Uskaltaako neuvolassa puhua parisuhde- ja jaksamisongelmista?
Ystäväni kertoi, että hän erehtyi kerran vähän rivien välistä tai sivulauseessa sanomaan jotain parisuhteensa ristiriidoista. Ja kuulemma välittömästi terveydenhoitaja alkoi tenttaamaan siitä ja sanoi, että tekee lähetteen jollekin psykologille ja perhetyöhön ja perhetyöstä ne soittaa ja tulee sitten kotiin ja että pitää nyt mennä sinne psykologille puhumaan itse. Ystäväni yritti kuulemma sanoa, että ei kiitos en tarvitse nyt sellaista apua, mutta terkka vain teki ne lähetteet ja sanoi, että molemmat nyt pitää ottaa tähän avuksi.
Itselläni on nyt vähän jaksamisongelmaa myös, koska miestä ei tunnu kiinnostavan meidän parisuhde ollenkaan. Parin viikon päästä olisi lapsen neuvola ja haluaisin vain hetken puhua asiasta jonkun kanssa ilman, että siitä seuraa mitään muuta. Joten, uskaltaako neuvolassa puhua näistä asioista vai pakottaako ne aina heti jonkun valtavan "auttamisarmeijan" kohteeksi?
Kommentit (203)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro mitään neuvolassa. Kirjataan ylös ja liitetään syytteeseen, kunhan ensin keksivät rikoksen. Jotain laiminlyöntejä lasta kohtaan.
Kerro meille mikä mieltä painaa.
Parisuhde on ihan karilla, koska miestä ei näytä kiinnostavan yhtään mikään yhteinen eikä minun kanssa edes välillä lyhyesti ajan yhdessä ajan viettäminen. Saisin meille ilmaisen lapsenvahdin, jotta päästäisiin vaikka leffaan yhdessä tai syömään, mutta mies ei halua. Eikä halua juuri minnekään lapsenkaan kanssa. Minua ahdistaa ja mietin eroa. Ap
Sinun pitää yrittää havahduttaa miehesi jotenkin. Ehdota hänelle että menette johonkin perheterapiaan. Kerro miltä sinusta tuntuu miehellesi.
Olen kertonut monta kertaa ihan suoraan, ei hän näytä välittävän asiasta. Eikä suostu terapiaan. Ap
Kerrotko nyt sitten vielä, että mitä haittaa siitä olisi jos puhuisit ongelmista siellä neuvolassa? Kuulostaa nimittäin siltä, että sun olisi pitänyt puhua jo aikaisemmin? Tämä nyt ystävällisenä potkuna persuuksiin, että osaisit tarttua apuun jos sitä tarjotaan.
Siksi, että en pysty nyt siihen, että minulle pakotetaan kaikki perhetyöt meille kotiin ja psykologikäynnit ja vaikka mitkä. Ne psykologit on keskellä päivää enkä saa lapselle hoitajaa keskellä päivää (olen hoitovapaalla kotona). Ja mies ei suostu olemaan kotona jos tänne tulee joku perhetyö, joten joudun sietämään niitä täällä yksin, eikä ongelmana ole minun oleminen lapsen kanssa eikä minun selviäminen arjessa niin en halua että täällä ramppaa ihmisiä jututtamassa minua kun ongelmana on mies. Haluaisin kyllä jonkun kanssa puhumalla selvittää ajatuksiani siitä että kannattaako minun ottaa ero, mutta en minkään perhetyöihmisten, ei se niiden asiantuntemusta ole. Ap
Jos siellä alkaa perhetyöntekijä käydä niin eipä siltä mieheltä kysytä onko paikalla vai ei. On oltava.
Sama homma muutenkin. Siinä sitten palaa miehen työaika ja se teidän parisuhde karahtaa lopullisesti karille
Olen 100% varma, että mies ei ole silloin kotona (eli että ei suostu olemaan vaikka olisi mikä). Järjestää itselleen aina työvuorot siihen päälle. Mitä ne tekee, jos mies ei ole kotona vaan töissä? Ap
No sitten teidät todetaan yhteistyökyvyttömiksi ja se lapsi lähtee parempaan kotiin.
Meidät? En minä ole mitenkään yhteistyökyvytön. Enkä voi olla vastuussa miehen päähänpistoista. Ap
Te ootte yksikkö heidän silmissään.
Voitteko lopettaa tuon ylidramatisoinnin? Perhetyö ei ole täydellistä ja monesti enemmän apua olisi kodinhoitajasta, mutta kuka lapsi on sijoitettu tai huostaanotettu sen takia, että toinen vanhemmista ei ole paikalla tapaamisten aikana? Niin. Ei ketään lasta.
Tuollq logikallahan kaikkien yksinhuoltajienkin lapset sijoitettaisiin, kun lapsen on vain yksi aikuinen, joka on sitoutunut lapsen hoitoon.
Lastensuojelu arvioi yhteistyökyvyttömäksi jos ei suostu osalliatumaan.
Yh on eri asia koska siellähän on se perhe paikalla.
No lapsen äiti ei ole yhteistyökyvytön, jos on paikalla. Miten tämä eroaa käytännössä tilanteesta, jossa äiti on yh?
Perheessä on ongelmia ja perhe on yhteistyökyvytön jos kaikki perheen aikuisey ei osallistu. Mikä tässä on sulle noin vaikeaa?
Trollaatko? Mikä sinulle on niin vaikeaa siinä, että lasta ei sijoiteta tai huostaanoteta sen takia, että äidin ja isän parisuhteessa on ongelmia ja isä ei ole paikalla tapaamisessa? Lapsella on edelleen hänestä huolehtiva ja yhteistyöhön sitoutunut aikuinen, eli tässä tapauksessa äiti. Aivan kuten YH perheessä. Ei se sijoitus olisi tuossa tapauksessa millään logiikalla lapsen etu.
Ei katsota. Perhe katsotaan yhteistyökyvyttömäksi.
Itse en kyllä puhuisi mitään yksityisasioita terveydenhoitajalle missään nimessä. Vaikka suurin osa terveydenhoitajista olisikin ihan järkeviä, niin siltikin pahimmassa tapauksessa teistä tehdään lastensuojeluilmoitus, ja rumba alkaa.
Varaa aika yksityiselle psykiatrille anonyymisti jos pelkäät neuvolaa. On myös maksullisia puhelinpalveluita mihin voi soittaa ja jutella.
Oma neuvolan täti on n. 60 vuotias kiltti höppänä. En luottaisi hänen ammattitaitoonsa vaan menisin suoraan yksityiselle.
Ap, oletko miehelle kertonut eromietteistäsi?
Itse toisin sen esille, että jos mikään yhteinen ei kiinnosta, niin ei kohta ole parisuhdettakaan. Jos mies ei nyt vaan tajua että se miten hän nykyisin käyttäytyy sinulle / perheelle ei riitä. Voisi kertoa miksi tilanne on se mikä on. Jos ei suostu tekemään mitään, eikä kerro miksi tilanne on tämä, niin tekisin omat johtopäätökset.
Mitä mies sitten tekee, kun ei teidän kanssa mitään tee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro mitään neuvolassa. Kirjataan ylös ja liitetään syytteeseen, kunhan ensin keksivät rikoksen. Jotain laiminlyöntejä lasta kohtaan.
Kerro meille mikä mieltä painaa.
Parisuhde on ihan karilla, koska miestä ei näytä kiinnostavan yhtään mikään yhteinen eikä minun kanssa edes välillä lyhyesti ajan yhdessä ajan viettäminen. Saisin meille ilmaisen lapsenvahdin, jotta päästäisiin vaikka leffaan yhdessä tai syömään, mutta mies ei halua. Eikä halua juuri minnekään lapsenkaan kanssa. Minua ahdistaa ja mietin eroa. Ap
Sinun pitää yrittää havahduttaa miehesi jotenkin. Ehdota hänelle että menette johonkin perheterapiaan. Kerro miltä sinusta tuntuu miehellesi.
Olen kertonut monta kertaa ihan suoraan, ei hän näytä välittävän asiasta. Eikä suostu terapiaan. Ap
Kerrotko nyt sitten vielä, että mitä haittaa siitä olisi jos puhuisit ongelmista siellä neuvolassa? Kuulostaa nimittäin siltä, että sun olisi pitänyt puhua jo aikaisemmin? Tämä nyt ystävällisenä potkuna persuuksiin, että osaisit tarttua apuun jos sitä tarjotaan.
Siksi, että en pysty nyt siihen, että minulle pakotetaan kaikki perhetyöt meille kotiin ja psykologikäynnit ja vaikka mitkä. Ne psykologit on keskellä päivää enkä saa lapselle hoitajaa keskellä päivää (olen hoitovapaalla kotona). Ja mies ei suostu olemaan kotona jos tänne tulee joku perhetyö, joten joudun sietämään niitä täällä yksin, eikä ongelmana ole minun oleminen lapsen kanssa eikä minun selviäminen arjessa niin en halua että täällä ramppaa ihmisiä jututtamassa minua kun ongelmana on mies. Haluaisin kyllä jonkun kanssa puhumalla selvittää ajatuksiani siitä että kannattaako minun ottaa ero, mutta en minkään perhetyöihmisten, ei se niiden asiantuntemusta ole. Ap
Jos siellä alkaa perhetyöntekijä käydä niin eipä siltä mieheltä kysytä onko paikalla vai ei. On oltava.
Sama homma muutenkin. Siinä sitten palaa miehen työaika ja se teidän parisuhde karahtaa lopullisesti karille
Olen 100% varma, että mies ei ole silloin kotona (eli että ei suostu olemaan vaikka olisi mikä). Järjestää itselleen aina työvuorot siihen päälle. Mitä ne tekee, jos mies ei ole kotona vaan töissä? Ap
No sitten teidät todetaan yhteistyökyvyttömiksi ja se lapsi lähtee parempaan kotiin.
Meidät? En minä ole mitenkään yhteistyökyvytön. Enkä voi olla vastuussa miehen päähänpistoista. Ap
Te ootte yksikkö heidän silmissään.
Voitteko lopettaa tuon ylidramatisoinnin? Perhetyö ei ole täydellistä ja monesti enemmän apua olisi kodinhoitajasta, mutta kuka lapsi on sijoitettu tai huostaanotettu sen takia, että toinen vanhemmista ei ole paikalla tapaamisten aikana? Niin. Ei ketään lasta.
Tuollq logikallahan kaikkien yksinhuoltajienkin lapset sijoitettaisiin, kun lapsen on vain yksi aikuinen, joka on sitoutunut lapsen hoitoon.
Lastensuojelu arvioi yhteistyökyvyttömäksi jos ei suostu osalliatumaan.
Yh on eri asia koska siellähän on se perhe paikalla.
No lapsen äiti ei ole yhteistyökyvytön, jos on paikalla. Miten tämä eroaa käytännössä tilanteesta, jossa äiti on yh?
Perheessä on ongelmia ja perhe on yhteistyökyvytön jos kaikki perheen aikuisey ei osallistu. Mikä tässä on sulle noin vaikeaa?
Trollaatko? Mikä sinulle on niin vaikeaa siinä, että lasta ei sijoiteta tai huostaanoteta sen takia, että äidin ja isän parisuhteessa on ongelmia ja isä ei ole paikalla tapaamisessa? Lapsella on edelleen hänestä huolehtiva ja yhteistyöhön sitoutunut aikuinen, eli tässä tapauksessa äiti. Aivan kuten YH perheessä. Ei se sijoitus olisi tuossa tapauksessa millään logiikalla lapsen etu.
Ei katsota. Perhe katsotaan yhteistyökyvyttömäksi.
Tiedätkö kuka tässä vaikuttaa yhteistyökyvyttömältä? No sinä.
En suosittele avautumista neuvolassa. Huonolla tuurilla olette heti syynäämisen kohteena. Eikä loppua näy...
Se riippuu ihan terkasta eli ei kannata.
Mulla oli kerran sellainen terkka jolla oli kummallinen pinttymä masennuksesta. Siitä keskusteltiin ihan jatkuvasti vaikka olin elämäni kunnossa ja loputtoman iloinen tulevasta lapsesta. Tämä terkka oli ihan poissaoleva ja jatkuvasti otti puheeksi synnytyksen jälkeisen masennuksen jne. Eikä siis kuunnellut mitään mitä sanoin, aina vaan palasi niihin tympeisiin masennusaiheisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ymmärrä miksi se psykologille lähetteen saaminen on huono juttu? Se, että puhut asiasta tarkoittaa ehkä neuvolan tädin mielestä sitä, että sinua olisi hyvä auttaa tai vähintään kertoa miten saat apua ennen kuin tilanne pahenee. Neuvolan nainen ei henkilökohtaisesti pysty sinua auttamaan eikä ole siinä roolissa, joten lähete psykologille lienee hyvä juttu?
Ei kaikki halua puhua sen enempää kuin vain pienen hetken esim. vartin ja se riittäisi. Ei se ole kivaa, että jos suunsa kerran aukaisee niin terkka pakottaa psykologille JA perhetyön tulemaan kotiin.
Eikö sitten voi puhua kaverille, perheenjäsenelle tai muulle tuttavalle, jos ei oikeasti haluakaan mitään apua neuvolasta? Miksi juuri siellä täytyy asiasta puhua?
Kaverin tehtävä ei oo toimia ammattiauttajana, eikä kaikki intiimit asiat luontevasti kuulu hyvienkään ystävien jaettaviksi.
Yhteys nyt siihen mieheen. Ei mitään pitkää lässytystä vaan kysyt: erotaanko?
Vierailija kirjoitti:
Ei joudu. Korkeintaan annetaan yhteystietoja, jonne voi ottaa yhteyttä, jos haluaa. Olen avoimesti puhunut omasta masennuksesta, miehen ja minun jaksamattomuudesta sekä parisuhdeongelmista. Juteltiin asiasta, ei jouduttu minkään auttamisarmeijan kohteeksi.
Eli jos sä et joutunut, kukaan muu ei joutuu, vaikka onkin joutunut. Haha ookoo.
Ei ne terveydenhoitajat tai lastensuojelun lähihoitajat ole millään tavoin parisuhdeasiantuntijoita.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tosi ihana neuvolan työntekijä, jolle kyllä avaudun kaikesta mahdollisesta. On käynyt perhetyöntekijäkin meillä, omasta aloitteestani. Lopetti, kun en enää koennut tarvitsevani.
Neuvolan työntekijän sijaisena oli pari kertaa joku anteeksi vaan, vanha huuhkaja, joka takertui kaikkeen mitä tein aika hyökkäävästi. Hänelle en kertonut, enkä kertoisi rehellisesti yhtään mitään.
Seurakunta tarjoaa myös perhetyötä. Heillä tottakai velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, niinkuin kenellä tahansa ammattilaisella jos huoli herää. Saattaa olla kuitenkin kevyempi lähestyä heitä kuin kaupungin perhetyöntekijöitä jos ihan vaan parisuhteen pulmista kyse. On vapaaehtoista, ja yksinkin voi käydä jos miestä ei kiinnosta.
Turha noista viranomaisista kuitenkaan mitään mörköä on itselleen tehdä.
Oksettava sanapari- huoli herää. Ökk.
No, itse en kertoisi, ellet tosiaan halua auttamisarmeijaa mukaan elämään... Olen nähnyt, miten terkkari tekee lastensuojeluilmoituksen kertomatta edes äidille itselleen. Ihan turha ilmoitus. Joillakin se huoli herää niin pienestä ja ovat oikeasti todella helposti tekemässä lasua, että itse kyllä varoisin. Jos haluat joskus jotain perhetyötä yms, niin otat suoraan itse yhteyttä perhesosiaalityöhön tms.
Hei ap, minusta tässä ketjussa oli tosi inhottavia ja negatiivisia kommentteja, en viitsinyt lukea kaikkia.. Mutta halusin kertoa omista kokemuksistani liittyen pikkulapsivaiheen parisuhdeongelmiin. Olen puhunut ja itkenyt avoimesti neuvolassa ja saanut empatiaa mutta en muuta. Joku terkkari varmasti helpommin ylireagoi tai huolestuu lapsesta kuin joku toinen, erilaisia ihmisiä kun ovat. Jos koet että sinulla on hyvä ja luottamuksellinen suhde terkkariinne niin puhu ihmeessä hänelle. Kerro selvästi haluatko vain hieman purkaa vai toivotko jotakin apua. Parisuhdeongelmien selvittämiseen me olemme hakeneet ja saaneet apua kirkon perheneuvonnan kautta vaikka emme kuulu kirkkoon. Tiedän muitakin jotka ovat olleet kiitollisia ja tyytyväisiä sieltä saamaansa apuun. Älä eroa miehestäsi ennen kuin edes tiedät mistä miehesi meiningissä oikeastaan on kyse. Tiedät varmasti että pitkissä parisuhteissa tulee monenlaisia haasteita ja vaiheita ja välillä, etenkin isojen elämänmuutosten kuten lasten saamisen jälkeen voi olla tosi vaikeaa. Siellä jossain kurjuuden alla on se ihana miehesi, joka käy läpi jotakin vaikeaa suhteessa sinuun tai elämäntilanteeseen. Hän tekee sen ehkä lapsellisesti ja tyhmästi mutta kamala ihminen hän tuskin on. Toivottavasti asiat selviäisivät <3
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, minusta tässä ketjussa oli tosi inhottavia ja negatiivisia kommentteja, en viitsinyt lukea kaikkia.. Mutta halusin kertoa omista kokemuksistani liittyen pikkulapsivaiheen parisuhdeongelmiin. Olen puhunut ja itkenyt avoimesti neuvolassa ja saanut empatiaa mutta en muuta. Joku terkkari varmasti helpommin ylireagoi tai huolestuu lapsesta kuin joku toinen, erilaisia ihmisiä kun ovat. Jos koet että sinulla on hyvä ja luottamuksellinen suhde terkkariinne niin puhu ihmeessä hänelle. Kerro selvästi haluatko vain hieman purkaa vai toivotko jotakin apua. Parisuhdeongelmien selvittämiseen me olemme hakeneet ja saaneet apua kirkon perheneuvonnan kautta vaikka emme kuulu kirkkoon. Tiedän muitakin jotka ovat olleet kiitollisia ja tyytyväisiä sieltä saamaansa apuun. Älä eroa miehestäsi ennen kuin edes tiedät mistä miehesi meiningissä oikeastaan on kyse. Tiedät varmasti että pitkissä parisuhteissa tulee monenlaisia haasteita ja vaiheita ja välillä, etenkin isojen elämänmuutosten kuten lasten saamisen jälkeen voi olla tosi vaikeaa. Siellä jossain kurjuuden alla on se ihana miehesi, joka käy läpi jotakin vaikeaa suhteessa sinuun tai elämäntilanteeseen. Hän tekee sen ehkä lapsellisesti ja tyhmästi mutta kamala ihminen hän tuskin on. Toivottavasti asiat selviäisivät <3
Miten sä voit väittää että siellä jossain on sun ihana miehes?? Mitä jos se mies pettää ja on siksi vaitonainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti uskaltaa, ole vain rohkea ja puhu ongelmistasi. Se auttamisarmeijan tarkoitus on nimenomaan auttaa, joten älä pelkää ottaa apua vastaan. :)
Et sitten ole esim. täältä lukenut kokemuksia, että mitä se käytännössä tarkoittaa että se perhetyö tulee kotiin? Ne käy monta kertaa istumassa sohvalla "jutustelemassa" ja antaa käskyjä arjen pyörittämiseen että pitää leipoa sämpylät ja tehdä makaronilaatikko ja seuraavalla kerralla ne tenttaa että leivoitko sämpylät. Eikä niistä pääse eroon millään. Jos sanoo niille, että älkää enää tulko, niin ne tekee lasun.
Nauroin koska tämä on totta. Ap. Elämäsi paras ja hermoja säästävin ostos on ottaa joltain yksityiseltä terapeutilta vaikkapa muutama juttukerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit kertoa kunhan ymmärrät ettei neuvolatäti ole sinun puolellasi vaan sen teidän lapsen puolella. Jos miehesi on vetänyt sinua turpaan, niin täti ajattelee sitä asiaa lapsen edun kannalta, ja olet hänen silmissään ihan yhtä syyllinen, kuin se turpaan vetänyt miehesi.
Ei ole vetänyt turpaan. Mutta mitä siellä sitten hyödyttää mitään puhua, jos se noin on, että se ei ole ns. puolueeton vaan kaikessa lapsen puolella? Tietenkin lapsen etu on tärkein minullekin, mutta jos ei voi edes puhua niin, että joku on lapsen puolustustyyppinä siinä niin hmm.. Ap
No mitä sinä kuvittelet? Se on lasten neuvola ja terkalla on lain velvoite tehdä heti lasu jos vähänkään huolestuu lapsesta.
Miksi siellä sitten tehdään niitä parisuhdekyselyjä ja voimavarakyselyjä ja seinällä lukee lapussa "täällä saa puhua seksistä"? Onko niiden ainoa päämäärä urkkia että onko jotain, joka uhkaa lasta? Ap
ON!
Eli ne on käytännössä vain lastensuojelun kätyreitä?
Jess.
Mistähän voisin sitten saada asiallista ja luotettavaa apua tästä parisuhteestani puhumiseen? Ap
Parisuhdeterapeutille voi mennä myös yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro mitään neuvolassa. Kirjataan ylös ja liitetään syytteeseen, kunhan ensin keksivät rikoksen. Jotain laiminlyöntejä lasta kohtaan.
Kerro meille mikä mieltä painaa.
Parisuhde on ihan karilla, koska miestä ei näytä kiinnostavan yhtään mikään yhteinen eikä minun kanssa edes välillä lyhyesti ajan yhdessä ajan viettäminen. Saisin meille ilmaisen lapsenvahdin, jotta päästäisiin vaikka leffaan yhdessä tai syömään, mutta mies ei halua. Eikä halua juuri minnekään lapsenkaan kanssa. Minua ahdistaa ja mietin eroa. Ap
Sinun pitää yrittää havahduttaa miehesi jotenkin. Ehdota hänelle että menette johonkin perheterapiaan. Kerro miltä sinusta tuntuu miehellesi.
Olen kertonut monta kertaa ihan suoraan, ei hän näytä välittävän asiasta. Eikä suostu terapiaan. Ap
Kerrotko nyt sitten vielä, että mitä haittaa siitä olisi jos puhuisit ongelmista siellä neuvolassa? Kuulostaa nimittäin siltä, että sun olisi pitänyt puhua jo aikaisemmin? Tämä nyt ystävällisenä potkuna persuuksiin, että osaisit tarttua apuun jos sitä tarjotaan.
Siksi, että en pysty nyt siihen, että minulle pakotetaan kaikki perhetyöt meille kotiin ja psykologikäynnit ja vaikka mitkä. Ne psykologit on keskellä päivää enkä saa lapselle hoitajaa keskellä päivää (olen hoitovapaalla kotona). Ja mies ei suostu olemaan kotona jos tänne tulee joku perhetyö, joten joudun sietämään niitä täällä yksin, eikä ongelmana ole minun oleminen lapsen kanssa eikä minun selviäminen arjessa niin en halua että täällä ramppaa ihmisiä jututtamassa minua kun ongelmana on mies. Haluaisin kyllä jonkun kanssa puhumalla selvittää ajatuksiani siitä että kannattaako minun ottaa ero, mutta en minkään perhetyöihmisten, ei se niiden asiantuntemusta ole. Ap
Jos siellä alkaa perhetyöntekijä käydä niin eipä siltä mieheltä kysytä onko paikalla vai ei. On oltava.
Sama homma muutenkin. Siinä sitten palaa miehen työaika ja se teidän parisuhde karahtaa lopullisesti karille
Olen 100% varma, että mies ei ole silloin kotona (eli että ei suostu olemaan vaikka olisi mikä). Järjestää itselleen aina työvuorot siihen päälle. Mitä ne tekee, jos mies ei ole kotona vaan töissä? Ap
No sitten teidät todetaan yhteistyökyvyttömiksi ja se lapsi lähtee parempaan kotiin.
Meidät? En minä ole mitenkään yhteistyökyvytön. Enkä voi olla vastuussa miehen päähänpistoista. Ap
Valitettavasti kuulostat näiden kommenttien perusteella yhteistyökyvyttömältä. Todella harvoin parisuhteessa on vain toinen, jolla on ongelmia. Ja jos näin on, niin sitten se ongelmaton on osannut lähteä pois. Teillä on ongelma ja sinä olet kyvytön ratkaisemaan niitä yksin. Se, että löytyykö ratkaisu sinun yksilöterapiasta vai teidän yhteisestä tekemisestä, on sitten oma kysymyksensä.
Yleensä parisuhteessa on vain yksi joka tekee kaiken parisuhteen eteen ja on huolissaan siitä kun on ongelmia ja sitten on mies joka elää omaa elämäänsä ja tälle tulee täytenä yllätyksenä että hänen kylmyys, välinpitämättömyys, haluttomuus kuunnella, osallistua ja keskustella parisuhteesta ja perheestä sekä totaalinen vetäytyminen perheen ulkopuoliseksi hahmoksi on otettu vuosien aikana negatiivisesti vastaan, huolimatta siitä miten paljon vaimo olisi panostanut mieheensä ja yrittänyt löytää keskusteluyhteyttä tämän kivikasan kanssa niin eropaperit on ensimmäinen kerta kun nämä noteeraa jotain tapahtuvan, ei sekuntiakaan ennen. Aina on yllätys miehelle.
Mielestäni olen ihan pätevä antamaan parisuhde neuvoja, olen eronnut lähihoitaja, seurustellut vakavasti ainaki 20 kertaa viisi lastani erimiehille. Niinpä olenkin perhetyössä neuvomassa, just makaronilaatikon tekoa, sillä aikaa omat lapset vetävät tupakkaa ja viinaa ties missä, ja syövät euron pitsoja, paskasessa huushollissa. Ite kaadun masentuneena suoraan sänkyyn näitten älyttömien perhetyökäyntien jälkeen, inhoa asiakkaitani ja puhun heistä työkavereille paskaa. Onneksi on hyvät työkaverit, joiden kanssa pääsen viikonloppuisin ryyppäämään. Kirjoitan tätäkin nyt asiakkaan vessassa, en kestä olla tässä asunnossa puhumassa skeidaa enää yhtään.
Trollaatko? Mikä sinulle on niin vaikeaa siinä, että lasta ei sijoiteta tai huostaanoteta sen takia, että äidin ja isän parisuhteessa on ongelmia ja isä ei ole paikalla tapaamisessa? Lapsella on edelleen hänestä huolehtiva ja yhteistyöhön sitoutunut aikuinen, eli tässä tapauksessa äiti. Aivan kuten YH perheessä. Ei se sijoitus olisi tuossa tapauksessa millään logiikalla lapsen etu.