Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lopetan yläasteen aineenopettajan työni jouluun, enkä enää koskaan palaa opettajaksi.
04.12.2019 |
Olen töissä koulussa, jonne tulee oppilailta kivoilta ja hyviltä alueilta. Koulu ei missään nimessä ole mikään huonomaineinen, eikä siellä ole isoja ongelmia. Niin sanottuja tavallisten perheiden tavallisia lapsia.
MUTTA! Oppilaista on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut niin röyhkeitä, etten tajua, miten kukaan enää jaksaa opettaa ketään. Oppilailla on pelkkiä oikeuksia, eikä minkäänlaisia velvollisuuksia. Joudun päivittäin tällaisiin tilanteisiin:
- oppilas kuuntelee kuulokkeilla musiikkia tunnilla, eikä ota kuulokkeita pois, vaikka pyydän
- oppilas sanoo minua v***n h***aksi, koska pyydän avaamaan kirjan
- oppilas ei suostu lähtemään tukiopetukseen erityisopettajan kanssa tunnilta
- oppilas pompottelee palloa käytävällä, eikä lopeta tai anna palloa minulle
- oppilas heittää ruokaa lattialle, eikä suostu siivoamaan
Aivan tavallisia, yksinkertaisia, pieniä asioita, joiden kanssa en joutuisi kamppailemaan, jos kyseessä olisi oma lapsi. Koska olen opettaja, en voi korottaa ääntäni, en voi koskea, en voi työntää, en voi ottaa väkisin oppilaalta mitään pois, en voi avata oppilaan reppua ja ottaa sieltä pois edes pommia, ellen ole varma, että sellainen siellä on.
Oppilaat ovat tajunneet, että opettajat ovat neuvottomia, kun kurinpitotoimet ovat pahimmillaankin vain "vakavia kasvatuskeskusteluja". Mitä sellainen auttaa, jos se ruoka pitää kuitenkin jonkun muu siivota lattialta? Tai jos tunnilla oppilas ei kuuntele mitään (koska kuulokkeet korvissa), eikä opi mitään ja minulla on velvollisuus opettaa ja saada oppilaat etenemään.
Olen niin puhki! En kannata fyysistä väkivaltaa, mutta jonkinlaiset kontaktit olisi pakko sallia koulussa. Edes niin, että voisin työntää oppilaan ulos luokasta.
Kommentit (406)
Vierailija kirjoitti:
Niin ja lisään vielä: kun tällainen tilanne tulee, ympäriltä kaivetaan parikymmentä kännykkää kuvaamaan tilannetta. Ei ole varaa menettää hermojaan, koska muuten on iltapäivälehtien lööpeissä hirviöopettajana omalla nimellä ja kuvalla.
ap
Hermonsa menettänyt on menettänyt pelin. Pätee kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia oppilaita on ollut aina, ei pelkästään nyt kymmenen vuoden aikana. Olitko Ap itse lapsena aina kiltti koulussa vai kultaako aika muistot? Tuttua meininkiä jo 80- ja 90-luvuilla kouluissa, mutta silloin opettajilla oli ehkä parempi auktoriteetti ja lapset saatiin helpommin kuriin.
Olin koulussa ja meillä oli paaaaaljon huonommin käyttäytyviä oppilaita koulussa. Silloin opettaja otti hartioista kiinni, vei luokan ulkopuolelle ja tarvittaessa huusi ja antoi tulla niin, että varmasti meni viesti perille.
Auktoriteettiasema on romutettu. Ei se mikään automaatti ole. Kun oppilas ei pelkää mitään (koska mistään asiasta ei tule lähes mitään seuraamuksia), oppilaasta tulee koskematon kuningas, joka voi tehdä mitä vaan.
ap
Eli kaipaat väkivaltaa kouluun. Kaipaat että opettajia pelätään.
Sinun on aika vaihtaa alaa.
Taidat olla jonkun mun "lempioppilaan" huoltaja. Useimmiten nämä vanhemmat ovat itsekin aivan neuvottomia lastensa edessä, eikä heiltä saa minkäänlaista tukea kasvatustyöhön. Syyttävät vain opettajia, kun koulussa ei tehdä sitä, eikä tätä. Itsessä ei nähdä mitään vikaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia oppilaita on ollut aina, ei pelkästään nyt kymmenen vuoden aikana. Olitko Ap itse lapsena aina kiltti koulussa vai kultaako aika muistot? Tuttua meininkiä jo 80- ja 90-luvuilla kouluissa, mutta silloin opettajilla oli ehkä parempi auktoriteetti ja lapset saatiin helpommin kuriin.
Meidän yläasteen luokalla oli vittumainen näsäviisas poika, jolle matikanmaikka menetti kerran hermot kunnolla. Käveli tämän pojan luo, kumartui ja tarttui olkapäistä, piti otteessaan ja armeijatyyliin karjui aivan sentin päässä naamasta varmaan pari-kolme minuuttia yhtä soittoa. En ole koskaan kuullut kenenkään huutavan niin kovaa. Siihen loppui pelleilly koko peruskoulun loppuajaksi. Ja tämä ope sattui muuten olemaan pienikokoinen nainen ja huvittuneena muistelen tapausta: miten tämä liki päätä pidempi poika pystyi menemään niin veltoksi tämän liki kuusikymppisen ja hieman kumaran "Pirkon" edessä :D
Tämä tapaus sattui 2005 ja oltiin kasilla
Pirkko saisi tänä päivänä varoituksen ellei jopa potkut. YouTube olisi täynnä ”maikka ragee” -videoita alle viidessa minuutissa tapahtumasta. Itsekin varmaan olisit mukana lynkkaamassa kyseistä opettajaa iltalehtien kommenttiosiossa.
Vierailija kirjoitti:
No ei kuulosta hyvältä opettajan arki koulussa. Mikähän siinäkin on, jos nykyään ei saa laittaa edes oppilaita kuriin? Tuossa menee jo lasten oikeudet liian pitkälle.
Niinpä. Mutta mikä on se kuri, kun ainut kurinpitotoimi on se keskustelu? Mitä sellainen auttaa oppilasta, joka on aivan hajalla itsekin. Sellainen tarvitsisi halausta ja sympatiaa, mutta halatakaan ei saa ilman lupaa.
ap
Tämä on hyvä uutinen. Ei kouluun tarvita tällaisia opettajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rupea pitämään pistokokeita edellisen tunnin aiheesta joka tunnin aluksi, ja kerro, että niiden tulokset vaikuttavat arvosanoihin ja sitä kautta ehkä koko tulevaisuuteen. Pahimmista hörhöistä tee lasu.
Mutta joo, vakavasti ottaen, sinulta puuttuu auktoriteetti. Se ei tarkoita huutamista, tuuppimista, kiinni käymistä tai muuta vastaavaa. Se on sellainen henkinen "yliote", jonka saadakseen ei pidä sortua ylilyönteihin. Joillakin se vaan on luonnostaan. Muistan omilta kouluajoiltani opettajia, joilla ei hermo kestänyt yhtään. Heidän tunneillaan oli hyvin levotonta, kun taas tyynen rauhallinen, vaativa ja tasapuolinen opettaja sai luokan pysymään hiljaa.
Ymmärrän sua ap niin hyvin! Usein ihmettelen, että miten opettajat jaksavat olla yläasteella opettajana, itse en jaksaisi varmaan viikkoa pidempään. Hulluinta on se, että osa oppilaistakaan ei jaksa siellä ja sitten heistä etsitään sitä syytä. Mikä on kun hiljainen ja rauhallinen lapsi, joka haluaisi opiskella, ei pysty olemaan koulussa? Mikä HÄNESSÄ on vikana? Tällaiselle oppilaalle tarjotaan ratkaisuksi kuulosuojaimia (ihan oikeasti, koettu on), sermiä hänen ja muiden oppilaiden välille, tehtävien tekemistä kansliassa, poiskin saa olla välillä, psykoterapiaa, lääkitystä. Missä välissä hyvästä käytöksestä on tullut outoa ja riehumisesta uusi normaali? Eihän opettajat tälle oikein mitään voi, milloin ne, jotka asioista päättävät havahtuvat tähän suureen ongelmaan? Ja tietysti koti on se, mistä kaikki lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan hyvä ajatus vaihtaa alaa, kiska selväti et osaa.
Erityisen huolestuttavaa on kaipuusi tönimiseen ym väkivaltaan, jota ilmeisesti kotona harrastat: "Aivan tavallisia, yksinkertaisia, pieniä asioita, joiden kanssa en joutuisi kamppailemaan, jos kyseessä olisi oma lapsi. Koska olen opettaja, en voi korottaa ääntäni, en voi koskea, en voi työntää, en voi ottaa väkisin oppilaalta mitään pois, en voi avata oppilaan reppua ja ottaa sieltä pois edes pommia, ellen ole varma, että sellainen siellä on."
Olen itse amiksen opettaja ja meillä on varmaan haastavimmat opiskelijat. Ei ole silti mitään toiveita päästä "kurittamaan" ketään. Auktoriteetti on taitolaji.
En harrasta fyysistä väkivaltaa kotonakaan, mutta kyllä olen nostanut potkivan ja rimpuilevan uhmaikäisen kolmivuotiaani kainaloon ja vienyt huutavan autoon, jos on pitänyt jonnekin lähteä. Ei se ole väkivaltaa.
Amiksessa ei opiskele yläasteikäisiä teinejä. Muutama vuosi tekee ihmeitä. Kaiken lisäksi kaikista pahimmat tapauksetkin on pidettävä yläkoulussa, mutta lukio ja ammattikoulu ei ole kenellekään pakollista opiskelua. Peruskoulun jälkeen saa jäädä vaikka lumihankeen makaamaan.
ap
Meille tullaan ihan suoraan peruskoulusta, ei ole muutamaa vuotta välissä. Sinä sensijaan vertaat kolmevuotiaaseen tätä toimintatapaa.
Kaipaat siis lupaa huutaa, töniä, ottaa väkisin tavaroita pous ja tutkia reppuja. Ovatko nämä käytössä myös kotona?
Etkö tiedä parempia tapoja kasvatuksessa? Miten positiiviset keinot, motivointi, keskustelu? Palkitseminen? Auktoriteetti? Asioiden tekeminen mielenkiintoisiksi?
Pakko tähän kommentoida, että sillä on ISO ero, onko teini yläasteikänen vai sen jo ohittanut. Olen työskennelly molempien ikäryhmien kanssa (en opettajana) ja kaikki amisikäset on olleet varsin asiallisia ja heidän kanssa on pystyny asiasta kun asiasta keskustelemaan. Yläasteikäset taas osaa olla hyvinkin tylyjä, haistatellaan, tiuskitaan ja mikään ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Rupea pitämään pistokokeita edellisen tunnin aiheesta joka tunnin aluksi, ja kerro, että niiden tulokset vaikuttavat arvosanoihin ja sitä kautta ehkä koko tulevaisuuteen. Pahimmista hörhöistä tee lasu.
Mutta joo, vakavasti ottaen, sinulta puuttuu auktoriteetti. Se ei tarkoita huutamista, tuuppimista, kiinni käymistä tai muuta vastaavaa. Se on sellainen henkinen "yliote", jonka saadakseen ei pidä sortua ylilyönteihin. Joillakin se vaan on luonnostaan. Muistan omilta kouluajoiltani opettajia, joilla ei hermo kestänyt yhtään. Heidän tunneillaan oli hyvin levotonta, kun taas tyynen rauhallinen, vaativa ja tasapuolinen opettaja sai luokan pysymään hiljaa.
Muistan myös omilta kouluajoilta saman. Joku oli huutaja, ei mitään merkitystä työrauhaan mutta varmadti rankkaa. Jollain oli auktoriteettia eikä hänen tarvinnut kuin katsoa niin tilanne oli aina rauhallinen. En muista yhtään "väkivaltatilannetta" vaikka kävin koulua 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kuulosta hyvältä opettajan arki koulussa. Mikähän siinäkin on, jos nykyään ei saa laittaa edes oppilaita kuriin? Tuossa menee jo lasten oikeudet liian pitkälle.
Niinpä. Mutta mikä on se kuri, kun ainut kurinpitotoimi on se keskustelu? Mitä sellainen auttaa oppilasta, joka on aivan hajalla itsekin. Sellainen tarvitsisi halausta ja sympatiaa, mutta halatakaan ei saa ilman lupaa.
ap
n
Jälki-istunto olisi hyvä rangaistus tai rehtorin puhuttelu. Jos lapsi voi oikeasti huonosti esim. kotiolojen vuoksi ja sen vuoksi ilkeilee, niin siihen tarvittaisiin varmaan muutakin, vaikka lastensuojelun ammattilaisia. Väitän kyllä, että jotkut oppilaat on vain tahallaan ilkeitä ja ei tottele tai kiusaa muita oppilaita, näihin pitäisi käyttää jo järeämpiä keinoja.
Juuri näin. Ei koulussa voi olla vain sellaisia sisäisen auktoriteetin omaavia hirmuja, vaan jokaisen oppilaan tulisi kunnioittaa opettajaa, oli se millainen tahansa. Mutta koska jollain sitä sisäistä auktoriteettiä ei ole, oppilaat käyttävät sitä hyväksi.
Ongelma on oppilaissa, ei opettajissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rupea pitämään pistokokeita edellisen tunnin aiheesta joka tunnin aluksi, ja kerro, että niiden tulokset vaikuttavat arvosanoihin ja sitä kautta ehkä koko tulevaisuuteen. Pahimmista hörhöistä tee lasu.
Mutta joo, vakavasti ottaen, sinulta puuttuu auktoriteetti. Se ei tarkoita huutamista, tuuppimista, kiinni käymistä tai muuta vastaavaa. Se on sellainen henkinen "yliote", jonka saadakseen ei pidä sortua ylilyönteihin. Joillakin se vaan on luonnostaan. Muistan omilta kouluajoiltani opettajia, joilla ei hermo kestänyt yhtään. Heidän tunneillaan oli hyvin levotonta, kun taas tyynen rauhallinen, vaativa ja tasapuolinen opettaja sai luokan pysymään hiljaa.Muistan myös omilta kouluajoilta saman. Joku oli huutaja, ei mitään merkitystä työrauhaan mutta varmadti rankkaa. Jollain oli auktoriteettia eikä hänen tarvinnut kuin katsoa niin tilanne oli aina rauhallinen. En muista yhtään "väkivaltatilannetta" vaikka kävin koulua 80-luvulla.
Koulukiusatut lapset koki kyllä paljonkin väkivaltaa koulussa 80-luvulla, mutta siihenhän ei silloin usein puututtu. Kun kyse oli lapsista, ei opettajan asemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kuulosta hyvältä opettajan arki koulussa. Mikähän siinäkin on, jos nykyään ei saa laittaa edes oppilaita kuriin? Tuossa menee jo lasten oikeudet liian pitkälle.
Niinpä. Mutta mikä on se kuri, kun ainut kurinpitotoimi on se keskustelu? Mitä sellainen auttaa oppilasta, joka on aivan hajalla itsekin. Sellainen tarvitsisi halausta ja sympatiaa, mutta halatakaan ei saa ilman lupaa.
ap
n
Jälki-istunto olisi hyvä rangaistus tai rehtorin puhuttelu. Jos lapsi voi oikeasti huonosti esim. kotiolojen vuoksi ja sen vuoksi ilkeilee, niin siihen tarvittaisiin varmaan muutakin, vaikka lastensuojelun ammattilaisia. Väitän kyllä, että jotkut oppilaat on vain tahallaan ilkeitä ja ei tottele tai kiusaa muita oppilaita, näihin pitäisi käyttää jo järeämpiä keinoja.
Mitä jälki-istunto auttaa? Ja mitä rehtorin kanssa keskustelu auttaa yhtään enempää kuin kuraattorin, psykologin tai opettajan kanssa keskustelu? Onko rehtorilla joku taikalause, joka avaa lukon ja oppilas alkaa käyttäytyä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
24v??? Olet ehtinyt olla työelämässä jotain puoli vuotta, jo lopen uupunut ja ala menossa vaihtoon? Voi hyvää päivää...
Vinkkinä, muistan kun itse menin kokopäivätöihin opiskelujen jälkeen, eri alalla tosin. Aivot ja kroppa kävi ylikierroksilla ja sain burnoutin puolessa vuodessa. Siitä selvittiin kun sain järkeistettyä oman ajankäytön. Vaikeinta oli kai tottua siihen että joku toinen päätti mihin ja missä päiväni kuluu. Tasapainon (myös henkisen) löydettyäni olin tyytyväinen kunnes aikanaan tosiaan vaihdoin alaa koska halusin oppia muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Kohta kaipaatkin pian entiseen työsi pitkien lomien ja lyhyiden työpäivien takia. Ei se ole meillä normiduunareilla hääviä kun koko vuodessa on lomaa vain 4 viikkoa ja työpäivät aina 8-12 h...
Terkuin lopen uupunut 24-vuotias sairaanhoitaja, joka lähtee opiskelemaan luokanopettajaksi lomien takia
Täytyy sanoa, että kavahdin tuota asennetta hyvämaineisista ja huonomaineisista kouluista ja asuinalueista.
Työskentelen itse ns. huonomaineisen alueen koulussa. Meillä on koulussa paljon oppilaita, joilla on vaikeita taustoja.
Samanlaisten ongelmien kanssa kuitenkin jatkuvasti painitaan. Yläkouluissa suurin oppimista häiritsevä ongelma on koulun ja asuinalueen maineesta riippumatta joidenkin oppilaiden motivaation puute.
En kuitenkaan missään tapauksessa koe, etteikö erilaisia puuttumisen keinoja olisi.
Opettajan tärkein keino on hyvien suhteiden rakentaminen oppilaiden kanssa. Keskinäinen kunnioitus rakentaa työrauhaa enemmän kuin mahdollisuus riipiä tavaroita oppilaiden käsistä ja korvilta. Auktoriteetti ei ole sama asia kuin pakkovalta.
Koulun tärkein keino taas on sellaisten rakenteiden luominen, jossa erilaisiin ongelmiin päästään puuttumaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
On tosi suuri puute, ettei opettajankoulutuksessa juurikaan käsitellä auktoriteettia ja vaikeiden tilanteiden hoitamista. Opettajat heitetään työhön oppimaan se kaikki kantapään kautta. Siitä tulee se ongelma, että monet opettajat uupuvat ja vaihtavat alaa.
Itselleni on kymmenvuotisen työuran aikana käynyt niin, että oppilaat ovat alkaneet tuntua hallittavammilta ja mukavammilta. Se taitaa johtua siitä, että ote työhön on muuttunut varmemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Ei koulussa voi olla vain sellaisia sisäisen auktoriteetin omaavia hirmuja, vaan jokaisen oppilaan tulisi kunnioittaa opettajaa, oli se millainen tahansa. Mutta koska jollain sitä sisäistä auktoriteettiä ei ole, oppilaat käyttävät sitä hyväksi.
Ongelma on oppilaissa, ei opettajissa.
Ei missään ihmisryhmässä ole niin, että kaikkia kunnioitetaan samalla tavalla. Niitä huutajia ja hermoilijoita ei kunnioiteta eikä heitä joilla on negatiivinen asenne. Sisäinen auktoriteetti ei tarkoita mitään hirmua.
Jos opettajaa ei kunnioiteta, hänen pitää opetella toisenlaisia toimintatapoja. Siihen ei yhtään auta se, että haluaa käyttää väkivaltaa ja huutamista. Tai haukkuu nuoria.
Olin Briteissä vaihto-opiskelijana 80-luvun lopussa opettajan avustajana yhdessä yksityiskoulussa.
Fyysinen kuritus oli silloin vielä sallittua ja se toimi! Oppilaat oikeasti kunnioittivat opettajia, eikä häiriökäyttäytymistä suvaittu.
Kyllä nämä nykyajan opetusmetodit on niin nähty... ei ihme että PISA tulokset putoaa.
Olen juuri valmistunut opettajaksi enkä työn kuormittavuuden takia halua opettaa lainkaan. Tuntityöskentely on mukavaa ja jaksaisin jopa vängätä näiden hankalien teinien kanssa, vaikka keinot ovat mitä ovat. Mutta en jaksa kaikkea sitä muuta pyöritystä. Esim sitä että täytyy pitää jatkuvaa hölinäyhteyttä kodin, koulun ja muiden tahojen välillä, suunnitella näiden ongelmaoppilaiden tulevaisuutta ja sietää sitä paskakäytöstä kaiken sen muun työn ohessa.
Viihdyin paljon paremmin työssäni koulunkäynnin ohjaajana, jolloin työtehtäväni oli pelkästään yhden ongelmaoppilaan kaitseminen ja hänen tilanteidensa selvittely. Oli ihanaa, kun aikaa oli ja koko ajan sai sitten käyttää sen yhden auttamiseen. Kyseessä oli alakoululainen ja siinä koulussa kyllä rikottiin kaikkia fyysisiä koskemattomuuden rajoja. Ei sitä lasta koskaan satutettu, mutta kyllä sen kanssa paini ihan koko koulun henkilökunta. Jos ei paininut, sai turpaansa tai lapsi riehui itsensä hajalle. Yritä siinä sitten sanoa "älä viitsi potkia", kun toinen mesoaa itseään ovesta läpi sellaisella raivolla, että pelottaa sen katkaisevan oman jalkansa. Joten kyllä siitä ihan vaan napattiin kiinni, että nyt et liiku mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia oppilaita on ollut aina, ei pelkästään nyt kymmenen vuoden aikana. Olitko Ap itse lapsena aina kiltti koulussa vai kultaako aika muistot? Tuttua meininkiä jo 80- ja 90-luvuilla kouluissa, mutta silloin opettajilla oli ehkä parempi auktoriteetti ja lapset saatiin helpommin kuriin.
Meidän yläasteen luokalla oli vittumainen näsäviisas poika, jolle matikanmaikka menetti kerran hermot kunnolla. Käveli tämän pojan luo, kumartui ja tarttui olkapäistä, piti otteessaan ja armeijatyyliin karjui aivan sentin päässä naamasta varmaan pari-kolme minuuttia yhtä soittoa. En ole koskaan kuullut kenenkään huutavan niin kovaa. Siihen loppui pelleilly koko peruskoulun loppuajaksi. Ja tämä ope sattui muuten olemaan pienikokoinen nainen ja huvittuneena muistelen tapausta: miten tämä liki päätä pidempi poika pystyi menemään niin veltoksi tämän liki kuusikymppisen ja hieman kumaran "Pirkon" edessä :D
Tämä tapaus sattui 2005 ja oltiin kasilla
Elettiin vuotta 1975. Oltiin yhdeksännellä luokalla ja luokka kovin poikavoittoinen.( 20 poikaa ja 11 tyttöä)
Pojat metelöi joillakin tunneilla korvia huumaavaasi ja musiikin ope itki harva se tunti. Vieläkin säälittää se raukka. Sitten luokanvalvojamme loukkasi jalkansa ja jäi pitemmälle sairauslomalle ja siaiseksi tuli nuori ylioppilaspoika.
Luokallamme oli kovin suulas oppilas joka aikoi näyttää siaiselle kaapin paikan.
Kun siainen pyysi poikaa vastaamaan/tekemään jotakin, poika vastasi, että ime mulk-kuasi.
Siainen ei tästä hämmentynyt vaan rauhallisesti vastasi pojalle, että näytä sinä ensin mallia.
Siihen loppui pojan isottelut. Istui sen jälkeen aina ihan kiltisti tunnilla :D
Alue: Aihe vapaa
No ei kuulosta hyvältä opettajan arki koulussa. Mikähän siinäkin on, jos nykyään ei saa laittaa edes oppilaita kuriin? Tuossa menee jo lasten oikeudet liian pitkälle.