Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi et ole mustasukkainen?
02.12.2019 |
Syitä miksi et ole mustasukkainen. Voitko elää parisuhteessa ilman tuota ikävää vaivaa? Tuntuuko parisuhde kaverisuhteelta jos ei yhtään ole mustasukkaisuutta? Tälläisiä mietin.
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ennen sairaanloisen mustasukkainen. En enää ole mustasukkainen ollenkaan. Ikä on tehnyt tehtävänsä ja lisännyt kokemusten kautta järkeä päähän. Mustasukkaisuus on tunne jolla kiusataan sekä itseään, että kumppania. Ei mitään hyvää koko touhussa.
Mutta kun se on luonnollinen piirre ihmisessä. Jos miehesi kehuu vaikka kaverisi ulkonäköä useaan otteeseen, niin on vähissä ne naiset jotka eivät tuntisi mustasukkaisuuden/kateuden pistoa rinnassaan.
mies51v
Hieman ot, mutta monikohan mies kehuu toistuvasti kumppanilleen jonkun naisen ulkonäköä tiedostamatta sitä, että se aiheuttaa mustasukkaisuutta/kateutta? Itse kun en usko, että kovinkaan moni, huomio alkaa kiinnittyä tähän hyvin pian. Eli mikä sen kehumisen tarkoitus on, miksi mies yrittää tahallaan ns kääntää veistä haavassa. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole mustasukkainen, oletko välttynyt petetyksi tulemiselta tai kumppanin sellaiselta käytökseltä, joka voisi lisätä riskiä? Onko kukaan petetty välttynyt mustasukkaisuudelta ja epäilyksiltä uusissa suhteissaan?
Välillä, kun kuuntelee ihmisten kertomuksia parisuhteistaan, petettyjen ja sen välttäneiden puheissa on selvä ero. Ensiksi mainitut luottavat suhteeseensa. Petetyksi tulleilla jokin on muuttunut. Petetyksi tulemisen mahdollisuus tiedostetaan paremmin. Tämä siis jos pettäminen katsotaan ylipäätään olevan suhteen kaatava asia.
Ei ole koskaan petetty. En tiedä millaista riskiä lisäävä käytös olisi joten sitä koskevaan kysymykseen en osaa vastata. Yhdesti olen joutunut epäilemään että kuvioissa olisi toinen nainen tai monta muuta naista, mutta silloinkaan en tuntenut mustasukkaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te aina olleet tuollaisia vai miten?
Koska itse olen mustasukkainen ja siitä tunteesta jos jostain haluan eroon. En vaan oikein tiedä mitä enää tekisin etten kyseenalaistaisi omaa asemaani - suhteessa on jo oltu neljä vuotta ja silti mietin ajatteleekohan se jotain eksäänsä tai se kuitenkin haluaa jonkun muun.
Kohta kuusikymppisen naisen kokemuksella uskallan kommentoida, että ketjuun on tullut joko poikkeuksellisen itsevarmojen ihmisten vastauksia tai sitten osa vastaa sen mukaan, millainen haluaisi olla. Eihän näiden totuusperää voi koskaan tietää.
On ihan luonnollista tuntea myös mustasukkaisuutta. Ongelma se on vasta sitten, jos se alkaa hallita ajatuksia, mistä sinun viestisi kertoo eli tulkitsen niin, että ajattelet/kuvittelet seurustelukumppanisi miettivän muita tai haluavan muita ilman että hän on tehnyt jotain, mikä olisi aiheuttanut mustasukkaisuuden tunteen. ---
Se nimenomaan hallitsee ajatuksia, päässä pyörii näytelmä jossa ei ole ihan kauheasti hyviä käänteitä. Monessa aihetta sivuavassa kirjoituksessa ja tutkimuksessa sitä kuvataan nimenomaan näytelmänä. Tiedän ihan kamalasti tästä, mutta käytäntöön soveltaminen on pirun vaikeeta. Etenkään kun toiselle ei oikeastaan enää kannata puhua tästä. Enkä tietenkään tahdo häntä tällä rasittaa, hän tietää kyllä mikä on mun ongelmani.
Hylätyksi tulemisen pelko tulee esiin ihan normaalissa arjessakin. Vaikea olla tulkitsematta asioita. Hän katsoo jotain pitkään - ihan varmaan miettii millaista oli tuolla jonkun entisensä kanssa. Hän viihtyy töissä hyvin - ihan varmaan haluaa suhteen jonkun kivan työkaverin kanssa. Seksiä on vähemmän kuin alkuaikoina - en ole haluttava enää. Itselläni on paha kyllä turhan eloisa mielikuvitus. Ja tiedän että hän oli vahvasti ihastunut eronsa jälkeisessä suhteessa - ihan varmaan se haluaa sen kuitenkin takaisin ja olen sittenkin vain virhe.
Hyvä kommentti!
Mustasukkaisuus on tosiaan primitiivinen, emotionaalinen tunne, ei rationaalinen.
Mikäli asian kykenee käsittelemään puhtaan rationaalisesti, mustasukkaisuutta ei koe.
(koska se on turhaa...)
Harva kuitenkaan pystyy ihan näin rationaaliseen ajatteluun
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole mustasukkainen, oletko välttynyt petetyksi tulemiselta tai kumppanin sellaiselta käytökseltä, joka voisi lisätä riskiä? Onko kukaan petetty välttynyt mustasukkaisuudelta ja epäilyksiltä uusissa suhteissaan?
Olen tullut petetyksi ja pettänyt itsekin, mutta en silti ole mustasukkainen. Joskus parisuhteet ei toimi, ja suurin osa ihmisiä on petollisia,
Ehkäpä sinun kohdallasi asiaa auttaa se, että olet ollut molemmissa rooleissa. Petetty näkee ja kokee vain sen yhden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole, en jatkaisi parisuhteessa jossa mustasukkaisuuteen on aihetta.
No jopas. Tämä kommentti kertoo siitä, miten moni näkee mustasukkaisuuden automaattisesti pelkästään negatiivisena tunteena. Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin hyvin inhimillinen tunne, jota on tervettäkin tuntea silloin tällöin, terveessä määrin. Jos joku vaikkapa yrittäisi puolisoasi edessäsi, et tuntisi ollenkaan minkään sortin mustasukkaisuutta? Minusta se taas ei ole normaalia. Jos tuollaisessa tilanteessa tuntisit mustasukkaisuutta, lähtisitkö suhteesta heti? Tuollainen tilannehan ei ole suhteen sisäinen eikä kummankaan osapuolen syy. Mustasukkaisuus on tervettä, se ei vaan saa haitata suhdetta tai rajoittaa elämää; jos niin tapahtuu, silloin se on epäterveellistä.
Ei mustasukkaisuus ole mitään tervettä. Jos joku tulis iskemään mun puolisoa silmieni edessä, niin totta kai olisi pöyristynyt törkeästä käytöksestä, eihän noin vaan toimita. Ellei siis kyseessä olisi huumorilla heitetty. Silloin en tietenkään olisi moksiskaan. Ja jos puoliso antaisi olettaa jotain epämääräistä, se osottaisi lähinnä
epäkunnioitusta minua kohtaan. Mutta kyse ei olisi mustasukkaisuudesta, sillä en omista ketään. Mustasukkaisuus on omistushaluisuutta. Eikä sellainen suhtsutuminen ratkaise mitään. Haluan puolison olevan luotettava ja pysyvän rinnallani omasta vapaasta tahdostaan. En usko mihinkään "terveeseen mustasukkaisuuteen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole mustasukkainen. Itsetuntoni on kunnossa enkä ole miehen kanssa joka on joutunut tyytymään minuun. Työskentelemme yhdessä suhteemme eteen. Tiedän että miehellä on läheisiä naispuoleisia ystäviä ja mies jopa kertoo kun on nähnyt oikein kuuman naisen. Katsoopa pornoakin. Meillä on ollut hyviä aikoja ja vähemmän hyviä, kuten aivan varmasti kaikilla pariskunnilla, mutta yhdessä on edetty.
En koe olevani mustasukkainen. Mutta sen myönnän että kyllä ihmisen välillä "pitää" tuntea mustasukkaisuutta. Pienessä määrin.
Kun aviomieheni kanssa olimme onnellisia, tunsin pientä mustasukkaisuutta jos joku nainen osoitti kiinnostusta häntä kohtaan. Mutta mielessäni vain. Tällöin rakastin evääni.
Sitten kun välimme viilenivät, en tuntenut enää mitään tuollaisissa tilanteissa. Ajattelin vain että jos tuo nainen sen "vie" niin siitä vaan
Erikoista. Onko tunteilla sittenkin jotain tekemistä asian kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Se nimenomaan hallitsee ajatuksia, päässä pyörii näytelmä jossa ei ole ihan kauheasti hyviä käänteitä. Monessa aihetta sivuavassa kirjoituksessa ja tutkimuksessa sitä kuvataan nimenomaan näytelmänä. Tiedän ihan kamalasti tästä, mutta käytäntöön soveltaminen on pirun vaikeeta. Etenkään kun toiselle ei oikeastaan enää kannata puhua tästä. Enkä tietenkään tahdo häntä tällä rasittaa, hän tietää kyllä mikä on mun ongelmani.
Hylätyksi tulemisen pelko tulee esiin ihan normaalissa arjessakin. Vaikea olla tulkitsematta asioita. Hän katsoo jotain pitkään - ihan varmaan miettii millaista oli tuolla jonkun entisensä kanssa. Hän viihtyy töissä hyvin - ihan varmaan haluaa suhteen jonkun kivan työkaverin kanssa. Seksiä on vähemmän kuin alkuaikoina - en ole haluttava enää. Itselläni on paha kyllä turhan eloisa mielikuvitus. Ja tiedän että hän oli vahvasti ihastunut eronsa jälkeisessä suhteessa - ihan varmaan se haluaa sen kuitenkin takaisin ja olen sittenkin vain virhe."
Kuulostaa tosi raskaalta. Mutta hienosti olet myös oivaltanut, että kyse on omasta mielikuvituksestasi. Miten se hormonaalinen ehkäisy, onko käytössä? Tiesitkö, että jotkut perheterapeutit ottavat vastaan myös yksin apua hakevia parisuhteen osapuolia? Jos olet helsinkiläinen, niin suosittelen Valkonauhaliiton palveluja, muilla paikkakunnilla kannattaa kysyä seurakunnan perheneuvonnasta.
Kuulostaa ja on. Terapiassa olen käynyt kyllä, vähän kallista vain mutta olen aina paremmalla mielellä sieltä tullessani. Ei ole ehkäisyä mitä jättää pois.
Kauhean vaihtelevaa ja tilannesidonnaista. Jatkuva hälytystila vie voimia, ja nyt on kieltämättä taas aika paha jakso. Jotenkin pystyn psyykkaamaan itseni normaaliksi, mutta näkeehän toinen tämän kaiken tietyissä tilanteissa tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ennen sairaanloisen mustasukkainen. En enää ole mustasukkainen ollenkaan. Ikä on tehnyt tehtävänsä ja lisännyt kokemusten kautta järkeä päähän. Mustasukkaisuus on tunne jolla kiusataan sekä itseään, että kumppania. Ei mitään hyvää koko touhussa.
Mutta kun se on luonnollinen piirre ihmisessä. Jos miehesi kehuu vaikka kaverisi ulkonäköä useaan otteeseen, niin on vähissä ne naiset jotka eivät tuntisi mustasukkaisuuden/kateuden pistoa rinnassaan.
mies51v
Hieman ot, mutta monikohan mies kehuu toistuvasti kumppanilleen jonkun naisen ulkonäköä tiedostamatta sitä, että se aiheuttaa mustasukkaisuutta/kateutta? Itse kun en usko, että kovinkaan moni, huomio alkaa kiinnittyä tähän hyvin pian. Eli mikä sen kehumisen tarkoitus on, miksi mies yrittää tahallaan ns kääntää veistä haavassa. eri
Mul*ku tai yksinkertaisesti vajaaälyinen mies. Jotkut tekevät tuota juurikin tahallaan, jotkut kai kokevat että suhteessa on ihan normaalia keskustella ylistävään sävyyn toisten ulkonäöstä. Olenko liian nuori ja kokematon, kun aina jaksan kummastella näitä pareja, jotka keskenään kehuvat muiden ihmisten ulkonäköä toisilleen? Miksi? Itse olen tottunut kehumaan oman puolisoni ulkonäköä hänelle, en muiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole, en jatkaisi parisuhteessa jossa mustasukkaisuuteen on aihetta.
No jopas. Tämä kommentti kertoo siitä, miten moni näkee mustasukkaisuuden automaattisesti pelkästään negatiivisena tunteena. Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin hyvin inhimillinen tunne, jota on tervettäkin tuntea silloin tällöin, terveessä määrin. Jos joku vaikkapa yrittäisi puolisoasi edessäsi, et tuntisi ollenkaan minkään sortin mustasukkaisuutta? Minusta se taas ei ole normaalia. Jos tuollaisessa tilanteessa tuntisit mustasukkaisuutta, lähtisitkö suhteesta heti? Tuollainen tilannehan ei ole suhteen sisäinen eikä kummankaan osapuolen syy. Mustasukkaisuus on tervettä, se ei vaan saa haitata suhdetta tai rajoittaa elämää; jos niin tapahtuu, silloin se on epäterveellistä.
Ei mustasukkaisuus ole mitään tervettä. Jos joku tulis iskemään mun puolisoa silmieni edessä, niin totta kai olisi pöyristynyt törkeästä käytöksestä, eihän noin vaan toimita. Ellei siis kyseessä olisi huumorilla heitetty. Silloin en tietenkään olisi moksiskaan. Ja jos puoliso antaisi olettaa jotain epämääräistä, se osottaisi lähinnä
epäkunnioitusta minua kohtaan. Mutta kyse ei olisi mustasukkaisuudesta, sillä en omista ketään. Mustasukkaisuus on omistushaluisuutta. Eikä sellainen suhtsutuminen ratkaise mitään. Haluan puolison olevan luotettava ja pysyvän rinnallani omasta vapaasta tahdostaan. En usko mihinkään "terveeseen mustasukkaisuuteen".
Mustasukkaisuus nimenomaan on tervettä ja tutkimusten mukaan lähes jokainen kokee sitä jossain kohtaa elämäänsä. Kyseessä on perusinhimillisyyteen kuuluva tunne, kuten vaikkapa ilo, suru, viha tai kateus. Jos et usko terveeseen mustasukkaisuuteen, suosittelen ensiksi avaamaan silmäsi ja sitten vaikkapa perehtymään niihin tutkimuksiin jotka mustasukkaisuutta käsittelevät.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole mustasukkainen. Itsetuntoni on kunnossa enkä ole miehen kanssa joka on joutunut tyytymään minuun. Työskentelemme yhdessä suhteemme eteen. Tiedän että miehellä on läheisiä naispuoleisia ystäviä ja mies jopa kertoo kun on nähnyt oikein kuuman naisen. Katsoopa pornoakin. Meillä on ollut hyviä aikoja ja vähemmän hyviä, kuten aivan varmasti kaikilla pariskunnilla, mutta yhdessä on edetty.
Miksi pitäisi erikseen infota puolisolleen, että "on nähnyt oikein kuuman naisen/miehen"? :D Minulle tuo kuulostaa moukalta, mutta mikäs siinä jos joku tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole, en jatkaisi parisuhteessa jossa mustasukkaisuuteen on aihetta.
No jopas. Tämä kommentti kertoo siitä, miten moni näkee mustasukkaisuuden automaattisesti pelkästään negatiivisena tunteena. Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin hyvin inhimillinen tunne, jota on tervettäkin tuntea silloin tällöin, terveessä määrin. Jos joku vaikkapa yrittäisi puolisoasi edessäsi, et tuntisi ollenkaan minkään sortin mustasukkaisuutta? Minusta se taas ei ole normaalia. Jos tuollaisessa tilanteessa tuntisit mustasukkaisuutta, lähtisitkö suhteesta heti? Tuollainen tilannehan ei ole suhteen sisäinen eikä kummankaan osapuolen syy. Mustasukkaisuus on tervettä, se ei vaan saa haitata suhdetta tai rajoittaa elämää; jos niin tapahtuu, silloin se on epäterveellistä.
Höpö höpö, mustasukkaisuus on turha ja negatiivinen tunne. Miksi minua haittaisi se että joku yrittää iskeä puolisoani, kun puoliso ei ole iskettävissä? Ikävämpi olisi, jos puoliso olisi sellainen, ettei kelpaisi kenellekään.
Ja jos olisi iskettävissä, niin joutaisi mennäkin, miksi minä jatkaisin ihmisen kanssa, joka mieluummin olisi jonkun muu kun minun kanssani?
Moni kirjoittaa ettei tunne minkäänlaista mustasukkaisuutta toisesta. Itse erottelisin terveen ja epäterveen mustasukkaisuuden. Epäterve on sitä eleiden, tekemisten ja ajatustenkin kyttäämistä ja kontrollointia. Terve on yksi suhteen liima, eikä siihen välttämättä edes kuulu riitely. Jos suhteessa ei ole tuota ensiksi mainittua, molemmat ovat todella itsenäisiä. Se herkästi syö intiimiyttä, herkkyyttä, uskallusta näyttää toiselle omia huonoja puolia, ja tuen hakemisen halua toisesta vaikeissa tilanteissa. Koska pitää osoittaa itselle ja sille toiselle, että pärjää yksin. Suhde voi jäädä herkemmin pintapuolisemmalle tasolle, koska loppuviimeksi ihminen on niin itsenäinen, ettei suhteen menettäminen aiheuta mitään epävarmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole, en jatkaisi parisuhteessa jossa mustasukkaisuuteen on aihetta.
No jopas. Tämä kommentti kertoo siitä, miten moni näkee mustasukkaisuuden automaattisesti pelkästään negatiivisena tunteena. Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin hyvin inhimillinen tunne, jota on tervettäkin tuntea silloin tällöin, terveessä määrin. Jos joku vaikkapa yrittäisi puolisoasi edessäsi, et tuntisi ollenkaan minkään sortin mustasukkaisuutta? Minusta se taas ei ole normaalia. Jos tuollaisessa tilanteessa tuntisit mustasukkaisuutta, lähtisitkö suhteesta heti? Tuollainen tilannehan ei ole suhteen sisäinen eikä kummankaan osapuolen syy. Mustasukkaisuus on tervettä, se ei vaan saa haitata suhdetta tai rajoittaa elämää; jos niin tapahtuu, silloin se on epäterveellistä.
Höpö höpö, mustasukkaisuus on turha ja negatiivinen tunne. Miksi minua haittaisi se että joku yrittää iskeä puolisoani, kun puoliso ei ole iskettävissä? Ikävämpi olisi, jos puoliso olisi sellainen, ettei kelpaisi kenellekään.
Ja jos olisi iskettävissä, niin joutaisi mennäkin, miksi minä jatkaisin ihmisen kanssa, joka mieluummin olisi jonkun muu kun minun kanssani?
Edelleenkin, teille jotka jaksatte inttää mustasukkaisuuden olevan epäinhimillinen tai turha tunne, lukekaa aiheesta ennen kuin tulette pätemään. Mustasukkaisuus on ihmisen luontoon kuuluva tunne aivan siinä missä viha, suru, suuttumus, ilo ja niin edelleen. On eri asia, jos sitä tuntee jatkuvasti ja se kontrolloi elämää; silloin se on negatiivista aivan kuten vaikkapa liika määrä vihaakin. Terve tunne se kuitenkin on eikä kohtuullisissa määrin mitenkään haitallista.
Taitaa nyt joku mustis vängätä mustasukkaisuuden eduista. Kun oikeasti niitä ei ole, ei ole tervettä koko ajan pelätä hylkäämistä ja kytätä mustasukkaisena jotakin näytelmiä omassa päässään.
Ei pitäisi arvioida muita oman pään peikkojen perusteella.
Kysymys teille jotka ette tunne (tai ainakin väitätte niin) mustasukkaisuutta; koetteko olevanne parempia ihmisiä kuin ne, jotka sitä tuntevat?
Ai nyt on vihakin hyväksi? Mihin hyviin lopputuloksiin viha on sinut vienyt?
Olin nuorena mustasukkainen, koska en luottanut itseeni. Enää en ole. Olen ollut 23 vuotta saman miehen kanssa eikä ole ainoatakaan syytä olla mustasukkainen. Hän on ollut ulkomaankomennuksilla paljon. Tiedän silti, että olen ainoa ja hän on minulle.
Jos jompikumpi joskus haluaa lähteä, sille ei mitään voi. Toista ei voi omistaa.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys teille jotka ette tunne (tai ainakin väitätte niin) mustasukkaisuutta; koetteko olevanne parempia ihmisiä kuin ne, jotka sitä tuntevat?
Kysymys sinulle, mitä hyvää mustasukkaisuus on elämääsi tuonut? Tiedän paljon suhteita, jotka mustasukkaisuus on tuhonnut.
Jos kovasti on ongelmaa itsetunnon kanssa, niin suosittelen ammattiapua. Vai miksi kysyjä tuntee itsensä muita huonommaksi? Vai miksi kyselee tuollaista?
Alue: Aihe vapaa
Oikeastaan mihin tahansa ihmissuhteeseen jossa kokee epämukavaa tunnetta tietyissä tilanteissa, tuo epämukava tunne taitaa olla juurikin mustasukkaisuus. Siinä tunnetilassa kokee tavallaan olevansa uhattuna. Muistan kun muutin pois kotoa, siskoni myönsi tunteneensa minusta mustasukkaisuutta sillä hänellä ei kiusaamistaustan vuoksi ollut oikein ystäviä, vain minä. Sain poikaystävän ja vietin hänen kanssaan yllättäen paljon aikaa vaikka ennen tapasin siskoani lähes päivittäin. Mielestäni ihan inhimillistä tuntea mustasukkaisuutta vaikkapa tuollaisessa tilanteessa, sen suhteen ei tarvitse olla romanttinen.
Nykyinen miesystäväni kertoi joskus, että kun häntä kouluikäisenä kiusattiin, hänellä oli vain yksi ystävä ja tuo ystävä alkoikin viettää paljon aikaa muiden kanssa. Mies koki mustasukkaisuutta ystävästään, koska koki asemansa uhatuksi. Lähes jokainen tuntee jossain kohtaa elämäänsä mustasukkaisuutta, mutta väitän että juurikin petetyksi tai kiusatuksi tulleet kokevat sitä syystäkin herkemmin.