Lopetan yläasteen aineenopettajan työni jouluun, enkä enää koskaan palaa opettajaksi.

Lapsille opetetaan täysin luonnotonta sosiaalista käyttäytymistä, sellaista, että muut ihmiset ovat harmaita kiviä, joihin ei koskaan satu vaikka lapsi sanoisi tai tekisi mitä. Aikuisten kuuluisi olla jotain zombeja joille on jäänyt hymy naamalle eikä koskaan saa ainakaan suuttua tapahtui mitä hyvänsä.

Näistä lapsista tulee kasvamaan aivan hulluja aikuisia, jo nyt voi huomata työelämässä miten nuoret parikymppiset työntekijät on kauheita vetelyksiä, ei mitään oma-aloitteisuutta eivätkä kykene vastaanottamaan minkäänlaista rakentavaa palautetta ja pelkäävät ihan hitosti esim. vihaisia asiakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin aineope, joka lopettaa uransa Joulujuhliin. Sillä erotuksella, että se tulee täytenä yllätyksenä koko henkilökunnalle... laitoshuoltajia lukuunottamatta.

Minua on pompoteltu sijaisena, vaikka teen hommani täyspäiväisenä.

Tunnit alkaa AINA klo 8.15. Sitten on 2-3 tuntia taukoa ja hommelit jatkuu iltapäivällä.

Kun lomat alkaa saan kenkää ja kun koulu taas alkaa, aloitan "uutena työntekijänä". Näillä on menty jo vuosia. Työtunnit on kokoajan vähentyneet ja ensi vuoden puolella taas.

No mutta Imperiumin vastaisku tulee nyt. Syysloman vuoksi olen taas uusi työntekijä koeajalla, ilman irtisanomisaikaa.

On kiva nähdä rehtorin ilme, kun joulujuhlan päätteeksi ojennan irtisanomisilmoitukseni.

Ja jos toimintani kuulostaa veemäiseltä, niin voisin ilmoittaa lopettamiseni myös 7.1.2020 tekstiviestillä.

Voisin kertoa satoja, ellei tuhansia itseeni kohdistuneita kiusaamistilanteita, niin oppilaiden kuin työkavereidenkin taholta. Mutta antaa olla.

Kirjoita kaikki julkiseen blogiin. 

Tsemppiä, ap!

En ole lukenut kaikkea ja blahblahblah, mutta olen elänyt lapseni kautta koulumailmaa n. 7 vuotta ja ihmettelen kyllä sitä, miten vähän opettajat saavat puuttua tilanteisiin.

Pitäisi olla enemmän "tarttumapintaa".

...

Jos ei kotikasvatusta ole olemassakaan, ei ne pennut mitään tajua!

VANHEMPIEN IHMISTEN KUNNIOITUS on ihan ehdoton ykkäsasia, asia, joka pitäisi lapselle opettaa pikkuvauvasta saakka.

...

En ole uskonnollinen ("Kunnioita isääni ja äitiäsi..."), mutta (biologisia, adoptio- tmv.) vanhempia, opettajia, iältään vanhempia ihmisiä kun-ni-oi-te-taan, jos he ovat sen arvoisia.

Tarkoitan sitä, ettei esim väkivaltaista vanhempaa tarvitse kunnioittaa.

...

Ihan hullua, että nykyään opettajat ovat minnoja ja petrejä eivätkä Opettajia.

Opettajaa kutsutaan nimellä Opettaja eikä "Mirja".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajan jatkuva nalkuttaminen, valittaminen ja raivoaminen turhista asioista ovat aina oiva tapa saada vihaisia ja tottelemattomia teinejä vastaansa. Jos joku ei ota kuulokkeitansa pois, anna olla! Turhaan alat mitään showta siitä vetämään, se ei hyödytä ketään. Edessä on nuoren oma tulevaisuus ja yläasteiässä siitä voi jo alkaa itse ottamaan vastuuta. Se että pakotat jonkun kuuntelemaan tunneillasi, ei myöskään hyödytä ketään. Oppimista varten vaaditaan omaa halua, muuten se ei toimi. Itse olin lopen uupunut yläasteen jälkeen, sillä minulla oli hyvin paljon ongelmia joidenkin opettajien kanssa. Minua kohdeltiin ongelma nuorena joka "ei osaa käyttäytyä" ja jolla "ei ole tulevaisuutta". Valmistuin kuitenkin hyvin arvosanoin, käyttäytmisen arvosanana komeili tosin kutonen. Noh, lukioon menin ja yhtäkään opettajaa ei ole, kenen kanssa en olisi tullut toimeen. Ei yhtäkään! Olen kokenut kaikki mukaviksi ja arvostan heitä aivan eri tavalla. Se että valitetaan siitä että pipo on päällä kun on just tullut ovesta sisään, tai annetaan jälki-istuntoa koska on mennyt vessaan piiloon välitunnilla koska ulkona on 20 astetta pakkasta (samalla kun itse seisovat sisällä ovien takana varmistamassa että kukaan ei vaan tule sisään), aiheuttaa ihan omanlaisensa aggression näitä ihmisiä kohtaan, mikä on enemmän kuin ymmärrettävää.  Nuorilla on muutenkin vaikea vaihe elämässään meneillään, eikä se helpota että joku on jatkuvasti hengittämässä niskaan milloin mistäkin.  Nyt opiskelen aineenopettajaksi, enkä voisi olla enemmän kuin innoissani. 

Muistathan sitten opettaessasi, että yhteiset säännöt ovat kaikki kaikessa. Myös sinun on aikanaan valvottava, että oppilaat menevät ulos välitunnilla ja että he eivät käytä pipoa sisällä ja että he puhuttelevat sinua kohteliaasti. Sinun velvollisuuksiisi myös kuuluu se, että jokainen on luokassa vastaanottavainen ja pitää ne kuulokkeet pois päästä. Niille on oma aikansa, esim. kun tehdään tehtäviä, voi kuunnella musiikkia. Kun on yhteisopetuksen aika, silloin kaikki kuuntelevat. Sinun ja vain sinun velvollisuutesi on ohjata peruskoululainen oppimaan ja opiskelun pariin. Jos sinä annat sen mukulan istua siellä takki päällä kuulokkeet korvilla seuraamassa kännystä leffaa opiskelemisen sijaan, siinä on sinun pääsi vadilla. Ei sen lapsen.

Muuten olet kuin nössöisä, joka rys sii kaikki kasvattajaäidin säännöt, joilla arkea pyöritetään. Samalla teet todella pas*amaisen teon niille opettajille, jotka vaativat yhteisten sääntöjen noudattamista. Peruskoulussa kun opetellaan myös käyttäytymistä ja yhteisten sääntöjen noudattamista, ei pelkästään oppiaineita.

Opettajatkin joutuvat aika ajoin pihaan. Pakkasella käytetään kunnon talvivaatteita, idi*otit palelevat siellä nilkat paljaina. 

Kyllä, mutta tilannetaju on myös hyvä työkalu jota tulisi käyttää erityisesti ihmisten kanssa työskennellessä. Ominaisuus, joka tosin ikävä kyllä vaikuttaa puuttuvan suurimmalta osalta opettajista. Jos toinen on just tullut ovesta sisään ja kävelee käytävällä , ulkona on talvi, kello on kahdeksan aamulla ja ensimmäinen asia mitä sanot tälle nuorelle joka on just raahautunut sinne kouluun kovalla työllä, on: "pipo pois heti!", niin ei varmaan ole kovin vaikeata miettiä syytä nuoren "v#ttumaisuudelle". Jos nuori tulee luokkaan istumaan pipo päässä, voi tästä toki huomauttaa, mutta tällöin tilannehan on täysin eri. 

Olen samaa mieltä siitä, että säännöistä on hyvä pitää kiinni, mutta jotkut säännöt ovat tehty suorastaan pelkkää kiusaamista varten, eikä niissä ole mitään kasvatustieteellistä perää (tai muutakaan esim. järjestystä ylläpitävää vaikutusta). 

Empaattisuutta on myös hyvä opettaa, yksinkertaisesti toimimalla itse empaattisesti nuoria kohtaan. Kevyesti pukeutuneiden lasten pakottaminen ulos oven taakse palelemaan "koska säännöt", on kaukana empaattisesta toiminnasta, varsinkin kun opet eivät edes itse sinne ulos vaivaudu. Monien opettajien käytös on suorastaan narsistista, ja tuntuu, että suuri osa heistä saa jonkinnäköistä nautintoa nuorten komentelemisesta. Maalaisjärki ennen kaikkea (myös sääntöjä) sanon minä.  Jos haluat empatiaa nuorilta, tulee sinun itse olla empaattinen. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, halusitte tai ette. 

Aika suuri osa opettajista itse asiassa ei välitä pipoista tai ulkotakeista tai siitä, menevätkö nuoret välitunnilla ulos. Yhteisiin sääntöihin sitoutuminen koetaan kuitenkin tärkeämmäksi kuin oma henkilökohtainen näkemys käytöstavoista. Nuorten kanssa on oltava johdonmukainen. Se, että alkaa leikkiä hyvä kyttä - paha kyttä -leikkiä oppilaiden kanssa ja tekee näin pesäero muihin "ikäviin" opettajiin, kostautuu helposti myöhemmin.

Uskon, että suurin osa opettajan alalle hakeutuvista on keskimääräistä empaattisempia, mutta työskentely erityisesti yläkouluikäisten kanssa - joille eivät usein edes omat vanhemmat pärjää - voi vähitellen kyynistää.

No, minun ollessani yläasteella (tästähän ei ole kuin viitisen vuotta), niin nuo olivat juurikin ne yleisimmät tappelunaiheet. Eikä tässä edelleenkään ole kyse mistään hyvä kyttä-paha kyttä leikistä vaan muiden kohtelemisesta siten, kuten itse haluaa tulla kohdelluksi. Minulla on vielä muistikuvat yläasteelta sen verran hyvin tallessa, että tiedä mistä puhun. Myös yläasteella oli näitä empaattisia ja välittäviä opettajia, joilla silti oli auktoriteetti kohdillaan. Ihan yleinen käytäntö heidän tunneillaan oli, että hän kuuntelee joka haluaa. Muiden nuorten oppituntia ei tuhlattu yhden kuulokkeita käyttävän nuoren kasvatukseen.

Kuten sanoin, jotta ihmisen on ylipäätään mahdollista oppia, tarvitaan omaa motivaatiota ja jos sitä ei ole, niin sitä ei ole. Motivaation puute koulua kohtaan on melko hälyttävä merkki noin muutenkin, jota ei pitäisi ohittaa asettamalla jotain typeriä rangaistuksia nuorelle, jotka syövät motivaatiota entisestään. Sen sijaan nuoren kanssa kannattaa (ja tulee) näissä tapauksissa keskustella siitä miten nuori ylipäätään voi, ja yrittää keksiä ratkaisuja tilanteelle mahdollisesti kuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa yhteisvoimin. Mutta muiden nuorten opetusaikaa ei tähän käytetä. Tai itse en ainakaan aio, oli sitten "sääntöjä" vastaan tai ei. 

Yläkoulumuistoistasi on tosiaan lyhyt aika ja siksi asiat ovat varmasti tuoreessa muistissa, mutta huomioi, että tarkastelet asiaa oppilaan perspektiivistä. Opettaja ei yksinkertaisesti voi jättää oppilasta, joka ei seuraa opetusta, täysin huomiotta tunnista toiseen. Opettaja on vastuussa oppilaan oppimistuloksista, ja huoltajat etsivät herkästi vikaa opettajan toiminnasta, jos nuoren oppimistulokset heikkenevät.

Häiriökäyttäytymiseen tai opiskelun laiminlyöntiin puuttuminen voi näyttää muille oppilaille opettajien sadismilta, mutta harva aikuinen nauttii kinastelusta teinien kanssa. Opettajat pääsisivät itsekin helpommalla, jos voisi vain antaa olla, antaa oppilaalle nelonen ja lähete kuraattorille.

Totta kai opettajiksi päätyy alalle sopivia ja sopimattomia ihmisiä, ihan niin kuin kaikille muillekin aloille. Se, että opettajan persoona tai opetustyyli ei ole innostava, ei oikeuta häiriökäyttäytymiseen. Ei muillakaan elämänaloilla, kuten perheessä, harrastuksissa tai työssä, valita niitä, joiden kanssa ollaan tekemisissä, omien mieltymysten mukaan, vaan lähdetään siitä, että kaikkien kanssa on tultava toimeen ja yhteisiä sääntöjä noudatetaan.

En tiedä etkö ymmärrä lukemaasi, vai etkö vain halua ymmärtää. Se että pakotat yhden huonosti voivan nuoren kuuntelemaan oppitunnilla, ei opeta hänelle yhtään mitään (paitsi vihaa auktoriteettia kohtaan). Sen sijaan se vie mennessään oppimismahdollisuuden monelta muulta, jotka haluaisivat jopa oppia jotain. Mielestäsi siis kaikkien tulee kärsiä yhden oppilaan vuoksi? Tällöinhän arvosanat laskevat kaikilla, eikä vain sillä yhdellä. Opettajien olisi hyvä välillä tarkastella oppimista myös oppilaan näkökulmasta (ja vielä enemmän tieteen näkökannalta), mutta se on ymmärrettävästi vaikeaa kun omista kouluajoista on jo niin pitkä aika ja omia toimintamalleja ei haluta myöntää toimimattomiksi.   

Jos oppilaalla on vaikeita puutteita motivaatiossa, ainoa oikea osoite on kuraattorin vastaanotto, se nyt vaan on fakta. Ihmisellä on luontainen tarve tavoitella asioita elämässä, ja jos tämä tarve häviää on jotain pahasti pielessä. Tämänkin, sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä. 

Ei tarvitse hermostua. Ymmärrän kyllä lukemaani. Työskentelen itse lukiossa enkä puutu opiskelijoiden musiikin kuunteluun tai kännykän käyttöön. Toisen asteen opinnot ovat vapaaehtoisia ja opiskelijat tulevat opintojen aikana täysi-ikäisiksi. Lukiossa opettaja ei onneksi ole samalla tavalla vastuussa opiskelijoiden oppimistuloksista kuin peruskoulussa, jossa oppilailla on oppivelvollisuus.

Opettajat ovat täysin tietoisia siitä, että muut kärsivät, jos opettaja joutuu suuntaamaan ison osan huomiosta yhdelle tai parille oppilaalle. Opettajat ymmärtävät myös sen, että ketään ei voi pakottaa oppimaan. Taustalla tässä ei olekaan se, mitä opettajat haluavat tai eivät halua tehdä, vaan se, mikä on heidän velvollisuutensa. Jos opettaja laiminlöisi velvollisuutensa puuttua vaikkapa mainittuun kuulokkeiden käyttöön, voidaan opettajaa syyttää virkavelvollisuuden laiminlyönnistä, jos oppilaan oppimistulokset musiikin kuuntelun seurauksena kärsivät. Mahdollisessa valitustilanteessa opettajan on pystyttävä osoittamaan, että nuorta on ohjeistettu ottamaan kuulokkeet pois. Aika suuri osa työstä on itse asiassa varmistelua siitä, että varmasti toimii ohjeiden mukaan.

Kuulokkeen pois ottamista voi pyytää kerran tai pari oppitunnin alussa, mutta koko oppituntia ei sille tarvitse pyhittää, jos oppilasta ei kiinnosta totella kuulemaansa. Tämä ei ole virkavelvollisuuden laiminlyöntiä millään tapaa, varsinkaan jos motivaatio-ongelmien kanssa painiva nuori ohjataan opettajan toimesta avun piiriin, kuten olen kirjoittanu että tekisin, useampaan otteeseen. Missään vaiheessa en ole sanonut, että laiminlöisin kyseisten oppilaiden oppimisvelvollisuuden kokonaan, vaan pyrkisin ratkaisemaan ongelman selvittämällä mistä on kyse (mutta en pakottamalla ja jankuttamalla juuri siinä hetkessä kun häiriökäyttäytymistä esiintyy) jotta oppilas tulevaisuudessa oikeasti voisi oppiakin jotain, ja ihan omasta halusta. Et siis kuitenkaan tainnut ymmärtää. Lienee parasta jättää keskustelu tähän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajan jatkuva nalkuttaminen, valittaminen ja raivoaminen turhista asioista ovat aina oiva tapa saada vihaisia ja tottelemattomia teinejä vastaansa. Jos joku ei ota kuulokkeitansa pois, anna olla! Turhaan alat mitään showta siitä vetämään, se ei hyödytä ketään. Edessä on nuoren oma tulevaisuus ja yläasteiässä siitä voi jo alkaa itse ottamaan vastuuta. Se että pakotat jonkun kuuntelemaan tunneillasi, ei myöskään hyödytä ketään. Oppimista varten vaaditaan omaa halua, muuten se ei toimi. Itse olin lopen uupunut yläasteen jälkeen, sillä minulla oli hyvin paljon ongelmia joidenkin opettajien kanssa. Minua kohdeltiin ongelma nuorena joka "ei osaa käyttäytyä" ja jolla "ei ole tulevaisuutta". Valmistuin kuitenkin hyvin arvosanoin, käyttäytmisen arvosanana komeili tosin kutonen. Noh, lukioon menin ja yhtäkään opettajaa ei ole, kenen kanssa en olisi tullut toimeen. Ei yhtäkään! Olen kokenut kaikki mukaviksi ja arvostan heitä aivan eri tavalla. Se että valitetaan siitä että pipo on päällä kun on just tullut ovesta sisään, tai annetaan jälki-istuntoa koska on mennyt vessaan piiloon välitunnilla koska ulkona on 20 astetta pakkasta (samalla kun itse seisovat sisällä ovien takana varmistamassa että kukaan ei vaan tule sisään), aiheuttaa ihan omanlaisensa aggression näitä ihmisiä kohtaan, mikä on enemmän kuin ymmärrettävää.  Nuorilla on muutenkin vaikea vaihe elämässään meneillään, eikä se helpota että joku on jatkuvasti hengittämässä niskaan milloin mistäkin.  Nyt opiskelen aineenopettajaksi, enkä voisi olla enemmän kuin innoissani. 

Muistathan sitten opettaessasi, että yhteiset säännöt ovat kaikki kaikessa. Myös sinun on aikanaan valvottava, että oppilaat menevät ulos välitunnilla ja että he eivät käytä pipoa sisällä ja että he puhuttelevat sinua kohteliaasti. Sinun velvollisuuksiisi myös kuuluu se, että jokainen on luokassa vastaanottavainen ja pitää ne kuulokkeet pois päästä. Niille on oma aikansa, esim. kun tehdään tehtäviä, voi kuunnella musiikkia. Kun on yhteisopetuksen aika, silloin kaikki kuuntelevat. Sinun ja vain sinun velvollisuutesi on ohjata peruskoululainen oppimaan ja opiskelun pariin. Jos sinä annat sen mukulan istua siellä takki päällä kuulokkeet korvilla seuraamassa kännystä leffaa opiskelemisen sijaan, siinä on sinun pääsi vadilla. Ei sen lapsen.

Muuten olet kuin nössöisä, joka rys sii kaikki kasvattajaäidin säännöt, joilla arkea pyöritetään. Samalla teet todella pas*amaisen teon niille opettajille, jotka vaativat yhteisten sääntöjen noudattamista. Peruskoulussa kun opetellaan myös käyttäytymistä ja yhteisten sääntöjen noudattamista, ei pelkästään oppiaineita.

Opettajatkin joutuvat aika ajoin pihaan. Pakkasella käytetään kunnon talvivaatteita, idi*otit palelevat siellä nilkat paljaina. 

Kyllä, mutta tilannetaju on myös hyvä työkalu jota tulisi käyttää erityisesti ihmisten kanssa työskennellessä. Ominaisuus, joka tosin ikävä kyllä vaikuttaa puuttuvan suurimmalta osalta opettajista. Jos toinen on just tullut ovesta sisään ja kävelee käytävällä , ulkona on talvi, kello on kahdeksan aamulla ja ensimmäinen asia mitä sanot tälle nuorelle joka on just raahautunut sinne kouluun kovalla työllä, on: "pipo pois heti!", niin ei varmaan ole kovin vaikeata miettiä syytä nuoren "v#ttumaisuudelle". Jos nuori tulee luokkaan istumaan pipo päässä, voi tästä toki huomauttaa, mutta tällöin tilannehan on täysin eri. 

Olen samaa mieltä siitä, että säännöistä on hyvä pitää kiinni, mutta jotkut säännöt ovat tehty suorastaan pelkkää kiusaamista varten, eikä niissä ole mitään kasvatustieteellistä perää (tai muutakaan esim. järjestystä ylläpitävää vaikutusta). 

Empaattisuutta on myös hyvä opettaa, yksinkertaisesti toimimalla itse empaattisesti nuoria kohtaan. Kevyesti pukeutuneiden lasten pakottaminen ulos oven taakse palelemaan "koska säännöt", on kaukana empaattisesta toiminnasta, varsinkin kun opet eivät edes itse sinne ulos vaivaudu. Monien opettajien käytös on suorastaan narsistista, ja tuntuu, että suuri osa heistä saa jonkinnäköistä nautintoa nuorten komentelemisesta. Maalaisjärki ennen kaikkea (myös sääntöjä) sanon minä.  Jos haluat empatiaa nuorilta, tulee sinun itse olla empaattinen. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, halusitte tai ette. 

Aika suuri osa opettajista itse asiassa ei välitä pipoista tai ulkotakeista tai siitä, menevätkö nuoret välitunnilla ulos. Yhteisiin sääntöihin sitoutuminen koetaan kuitenkin tärkeämmäksi kuin oma henkilökohtainen näkemys käytöstavoista. Nuorten kanssa on oltava johdonmukainen. Se, että alkaa leikkiä hyvä kyttä - paha kyttä -leikkiä oppilaiden kanssa ja tekee näin pesäero muihin "ikäviin" opettajiin, kostautuu helposti myöhemmin.

Uskon, että suurin osa opettajan alalle hakeutuvista on keskimääräistä empaattisempia, mutta työskentely erityisesti yläkouluikäisten kanssa - joille eivät usein edes omat vanhemmat pärjää - voi vähitellen kyynistää.

No, minun ollessani yläasteella (tästähän ei ole kuin viitisen vuotta), niin nuo olivat juurikin ne yleisimmät tappelunaiheet. Eikä tässä edelleenkään ole kyse mistään hyvä kyttä-paha kyttä leikistä vaan muiden kohtelemisesta siten, kuten itse haluaa tulla kohdelluksi. Minulla on vielä muistikuvat yläasteelta sen verran hyvin tallessa, että tiedä mistä puhun. Myös yläasteella oli näitä empaattisia ja välittäviä opettajia, joilla silti oli auktoriteetti kohdillaan. Ihan yleinen käytäntö heidän tunneillaan oli, että hän kuuntelee joka haluaa. Muiden nuorten oppituntia ei tuhlattu yhden kuulokkeita käyttävän nuoren kasvatukseen.

Kuten sanoin, jotta ihmisen on ylipäätään mahdollista oppia, tarvitaan omaa motivaatiota ja jos sitä ei ole, niin sitä ei ole. Motivaation puute koulua kohtaan on melko hälyttävä merkki noin muutenkin, jota ei pitäisi ohittaa asettamalla jotain typeriä rangaistuksia nuorelle, jotka syövät motivaatiota entisestään. Sen sijaan nuoren kanssa kannattaa (ja tulee) näissä tapauksissa keskustella siitä miten nuori ylipäätään voi, ja yrittää keksiä ratkaisuja tilanteelle mahdollisesti kuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa yhteisvoimin. Mutta muiden nuorten opetusaikaa ei tähän käytetä. Tai itse en ainakaan aio, oli sitten "sääntöjä" vastaan tai ei. 

Yläkoulumuistoistasi on tosiaan lyhyt aika ja siksi asiat ovat varmasti tuoreessa muistissa, mutta huomioi, että tarkastelet asiaa oppilaan perspektiivistä. Opettaja ei yksinkertaisesti voi jättää oppilasta, joka ei seuraa opetusta, täysin huomiotta tunnista toiseen. Opettaja on vastuussa oppilaan oppimistuloksista, ja huoltajat etsivät herkästi vikaa opettajan toiminnasta, jos nuoren oppimistulokset heikkenevät.

Häiriökäyttäytymiseen tai opiskelun laiminlyöntiin puuttuminen voi näyttää muille oppilaille opettajien sadismilta, mutta harva aikuinen nauttii kinastelusta teinien kanssa. Opettajat pääsisivät itsekin helpommalla, jos voisi vain antaa olla, antaa oppilaalle nelonen ja lähete kuraattorille.

Totta kai opettajiksi päätyy alalle sopivia ja sopimattomia ihmisiä, ihan niin kuin kaikille muillekin aloille. Se, että opettajan persoona tai opetustyyli ei ole innostava, ei oikeuta häiriökäyttäytymiseen. Ei muillakaan elämänaloilla, kuten perheessä, harrastuksissa tai työssä, valita niitä, joiden kanssa ollaan tekemisissä, omien mieltymysten mukaan, vaan lähdetään siitä, että kaikkien kanssa on tultava toimeen ja yhteisiä sääntöjä noudatetaan.

En tiedä etkö ymmärrä lukemaasi, vai etkö vain halua ymmärtää. Se että pakotat yhden huonosti voivan nuoren kuuntelemaan oppitunnilla, ei opeta hänelle yhtään mitään (paitsi vihaa auktoriteettia kohtaan). Sen sijaan se vie mennessään oppimismahdollisuuden monelta muulta, jotka haluaisivat jopa oppia jotain. Mielestäsi siis kaikkien tulee kärsiä yhden oppilaan vuoksi? Tällöinhän arvosanat laskevat kaikilla, eikä vain sillä yhdellä. Opettajien olisi hyvä välillä tarkastella oppimista myös oppilaan näkökulmasta (ja vielä enemmän tieteen näkökannalta), mutta se on ymmärrettävästi vaikeaa kun omista kouluajoista on jo niin pitkä aika ja omia toimintamalleja ei haluta myöntää toimimattomiksi.   

Jos oppilaalla on vaikeita puutteita motivaatiossa, ainoa oikea osoite on kuraattorin vastaanotto, se nyt vaan on fakta. Ihmisellä on luontainen tarve tavoitella asioita elämässä, ja jos tämä tarve häviää on jotain pahasti pielessä. Tämänkin, sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä. 

Ei tarvitse hermostua. Ymmärrän kyllä lukemaani. Työskentelen itse lukiossa enkä puutu opiskelijoiden musiikin kuunteluun tai kännykän käyttöön. Toisen asteen opinnot ovat vapaaehtoisia ja opiskelijat tulevat opintojen aikana täysi-ikäisiksi. Lukiossa opettaja ei onneksi ole samalla tavalla vastuussa opiskelijoiden oppimistuloksista kuin peruskoulussa, jossa oppilailla on oppivelvollisuus.

Opettajat ovat täysin tietoisia siitä, että muut kärsivät, jos opettaja joutuu suuntaamaan ison osan huomiosta yhdelle tai parille oppilaalle. Opettajat ymmärtävät myös sen, että ketään ei voi pakottaa oppimaan. Taustalla tässä ei olekaan se, mitä opettajat haluavat tai eivät halua tehdä, vaan se, mikä on heidän velvollisuutensa. Jos opettaja laiminlöisi velvollisuutensa puuttua vaikkapa mainittuun kuulokkeiden käyttöön, voidaan opettajaa syyttää virkavelvollisuuden laiminlyönnistä, jos oppilaan oppimistulokset musiikin kuuntelun seurauksena kärsivät. Mahdollisessa valitustilanteessa opettajan on pystyttävä osoittamaan, että nuorta on ohjeistettu ottamaan kuulokkeet pois. Aika suuri osa työstä on itse asiassa varmistelua siitä, että varmasti toimii ohjeiden mukaan.

Kuulokkeen pois ottamista voi pyytää kerran tai pari oppitunnin alussa, mutta koko oppituntia ei sille tarvitse pyhittää, jos oppilasta ei kiinnosta totella kuulemaansa. Tämä ei ole virkavelvollisuuden laiminlyöntiä millään tapaa, varsinkaan jos motivaatio-ongelmien kanssa painiva nuori ohjataan opettajan toimesta avun piiriin, kuten olen kirjoittanu että tekisin, useampaan otteeseen. Missään vaiheessa en ole sanonut, että laiminlöisin kyseisten oppilaiden oppimisvelvollisuuden kokonaan, vaan pyrkisin ratkaisemaan ongelman selvittämällä mistä on kyse (mutta en pakottamalla ja jankuttamalla juuri siinä hetkessä kun häiriökäyttäytymistä esiintyy) jotta oppilas tulevaisuudessa oikeasti voisi oppiakin jotain, ja ihan omasta halusta. Et siis kuitenkaan tainnut ymmärtää. Lienee parasta jättää keskustelu tähän. 

Kauniisti muoltoiltu, mutta totuus on se, että jos ei ole kotikasvatusta, ei ole opettajan harteilla pentujen perustaitojen harjaannuttaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajan jatkuva nalkuttaminen, valittaminen ja raivoaminen turhista asioista ovat aina oiva tapa saada vihaisia ja tottelemattomia teinejä vastaansa. Jos joku ei ota kuulokkeitansa pois, anna olla! Turhaan alat mitään showta siitä vetämään, se ei hyödytä ketään. Edessä on nuoren oma tulevaisuus ja yläasteiässä siitä voi jo alkaa itse ottamaan vastuuta. Se että pakotat jonkun kuuntelemaan tunneillasi, ei myöskään hyödytä ketään. Oppimista varten vaaditaan omaa halua, muuten se ei toimi. Itse olin lopen uupunut yläasteen jälkeen, sillä minulla oli hyvin paljon ongelmia joidenkin opettajien kanssa. Minua kohdeltiin ongelma nuorena joka "ei osaa käyttäytyä" ja jolla "ei ole tulevaisuutta". Valmistuin kuitenkin hyvin arvosanoin, käyttäytmisen arvosanana komeili tosin kutonen. Noh, lukioon menin ja yhtäkään opettajaa ei ole, kenen kanssa en olisi tullut toimeen. Ei yhtäkään! Olen kokenut kaikki mukaviksi ja arvostan heitä aivan eri tavalla. Se että valitetaan siitä että pipo on päällä kun on just tullut ovesta sisään, tai annetaan jälki-istuntoa koska on mennyt vessaan piiloon välitunnilla koska ulkona on 20 astetta pakkasta (samalla kun itse seisovat sisällä ovien takana varmistamassa että kukaan ei vaan tule sisään), aiheuttaa ihan omanlaisensa aggression näitä ihmisiä kohtaan, mikä on enemmän kuin ymmärrettävää.  Nuorilla on muutenkin vaikea vaihe elämässään meneillään, eikä se helpota että joku on jatkuvasti hengittämässä niskaan milloin mistäkin.  Nyt opiskelen aineenopettajaksi, enkä voisi olla enemmän kuin innoissani. 

Muistathan sitten opettaessasi, että yhteiset säännöt ovat kaikki kaikessa. Myös sinun on aikanaan valvottava, että oppilaat menevät ulos välitunnilla ja että he eivät käytä pipoa sisällä ja että he puhuttelevat sinua kohteliaasti. Sinun velvollisuuksiisi myös kuuluu se, että jokainen on luokassa vastaanottavainen ja pitää ne kuulokkeet pois päästä. Niille on oma aikansa, esim. kun tehdään tehtäviä, voi kuunnella musiikkia. Kun on yhteisopetuksen aika, silloin kaikki kuuntelevat. Sinun ja vain sinun velvollisuutesi on ohjata peruskoululainen oppimaan ja opiskelun pariin. Jos sinä annat sen mukulan istua siellä takki päällä kuulokkeet korvilla seuraamassa kännystä leffaa opiskelemisen sijaan, siinä on sinun pääsi vadilla. Ei sen lapsen.

Muuten olet kuin nössöisä, joka rys sii kaikki kasvattajaäidin säännöt, joilla arkea pyöritetään. Samalla teet todella pas*amaisen teon niille opettajille, jotka vaativat yhteisten sääntöjen noudattamista. Peruskoulussa kun opetellaan myös käyttäytymistä ja yhteisten sääntöjen noudattamista, ei pelkästään oppiaineita.

Opettajatkin joutuvat aika ajoin pihaan. Pakkasella käytetään kunnon talvivaatteita, idi*otit palelevat siellä nilkat paljaina. 

Kyllä, mutta tilannetaju on myös hyvä työkalu jota tulisi käyttää erityisesti ihmisten kanssa työskennellessä. Ominaisuus, joka tosin ikävä kyllä vaikuttaa puuttuvan suurimmalta osalta opettajista. Jos toinen on just tullut ovesta sisään ja kävelee käytävällä , ulkona on talvi, kello on kahdeksan aamulla ja ensimmäinen asia mitä sanot tälle nuorelle joka on just raahautunut sinne kouluun kovalla työllä, on: "pipo pois heti!", niin ei varmaan ole kovin vaikeata miettiä syytä nuoren "v#ttumaisuudelle". Jos nuori tulee luokkaan istumaan pipo päässä, voi tästä toki huomauttaa, mutta tällöin tilannehan on täysin eri. 

Olen samaa mieltä siitä, että säännöistä on hyvä pitää kiinni, mutta jotkut säännöt ovat tehty suorastaan pelkkää kiusaamista varten, eikä niissä ole mitään kasvatustieteellistä perää (tai muutakaan esim. järjestystä ylläpitävää vaikutusta). 

Empaattisuutta on myös hyvä opettaa, yksinkertaisesti toimimalla itse empaattisesti nuoria kohtaan. Kevyesti pukeutuneiden lasten pakottaminen ulos oven taakse palelemaan "koska säännöt", on kaukana empaattisesta toiminnasta, varsinkin kun opet eivät edes itse sinne ulos vaivaudu. Monien opettajien käytös on suorastaan narsistista, ja tuntuu, että suuri osa heistä saa jonkinnäköistä nautintoa nuorten komentelemisesta. Maalaisjärki ennen kaikkea (myös sääntöjä) sanon minä.  Jos haluat empatiaa nuorilta, tulee sinun itse olla empaattinen. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, halusitte tai ette. 

Aika suuri osa opettajista itse asiassa ei välitä pipoista tai ulkotakeista tai siitä, menevätkö nuoret välitunnilla ulos. Yhteisiin sääntöihin sitoutuminen koetaan kuitenkin tärkeämmäksi kuin oma henkilökohtainen näkemys käytöstavoista. Nuorten kanssa on oltava johdonmukainen. Se, että alkaa leikkiä hyvä kyttä - paha kyttä -leikkiä oppilaiden kanssa ja tekee näin pesäero muihin "ikäviin" opettajiin, kostautuu helposti myöhemmin.

Uskon, että suurin osa opettajan alalle hakeutuvista on keskimääräistä empaattisempia, mutta työskentely erityisesti yläkouluikäisten kanssa - joille eivät usein edes omat vanhemmat pärjää - voi vähitellen kyynistää.

No, minun ollessani yläasteella (tästähän ei ole kuin viitisen vuotta), niin nuo olivat juurikin ne yleisimmät tappelunaiheet. Eikä tässä edelleenkään ole kyse mistään hyvä kyttä-paha kyttä leikistä vaan muiden kohtelemisesta siten, kuten itse haluaa tulla kohdelluksi. Minulla on vielä muistikuvat yläasteelta sen verran hyvin tallessa, että tiedä mistä puhun. Myös yläasteella oli näitä empaattisia ja välittäviä opettajia, joilla silti oli auktoriteetti kohdillaan. Ihan yleinen käytäntö heidän tunneillaan oli, että hän kuuntelee joka haluaa. Muiden nuorten oppituntia ei tuhlattu yhden kuulokkeita käyttävän nuoren kasvatukseen.

Kuten sanoin, jotta ihmisen on ylipäätään mahdollista oppia, tarvitaan omaa motivaatiota ja jos sitä ei ole, niin sitä ei ole. Motivaation puute koulua kohtaan on melko hälyttävä merkki noin muutenkin, jota ei pitäisi ohittaa asettamalla jotain typeriä rangaistuksia nuorelle, jotka syövät motivaatiota entisestään. Sen sijaan nuoren kanssa kannattaa (ja tulee) näissä tapauksissa keskustella siitä miten nuori ylipäätään voi, ja yrittää keksiä ratkaisuja tilanteelle mahdollisesti kuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa yhteisvoimin. Mutta muiden nuorten opetusaikaa ei tähän käytetä. Tai itse en ainakaan aio, oli sitten "sääntöjä" vastaan tai ei. 

Yläkoulumuistoistasi on tosiaan lyhyt aika ja siksi asiat ovat varmasti tuoreessa muistissa, mutta huomioi, että tarkastelet asiaa oppilaan perspektiivistä. Opettaja ei yksinkertaisesti voi jättää oppilasta, joka ei seuraa opetusta, täysin huomiotta tunnista toiseen. Opettaja on vastuussa oppilaan oppimistuloksista, ja huoltajat etsivät herkästi vikaa opettajan toiminnasta, jos nuoren oppimistulokset heikkenevät.

Häiriökäyttäytymiseen tai opiskelun laiminlyöntiin puuttuminen voi näyttää muille oppilaille opettajien sadismilta, mutta harva aikuinen nauttii kinastelusta teinien kanssa. Opettajat pääsisivät itsekin helpommalla, jos voisi vain antaa olla, antaa oppilaalle nelonen ja lähete kuraattorille.

Totta kai opettajiksi päätyy alalle sopivia ja sopimattomia ihmisiä, ihan niin kuin kaikille muillekin aloille. Se, että opettajan persoona tai opetustyyli ei ole innostava, ei oikeuta häiriökäyttäytymiseen. Ei muillakaan elämänaloilla, kuten perheessä, harrastuksissa tai työssä, valita niitä, joiden kanssa ollaan tekemisissä, omien mieltymysten mukaan, vaan lähdetään siitä, että kaikkien kanssa on tultava toimeen ja yhteisiä sääntöjä noudatetaan.

En tiedä etkö ymmärrä lukemaasi, vai etkö vain halua ymmärtää. Se että pakotat yhden huonosti voivan nuoren kuuntelemaan oppitunnilla, ei opeta hänelle yhtään mitään (paitsi vihaa auktoriteettia kohtaan). Sen sijaan se vie mennessään oppimismahdollisuuden monelta muulta, jotka haluaisivat jopa oppia jotain. Mielestäsi siis kaikkien tulee kärsiä yhden oppilaan vuoksi? Tällöinhän arvosanat laskevat kaikilla, eikä vain sillä yhdellä. Opettajien olisi hyvä välillä tarkastella oppimista myös oppilaan näkökulmasta (ja vielä enemmän tieteen näkökannalta), mutta se on ymmärrettävästi vaikeaa kun omista kouluajoista on jo niin pitkä aika ja omia toimintamalleja ei haluta myöntää toimimattomiksi.   

Jos oppilaalla on vaikeita puutteita motivaatiossa, ainoa oikea osoite on kuraattorin vastaanotto, se nyt vaan on fakta. Ihmisellä on luontainen tarve tavoitella asioita elämässä, ja jos tämä tarve häviää on jotain pahasti pielessä. Tämänkin, sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä. 

Ei tarvitse hermostua. Ymmärrän kyllä lukemaani. Työskentelen itse lukiossa enkä puutu opiskelijoiden musiikin kuunteluun tai kännykän käyttöön. Toisen asteen opinnot ovat vapaaehtoisia ja opiskelijat tulevat opintojen aikana täysi-ikäisiksi. Lukiossa opettaja ei onneksi ole samalla tavalla vastuussa opiskelijoiden oppimistuloksista kuin peruskoulussa, jossa oppilailla on oppivelvollisuus.

Opettajat ovat täysin tietoisia siitä, että muut kärsivät, jos opettaja joutuu suuntaamaan ison osan huomiosta yhdelle tai parille oppilaalle. Opettajat ymmärtävät myös sen, että ketään ei voi pakottaa oppimaan. Taustalla tässä ei olekaan se, mitä opettajat haluavat tai eivät halua tehdä, vaan se, mikä on heidän velvollisuutensa. Jos opettaja laiminlöisi velvollisuutensa puuttua vaikkapa mainittuun kuulokkeiden käyttöön, voidaan opettajaa syyttää virkavelvollisuuden laiminlyönnistä, jos oppilaan oppimistulokset musiikin kuuntelun seurauksena kärsivät. Mahdollisessa valitustilanteessa opettajan on pystyttävä osoittamaan, että nuorta on ohjeistettu ottamaan kuulokkeet pois. Aika suuri osa työstä on itse asiassa varmistelua siitä, että varmasti toimii ohjeiden mukaan.

Kuulokkeen pois ottamista voi pyytää kerran tai pari oppitunnin alussa, mutta koko oppituntia ei sille tarvitse pyhittää, jos oppilasta ei kiinnosta totella kuulemaansa. Tämä ei ole virkavelvollisuuden laiminlyöntiä millään tapaa, varsinkaan jos motivaatio-ongelmien kanssa painiva nuori ohjataan opettajan toimesta avun piiriin, kuten olen kirjoittanu että tekisin, useampaan otteeseen. Missään vaiheessa en ole sanonut, että laiminlöisin kyseisten oppilaiden oppimisvelvollisuuden kokonaan, vaan pyrkisin ratkaisemaan ongelman selvittämällä mistä on kyse (mutta en pakottamalla ja jankuttamalla juuri siinä hetkessä kun häiriökäyttäytymistä esiintyy) jotta oppilas tulevaisuudessa oikeasti voisi oppiakin jotain, ja ihan omasta halusta. Et siis kuitenkaan tainnut ymmärtää. Lienee parasta jättää keskustelu tähän. 

Tuskin tällaista koko tuntia kestävää kuulokkeista rähjäämistä yleisesti harrastetaankaan. Alalle sopimattomat opettajat, ne, jotka raivostuvat kohtuuttomasti siitä kuulokkeiden käytöstä ja joilta tilannetaju puuttuu, tuskin muuttavat käytöstään sillä, että opettajaopiskelija nettipalstalla kertoo, kuinka heidän kannattaisi työtään tehdä.

Pärjään itse hyvin työssäni ja nautin siitä, mutta olen vuosien aikana oppinut ymmärtämään, että ei niistä kollegoista, joiden ratkaisuja itsekin ihmettelen ja joista jatkuvasti kuulee ikäviä asioita opiskelijoilta, eroonkaan pääse. On yhteisön etu, että aikuisilla on yhteinen linja. Kollegoita ei koskaan pidä mustamaalata oppilaiden kuullen, vaikka olisikin salaa samaa mieltä näiden kanssa.

Olen käynyt tutustumassa useisiin kouluihin ympäri maailman ja jutellut opettajien kanssa. Suomi on ainoita paikkoja missä oppilaat voi toimia näin. Aasiassa oppilaat käyttäytyvät todella hyvin. Eikä tarvi mennä kuin Viroon niin on jo ihan erinäköistä toimintaa. Suomessa yksilönoikeudet ovat menneet liian pitkälle mitä tulee lapsiin ja nuoriin. Syy on suomalaisen yhteiskunnan uusissa rakenteissa, ei lapsissa ja nuorissa. He tarvitsevat rajoja ja sääntöjä oppiakseen, sekä seuraamuksia huonosta käytöksestä. Rajat on rakkautta!

Ei käy kateeksi aineenopeja. Itse en jaksaisi. Onneksi olen erityisopettaja yläkoulussa. Ja kyllä, työkuormani on mahdoton, olen todennäköisesti paljon isommassa kuormassa kuin aineenopet, mutta samalla työni antaa minulle mahdollisuuksia toimia "helpomman kautta". Minulle heitellään heikkojen lisäksi häiriköt ja ilkiöt. Pärjään, koska minulla on kuitenkin pienemmät ryhmät ja joustomahdollisuuksia. Häiriköt saan "kuriin" sillä, että he syövät kädestäni. Olen ns. mahtava tyyppi, jolle halutaan olla mieliksi ja pelko aurinkopaikan menettämisestä rajoittaa käytöstä. Olen tehnyt selväksi, ettei ole asiaa luokkaani, jos ei ole mun makuni mukaan. Muuten saa olla vapaasti, saa hoivaa ja hellimistä sekä ymmärrystä. Sen hinta on se, että kun vaadin jotain, pitää toimia kanssa ja joka tunti on opintojen edettävä. Enkä siedä minkäänlaista huonoa käytöstä itseäni kohtaan. Pahimmatkin jullikat pyytää nöyrästi anteeksi useamman kerran ennen kuin suostun leppymään, jos menevät rajan yli. Haistattelua en ole saanut vielä kertaakaan. Eräs oppilas kuvasi kerran, että "oot ainoa opettaja, joka puhuu oppilaille kuin ihminen". Niin, se on mahdollista pienempien ryhmien kanssa. Isossa ryhmässä on pakko painaa ja tarjota niille kympin oppilaillekin riittävästi opetusta. Mun tavoitteet on muualla: perusasioiden oppiminen, koulunkäyntimotivaation säilytys, itsetunnon tukeminen, asenteen yhteiskuntaa kohtaan tukeminen jne.

En koskaan alkaisi opettajaksi. Jo kaupoissa, kirjastoissa  ym. näkee kuinka vanhemmilla on kasvatus täysin hukassa ja lapset/nuoret käyttäytyvät aivan miten tahtovat. Nykyään kun opettaja ei saa edes koskea oppilaisiin, kurinpito on täysin mahdotonta. Opinnoissani on mahdollisuus pätevöityä opettajan toimeen, mutta sitä optiota en todellakaan aio käyttää! Ei ikinä!

On se ihme ja kumma, että meistä herran kurissa ja nuhteessa kasvaneista ei ole tullut tämän hullumpia vaikka mistään itsemääräyksistä tai fyysisestä koskemattomuudesta ei kannattanut inahtaakaan ennenkuin tienasi oman leipänsä. Hirvittää oikeasti mihin tämä maailma menee kun nämä rajattomat kuolemattomat villi ihmiset alkavat pyörittää tätä maailmaa. Sitäkin olen ihmetellyt,että mt diagnoosien nouseva määrä korreloi suoraan tämän rajattoman kasvatuksen kanssa, mutta jokuhan se on kai tutkinut tämän nyky tavan hyväksi .

Itse ottaisin kasvatus metodit luonnosta: ei turhaa kieltämistä tai neuvottelua jos menee persiilleen niin nopea korjaus niin monta kertaa että menee jakeluun niin kuin esim koira emo opettaa pentujaan.

Ongelma on siinä, että nykylapset kasvaa vanhempiensa keskiössä, pienissä perheissä. Ovat tottuneet henkilökohtaiseen huomioon, neuvotteluun käskyistä ja paapomiseen ikävissä tilanteissa. Se on vain fakta, minäkin opettajana kasvatan lapsiani ihan samalla tavalla. Me opettajat emme voi muuttaa yhteiskuntaa ja kehitystä, me voimme vain yrittää sopeutua siihen. Ei ole vaihtoehtoja.

Kääntöpuolena nämä nuoret ovat keskustelutaitoisia, halukkaita kontaktiin aikuisen kanssa ja kouluissa ei paljon nykyään vilahtele stilettejä kuten takavuosina.

Oikeasti ratkaisu olisi pienet opetusryhmät. Sellaiset, joissa kukin lapsi saa sitä huomiota ja ohjausta tarpeeksi. Tommoinen 10-12 oppilasta olisi maksimi. Ei taida vaan kuntien rahat riittää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lomat eivät myöskään ole sen pidempiä kuin muillakaan, koska opet palaa koululle jo ennen oppilaiden loman päättymistä suunnitellakseen seuraavaa lukukautta.

Tämä menee jo vähän härskiksi väitteeksi. Opettajilla lomaa 10 vkoa kesällä, syys- ja hiihtoloma sekä 2 viikkoa jouluna = 14 vkoa. Yksityissektorilla 4+1 viikkoa.

Jos siis opettajat käyttävät ”ylimääräisen” lomansa suunnitteluun niin luulisi 9 viikon aktiivisella suunnittelulla saada aika hyvin valmiiksi koko vuoden tunnit.

Vierailija kirjoitti:

On se ihme ja kumma, että meistä herran kurissa ja nuhteessa kasvaneista ei ole tullut tämän hullumpia vaikka mistään itsemääräyksistä tai fyysisestä koskemattomuudesta ei kannattanut inahtaakaan ennenkuin tienasi oman leipänsä. Hirvittää oikeasti mihin tämä maailma menee kun nämä rajattomat kuolemattomat villi ihmiset alkavat pyörittää tätä maailmaa. Sitäkin olen ihmetellyt,että mt diagnoosien nouseva määrä korreloi suoraan tämän rajattoman kasvatuksen kanssa, mutta jokuhan se on kai tutkinut tämän nyky tavan hyväksi .

Itse ottaisin kasvatus metodit luonnosta: ei turhaa kieltämistä tai neuvottelua jos menee persiilleen niin nopea korjaus niin monta kertaa että menee jakeluun niin kuin esim koira emo opettaa pentujaan.

Klassikko! Aina ja kaikkina aikoina tietyntyyppiset ihmiset on päivitelleet tätä samaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja lisään vielä: kun tällainen tilanne tulee, ympäriltä kaivetaan parikymmentä kännykkää kuvaamaan tilannetta. Ei ole varaa menettää hermojaan, koska muuten on iltapäivälehtien lööpeissä hirviöopettajana omalla nimellä ja kuvalla.

ap

Voiko oppilaita kuvata?

Mutta oletteko koskaan venytelleet anuslihastanne ja sen jälkeen kuvanneet flatulenssianne hd-kameralla?

Asiallinen jännämiäs kirjoitti:

Mutta oletteko koskaan venytelleet anuslihastanne ja sen jälkeen kuvanneet flatulenssianne hd-kameralla?

Tsori, väärä keskustelu

Minä olen luokanopettaja alakoulussa kuudennelle luokalla. Olen tiukka opettaja ja pidän kovaa kuria, mutta toisaalta kuraattorin tekemien tutkimusten mukaan 100% oppilaistani tuntee olonsa luokassani turvalliseksi. Työrauha tunneilla on enimmäkseen hyvä, joskin joudun siitä toisinaan muistuttamaan. Pyrin olemaan reilu. Oppitunneillani opiskellaan oikeasti.

Saan jatkuvasti ikävää palautetta pienistä asioista, kuten esimerkiksi siitä, että lähetän Wilma-viestejä "huonoon aikaan", tai vaikkapa siitä, kun käskin oppilasta sulkemaan kännykkänsä sen sijaan, että olisin antanut hänen vastata kesken oppituntia saapuneeseen tekstiviestiin (jonka lähettäjäksi paljastui isä). Yksi äiti kävi valittamassa esimiehelleni, kun käytimme ympäristötiedon projektissa muovipillejä - olen epäonnistunut opettaja, kun en opeta lapsille vihreitä arvoja, vaan käytän muovista kertakäyttötavaraa. Minua on myös syytetty siitä, että lapsi ei ole tehnyt läksyjä, koska vanhemman mielestä minun olisi pitänyt valvoa, että kuudesluokkalainen merkitsee läksyn ja pakkaa kirjat reppuunsa.

Työni rasittavin puoli ovat vanhemmat, jotka tuntuvat oikein etsivän työstäni ja minusta persoonana valitettavaa. Syksyn aikana useampi vanhempi on käyttäytynyt minua kohtaan asiattomasti mm. sillä perusteella, että kielsin viemästä ruokalasta näkkäripinoa käytävälle - tämän vuoksi on kuulemma minun vikani, että lapsen urheiluharrastuksissa lapsella on vain vähän energiaa, kun "en anna lapsen syödä riittävästi kouluruokaa".

Toki on kivojakin vanhempia, mutta nämä tietyt vanhemmat ovat kyllä vieneet minulta paljon aikaa ja motivaatiota. On raskasta auttaa lapsia, kun tietyr vanhemmat tekevät kaikkensa hankaloittaakseen lapsensa avun saantia ja minun työtäni. Harkitsen nykyään usein alan vaihtoa, vaikka pidän opettamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lomat eivät myöskään ole sen pidempiä kuin muillakaan, koska opet palaa koululle jo ennen oppilaiden loman päättymistä suunnitellakseen seuraavaa lukukautta.

Tämä menee jo vähän härskiksi väitteeksi. Opettajilla lomaa 10 vkoa kesällä, syys- ja hiihtoloma sekä 2 viikkoa jouluna = 14 vkoa. Yksityissektorilla 4+1 viikkoa.

Jos siis opettajat käyttävät ”ylimääräisen” lomansa suunnitteluun niin luulisi 9 viikon aktiivisella suunnittelulla saada aika hyvin valmiiksi koko vuoden tunnit.

Lomilla tehdään muutakin kuin suunnitellaan, esimerkiksi siivotaan luokkahuonetta ja työpistettä, arvioidaan suorituksia ja osallistutaan täydennyskoulutuksiin. Lukiossa kaikille lomille (syysloma, joululoma, talviloma, pääsiäisloma) sekä usein myös viikonlopuille osuu väistämättä arviointityötä. Myös koulutuksiin osallistutaan pääasiassa lomilla ja viikonloppuina. Kuluvana syksynä elokuun alusta joulukuun alkuun olen pitänyt kolme vapaata viikonloppua. Syyslomalla tein kolme täyttä työpäivää, ja nyt itsenäisyyspäivänä teen noin kuuden tunnin työpäivän.

En halua tässä mitenkään korostaa työtaakkaani vaan ainoastaan korjata virheellisiä käsityksiä opettajan työhön liittyen. Omassa oppiaineessani yhden kurssin arvioitaviin töihin menee yhteensä noin 20 tuntia, ja jaksossa on tavallisesti 3-4 kurssia. Arviointityön voi toki tehdä myös ilta-aikaan, ja näin moni tekeekin, mutta itse pyrin pitämään työpäivät 8-tuntisina ja teen loput työt viikonloppuina ja lomilla. Se, että lukuvuoden työ- ja loma-ajoiksi on merkitty tietyt päivät, ei tarkoita, että opettaja voisi näitä noudattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia oppilaita on ollut aina, ei pelkästään nyt kymmenen vuoden aikana. Olitko Ap itse lapsena aina kiltti koulussa vai kultaako aika muistot? Tuttua meininkiä jo 80- ja 90-luvuilla kouluissa, mutta silloin opettajilla oli ehkä parempi auktoriteetti ja lapset saatiin helpommin kuriin.

Olin koulussa ja meillä oli paaaaaljon huonommin käyttäytyviä oppilaita koulussa. Silloin opettaja otti hartioista kiinni, vei luokan ulkopuolelle ja tarvittaessa huusi ja antoi tulla niin, että varmasti meni viesti perille. 

Auktoriteettiasema on romutettu. Ei se mikään automaatti ole. Kun oppilas ei pelkää mitään (koska mistään asiasta ei tule lähes mitään seuraamuksia), oppilaasta tulee koskematon kuningas, joka voi tehdä mitä vaan.

ap

70-luvulta muistan, että ope määräsi tunnilla paperilennokkia heittäneelle oppilaalle kotitehtävän tehdä 50 paperilennokkia ja tuoda ne hänelle kouluun seuraavana päivänä. En muista, sanoiko hän, mitä tapahtuu, jos tehtävää ei tehdä. Oppilas toi lennokit seuraavana päivänä ja ope laski, että niitä oli määrätty määrä.

En kuitenkaan muista, oliko tuolla mitään pidempiaikaista vaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan hyvä ajatus vaihtaa alaa, kiska selväti et osaa.

Erityisen huolestuttavaa on kaipuusi tönimiseen ym väkivaltaan, jota ilmeisesti kotona harrastat: "Aivan tavallisia, yksinkertaisia, pieniä asioita, joiden kanssa en joutuisi kamppailemaan, jos kyseessä olisi oma lapsi. Koska olen opettaja, en voi korottaa ääntäni, en voi koskea, en voi työntää, en voi ottaa väkisin oppilaalta mitään pois, en voi avata oppilaan reppua ja ottaa sieltä pois edes pommia, ellen ole varma, että sellainen siellä on."

Olen itse amiksen opettaja ja meillä on varmaan haastavimmat opiskelijat. Ei ole silti mitään toiveita päästä "kurittamaan" ketään. Auktoriteetti on taitolaji.

En harrasta fyysistä väkivaltaa kotonakaan, mutta kyllä olen nostanut potkivan ja rimpuilevan uhmaikäisen kolmivuotiaani kainaloon ja vienyt huutavan autoon, jos on pitänyt jonnekin lähteä. Ei se ole väkivaltaa. 

Amiksessa ei opiskele yläasteikäisiä teinejä. Muutama vuosi tekee ihmeitä. Kaiken lisäksi kaikista pahimmat tapauksetkin on pidettävä yläkoulussa, mutta lukio ja ammattikoulu ei ole kenellekään pakollista opiskelua. Peruskoulun jälkeen saa jäädä vaikka lumihankeen makaamaan.

ap

Meille tullaan ihan suoraan peruskoulusta, ei ole muutamaa vuotta välissä. Sinä sensijaan vertaat kolmevuotiaaseen tätä toimintatapaa.

Kaipaat siis lupaa huutaa, töniä, ottaa väkisin tavaroita pous ja tutkia reppuja. Ovatko nämä käytössä myös kotona?

Etkö tiedä parempia tapoja kasvatuksessa? Miten positiiviset keinot, motivointi, keskustelu? Palkitseminen? Auktoriteetti? Asioiden tekeminen mielenkiintoisiksi?

Just just. Tällaisten kukkahattulässyttäjien vuoksi elämä on mennyt tällaiseksi kaaokseksi kun on mennyt. Aivan järjetöntä.

En ikinä lähtisi opettajaksi. Liikaa nähnyt millaista se on. Ap.lle tsemppiä ja paljon👍