Lopetan yläasteen aineenopettajan työni jouluun, enkä enää koskaan palaa opettajaksi.
Olen töissä koulussa, jonne tulee oppilailta kivoilta ja hyviltä alueilta. Koulu ei missään nimessä ole mikään huonomaineinen, eikä siellä ole isoja ongelmia. Niin sanottuja tavallisten perheiden tavallisia lapsia.
MUTTA! Oppilaista on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut niin röyhkeitä, etten tajua, miten kukaan enää jaksaa opettaa ketään. Oppilailla on pelkkiä oikeuksia, eikä minkäänlaisia velvollisuuksia. Joudun päivittäin tällaisiin tilanteisiin:
- oppilas kuuntelee kuulokkeilla musiikkia tunnilla, eikä ota kuulokkeita pois, vaikka pyydän
- oppilas sanoo minua v***n h***aksi, koska pyydän avaamaan kirjan
- oppilas ei suostu lähtemään tukiopetukseen erityisopettajan kanssa tunnilta
- oppilas pompottelee palloa käytävällä, eikä lopeta tai anna palloa minulle
- oppilas heittää ruokaa lattialle, eikä suostu siivoamaan
Aivan tavallisia, yksinkertaisia, pieniä asioita, joiden kanssa en joutuisi kamppailemaan, jos kyseessä olisi oma lapsi. Koska olen opettaja, en voi korottaa ääntäni, en voi koskea, en voi työntää, en voi ottaa väkisin oppilaalta mitään pois, en voi avata oppilaan reppua ja ottaa sieltä pois edes pommia, ellen ole varma, että sellainen siellä on.
Oppilaat ovat tajunneet, että opettajat ovat neuvottomia, kun kurinpitotoimet ovat pahimmillaankin vain "vakavia kasvatuskeskusteluja". Mitä sellainen auttaa, jos se ruoka pitää kuitenkin jonkun muu siivota lattialta? Tai jos tunnilla oppilas ei kuuntele mitään (koska kuulokkeet korvissa), eikä opi mitään ja minulla on velvollisuus opettaa ja saada oppilaat etenemään.
Olen niin puhki! En kannata fyysistä väkivaltaa, mutta jonkinlaiset kontaktit olisi pakko sallia koulussa. Edes niin, että voisin työntää oppilaan ulos luokasta.
Kommentit (406)
Yksikään yläkoulun opettaja ei puhu yläasteesta.
Muutenkin tämä on halpa provo. Sadannen kerran jankkausta täysin samoista asioista. Niin ennalta arvattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Yksikään yläkoulun opettaja ei puhu yläasteesta.
Muutenkin tämä on halpa provo. Sadannen kerran jankkausta täysin samoista asioista. Niin ennalta arvattavaa.
Helsingissä taitaa vielä olla yläasteita. Mutta peruskoululakia aloittaja ei tunne lainkaan, ei opettajan oikeuksia eikä arkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään yläkoulun opettaja ei puhu yläasteesta.
Muutenkin tämä on halpa provo. Sadannen kerran jankkausta täysin samoista asioista. Niin ennalta arvattavaa.
Helsingissä taitaa vielä olla yläasteita. Mutta peruskoululakia aloittaja ei tunne lainkaan, ei opettajan oikeuksia eikä arkea.
Ei voi olla, koska nämä nimitykset tulevat laista.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan hyvä ajatus vaihtaa alaa, kiska selväti et osaa.
Erityisen huolestuttavaa on kaipuusi tönimiseen ym väkivaltaan, jota ilmeisesti kotona harrastat: "Aivan tavallisia, yksinkertaisia, pieniä asioita, joiden kanssa en joutuisi kamppailemaan, jos kyseessä olisi oma lapsi. Koska olen opettaja, en voi korottaa ääntäni, en voi koskea, en voi työntää, en voi ottaa väkisin oppilaalta mitään pois, en voi avata oppilaan reppua ja ottaa sieltä pois edes pommia, ellen ole varma, että sellainen siellä on."
Olen itse amiksen opettaja ja meillä on varmaan haastavimmat opiskelijat. Ei ole silti mitään toiveita päästä "kurittamaan" ketään. Auktoriteetti on taitolaji.
Onpa mu*kku kirjoittaja ja samalla tyypillinen "oon parempi opettaja kuin sä", oikein kiehahti näin huonosti nukutun yön jälkeen. Ap kirjoitti asiallisen listan näistä pienistä asioista, JOIDEN jälkeen hän totesi näiden olevan pieniä, yksinkertaisia asioita (kuulokkeet pois jne.). Totta, näitähän ne ovat.
Sen sijaan sinä halusit väärinymmärtää ja nähdä asian niin, että pieniä asioita olivatkin nämä esimerkit kurinpitotoimenpiteistä, jotka olivat vasta seuraava, eri asia - juuust. Ja lopulta vielä käänsit asian niin, että ap:lla on halu päästä kurittamaan ihmisiä. Huhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Yksikään yläkoulun opettaja ei puhu yläasteesta.
Muutenkin tämä on halpa provo. Sadannen kerran jankkausta täysin samoista asioista. Niin ennalta arvattavaa.
Valitettavasti muuten puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä kunnioiteta enää ketään. Lääkäri, poliisi, opettaja ja muut vastaavat omasivat ennen jonkinlaisen auktoriteettiaseman, eikä sitä kyseenalaistettu. Myös vanhempia ja ns ylempiarvoisia ihmisiä, kuten esimiehiä, kunnioitettiin eri tavalla. Nykyään eletään kuin siat pellossa.
Tämä pitää NIIN paikkansa! Nyt ne aikuiset, jotka saivat aikoinaan ns, vapaan kasvatuksen, kasvattivat lapsensa vapaan kasvatuksen tavoin ja se näkyy joka puolella elämässä, koulussa, liikenteessä ynnä muualla
elämässä. Minä, minä ja vaan MINÄ! Lasta pitää kuunnella, se on totta, mutta miksi hän saa keskeyttää, puhua päälle. Joku järjestys se olla pitää. Aina pitäisi olla hauskaa, ei velvollisuuksia, aina vaan oikeuksia
tehdä mitä haluaa. Kirkoissakin pitää nykyään olla mikrofonit, että papin ääni kuuluu. Ennen riitti kun pappi saarnasi ilman kaiuttimia ja kirkkosali oli hiljaa. Kunnioitettiin auktoriteettejä ja kuunneltiin puhetta, Samoin pitäisi tehdä myös koulussa opettajien johdolla. Mihin olemmekaan menossa tässä somemaailmassa. Lapsoset kävelevät jo kyttyrässä kännyköineen ja ovat entistä enemmän "rikki" sekä keskittymiskyvyttömiä aina kasvavassa kiireisessä elämässä.
Ap:n alkuperäinen viesti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä koulussa, jonne tulee oppilailta kivoilta ja hyviltä alueilta. Koulu ei missään nimessä ole mikään huonomaineinen, eikä siellä ole isoja ongelmia. Niin sanottuja tavallisten perheiden tavallisia lapsia.
Sivulla 6 joku arvelee, että ongelmaoppilaat koostuvat "Ahrikan sarven jälkikasvusta". Ap kiirehtii vastaamaan:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuten johdu. Pääosin mainitsemasi ihmisryhmä käyttäytyy koulussa erinomaisesti ja heillä on kovat tavoitteet tulevaisuudelle. Haluavat korkeakoulututkinnon useimmat ja ovat hyviä koulussa. Eniten meillä häiriköi ihan perussuomalaislapset, joiden vanhemmat eivät ole kasvattaneet lapsiaan, eivät ole kiinnostuneita lapsen koulunkäynnistä, eikä koulusta tuleva huono palaute hetkauta.
Eli hyvien alueiden ihmisten hyvässä koulussa on täysi "perussuomalaislaisten" kaaos, paitsi että somalit käyttäytyvät erinomaisesti ja niillä on toinen jalka yliopistossa ja ovat viittä vaille tulevia presidenttejä.
Kannattaa vinkata Ylelle ja Hesarille, olisivat varmasti kiinnostuneita tekemään jutun tästä koulusta, joka uhmaa kaikkia tilastoja. 8)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä, että ap:n tilanne on hankala. MUTTA. Omien lasten koulussa näkyy, että jostain syystä naisopettajilla on juuri näitä ongelmia. Miesopettajilla ei. Useinhan naisopettajiksi valikoituu ne tasaisen tempperamentin ihmiset, joilla ei itsellään ollut mitään ongelmia koulussa pienenä. Sitten ei vaan ymmärretä näitä erilaisia tyyppejä, joista joku häiriköi tylsyyttään, joku ei ymmärrä opetusta, jollain hankala perhetilanne, yms yms.
Jos itse on ollut lapsena/nuorena hyvin tasainen, ei ehkä osaa toimia näiden muiden kanssa. Huumorilla pääsee pitkälle ja nuoret kunnioittavat rentoa auktoriteettia paljon enemmän, kuin takakireyttä. Miehiä kunnioitetaan enemmän, koska heillä on itsellään erilainen asenne. Näin se vaan on...
Pahinta ovat opettajat, jotka kostavat tämän oppilaille arvosanoissa. Hyvät koenumerot eivät riitä, koska oppilas ei ole riittävän kiva opetettava. "Siitä sait, ärsyttävä teini. 6 todistukseen, vaikka kokeesta sait 9"
Valitettavasti olen samaa mieltä kanssasi. Oma poikani on ollut melkoisen riehakas=tottelematon yläasteen 2 ensimmäistä vuotta. Wilma-viestejä sateli tiheään tahtiin. Nyt viimeisellä peruskoulun luokalla meno on kuin taika-iskusta muuttunut, kiitettäviä tulee kokeista ja lukio häämöttää.
Ainoat opettajat yläasteella, jotka ottivat vähän rennommin, olivat 2 miesopettajaa. Ja heidän kokeistaan tuli jo hyviä numeroita yläasteen alusta alkaen. Naisilla ehkä keskimääräistä enemmän on taipumus pyrkiä täydellisyyteen, mikä tietysti lisää stressitasoa huomattavasti ja epäonnistumisen tunnetta. Onneksi pojan oma opettajakin (nainen) on ollut melko positiviinen tapaus.
En millään tavalla tunne tarpeeksi koulumaailmaa, jotta osaisin sanoa, missä mättää. Mutta antaakaa jossain määrin armoa näille hormonimyrskyjen kourissa kamppaileville teineille.
Ymmärrän sinua hyvin - opettajan osa ei ole helppo. Toisaalta se on minusta sääli, koska kyllä lapset tarvitsevat päteviä ja hyviä opettajia. Onnea tulevalle urallesi ja elämällesi.
Ymmärrän hyvin aloittajaa vaikka en opettaja olekaan. Opettajan työ nykypäivänä on varmasti haastavaa ja uskon että myös lasten vanhemmat osaavat olla pikkumaisi. Puolustavat huonokäytöksisiä lapsiaan tappiin asti koska muutenhan heidän pitäisi niellä se tosiasia että ovat täysin epäonnistuneet kasvattaessaan noita pikku narsisteja.
En muutenkaan ymmärrä miten kännykät voi olla sallittuja tunneilla, ne pitäisi laittaa pois kokonaan.
Tsemppiä opettajat, teette arvokasta työtä ja kaikki kunnia teille jotka jaksatte!
Vierailija kirjoitti:
Munkkiniemen koulut pahimmat. Varakkaiden ja "tavis" ihmisten lapset ovat aivan hirviömäisiä. Sama juttu nuorten mt-päivystyksessä. Pelkästään rikkaiden kullanuput. Hoitaja soittaa eikä vanhempia kiinnosta lapsen vointia koska on kiire hioo oma ura ja ulkonäkö.
Uskon että Itä- Helsingin kouluista tulee parempaa ja empaattisempaa ainesta.
Ahhahhaaa, johan vitsin murjaisit!!! Olen tehnyt sijaisuuksia alakouluilla (huom. alakouluilla!) ympäri Helsinkiä ja täytyy sanoa, että itään ja pohjoiseen en enää jalallanikaan astu. Masentavaa huomata, että uudehkojen asuinalueiden kouluissa on niin järkyttävää porukkaa. Säälin niitä harvoja fiksuja oppilaita, jotka niissä joutuvat olemaan.
Kyllä noiden mainitsemiesi varakkaiden ja normaaliperheiden lapset ovat enemmistönä niissä kunnollisesti kasvatetuissa oppilaissa. Mikä on valitettavaa, sillä tällainen kansan hyvinvoinnin jakautuminen on kamala ajatus.
Kaverini meni Ruotsiin ja sai yllätyksekseen heti paikan aineenopettajana. Täällä kotimaan Pääkaupunkiseudulla aineenopettajan työt olivat olleet kiven alla, joten helposti saatu työpaikka oli iso ilo. Mutta ilo oli lyhytaikainen. Kyseessä oli kamala koulu alueella, jossa ei alkuperäisruotsalaisia ollut yhtäkään. Meno oli kuulemma s aatanallista. Hän sinnitteli stressaantuneena ensimmäisen lukuvuotensa loppuun ja vaihtoi koulua. Kaverini saikin paremman paikan, koska uuden koulun rehtorin mukaan tuo ensivuoden kokemus oli tehnyt hänestä loistoesimerkin suomalaisesta sisusta. Ruotsalaiset kollegat kun eivät tuossa koulussa olisi olleet viikkoakaan.
Ap, samoilla ajatuksilla lähden minäkin joululomalle. Irtisanouduin viime viikolla. Olen ihan puhki ja fyysisestikin oireilen. Tulin siihen tulokseen, että mieluummin teen töitä vaikka tarjoilijana kuin aineenopena. Etsin sivussa jotakin muuta hommaa. Ei kannata tappaa itseään stressiin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, samoilla ajatuksilla lähden minäkin joululomalle. Irtisanouduin viime viikolla. Olen ihan puhki ja fyysisestikin oireilen. Tulin siihen tulokseen, että mieluummin teen töitä vaikka tarjoilijana kuin aineenopena. Etsin sivussa jotakin muuta hommaa. Ei kannata tappaa itseään stressiin.
Mikä tässä työssä on stressaavaa? Ei ole käytännössä mitään tulosvastuuta eikä voi tulla kenkää kunhan suurinpiirtein noudattaa määräyksiä. Hyväksyy sen ettei läheskään kaikkia oppilaita nappaa tunnin aihe ja keskittää omat voimavarat niihin oppilaisiin, jotka haluavat oppia. Suurin osa arvosanasta koostuu palautettavista tuntitehtävistä, joten tekemättömyydestä jää todisteita ja kännykänräplääjille voi hyvin antaa huonoja numeroita
Feel u <3
Näitä kuvaamiasi tapauksia on jo alakoulun ylemmillä luokilla :(
Terveisin, luokanope
Vierailija kirjoitti:
Yksikään yläkoulun opettaja ei puhu yläasteesta.
Muutenkin tämä on halpa provo. Sadannen kerran jankkausta täysin samoista asioista. Niin ennalta arvattavaa.
Menikö opettajalla tunteisiin?
Kyllä minä muistan kurinpito-ongelmia olleen jo silloin, kun olin oppilaana maalaiskoulun yläasteella 1980-luvulla. Tosin mitään elektroniikkahärpäkkeitä ei silloin vielä ollut oppilailla mukana. Olennainen ero oli kuitenkin siinä, että jos siihen aikaan koulusta otettiin vanhempiin yhteyttä, niin vanhemmat suhtautuivat siihen vakavasti. Nykyisinhän monet vanhemmat vain haistattelevat yhteyttä ottaneelle opettajalle tai suhtautuvat välinpitämättömästi.
Mutta jo silloin näki sen, että jollain opettajilla oli luontaista auktoriteettia ja heitä toteltiin ja kunnioitettiin. Toisilla taas sitä ei ollut eikä kysymys ollut opettajan sukupuolesta. Opettajankoulutuksessa ei mitenkään opeteta, miten tällainen auktoriteetti saavutetaan. Tällaisen opetusta ja harjoittelua pitäisi ehdottomasti tuoda opettajankoulutukseen. Kysymys ei voi olla vain synnynnäisestä kyvystä, joka jollain on ja toisilla ei.
Niin, ja tuo on ihan hassu ajatus, että ongelmat johtuisivat isosta luokkakoosta. Minun kouluaikanani 1980-luvulla yläasteluokan koko oli 32 oppilasta. Nykyisin tyypillisessä yläkoulun luokassa on 20 oppilasta.
Ketjussa on tullut muutamaan kertaan esille vastakkainasettelu "jämäköiden miesopettajien" ja "hissukoiden naisopettajien" sekä "rentojen miesopettajien" ja "tiukkapipoisten naisopettajien" välillä. Toivoisin opettajana, että vanhemmat harkitsisivat tarkkaan, millä tavalla puhuvat opettajista lasten ja nuorten kuullen.
Kun lapset kuulevat naisopettajien vähättelyä vanhemmiltaan, oppivat he, että naisopettajia saakin vähätellä. Yläkouluiässä pojat saattavat käyttäytyä koulussa todella sovinistisesti. Jos luokan työrauhaongelmista puhutaan kotona tyyliin "sille luokalle tekisi hyvää miesopettaja, joka osaa pitää kuria", annetaan nuorelle lupa kohdella naisopettajaa huonosti. Tiedostamattaan nuori omaksuu käsityksen, että vain miesopettajia täytyy kunnioittaa ja että vain miesopettajat saavat luokan kuriin.
Ei kai toivetila ole se, että kaikki opettajat olisivat joko miehiä tai fyysisesti isokokoisia tai olemukseltaan muuten pelottavia naisia? Koulussa kuitenkin ensisijaisesti opiskellaan, eikä lähtökohta opettajia valittaessa voi olla sama kuin poliisia tai vartijaa valittaessa. Kyllä pedagogisen osaamisen tulee olla ensisijaista. Sellaiset kommentit kuin että joku "ei osaa pitää kuria" tai "oppilaiden kunnioitus täytyy ansaita" antavat oudon kuvan koulun ja opettajien perustehtävästä.
”Tummemmat” lapset ovat melko helppoja koulussa, jos ovat selvä vähemmistö. Mutta jos koulu on muuttunut mamukouluksi, niin meno on jo aivan jotain käsittämätöntä. Puukot, tappelut ja opettajien uhkailut ovat arkipäivää.