Lopetan yläasteen aineenopettajan työni jouluun, enkä enää koskaan palaa opettajaksi.
Olen töissä koulussa, jonne tulee oppilailta kivoilta ja hyviltä alueilta. Koulu ei missään nimessä ole mikään huonomaineinen, eikä siellä ole isoja ongelmia. Niin sanottuja tavallisten perheiden tavallisia lapsia.
MUTTA! Oppilaista on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut niin röyhkeitä, etten tajua, miten kukaan enää jaksaa opettaa ketään. Oppilailla on pelkkiä oikeuksia, eikä minkäänlaisia velvollisuuksia. Joudun päivittäin tällaisiin tilanteisiin:
- oppilas kuuntelee kuulokkeilla musiikkia tunnilla, eikä ota kuulokkeita pois, vaikka pyydän
- oppilas sanoo minua v***n h***aksi, koska pyydän avaamaan kirjan
- oppilas ei suostu lähtemään tukiopetukseen erityisopettajan kanssa tunnilta
- oppilas pompottelee palloa käytävällä, eikä lopeta tai anna palloa minulle
- oppilas heittää ruokaa lattialle, eikä suostu siivoamaan
Aivan tavallisia, yksinkertaisia, pieniä asioita, joiden kanssa en joutuisi kamppailemaan, jos kyseessä olisi oma lapsi. Koska olen opettaja, en voi korottaa ääntäni, en voi koskea, en voi työntää, en voi ottaa väkisin oppilaalta mitään pois, en voi avata oppilaan reppua ja ottaa sieltä pois edes pommia, ellen ole varma, että sellainen siellä on.
Oppilaat ovat tajunneet, että opettajat ovat neuvottomia, kun kurinpitotoimet ovat pahimmillaankin vain "vakavia kasvatuskeskusteluja". Mitä sellainen auttaa, jos se ruoka pitää kuitenkin jonkun muu siivota lattialta? Tai jos tunnilla oppilas ei kuuntele mitään (koska kuulokkeet korvissa), eikä opi mitään ja minulla on velvollisuus opettaa ja saada oppilaat etenemään.
Olen niin puhki! En kannata fyysistä väkivaltaa, mutta jonkinlaiset kontaktit olisi pakko sallia koulussa. Edes niin, että voisin työntää oppilaan ulos luokasta.
Kommentit (406)
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat osaisi hoitaa hommansa, eli kasvattaa ne mukulat, niin opettajatkin voisivat keskittyä työhönsä.
(Ja kyllä, tiedän että opettajat ovat kasvatustieteiden maistereita, mutta se ei tarkoita että vanhemmat voivat ulkoistaa lastensa kasvattamisensa kokonaan toiselle taholle niin, että opettajien työajasta suurin osa menee häiriköiden kanssa tappelemiseen. Hävettäisi olla tuollaisen vanhempi ja sitten täällä vielä huudella opettajalle auktoriteetin puutteesta.)
Vain alakoulun opettajat ovat kasvatustieteen maistereita. Aineopettajat ovat didaktiikkaopinnot (oman oppiaineen opetus) ja lyhyemmän opetusharjoittelun aineenopettajan pedagogiset opinnot suorittaneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
24v??? Olet ehtinyt olla työelämässä jotain puoli vuotta, jo lopen uupunut ja ala menossa vaihtoon? Voi hyvää päivää...
Vinkkinä, muistan kun itse menin kokopäivätöihin opiskelujen jälkeen, eri alalla tosin. Aivot ja kroppa kävi ylikierroksilla ja sain burnoutin puolessa vuodessa. Siitä selvittiin kun sain järkeistettyä oman ajankäytön. Vaikeinta oli kai tottua siihen että joku toinen päätti mihin ja missä päiväni kuluu. Tasapainon (myös henkisen) löydettyäni olin tyytyväinen kunnes aikanaan tosiaan vaihdoin alaa koska halusin oppia muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Kohta kaipaatkin pian entiseen työsi pitkien lomien ja lyhyiden työpäivien takia. Ei se ole meillä normiduunareilla hääviä kun koko vuodessa on lomaa vain 4 viikkoa ja työpäivät aina 8-12 h...
Terkuin lopen uupunut 24-vuotias sairaanhoitaja, joka lähtee opiskelemaan luokanopettajaksi lomien takia
Valmistuin 2 vuotta sitten joulukuussa puoli vuotta etuajassa. Töissä olen ollut siitä asti ja nyt jo ihan finito. Olen siis töissä syöpätautien vuodeosastolla. Potilastyö on ihanaa ja potilaat mukavia mutta ne läheiset... ja lisäksi kollegojen kesken velloo tyypillinen negatiivinen hoitoalan ilmapiiri. Paskanpuhumista, piirien ulkopuolelle sulkemista, kaikki eivät tervehdi vuoron alussa eivätkä kaikki hoida vuoronvaihtoa säännösten mukaan. Lisänä vielä kamala kiire, aina ei kerkeä käydä vessassa ja vielä useammin kahvitauot jäävät välistä.
Harkitsin osaston vaihtamista psykiatrian puolelle, mutta kyseisellä alalla työskentelevä kurssikaverini sanoi että sama meno on sielläkin. Aikoo harkita tietojenkäsittelyn opintoja.
- nro 3
Hello, samaa se on opettajillakin. Opetustyö on ihanaa, mutta ne hankalat oppilastapaukset ja läheiset... osa tulee linjoja pitkin joka ilta kotiisi. Joko ovat täysin välinpitämättömiä lastensa suhteen tai ylihuolehtivia, vaativat erityiskohtelua juuri heidän Pirkko-Pekalleen. Kollegojen kesken velloo tyypillinen negatiivinen kyyninen ja väsynyt opettajainhuoneen ilmapiiri. Paskanpuhumista, piirien ulkopuolelle sulkemista, kaikki eivät tervehdi päivän alussa eivätkä kaikki hoida hommiaan sääntöjen mukaan. Lisänä vielä kamala kiire, aina ei kerkeä käydä vessassa ja vielä useammin kahvitauot jäävät välistä.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan hyvä ajatus vaihtaa alaa, kiska selväti et osaa.
Erityisen huolestuttavaa on kaipuusi tönimiseen ym väkivaltaan, jota ilmeisesti kotona harrastat: "Aivan tavallisia, yksinkertaisia, pieniä asioita, joiden kanssa en joutuisi kamppailemaan, jos kyseessä olisi oma lapsi. Koska olen opettaja, en voi korottaa ääntäni, en voi koskea, en voi työntää, en voi ottaa väkisin oppilaalta mitään pois, en voi avata oppilaan reppua ja ottaa sieltä pois edes pommia, ellen ole varma, että sellainen siellä on."
Olen itse amiksen opettaja ja meillä on varmaan haastavimmat opiskelijat. Ei ole silti mitään toiveita päästä "kurittamaan" ketään. Auktoriteetti on taitolaji.
Onko kainalot pesty? Epäilen.
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä kunnioiteta enää ketään. Lääkäri, poliisi, opettaja ja muut vastaavat omasivat ennen jonkinlaisen auktoriteettiaseman, eikä sitä kyseenalaistettu. Myös vanhempia ja ns ylempiarvoisia ihmisiä, kuten esimiehiä, kunnioitettiin eri tavalla. Nykyään eletään kuin siat pellossa.
Jep, juuri näin. Kuulin vastikään tapauksesta edellisessä peruskouluopetuspaikkakunnassani - paikalliset kovikset menneet riparileirille ja hakanneet papin. Se siitä ammattiauktoriteettien kunnioituksesta. Ennen oli pappi, lukkari, kunnanlääkäri, paikallispoliisi ja kyläkoulunopettaja arvovaltaisia, mutta nykyään ei kukaan.
Kunnioitan kaikkia opettajia suuresti, sekä ala-, että yläkoulun puolella. Itse en jaksaisi päivääkään. Mun mielestä tarvitaan lisää lainsäädäntöä, että häirikköoppilaat saadaan kuriin. Yhteistyö vanhempien kanssa ei vain aina onnistu, koska kaikki vanhemmat eivät välitä.
Yläkouluikäinen tyttäreni käy huonomaineisessa lähiökoulussa, mutta on onnekseen päässyt ns. helppoon luokkaan, jossa annetaan työrauha kaikille. Koulussa liikkuu jopa huumeita, joten häiriköinti ei ole ihan vähäistä monellakaan luokalla. Tämän tuosta joku lähetetään kotiin, kun on pilvessä tai kännissä. Sellaista todellisuutta. Täytyy olla kiitollinen, ettei tyttärellä ole ainakaan vielä ilmennyt viehtymystä päihteisiin.
Mitkä oikeudet haluaisit? Vai siirtää luokalta ne, joista et tykkää?
Taitaa ongelmat koostua Ahrikan sarven jälkikasvusta...
Pääosin.
Kyllä niitä puolihulluja oli minun aikananikin - ihan natiiveissa.
Sanat "kymmenen vuotta" tuntuvat tulevat nykyhetkessä vastaan yhdellä jos toisellakin suunnalla. Ei vain nuorten suhteen mutta yleensäkin. Jotain ilmeisesti on tapahtunut.
Jos nyt yhtään lohduttaa niin olen tavannut työelämässä juurikin 18-20-vuotiaita nuoria, jotka eivät ole ihan hirveitä. Kyllä heitäkin on. Mutta ymmärrän ap todellakin, jos et halua tuollaisia kakaroita opettaa. Oma analyysini tästä ilmiöstä on se, että nykyvanhempi ei vain uskalla olla vanhempi vaan haluaa olla muksunsa kaveri. Älkää palstalaiset antako turpaan. Ymmärrän todellakin, että teidän joukossa on paljon hyviä ja osaavia vanhempia, joiden muksuista ei tule ihan kauheita yläkouluikään mennessä. Mutta osa ei vain kestä sitä kynnystä, joka pitää ylittää ollakseen auktoriteetti. Se on joillekin ihmisille tosi vaikeaa, kun pitää olla jotain muuta kuin "kiva". Kärsin samasta ongelmasta, mutta olen harjoitellut siitä pääsemistä. Ensin ihmiset suuttuu, sitten kunnioittaa. Eli ei siitä kukaan mene rikki vaikka rajat asettaa.
Et anna hyväksyttyä suoritusta, jos käytös ei oo sen mukasta. Varmaan antaa motivaatiota käyttäytyä, kun uhkana on jäädä luokalleen.
Jos joku perseilee luokassa eikä tottele, pyydät poistumaan. Jos ei poistu, sanot että soitat poliisit ja koulun puolesta tulee myös rangaistus; jälki-istuntoa tai pahimmillaan erotus. Sitten soitat myös ne poliisit, jos ei lähde. Jatkat tunnin pitämistä odottelun ohella tai uhraat tunnin toisenlaisen läksyn opettamiseen, mutta et peräänny.
No, taitaa olla myöhäistä kun mitta on jo täynnä enkä ihmettele. Tsemppiä, toivottavasti löydät työn jossa on parempi olla ja jonne menet hyvillä mielin<3
91
Eli olet sitä mieltä että parempi että kaikki kärsivät yhtä paljon ja kaikilla yhtä kurjat opiskeluolot?
Ei ihme ettei Suomesta ole juurikaan (tieteen) Nobelisteja tullut kun kukaan ei saa olla muita parempi ja jos joku jotain yrittää yritetään välittömästi lytätä takaisin sinne sinun lastesi tasolle.
Pyydän nöyrästi anteeksi tuottamaani hämminkiä siais-sanan käytöstä.
Minulla on paha luku-ja kirjoitushäiriö ja virheitä tulee.
Nytkin tiedostin virheen, mutta en saanut siitä kiinni, vaikka kuinka yritin hahmottaa.
Yleensä tajuan jo kirjoittaessani, että meni väärin, aina en vain löydä virhettä, koska aivot näyttää virheen oikeana. Tämän tekstin tarkistin noin 10 kertaa. Toivotaan, ettei virheitä jäänyt :(
Vierailija kirjoitti:
Taitaa ongelmat koostua Ahrikan sarven jälkikasvusta...
Pääosin.
Kyllä niitä puolihulluja oli minun aikananikin - ihan natiiveissa.
Ei muuten johdu. Pääosin mainitsemasi ihmisryhmä käyttäytyy koulussa erinomaisesti ja heillä on kovat tavoitteet tulevaisuudelle. Haluavat korkeakoulututkinnon useimmat ja ovat hyviä koulussa.
Eniten meillä häiriköi ihan perussuomalaislapset, joiden vanhemmat eivät ole kasvattaneet lapsiaan, eivät ole kiinnostuneita lapsen koulunkäynnistä, eikä koulusta tuleva huono palaute hetkauta. Eikä sitä edes välttämättä lueta, kun ensisijainen yhteydenpitotapa on Wilma, eikä järjestelmään haluta edes rekisteröityä. Minulla ei ainakaan ole aikaa tai halua soitella joka ilta jonkun oppilaan vanhemmalle omalla puhelimellani, jos sitä Wilmaa ei haluta käyttää.
ap
Ymmärrän aloittajaa. Koulusiivoojana (yläkoulu) muutaman kuukauden olleena näin ja kuulin monenmoista. Sääliksi kävi opettajia! Todella sääliksi. Siellä taisi monen palstamammankin janipetteri oikutella! Nykyistä koulumaailman meininkiä ei tiedä muut, kuin siellä työskentelevät.
Vierailija kirjoitti:
Pyydän nöyrästi anteeksi tuottamaani hämminkiä siais-sanan käytöstä.
Minulla on paha luku-ja kirjoitushäiriö ja virheitä tulee.
Nytkin tiedostin virheen, mutta en saanut siitä kiinni, vaikka kuinka yritin hahmottaa.
Yleensä tajuan jo kirjoittaessani, että meni väärin, aina en vain löydä virhettä, koska aivot näyttää virheen oikeana. Tämän tekstin tarkistin noin 10 kertaa. Toivotaan, ettei virheitä jäänyt :(
Luki- ja kirjoitushäiriöinen ei tee samaa virhettä 30 kertaa yhdessä kappaleessa. Sinä et yksinkertaisesti tiennyt kuinka sijainen kirjoitetaan!
Mikä muuten tällä hetkellä on opettajien työkalupakki kurinpidon suhteen? Joku vuosi takaperin luin opettajasta, joka sai fudut ihan vain siitä että ylipäänsä kosketti oppilasta, joka käyttäytyi häiritsevästi. Eihän niitä teidän kakaroita kukaan saa koulussakaan kuriiin, jos kädet sidotaan selän taakse. Kuka hullu vielä tänä päivänä luulee, että kaikki asiat jutellaan selviksi ja muksut tottelee mukisematta?
Opetushallitus, suurentakaa nyt niitä koululuokkia vaan enemmän, eihän tuollainen 50 oppilasta luokassa ole vielä mitään!
Kyllä se niin on kuin Raamatussa sanotaan: joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on kuin Raamatussa sanotaan: joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa.
Sen yhden rivin välistä luen, että olet vissiin aika laiska ajattelija ja että mielestäsi kaikki vain rullaa jos muksuille kaikki valmiiksi?
Jos Wilmasta pukkaa viestejä, niin silloin pitää istua sen lapsen kanssa pöydän ääreen ja keskustella vakavasti siitä käytöksestä. Kotona pitää olla sama linja kuin koulussa eli säännöistä on pidettävä kiinni. Jollei jannu usko, niin se on kännykkä jäähylle ja viikon pelikielto.