Miksi et ole mustasukkainen?

Vierailija kirjoitti:

Taitaa nyt joku mustis vängätä mustasukkaisuuden eduista. Kun oikeasti niitä ei ole, ei ole tervettä koko ajan pelätä hylkäämistä ja kytätä mustasukkaisena jotakin näytelmiä omassa päässään.

Ei pitäisi arvioida muita oman pään peikkojen perusteella.

Se mitä kuvaat tekstissäsi, on juuri ja vain sitä epätoivottua mustasukkaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille jotka ette tunne (tai ainakin väitätte niin) mustasukkaisuutta; koetteko olevanne parempia ihmisiä kuin ne, jotka sitä tuntevat? 

Katsopa omaa äänensävyäsi. Puhut itse väheksyvästi niistä, jotka eivät tunne mustasukkaisuutta. Kukaan ei ole väittänyt olevansa mitenkään parempi ihminen, on vain kerrottu miltä se tuntuu ja mitä ajattelee ne jotka ei ole mustasukkaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ennen sairaanloisen mustasukkainen. En enää ole mustasukkainen ollenkaan. Ikä on tehnyt tehtävänsä ja lisännyt kokemusten kautta järkeä päähän. Mustasukkaisuus on tunne jolla kiusataan sekä itseään, että kumppania. Ei mitään hyvää koko touhussa.

Mutta kun se on luonnollinen piirre ihmisessä. Jos miehesi kehuu vaikka kaverisi ulkonäköä useaan otteeseen, niin on vähissä ne naiset jotka eivät tuntisi mustasukkaisuuden/kateuden pistoa rinnassaan.

mies51v

Hieman ot, mutta monikohan mies kehuu toistuvasti kumppanilleen jonkun naisen ulkonäköä tiedostamatta sitä, että se aiheuttaa mustasukkaisuutta/kateutta? Itse kun en usko, että kovinkaan moni, huomio alkaa kiinnittyä tähän hyvin pian. Eli mikä sen kehumisen tarkoitus on, miksi mies yrittää tahallaan ns kääntää veistä haavassa. eri

Mul*ku tai yksinkertaisesti vajaaälyinen mies. Jotkut tekevät tuota juurikin tahallaan, jotkut kai kokevat että suhteessa on ihan normaalia keskustella ylistävään sävyyn toisten ulkonäöstä. Olenko liian nuori ja kokematon, kun aina jaksan kummastella näitä pareja, jotka keskenään kehuvat muiden ihmisten ulkonäköä toisilleen? Miksi? Itse olen tottunut kehumaan oman puolisoni ulkonäköä hänelle, en muiden. 

En tiedä miksi kehua sellaiselle kumppanille joka siitä loukkaantuu, mutta meillä ainakin kumppanin kanssa kehutaan näyttävien ihmisten ulkonäköä toisillemme, mukaanlukien toistemme. Nautimme esteettisistä asioista, olivat ne ihmisiä, luontoa tai arkkitehtuuria. Minusta on mukava kun mies vinkkaa minullekin jotain katseltavaa! Kumpikaan meistä ei ole siis huonoitsetuntoinen tai jää vaille kehuja toiselta. On kiva myös vinkata miehelle silmänruokaa.

Joskus käy sääliksi pariskunnat joissa vaihdetaan tv:stä kanavaa kun siellä on vähäpukeinen tai liian hyvännäköinen ihminen. Olisi kamalaa olla jossain kehupuutoksessa omalta kumppaniltaan tai omata niin huono itsetunto että kärsisi jos toinen katsoo kaunista ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille jotka ette tunne (tai ainakin väitätte niin) mustasukkaisuutta; koetteko olevanne parempia ihmisiä kuin ne, jotka sitä tuntevat? 

Minä ainakin koen

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille jotka ette tunne (tai ainakin väitätte niin) mustasukkaisuutta; koetteko olevanne parempia ihmisiä kuin ne, jotka sitä tuntevat? 

Väitän olevani parempi kumppani kuin toista kontrolloiva. Mutta lähinnä koen että minulla on parempi itsetunto kuin niillä jotka kokevat (muuta kuin hyvin ohimenevää) mustasukkaisuutta. Olisi kurjaa joutua pelkäämään suhteensa puolesta tai kokemaan olevansa jotenkin ohitettavissa. En koe olevani parempi ihminen kuin sellainen jolla on huono itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa nyt joku mustis vängätä mustasukkaisuuden eduista. Kun oikeasti niitä ei ole, ei ole tervettä koko ajan pelätä hylkäämistä ja kytätä mustasukkaisena jotakin näytelmiä omassa päässään.

Ei pitäisi arvioida muita oman pään peikkojen perusteella.

Ja kuka täällä missään vaiheessa väitti, että on tervettä tuntea niin koko ajan? Täällä on näkynyt vain kommentteja siitä, että mustasukkaisuus on inhimillinen tunne ja silloin tällöin koettuna ihan tervettä. 

Vierailija kirjoitti:

Taitaa nyt joku mustis vängätä mustasukkaisuuden eduista. Kun oikeasti niitä ei ole, ei ole tervettä koko ajan pelätä hylkäämistä ja kytätä mustasukkaisena jotakin näytelmiä omassa päässään.

Ei pitäisi arvioida muita oman pään peikkojen perusteella.

Mm. Mielenterveystalo määrittelee normaalia mustasukkaisuutta:

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…

Sinä et nyt ilmeisesti halua sisäistää kuin sen ääripään, joka ei ole tervettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille jotka ette tunne (tai ainakin väitätte niin) mustasukkaisuutta; koetteko olevanne parempia ihmisiä kuin ne, jotka sitä tuntevat? 

Minä ainakin koen

Haluatko perustella miksi? 

Vierailija kirjoitti:

Ai nyt on vihakin hyväksi? Mihin hyviin lopputuloksiin viha on sinut vienyt?

Voisitko lainata kommentin johon vastaat, muuten hankala sinullekaan vastata. Kuka täällä väitti vihan olevan hyväksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille jotka ette tunne (tai ainakin väitätte niin) mustasukkaisuutta; koetteko olevanne parempia ihmisiä kuin ne, jotka sitä tuntevat? 

Väitän olevani parempi kumppani kuin toista kontrolloiva. Mutta lähinnä koen että minulla on parempi itsetunto kuin niillä jotka kokevat (muuta kuin hyvin ohimenevää) mustasukkaisuutta. Olisi kurjaa joutua pelkäämään suhteensa puolesta tai kokemaan olevansa jotenkin ohitettavissa. En koe olevani parempi ihminen kuin sellainen jolla on huono itsetunto.

Huoh, joillekin joutuu aina vääntämään rautalangasta. Mustasukkaisuus ei automaattisesti ole toisen kontrollointia, sitä voi tuntea hiljaa mielessään. Se on tervettä silloin, kun se on ohimenevää eikä kontrolloi sinua tai ihmissuhdetta. Miksi vedät(te) ääripäähän tämänkin keskustelun? Mustasukkaisuus voi olla toisen kontrollointia, mutta silloin se onkin epäterveellistä mustasukkaisuutta ja en ainakaan toistaiseksi ole nähnyt yhdenkään keskustelussa väittävän, että se olisi hyvä asia?! 

En ole. Luotan häneen ja jos hän sitten paljastuukin ja löytyy toisen miehen seurasta niin silloin hän ei ikinä ollutkaan luottamuksen arvoinen, eikä minua enää ansaitse. Ainoa tapa katuvan saada luottamukseni takaisin on uhrata toinen käsistään ja leikata se irti, koska itsekin mieluummin leikkaisin käteni irti kuin pettäisin.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille jotka ette tunne (tai ainakin väitätte niin) mustasukkaisuutta; koetteko olevanne parempia ihmisiä kuin ne, jotka sitä tuntevat? 

Ei. Mutta tasapainoiseksi ja onnellisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille jotka ette tunne (tai ainakin väitätte niin) mustasukkaisuutta; koetteko olevanne parempia ihmisiä kuin ne, jotka sitä tuntevat? 

Minä ainakin koen

Haluatko perustella miksi? 

Toki se käy.

Kun en mustasukkaisuutta koe, en tuolla turhalla ja häiritsevällä tunteella kuormita myöskään puolisoani (mustasukkaisen ihmisen kumppanina on aika raskasta elää, kun saa koko ajan olla epäilyksen alla)

Mä olen näiden kuluneiden 15 vuoden aikana oppinut luottamaan mieheeni. On vanhanaikainen romantikko ja aidosti yksiavioinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa nyt joku mustis vängätä mustasukkaisuuden eduista. Kun oikeasti niitä ei ole, ei ole tervettä koko ajan pelätä hylkäämistä ja kytätä mustasukkaisena jotakin näytelmiä omassa päässään.

Ei pitäisi arvioida muita oman pään peikkojen perusteella.

Ja kuka täällä missään vaiheessa väitti, että on tervettä tuntea niin koko ajan? Täällä on näkynyt vain kommentteja siitä, että mustasukkaisuus on inhimillinen tunne ja silloin tällöin koettuna ihan tervettä. 

Kun sen voiskin noin vain valita sopivalle tasolle. Mutku ei voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai nyt on vihakin hyväksi? Mihin hyviin lopputuloksiin viha on sinut vienyt?

Voisitko lainata kommentin johon vastaat, muuten hankala sinullekaan vastata. Kuka täällä väitti vihan olevan hyväksi? 

Tuon erilaisen näkökulman tähän viha-asiaan ja tämän kanssa moni voi olla eri mieltä, varmasti onkin. Ja sellaisten jotka eivät ole kokeneet samaa, on varmasti hyvin helppokin olla eri mieltä ja tuomita.

Exä käytti minuun paljon henkistä väkivaltaa sen puolentoista vuoden aikana mitä olimme yhdessä ja sen perään petti minua. Ei ollut kyseessä mikään yksi hairahdus kännissä, vaan ihan suunnitelmallista toimintaa eli useamman kuukauden kestänyt toinen suhde minulta salassa. Samoihin aikoihin kun petti, rakas perheenjäseneni kuoli ja tuo mulk*u vieläpä tuli hautajaisiin kuin olisi muka välittänyt. Koin tuosta luonnollisestikin vihaa häntä kohtaan, sillä tuntui kuin hän olisi toiminnallaan häpäissyt minulle rakkaan ihmisen muistoa.

Joku voi sanoa että tämä on tyhmää, mutta minua vihantunne auttoi pääsemään yli tuosta ihmisestä ja kaikesta siitä mitä hän teki. Alkuun meinasin syytellä itseäni, jatkuvasti etsin itsestäni vikoja ja syitä sille miksi hän kohteli minua kuten kohteli. Pääsin yli sillä, että sallin itseni olla vihainen hänelle, jopa halveksin häntä. Edelleenkään en hyväksy sitä mitä hän teki, mutta olen päässyt eteenpäin enkä ryve vihassa tai katkeruudessa. Tämä siis esimerkkinä siitä, että kyllä, myös vihakin voi olla joskus hyväksi ja auttaa käsittelemään asioita. Pysyväksi tunteeksi siitä ei kuitenkaan ole, silloin se vain kuluttaa ja tekee katkeraksi. 

En oikeastaan tiedä olenko mustasukkainen. Olen tullut sillä tavalla takertuvaksi, että kaikki miehen omat menot ärsyttää, mutta en tunnista sitä mustasukkaisuudeksi. En tunnista itsestäni pelkoa jätetyksi tai petetyksi tulemisesta. En oikeasti usko että mies olisi kiinnostunut muista. Tämä takertuvuus on itsellenikin vähän mysteeri että mistä se johtuu. Käyttäydyn kyllä kuin mustasukkainen. En ymmärrä miksi se ärsyttää niin kovasti jos mies menee jonnekkin ilman minua. Yleensä pystyn sanoittamaan tunteeni hyvin, mutta tässä on tällainen musta-aukko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille jotka ette tunne (tai ainakin väitätte niin) mustasukkaisuutta; koetteko olevanne parempia ihmisiä kuin ne, jotka sitä tuntevat? 

Väitän olevani parempi kumppani kuin toista kontrolloiva. Mutta lähinnä koen että minulla on parempi itsetunto kuin niillä jotka kokevat (muuta kuin hyvin ohimenevää) mustasukkaisuutta. Olisi kurjaa joutua pelkäämään suhteensa puolesta tai kokemaan olevansa jotenkin ohitettavissa. En koe olevani parempi ihminen kuin sellainen jolla on huono itsetunto.

Huoh, joillekin joutuu aina vääntämään rautalangasta. Mustasukkaisuus ei automaattisesti ole toisen kontrollointia, sitä voi tuntea hiljaa mielessään. Se on tervettä silloin, kun se on ohimenevää eikä kontrolloi sinua tai ihmissuhdetta. Miksi vedät(te) ääripäähän tämänkin keskustelun? Mustasukkaisuus voi olla toisen kontrollointia, mutta silloin se onkin epäterveellistä mustasukkaisuutta ja en ainakaan toistaiseksi ole nähnyt yhdenkään keskustelussa väittävän, että se olisi hyvä asia?! 

Mitä hittoa sinä keuhkoat? Jos sinä vaivautuisit lukemaan viestini, huomaisit että erottelin kontrolloinnin niistä joilla on vain heikko itsetunto ja kokevat siksi (muuta kuin ohimenevää) mustasukkaisuutta. Taitaa mennä sinulla aika tunteisiin?

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille jotka ette tunne (tai ainakin väitätte niin) mustasukkaisuutta; koetteko olevanne parempia ihmisiä kuin ne, jotka sitä tuntevat? 

En, koen olevani vapaampi kuin nuorempana, kun vielä koin mustasukkaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille jotka ette tunne (tai ainakin väitätte niin) mustasukkaisuutta; koetteko olevanne parempia ihmisiä kuin ne, jotka sitä tuntevat? 

Minä ainakin koen

Haluatko perustella miksi? 

Toki se käy.

Kun en mustasukkaisuutta koe, en tuolla turhalla ja häiritsevällä tunteella kuormita myöskään puolisoani (mustasukkaisen ihmisen kumppanina on aika raskasta elää, kun saa koko ajan olla epäilyksen alla)

Miksi uskot, että mustasukkaisuus olisi aina toista osapuolta kuormittavaa? Moni pitää mustasukkaisuuden tunteet itsellään eikä näytä tai kerro niitä. Silloin ne eivät voi toista myöskään kuormittaa eikä se ole kontrollointia. Väitän, että mustasukkaisuus on ihmiselle itselleen vähintään yhtä kuormittavaa kuin toiselle osapuolelle silloin, kun sen näyttää. Ei monikaan varmasti nauti kärsiä jatkuvasta sairaalloisesta mustasukkaisuudesta tai peloista päänsä sisällä jotka kuitenkin toisaalta voi ymmärtää epätosiksi. Ei epäterveellinen mustasukkaisuus suinkaan ole rasite vain toiselle osapuolelle vain myös sille joka sitä kokee.