaan ja ahdistutaan mitättömimmistäkin asioista. Nähdään peikkoja siellä missä niitä ei ole.
M39
Juuri niin kuitenkin teet. Ahdistelu on silti ahdistelua vaikka sitä ei tarkoitettaisi ahdisteluksi.
No ei kyllä ole.
Jos mies katsoo minua bussissa silkasta pakosta ja vastakkaisten istuimien kulmasta johtuen ja minä kutsun sitä ahdisteluksi niin ei se ahdistelua silti ole.
Kyllä oikealla ahdistellulla jokin päämäärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taidan olla sillä tavalla vinksallani että saan ehdotteluja ja huomiota miehiltä mutta en pane sitä pahakseni.
Baareissa, kadulla ja töissä saan joko suoria tai epäsuoria ehdotuksia ja se on minulle ihan itsetuntoa kohottavaa toiminta. Kerran on minua kourittu ja se tietenkin oli liikaa.
Metoo:n alkaessa täällä oli keskustelua siitä missä menee raja. Jollain se oli taksikuski, joka katseli taustapeilistä. Toisella taas mies, joka loi puhuttelevia katseita baarissa. Minua saa kyllä katsella ja minun kanssa voi jutella ilman että laskisin sen epämiellyttäväksi ahdisteluksi tai häirinnäksi.
Itse koen myös näin. Joillakin vain on tosi tiukat kriteerit ahdistelun suhteen, mikä sekin on ihan ok. Itse en vain miellä satunnaisia kommentteja tai kehuja, pieniä iskuyrityksiä tai katseita tanssilattialla ahdisteluksi. Tottakai koskettelu ja muu fyysinen on eri asia ja siitä itsekin ahdistun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka ette ole kokeneet ahdistelua, oletteko pitkiä/isokoisia?
Nuoret ja pienikokoiset sitä ahdistelua eniten kohtaavat, kun ahdistelijoilla on siinä selkeä ylivoima. (Esi)teinejähän ne ahdistelijat eniten vainoavat.
Ja aikuistenkin kohdalla sen huomaa, että pienikokoiset naiset sitä ahdistelua eniten kohtaavat. Ne ahdistelijat etsivät uhreja, joita voivat sen fyysisen ylivoiman ansiosta kouria väkisin, ilman pelkoa että uhri pystyy pistämään vastaan.Joten pitkät/isokoiset naiset säästyvät paljolta, kun suurin osa ahdistelijoista ei uskalla käydä heihin käsiksi.
Olen 163cm pitkä eli en mitenkään isokokoinen, ruumiinrakenne M-kokoa. Minua sanotaan usein ujoksi tai luullaan ilmeeni perusteella että pelkään vaikken pelkäisi. Tästä huolimatta en koe että minua olisi ahdisteltu, ei kukaan ole käynyt käsiksi tms. Ihmetyttää miten ristiin nämä asiat voi mennä. Jos/kun minua luullaan ujoksi ja pelokkaaksi niin luulisi että olisin juuri oiva kohde mutta en näköjään.
Olet aika tarkalleen keskipituinen nainen, eli iso osa naisista on sinua pienempiä ja siihen lisäksi vielä teinitytöt, joita ne lääpijät pitävät sinua helpompina uhreina. Toki silti olet ollut onnekas, jos et ole koskaan joutunut kokemaan sitä, että ventovieras puolet isompi mies käy käsiksi, eikä suostu päästämään irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se on siitä kiinni miten asiat kokee. Mä en koe että jonkun ällöttävä käyttäytyminen kohdistuisi nimenomaan minuun, todennäköisesti tekee samaa monille muillekin. Siksi en koe kovin ahdistavana esim humalaisten huutelua tai käsiksi käymistä - joka tilanteesta olen päässyt pois ihan itse.
En siis muista kovin hyvin mitä kaikkea minulle on huudeltu, sanottu, kuinka minua on katsottu tai koskettu. En ole kokenut olevani alistettuna kun en koe olevani alempana kuin nuo ihmiset.
Sama täällä. Huutelut ja tytöttelyt olen kokenut lähinnä huvittavana/säälittävänä, eikä niistä ole jäänyt minulle mitään häirityksi tulemisen tunnetta. Totta kai eri asia olisi jos ihan käsiksi käytäisi.
Hurjia tarinoita, ei voi muuta sanoa.
Itse en voi samaistua yhteenkään näistä, mutta sympatiat toki ahdisteltujen puolella. En ole koskaan missään edes todistanut kenenkään naisen joutuneen ahdistelun kohteeksi missään, joten siksikin tuntuu todella pysäyttävältä lukea, että noin monella on noin pahoja tarinoita.
Muistan, kun kerran nuorempana kävelin yksin Tunisiassa ja pelkäsin, että ne miehet repii minut siellä riekaleiksi, niin kuin joka paikassa kaikki varoittelivat. Minua huomioitiin todellisuudessa siellä hyvin harvoin ja silloinkin kohteliaasti ja asiallisesti, eikä kukaan ollut päällekäyvä, vaikka olinkin yksinliikkuva länsimainen vaaleahko nainen. Samanlaisia kokemuksia muualta maailmasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikymppisenä jouduin tulemaan iltavuorosta yksin klo 22.30 - 23 välillä. Monenlaista huutelijaa oli kesäillassa liikkeellä, mutta yksi oli uhkaava tilanne. Miesporukka pysäytti auton ja alkoi pyydellä kyytiin. Kieltäydyin, ja yksi jo nousi autosta ja alkoi tulla kohti, mutta onneksi siihen sitten tuli muita ja nämä autoilijat perääntyi. Paikka oli hiljainen bussipysäkki Vantaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua on työpaikan naiset tulleet usein hieromaan hartioista täysin yllättäen. -EN kokenut tulleeni ahdistelluksi.
Olen saanut naisilta kommentteja ulkonäöstäni ja seksuaalista vihjailua. -EN koe tulleeni ahdistelluksi.
Heitämme työporukassa todella roisia läppää. -Koskaan EI OLE tullut tunnetta kenenkään seksuaalisesta alistamisesta.
Kaikki em. asiat ovat tuntuneet positiivisilta.
Eiköhän kyse ole useimmiten henkilökohtaisesta tunteesta, jos kokee tulleensa ahdistelluksi, vaikka kukaan ei ole niin tarkoittanut tehdä. Kyllä normaalilla tunneälyllä varustettu ihminen osaa erottaa huumorin, flirtin ja hyvän mielen tuottamisen oikeasta alistamisesta ja mitätöinnistä. Kyllä minäkin olen joutunut niitä kokemaan.
Ja EN tarkoita väheksyä oikeita ahdistelutapauksia. Nykyään vain ylitulkitaan ja ahdistutaan mitättömimmistäkin asioista. Nähdään peikkoja siellä missä niitä ei ole.
M39
Juuri niin kuitenkin teet. Ahdistelu on silti ahdistelua vaikka sitä ei tarkoitettaisi ahdisteluksi.
No ei kyllä ole.
Jos mies katsoo minua bussissa silkasta pakosta ja vastakkaisten istuimien kulmasta johtuen ja minä kutsun sitä ahdisteluksi niin ei se ahdistelua silti ole.
Kyllä oikealla ahdistellulla jokin päämäärä.
En sanonut että mikä tahansa on ahdistelua jos se koetaan niin, vaan että ahdistelu on ahdistelua riippumatta siitä tarkoitetaanko se ahdisteluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taidan olla sillä tavalla vinksallani että saan ehdotteluja ja huomiota miehiltä mutta en pane sitä pahakseni.
Baareissa, kadulla ja töissä saan joko suoria tai epäsuoria ehdotuksia ja se on minulle ihan itsetuntoa kohottavaa toiminta. Kerran on minua kourittu ja se tietenkin oli liikaa.
Metoo:n alkaessa täällä oli keskustelua siitä missä menee raja. Jollain se oli taksikuski, joka katseli taustapeilistä. Toisella taas mies, joka loi puhuttelevia katseita baarissa. Minua saa kyllä katsella ja minun kanssa voi jutella ilman että laskisin sen epämiellyttäväksi ahdisteluksi tai häirinnäksi.Ja ilmeisesti susta muidenkin pitää vaan kestää se vaikkeivät haluaisi, koska sua ei haittaa. Vaikea keksiä miksi muuten rohkaisisit ehdottelemaan vastaisuudessakin.
Ehdottelu on toimintaa jossa toinen epäsuoraan tai suoraan kyselee olisinko valmis läheisempään kanssakäyntiin. Minä siis päätän mitä seuraavaksi tapahtuu. Uskallan antaa lempeät rukkaset ja juttelen hetken tyypin kanssa. Tälläinen toiminta ei haittaa minua enkä pane sitä pahakseni. Onko sinusta tässä jotain kamalaa tai pahaa?
Vierailija kirjoitti:
Hurjia tarinoita, ei voi muuta sanoa.
Itse en voi samaistua yhteenkään näistä, mutta sympatiat toki ahdisteltujen puolella. En ole koskaan missään edes todistanut kenenkään naisen joutuneen ahdistelun kohteeksi missään, joten siksikin tuntuu todella pysäyttävältä lukea, että noin monella on noin pahoja tarinoita.
Muistan, kun kerran nuorempana kävelin yksin Tunisiassa ja pelkäsin, että ne miehet repii minut siellä riekaleiksi, niin kuin joka paikassa kaikki varoittelivat. Minua huomioitiin todellisuudessa siellä hyvin harvoin ja silloinkin kohteliaasti ja asiallisesti, eikä kukaan ollut päällekäyvä, vaikka olinkin yksinliikkuva länsimainen vaaleahko nainen. Samanlaisia kokemuksia muualta maailmasta.
Ap
Sympatiaasi tuskin kukaan kaipaa. Semmoinen taas olisi solidaarista, ettet enää vastaisuudessa kysele missä naiset koko ajan muka tulevat ahdistelluiksi.
Vanhempien naisten toimesta on puristeltu takamusta jo ennen täysi-ikäisyyttä. Nyt viimeksi viikonloppuna baarissa. En ole mitenkään edes erityisen komea tai timmi, mutta tätä olen kokenut. Onpa kerran yksi koittanut maksaa seksistäkin. Kun miehenä olen kokenut tätä yllättävänkin paljon, jotenkin sitä olettaisi että naiset kokee tätä enemmän, tai sitten minä olen todellakin ollut väärässä paikassa väärään aikaan. Enää en pidä noita minään, mutta nuorempana se oli vähän epämiellyttävää. Onhan noita ahdisteluita tullut myös miehiltäkin. Täytyy muistaa kuitenkin että pieni viaton kosketus ei vaan voi kaataa koko elämää, sillä osa on varmasti myös väärinkäsityksiäkin. Maailma ei ole reilu paikka ja näitä epäkohtia meidän on kuitenkin silti kestettävä, samalla kun koitamme tehdä tästä entistä parempaa paikkaa. Vastakkainassettelulla se ei tietenkään onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Olin alle kouluikäinen kun lääkäri kiihottui niin selvästi mun pilluni tutkimisesta että mäkin ymmärsin että jotain helvetin väärää ja likaista tapahtuu nyt, vaikken tiennyt vielä mitä seksi on. Äitini oli vieressä ja selvästi koki tilanteen hyvin epämukavaksi, muttei kuitenkaan ilmeisesti ymmärtänyt sen olevan sopimaton koska ei puuttunut asiaan.
Koulumatkalla kävi muutaman kerran sitä että aikuiset miehet tuli juttelemaan jotain outoa mulle ja kavereille. Ne oli painostavia ja ahdistavia tilanteita, miehet eivät olisi millään päästäneet pois keskustelusta, jollain verukkeella koittivat pitää siinä mahdollisimman pitkään. Kyselivät kaikenlaista ja tarjosivat rahaa. Kaikki naapuruston tytöt tiesivät näistä tyypeistä mutta kukaan ei kertonut aikuisille. Ei meillä ollut sanoja selittää, miksi se olisi ollut väärin, joten oletimme ettei vanhemmatkaan ymmärtäisi. Toisillemme kyllä puhuttiin ja lopulta tultiin siihen tulokseen että karkuun juokseminen on paras ratkaisu.
Ahdistelu oli pahimmillaan teini-iässä. Epäluulo kaikkia aikuisia miehiä kohtaan syntyi tuolloin. Myös koulukiusaaminen muuttui tosi seksuaalisluonteiseksi. Lukioiässä mun seuraan alettiin tunkeilla koulumatkoilla. Mulla oli kai tuohon aikaan jotenkin erityisen ahdisteltava naama. Yksi ystäväni tuli puskara*skatuksi. Toinen ra*skattiin bileissä sammuneena, muttei itse pitänyt sitä ra*skauksena. Hänellä oli sellainen "hyvän jätkän" asenne, että eipä pojat voineet tietää ettei hän halunnut että häntä penetroidaan joten sai nyt vähän pyytämätöntä seksiä, ei pidä semmoisesta mennä uhriutumaan. Kertoi mullekin jutun naureskellen, hah hah miten hauskan jäynän tekivät, ei meillä tollasesta loukkaannuta, rento meininki.
Opiskelin miesvaltaista alaa ja sama seksualisoidun koulukiusaamisen meininki palasi elämääni yläasteen jälkeen. Tosin hyvin lyhytaikaisesti, lakkasin hyvin nopeasti osallistumasta mihinkään ainejärjestön toimintaan.
Pomon saattoi luottaa tarttuvan ihan jokaiseen tilaisuuteen sanoa jotain seksuaalista, jos minä tai joku muu nuori nainen oltiin huoneessa. Muhun ehti koskea yhdesti ennen kuin opin varomaan häntä.
Kerran mies jonka torjuin ja jonka yhteydenottoyrityksiin lakkasin vastaamasta selvitti missä äitini asuu, ei löytänyt ilmeisesti mun osoitetietojani. Hän oli puhunut itsensä sisään äidin luo väittäen olevansa ystäväni. Äiti ei suostu kertomaan mitä tapahtui.
Kerran kaverin sohvalla bileiden jäljiltä nukkuessa heräsin siihen että mies jonka olin aiemmin illalla torjunut työnsi kätensä pikkuhousuihini ja kosketti pilluani ja peräaukkoani.
Loput on sumentuneet yhtenäiseksi massaksi, elämän jatkuvaksi taustasäteilyksi joka ei ole riittävän huomionarvoista jäädäkseen mieleen. Niitä on paljon.
Muistan 70-luvulta kun joku mies istui väkisin sisareni pyörän tarakalle, nauroi. Siihen tuli aikuinen nainen huutamaan että jättäkää lapset rauhaan. Mies lopetti mutta huuteli naiselle.
Ymmärsin vasta pitkän ajan jälkeen että monet miehet peittelivät omaa häpeäänsä tyttöjen kiusaamisella.
Alue: Aihe vapaa
Minä taidan olla sillä tavalla vinksallani että saan ehdotteluja ja huomiota miehiltä mutta en pane sitä pahakseni.
Baareissa, kadulla ja töissä saan joko suoria tai epäsuoria ehdotuksia ja se on minulle ihan itsetuntoa kohottavaa toiminta. Kerran on minua kourittu ja se tietenkin oli liikaa.
Metoo:n alkaessa täällä oli keskustelua siitä missä menee raja. Jollain se oli taksikuski, joka katseli taustapeilistä. Toisella taas mies, joka loi puhuttelevia katseita baarissa. Minua saa kyllä katsella ja minun kanssa voi jutella ilman että laskisin sen epämiellyttäväksi ahdisteluksi tai häirinnäksi.