Lopetan yläasteen aineenopettajan työni jouluun, enkä enää koskaan palaa opettajaksi.
Olen töissä koulussa, jonne tulee oppilailta kivoilta ja hyviltä alueilta. Koulu ei missään nimessä ole mikään huonomaineinen, eikä siellä ole isoja ongelmia. Niin sanottuja tavallisten perheiden tavallisia lapsia.
MUTTA! Oppilaista on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut niin röyhkeitä, etten tajua, miten kukaan enää jaksaa opettaa ketään. Oppilailla on pelkkiä oikeuksia, eikä minkäänlaisia velvollisuuksia. Joudun päivittäin tällaisiin tilanteisiin:
- oppilas kuuntelee kuulokkeilla musiikkia tunnilla, eikä ota kuulokkeita pois, vaikka pyydän
- oppilas sanoo minua v***n h***aksi, koska pyydän avaamaan kirjan
- oppilas ei suostu lähtemään tukiopetukseen erityisopettajan kanssa tunnilta
- oppilas pompottelee palloa käytävällä, eikä lopeta tai anna palloa minulle
- oppilas heittää ruokaa lattialle, eikä suostu siivoamaan
Aivan tavallisia, yksinkertaisia, pieniä asioita, joiden kanssa en joutuisi kamppailemaan, jos kyseessä olisi oma lapsi. Koska olen opettaja, en voi korottaa ääntäni, en voi koskea, en voi työntää, en voi ottaa väkisin oppilaalta mitään pois, en voi avata oppilaan reppua ja ottaa sieltä pois edes pommia, ellen ole varma, että sellainen siellä on.
Oppilaat ovat tajunneet, että opettajat ovat neuvottomia, kun kurinpitotoimet ovat pahimmillaankin vain "vakavia kasvatuskeskusteluja". Mitä sellainen auttaa, jos se ruoka pitää kuitenkin jonkun muu siivota lattialta? Tai jos tunnilla oppilas ei kuuntele mitään (koska kuulokkeet korvissa), eikä opi mitään ja minulla on velvollisuus opettaa ja saada oppilaat etenemään.
Olen niin puhki! En kannata fyysistä väkivaltaa, mutta jonkinlaiset kontaktit olisi pakko sallia koulussa. Edes niin, että voisin työntää oppilaan ulos luokasta.
Kommentit (406)
Omien lasteni kouluissa tuntuu olevan paljon rauhallisempaa kuin omassa nuoruudessani. Opettajatkin ovat kyllä innostavampia.
Ovatko tummemmat oppilaat rauhattomampia ja luovatko levottomuutta luokkaan? Osaavatko lukea ja laskea yhtä hyvin kuin kantikset?
Vierailija kirjoitti:
Omien lasteni kouluissa tuntuu olevan paljon rauhallisempaa kuin omassa nuoruudessani. Opettajatkin ovat kyllä innostavampia.
Moni kokenut opettaja on ollut sitä mieltä, että 80-luvulla oli rankempaa kuin nykyään. Samaa mieltä, silloin kun itse olin nuori, käyttäydyimme huonommin kuin nykyiset oppilaani.
Vierailija kirjoitti:
Hesan pellejen ongelmat nämä eläintarhakoulut.
Muissakin kaupungeissa on ihan eri asia olla koulussa kuin jossain maalaispitäjässä. Jo pelkästään huumeiden käyttö (saatavuus) tekee eron.
Karmeita ämmiä tällä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesan pellejen ongelmat nämä eläintarhakoulut.
Muissakin kaupungeissa on ihan eri asia olla koulussa kuin jossain maalaispitäjässä. Jo pelkästään huumeiden käyttö (saatavuus) tekee eron.
Tampere on iso kaupunki ja ei ole tuollaisia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Hesan pellejen ongelmat nämä eläintarhakoulut.
Maaseudun "ihanissa" kyläkouluissa on kiusaaminen perinteisesti kukoistanut.
Vierailija kirjoitti:
Omien lasteni kouluissa tuntuu olevan paljon rauhallisempaa kuin omassa nuoruudessani. Opettajatkin ovat kyllä innostavampia.
Tää on totta. Noi vaan länkyttää paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Hesan pellejen ongelmat nämä eläintarhakoulut.
Ei vaan päinvastoin. Junttilassa ongelmat korostuvat, koska suurin osa, varsinkin pojista, aikoo jäädä paikkakunnalle auttamaan landetöissä ja niihin ei koulutusta tarvitse. Paikkakunnan lukioonkin pääsee melkein millä tahansa keskiarvolla, joten ei tarvitse kauheasti panostaa
No ei nyt sentään joka kuntaan. Osa on onneksi ottanut opikseen muiden virheistä. Ihmettelen mikseivät huoltajat ole näissä asioissa aktiivisempia.
Olin yläkoulussa "myöhäismurrosikäinen" ja pieni. Kiusasivat. Nyt olen iso, vahva ja v mainen. Vaihtavat vanhat tutut kadun toiselle puolelle, kun tulevat vastaan. Ikuisesti katkera.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetushallitus, suurentakaa nyt niitä koululuokkia vaan enemmän, eihän tuollainen 50 oppilasta luokassa ole vielä mitään!
Ei se olekaan. Meillä on samassa tilassa 90-120 oppilasta. Sitä metelin määrää näissä ihanissa uusissa avoimissa oppimisympäristöissä, joita käydään meidän tuhannen oppilaan koulussamme ihailemassa ulkomaita myöden. Näitä on nyt sitten esimerkin myötä tulossa lähes joka kuntaan. Seinistä kun voi kuulemma vielä säästää.
Harmi vaan ettei meiltä opettajilta kysytä mitä me näistä tiloista olemme mieltä... Muuten vaan joukkopako menossa siivoojia ja ruokalahenkilökuntaa myöden, kun meteli ja stressi tekee hulluksi.
No ei nyt sentään joka kuntaan. Osa on onneksi ottanut opikseen muiden virheistä. Ihmettelen mikseivät huoltajat ole näissä asioissa aktiivisempia.
" lopetin opettajan hommat melkein heti alkuun, kun ensimmäisellä opettajanpätkälläni huomasin, etten kestä sitä meteliä ja kaaosta.
Olin henkisesti aivan hajalla iltaisin. Tuntui todella turhalta suunnitella illat tunteja, jotka päivisin kaatuivat riehuvien häiriköiden hillumiseen. Ääni oli käheänä huutamisesta.
Henkensä puolesta piti jopa pelätä, tuli kynästä silmään ja potkuja selkään.
Mikään uhkailu tai lahjonta ei toiminut, kurinpito oli mahdotonta sellaisten oppilaiden kanssa, jotka nauroivat päin naamaa kaikille jälki-istunnoille ja numeroiden alentamisille.
Heidän kotiväkensäkin oli erikoisen kouluvastaista asenteiltaan.
Ei puhettakaan jostakin yhteiskasvattajuudesta, kun luurin toisesta päästä haistateltiin tai naureskeltiin oman lapsen pikku toilailuille.
En pitäisi pikku toilailuna esim. teräaseella huitomista."
Ei ristus .
Yläkoulujen ongelmat ovat lähtöisin samasta hyysäyskulttuurista, jonka vuoksi meillä on myös naurettavat rangaistukset rikoksista ja löperö m’aahanmuuttopolitiikka. Häirikön laittaminen väkisin pienryhmään on suorastaan ihmisoikeusloukkaus.
Olen sitä mieltä, että vain opettajat, jotka työskentelevät nykykouluissa, ymmärtävät minkälaisia nykynuoret ovat. Tuollaiset kommentit, että ”Nuoret ovat aina olleet tuollaisia”, niin ei muuten ole. Kiitän joka päivä onneani, että olen alakoulun luokanopettaja aineenopettajan sijaan.
Yläkoulun puolella työskentelevät kohtaavat koulussani aiemmin kuvailtujen tilanteiden lisäksi väkivaltaa ja tappouhkauksia oppilaiden taholta viikoittain.
" . . .tilanne on tämä: isoon luokkaan ängetään koko ikäluokka taustoista piittaamatta.
Siellä on kielipuolia ja mielipuolia, hitaammin ja nopeammin oppivia, hyväkäytöksisiä ja niitä, joita ei ole koskaan kotona kasvatettu (itse asiassa vanhemmat itsekin tarvitsisivat kasvatusta). Hirveä härdelli ja huuto, hiljaisimmat tarvitsevat kuulosuojaimet keskittyäkseen tehtäviin, joita tunnollisesti yrittävät tehdä muiden riehuessa ympäri luokkatilaa.
Osa on toistensa kimpussa ja repii vaatteista tai rakentelee teipistä ansoja.
Osa roskaa ja kieltäytyy siivoamasta, koska "siivooja on sitä varten".
Jotkut mankuvat erityislupaa mennä käytävään tekemään tehtäviä (eli juoksemaan ja huutamaan kavereiden kanssa.) Mitään sääntöjä ei kunnioiteta, aina vaaditaan poikkeusta "juuri minun kohdallani/onks pakko/mä en tee tätä".
Kurinpito on hankalaa: jos jätät jälki-istuntoon, tyyppi nauraa päin naamaa eikä ilmaannu paikalle tai karkaa ikkunasta.
Mitkään Wilma-merkinnät eivät tuota mitään tulosta, koska kotona asenne on se, että "opettaja on ottanut meidän lapsemme silmätikuksi ja kiusaa häntä."
Tilannehan on ihan kestämätön.
Miten tällaisen sallitaan jatkua?
Vierailija kirjoitti:
Ovatko tummemmat oppilaat rauhattomampia ja luovatko levottomuutta luokkaan? Osaavatko lukea ja laskea yhtä hyvin kuin kantikset?
Kuten joku jo täällä totesikin, kyllä vaikeimpia ovat ihan kantasuomalaiset lapset, joiden kotona ei joko välitetä, ollaan todella negatiivisia kaikkeen kouluun liittyvää kohtaan tai sitten ei uskota, että oma lapsi voi tehdä mitään väärin. Opettajilla on keinot vähissä, jos mistään, mitä koulussa tapahtuu ei tule kotona mitään seuraamuksia.
”Tummempien” lasten kodeissa useimmiten kyllä reagoidaan koulusta tuleviin viesteihin ja kasvatetaan lasta myös kotona (ei tosin välttämättä vastata viesteihin, mutta lapsesta kyllä huomaa, onko asiasta puhuttu kotona vai ei).
Vierailija kirjoitti:
Yläkoulujen ongelmat ovat lähtöisin samasta hyysäyskulttuurista, jonka vuoksi meillä on myös naurettavat rangaistukset rikoksista ja löperö m’aahanmuuttopolitiikka. Häirikön laittaminen väkisin pienryhmään on suorastaan ihmisoikeusloukkaus.
Tämä järjenvastaisuus näkyy jo päiväkodeissa, missä "haastavien" sekaan suoraan sanoen uhrataan normilapsi "tukilapseksi ja esimerkiksi" integroituun päiväkotirynhmään. Jos ryhmä on pieni ja pahimmillaan vallisevana piirteenä käytöshäiriöiset ja pitkin seiniä kiipeilevät lapsoset , on mallilapsella pää/vatsa sekaisin jo kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä, että vain opettajat, jotka työskentelevät nykykouluissa, ymmärtävät minkälaisia nykynuoret ovat. Tuollaiset kommentit, että ”Nuoret ovat aina olleet tuollaisia”, niin ei muuten ole. Kiitän joka päivä onneani, että olen alakoulun luokanopettaja aineenopettajan sijaan.
Yläkoulun puolella työskentelevät kohtaavat koulussani aiemmin kuvailtujen tilanteiden lisäksi väkivaltaa ja tappouhkauksia oppilaiden taholta viikoittain.
Olen yläkoulun ope, ja tänään juuri jouduin sijaistamaan alakoulun opea. Ihan kivoja tenavia, mutta hirmu vilkkaita. Ja juoruilivat koko ajan toisistaan. Oli oikeasti mukava palata takaisin omien ihanan rauhallisten oppilaitten pariin.
Ja valmistuin 24 vuotta sitten, yhtään tappouhkausta tai väkivallan uhkaa ei ole koskaan ollut. Töissä olen ollut sekä Helsingissä että yhdessä toisessa yliopistokaupungissa.
Taidat olla ap ehkä vähän liian hissukka ja oppilaat huomaavat sen.. Olen tehnyt itse nyt noin vuoden verran opettajan sijaistuksia yläasteella sekä muutaman alakoulussa ja ei ole ollut lähelläkään noin paljon ongelmia.