Missä te naiset koko ajan muka kohtaatte sitä ahdistelua ja häirintää?
Alustukseksi siis, että olen itsekin nainen, normaalin/hyvännäköinen ja 30v.
En ole koskaan tajunnut niitä, ketkä koko ajan itkevät saavansa miesten taholta liikaa huomiota ja häirintää milloin missäkin. Ihan vilpittömästi kysyn, missä te muut naiset kohtaatte sitä paljonpuhuttua jatkuvaa esineellistämistä ja ahdistelua?
Ihan rauhassa olen koko elämäni saanut olla ilman pelkoakaan siitä, että joku olisi liian innokkaasti tuppautumassa seuraan. Suomessa varsinkin saa kulkea täysin näkymättömänä ilman, että kukaan kiinnittäisi mitään huomiota mihinkään. Ulkomaillakin olen ollut, miehet ovat kohdelleet aina normaalisti/kunnioittavasti.
Minulle on aina jäänyt jotenkin todella epäselväksi, missä ja miten tällaisia tilanteita syntyy, että naiset kokevat miesten taholta ahdistelua ja häirintää? Itse en ole naisellisesti pukeutuvana ja laittautuvana koskaan kokenut mitään vastaavaa. Tarkoitus ei siis ole mitenkään loukata ketään, vaan aidosti ihmettelen.
Saa jakaa kokemuksia.
Kommentit (876)
en ole itse kohdannut kourimista (olen tavallisen näköinen, en upea kaunotar) luulen että olisin voinut joutua ahdistelluks, mut oon sellainen että sanon miehillekin suoraan jos rupeaa puhumaan törkeitä, että ei kiinnosta tollaset jutut eli lopetan tilanteen jos menee huonoks käytös. tunnen tosi kauniita naisia ja he joutuneet kokeen kauheeta ahdistelua esim.työpaikal joku työkaveri yllättäen käynyt kimppuun vaikka ystävä naimisis,pelästyi ja lähti työpaikasta pois. kourimista ,kotiin seurailua ym. nuoruus ujous ja kauneus altistaa
Vierailija kirjoitti:
Olen 46-vuotias nainen ja en koskaan ole kokenut häirintää, kourimista, ahdistelua, ymv. ymv. Aina olen saanut olla rauhassa, niin baarissa, työpaikalla, kaduilla, kaupoissa jne... Olen pikemminkin täysin näkymätön kaikille kodin ulkopuolella. Myöskään minä en ole koskaan saanut alapääkuvia/alastonkuvia keneltäkään mieheltä, enkä kyllä naisiltakaan.
En koe häirintänä sitä, että töissä kahvitauoilla heitetään läppää vaikkapa seksistä tai että joku kommentoi että mahtaakohan Mirkku löytää itsensä pikkujoulujen jälkee jonkun työkaverin sängystä. Tämä on meillä ihan hyväntahtoista jutustelua.
Lieneeköhän Mirkustakin...
Jo yläasteella (lähinnä wt-porukka tai humalaiset) huutelivat kadulla kamalia juttuja perääni, baarissa on monta kertaa joku lääppinyt tai tarrannut kiinni yllättäen, kadulla joku (yleensä useampi mies kerralla) on melkein väkisin yrittänyt saada lähtemään mukaansa (mikä on erittäin ahdistavaa kun on yksin liikkeellä jossain syrjäisemmällä alueella), työpaikalla asiakkaat kommentoivat usein takapuoltani tai rintojani (kun työskentelin asiakaspalvelussa ja olin 19-21v, enkä siis todellakaan pukeutunut mitenkään niin että kyseiset alueet vartalostani olisivat jotenkin erityisemmin korostuneet, enkä edes ole muodokas vaan melko lauta), kerran lenkillä jokun mies alkoi seuraamaan minua eikä lähtenyt ennen kuin soitin poliisit... onhan näitä.
Ja nämä jotka puolustelevat "se on pelkkää läppää" --- on aika eri asia tulevatko nämä "läpät" joltain tutulta, jonka ei koe olevan kovin uhkaava/ahdistava henkilö vai joltain tuntemattomalta. Myös ympäristö vaikuttaa siihen miten uhkaavilta/ahdistavilta tällaiset kommentit tuntuvat.
Itse en ole koskaan joutunut häirinnän kohteeksi, ja olen siitä kiitollinen. Kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut minusta millään tavalla, syynä tietenkin ulkonäkö. Joskus pimeinä hetkinä toivon sekunnin ajan että joku olisi joskus minuun jotain huomiota kiinnittänyt... että tavallaan jollain kierolla tavalla moni kokee myös häpeää ettei ole häiritty. Sairasta on. Samalla taas moni vähemmän viehättävä saattaa kokea vähättelyä, jos on häiritty. Muut saattavat uskoa, ettei tuota nyt kukaan halua häiritä, Näinhän tapahtui siinä yhdessä tapauksessa Italiassa, miehet eivät saaneet tuomiota ensin kun oikeus katsoi että nainen oli liian ruma raiskattavaksi. :(
Ehkä se on siitä kiinni miten asiat kokee. Mä en koe että jonkun ällöttävä käyttäytyminen kohdistuisi nimenomaan minuun, todennäköisesti tekee samaa monille muillekin. Siksi en koe kovin ahdistavana esim humalaisten huutelua tai käsiksi käymistä - joka tilanteesta olen päässyt pois ihan itse.
En siis muista kovin hyvin mitä kaikkea minulle on huudeltu, sanottu, kuinka minua on katsottu tai koskettu. En ole kokenut olevani alistettuna kun en koe olevani alempana kuin nuo ihmiset.
Te jotka ette ole kokeneet ahdistelua, oletteko pitkiä/isokoisia?
Nuoret ja pienikokoiset sitä ahdistelua eniten kohtaavat, kun ahdistelijoilla on siinä selkeä ylivoima. (Esi)teinejähän ne ahdistelijat eniten vainoavat.
Ja aikuistenkin kohdalla sen huomaa, että pienikokoiset naiset sitä ahdistelua eniten kohtaavat. Ne ahdistelijat etsivät uhreja, joita voivat sen fyysisen ylivoiman ansiosta kouria väkisin, ilman pelkoa että uhri pystyy pistämään vastaan.
Joten pitkät/isokoiset naiset säästyvät paljolta, kun suurin osa ahdistelijoista ei uskalla käydä heihin käsiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se on siitä kiinni miten asiat kokee. Mä en koe että jonkun ällöttävä käyttäytyminen kohdistuisi nimenomaan minuun, todennäköisesti tekee samaa monille muillekin. Siksi en koe kovin ahdistavana esim humalaisten huutelua tai käsiksi käymistä - joka tilanteesta olen päässyt pois ihan itse.
En siis muista kovin hyvin mitä kaikkea minulle on huudeltu, sanottu, kuinka minua on katsottu tai koskettu. En ole kokenut olevani alistettuna kun en koe olevani alempana kuin nuo ihmiset.
Olen sinänsä iloinen, ettet ole kokenut ahdistelua, mutta tässä asenteessa piilee pieni vaara, että tulee vähäteltyä hänen kokemustaan, joka ahdistelua koki.
Ahdistelu on ahdistelua, epäsopiva käytös epäsopivaa käytöstä. Jos ko. toiminnan kohde kokee tilanteen ahdistavana, hänellä on täysi oikeus kokea niin. Sitä ei voi mitätöidä sanomalla että eihän tuo sinuun vaikuta, anna olla ja jatka elämää (en tarkoita että sinä sanoisit niin, vaan yleisesti).
En minäkään koe olevani ahdistelijaa alempana, päinvastoin ennemminkin koen hänen olevan ihmissaastaa. Kuitenkin olen kokenut fyysisen koskemattomuuteni rikkomisen ja törkeät puheet vahvasti ahdistavina ja ahdisteluna. Enkä tule koskaan ajattelemaan että ihan sama, tuo tekee niin muillekin. Sehän juuri on se ongelma - hän tekee sitä muillekin! Ja sen pitää loppua!
Noin 9-30 ikävuosien välissä:
- Itsensäpaljastelijat/r***karit lapsuudessa (ja aikuisena).
- Ahdisteleva ja kosketteleva opettaja ala-asteella.
- Peräänhuutelijat ja seurailijat teini-iässä lenkillä ollessa.
- Ahdisteleva sukulaismies.
- Useampi perseen puristelu metrossa, Suomessa ja ulkomailla.
- Mies yritti suudella väkisin metrossa, makasin penkillä ja työnsin ahdistelijaa pois kaksin käsin, kukaan ei tullut avuksi.
- Ahdistelijat baareissa.
- Stalkkeri työpaikalla.
Onhan näitä..
Olen 40-vuotias, ihan ok-näköinen nainen, enkä koe, että minua olisi koskaan ahdisteltu! Olen töissä miesvaltaisella alalla eikä kosteissa illanvietoissakaan ole ollut mitään ongelmia. Ehkä olemukseni viestii, että saattaa nyrkki heilahtaa, jos minut suututtaa. En tiedä. Jonkun mielestä oli varmaan ahdistelua, kun bileissä 10v nuorempi mies tokaisi, että hänen tekisi mieli puristaa minua perseestä. Minä en kokenut ahdisteluksi. Eikä maailmani kaadu jos joku yökerhossa minuun hipaisee. Asia erikseen jos kiellosta huolimatta jatkaisi.
Syntymän ja kuoleman välissä.
Jos välität ettet naisena ole itse vielä kolmekymppisenä sitä kokenut, valehtelet tai olet niin tyhmä ettet edes tajua jos sinua kohdellaan päin persettä.
Itse veikkaan että ap on mies.
Ehkä ap on niin hyvännäköinen, että miehet eivät uskalla lähestyä. Itse olen ruma ja aika paljon vanhempi kuin ap, mutta minua on ahdisteltu esim. kirjastossa ja kadulla. Kaikkia tuntemattomien lähestymisyrityksiä en ahdisteluksi laske, mutta osan kyllä. Joskus valehtelen olevani varattu, mutta jostain syystä se ei ole vähentänyt ahdisteluintoa.
Kummasti ne on aina niitä miesten perseitä nuolevia ja vähän vajaapäisempiä akkoja, joita ei kuulemma ole koskaan ahdisteltu tai puhuteltu törkeesti.Minulle huudeltiin jo teininä "h#oraa" ja "ritsap#llua" aikuisten miesten suusta, ennen kuin olin munaa edes koskenut. Jopa oma isä h#oritteli.
Neitsyyskin meni kun tuttu poikajoukko raiscasu ja poliisi toi nauhalla kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Kummasti ne on aina niitä miesten perseitä nuolevia ja vähän vajaapäisempiä akkoja, joita ei kuulemma ole koskaan ahdisteltu tai puhuteltu törkeesti.Minulle huudeltiin jo teininä "h#oraa" ja "ritsap#llua" aikuisten miesten suusta, ennen kuin olin munaa edes koskenut. Jopa oma isä h#oritteli.
Neitsyyskin meni kun tuttu poikajoukko raiscasu ja poliisi toi nauhalla kotiin.
En kyllä tunnistanut itseäni kuvauksestasi. Usko pois, minun on ihan yhtä vaikea uskoa, että jotakuta ahdistellaan JATKUVASTI, kuin sinun sitä, ettei minua ole ikinä ahdisteltu.
Missä ovat kaikki 5 kymppisten ja vanhempien naisten ahdistelukokemukset?
En ole myöskään kokenut ahdistelua koskaan. Olen nuorena ollut jopa nätti ja miehiä riitti. En tosin käynyt baareissa vaan lavatansseissa. Naapurin mies puhellut härskejä kun olin noin 15v, se on ainut.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se on siitä kiinni miten asiat kokee. Mä en koe että jonkun ällöttävä käyttäytyminen kohdistuisi nimenomaan minuun, todennäköisesti tekee samaa monille muillekin. Siksi en koe kovin ahdistavana esim humalaisten huutelua tai käsiksi käymistä - joka tilanteesta olen päässyt pois ihan itse.
En siis muista kovin hyvin mitä kaikkea minulle on huudeltu, sanottu, kuinka minua on katsottu tai koskettu. En ole kokenut olevani alistettuna kun en koe olevani alempana kuin nuo ihmiset.
Se, ettet ole traumatisoitunut tai loukkaantunut kokemastasi ahdistelusta tai että olet antanut samalla mitalla takaisin, ei tarkoita, etteikö sinua olisi ahdisteltu. Jos sinulle on huudeltu asiattomuuksia, tuijotettu limaisesti tai kourittu vasten tahtoasi, niin silloin sinua on ahdisteltu seksuaalisesti.
Koin nuorempana enemmän ahdistelua kuin nykyään, sillä olen itsevarmempi ja pistän takaisin - se myös näkyy päällepäin olemuksestani. Se ei tarkoita, etteikö koettu ahdistelu edelleen tuntuisi pahalta.
Jos on tarpeeksi kaunis, miehet ei uskalla ahdistella. Rumia on helpompi lähestyä, kun ovat niin epävarmoja ja arkoja.
Ahdisteltu on mm Kaupan perunalaarilla, liikennevaloissa, puistossa räntäsateessa kun työnsin lastenvaunuja, bussipysäkillä, bussissa, metrossa, kaverin isän toimesta heidän kotonaan, kadulla, juhlissa, baarissa, töissä esimiehen toimesta (yritti halata väkisin ja puristella), rannalla jne.
Suurin osa ahdistelusta tapahtui ikävuosina 12-25, sen jälkeen olen saanut olla aika rauhassa, mitä nyt kikkelikuvia välillä pamahtaa somessa.
Olen ihan tavallisen näköinen, en kaunis ja vähän ylipainoinen nainen.
Kannattaa ymmärtää että uhrin ulkonäöllä ei ole tekemistä häirinnän kohteeksi joutumisen kanssa, kuten ei raiskauksenkaan uhrin ulkonäöllä ole tekemistä uhriksi joutumisen kanssa.
Syy on aina ja vain tekijässä.
Auttaako tämä ymmärtämään sinua paremmin miksi jotkut joutuvat häirinnän kohteeksi?