Lopetan yläasteen aineenopettajan työni jouluun, enkä enää koskaan palaa opettajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja lisään vielä: kun tällainen tilanne tulee, ympäriltä kaivetaan parikymmentä kännykkää kuvaamaan tilannetta. Ei ole varaa menettää hermojaan, koska muuten on iltapäivälehtien lööpeissä hirviöopettajana omalla nimellä ja kuvalla.

ap

Asiat on saatu leikkauksilla ja lainsäädännöllä ja kaiken maailman opetussuunnitelmilla siihen pisteeseen, että on parempi olla vaikka puhelinmyyjä kuin yläkoulun opettaja. Ja huonompaan suuntaan mennään madmaxia kohti.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia oppilaita on ollut aina, ei pelkästään nyt kymmenen vuoden aikana. Olitko Ap itse lapsena aina kiltti koulussa vai kultaako aika muistot? Tuttua meininkiä jo 80- ja 90-luvuilla kouluissa, mutta silloin opettajilla oli ehkä parempi auktoriteetti ja lapset saatiin helpommin kuriin.

Kännykät ja tietokoneet ovat tehneet monista nuorista riippuvaisia pelien antamista kikseistä, kuten ne on suunniteltukin. Siinä on perinteinen kouluopetus jäänyt jo kakkoseksi ajat sitten. Keskitason oppilaat ja huiput vielä jaksaa jotenkin sopeutua ja pärjäävät jatkossakin jatko-opinnoissa mutta peliaddiktit saavat liian huonon todistuksen taitoihinsa nähden. Näissä asioissa kodilla on ratkaiseva merkitys: minkä kuvan vanhemmat anatavat koulun merkitykestä. Pienilläkin vihjeillä, jotka dissaavat koulun merkitystä, on suuri merkitys lapselle: esikuvan merkitys on valtava. Eilen julkistettu Pisa-tutkimus kertoo karua kieltään: tyttöjen ja poikien ero lukutaidossa on maailman suurinta. Suurin osa pojista ei pidä lukemisesta eikä tee sitä vapaaehtoisesti. Ilman lukutaitoa peli on oikeasti pelattu, koska työpaikoissa vaaditaan todistuksia ja papereita edes jostakin oppilaitoksesta ja jos niitä ei ole, on joukon hännillä.  Ei Suomella ole varaa elättää sossun tuilla jatkuvasti syrjäytyneitä nuoria. 

Allekirjoitan! Tämä meininki alkaa jo päiväkodissa. Vanhemmat tulevat listat mukanaan miten juuri heidän uniikki lumihiutaleensa tulee pukea, syöttää, nukuttaa, puhutella ja kolme kassillista rakkaimpia leluja. Enkä edes liioittele.

Eräs äiti jopa sanoi minulle ”Jos Liisa-Piisa ei tottele niin kyllä häntä saa komentaa,hihihihih”. En todella tiedä miksi hän koki, että minulle opettajana tulee antaa moinen ”valtuus”. Mitä hän ajattelee minun sitten toimivan? Totta kai komennamme lapsia, mutta vanhemmilla on nykyään täysin vääristynyt käsitys instituutionaalisesta kasvatuksesta.

Tehnyt sijaisuuksia yläasteella ja ei kiitos. Kuten aloittajaa, minua huoriteltiin, perään syljettiin, näytettiin keskaria ja ne kuulokkeet!!! Olin aivan pöyristynyt, teinit tosiaan katsovat YouTubea ja Netflixiä kesken oppitunnin. ”Ei v kiinnosta” oli vastaus lähes kaikkeen.

Näitä muutamaa häirikköä ei saa kuriin ja 20 muuta kärsivät. Minkäs teet, oppitunnit yhtä sirkusta. Pojilla myös hyvin alistava käsitys naisista. Puhutaan ihan avoimesti todella halventavaan sävyyn niin naisopettajista, julkkiksista kuin koulun tytöistä.

Ei enää ikinä, kiitos. Mitään valtaa ei ole, kun vanhemmatkin täysin sokeita omille kasvatusvirheilleen.

Meidänkin koulun opehuoneessa yksi yleisimmistä keskustelunaiheista on mitä muuta työtä työtä alkaisimme tekemään. Kaikki muu tuntuu ajoittain paljon inhimillisemmältä kuin jatkuvan huorittelun kohteena oleminen. Ja meidänkin koulu on ns. hyvän asuinalueen koulu eivätkä vanhemmat usko että oma kullannuppu puhuu rumia, opettajat vaan kiusaavat kun tällaista väittävät. Aivan kuin meillä olisi kaiken muun iltaisin tehtävän työn jälkeen aikaa alkaa keksimään tarinoita mitä heidän lapsensa ovat tehneet. Helpommalla pääsisi jos ei tarvitsi olla näistä kotiin yhteydessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kuulosta hyvältä opettajan arki koulussa. Mikähän siinäkin on, jos nykyään ei saa laittaa edes oppilaita kuriin? Tuossa menee jo lasten oikeudet liian pitkälle.

Niinpä. Mutta mikä on se kuri, kun ainut kurinpitotoimi on se keskustelu? Mitä sellainen auttaa oppilasta, joka on aivan hajalla itsekin. Sellainen tarvitsisi halausta ja sympatiaa, mutta halatakaan ei saa ilman lupaa.

ap

n

Jälki-istunto olisi hyvä rangaistus tai rehtorin puhuttelu. Jos lapsi voi oikeasti huonosti esim. kotiolojen vuoksi ja sen vuoksi ilkeilee, niin siihen tarvittaisiin varmaan muutakin, vaikka lastensuojelun ammattilaisia. Väitän kyllä, että jotkut oppilaat on vain tahallaan ilkeitä ja ei tottele tai kiusaa muita oppilaita, näihin pitäisi käyttää jo järeämpiä keinoja.

Mitä jälki-istunto auttaa? Ja mitä rehtorin kanssa keskustelu auttaa yhtään enempää kuin kuraattorin, psykologin tai opettajan kanssa keskustelu? Onko rehtorilla joku taikalause, joka avaa lukon ja oppilas alkaa käyttäytyä?

ap

Sinulla on jo valmiiksi niin huono asenne, että kysymyksiin ei kannata vastata.

Ja kun tällaista kommenntia lukee ei voi kuin ihmetellä, puutuuko nykyään opettajilta ja myös rehtoreilta taidot työskennellä lasten ja nuorten parissa. Ja se auktoriteetti. Kyllä ne jäki-istunnot ja rehtorin puhuttelut ainakin ennen tehosivat.

Vierailija kirjoitti:

Kouluihin tarttis vartijan. Hänelle lähtisi hälytysnapista tieto, niin tulisi poistamaan koulun putkaan häirikön.

Se olisikin näky. Joka koulussa olisi oma selliosasto mihin häiriköt laitettaisiin. Koulupäivän päätteeksi pääsisi putkasta kotiin. Pidennettyä rangaistusta istuvat palaisi aamulla suoraan putkaopetukseen missä opetus tulisi kaiuttimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia oppilaita on ollut aina, ei pelkästään nyt kymmenen vuoden aikana. Olitko Ap itse lapsena aina kiltti koulussa vai kultaako aika muistot? Tuttua meininkiä jo 80- ja 90-luvuilla kouluissa, mutta silloin opettajilla oli ehkä parempi auktoriteetti ja lapset saatiin helpommin kuriin.

Olin koulussa ja meillä oli paaaaaljon huonommin käyttäytyviä oppilaita koulussa. Silloin opettaja otti hartioista kiinni, vei luokan ulkopuolelle ja tarvittaessa huusi ja antoi tulla niin, että varmasti meni viesti perille. 

Auktoriteettiasema on romutettu. Ei se mikään automaatti ole. Kun oppilas ei pelkää mitään (koska mistään asiasta ei tule lähes mitään seuraamuksia), oppilaasta tulee koskematon kuningas, joka voi tehdä mitä vaan.

ap

Eli kaipaat väkivaltaa kouluun. Kaipaat että opettajia pelätään.

Sinun on aika vaihtaa alaa.

Taidat olla jonkun mun "lempioppilaan" huoltaja. Useimmiten nämä vanhemmat ovat itsekin aivan neuvottomia lastensa edessä, eikä heiltä saa minkäänlaista tukea kasvatustyöhön. Syyttävät vain opettajia, kun koulussa ei tehdä sitä, eikä tätä. Itsessä ei nähdä mitään vikaa.

ap

Valitettavan usein tällaisia teinejä ei kotona eikä muuallakaan kuunnella. Vanhemmilla on vahva näkemys, miten teinin pitäisi käyttäytyä, mitä mieltä teini saisi olla mistäkin asiasta, mitä teinin pitäisi tehdä jne. Jos teini on eri mieltä ja vieläpä yrittää perustella omaa näkökulmaansa, teiniä ei kuunnella, hänenmielipiteitän pidetään väärinä tai jopa vähätellään. Tästä seuraa kapina niin omia vanhempia kuin muitakin aikuisia kohtaan. Teini ei enää edes yritä puhua asioistaan, koska on oppinut, ettei aikuisia oikeasti kiinnosta. 

Mun teinini olivat varmaan aikoinaan opettajien mielestä aika helppoja tapauksia. Mutta se edellytti, että mä puhuin ja kuuntelin lapsiani. Siis aidosti kuuntelin. Ja paljon! Osasin myöntää olleeni väärässä, koska teinien elämä silloin oli ihan erilaista kuin omina teinivuosinani. En voinut vedota "koska minullakin sinun iässäsi...", koska maailma oli ihan erilainen 1970-luvulla kuin 1990- ja 2000-luvuilla. Monet vanhemmat antavat lapsilleen vain käskyjä, määräyksiä ja sääntöjä perustelematta koskaan, miksi teinin pitäisi noudattaa niitä. "Koska minä niin sanon" ei ole perustelu. Perustellessaan pitää kuunnella myös teinin perusteluja ja ymmärtää, että ei ehkä tiedäkään ihan kaikkea lapsestaan ja jokin asia voi olla ihan toisin kuin on kuvitellut. Teinin kanssa tehdään molempia tyydyttäviä kompromisseja ja vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. 

Systeemi, jossa nämä häiritsevät oppilaat poistetaan luokasta, aina ja järjestelmällisesti.

Mitä työtä ap ajattelit jatkossa?

Meillä vasta ekaluokkalainen villinpuoleinen poika. Koulussa heitä melko iso lauma samanlaisia eka - tokaluokkalaisia poikia. Ja täytyy todeta äskettäin olleiden synttäreiden perusteella, etteivät luokan tytötkään mitään hissukoita ole.

Lähes joka päivä tulee wilmaviestiä jostain tyhmästä jutusta, jota ovat tehneet. En sano, etteikö kotikasvatuksessa olisi parannettavaa, mutta tuntuu että opettajat ovat koulussa jotenkin ihan hukassa auktoriteetin saamisen kanssa. Ja koulu ” hyvä” koulu, hyvällä alueella. Yhden tunnin koulussa seuranneena, en ihmettele miksi on niin levotonta. Kun ei ole edes vaatimusta istua paikoillaan viittä minuuttia, miten nämä rauhoittuvat ja oppivat kunnioittamaan auktoriteetteja, kun kaiken pitää olla kivaa koko ajan?

Voisin allekirjoittaa vaikka jonkun lupalapun, että lastani saa tarvittaessa komentaa ja tulevaisuudessa ottaa vaikka sen kännykän kädestä jos ei muuten usko.

Vierailija kirjoitti:

24v??? Olet ehtinyt olla työelämässä jotain puoli vuotta, jo lopen uupunut ja ala menossa vaihtoon? Voi hyvää päivää... 

Vinkkinä, muistan kun itse menin kokopäivätöihin opiskelujen jälkeen, eri alalla tosin. Aivot ja kroppa kävi ylikierroksilla ja sain burnoutin puolessa vuodessa. Siitä selvittiin kun sain järkeistettyä oman ajankäytön. Vaikeinta oli kai tottua siihen että joku toinen päätti mihin ja missä päiväni kuluu. Tasapainon (myös henkisen) löydettyäni olin tyytyväinen kunnes aikanaan tosiaan vaihdoin alaa koska halusin oppia muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Kohta kaipaatkin pian entiseen työsi pitkien lomien ja lyhyiden työpäivien takia. Ei se ole meillä normiduunareilla hääviä kun koko vuodessa on lomaa vain 4 viikkoa ja työpäivät aina 8-12 h... 

Terkuin lopen uupunut 24-vuotias sairaanhoitaja, joka lähtee opiskelemaan luokanopettajaksi lomien takia

Valmistuin 2 vuotta sitten joulukuussa puoli vuotta etuajassa. Töissä olen ollut siitä asti ja nyt jo ihan finito. Olen siis töissä syöpätautien vuodeosastolla. Potilastyö on ihanaa ja potilaat mukavia mutta ne läheiset... ja lisäksi kollegojen kesken velloo tyypillinen negatiivinen hoitoalan ilmapiiri. Paskanpuhumista, piirien ulkopuolelle sulkemista, kaikki eivät tervehdi vuoron alussa eivätkä kaikki hoida vuoronvaihtoa säännösten mukaan. Lisänä vielä kamala kiire, aina ei kerkeä käydä vessassa ja vielä useammin kahvitauot jäävät välistä.

Harkitsin osaston vaihtamista psykiatrian puolelle, mutta kyseisellä alalla työskentelevä kurssikaverini sanoi että sama meno on sielläkin. Aikoo harkita tietojenkäsittelyn opintoja.

- nro 3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia oppilaita on ollut aina, ei pelkästään nyt kymmenen vuoden aikana. Olitko Ap itse lapsena aina kiltti koulussa vai kultaako aika muistot? Tuttua meininkiä jo 80- ja 90-luvuilla kouluissa, mutta silloin opettajilla oli ehkä parempi auktoriteetti ja lapset saatiin helpommin kuriin.

Olin koulussa ja meillä oli paaaaaljon huonommin käyttäytyviä oppilaita koulussa. Silloin opettaja otti hartioista kiinni, vei luokan ulkopuolelle ja tarvittaessa huusi ja antoi tulla niin, että varmasti meni viesti perille. 

Auktoriteettiasema on romutettu. Ei se mikään automaatti ole. Kun oppilas ei pelkää mitään (koska mistään asiasta ei tule lähes mitään seuraamuksia), oppilaasta tulee koskematon kuningas, joka voi tehdä mitä vaan.

ap

Eli kaipaat väkivaltaa kouluun. Kaipaat että opettajia pelätään.

Sinun on aika vaihtaa alaa.

Taidat olla jonkun mun "lempioppilaan" huoltaja. Useimmiten nämä vanhemmat ovat itsekin aivan neuvottomia lastensa edessä, eikä heiltä saa minkäänlaista tukea kasvatustyöhön. Syyttävät vain opettajia, kun koulussa ei tehdä sitä, eikä tätä. Itsessä ei nähdä mitään vikaa.

ap

Valitettavan usein tällaisia teinejä ei kotona eikä muuallakaan kuunnella. Vanhemmilla on vahva näkemys, miten teinin pitäisi käyttäytyä, mitä mieltä teini saisi olla mistäkin asiasta, mitä teinin pitäisi tehdä jne. Jos teini on eri mieltä ja vieläpä yrittää perustella omaa näkökulmaansa, teiniä ei kuunnella, hänenmielipiteitän pidetään väärinä tai jopa vähätellään. Tästä seuraa kapina niin omia vanhempia kuin muitakin aikuisia kohtaan. Teini ei enää edes yritä puhua asioistaan, koska on oppinut, ettei aikuisia oikeasti kiinnosta. 

Mun teinini olivat varmaan aikoinaan opettajien mielestä aika helppoja tapauksia. Mutta se edellytti, että mä puhuin ja kuuntelin lapsiani. Siis aidosti kuuntelin. Ja paljon! Osasin myöntää olleeni väärässä, koska teinien elämä silloin oli ihan erilaista kuin omina teinivuosinani. En voinut vedota "koska minullakin sinun iässäsi...", koska maailma oli ihan erilainen 1970-luvulla kuin 1990- ja 2000-luvuilla. Monet vanhemmat antavat lapsilleen vain käskyjä, määräyksiä ja sääntöjä perustelematta koskaan, miksi teinin pitäisi noudattaa niitä. "Koska minä niin sanon" ei ole perustelu. Perustellessaan pitää kuunnella myös teinin perusteluja ja ymmärtää, että ei ehkä tiedäkään ihan kaikkea lapsestaan ja jokin asia voi olla ihan toisin kuin on kuvitellut. Teinin kanssa tehdään molempia tyydyttäviä kompromisseja ja vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. 

Tämä sama koskee myös koulua. Samalla kuuntelulla ja kunnioituksella sielläkin pärjää teinien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluihin tarttis vartijan. Hänelle lähtisi hälytysnapista tieto, niin tulisi poistamaan koulun putkaan häirikön.

Hyvä idea, mutta eipä niillä vartijoillakaan ole oikeus repiä kuulokkeita korvista, koska oppilailla on "fyysinen koskemattomuus". Oppilaalla ei tietenkään ole mitään velvollisuutta antaa muille rauhaa tai keskittyä opetukseen, mutta oikeuksia on pitkät listat.

ap

"Järjestyksenvalvojalla on oikeus poistaa toimialueeltaan henkilö, joka häiritsee järjestystä tai muita henkilöitä, vaarantaa turvallisuutta tai oleskelee alueen yleisöltä suljetussa osassa oikeudettomasti."

Tarkkailuluokat takaisin ja järjestyksenvalvojat kouluun, niin opetus rauhoittuu.

On vain valinta kysymys, että miksi näitä mahdollisuuksia ei ole käytössä ja tämän valinnan takia kärsii niin opiskelun keskittymiseen haluavat oppilaat kuin opettajatkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluihin tarttis vartijan. Hänelle lähtisi hälytysnapista tieto, niin tulisi poistamaan koulun putkaan häirikön.

Hyvä idea, mutta eipä niillä vartijoillakaan ole oikeus repiä kuulokkeita korvista, koska oppilailla on "fyysinen koskemattomuus". Oppilaalla ei tietenkään ole mitään velvollisuutta antaa muille rauhaa tai keskittyä opetukseen, mutta oikeuksia on pitkät listat.

ap

Miksi ne kuulokkeet pitää Repiä korvista? Miksi haluat väkivaltaa?

Mikä ihmeen vapaakasvattaja-anarkisti täällä oikein kommentoi?

Minustakin opettajien auktoriteetti pitäisi palauttaa. Se on myös koululaisten oma etu, kun perseily estetään ja voidaan keskittyä koulunkäyntiin. Nykytilanteessa kärsivät sekä opettajat, että hiljaisemmat koululaiset, jotka haluaisivat vain rauhassa seurata opetusta.

En tarkoita fyysistä kurittamista, mutta opettajalla pitää olla vapaus esimerkiksi ottaa puhelin tai muu häiritsevä laite pois tunnin ajaksi, jos kotona ei ole opetettu mitään käytöstapoja. Jos tulee fyysinen tilanne, täytyy olla mahdollisuus, jos ei opettajan niin sitten vaikka ammattivartijan siirtää oppilas pois luokasta häntä kuitenkaan vahingoittamatta. Myös koulusta erottamista määräajaksi voisi käyttää keinona joissain tapauksissa, ehkä se herättelisi kotiväkeäkin kun oma Irma-Petteri uhkaa pudota kärryiltä.

Jos nämä eivät vanhemmille käy, niin hoitakoon sitten kotiopetuksena jos ylipäänsä kiinnostaa oman vesselin tulevaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia oppilaita on ollut aina, ei pelkästään nyt kymmenen vuoden aikana. Olitko Ap itse lapsena aina kiltti koulussa vai kultaako aika muistot? Tuttua meininkiä jo 80- ja 90-luvuilla kouluissa, mutta silloin opettajilla oli ehkä parempi auktoriteetti ja lapset saatiin helpommin kuriin.

Olin koulussa ja meillä oli paaaaaljon huonommin käyttäytyviä oppilaita koulussa. Silloin opettaja otti hartioista kiinni, vei luokan ulkopuolelle ja tarvittaessa huusi ja antoi tulla niin, että varmasti meni viesti perille. 

Auktoriteettiasema on romutettu. Ei se mikään automaatti ole. Kun oppilas ei pelkää mitään (koska mistään asiasta ei tule lähes mitään seuraamuksia), oppilaasta tulee koskematon kuningas, joka voi tehdä mitä vaan.

ap

Eli kaipaat väkivaltaa kouluun. Kaipaat että opettajia pelätään.

Sinun on aika vaihtaa alaa.

Sinä kaipaat jankuttamista, mutta kukaan muu ei. Mene kouluun.

Ongelman juurisyyt:

1) Kännykät

2) Some

3) Nykyinen kulttuuri, jossa kaikkea pitäisi suvaita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia oppilaita on ollut aina, ei pelkästään nyt kymmenen vuoden aikana. Olitko Ap itse lapsena aina kiltti koulussa vai kultaako aika muistot? Tuttua meininkiä jo 80- ja 90-luvuilla kouluissa, mutta silloin opettajilla oli ehkä parempi auktoriteetti ja lapset saatiin helpommin kuriin.

Meidän yläasteen luokalla oli vittumainen näsäviisas poika, jolle matikanmaikka menetti kerran hermot kunnolla. Käveli tämän pojan luo, kumartui ja tarttui olkapäistä, piti otteessaan ja armeijatyyliin karjui aivan sentin päässä naamasta varmaan pari-kolme minuuttia yhtä soittoa. En ole koskaan kuullut kenenkään huutavan niin kovaa. Siihen loppui pelleilly koko peruskoulun loppuajaksi. Ja tämä ope sattui muuten olemaan pienikokoinen nainen ja huvittuneena muistelen tapausta: miten tämä liki päätä pidempi poika pystyi menemään niin veltoksi tämän liki kuusikymppisen ja hieman kumaran "Pirkon" edessä :D 

Tämä tapaus sattui 2005 ja oltiin kasilla

Elettiin vuotta 1975. Oltiin yhdeksännellä luokalla ja luokka kovin poikavoittoinen.( 20 poikaa ja 11 tyttöä)

Pojat metelöi joillakin tunneilla korvia huumaavaasi ja musiikin ope itki harva se tunti. Vieläkin säälittää se raukka. Sitten luokanvalvojamme loukkasi jalkansa ja jäi pitemmälle sairauslomalle ja siaiseksi tuli nuori ylioppilaspoika.

Luokallamme oli kovin suulas oppilas joka aikoi näyttää siaiselle kaapin paikan.

Kun siainen pyysi poikaa vastaamaan/tekemään jotakin, poika vastasi, että ime mulk-kuasi.

Siainen ei tästä hämmentynyt vaan rauhallisesti vastasi pojalle, että näytä sinä ensin mallia.

Siihen loppui pojan isottelut. Istui sen jälkeen aina ihan kiltisti tunnilla :D

Sijainen. Sana on sijainen. Tulee sanasta sijaistaa. 

"Itselleni on kymmenvuotisen työuran aikana käynyt niin, että oppilaat ovat alkaneet tuntua hallittavammilta ja mukavammilta. Se taitaa johtua siitä, että ote työhön on muuttunut varmemmaksi".

On siinä varmasti hyvin suuri osuus myös henkilökohtaisilla ominaisuuksillasi. Mutta varmasti myös se, että kun osaat työsi hyvin, se tuo itsevarmuutta, joka taas näkyy oppilaisiin päin. Kumpikin vaikuttaa toiseen.

Tuolla aiemmin puhuttiin kunnioituksen puutteesta. Kunnioitus on sellainen asia, joka pitää ansaita. Sen vaatiminen esim. pelkästään oman aseman perusteella on huteralla pohjalla, jos käyttäytyminen on huonoa. Sikäli kuulostaa tosi oudolta, ettei opettajia kouluteta hankalien tilanteiden varalta.

Muistan tässä erityisesti kahta entistä opettajaani. Toinen hermostui heti, jos oli vähänkin levotonta, ja huusi: "pää kii!". Huuto toistui parin minuutin välein, koska hälinä oli kova. Toinen opettaja oli pienikokoinen mies, jolla oli erikoinen fyysinen tapa/ominaisuus, joka olisi saattanut saada luokan naureskelemaan. Ei kuitenkaan saanut. Tuo opettaja osasi työnsä, oli itsevarma eikä hätkähtänyt mistään. Hänen tunneillaan oli mukavaa ja rauhallista.

Puolisoni on aineenopettajana, ja aika samankaltaisia kokemuksia. Jossakin vaiheessa syksyä ja kevättä alkaa yleensä opettajia tippumaan pelistä pois, joutuvat sairaslomalle pääasiassa jatkuvasta oppilaiden käytöshärdellistä johtuvan työuupumuksen vuoksi. Puolisoni taitaa olla omasta ns. kieliryhmästään ainoa, joka enää tulee töihin tässä vaiheessa syksyä.