Lopetan yläasteen aineenopettajan työni jouluun, enkä enää koskaan palaa opettajaksi.

Voi hyvän tähden! Meidän perheessä lapset (1-18v) tottelee tai itkee ja tottelee. Sodat valitaan huolellisesti mutta ne käskyt mitä käsketään viedään loppuun asti oli mitä oli.

Meidän perheen lapset ovat niin ihania ja hyväkäytöksisiä ettei niitä tarvitse juurikaan komentaa. Opettajilta tullut aina kiitosta.

Ja meillä kyllä hailaillaan ja keskustellaan paljon. Lapset saavat olla eri mieltä ja välillä huutavat kovaakin ja se on sallittua! Tunteita pitääkin ilmaista.

Mutta ne säännöt mitä on niin niistä pidetään kiinni just eikä melkein.

Lapset säälittävät kun joutuvat kärsimään koulussa näiden vapaan kasvatuksen hedelmien perseilystä.. työrauha on mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia oppilaita on ollut aina, ei pelkästään nyt kymmenen vuoden aikana. Olitko Ap itse lapsena aina kiltti koulussa vai kultaako aika muistot? Tuttua meininkiä jo 80- ja 90-luvuilla kouluissa, mutta silloin opettajilla oli ehkä parempi auktoriteetti ja lapset saatiin helpommin kuriin.

Meidän yläasteen luokalla oli vittumainen näsäviisas poika, jolle matikanmaikka menetti kerran hermot kunnolla. Käveli tämän pojan luo, kumartui ja tarttui olkapäistä, piti otteessaan ja armeijatyyliin karjui aivan sentin päässä naamasta varmaan pari-kolme minuuttia yhtä soittoa. En ole koskaan kuullut kenenkään huutavan niin kovaa. Siihen loppui pelleilly koko peruskoulun loppuajaksi. Ja tämä ope sattui muuten olemaan pienikokoinen nainen ja huvittuneena muistelen tapausta: miten tämä liki päätä pidempi poika pystyi menemään niin veltoksi tämän liki kuusikymppisen ja hieman kumaran "Pirkon" edessä :D 

Tämä tapaus sattui 2005 ja oltiin kasilla

Elettiin vuotta 1975. Oltiin yhdeksännellä luokalla ja luokka kovin poikavoittoinen.( 20 poikaa ja 11 tyttöä)

Pojat metelöi joillakin tunneilla korvia huumaavaasi ja musiikin ope itki harva se tunti. Vieläkin säälittää se raukka. Sitten luokanvalvojamme loukkasi jalkansa ja jäi pitemmälle sairauslomalle ja siaiseksi tuli nuori ylioppilaspoika.

Luokallamme oli kovin suulas oppilas joka aikoi näyttää siaiselle kaapin paikan.

Kun siainen pyysi poikaa vastaamaan/tekemään jotakin, poika vastasi, että ime mulk-kuasi.

Siainen ei tästä hämmentynyt vaan rauhallisesti vastasi pojalle, että näytä sinä ensin mallia.

Siihen loppui pojan isottelut. Istui sen jälkeen aina ihan kiltisti tunnilla :D

Siainen :D

Hauskin juttu koko mailmassa.

Koulut tarvitsevat vahvoja rehtoreita. Sellaisia, kuin omana yläasteaikanani oli. Sellaisia, jota vanhemmatkin pelkäävät ja kunnioittavat. Kun rehtori on tarpeeksi suuri auktoriteetti, niin oppilaat pysyvät aisoissa.

https://www.ts.fi/viihde/1074337882/Herra+Rehtori+palasi+koulun+pihaan

Toiseksi, kännyköiden ja viihdelaitteiden käyttöön tunnilla pitäisi puuttua ihan lainsäädännöllä. Niin, että oppitunnilla ne eivät saa olla käytössä vaan ovat lukollisissa lokeroissa. Tai sitten niin, että kännyköihin asennetaan sovellus, joka estää oppituntien ajan muun kuin opettajan sallimien opetussivustojen käytön tarvittaessa.

Ei ennenkään kouluun saanut leluja tuoda. Jos vanhempien piti saada lapsi kiinni kesken koulupäivän, he soittivat koulun kansliaan. En ymmärrä, miksi kännykän käyttäminen oppitunnilla on alaikäisille nykyisin joku perustavanlaatuinen oikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia oppilaita on ollut aina, ei pelkästään nyt kymmenen vuoden aikana. Olitko Ap itse lapsena aina kiltti koulussa vai kultaako aika muistot? Tuttua meininkiä jo 80- ja 90-luvuilla kouluissa, mutta silloin opettajilla oli ehkä parempi auktoriteetti ja lapset saatiin helpommin kuriin.

Meidän yläasteen luokalla oli vittumainen näsäviisas poika, jolle matikanmaikka menetti kerran hermot kunnolla. Käveli tämän pojan luo, kumartui ja tarttui olkapäistä, piti otteessaan ja armeijatyyliin karjui aivan sentin päässä naamasta varmaan pari-kolme minuuttia yhtä soittoa. En ole koskaan kuullut kenenkään huutavan niin kovaa. Siihen loppui pelleilly koko peruskoulun loppuajaksi. Ja tämä ope sattui muuten olemaan pienikokoinen nainen ja huvittuneena muistelen tapausta: miten tämä liki päätä pidempi poika pystyi menemään niin veltoksi tämän liki kuusikymppisen ja hieman kumaran "Pirkon" edessä :D 

Tämä tapaus sattui 2005 ja oltiin kasilla

Elettiin vuotta 1975. Oltiin yhdeksännellä luokalla ja luokka kovin poikavoittoinen.( 20 poikaa ja 11 tyttöä)

Pojat metelöi joillakin tunneilla korvia huumaavaasi ja musiikin ope itki harva se tunti. Vieläkin säälittää se raukka. Sitten luokanvalvojamme loukkasi jalkansa ja jäi pitemmälle sairauslomalle ja siaiseksi tuli nuori ylioppilaspoika.

Luokallamme oli kovin suulas oppilas joka aikoi näyttää siaiselle kaapin paikan.

Kun siainen pyysi poikaa vastaamaan/tekemään jotakin, poika vastasi, että ime mulk-kuasi.

Siainen ei tästä hämmentynyt vaan rauhallisesti vastasi pojalle, että näytä sinä ensin mallia.

Siihen loppui pojan isottelut. Istui sen jälkeen aina ihan kiltisti tunnilla :D

Sijainen. Sana on sijainen. Tulee sanasta sijaistaa. 

Taas näitä kielipoliiseja palstalla. Kyllä sen pystyi lukemaan ja ymmärtämään, vaikka sana olikin kirjoitettu väärin. ERI

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia oppilaita on ollut aina, ei pelkästään nyt kymmenen vuoden aikana. Olitko Ap itse lapsena aina kiltti koulussa vai kultaako aika muistot? Tuttua meininkiä jo 80- ja 90-luvuilla kouluissa, mutta silloin opettajilla oli ehkä parempi auktoriteetti ja lapset saatiin helpommin kuriin.

Meidän yläasteen luokalla oli vittumainen näsäviisas poika, jolle matikanmaikka menetti kerran hermot kunnolla. Käveli tämän pojan luo, kumartui ja tarttui olkapäistä, piti otteessaan ja armeijatyyliin karjui aivan sentin päässä naamasta varmaan pari-kolme minuuttia yhtä soittoa. En ole koskaan kuullut kenenkään huutavan niin kovaa. Siihen loppui pelleilly koko peruskoulun loppuajaksi. Ja tämä ope sattui muuten olemaan pienikokoinen nainen ja huvittuneena muistelen tapausta: miten tämä liki päätä pidempi poika pystyi menemään niin veltoksi tämän liki kuusikymppisen ja hieman kumaran "Pirkon" edessä :D 

Tämä tapaus sattui 2005 ja oltiin kasilla

Elettiin vuotta 1975. Oltiin yhdeksännellä luokalla ja luokka kovin poikavoittoinen.( 20 poikaa ja 11 tyttöä)

Pojat metelöi joillakin tunneilla korvia huumaavaasi ja musiikin ope itki harva se tunti. Vieläkin säälittää se raukka. Sitten luokanvalvojamme loukkasi jalkansa ja jäi pitemmälle sairauslomalle ja siaiseksi tuli nuori ylioppilaspoika.

Luokallamme oli kovin suulas oppilas joka aikoi näyttää siaiselle kaapin paikan.

Kun siainen pyysi poikaa vastaamaan/tekemään jotakin, poika vastasi, että ime mulk-kuasi.

Siainen ei tästä hämmentynyt vaan rauhallisesti vastasi pojalle, että näytä sinä ensin mallia.

Siihen loppui pojan isottelut. Istui sen jälkeen aina ihan kiltisti tunnilla :D

Sijainen. Sana on sijainen. Tulee sanasta sijaistaa. 

Taas näitä kielipoliiseja palstalla. Kyllä sen pystyi lukemaan ja ymmärtämään, vaikka sana olikin kirjoitettu väärin. ERI

Taas näitä, jotka vetää herneen nenään ihan aiheellisesta korjauksesta / ojennuksesta. Teidän takia kaikki on tässä maassa päin helvettiä, kun mistään ei saisi sanoa!

Vierailija kirjoitti:

Eikö nykyvanhemmat osaa kasvattaa lapsia. Opetetaan kotona käytöstavat. Wilmasta näkee miten koulussa menee. Kotona keskustellaan asioista.

Valitettavan moni ei osaa. Ja curling-vanhemmuus tuntuu olevan muotia nykyään. 

Pahin tapaus minkä olen itse kuullut toisen vanhemman suusta ensimmäisen luokan alkaessa oli: "minä olen kasvattanut lasta seitsemän vuotta. Nyt on teidän vuoro.".

Tein saman tempun noin 20 vuotta sitten, enkä ole kertaakaan kaivannut takaisin yläkouluun opettajaksi. Työkaverit olivat mukavia, heitä kyllä ikävöin toisinaan. Oppilaat olivat myös yksilöinä mukavia, mutta luokassa tää porukka yhdessä muuttuu kaistapäiksi. Ryhmässä näyttää olevan aina pari kolme pitelemätöntä tyyppiä, joiden kaitsemiseen menee aikaa ja opettajan energia.

Lisäksi ärsytti se, että peruskoululaisten tasoerot ovat suuria, mutta kaikkien pitäisi vaan edetä samaa tahtia.

Jos vanhemmat osaisi hoitaa hommansa, eli kasvattaa ne mukulat, niin opettajatkin voisivat keskittyä työhönsä. 

(Ja kyllä, tiedän että opettajat ovat kasvatustieteiden maistereita, mutta se ei tarkoita että vanhemmat voivat ulkoistaa lastensa kasvattamisensa kokonaan toiselle taholle niin, että opettajien työajasta suurin osa menee häiriköiden kanssa tappelemiseen. Hävettäisi olla tuollaisen vanhempi ja sitten täällä vielä huudella opettajalle auktoriteetin puutteesta.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan hyvä ajatus vaihtaa alaa, kiska selväti et osaa.

Erityisen huolestuttavaa on kaipuusi tönimiseen ym väkivaltaan, jota ilmeisesti kotona harrastat: "Aivan tavallisia, yksinkertaisia, pieniä asioita, joiden kanssa en joutuisi kamppailemaan, jos kyseessä olisi oma lapsi. Koska olen opettaja, en voi korottaa ääntäni, en voi koskea, en voi työntää, en voi ottaa väkisin oppilaalta mitään pois, en voi avata oppilaan reppua ja ottaa sieltä pois edes pommia, ellen ole varma, että sellainen siellä on."

Olen itse amiksen opettaja ja meillä on varmaan haastavimmat opiskelijat. Ei ole silti mitään toiveita päästä "kurittamaan" ketään. Auktoriteetti on taitolaji.

En harrasta fyysistä väkivaltaa kotonakaan, mutta kyllä olen nostanut potkivan ja rimpuilevan uhmaikäisen kolmivuotiaani kainaloon ja vienyt huutavan autoon, jos on pitänyt jonnekin lähteä. Ei se ole väkivaltaa. 

Amiksessa ei opiskele yläasteikäisiä teinejä. Muutama vuosi tekee ihmeitä. Kaiken lisäksi kaikista pahimmat tapauksetkin on pidettävä yläkoulussa, mutta lukio ja ammattikoulu ei ole kenellekään pakollista opiskelua. Peruskoulun jälkeen saa jäädä vaikka lumihankeen makaamaan.

ap

Meille tullaan ihan suoraan peruskoulusta, ei ole muutamaa vuotta välissä. Sinä sensijaan vertaat kolmevuotiaaseen tätä toimintatapaa.

Kaipaat siis lupaa huutaa, töniä, ottaa väkisin tavaroita pous ja tutkia reppuja. Ovatko nämä käytössä myös kotona?

Etkö tiedä parempia tapoja kasvatuksessa? Miten positiiviset keinot, motivointi, keskustelu? Palkitseminen? Auktoriteetti? Asioiden tekeminen mielenkiintoisiksi?

Onko ymmärryksessäsi vikaa vai tahallasiko ymmärrät ap:n kommentit väärin?

Osittain samanlaisia fiiliksiä noiden käytöshäiriöiden osalta. Itse en kaipaa mitään varsinaisia kurituskeinoja, mutta olen huomannut saman ilmiön oikeuksien ja vastuun kohdalla. Tiedetään kyllä tarkasti kaikki se mitä oppilas saa tehdä, mutta ne asiat jotka pitäisi tehdä on ihan hukassa tai niistä ei välitetä. Sanotaan että ei haluta tehdä koetta nyt koska ei olla jaksettu lukea, räplätään tunnilla puhelinta ja ei anneta sitä pois ilman kauheaa vänkäämistä, jälki-istunnot tai kasvatuskeskustelut ei kiinnosta, aina monella vanhemmat on ihan keinot loppu itselläkin niiden lasten kanssa tai ovat ihan sokeita sille kuinka paljon se lapsi määrää perheen asioista. 

Oma ratkaisuni näin yläkoulun aineenopettajana on ollut se, että jos niitä kirjoja ei saada auki, läksyjä ei tehdä, napit on korvissa ja muutamalla sanomisella ei muutosta tule niin annan olla ja sitten vetävät nelosia kokeista, saavat ehtoja ja jäävät luokalle. Olen myös tehnyt selväksi että erityisopetukseen ei kukaan livahda ilman että ottaa aluksi vastaan tukiopetuksta ja osoittaa jotain halua parantaa toimintaansa (ilman siis erillistä päätöstä terveysasioihin, luku/ymmärtämisvaikeuksiin viitaten). Jos joku vanhempi siitä tulee wilmaa pitkin kimppuun niin kerron millaista heidän lapsen tuntitoiminta on (jonka he merkinnöistä olisivat jo muutenkin saaneet tietää) ja sillä selvä. En uhraa muiden oppimista muutaman laiskurin takia. Jossain vaiheessa vastuu omasta käytöksestä ja teoista on otettava niin antaa sen sitten tapahtua vaikka minun aineessani. Ei näitä tapauksia onneksi kovin paljon ole ja olen pääosin erittäin pidetty ja reilu opettaja, mutta en salli sitä, että koko luokan oppimista yksi pieni diktaattori häiritsee. 

Vierailija kirjoitti:

24v??? Olet ehtinyt olla työelämässä jotain puoli vuotta, jo lopen uupunut ja ala menossa vaihtoon? Voi hyvää päivää... 

Vinkkinä, muistan kun itse menin kokopäivätöihin opiskelujen jälkeen, eri alalla tosin. Aivot ja kroppa kävi ylikierroksilla ja sain burnoutin puolessa vuodessa. Siitä selvittiin kun sain järkeistettyä oman ajankäytön. Vaikeinta oli kai tottua siihen että joku toinen päätti mihin ja missä päiväni kuluu. Tasapainon (myös henkisen) löydettyäni olin tyytyväinen kunnes aikanaan tosiaan vaihdoin alaa koska halusin oppia muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Menepä jonnekin päivystykseen tms.tekemään vuorotyötä muutamaksi kuukaudeksi ja pyörittele sitten silmiäsi. Parempi vaihtaa alaa jos huomaa että esim. unirytmi sekoaa täysin ja fyysinen työ ei sovi. t.eri

Ihan uteliaisuudesta, miksi kukaan haluaa pysyvästi yläasteelle opettamaan edes? Sehän on kaikkein hirvein paikka oppilaiden oppitaipaleella, ja kun muistelee millaisia perseilijöitä siellä oli jo omana aikana (200-luvun alku), niin varmasti opettajillakaan ei kovin helppo tehdä töitä.

Eikö ala-aste tai lukio ole paljon parempia vaihtoehtoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia oppilaita on ollut aina, ei pelkästään nyt kymmenen vuoden aikana. Olitko Ap itse lapsena aina kiltti koulussa vai kultaako aika muistot? Tuttua meininkiä jo 80- ja 90-luvuilla kouluissa, mutta silloin opettajilla oli ehkä parempi auktoriteetti ja lapset saatiin helpommin kuriin.

Olin koulussa ja meillä oli paaaaaljon huonommin käyttäytyviä oppilaita koulussa. Silloin opettaja otti hartioista kiinni, vei luokan ulkopuolelle ja tarvittaessa huusi ja antoi tulla niin, että varmasti meni viesti perille. 

Auktoriteettiasema on romutettu. Ei se mikään automaatti ole. Kun oppilas ei pelkää mitään (koska mistään asiasta ei tule lähes mitään seuraamuksia), oppilaasta tulee koskematon kuningas, joka voi tehdä mitä vaan.

ap

Eli kaipaat väkivaltaa kouluun. Kaipaat että opettajia pelätään.

Sinun on aika vaihtaa alaa.

Päivän va.jakki löydetty.

Täällä peräänkuulutetaan, että opettajan pitäisi osata pitää lauma kasassa ja lapset kurissa. ”Keksi keinot”.

Sanoisitko myös puusepälle, että rakennappa mulle talo. Mut paljain käsin, edes vasaraa et saa käyttää ettei vaan osu sormeen.

Tätä samaa on opettajien työ lasten kanssa. Olit sitten opettaja päiväkodissa tai lukiossa niin lasten kanssa saa vain ”keskustella rakentavasti”.

Asettakaa rajoja, täällä huudetaan. Ne rajat ON asetettu, mutta niiden yli voi ihan vapaasti pomppia sekä vanhemmat kuin oppilaat itse. Edes lastensuojelun puuttuminen ei saa pahimpia häirikköjä ja lintsareita tulemaan kouluun, saati käyttäytymään siellä.

Tukea tarjotaan. On kehityskeskusteluja, wilma,opo, terkkari, koulusosionomi, kuraattori, erityisope. Mutta ne kaikki on yhtä tyhjän kanssa, kun mitään seuraamuksia ei mistään käytöksestä tule.

Suosittelen että lopetat oppilaista välittämisen. Opetat vain niitä oppilaita jotka haluavat oppia. Olen itse opettaja ja voin sanoa että tämän asenteen ottaneena elämä on paljon rennompaa. Minulle ihan sama vaikkei oppilaani menesty elämässä, teen vain työni ja menen kotiin.

Jotka kerta kun oppilas käyttäytyy huonosti, laitat wilmaa kotiin. Jos alue on hyvä ja perheet ns. Normaaleja vanhemmat puuttuvat kyllä lapsensa käytökseen. Jos ei mikään muutu niin omapa on häpeänsä ja elämänsä.

En yhtään ihmettele, jos joku opettaja haaveilee ruoskasta , pesäpallomailasta ja ilmastointi teipistä. Itse käyttäisin niitä noin vartissa.

Hirveintä on niiden muiden oppilaiden tilanne, xx kpl ei-v*ttu-kiinnosta terrorisoivat ja tuhoavat huonoimmassa tapauksessa koko tulevaisuuden. Mikä oikeuttaa tähän vähemmistö diktatuuriin ?

Kysymys heille , jotka tekopyhästi ? arvostelevat ap:n "väkivallan kaipuuta", mitä te tekisitte ? Huomioiden, että kaikki rehtorin ym.lässytykset on todettu tehottomaksi.

Korkea aika palkata kouluihin kouluvahti/vahteja käytäville ja tuloaulaan päivystämään.

Opettaja saa apua tarvittaessa, käytävillä haahuilijoilta kysytään millä asialla liikutaan  ja mikä tärkeintä oppilas saa turvaa vahdilta jos rääkätään vessoissa tai välitunnilla tai paikoissa minne aikuisen silmä ei yllä. Kouluvahdit maksaa itsensä takaisin koulurauhan ja turvallisuuden tunteen muodossa. Pelkkä tieto siitä, että tällaisia henkilöitä on paikalla, rauhoittaa kummasti.

Opettajan työ ei ole, eikä saa olla pahimmillaan hermostunut portsari jonka tunti menee änkkäämiseen niskuroivan opilaan kanssa, muiden kuvatessa hihitellen älykännyköillään tilannetta youtubeehen.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen että lopetat oppilaista välittämisen. Opetat vain niitä oppilaita jotka haluavat oppia. Olen itse opettaja ja voin sanoa että tämän asenteen ottaneena elämä on paljon rennompaa. Minulle ihan sama vaikkei oppilaani menesty elämässä, teen vain työni ja menen kotiin.

Jotka kerta kun oppilas käyttäytyy huonosti, laitat wilmaa kotiin. Jos alue on hyvä ja perheet ns. Normaaleja vanhemmat puuttuvat kyllä lapsensa käytökseen. Jos ei mikään muutu niin omapa on häpeänsä ja elämänsä.

Miten sä saat ne ei kiinnostuneet pitämään päänsä kiinni ?

Kysyy ei opettaja. Kuulostaa hyvältä muuten.

Yksi ratkaisu olisi saada Suomeen yksityiskouluja, jonne oppilaat valittaisiin ja jossa olisi aivan toisenlaiset säännöt. Luulen, että myös parhaat opettajat hakeutuisivat näihin.

Tämä on kuitenkin ns. tiedostavien ihmiten kauhukuva koska se 'eriarvoistaisi' ihmisiä. Parempi niin, että kaikilla on yhtä kurjaa (ja Suomen Pisa- tulokset laskevat kuin lehmän häntä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen että lopetat oppilaista välittämisen. Opetat vain niitä oppilaita jotka haluavat oppia. Olen itse opettaja ja voin sanoa että tämän asenteen ottaneena elämä on paljon rennompaa. Minulle ihan sama vaikkei oppilaani menesty elämässä, teen vain työni ja menen kotiin.

Jotka kerta kun oppilas käyttäytyy huonosti, laitat wilmaa kotiin. Jos alue on hyvä ja perheet ns. Normaaleja vanhemmat puuttuvat kyllä lapsensa käytökseen. Jos ei mikään muutu niin omapa on häpeänsä ja elämänsä.

Miten sä saat ne ei kiinnostuneet pitämään päänsä kiinni ?

Kysyy ei opettaja. Kuulostaa hyvältä muuten.

Olen eri opettaja, mutta jos esim. ne napit tai puhelin on ongelma, niin antaa räpeltää sitä snapchattia tai pelata jotain haydayta, yleensä pysyy hiljaa silloin. Sitten vaan tunnista toiseen merkintä wilmaan "Opiskelun laiminlyönti" ja viestiin "Kännykkä koko tunnin esillä ja kirjat kiinni, läksyt myös tekemättä". Siinä se.