Lopetan yläasteen aineenopettajan työni jouluun, enkä enää koskaan palaa opettajaksi.
Olen töissä koulussa, jonne tulee oppilailta kivoilta ja hyviltä alueilta. Koulu ei missään nimessä ole mikään huonomaineinen, eikä siellä ole isoja ongelmia. Niin sanottuja tavallisten perheiden tavallisia lapsia.
MUTTA! Oppilaista on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut niin röyhkeitä, etten tajua, miten kukaan enää jaksaa opettaa ketään. Oppilailla on pelkkiä oikeuksia, eikä minkäänlaisia velvollisuuksia. Joudun päivittäin tällaisiin tilanteisiin:
- oppilas kuuntelee kuulokkeilla musiikkia tunnilla, eikä ota kuulokkeita pois, vaikka pyydän
- oppilas sanoo minua v***n h***aksi, koska pyydän avaamaan kirjan
- oppilas ei suostu lähtemään tukiopetukseen erityisopettajan kanssa tunnilta
- oppilas pompottelee palloa käytävällä, eikä lopeta tai anna palloa minulle
- oppilas heittää ruokaa lattialle, eikä suostu siivoamaan
Aivan tavallisia, yksinkertaisia, pieniä asioita, joiden kanssa en joutuisi kamppailemaan, jos kyseessä olisi oma lapsi. Koska olen opettaja, en voi korottaa ääntäni, en voi koskea, en voi työntää, en voi ottaa väkisin oppilaalta mitään pois, en voi avata oppilaan reppua ja ottaa sieltä pois edes pommia, ellen ole varma, että sellainen siellä on.
Oppilaat ovat tajunneet, että opettajat ovat neuvottomia, kun kurinpitotoimet ovat pahimmillaankin vain "vakavia kasvatuskeskusteluja". Mitä sellainen auttaa, jos se ruoka pitää kuitenkin jonkun muu siivota lattialta? Tai jos tunnilla oppilas ei kuuntele mitään (koska kuulokkeet korvissa), eikä opi mitään ja minulla on velvollisuus opettaa ja saada oppilaat etenemään.
Olen niin puhki! En kannata fyysistä väkivaltaa, mutta jonkinlaiset kontaktit olisi pakko sallia koulussa. Edes niin, että voisin työntää oppilaan ulos luokasta.
Kommentit (406)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluihin tarttis vartijan. Hänelle lähtisi hälytysnapista tieto, niin tulisi poistamaan koulun putkaan häirikön.
Se olisikin näky. Joka koulussa olisi oma selliosasto mihin häiriköt laitettaisiin. Koulupäivän päätteeksi pääsisi putkasta kotiin. Pidennettyä rangaistusta istuvat palaisi aamulla suoraan putkaopetukseen missä opetus tulisi kaiuttimista.
Tällainen voisi toimia. 80-luvulla oli tarkkailuluokat, joissa liimanhaistelijat ja kovikset olivat kaapinkokoisen, pelottavan miesopen nyrkin alla poissa häiriköimästä normaaleja tunteja.
Ja sitten tietysti koulukodit, joissa opetusta annettiin ihan omalla porukalla vaikeille tapauksille.
Nyt ei näitäkään tasa-arvon ja integraatio-oikeuksien vuoksi enää ole, vaan narkit ja muut oirehtijat hilluvat tavallisessa luokassa viemässä fiksuilta opetusaikaa.
Miksiköhän PISA-tulokset ovat laskeneet, hmmm......?
Muistan 80-luvulta, että tarkkisopet olivat niitä pelottavan näköisiä miehiä tai häijyn näköisiä naisia. Vaikka koko käytävä oli täynnä oppilaita, niin tarkkisopejen ei tarvinnut pyytää tietä. Käytävälle tuli nopeasti tilaa. :)
Ja nämä tarkkisluokat oli koulurakennuksessa sijoitettu ekaan kerrokseen, jonka molemmissa päissä olivat ovet. Nykyäänhän tällaista toimintaa verrattaisiin keskitysleireihin.
Meillä tarkkis oli kyllä ilman eristysovea aueten aulaan. Muistan se kun kyttäsin hyeenana ihastustani astuvaksi ovesta:). Saattoi siellä luokassa olla eteisen tapainen.
Ja siinä sivussa ne jotka oikeasti sieltä koulusta jotakin oppia haluaisivat jäävät täysin pimentoon kun pari kolme turhasta valittajaa ja pelleilijää vetävät omaa showtaan. Oman lapsen kertomukset koulusta ovat kyllä melko kummallisia. Ei vaan tunnu olevan kuria näille sekopäille ja koko muu ryhmä kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Opetushallitus, suurentakaa nyt niitä koululuokkia vaan enemmän, eihän tuollainen 50 oppilasta luokassa ole vielä mitään!
Ei se olekaan. Meillä on samassa tilassa 90-120 oppilasta. Sitä metelin määrää näissä ihanissa uusissa avoimissa oppimisympäristöissä, joita käydään meidän tuhannen oppilaan koulussamme ihailemassa ulkomaita myöden. Näitä on nyt sitten esimerkin myötä tulossa lähes joka kuntaan. Seinistä kun voi kuulemma vielä säästää.
Harmi vaan ettei meiltä opettajilta kysytä mitä me näistä tiloista olemme mieltä... Muuten vaan joukkopako menossa siivoojia ja ruokalahenkilökuntaa myöden, kun meteli ja stressi tekee hulluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia oppilaita on ollut aina, ei pelkästään nyt kymmenen vuoden aikana. Olitko Ap itse lapsena aina kiltti koulussa vai kultaako aika muistot? Tuttua meininkiä jo 80- ja 90-luvuilla kouluissa, mutta silloin opettajilla oli ehkä parempi auktoriteetti ja lapset saatiin helpommin kuriin.
Olin koulussa ja meillä oli paaaaaljon huonommin käyttäytyviä oppilaita koulussa. Silloin opettaja otti hartioista kiinni, vei luokan ulkopuolelle ja tarvittaessa huusi ja antoi tulla niin, että varmasti meni viesti perille.
Auktoriteettiasema on romutettu. Ei se mikään automaatti ole. Kun oppilas ei pelkää mitään (koska mistään asiasta ei tule lähes mitään seuraamuksia), oppilaasta tulee koskematon kuningas, joka voi tehdä mitä vaan.
ap
Eli kaipaat väkivaltaa kouluun. Kaipaat että opettajia pelätään.
Sinun on aika vaihtaa alaa.
Taidat olla jonkun mun "lempioppilaan" huoltaja. Useimmiten nämä vanhemmat ovat itsekin aivan neuvottomia lastensa edessä, eikä heiltä saa minkäänlaista tukea kasvatustyöhön. Syyttävät vain opettajia, kun koulussa ei tehdä sitä, eikä tätä. Itsessä ei nähdä mitään vikaa.
ap
Valitettavan usein tällaisia teinejä ei kotona eikä muuallakaan kuunnella. Vanhemmilla on vahva näkemys, miten teinin pitäisi käyttäytyä, mitä mieltä teini saisi olla mistäkin asiasta, mitä teinin pitäisi tehdä jne. Jos teini on eri mieltä ja vieläpä yrittää perustella omaa näkökulmaansa, teiniä ei kuunnella, hänenmielipiteitän pidetään väärinä tai jopa vähätellään. Tästä seuraa kapina niin omia vanhempia kuin muitakin aikuisia kohtaan. Teini ei enää edes yritä puhua asioistaan, koska on oppinut, ettei aikuisia oikeasti kiinnosta.
Mun teinini olivat varmaan aikoinaan opettajien mielestä aika helppoja tapauksia. Mutta se edellytti, että mä puhuin ja kuuntelin lapsiani. Siis aidosti kuuntelin. Ja paljon! Osasin myöntää olleeni väärässä, koska teinien elämä silloin oli ihan erilaista kuin omina teinivuosinani. En voinut vedota "koska minullakin sinun iässäsi...", koska maailma oli ihan erilainen 1970-luvulla kuin 1990- ja 2000-luvuilla. Monet vanhemmat antavat lapsilleen vain käskyjä, määräyksiä ja sääntöjä perustelematta koskaan, miksi teinin pitäisi noudattaa niitä. "Koska minä niin sanon" ei ole perustelu. Perustellessaan pitää kuunnella myös teinin perusteluja ja ymmärtää, että ei ehkä tiedäkään ihan kaikkea lapsestaan ja jokin asia voi olla ihan toisin kuin on kuvitellut. Teinin kanssa tehdään molempia tyydyttäviä kompromisseja ja vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä.
Ei aina kuulu tehdä kompromisseja. Koulussa oleminen kuuluu niihin asioihin. Mieheni on opettaja ja me opetimme lapsillemme heti koulupolun alettua, että he ovat koulussa oppimassa ja opettaja on siellä opettamassa. Opettaja ei ole siellä kuuntelemassa mitään lätinöitä eikä inttämisiä, eikä vetämässä mitään sirkusta eikä teatteriesitystä. Opettaja ei ole viihdyttämässä eikä huvittamassa, eikä velvollinen olemaan erityisen kiinnostava joka sekunti. Hän opettaa ja siinä se. Jos ei halua oppia, niin suu pidetään kuitenkin kiinni, eikä häiritä niitä, jotka haluavat oppia. Meni perille jokaiselle. Koskaan ei tullut koulun suunnalta sanomista lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Kohta kaipaatkin pian entiseen työsi pitkien lomien ja lyhyiden työpäivien takia. Ei se ole meillä normiduunareilla hääviä kun koko vuodessa on lomaa vain 4 viikkoa ja työpäivät aina 8-12 h...
Terkuin lopen uupunut 24-vuotias sairaanhoitaja, joka lähtee opiskelemaan luokanopettajaksi lomien takia
Oletko saanut opiskelupaikan?
Siis eikö nykyään saa edes korottaa ääntäkään? Olin -90 luvulla peruskoulussa ja silloin kyllä korotettiin ääntä ja käsiteltiin häiriköitä kovinkin ottein. Ja opettaja kyllä tutki repun ja takavarikoi tavaroita, jos hän näin päätti tehdä.
Kävin kouluni 70-luvulla, ja silloinkin oli näitä kovanaamoja häiriköitä. Ei silloinkaan saanut käydä oppilaaseen käsiksi, mutta sai poistaa luokasta ja lähettää rehtorin puhutteluun. Joskus niille tuli sitten jälki-istuntoa, tai jopa koulusta erottaminen vähäksi aikaa.
Niistä tuli sitten luusereita elämässä. Jäivät sinne pikkukaupunkiin kun muut lähtivät opiskelemaan ja uraa tekemään. Monista tuli työttömiä, päihdeongelmisia ja joku kuolikin nuorena.
Ei näihin häiriköihin kannata tuhlata energiaa, heidän kohtalonsa on yleensä jo syntymässä määrätty. Osa ihmisistä on vain heikompaa ainesta. Ei lapsi ole mikään tabula rasa jota voi muokata haluamansalaiseksi.
Keskity niihin kunnollisiin oppilaisiin äläkä anna luusereille sitä iloa että menetät malttisi. Vaikka et voi sanallisesti kertoa mielipidettäsi, voit tympääntyneen halveksivalla katseella ilmoittaa ettet välitä heidän ***seilystään.
Meidän yläasteen luokalla oli vittumainen näsäviisas poika, jolle matikanmaikka menetti kerran hermot kunnolla. Käveli tämän pojan luo, kumartui ja tarttui olkapäistä, piti otteessaan ja armeijatyyliin karjui aivan sentin päässä naamasta varmaan pari-kolme minuuttia yhtä soittoa. En ole koskaan kuullut kenenkään huutavan niin kovaa.[/quote]
Kommentoin tätä. Huutamalla voi aiheuttaa toiselle kuulovamman tai tinnitus-ongelman. Väkivalta ei ole ratkaisu.
Olin 80-luvulla sijaisena alakoulussa savossa 2.5 kk - ylioppilaspoikana.
Aivan kamalaa. Nyt kun katselen Vantaan pahamaineisen lähiön oppilasainesta
alakoulussa ja yläkoulussa, (omat pojat siellä) en selviäisi sijaisopettajana 2.5 viikkoakaan.
No joo - ei mennyt elämä muutenkaan ihan putkeen.
Mulle tullut täysin eri kuva ja totuus on se ettei mitään saa tehdä.
Säännöt, jatkuva määrääminen ja ei mitään joustoa.
Kovin ikävä laitos on edelleen peruskoulu.
Ei tule ikävä kun viimeinen lapsi lopettaa peruskoulun puolen vuoden päästä.
Aivan ihanaa toisen asteen opinnot. Voi sitä vapautumisen riemua.
Muutenkaan kertomasi ei ainakaan sovi mun poikien kouluihin.
Saatika että kukaan uskaltaisi mitenkään vastustaa ja jos vastustat niin olet heti ongelmissa.
Mene mun kuopuksen kouluun töihin.
En lähtisi opettajaksi edes 5000€/kk kuukausipalkalla. Olisin varmasti aivan hermoraunio. Omasta yläkouluajastani on kymmenisen vuotta ja silloinkin ahdisti opettajien puolesta, kun ne luokan pahikset aukoivat päätään ja nikottelivat, välillä saaden opettajan jopa itkemään. Ja kyllä, tämäkin kaupungin ”parhaana” tunnetussa yläkoulussa. Kurin pitäisi olla ihan eri luokkaa, kuin mitä se on tänä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia oppilaita on ollut aina, ei pelkästään nyt kymmenen vuoden aikana. Olitko Ap itse lapsena aina kiltti koulussa vai kultaako aika muistot? Tuttua meininkiä jo 80- ja 90-luvuilla kouluissa, mutta silloin opettajilla oli ehkä parempi auktoriteetti ja lapset saatiin helpommin kuriin.
Ei saatu. Yläaste oli 80-luvulla yhtä eläintarhaa.
Annan ihan esimerkin eli jos ysi luokkalainen käy kaupassa välkällä niin siitä seuraa jälki-istunto.
Kukaan ei huorittele eikä heitä ruokia mihinkään.
T.Edellinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia oppilaita on ollut aina, ei pelkästään nyt kymmenen vuoden aikana. Olitko Ap itse lapsena aina kiltti koulussa vai kultaako aika muistot? Tuttua meininkiä jo 80- ja 90-luvuilla kouluissa, mutta silloin opettajilla oli ehkä parempi auktoriteetti ja lapset saatiin helpommin kuriin.
Ei saatu. Yläaste oli 80-luvulla yhtä eläintarhaa.
80-luvun ihannointi nostaa päätään tavalla, joka silloin nuoruuttaan eläneestä tuntuu koomiselta. Muistan hyvin ne koulutunneilla räkineet ja opettajia itkettäneet kovikset, ja miten he potkivat paria poikaa aina ohi kulkiessa.
Munkkiniemen koulut pahimmat. Varakkaiden ja "tavis" ihmisten lapset ovat aivan hirviömäisiä. Sama juttu nuorten mt-päivystyksessä. Pelkästään rikkaiden kullanuput. Hoitaja soittaa eikä vanhempia kiinnosta lapsen vointia koska on kiire hioo oma ura ja ulkonäkö.
Uskon että Itä- Helsingin kouluista tulee parempaa ja empaattisempaa ainesta.
Itse olen ollut koulussa harjoittelemassa ja hyvin on hiljaista ollut tunneilla.
Ihan paskaa te jauhatte ilman mitään kokemusta.
Mieheni on opettaja ja nimenomaan aineenopettaja.
Hesan pellejen ongelmat nämä eläintarhakoulut.
Aloituksen esimerkkien äidit ovat tällä palstalla =(