Missä te naiset koko ajan muka kohtaatte sitä ahdistelua ja häirintää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin parikymppinen ja kävelin kaikessa rauhassa töihin, päälläni oli normaali kesätoppi. Vastaan tuli mies, joka yhtäkkiä mitään sanomatta tarttui toiseen rintaani kiinni ja väänsi sitä kivuliaasti. Huusin että mitä helvettiä, mutta hän jatkoi matkaansa. Ympärillä olevat ihmiset eivät tehneet mitään, eivät ehkä nähneet tai tajunneet tilannetta.

Ja tässä nyt vaan yksi esimerkki, koska en jaksa kirjoittaa lukuisia muita. Niitä on ollut ihan lapsesta saakka.

Vissiin aikamoiset bosat? En usko että kukaan kävis mun aa-kuppeihin ikinä kiinni eikä kyllä ole käynytkään.

No sieltähän se tuli, että syyn täytyy olla ulkoisessa olemuksessani. Minulla on b-kupin rinnat enkä ole koskaan ollut mitenkään huomiotaherättävän näköinen. Ihan tavalliset naiset joutuvat näiden kohteeksi. On surullista, että tämän joutuu vuonna 2019 vääntämään joillekin rautalangasta.

Seksuaalinen ahdistelu ei liity uhrin ulkonäköön. Se on vallankäyttöä.

Silloin kun tuo me too oli kuumimmillaan mietin, että täytyykö mun nyt olla enemmän onnellinen vai harmissaan, ettei mua kukaan ulkopuolinen ole koskaan kourinut, läpsytellyt, kommentoinut takapuolta/ tissejä tai ehdotellut mitään, ei nuorena baareissa, työpaikoilla eikä missään. Ihan nätti, hoikka ja itsestäni huoltapitävä olen ollut nuorena ja nyt keski-ikäisenä. Ja en todellakaan väheksy muiden naisten ikäviä kokemuksia, mutta miksi toiset törmää tuollaiseen kohteluun, jopa läpi elämänsä, ja sitten ollaan me, joille tuo on ihan vieras maailma?

On ihan totta, että ahdistelukokemukset kasaantuvat tietyille naisille. Ahdistelijat nimittäin usein etsivät samantyyppisiä uhreja. Siis sellaisia, joiden eivät usko nostavan asiasta liian kovaa meteliä, tai sellaisia, joita eivät usko muiden (miesten) uskovan. Tietysti poikkeuksiakin on paljon.

Logiikka on siis sama kuin esim. siinä, miksi jotkut joutuvat useampaan otteeseen väkivaltaiseen tai muuten alistavaan parisuhteeseen, ja jotkut eivät voi kuvitellakaan sellaista käyvän kenellekään. Tekijät valikoivat samoja uhreja, joihin uskovat voivansa käyttää valtaa.

Pakko vielä mainita, että jos luulette ettei *kenelläkään* lähipiirissänne ole ahdistelukokemuksia, he eivät vain todennäköisesti koe voivansa niistä teille kertoa. Syytä kannattaa miettiä, jos olette mielestänne kuitenkin useamman naisen kanssa läheisissä väleissä.

Minua on ahdisteltu työpaikalla (sekä työkaverit että asiakkaat), bussissa, baareissa, ihan kadulla kulkiessakin. Onneksi omalla kohdalla on ollut vähäistä koska en ole mitenkään kaunis.

Eräs ystäväni taas on hyvännäköinen eikä saa oikeastaan missään niin etteikö joku lähestyisi. Lähes aina kauppareissulla joku tunkee jutulle, pysäyttää kadulla, lähestyy uimarannalla tms. Kaikkia lähestymisiä ei tietenkään voi sanoa ahdisteluksi, mutta on niitäkin jotka eivät ota Ei'tä vastauksena vaan ryhtyvät stalkkaamaan tai muuten käytös muuttuu vastenmieliseksi. Kun ystäväni on vaihtanut numeroita lapsensa kavereiden vanhempien kanssa niin jossain välissä kavereiden isät aina alkaa pommittamaan vonkausviesteillä, kuinka oma vaimo on niin tylsä ja eikö voisi vähän salaa... Tämä kaikki ahdistaa kaveriani suunnattomasti, eikä hän itse anna mitään signaaleja ja haluaisi vain olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun tuo me too oli kuumimmillaan mietin, että täytyykö mun nyt olla enemmän onnellinen vai harmissaan, ettei mua kukaan ulkopuolinen ole koskaan kourinut, läpsytellyt, kommentoinut takapuolta/ tissejä tai ehdotellut mitään, ei nuorena baareissa, työpaikoilla eikä missään. Ihan nätti, hoikka ja itsestäni huoltapitävä olen ollut nuorena ja nyt keski-ikäisenä. Ja en todellakaan väheksy muiden naisten ikäviä kokemuksia, mutta miksi toiset törmää tuollaiseen kohteluun, jopa läpi elämänsä, ja sitten ollaan me, joille tuo on ihan vieras maailma?

Et väheksy, mutta mietit että voisit olla pahoillasi siitä, että sinä et kohtaa asiatonta vallankäyttöyritystä? KUUNTELE itseäsi! Juuri tämän kaltainen suhtautuminen on syynä siihen, että nämä törkimykset toimivat niin kuin toimivat - ajatus siitä, että jonkun pitäisi olla kiitollinen heidän vastenmielisistä tunkeutumisistaan. Yök.

Kaverin luona ja omassa kodissa (lapsena); koulussa; kadulla; kotibileissä; baareissa; ravintoloissa; oppilaitoksen ruokalassa; bussissa, junassa, lentokoneessa. Olikohan tässä kaikki...

Jos et näe ahdistelua missään, olet sulkenut siltä silmäsi. Näin ovat ainakin tehneet (lähes) kaikki paikalla olleet, kun minua on ahdisteltu. Helpompaa jatkaa omaa elämäänsä eikä mennä poikkiteloin, "kun se X on niin mukava mies".

Nuorena kadulla huudeltiin ja kommentoitiin. Se väheni ajan myötä ja loppui onneksi, kun ikää alkoi olla yli 30. Ei ole ikävä!

Harvemmin tulee enää baareissa käytyä ja ikä suojaa jo sielläkin. Mutta erään kerran erehdyin tanssimaan ja tyyppi työnsi saman tien kätensä housuihini. Päätin, että oli viimeinen kerta, kun lähden tanssilattialle miehen kanssa.

Olen itse opetusalalla, jossa saa olla yleensä rauhassa. Kauhulla olen kuunnellut esimerkiksi kaupallisella alalla olevan kaverin kokemuksia siitä, millaisia juttuja hän on saanut kuulla. Aivan törkeitä kommentteja kehosta ja mahdollisesta seksielämästä.

No esimerkiksi baarissa on kourittu takapuolesta. Yöllä seurattu kotiovelle asti, pääsin onneksi karkuun. Yöbussissa mies sanoo tulevansa jatkoille, sanoin että ei käy. Ulkopuoliset auttoivat lopulta tässä tilanteessa, mies ei uskonut ja oli uhkaava. Olin 13-v, selvästi alaikäisen näköinen kun tuntematon mies ehdottaa seksiä, keskellä kirkasta päivää. Tilanne oli kannaltani tosi uhkaava kun olin kahdestaan tuon ehdottelijan kanssa

Voisin jatkaa listaa vaikka kuinka. En todellakaan jaksa muistella kaikkia.

7.luokalla nuorisotalon diskossa 20-vuotias poika suuteli väkisin ja työnsi kätensä housuuni ja sormet sisääni.

Baarissa joskus joku kourinut takapuolesta.

Töissä olen pari kertaa kokenut ahdistelua, ihan fyysistä. Olen miesvaltaisella alalla ja huumori on ronskia jonka kyllä kestän mutta en sitä että käydään käsiksi.

Viimeksi viime viikolla pikkujouluissa eräs mies kyhnytti itseään minua vasten drinkkijonossa. Nykyään osaan äänekkäästi torjua nämä siat jotka tulevat liian likelle ja koskettelevat. Toivoisin että myös teini-ikäinen minä olisi uskaltanut tehdä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 46-vuotias nainen ja en koskaan ole kokenut häirintää, kourimista, ahdistelua, ymv. ymv. Aina olen saanut olla rauhassa, niin baarissa, työpaikalla, kaduilla, kaupoissa jne... Olen pikemminkin täysin näkymätön kaikille kodin ulkopuolella. Myöskään minä en ole koskaan saanut alapääkuvia/alastonkuvia keneltäkään mieheltä, enkä kyllä naisiltakaan.

En koe häirintänä sitä, että töissä kahvitauoilla heitetään läppää vaikkapa seksistä tai että joku kommentoi että mahtaakohan Mirkku löytää itsensä pikkujoulujen jälkee jonkun työkaverin sängystä. Tämä on meillä ihan hyväntahtoista jutustelua.

Et voi olla tosissa? Mirkun seksuaalimoraalin julkinen arviointi on potentiaalisesti työoikeuskamaa. Ja mitä luulet, onko se oikeasti myös MIrkun mielestä hyväntahtoista jutustelua? Ei todellakaan ole työpaikalle sopivaa!

"Mirkku" olen minä itse ja tämä oli pidempi keskustelu, joka päättyi tuohon mainitsemaani asiaan. Ihan kaikki naiset ja miehet, esimiehet/naiset ja tavalliset työntekijät siinä naureskeltiin asialle, eikä kukaan vetänyt hernettä nenäänsä. Mutta meillä nyt onkin tavallista rennompi työyhteisö ja kahvitauon jutut ovat useinkin tuontyyppisiä. Ihan toimistotyöntekijöitä ollaan. 

Meillä voi nimettömänä tehdä valituksen, esim. jos jokin asia häiritsee tai jonkin asian kokee loukkauksena, mutta koskaan ei ole tällaista valitusta tullut, eikä sitä näin ollen ole tarvinnut kokouksissa puida, eikä ole tarvinnut alkaa rajoittamaan keskustelunaiheita.

Vierailija kirjoitti:

Se on miten asiat koetaan.

Minakin yksi mies katsoi bussissa, tai sitten hän katsoi ohitseni yrittäen nähdä pimeässä mikä pysäkki on seuraavana.

Tuli likainen olo

Tämä.

Kaisaniemen puistossa olen pimeällä kokenut vähiten ahdistelua vaikka kerran kävelin siellä alapää paljaana.

Eniten ahdistaa kun mieheni haluaa seksiä kerran vuodessa. Eikä tahdo uskoa sanaa ei.

Muuten olemme täysin onnellisia.

Vierailija kirjoitti:

On ihan totta, että ahdistelukokemukset kasaantuvat tietyille naisille. Ahdistelijat nimittäin usein etsivät samantyyppisiä uhreja. Siis sellaisia, joiden eivät usko nostavan asiasta liian kovaa meteliä, tai sellaisia, joita eivät usko muiden (miesten) uskovan. Tietysti poikkeuksiakin on paljon.

Logiikka on siis sama kuin esim. siinä, miksi jotkut joutuvat useampaan otteeseen väkivaltaiseen tai muuten alistavaan parisuhteeseen, ja jotkut eivät voi kuvitellakaan sellaista käyvän kenellekään. Tekijät valikoivat samoja uhreja, joihin uskovat voivansa käyttää valtaa.

Pakko vielä mainita, että jos luulette ettei *kenelläkään* lähipiirissänne ole ahdistelukokemuksia, he eivät vain todennäköisesti koe voivansa niistä teille kertoa. Syytä kannattaa miettiä, jos olette mielestänne kuitenkin useamman naisen kanssa läheisissä väleissä.

Alapeukuista päätellen täytyy selventää, että tarkoitus ei ole haukkua ahdistelua tai väkivaltaa kokevia naisia. Näin nuo ihmisperseet (ahdistelijat) usein kuitenkin toimivat: ahdistellaan silloin, kun siitä ei todennäköisesti koidu itselle haittaa. Kyllä he omaa käytöstään osaavat kontrolloida. Toinen asia on, kuinka hyvin he osaavat oikeasti valita uhrinsa.

Mä olen nyt jo 35-vuotias nainen ja äiti ja olen juurikin niitä ihmisiä, jotka kohtaavat ahdistelua. Mieheni sanoo, että ”vika” on provoisoivassa luoneessani. Olen hyvin hersyvä tyyppi, lähes kaikille mukava ja helppo lähestyä. Monet miehet käsittävät asian väärin ja lähestyvät sitten ihan väärin aikein. Olen nuorena kokenut ihan puristelua, likistelyä, olen saanut niitä munakuvia, kaikenmaailman kahvikutsuja jne... poistin sometilini ahdistelun vuoksi, olen sanonut suoraan, yrittänyt olla vähemmän ulospäinsuuntautunut ja olen tosiaan varattu nainen ja kolmen äiti. Mutta joku mussa ihmisenä viehättää ahdistelijaluonteita. Ulkonäköni on ihan ok, ei enää mikään missi. Nuorempana olin kaunis.

Ketjunkin perusteella vaikuttaa että aika monella naisella on jonkinlainen harha. Onhan noita muikkeleita tuolla ulkosalla, jotka kuvittelevat että minä ahdistelin heitä, vaikka en jumalauta ole edes huomannut koko muijaa. Siitä se taisikin johtua. Heistä tulee todella vainoharhaiset vibat kun alkavat yleisellä paikalla mesota harhoissaan.

Nuorena tätä tapahtui. Baarissa on kourittu sekä taka- että etupuolelta useampaan kerraan. Festareilla olen tullut suudelluksi väkisin. Töissä asiakas läpsinyt perseelle.

Aika parantaa nämä ongelmat. Olen aika pian 50 ja viimeisen 10 vuoden aikana on saanut olla muuten ihan rauhassa, kerran mopopoikien porukka huuteli jotain milf-juttuja.

Kuka ihme alapeukuttaa toisten ahdistelukokemukset? Jos et ole itse nähnyt/kokenut ahdistelua ei tarkoita etteikö muut sitä kokisi. En minäkään ole kokenut r a s i s m i a valkoisena suomalaisena, mutta ei tulisi mieleenkään vähätellä muiden kokemuksia.

Kysyin samaa äidiltäni ja hän sanoi ettei ole koskaan ahdisteltu. Ja hän on nätti blondi.

Vierailija kirjoitti:

7.luokalla nuorisotalon diskossa 20-vuotias poika suuteli väkisin ja työnsi kätensä housuuni ja sormet sisääni.

Baarissa joskus joku kourinut takapuolesta.

Töissä olen pari kertaa kokenut ahdistelua, ihan fyysistä. Olen miesvaltaisella alalla ja huumori on ronskia jonka kyllä kestän mutta en sitä että käydään käsiksi.

Viimeksi viime viikolla pikkujouluissa eräs mies kyhnytti itseään minua vasten drinkkijonossa. Nykyään osaan äänekkäästi torjua nämä siat jotka tulevat liian likelle ja koskettelevat. Toivoisin että myös teini-ikäinen minä olisi uskaltanut tehdä niin.

Se, että työnnetään sormet väkisin sisään, on raiskaus. Kaiken lisäksi olet ollut lapsi ja tekijä aikuinen. Tuo tyyppi olisi pitänyt tuomita lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksesta.

Monet luulevat, että rikos tapahtuu vasta, kun työnnetään penis sisään ja hakataan. Kaikki muu pitäisi vain sietää.

Mutta näin tämä menee. Tytöt ja naiset ovat tottuneet siihen, että tällainen vain kuuluu naisena olemiseen ja on turha valittaa. Muutenhan sitä on tiukkapipoinen nillittäjä.